Talvi24 kirjoitti: Ke Loka 16, 2024 9:05 pm
...
Talvi24 kirjoitti: Ke Loka 16, 2024 10:07 pm...
Hyvää pohdintaa skoune! Onhan se niinkin, että työ on aika iso osa ihmisen identiteettiäkin - omalla tavallaan. Ajallisestikin vie paljon aikaa. Toisilla ns. työminä voi vaikuttaa laajemmin kuin toisilla.
....
Tämä allaoleva viestini sulle oli jostain syystä lähetetty mulle itselleni takas!
Kiitos Talvi tsemppaamisesta!
Uskon, että sellaisissa ammateissa kuin esim. opettaja ja psykiatri, molemmissa ollaan paljon puheyhteydessä siihen toiseen puoleen (opiskelijat/oppilaat ja potilaat).
Opettaja on työssään se puhuja ja saa vastaukset puheisiinsa kirjallisesti kokeitten/tenttien muodossa.
Itse olen kuulunut ekaan ammattiryhmään ja valitettavasti se rooli on jäänyt päälle. Olen aina "opettamassa" ja neuvomassa toisia, aina kun saan jonkun kuulomatkan päähän ...
Psykiatri on ammatissaan kuuntelija, hän yrittää saada potilaansa puhumaan ja tekee vain harvoin kysymyksiä. Hän pakottautuu olemaan hiljaa, jotta potilas voisi rauhassa kertoa tarinaansa. Ja sitten lopuksi psykiatri kai kirjoittaa diagnoosin?
Ja otaksuisin, että myös Tlle on jäänyt päälle tuon suun supussa pitäminen? En siis tiedä ko miehestä mitään, mutta sellaisen käsityksen olen saanut näillä sivuilla käydessäni.
Lisäksi kun psykiatreilla (ja muillakin lääkäreillä) on vaitiolovelvollisuus, niin sekin voisi tuoda esiin myös "vaikenemista" seurassa.
Ja sitten vielä pari muuta spekua Tn oletetusta vähäpuheisuudesta.
Olen itse äidinkieletäni suomenkielinen, kuulin puhuttua ruotsia eka kerran kun olin koulumatkalla Tukholmassa teini-ikäisenä. Sitten olen opiskellut kaikki opintoni ruotsiksi (ja valmistunut kolmeen "ammattiin") ja tämän lisäksi olen asunut runsaat puolet elämästäni Ruotsissa.
En siis ole koskaan opiskellut ruotsia kielenä (paitsi koulussa, kirjallisesti, enkä ole asunut yhdessä koskaan kenenkään ruotsinkielisen kanssa).
Olen siis oppinut tiettyjä asioita ruotsiksi enimmäkseen lukemalla, en puhumalla. - Enkä vieläkään puhu mielelläni ruotsia kenenkään kanssa, vaihadan suomeksi, jos se on mahdollista. - Teen ruotsiksi puhuissani paljon virheitä, koska minusta ei ole tullut kaksikielistä ns luonnollisessa ympäristössä. Lisäksi ne alussa tulleet kielivirheet ovat jääneet käyttöön, istuvat siellä "perusmuistissa"... _Kirjoitetun tekstin pystyy aina tarkistamaan ennen sen "julkaisemista".
Eli, T voisi ehkä samoista syistä (kuin minä) vähän vältellä ruotsinpuhumista oudossa seurassa. - Hän on työssään tietenkin puhunut ruotsia, kuten minäkin...mutta on mahdollista, että hänkään ei olisi täysin kaksikielinen. - Tai itse asiassa, kukaan ei ole "täysin" kaksikielinen kaikilla kielen osa-alueilla.
Sitten vielä, uskon jonkinverran ms horoskooppeihin. Mikä mahtaa olla hänen horoskooppimerkkinsä ?