Suomalainen henkirikos
Reijo Kankkunen, rikosylikonstaapeli, Kuopio.
Vuonna 1998 Suomessa tehtiin 113 tappoa/murhaa.
Tämän mukaan lähes kolme henkilöä 100000 ihmistä kohden menetti henkensä näin traagisella tavalla.
Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihosen väittämän mukaan 70–80 prosenttia Suomen vankipaikoista olisi tyhjänä, jos Suomessa ei olisi alkoholia eikä vastaavia huumausaineita.
Alkoholilla on ratkaiseva yhteys Suomessa tehtäviin rikoksiin, etenkin väkivalta- ja henkirikoksiin.
Suurin osa sekä näiden rikosten uhreista että tekijöistä on vähintään keskivahvassa humalassa.
Suomessa tehdään eräiden arvioiden mukaan noin puoli miljoonaa pahoinpitelyä.
Tätä arviota ei ole voitu todentaa mistään tilastoista, mutta tämä korkea lukema on eräiden asiantuntijoiden päättelemä.
Poliisin tietoon tämän mukaan tulee vain pieni osa pahoinpitelyistä.
Henkirikoksista tiedetään jo enemmän. Melkein kai kissa henkirikoksissa tekijä saadaan selville.
Sadasta henkirikoksesta vain kaksi tai kolme jää selvittämättä. Usein uhri ja tekijä tuntevat toisensa.
He ovat saman perheenjäseniä tai sukulaisia, usein satunnaisia tuttavia tai muuten syystä tai toisesta tekemisissä toistensa kanssa.
Suomessa ihmisen tappaminen katsotaan niin kummalliseksi asiaksi, että yli 70 % tekijöistä menee mielentilatutkimukseen.
Mielentilatutkimuksissa löytyy usein henkirikoksen tekijän taustalta persoonallisuushäiriö yhdistettynä alkoholismiin. Henkirikoksen uusijoiden joukossa tämä näkyy vielä selvemmin.
Tutkimuksissa on havaittu, että persoonallisuushäiriön ja alkoholismin omaava henkirikoksen tekijä usein uusii henkirikoksen.
Seuraava tapahtuma on esimerkki juuri uusivasta henkirikoksentekijästä. Henkilöiden nimet on muutettu.
- Tapahtumapaikka, kaksikerroksinen puutalo Kuopiossa.jpg (239.5 KiB) Katsottu 2241 kertaa
Keskiviikkona, tammikuun 13. päivänä vuonna 1999 kello 18.32 aluehälytyskeskuksesta tuli ilmoitus erään Sisä-Suomen kaupungin poliisipäivystykseen.
Osoitteessa Sivutie 22 A 2 sijaitsevassa asunnossa on tapahtunut puukotus.
Tapahtumapaikalle kiirehti poliisipartio. Partio totesi paikalla olevan kaksi sairasautoa, joiden miehistöt ilmoittivat uhrin menehtyneen.
Sairaankuljettajat kertoivat, että asunnossa oli uhrin lisäksi mies ja nainen. Partio tapasi asunnon eteisestä selvästi päihtyneen naisen, joka osoittautui Maija Mattilaksi, sekä perällä olevasta huoneesta samoin alkoholin vaikutuksen alaisena olevan miehen, Väiski Vähälän. Mattila ja Vähälä toimitettiin poliisilaitokselle.
Mattilan alkometripuhalluskoe antoi lukeman 1 promille. Vähälälle suoritettu tarkkuusalkometrikoe antoi lukeman 0,91 mg/l. Kerrottuna kahdella tämä lukema vastaa likipitäen tavallisen alkometrin antamaa lukemaa, eli tässä tapauksessa 1,8 promillea. Mattila ja Vähälä kirjattiin kiinniotetuiksi ja vietiin selleihin.
Asunnosta oli poistunut naishenkilö taksilla. Hänet tavoitettiin asunnoltaan ja tuotiin samoin poliisi laitokselle. Hän osoittautui Mari Manniseksi. Hänkin puhalsi alkometriin saman 1 promillen lukeman kuin ystävättärensä Mattila. Manninenkin vietiin selliin.
Hannu Hanninen kyyhötti istuvassa asennossa huoneiston keittiön pöydän ääressä.
Hänen tuolinsa alla ja vieressä oli runsaasti verta. Seinässä hänen kohdallaan oli myös runsaasti veripisaroita. Hannisen kaulassa oli ammottava haava ja kaulalla vielä kaksi pisto- tai iskuhaavaa.
Keittiössä oli tyhjiä viinapulloja ja oluttölkkejä. Keittiön pöydällä on verinen, pitkäteräinen leikkuu veitsi.
Kyseessä on tavanomainen, suomalainen tilanne.
Seurue on kokoontunut ryypiskelemään yhdessä. Kaikki tuntevat toisensa. Jostakin syystä tulee ensin sanallista erimielisyyttä.
Tilanne etenee riidan asteelle ja aletaan käyttäytyä tai joku alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti.
Tapahtuma saattaa edetä niin nopeasti, että osa päihtyneistä ei ehdi edes tajuta tilanteen vaarallisuutta.
Äkkiä yksi seurueen jäsenistä onkin saanut niin vakavia vammoja, että menehtyy.
Syy riitaan tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen saattaa jälkikäteen ja selvin päin katsoen olla hyvin vähäinen.
Edellinen rikos
Hannu Hanninen ja Väiski Vähälä olivat kumpikin 52-vuotiaita ja asuivat yhdessä. Asunto oli Hannisen.
Vähälä oli vapautunut vankilasta maaliskuun 28. päivä 1997. Hän oli ollut istumassa tuomiota tapon yrityksestä, joka oli tapahtunut samassa pihapiirissä vuoden 1995 kesällä.
Aurinkoisena kesäpäivänä pihalla olleen pöydän äärellä oli ollut kolme miestä ryypiskelemässä olutta. Vähäläkin oli tullut porukkaan. Paikalla olijat olivat jollakin tavalla tunteneet Vähälän.
Idyllisessä pihapiirissä oli keskusteltu niitä näitä.
Kuinka ollakaan, Vähälän ja toisen miehen kesken oli tullut leikillistä painia. Vähälä oli jäänyt heikommaksi. Hänen vaatimuksestaan painia oli pitänyt jatkaa. Toinen osapuoli oli havainnut Vähälän suuttuvan.
Oli jo tosi kyseessä, eikä toisten rauhoittelut ja puheet lopettamisesta olleet enää auttaneet.
Heidän oli pitänyt mennä väliin lopettamaan tilannetta Vähälän ollessa jo toisen kurkussa kiinni.
Vähälä oli poistunut seurasta, mutta palannut puukko mukanaan. Onneksi yksi seurueesta oli huomannut puukon ja varoittanut painikaveria.
Tästä huolimatta Vähälä oli onnistunut lyömään painikaveriaan puukolla ylävartaloon, ennen kuin toiset olivat saaneet puukon häneltä pois. Paikalle oli saapunut nopeasti sairasauto, joka toimitti uhrin sairaalaan. Vähälä oli ollut tapahtuman sattuessa 2,2 promillen humalassa.
Käräjäoikeus oli katsonut Vähälän syyllistyneen tapon yritykseen ja tuomitsi hänet kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.
- Uhri.jpg (232.85 KiB) Katsottu 2241 kertaa
Hanninen otti hyväntahtoisena miehenä asunnottoman Vähälän luokseen ja antoi hänen asustella kodissaan. Asunto oli varsin ahdas: pieni keittiö, makuuhuone ja olohuone.
Vähälä ei ollut asunnossa kirjoilla. Hannisen omaisten kertoman mukaan Hanninen oli yrittänyt saada Vähälää muuttamaan pois asunnosta, mutta ei ollut siinä onnistunut.
Vähälä kertoi, että Hanninen oli halunnut hänen asuvan luonaan. Juovuspäissään Hanninen oli käskenyt muuttamaan ja selvin päin pyytänyt jäämään.
Hannisen omaiset kertoivat hänen pelänneen arvaamattomasti juovuksissa ollessaan käyttäytyvää Vähälää.
Vähälä kertoi olevansa fyysisesti huomattavasti vahvempi kuin Hanninen. Päällisin puolin katsoen tämä oli hyvin uskottavaa.
Tapahtumapäivän aamuna, tammikuun 13. vuonna 1999 Hanninen tuli asunnolleen samaan pihapiiriin kuuluvan iäkkään äitinsä luota. Hanninen soitti tuttavalleen, Jouni Väisäselle ja pyysi käymään asunnollaan.
Väisänen liikkui autolla ja antoi usein kyytipalveluja Hanniselle.
Väisäsen kertoman mukaan Hanninen oli aamulla virkeä, mutta Vähälä vaikutti "krapulaiselta”.
Vähälä pyysi Väisästä käyttämään häntä kaupassa. Kaupasta Vähälä osti ruokaa ja olutta.
Asunnolle saapui Vähälän naisystävä, Maija Mattila. Vähälä kävi noutamassa asunnolle vielä Väisäsen kyydittämänä Mattilan ystävättären, Mari Mannisen. Väisäsen ollessa vielä seurueen luona asunnolla paikalle tuli kaksi venäläistä kauppamiestä. Vähälä osti heiltä kaksi laatikkoa olutta ja vodkaa.
Näin juhlat olivat valmiit alkamaan. Väisänen poistui asunnolta. Kaikki olivat sovussa keskenään ja neljän hengen seurue jäi maistelemaan venäläisvalmisteisia alkoholijuomia.
Noin kello 14 pihaan tuli taksi. Vähälän tuttava, Matti Miettinen tuli ovelle ja pyyteli Vähälää mukaansa ryyppyseuraksi.
Vähälä tarjosi ovella ryypyt Miettiselle, mutta ei voinut lähteä tämän mukaan.
Vähälän seuralaiset vastustivat Miettisen ehdotusta, ja Miettinen lähtikin taksilla yksin.
Seurue jatkoi ryypiskelyä istuen pienessä keittiössä pöydän äärellä.
Vähälä alkoi jostakin syystä äkeillä Mattilalle ja Manniselle. Hän nimitteli heitä muun muassa sosiaalihuoriksi. Vähälä ei rauhoittunut toisten pyynnöistä. Hän otti kohteekseen Hannisen. Tämä istui seinän vieressä nurkassa eikä ottanut mitään kantaa tapahtumiin.
Vähälän otteet muuttuivat rajummiksi ja hän alkoi hakata nyrkein Hannista päähän ja ylävartaloon. Hanninen ei pystynyt fyysisesti eikä vahvan humalatilankaan vuoksi puolustautumaan. Mattila ja Manninen yrittivät estellä Vähälää, mutta se ei tuottanut tulosta.
Pelästyneet naiset siirtyivät eteiseen ja wc:hen, mutta ennen keittiöstä poistumistaan Manninen ehti havaita leikkuuveitsen Vähälän kädessä.
- Keittiön pöydällä ollut verinen leikkuuveitsi.jpg (246.11 KiB) Katsottu 2241 kertaa
Oikeuslääkäri totesi lausunnossaan Hannisen kaulan alueella kaksi teräaseen iskua/pistoa tai viiltoa.
Kaulan edessä laaja avoin viiltohaava ja vasemmalla kaulalla pistohaava. Vasemmalla oleva pisto on katkaissut kaulalaskimon ja päänvaltimon.
Kuolema on seurannut muutaman sekunnin, korkeintaan parinkymmenen sekunnin kuluttua vamman syntymisestä.
Vähälä kiisti kuulustelussa aiheuttaneensa kuolettavan vamman Hanniselle. Hän antoi ymmärtää venäläisten kauppamiesten olleen asiassa mukana.
Samoin hän arveli Miettisellä voineen olla osuutta tapahtumassa.
Paikkatutkinnassa ja teknisessä tutkinnassa tuli esille seikkoja, joiden perusteella poliisi esitti Vähälää vangittavaksi epäiltynä Hannisen taposta.
Käräjäoikeus vangitsi tammikuun 15. päivänä1999 Vähälän epäiltynä Hannisen taposta.
Jutun pääkäsittely tapahtui käräjäoikeudessa huhtikuun 13. päivä 1999 ja kesti koko päivän, kahdeksan tuntia.
Syyttäjä vaati Vähälälle rangaistusta taposta.
Syyttäjä katsoi tulleen näytetyksi, että Vähälä on tahallaan surmannut Hannisen.
Syyttäjän näkemys perustui henkilötodistuksiin ja teknisellä tutkinnalla selvitettyihin seikkoihin ja lausuntoihin.
Syyttäjä vaati lisäksi Vähälää eristettäväksi pakkolaitokseen.
Perusteluna tätä rikosta edeltäneiden kymmenen vuoden aikana syyllistyminen törkeää väkivaltaisuutta ja erityistä vaarallisuutta toisen hengelle ja terveydelle osoittavaan rikokseen. Vähälää on pidettävä vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain tarkoittamassa mielessä erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle.
Vähälä kiisti surmanneensa Hannisen. Hän kertoi ryypiskelystä, kinastelustakin ja pienestä läpsimisestä Hannisen kasvoihin, koska tämä oli alkanut riehua. Vähälä kertoo syöneensä ja menneensä nukkumaan toisten jäädessä pöydän ääreen.
Oikeuslääkäri esitti asiantuntijana oman näkemyksensä uhrin menehtymisestä toteamiinsa vammoihin nähden.
Paikalta löydetty leikkuuveitsi sopi tekovälineeksi. Valtimoiden katkeaminen aiheutti erittäin äkillisen vedenvuodon ja sen seurauksena hyvin äkillisen tajuttomuuden.
Todistajien lausunnot
Maija Mattilan ja Mari Mannisen lausunnot poikkesivat Vähälän kertomasta. Ainut riehuja heidän kertomansa mukaan oli Vähälä, joka hakkasi Hannista. Mattila ja Manninen yrittivät huutamalla saada Vähälän lopettamaan pahoinpitelyn, mutta se ei auttanut.
Naiset pelkäsivät eivätkä voineet katsoa tapahtumaa. He poistuivat huoneesta Hannisen ja Vähälän jäädessä keittiöön kahden.
Manninen kävi hakemassa olohuoneesta takkinsa.
Vähälä oli Hannisen vieressä. Kukaan ei sanonut mitään. Manninen meni ulos ja linja-autopysäkille aikomuksena mennä kotiinsa.
Kun auto ei tullut 20 minuutin kuluessa, Manninen palasi takaisin asuntoon. Eteisessä hän tapasi Mattilan. Molemmat menivät sisälle ja keittiöön.
Manninen näki Hannisen istuvat edelleen pöydän vieressä tuolilla kasvot seinään päin. Hanninen oli liikkumatta ja hänen allaan oli suuri verilammikko.
Pöydällä oli verinen veitsi. Vähälä oli olohuoneessa pitkällään peiton alla.
Naiset poistuivat hakemaan apua.
Huoneistoon naisten ensimmäisenä hälyttämä mies soitti paikalle sairaankuljettajat. Hän kertoi oman näkemyksensä asunnossa vallinneesta tilanteesta hänen tullessaan paikalle.
Yksi sairaankuljettajista esiintyi todistajana kertoen omat havaintonsa. Samassa kiinteistössä asunut vuokralainen kävi kertomassa omat kuulo- ja näköhavaintonsa. Kello 16.15 hän oli nähnyt Hannisen istuvat keittiön pöydän äärellä. Havainnon hän oli tehnyt ikkunasta poistuessaan asunnoltaan.
Samoin poliisipartiossa mukana ollut konstaapeli sekä jutun tutkija kävivät vastaamassa osaltaan heille tehtyihin kysymyksiin.
Tuomio
Hannisen omaiset vaativat Vähälää korvaaman hautauskulut ja siivouskuluja. Lisäksi Hannisen iäkäs äiti vaati 25 000 markkaa korvausta kipuun ja särkyyn rinnastettavasta kärsimyksestä. Hän viittasi korkeaan ikäänsä ja läheiseen suhteeseen poikaansa.
Hannisen omaiset yhtyivät syyttäjän rangaistusvaatimukseen sekä vaatimukseen pakkolaitokseen eristämisestä.
Vähälä määrättiin mielentilatutkimukseen.
Käräjäoikeus antoi jutussa tuomion lokakuun 15. päivä 1999.
Käräjäoikeus katsoi tulleen näytetyksi, että Vähälä on tappanut Hannisen.
Rangaistuksen mittaamisen osalta katsottiin Vähälän aikaisemman rikollisuuden ja käsiteltävänä olevan rikoksen suhde tekojen samankaltaisuuden johdosta osoittavan Vähälän ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus antoi Vähälän mielentilaa koskevan lausunnon.
Lausunnon mukaan Vähälä on ollut kysymyksessä olevan teon aikana täydessä ymmärryksessä.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on edellä mainitussa lausunnossaan katsonut, että Vähälää on pidettävä vaarallisten rikoksenuusijain eristämisestä annetun lain mukaisesti erittäin vaarallisena toisen hengelle ja terveydelle.
SYYTETTY
Vähälä, Väiski Johannes 010246-0230
Sivutie 22 A 2
TUOMIOLAUSELMA SYYKSI LUETUT RIKOKSET
1. Tappo 13.1.1999
RANGAISTUSSEURAAMUKSET
VANKEUS
11 vuotta vankeutta. Rikoslain 3 luvun 11 § nojalla tehtävä vähennys 9 kuukautta 2 päivää.
Vapaudenmenetysaika 13.1.-14.10.1999
LAINKOHDAT
1. Rikoslaki 21 luku 1 §
2. Rikoslaki 6 luku 2 § /4
KORVAUSVELVOLLISUUS
Vähälä velvoitetaan korvaamaan valtiolle ruumiinavauskuluja 2 918 markkaa.
MUUT LAUSUNNOT
Tuomittu voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen. Vastaaja Vähälä, joka määrätään tämän asian vuoksi pidettäväksi edelleen vangittuna, passitetaan vankilaan rangaistustaan kärsimään, mikäli tuomioon tyytyy, tai muutoin siellä säilytettäväksi, kunnes hänestä toisin määrätään.
Valtion varoista määrätään korvattavaksi Vähälän oikeudenkäyntiavustajalle, asianajajalle kuluista 35 markkaa ja palkkiona työstä ja ajanhukasta 25 589 markkaa.
Vähälä velvoitetaan korvaamaan Hannisen omaisille hautauskuluina 8 843 markkaa sekä siivouskuluina 700 markkaa korkoineen.
Mikä neuvoksi?
Tämä on varsin tavanomainen, suomalainen tappojuttu. Vastaavia on tapahtunut jo monta tämän jälkeenkin. Ellei aivan ihmeellistä muutosta tapahdu ihmisten asenteissa ja juomakulttuurissa tai käsillä
olevat teräaseet häviä kokonaan, poliisilla riittää selvitettäviä tappoja ja oikeudet jakavat tuomioita jatkossakin. Valitettavasti.
Puukottajalle 11 vuotta vankeutta taposta
HS 16.10.1999
KUOPIO-Kuopion käräjäoikeus tuomitsi perjantaina 53-vuotiaan kuopiolaismiehen 11 vuodeksi vankeuteen taposta.
Alioikeuden mielestä hänet voidaan määrätä eristettäväksi pakkolaitokseen. Asiasta päättää vankilaoikeus.
Tuomittu puukotti leipäveitsellä kuoliaaksi samanikäisen miehen viime tammikuussa Kuopion Haapaniemellä.
Miehet asuivat samassa huoneistossa. Tekoa edelsi ryypiskely.
Mielentilatutkimuksen mukaan tuomittu oli puukottaessaan täydessä ymmärryksessä.
Hänet tuomittiin runsaat neljä vuotta sitten tapon yrityksestä kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Puukotus tapahtui samassa osoitteessa, mutta uhri oli eri henkilö. (STT)
Mahtaako joltain löytyä nimeä tälle tappajalle ja ehkä jotain tietoa hänen muista edesottamuksistaan???