”Tuli ihan lapsuus mieleen, kun isä ampui korvan juuressa ja raivosi” – Pääsyytetyn poika avautui Kiikalan surmaretkelle lähdön motiiveista
Yritin tehdä vaikutuksen isään.
Kiikalan murhaa käsittelevässä oikeudenkäynnissä puhui perjantaina pääsyytetyn 20-vuotias poika.
Poika kertoi karuista väleistä isänsä kanssa sekä siitä, miksi hän päätti lähteä mukaan surmaretkelle.
Isän holtiton ammuskelu ja raivoaminen kiikalalaismiehen kotona ei ollut pojalle vierasta seurattavaa.
– Tuli ihan lapsuus mieleen, kun isä ampui korvan juuressa ja raivosi, poika totesi.
Poika muutti 18-vuotiaana Kuopioon asumaan, mutta vieraili säännöllisesti isänsä luona Ollikkalassa.
Ollikkalan vierailuihin kuuluivat kiinteästi alkoholi, huumeet ja juhliminen.
Poika eli omien sanojensa mukaan epävakaata elämää.
– Minulla ei ollut mihinkään kiirettä. En käynyt töissä, eikä tarvinnut paljoa seurata kelloa.
Isällä ja pojalla oli suunnitelmissa yhteinen huumebisnes, jota poika voisi harjoittaa Kuopiossa.
Neljän murhasyytetyn kertomuksen mukaan huumekauppiaan 20-vuotias poika oli ulkopuolisin kostokuviosta.
Isä oli lähettänyt pojalleen päivää ennen murhaa viestin, jossa tämä kysyi poikansa kiinnostusta amfetamiinin ostamiseen.
– Hyppäsin junan kyytiin ja lähdin Saloon. Matkalla sain serkkupojalta viestin, että isältä oli varastettu huumeita.
– Kiikalalaismies oli tuonut isälleni kamerankin kylpyhuoneeseen, jotta tämä saisi tallennettua todellisen varkaan. Silti isä oli vakuuttunut, että juuri hän varasti aineita.
Aluesyyttäjä Niina Merivirta kysyi pojalta, miksi tämä lähti mukaan väkivaltaiselle kostoretkelle ja otti aseenkin taskuunsa.
Pojan ei tarvinnut kauaa miettiä vastaustaan.
– Lähden isäni hölmöilyihin mukaan siksi, koska meillä on taustalla niin pitkä välirikko. Vaikka toimintamme on rikollista ja siitä tulee tuomioita, isäni ja serkkupoikieni kanssa yhdessä vietetty aika on minulle kaikki kaikessa.
Kun nelikko saapui murhapäivänä kiikalalaismiehen talolle, pojan rooliksi jäi varastettujen huumeiden etsiminen.
Samaan aikaan kuulin, kun isä karjui olohuoneessa taukoamatta uhrille.
Poika muisteli oikeudessa, että hänelle jäi etsinnöistään erityisesti mieleen kaksi t-paitaa uhrin makuuhuoneen lattialla. Kumpaankin paitaan oli painettu Soldiers of Odinin logo.
Missään vaiheessa kiikalalaismies ei pojan mukaan myöntänyt varkauksia, vaikka tätä pahoinpideltiin ja piikitettiin huumeilla. Poika ei löytänyt Kiikalan asunnosta anastettuja aineita.
Pojan lisäksi käräjäoikeudessa kuultiin neljää todistajaa, jotka kuuluivat syytettyjen lähipiiriin. Miespuolinen todistaja kertoi, että huumekauppiaan vainoharhaisuus ja aggressiivisuus pahenivat viime syksyn kuluessa.
– Sillä oli jatkuvasti ihmeellisiä kieroiluja. Kerran lainasi minulle huumeilla täytettyä autoa ja soitti sitten poliisin pysäyttämään minut.
Saman todistajan mukaan huumekauppias piti koko lähipiiriään tiukassa otteessa.
– Se pakotti yllättäen kuskaamaan itseään, milloin mihinkin. Meitä Suomusjärvellä asuvia pidettiin käytännössä vankeina, kun se (huumekauppias) kontrolloi esimerkiksi autonkäyttöämme.
Oikeudessa puhui myös huumekauppiaan veljenpojan entinen tyttöystävä.
Entinen tyttöystävä oli murhapäivän iltana mukana kuskaamassa uhrilta varastettuja työkaluja vuokrattuun varastokoppiin.
Entinen tyttöystävä kertoi, ettei veljenpoika osoittanut murhapäivänä katumuksen merkkejä. Veljenpojan mielestä uhrin pahoinpitely ja ampuminen oli ollut osa hauskanpitoa.
Kiikalan murhaoikeudenkäynti jatkuu ensi viikolla. Tuomio asiassa annetaan myöhemmin.
https://www.ts.fi/uutiset/6358076
