Lähisuhdeväkivalta, erityisesti henkinen, taloudellinen, sosiaalinen ja seksuaalinen väkivalta, on tyypillisesti huolellisesti piilossa oleva, mutta erittäin vaarallinen ja yleinen ongelma. Tiedottaminen ja uhrien valppauden lisääminen ovat keskeisessä asemassa väkivallan ennaltaehkäisyssä. Tietoisuuden lisääminen erilaisista varoitusmerkeistä – kuten henkisestä manipuloinnista, kontrolloinnista ja muista väkivallan muodoista esimerkiksi
- puhelimen vakoilu
- rakkauspommitus
- liimautuminen ja symbioottisen suhteen vaatimus
- nopea eteneminen
- nopea sitouttaminen kihloilla, avioliitolla, lapsella tai taloudellisilla tekijöillä
- nopea käytöksen muutos toiminnallisesta sairaaksi, työttömäksi tai kotiin linnoittautuneeksi ilman objektiivista todistetta perusteista (parasitäärinen elämäntapa)
- uhriutuminen ja oman vastuun puuttuminen oman elämänsä tapahtumissa eli parisuhteiden ja työsuhteiden katkeamisen syy ollut aina toisessa osapuolessa, ei koskaan itsessä
- epäloogiset selitykset pieniin ja isoihin tapahtumiin liittyen, valehtelu, patologinen valehtelu
- suhtautuminen läheisiin ihmisiin, erityisesti äitisuhde poikkeava, kylmät suhteet omiin lapsiin
- sosiaalinen eristäminen, kritiikki uhrille tärkeitä ihmisiä kohtaan
- epäloogiset riidan haastot
- epäloogiset riidan haastot öisin
auttaa potentiaalisia uhreja tunnistamaan vaaratilanteet aikaisessa vaiheessa. Julkinen - ja ihan kaikenlainen, myös omakohtainen ja tutkimusliturginen - keskustelu väkivallan muodoista, erityisesti sen näkymättömistä aspekteista, voi olla ratkaisevaa ennen väkivallan kärjistymistä fyysiseksi tai jopa henkirikokseksi. Vaientajat ovat omalta osaltaan syventämässä uhrien heikkoa asemaa, mitä ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.
Tärkeää olisi myös pyrkiä yhteiskunnassa vahvistamaan kulttuuria, jossa henkinen väkivalta tunnistetaan yhtä vakavaksi tai jopa vakavammaksi kuin fyysinen väkivalta. Uhreja tulee kannustaa puhumaan ja hakemaan apua ajoissa ilman pelkoa syyllistämisestä, joka täälläkin todistetusti osataan. Tekijöiden vastuu teoistaan ja heidän yhteisöllinen paineensa muuttua eivät saa jäädä sivurooliin, sillä ilman selkeitä, kireitä seuraamuksia ja yhteiskunnallista, yksiselitteistä tuomitsemista tekijät voivat jatkaa vahingollista toimintaansa pitkään.
Kunnes toisin todistetaan en hyväksykään pyrkimystä tekijän taustan ymmärtämiseen varsinkaan jos samanaikaisesti vaiennetaan keskustelua, joka pyrkii lisäämään tietoisuutta ja jokaisen kykyä tajuta hälytysmerkit ajoissa.
~~~
Sitä vastoin toisin kuin lähisuhdeväkivallassa, kouluampumiset ja vastaavat 'julkiset henkirikokset' ovat erilaisia ennaltaehkäisyn kannalta. Tällaiset teot tapahtuvat usein ilman selkeitä varoitusmerkkejä, ja tekijät saattavat elää eristäytynyttä elämää tai toimia anonyymisti verkossa huolta herättävästi esimerkiksi olemalla uhoava, poikkeuksellisen aktiivinen, aggressiivinen, kaikkivoipa, syrjäytyneen oloinen jne. Näissä voi tekijän profilointi auttaa, mutta edelleen ongelmana on, että potentiaalinen uhka jää tyypillisesti huomaamatta, koska käyttäytyminen ei välttämättä herätä huomiota ennen väkivallan puhkeamista. Verkkoympäristöjen valvonta ja huolta herättävien profiilien ilmiantojärjestelmiä tulisi todennäköisesti syytä kehittää. Potentiaalisten uhrien valpastaminen mahdollisista vaaran merkeistä ei kuitenkaan juuri auta, toisin kuin lähisuhdeväkivallan kyseessä ollessa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e0b5 ... 0fd5fe88c7
Tästäkin näkökulmasta on äärimmäisen outoa, että keskustelu jatkuu kuukausitolkulla pyrkien luomaan tuoreen vaimonsa hengen riistäneestä ihmisestä mahdollisimman normaalin ja ehyen kuvan ja jatkuvasti töykeästi ja ilkeämielisesti kyseenalaistaa yleisen tason pohdinnan lähisuhdeväkivallasta, vaikka tapaukseen liittyy oikeuden ja / tai poliisin allekirjoittamana monia tyypillisiä elementtejä: puhelimen vakoilu, lovebombing, liimautuminen, nopea eteneminen ja sitouttaminen, loisiva elämäntapa, gaslighting (esim. sukellusvolvon hallintalaitteisiin liittyvät väitteet), toisen mustamaalaaminen oikeudelle, lasten hädän sivuuttaminen, julkisen katumuksen puuttuminen, mielentilatutkimuksen kyseenalaistaminen ja addiktiot. Kaikki nämä ovat vakavia varoitusmerkkejä, joita tulisi ehdottomasti ja poikkeuksetta tarkastella ilman epäilyksiä tai väheksyntää.Nuorisotutkimusverkoston tutkija Tomi Kiilakoski.
Hänen mukaansa poliisin esitutkinnassa paljastuneiden seikkojen valossa näyttää siltä, että Viertolan kouluampumisen ennaltaehkäiseminen olisi ollut vaikeaa.
