Surmaaja, 29-vuotias kalastaja Kemal Sengül. Ensimmäisessä kuvassa kasvoja ilmeisesti sensuroitu.
Näillä kuvilla häntä etsittiin lehdissä. Melko karmiva tuo tietokoneella generoitu kasvokuva.
Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
-
tytöntyllero
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 51
- Liittynyt: Ma Kesä 27, 2022 4:45 pm
- Paikkakunta: Espoo
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
Kasvokuva uhrista, 29-vuotiaasta Aino Maria Meriläisestä.
Surmaaja, 29-vuotias kalastaja Kemal Sengül. Ensimmäisessä kuvassa kasvoja ilmeisesti sensuroitu.
Näillä kuvilla häntä etsittiin lehdissä. Melko karmiva tuo tietokoneella generoitu kasvokuva.
Surmaaja, 29-vuotias kalastaja Kemal Sengül. Ensimmäisessä kuvassa kasvoja ilmeisesti sensuroitu.
Näillä kuvilla häntä etsittiin lehdissä. Melko karmiva tuo tietokoneella generoitu kasvokuva.
꩜ Kyllä se vielä selviää. ꩜
-
Characters_WXYZ
- Alokas
- Viestit: 2
- Liittynyt: Su Kesä 02, 2024 8:39 pm
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17421
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
PPK 1997
Kukkasurma
Ritva Santavuori, OTK, jutun syyttäjä, Espoo.
Todistaja Kerttu Räsäsen mennessä Hämeentien kukkakauppaan, Kukkamariaan, noutamaan tilaamaansa kukkavihkoa tuli vaaleaan huppariin pukeutunut mies häntäovella vastaan. ”Sama mies, joka oli kaupassa jo aikaisemmin”, ajatteli Räsänen, mutta ei kiinnittänyt mieheen enempää huomiota. Sisällä kaupassa ei ollut mitään epätavallista tai huomiota herättävää, ja kuitenkin Räsänen tiesi heti, ettei kaikki ollut niin kuin piti.
- Tunsin, että jotain hirveää oli tapahtunut.
En nähnyt kukkakauppiasta missään enkä nähnyt liikkeen takahuoneeseen, koska oven edessä oli verho, mutta tunsin, että ilmassa väreili jotain yliluonnollista ja kammottavaa.
Pelästyin aivan hirveästi, kuvaili Räsänen tuntemustaan myöhemmin poliisikuulustelussa.
Räsänen ryntäsi takaisin kadulle ja pyysi viereisen liikkeen miespuolista omistajaa mukaansa kukkakauppaan ja yhdessä he aluksi huhuilivat etuhuoneessa, kunnes mukaan tullut mies kurkisti takahuoneeseen.
Kukkakauppias Aino Meriläinen makasi selällään lattialla lähellä seinää, ja hänen päänsä ja kaulansa vieressä lattialla oli runsaasti verta.
Mieskin hätääntyi ensiksi sen verran, ettei muistanut, miten kännykällä soitetaan yleiseen hätänumeroon.
Hän näppäili kännykkäänsä niin hermostuneesti, että sai sen toimintakyvyttömäksi ja huomasi vasta aikansa jahkailtuaan, että kukkakaupan pöydällä on tavallinenkin puhelin.
Mies käytti sitä, joten ambulanssi ja rikospoliisi saatiin paikalle kymmenisen minuuttia myöhemmin ja henkirikoksen tutkimukset voitiin aloittaa.
Rikospaikkatutkimus
Rikospaikkatutkimuksissa selvisi, että kukkakauppias Aino Meriläinen oli surmattu erittäin raa’asti.
Surmaamiseen oli käytetty myymälässä ollutta terävää kukkiensidontaveistä, joka oli asetettu lappeelleen uhrin rinnan päälle siten, että terä osoitti kohti vainajan leukaa.
Ennen veitseen tarttumista surmaajaoli työntänyt kätensä kukkien paketoimiseen käytettävään pitkään muovipussiin, joka löytyi verisenä vainajan vierestä.
Muovipussin sisäpinnalta löytyi identifioitavissa oleva peukalon jälki ja kämmenen jälki.
Tekovälineeseen nähden oli käytetty tehokkainta mahdollista surmaamistapaa.
Surmaaja oli viiltänyt voimakkaasti keskeltä kaulaa viisi kertaa siten, että viilloista kolme ulottui kaulan sisäosiin ja näistä kaksi oli halkaissut kilpiruston kolmeen osaan ja ulottunut kaularankaan asti.
Viiltojen yhteydessä olivat vasen kaulalaskimo, vasen kilpirauhasvaltimo, kaksi oikean kilpirauhasvaltimon haaraa ja vasen nikamavälivaltimo viiltyneet poikki.
Lisäksi ruokatorvi oli viiltynyt auki.
Keuhkoissa todettiin merkit veren hengittämisestä.
Välittömäksi kuolinsyyksi todettiin kuiviinvuotaminen 14. tammikuuta 1995 kello 11.40 ja 11.59 välisenä aikana.
Uhrille ei ollut tehty seksuaalista väkivaltaa.
Hypnoosi
Poliisikuulusteluissa ilmeni jo alkukeskustelun aikana, ettei todistaja Räsänen pystynyt muistamaan juuri mitään, ei mitenkään, vaikka kuinka yritti.
Hän oli reipas nuori nainen ja hyvin yhteistyöhaluinen, mutta hän oli kokenut niin voimakkaan sokin, että hän kielsi ja eristi näkemänsä jonnekin mielensä syvimpiin sokkeloihin. Sieltä muistikuvat eivät suostuneet nousemaan ylös.
Ilmiö on todistajien psykologiasta tuttu.
Muistamisen estää vaikea tunneperäinen trauma. Räsänen oli kuitenkin avaintodistaja, jonka avulla raaka henkirikos saattaisi selvitä.
Kun ei ollut muuta johtolankaa, mihin tarttua, päätettiin käyttää hypnoosia. Räsänen suostui tähän.
Vielä ei tarkkaan oikeastaan tiedetä, mitä hypnoosi varsinaisesti on. Erään teorian mukaan hypnoosi on sellainen suggestiivinen tila,
jossa todistaja voidaan ohjata keskittymään voimakkaasti rikostutkinnan kannalta olennaisiin seikkoihin.
Hypnoosia käytetään varsinkin USA:ssa ja Israelissa, mutta ei juurikaan Suomessa. Rikoksesta epäillyn kuulusteleminen hypnoosissa onkin mielestäni esitutkintalain vastainen, niin sanottu kielletty tutkintakeino.
Myös rikoksen uhrin ja todistajan hypnoosissa saatujen kertomusten näyttöarvo on varsin kyseenalainen, vaikkakaan hypnoosin käyttöä ei heidän kohdallaan voida pitää suorastaan sopimattomana tutkintamenetelmänä.
On selvää, että hypnoosin käyttö edellyttää aina asiantuntijaa. Nytkin otettiin yhteys henkilöön, jonka kanssa rikospoliisi oli aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä ja johon luotettiin täydellisesti.
Ilmeni, että Räsänen oli hypnoosille hyvin vastaanottavainen.
Hypnotisoija johdatteli todistajan taitavasti suggestiossa surmapäivän tapahtumiin ja kukkakauppaan.
Räsänen oli mennyt sinne puoli kahdentoista maissa.
Kaupassa oli ollut vaaleaan huppariin pukeutunut, ulkomaalaiselta vaikuttava mieshenkilö, joka kohteliaasti oli antanut vuoronsa Räsäselle ja toiselle kukkakaupassa samanaikaisesti olleelle vanhalle naiselle. Räsänen oli tilannut omat kukkansa ja poistunut kaupasta.
Käväistyään kotonaan Räsänen oli mennyt noin 10–15 minuutin kuluttua uudelleen kauppaan hakemaan kukkiaan ja tällöin sama mies oli tullut häntä vastaan kaupan ulko-ovella.
Kun Räsänen kertoi toisesta käynnistään kukkakaupassa, hän ahdistui. Hengitys tiheni, kädet vapisivat ja ääni salpautui.
Hypnotisoija sai hänet kuitenkin rauhoittumaan vakuuttamalla, ettei ollut mitään vaaraa.
Myöhemmin Räsäsen kuulustelut voitiin suorittaa normaalisti "valvetilassa”.
Kaupassa näkemäänsä miestä hän kuvaili tarkasti: tummakiharainen suklaasilmä, mukavannäköinen ja ryhdikkäänoloinen, kolmekymppinen, noin 180 cm pituinen, tyylikäs nuori mies.
Vaikuttaa latinalaisamerikkalaiselta jalkapallonpelaajalta, jonka piirteissä on itämainen vivahdus.
Räsäsen ohjeiden mukaan laadittiin tietokoneen avulla piirretty niin sanottu haamukuva, joka kuten voitiin myöhemmin käräjäsalissa todeta, muistutti hämmästyttävästi surmaajaa.
Kuva julkaistiin sanomalehdissä samalla, kun yleisöä pyydettiin ottamaan yhteyttä kukkakaupassa tehdyn henkirikoksen tutkijoihin.
Profilointi
Kokeneet rikostutkijat ovat aina harrastaneet tietyn laista rikoksen tekijän profilointia.
He ovat käyttäneet profiloinnissa apunaan tervettä järkeä, logiikkaa, intuitiota, mielikuvitusta ja kokemusta.
Itseasiassa myös keskusrikospoliisin modus operandi -kortiston käyttö on aina ollut eräänlaista profilointia.
Hämeentien kukkakauppasurman tutkimuksissa rikoksen tekijän profilointi sai korostuneen keskeisen osan osittain varmaan sen vuoksi, että tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario Terho Mäki oli menetelmästä erityisen kiinnostunut.
Toisaalta juuri noihin aikoihin Suomessa vieraili pariinkin otteeseen USA:sta muutamia FBI:n rikostutkijoita, jotka luennoivat tämän menetelmän käytöstä rikosten selvittämisessä. Profilointimenetelmä oli herättänyt laajaa kiinnostusta ja siitä oli kirjoiteltu myös lehdissä. Rikoksen tekijän profiloinnilla tarkoitetaan tiedonhankintaa, jossa rikoksen tekotavasta pyritään löytämään tietoja tekijän persoonallisuudesta ja teon motiiveista.
Samalla etsitään tekijän elämästä taustatietoja, joiden avulla hänet voitaisiin löytää ja tunnistaa.
Profiloinnin onnistuminen perustuu siihen, että on olemassa tutkimuksia, vertailuja ja mahdollisimman laaja tietokanta tietyn tyyppisten rikosten tekijöistä. Parhaiten profilointi soveltuu tapauksiin, joihin liittyy psykopatologisia piirteitä.
Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalimurhat, sarjaraiskaukset ja sarjamurhat.
Niiden kahden kuukauden aikana, jotka kuluivat surmaamishetkestä surmaajan pidätykseen, rikoskomisario Mäki laati luettelon meille täysin tuntemattoman henkilön ominaisuuksista: itsekäs, omahyväinen, raaka, kylmäverinen, kostonhaluinen, ystävällistä teeskentelevä, mielistelevä, aggressiivinen, helposti kiihtyvä, julma, ei välitä toisten tunteista, välinpitämätön, looginen, johdonmukainen, liioitteleva, haluaa säilyttää kasvonsa, ilkeä, väkivaltainen, seksuaaliaggressiivinen, ulkomaalainen, mahdollisesti muslimi, työtön, varaton, koulutustaso alhainen, 30-35-vuotias, lapseton, naimaton tai eronnut, mustasukkainen, vainoharhainen, epäluuloinen.
Pidätys
Kahden kuukauden aikana tarkistettiin satoja yleisövihjeitä, ja kun rikostutkijat 12. maaliskuuta 1995 lähtivät vihjeen perusteella Riihimäelle erääseen kahvilaan, oli kysymyksessä vain yksi tuhannesta tarkistustoimenpiteestä.
Kun rikostutkijat olivat istuutuneet kahvilassa pöydän ääreen, he näkivät keittiöön vievän oven suussa tumman miehen, jolla oli kasvojen alaosan kokonaan peittävä musta parta.
Todistaja Kerttu Räsäsen kuvailemalla miehellä ei ollut partaa.
Rikoskomisario Latikka kertoi kuitenkin myöhemmin:
- Tiesin heti, että katson murhaajan silmiin. Mies pidätettiin ja parissa tunnissa selvisi, että kukkakaupan muovipussista löytyneet sormenjäljet, jotka juuri surmaaja mitä ilmeisimmin oli sinne jättänyt, olivat tämän miehen sormenjäljet.
Kysymyksessä oli 29-vuotias, 180 cm pituinen, suomalaisesta vaimostaan eronnut, työtön Turkin kansalainen, joka oli entiseltä ammatiltaan kalastaja.
Kuulustelut
Kuulusteluissa mies kielsi syyllistyneensä surmatekoon. Hän kertoi muistavansa kukkakauppiaan murhan, koska oli lukenut siitä lehdistä, mutta kertoi, hän tiedä tarkemmin paikkaa eikä tapahtuma-aikaa. Hän kiisti käyneensä koskaan rikospaikalla Hämeentien kukkakaupassa.
Muutaman päivän kuluttua mies muutti kertomustaan ja kertoi oma-aloitteisesti käyneensä Hämeentien kukkakaupassa juuri murhapäivänä. Hän kertoi tehneensä kauppaa kolmesta ruususta, kun liikkeeseen oli tullut hänen jälkeensä kaksi naista, joille hän antoi vuoronsa.
Naisten poistuttua mies pyysi paketoimaan kukkansa valmiiksi ja sillä välin hän kävi soittamassa puhelinkioskista äidilleen Turkkiin.
Kun mies palasi takaisin kukkakauppaan, häntä vastaan tuli liikkeestä ulos mies, jolla oli päällään valkoinen takki ja kädessään kukkapaketti. Turkkilaismies kertoi menneensä kukkakauppaan sisälle ja löytäneensä myyjän makaamasta takahuoneen lattialla.
Sen jälkeen hän ei muista mitään, sillä hänelle tuli paha olo veren näkemisestä. Hän vain poistui liikkeestä ja meni linja-autolla kotiinsa.
Seuraavan kolmen viikon aikana mies muutti kertomustaan kuulustelu kuulustelulta, kuten joutuu tekemään valehtelija, joka yrittää yksityiskohtia esittämällä vakuuttaa kuulustelijalle puhuvansa totta.
Rikostutkijat keskittyivät sekuntikello kädessä osoittamaan miehen erilaisia tarinoita vääriksi, mahdottomiksi, tekaistuiksi jne.
Näyttö vaikuttikin koko ajan pitävältä ja vuorenvarmalta, mutta silti yksityiskohtainen tunnustus olisi ollut syyttäjälle tervetullut.
Tunnustus
Turkkilaismiehen kuulustelut hoiti rikostutkija Jari Kaarela, joka jaksoi rauhoitella meitä muita vakuuttamalla, että mies vielä kertoo kaiken, ennen kuin ollaan syytteenkäsittelypäivässä.
Emme jaksaneet suhtautua Kaarelan vakuutteluihin kovinkaan luottavaisesti, mutta niin sitten kuitenkin kävi päivää ennen oikeudenkäyntiä, että mies tunnusti tekonsa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Tunnustus oli kuin elävä esimerkki suoraan kuulustelutaktiikan oppikirjasta. Harva haluaa valehdella, jos muut tietävät hänen valehtelevan. Ihminen tunnustaa rikollisen teon, jos kokee tunnustuksen seuraukset paremmiksi kuin salaamisen aiheuttaman ahdistuksen.
Kuulustelijan on saatava kuulusteltava tuntemaan ahdistusta, ei niinkään teostaan, vaan siitä, että valehtelee.
Jos taas salaaminen on hyödyllisempää, hän ei tunnusta.
Ristiriita on siinä, että tunnustus johtaa rangaistukseen, onnistunut salaaminen sen sijaan välttämättömästi ei.
Ilmeistä on, että turkkilaismies jollain tavalla samaistui kuulustelijaansa ja halusi miellyttää tätä kertomalla totuuden.
Jo profilointivaiheessa oli oletettu ja mielentilatutkimuksessa myöhemmin todettu, että Kemal Sengül oli narsistinen.
Hän oli hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä. Kuulustelijan hyväksyntä oli saavutettavissa tunnustamalla teko.
Arvatenkin omahyväinen samaistuminen rikostutkija Kaarelaan oli helppoa, sillä Kaarela oli miellyttäväkäytöksinen ja silmiinpistävän hauskannäköinen, suunnilleen samanikäinen mies, jolla myös oli tumma kihara tukka!
Tunnustettuaan surmatyön mies muuttui erityisen avuliaaksi ja yhteistyöhaluiseksi. Omasta aloitteestaan hän esitti rekonstruoimalla yksityiskohtaisesti, miten hän oli kaiken tehnyt.
Toisaalta tunnustaminen tapahtui oma vastuu kieltämällä siten, että mies vieritti vastuun teostaan "sisäisen äänen” syyksi.
Tunnustaminen tuli helpoksi siten, että mies sälytti osan syyllisyydestä täysin ulkopuoliselle "toiselle minälleen", jota hän itse katseli ikään kuin ulkoapäin.
Tunnustuksessaan mies kertoi viettäneensä surmaamispäivää edeltäneen yön erään naisen luona.
Hän oli tavannut naisen Hesperian yökerhossa, ja siellä nainen oli ostanut hänelle neljä pulloa olutta.
Yökerhosta he olivat menneet naisen asunnolle, jossa he olivat rakastelleet. Aamulla ennen lähtöään mies oli pyytänyt naiselta rahaa, mutta tämä ei ollut sitä antanut ja niinpä mies saapui kotiinsa rahattomana.
Mies oli viipynyt kotonaan noin puoli tuntia, jona aikana vaimo oli käskenyt miestä muuttamaan lopultakin pois kotoa ja pyytänyt lisäksi rahaa 300 markkaa.
Mies päätti lähteä lainaamaan rahaa. Hän tuli linja-autolla Helsingin keskustaan. Kun rahan lainaaminen epäonnistui, mies lähti Rautatientorilta linja-autolla kohti kotiaan.
Kun bussi oli ohittanut Hakaniemen pysäkin, miehelle tuli mieleen ostaa kukkia vaimolleen.
Hän jäi pois bussista ja meni Hämeentien kukkakauppaan.
Kriittisistä hetkistä kukkakaupassa mies kertoi, että äkkiä hän ei muistanutkaan, miksi oli liikkeessä, vaan päätti viedä kauppiaan rahat.
Hän ja myyjä olivat kaupan myyntitilassa, kun hän otti myyjää vasemmalla käsivarrella kaulasta kiinni ja puristaen naista kaulasta kyynärtaipeeseensa sanoi:
- Anna mulle rahat.
Kun nainen kertoi rahaa olevan kassassa ja lompakossa, mies lähti väkipakolla kuljettamaan naista kohti takahuonetta hokien:
- Missä se raha on? Missä, missä?
Mies komensi naisen lattialle selälleen makaamaan ja katsoessaan seisaaltaan lattialla makaavaa myyjää mies yhtäkkiä kuuli jonkin yliluonnollisen sisäisen äänen sanovan käskevästi:
- Tapa tuo nainen!
Mies meni naisen päälle, puristi tätä molemmin käsin voimakkaasti kaulasta 1–2 minuutin ajan.
Nainen meni elottomaksi ja sisäinen ääni sanoi:
- Hyvä mies. Teit hyvin. Se on tehnyt hyvää.
Mies uskoi nyt naisen kuolleen ja ryhtyi etsimään rahoja. Hän epäonnistui kassakoneen aukaisemisessa, ja siinä vaiheessa sisäinen ääni puhutteli häntä taas sanomalla:
- Katso nyt, hän valehteli sulle. Tapa se nainen oikeasti.
Lisäksi ääni selitti miehelle, että hänen tulisi tappaa nainen, ettei tämä pääsisi myöhemmin kertomaan asiasta poliisille.
Ensin mies löysi sakset, joita hän aikoi käyttää, mutta sisäinen ääni kehotti etsimään jotain tappamiseen sopivampaa.
Mies löysi veitsen ja otti käteensä läpinäkyvää kovaa muovia olevan pitkän kukkapussin, jonka hän laittoi oikeaan käteensä, ennen kuin tarttui veitseen.
Muovipussin hän laittoi käteensä siitä syystä, ettei veitseen tulisi sormenjälkiä ja ettei hän itse sotkeentuisi vereen.
Mies palasi uhrinsa luokse ja kuuli tästä tulevan kähisevän äänen, jolloin sisäinen ääni kehotti häntä sanoen:
- Äkkiä nyt, hän herää, äkkiä.
Mies meni naisen oikealle puolelle polvilleen, laittoi veitsen uhrin kaulalle ja veti viisi voimakasta vetoa.
Nainen ei enää liikkunut, mutta hänen sisältään tuli pihisten ilmaa. Mies oli naisen vierellä tuossa tilanteessa vielä ehkä minuutin verran, minkä jälkeen hän laittoi veitsen uhrin kaulalle ja muovipussin uhrin vierelle sekä meni takaisin kassakoneen luo.
Miehen yrittäessä avata kassakonetta liikkeeseen tuli sama naisasiakas, joka oli ollut siellä aikaisemminkin, jolloin sisäinen ääni käski miestä poistumaan. Mies lähti ja palasi linja-autolla kotiinsa.
Tämän jälkeen hän meni jalkapalloharjoituksiin ja lainasi kaveriltaan rahaa 200 markkaa.
Illan mies vietti Hesperian yökerhossa kaverinsa ja naisystävänsä kanssa.
Mielentilatutkimus
Mielentilatutkimuksen aikana miehessä ilmeni voimakas tarve tuoda esille avuliasta ja miellyttävää luonnettaan.
Samalla hän korosti sitä, ettei hän ole väkivaltainen.
Aluksi hän oli erittäin kohtelias ja pyrki vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman moitteettomasti.
Keskusteltaessa vaimon uskottomuudesta ja miehen mustasukkaisuudesta mies kuitenkin kiihtyi siinä määrin, että haastattelu oli keskeytettävä.
Tunnustamastaan teosta mies ei tuntenut syyllisyyttä, katumusta tai häpeää, koska "hänessä oleva toinen persoona oli syyllinen tekoihin eikä hän”.
Pääsääntöisesti mies halusi olla miellyttävä, mutta tullessaan loukatuksi tai torjutuksi tai jos hänen itsetuntoaan uhattiin, aggressiot purkautuivat voimakkaina, peittelemättöminä ja primitiivisinä.
Miehen kertomus vuosikausia jatkuneista kuulohallusinaatioista ja sisäisestä äänestä todettiin mielentilatutkimuksessa tekaistuksi, eikä hänessä ollut havaittavissa mitään skitsofreeniseen häiriöön viittaavaa.
Sen sijaan miehessä todettiin narsistinen persoonallisuushäiriö. Miehen käyttäytymiselle oli tyypillistä suuttumuksen tunteet reaktioina itseen kohdistuvalle arvostelulle, hyväksikäyttö ihmissuhteissa, suuruuskuvitelmat, tunne että oli etuoikeutettu, jatkuva huomion ja ihailun tarve sekä empatiakyvyn puuttuminen.
Täten mielentilatutkimuksessa vahvistui moni sellainen persoonallisuuspiirre ja luoteenominaisuus, joka rikoksen tekotavan perusteella tehdyssä profiloinnissa oli surmatyöntekijään liitetty.
Tuomio
Turkkilaismies oli siis ollut rikokset tehdessään täydessä ymmärryksessä.
Hänet tuomittiin syytteen mukaan törkeän ryöstön yrityksestä ja Aino Maria Meriläisen murhasta elinkaudeksi vankeuteen.
Murhan motiiviksi todettiin kosto siitä, ettei mies ollut saanut tavoittelemiaan rahoja, sekä myös ryöstöyrityksen ilmi tulemisen estäminen.
Surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla.
Raskauttavaksi asianhaaraksi katsottiin surmaajan osoittama kylmäverisyys tekoa tehdessään sekä harkittu käyttäytyminen surmaamistilanteessa ja sen jälkeen.
Helsingin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Kukkasurma
Ritva Santavuori, OTK, jutun syyttäjä, Espoo.
Todistaja Kerttu Räsäsen mennessä Hämeentien kukkakauppaan, Kukkamariaan, noutamaan tilaamaansa kukkavihkoa tuli vaaleaan huppariin pukeutunut mies häntäovella vastaan. ”Sama mies, joka oli kaupassa jo aikaisemmin”, ajatteli Räsänen, mutta ei kiinnittänyt mieheen enempää huomiota. Sisällä kaupassa ei ollut mitään epätavallista tai huomiota herättävää, ja kuitenkin Räsänen tiesi heti, ettei kaikki ollut niin kuin piti.
- Tunsin, että jotain hirveää oli tapahtunut.
En nähnyt kukkakauppiasta missään enkä nähnyt liikkeen takahuoneeseen, koska oven edessä oli verho, mutta tunsin, että ilmassa väreili jotain yliluonnollista ja kammottavaa.
Pelästyin aivan hirveästi, kuvaili Räsänen tuntemustaan myöhemmin poliisikuulustelussa.
Räsänen ryntäsi takaisin kadulle ja pyysi viereisen liikkeen miespuolista omistajaa mukaansa kukkakauppaan ja yhdessä he aluksi huhuilivat etuhuoneessa, kunnes mukaan tullut mies kurkisti takahuoneeseen.
Kukkakauppias Aino Meriläinen makasi selällään lattialla lähellä seinää, ja hänen päänsä ja kaulansa vieressä lattialla oli runsaasti verta.
Mieskin hätääntyi ensiksi sen verran, ettei muistanut, miten kännykällä soitetaan yleiseen hätänumeroon.
Hän näppäili kännykkäänsä niin hermostuneesti, että sai sen toimintakyvyttömäksi ja huomasi vasta aikansa jahkailtuaan, että kukkakaupan pöydällä on tavallinenkin puhelin.
Mies käytti sitä, joten ambulanssi ja rikospoliisi saatiin paikalle kymmenisen minuuttia myöhemmin ja henkirikoksen tutkimukset voitiin aloittaa.
- Kukkakauppa Hämeentiellä.jpg (186.04 KiB) Katsottu 2477 kertaa
Rikospaikkatutkimuksissa selvisi, että kukkakauppias Aino Meriläinen oli surmattu erittäin raa’asti.
Surmaamiseen oli käytetty myymälässä ollutta terävää kukkiensidontaveistä, joka oli asetettu lappeelleen uhrin rinnan päälle siten, että terä osoitti kohti vainajan leukaa.
Ennen veitseen tarttumista surmaajaoli työntänyt kätensä kukkien paketoimiseen käytettävään pitkään muovipussiin, joka löytyi verisenä vainajan vierestä.
Muovipussin sisäpinnalta löytyi identifioitavissa oleva peukalon jälki ja kämmenen jälki.
Tekovälineeseen nähden oli käytetty tehokkainta mahdollista surmaamistapaa.
Surmaaja oli viiltänyt voimakkaasti keskeltä kaulaa viisi kertaa siten, että viilloista kolme ulottui kaulan sisäosiin ja näistä kaksi oli halkaissut kilpiruston kolmeen osaan ja ulottunut kaularankaan asti.
Viiltojen yhteydessä olivat vasen kaulalaskimo, vasen kilpirauhasvaltimo, kaksi oikean kilpirauhasvaltimon haaraa ja vasen nikamavälivaltimo viiltyneet poikki.
Lisäksi ruokatorvi oli viiltynyt auki.
Keuhkoissa todettiin merkit veren hengittämisestä.
Välittömäksi kuolinsyyksi todettiin kuiviinvuotaminen 14. tammikuuta 1995 kello 11.40 ja 11.59 välisenä aikana.
Uhrille ei ollut tehty seksuaalista väkivaltaa.
- Kukkakauppias Aino Maria Meriläinen henkirikoksen uhrina.jpg (166.88 KiB) Katsottu 2477 kertaa
Poliisikuulusteluissa ilmeni jo alkukeskustelun aikana, ettei todistaja Räsänen pystynyt muistamaan juuri mitään, ei mitenkään, vaikka kuinka yritti.
Hän oli reipas nuori nainen ja hyvin yhteistyöhaluinen, mutta hän oli kokenut niin voimakkaan sokin, että hän kielsi ja eristi näkemänsä jonnekin mielensä syvimpiin sokkeloihin. Sieltä muistikuvat eivät suostuneet nousemaan ylös.
Ilmiö on todistajien psykologiasta tuttu.
Muistamisen estää vaikea tunneperäinen trauma. Räsänen oli kuitenkin avaintodistaja, jonka avulla raaka henkirikos saattaisi selvitä.
Kun ei ollut muuta johtolankaa, mihin tarttua, päätettiin käyttää hypnoosia. Räsänen suostui tähän.
Vielä ei tarkkaan oikeastaan tiedetä, mitä hypnoosi varsinaisesti on. Erään teorian mukaan hypnoosi on sellainen suggestiivinen tila,
jossa todistaja voidaan ohjata keskittymään voimakkaasti rikostutkinnan kannalta olennaisiin seikkoihin.
Hypnoosia käytetään varsinkin USA:ssa ja Israelissa, mutta ei juurikaan Suomessa. Rikoksesta epäillyn kuulusteleminen hypnoosissa onkin mielestäni esitutkintalain vastainen, niin sanottu kielletty tutkintakeino.
Myös rikoksen uhrin ja todistajan hypnoosissa saatujen kertomusten näyttöarvo on varsin kyseenalainen, vaikkakaan hypnoosin käyttöä ei heidän kohdallaan voida pitää suorastaan sopimattomana tutkintamenetelmänä.
On selvää, että hypnoosin käyttö edellyttää aina asiantuntijaa. Nytkin otettiin yhteys henkilöön, jonka kanssa rikospoliisi oli aikaisemminkin tehnyt yhteistyötä ja johon luotettiin täydellisesti.
Ilmeni, että Räsänen oli hypnoosille hyvin vastaanottavainen.
Hypnotisoija johdatteli todistajan taitavasti suggestiossa surmapäivän tapahtumiin ja kukkakauppaan.
Räsänen oli mennyt sinne puoli kahdentoista maissa.
Kaupassa oli ollut vaaleaan huppariin pukeutunut, ulkomaalaiselta vaikuttava mieshenkilö, joka kohteliaasti oli antanut vuoronsa Räsäselle ja toiselle kukkakaupassa samanaikaisesti olleelle vanhalle naiselle. Räsänen oli tilannut omat kukkansa ja poistunut kaupasta.
Käväistyään kotonaan Räsänen oli mennyt noin 10–15 minuutin kuluttua uudelleen kauppaan hakemaan kukkiaan ja tällöin sama mies oli tullut häntä vastaan kaupan ulko-ovella.
Kun Räsänen kertoi toisesta käynnistään kukkakaupassa, hän ahdistui. Hengitys tiheni, kädet vapisivat ja ääni salpautui.
Hypnotisoija sai hänet kuitenkin rauhoittumaan vakuuttamalla, ettei ollut mitään vaaraa.
Myöhemmin Räsäsen kuulustelut voitiin suorittaa normaalisti "valvetilassa”.
Kaupassa näkemäänsä miestä hän kuvaili tarkasti: tummakiharainen suklaasilmä, mukavannäköinen ja ryhdikkäänoloinen, kolmekymppinen, noin 180 cm pituinen, tyylikäs nuori mies.
Vaikuttaa latinalaisamerikkalaiselta jalkapallonpelaajalta, jonka piirteissä on itämainen vivahdus.
Räsäsen ohjeiden mukaan laadittiin tietokoneen avulla piirretty niin sanottu haamukuva, joka kuten voitiin myöhemmin käräjäsalissa todeta, muistutti hämmästyttävästi surmaajaa.
Kuva julkaistiin sanomalehdissä samalla, kun yleisöä pyydettiin ottamaan yhteyttä kukkakaupassa tehdyn henkirikoksen tutkijoihin.
Profilointi
Kokeneet rikostutkijat ovat aina harrastaneet tietyn laista rikoksen tekijän profilointia.
He ovat käyttäneet profiloinnissa apunaan tervettä järkeä, logiikkaa, intuitiota, mielikuvitusta ja kokemusta.
Itseasiassa myös keskusrikospoliisin modus operandi -kortiston käyttö on aina ollut eräänlaista profilointia.
Hämeentien kukkakauppasurman tutkimuksissa rikoksen tekijän profilointi sai korostuneen keskeisen osan osittain varmaan sen vuoksi, että tutkinnanjohtajana toiminut rikoskomisario Terho Mäki oli menetelmästä erityisen kiinnostunut.
Toisaalta juuri noihin aikoihin Suomessa vieraili pariinkin otteeseen USA:sta muutamia FBI:n rikostutkijoita, jotka luennoivat tämän menetelmän käytöstä rikosten selvittämisessä. Profilointimenetelmä oli herättänyt laajaa kiinnostusta ja siitä oli kirjoiteltu myös lehdissä. Rikoksen tekijän profiloinnilla tarkoitetaan tiedonhankintaa, jossa rikoksen tekotavasta pyritään löytämään tietoja tekijän persoonallisuudesta ja teon motiiveista.
Samalla etsitään tekijän elämästä taustatietoja, joiden avulla hänet voitaisiin löytää ja tunnistaa.
Profiloinnin onnistuminen perustuu siihen, että on olemassa tutkimuksia, vertailuja ja mahdollisimman laaja tietokanta tietyn tyyppisten rikosten tekijöistä. Parhaiten profilointi soveltuu tapauksiin, joihin liittyy psykopatologisia piirteitä.
Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalimurhat, sarjaraiskaukset ja sarjamurhat.
Niiden kahden kuukauden aikana, jotka kuluivat surmaamishetkestä surmaajan pidätykseen, rikoskomisario Mäki laati luettelon meille täysin tuntemattoman henkilön ominaisuuksista: itsekäs, omahyväinen, raaka, kylmäverinen, kostonhaluinen, ystävällistä teeskentelevä, mielistelevä, aggressiivinen, helposti kiihtyvä, julma, ei välitä toisten tunteista, välinpitämätön, looginen, johdonmukainen, liioitteleva, haluaa säilyttää kasvonsa, ilkeä, väkivaltainen, seksuaaliaggressiivinen, ulkomaalainen, mahdollisesti muslimi, työtön, varaton, koulutustaso alhainen, 30-35-vuotias, lapseton, naimaton tai eronnut, mustasukkainen, vainoharhainen, epäluuloinen.
Pidätys
Kahden kuukauden aikana tarkistettiin satoja yleisövihjeitä, ja kun rikostutkijat 12. maaliskuuta 1995 lähtivät vihjeen perusteella Riihimäelle erääseen kahvilaan, oli kysymyksessä vain yksi tuhannesta tarkistustoimenpiteestä.
Kun rikostutkijat olivat istuutuneet kahvilassa pöydän ääreen, he näkivät keittiöön vievän oven suussa tumman miehen, jolla oli kasvojen alaosan kokonaan peittävä musta parta.
Todistaja Kerttu Räsäsen kuvailemalla miehellä ei ollut partaa.
Rikoskomisario Latikka kertoi kuitenkin myöhemmin:
- Tiesin heti, että katson murhaajan silmiin. Mies pidätettiin ja parissa tunnissa selvisi, että kukkakaupan muovipussista löytyneet sormenjäljet, jotka juuri surmaaja mitä ilmeisimmin oli sinne jättänyt, olivat tämän miehen sormenjäljet.
Kysymyksessä oli 29-vuotias, 180 cm pituinen, suomalaisesta vaimostaan eronnut, työtön Turkin kansalainen, joka oli entiseltä ammatiltaan kalastaja.
Kuulustelut
Kuulusteluissa mies kielsi syyllistyneensä surmatekoon. Hän kertoi muistavansa kukkakauppiaan murhan, koska oli lukenut siitä lehdistä, mutta kertoi, hän tiedä tarkemmin paikkaa eikä tapahtuma-aikaa. Hän kiisti käyneensä koskaan rikospaikalla Hämeentien kukkakaupassa.
Muutaman päivän kuluttua mies muutti kertomustaan ja kertoi oma-aloitteisesti käyneensä Hämeentien kukkakaupassa juuri murhapäivänä. Hän kertoi tehneensä kauppaa kolmesta ruususta, kun liikkeeseen oli tullut hänen jälkeensä kaksi naista, joille hän antoi vuoronsa.
Naisten poistuttua mies pyysi paketoimaan kukkansa valmiiksi ja sillä välin hän kävi soittamassa puhelinkioskista äidilleen Turkkiin.
Kun mies palasi takaisin kukkakauppaan, häntä vastaan tuli liikkeestä ulos mies, jolla oli päällään valkoinen takki ja kädessään kukkapaketti. Turkkilaismies kertoi menneensä kukkakauppaan sisälle ja löytäneensä myyjän makaamasta takahuoneen lattialla.
Sen jälkeen hän ei muista mitään, sillä hänelle tuli paha olo veren näkemisestä. Hän vain poistui liikkeestä ja meni linja-autolla kotiinsa.
Seuraavan kolmen viikon aikana mies muutti kertomustaan kuulustelu kuulustelulta, kuten joutuu tekemään valehtelija, joka yrittää yksityiskohtia esittämällä vakuuttaa kuulustelijalle puhuvansa totta.
Rikostutkijat keskittyivät sekuntikello kädessä osoittamaan miehen erilaisia tarinoita vääriksi, mahdottomiksi, tekaistuiksi jne.
Näyttö vaikuttikin koko ajan pitävältä ja vuorenvarmalta, mutta silti yksityiskohtainen tunnustus olisi ollut syyttäjälle tervetullut.
Tunnustus
Turkkilaismiehen kuulustelut hoiti rikostutkija Jari Kaarela, joka jaksoi rauhoitella meitä muita vakuuttamalla, että mies vielä kertoo kaiken, ennen kuin ollaan syytteenkäsittelypäivässä.
Emme jaksaneet suhtautua Kaarelan vakuutteluihin kovinkaan luottavaisesti, mutta niin sitten kuitenkin kävi päivää ennen oikeudenkäyntiä, että mies tunnusti tekonsa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Tunnustus oli kuin elävä esimerkki suoraan kuulustelutaktiikan oppikirjasta. Harva haluaa valehdella, jos muut tietävät hänen valehtelevan. Ihminen tunnustaa rikollisen teon, jos kokee tunnustuksen seuraukset paremmiksi kuin salaamisen aiheuttaman ahdistuksen.
Kuulustelijan on saatava kuulusteltava tuntemaan ahdistusta, ei niinkään teostaan, vaan siitä, että valehtelee.
Jos taas salaaminen on hyödyllisempää, hän ei tunnusta.
Ristiriita on siinä, että tunnustus johtaa rangaistukseen, onnistunut salaaminen sen sijaan välttämättömästi ei.
Ilmeistä on, että turkkilaismies jollain tavalla samaistui kuulustelijaansa ja halusi miellyttää tätä kertomalla totuuden.
Jo profilointivaiheessa oli oletettu ja mielentilatutkimuksessa myöhemmin todettu, että Kemal Sengül oli narsistinen.
Hän oli hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä. Kuulustelijan hyväksyntä oli saavutettavissa tunnustamalla teko.
Arvatenkin omahyväinen samaistuminen rikostutkija Kaarelaan oli helppoa, sillä Kaarela oli miellyttäväkäytöksinen ja silmiinpistävän hauskannäköinen, suunnilleen samanikäinen mies, jolla myös oli tumma kihara tukka!
Tunnustettuaan surmatyön mies muuttui erityisen avuliaaksi ja yhteistyöhaluiseksi. Omasta aloitteestaan hän esitti rekonstruoimalla yksityiskohtaisesti, miten hän oli kaiken tehnyt.
Toisaalta tunnustaminen tapahtui oma vastuu kieltämällä siten, että mies vieritti vastuun teostaan "sisäisen äänen” syyksi.
Tunnustaminen tuli helpoksi siten, että mies sälytti osan syyllisyydestä täysin ulkopuoliselle "toiselle minälleen", jota hän itse katseli ikään kuin ulkoapäin.
Tunnustuksessaan mies kertoi viettäneensä surmaamispäivää edeltäneen yön erään naisen luona.
Hän oli tavannut naisen Hesperian yökerhossa, ja siellä nainen oli ostanut hänelle neljä pulloa olutta.
Yökerhosta he olivat menneet naisen asunnolle, jossa he olivat rakastelleet. Aamulla ennen lähtöään mies oli pyytänyt naiselta rahaa, mutta tämä ei ollut sitä antanut ja niinpä mies saapui kotiinsa rahattomana.
Mies oli viipynyt kotonaan noin puoli tuntia, jona aikana vaimo oli käskenyt miestä muuttamaan lopultakin pois kotoa ja pyytänyt lisäksi rahaa 300 markkaa.
Mies päätti lähteä lainaamaan rahaa. Hän tuli linja-autolla Helsingin keskustaan. Kun rahan lainaaminen epäonnistui, mies lähti Rautatientorilta linja-autolla kohti kotiaan.
Kun bussi oli ohittanut Hakaniemen pysäkin, miehelle tuli mieleen ostaa kukkia vaimolleen.
Hän jäi pois bussista ja meni Hämeentien kukkakauppaan.
Kriittisistä hetkistä kukkakaupassa mies kertoi, että äkkiä hän ei muistanutkaan, miksi oli liikkeessä, vaan päätti viedä kauppiaan rahat.
Hän ja myyjä olivat kaupan myyntitilassa, kun hän otti myyjää vasemmalla käsivarrella kaulasta kiinni ja puristaen naista kaulasta kyynärtaipeeseensa sanoi:
- Anna mulle rahat.
Kun nainen kertoi rahaa olevan kassassa ja lompakossa, mies lähti väkipakolla kuljettamaan naista kohti takahuonetta hokien:
- Missä se raha on? Missä, missä?
Mies komensi naisen lattialle selälleen makaamaan ja katsoessaan seisaaltaan lattialla makaavaa myyjää mies yhtäkkiä kuuli jonkin yliluonnollisen sisäisen äänen sanovan käskevästi:
- Tapa tuo nainen!
Mies meni naisen päälle, puristi tätä molemmin käsin voimakkaasti kaulasta 1–2 minuutin ajan.
Nainen meni elottomaksi ja sisäinen ääni sanoi:
- Hyvä mies. Teit hyvin. Se on tehnyt hyvää.
Mies uskoi nyt naisen kuolleen ja ryhtyi etsimään rahoja. Hän epäonnistui kassakoneen aukaisemisessa, ja siinä vaiheessa sisäinen ääni puhutteli häntä taas sanomalla:
- Katso nyt, hän valehteli sulle. Tapa se nainen oikeasti.
Lisäksi ääni selitti miehelle, että hänen tulisi tappaa nainen, ettei tämä pääsisi myöhemmin kertomaan asiasta poliisille.
Ensin mies löysi sakset, joita hän aikoi käyttää, mutta sisäinen ääni kehotti etsimään jotain tappamiseen sopivampaa.
Mies löysi veitsen ja otti käteensä läpinäkyvää kovaa muovia olevan pitkän kukkapussin, jonka hän laittoi oikeaan käteensä, ennen kuin tarttui veitseen.
Muovipussin hän laittoi käteensä siitä syystä, ettei veitseen tulisi sormenjälkiä ja ettei hän itse sotkeentuisi vereen.
Mies palasi uhrinsa luokse ja kuuli tästä tulevan kähisevän äänen, jolloin sisäinen ääni kehotti häntä sanoen:
- Äkkiä nyt, hän herää, äkkiä.
Mies meni naisen oikealle puolelle polvilleen, laittoi veitsen uhrin kaulalle ja veti viisi voimakasta vetoa.
Nainen ei enää liikkunut, mutta hänen sisältään tuli pihisten ilmaa. Mies oli naisen vierellä tuossa tilanteessa vielä ehkä minuutin verran, minkä jälkeen hän laittoi veitsen uhrin kaulalle ja muovipussin uhrin vierelle sekä meni takaisin kassakoneen luo.
Miehen yrittäessä avata kassakonetta liikkeeseen tuli sama naisasiakas, joka oli ollut siellä aikaisemminkin, jolloin sisäinen ääni käski miestä poistumaan. Mies lähti ja palasi linja-autolla kotiinsa.
Tämän jälkeen hän meni jalkapalloharjoituksiin ja lainasi kaveriltaan rahaa 200 markkaa.
Illan mies vietti Hesperian yökerhossa kaverinsa ja naisystävänsä kanssa.
- Rekontruktio. Kemal Sengül näyttää miten kuristaminen tapahtui.jpg (251.93 KiB) Katsottu 2477 kertaa
Mielentilatutkimuksen aikana miehessä ilmeni voimakas tarve tuoda esille avuliasta ja miellyttävää luonnettaan.
Samalla hän korosti sitä, ettei hän ole väkivaltainen.
Aluksi hän oli erittäin kohtelias ja pyrki vastaamaan kysymyksiin mahdollisimman moitteettomasti.
Keskusteltaessa vaimon uskottomuudesta ja miehen mustasukkaisuudesta mies kuitenkin kiihtyi siinä määrin, että haastattelu oli keskeytettävä.
Tunnustamastaan teosta mies ei tuntenut syyllisyyttä, katumusta tai häpeää, koska "hänessä oleva toinen persoona oli syyllinen tekoihin eikä hän”.
Pääsääntöisesti mies halusi olla miellyttävä, mutta tullessaan loukatuksi tai torjutuksi tai jos hänen itsetuntoaan uhattiin, aggressiot purkautuivat voimakkaina, peittelemättöminä ja primitiivisinä.
Miehen kertomus vuosikausia jatkuneista kuulohallusinaatioista ja sisäisestä äänestä todettiin mielentilatutkimuksessa tekaistuksi, eikä hänessä ollut havaittavissa mitään skitsofreeniseen häiriöön viittaavaa.
Sen sijaan miehessä todettiin narsistinen persoonallisuushäiriö. Miehen käyttäytymiselle oli tyypillistä suuttumuksen tunteet reaktioina itseen kohdistuvalle arvostelulle, hyväksikäyttö ihmissuhteissa, suuruuskuvitelmat, tunne että oli etuoikeutettu, jatkuva huomion ja ihailun tarve sekä empatiakyvyn puuttuminen.
Täten mielentilatutkimuksessa vahvistui moni sellainen persoonallisuuspiirre ja luoteenominaisuus, joka rikoksen tekotavan perusteella tehdyssä profiloinnissa oli surmatyöntekijään liitetty.
Tuomio
Turkkilaismies oli siis ollut rikokset tehdessään täydessä ymmärryksessä.
Hänet tuomittiin syytteen mukaan törkeän ryöstön yrityksestä ja Aino Maria Meriläisen murhasta elinkaudeksi vankeuteen.
Murhan motiiviksi todettiin kosto siitä, ettei mies ollut saanut tavoittelemiaan rahoja, sekä myös ryöstöyrityksen ilmi tulemisen estäminen.
Surmaaminen oli tapahtunut erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla.
Raskauttavaksi asianhaaraksi katsottiin surmaajan osoittama kylmäverisyys tekoa tehdessään sekä harkittu käyttäytyminen surmaamistilanteessa ja sen jälkeen.
Helsingin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17421
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
- Aino Maria Meriläinen.jpg (101.04 KiB) Katsottu 2468 kertaa
- Murhamies.jpg (236.07 KiB) Katsottu 2468 kertaa
- Murha Kukkamariassa.jpg (117.85 KiB) Katsottu 2468 kertaa
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
Tästä oli taas juttua IL:ssä:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14bd ... aec8cc5357
"Hypnoosissa kukkakaupasta poistuneesta miehestä saatiin tuntomerkkejä. 180–190 senttiä pitkä. Keskiruskeat, pitkät hiukset. Eteläeurooppalaisen näköinen, ehkä italialainen"
Niin se oli aina tuohon aikaan. Tummatukkainen mies oli aina italialainen. Tänäänkin monet turkkilaiset ja arabit valehtelevat olevansa italialaisia.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14bd ... aec8cc5357
"Hypnoosissa kukkakaupasta poistuneesta miehestä saatiin tuntomerkkejä. 180–190 senttiä pitkä. Keskiruskeat, pitkät hiukset. Eteläeurooppalaisen näköinen, ehkä italialainen"
Niin se oli aina tuohon aikaan. Tummatukkainen mies oli aina italialainen. Tänäänkin monet turkkilaiset ja arabit valehtelevat olevansa italialaisia.
-
rikos12345
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 65
- Liittynyt: La Tammi 18, 2025 11:52 am
Kukkakauppias joka teurastettiin | True Crime Suomi | Rikostarinoita 🚨
https://www.youtube.com/watch?v=NUVt3VUDLig
Oli Tammikuun 14. päivä vuonna 1995. Kukkakauppias Ainon liiketila sijaitsi Helsingin Kalliossa, vilkkaalla Hämeentiellä.
Eräs paikallinen nainen päätti astua liikkeeseen tilatakseen itselleen kauniin kukkalaitteen.
Tiskillä oli jo yksi asiakas mutta hän kohteli naista ystävällisesti ja antoi hänelle mahdollisuuden hoitaa asiansa ensin.
Aino antoi lupauksen että hän tekee kukkalaitteen ripeästi. Nainen juoksi nopeasti kotiinsa tässä välissä.
Kun kukkalaitteen tilannut nainen palasi, hän kohtasi oven suussa miehen. Nainen mietti, oliko tämä sama mies, joka oli aiemmin antanut hänelle vuoron tiskillä.
Nainen ymmärsi että jokin oli pielessä. Hän yritti huutaa kukkakauppiaalle, mutta vastausta ei kuulunut.
Kukkakaupassa ei ollut mitään erityistä tai outoa, kaikki oli järjestyksessä ja paikoillaan.
Asiakas kuitenkin huomasi että Ainoa ei näkynyt missään, mikä tuntui hänestä todella kummalliselta.
Tämän vuoksi hän päätti lähteä etsimään apua tilanteeseen.
Lopulta koko totuus tuli ilmi kaikessa sen pelottavassa todellisuudessaan. Sillä Aino löytyi kuolleena kukkakaupan takahuoneesta.
Hänet oli tapettu äärimmäisellä ja julmalla tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=NUVt3VUDLig
Oli Tammikuun 14. päivä vuonna 1995. Kukkakauppias Ainon liiketila sijaitsi Helsingin Kalliossa, vilkkaalla Hämeentiellä.
Eräs paikallinen nainen päätti astua liikkeeseen tilatakseen itselleen kauniin kukkalaitteen.
Tiskillä oli jo yksi asiakas mutta hän kohteli naista ystävällisesti ja antoi hänelle mahdollisuuden hoitaa asiansa ensin.
Aino antoi lupauksen että hän tekee kukkalaitteen ripeästi. Nainen juoksi nopeasti kotiinsa tässä välissä.
Kun kukkalaitteen tilannut nainen palasi, hän kohtasi oven suussa miehen. Nainen mietti, oliko tämä sama mies, joka oli aiemmin antanut hänelle vuoron tiskillä.
Nainen ymmärsi että jokin oli pielessä. Hän yritti huutaa kukkakauppiaalle, mutta vastausta ei kuulunut.
Kukkakaupassa ei ollut mitään erityistä tai outoa, kaikki oli järjestyksessä ja paikoillaan.
Asiakas kuitenkin huomasi että Ainoa ei näkynyt missään, mikä tuntui hänestä todella kummalliselta.
Tämän vuoksi hän päätti lähteä etsimään apua tilanteeseen.
Lopulta koko totuus tuli ilmi kaikessa sen pelottavassa todellisuudessaan. Sillä Aino löytyi kuolleena kukkakaupan takahuoneesta.
Hänet oli tapettu äärimmäisellä ja julmalla tavalla.
https://www.youtube.com/watch?v=NUVt3VUDLig
-
Marokon Kauhu
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4749
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 9:06 pm
- Paikkakunta: Rio Grande
Re: Kukkakauppias joka teurastettiin | True Crime Suomi | Rikostarinoita 🚨
Taisi olla ensimmäisiä suomalaisia naisia, joilta ählämi leikkasi kurkun auki.
Mutta ei viimeinen.
Tekijä siis kamelinpaske nimeltään Kemal Sengul.
Aiheesta on kyllä ihan ketjukin:
https://murha.info/rikosfoorumi/viewtop ... 5&start=15
*Yhdistetty kaksi ketjua samasta aiheesta.*tm
Mutta ei viimeinen.
Tekijä siis kamelinpaske nimeltään Kemal Sengul.
Aiheesta on kyllä ihan ketjukin:
https://murha.info/rikosfoorumi/viewtop ... 5&start=15
*Yhdistetty kaksi ketjua samasta aiheesta.*tm
- Väestönvaihto
- Turhanpaikan hakijat
- Kotoutumisteollisuus
- VOK - business
- Partalapset
- Huonolaatuiset mamut
- Islamisaatio
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
Voi hyvin olla. Emme kuitenkaan tarkalleen tiedä mitä Ayoub El Yaakoub teki Sari Sinisalolle 25.10.1992:Marokon Kauhu kirjoitti: Su Helmi 23, 2025 4:01 pm Taisi olla ensimmäisiä suomalaisia naisia, joilta ählämi leikkasi kurkun auki.
Mutta ei viimeinen.
Tekijä siis kamelinpaske nimeltään Kemal Sengul.
...
https://www.murha.info/2017/12/26/kuumaverisesti-sinun/
Viestin otsikko vaihdettu ketjun otsikon viestin mukaiseksi
-NILS-
-
ViidakonCasanova
Re: Kukkakauppiaan murha - Helsinki 1995
On kyllä limaisen näköinen jätkä facebookin perusteella. Löytyy profiili jossa kuvia 2015 asti, sitten luonut uuden profiilin 2019 ja laittanut saman profiilikuvan kuin 2015 profiilissa.
Ei tippaakaan katumusta, ihmettelen miten paljon suomalaisia tämän ählämin kaverilistalta löytyy, en usko että tämän tausta tulee heille yllätyksenä.
On 99.99% varmuudella tuo jolla musta paita CCCP tekstillä.
Ei tippaakaan katumusta, ihmettelen miten paljon suomalaisia tämän ählämin kaverilistalta löytyy, en usko että tämän tausta tulee heille yllätyksenä.
On 99.99% varmuudella tuo jolla musta paita CCCP tekstillä.