Carl Adenauer kirjoitti: Pe Marras 08, 2024 10:48 am
Eipä nyt taas mennä peloissaan äärimmäisyyksiin, kuten "kaikki sudet tapettava".
Presa Canario on oikean omistajan käsissä erinomainen vahti/suojelukoira. Eihän sitä ole tarkoitettu kokemattomille, tai kyrvän jatkeeksi, vaan nimenomaan em. käyttötarkoituksiin.
Tunnen miehiä ja naisia joilla ollut Presa Canario, Dogo Argentiino, tai Cane Corso. Nämä rodut vaativat omistajan, jolla riittää auktoriteetti, koska jossain vaiheessa kokeilevat "murrosiässä" omistajiaan, kuten vaikkapa "normaali" Malinois", tai joissain tapauksissa perheen teini.
Mitään ongelmia kyseisten rotujen kanssa ei ole, jos niille tekee selväksi nuoresta pitäen, kuka on pomo. Jos koiran päästää laumanjohtajaksi, se tekee sen vastoin tahtoaan, kun ei luota heikkoon omistajaansa, jonka pitäisi se kuitenkin ruokkia jne..
Ei Presa ole vielä vaikeimmasta päästä rotuja. Kaikki laumanvartija rodut, joihin em. rodut eivät kuulu vaativat vastaavan omistajan. Esimerkiksi: Kaukasian paimenkoira, Keski-Aasian paimenkoira (Alabai), Kangal, Malakli, Napolin mastiffi, jne... Täysin koulutettavissa olevia koiria, näitä mastiffeja/niiden sukulaisia paljon, yleisesti käytössä maailmalla.
Vielä enemmän vaativat sitten esim. : Pakistanin bulldoggi, Bully Kautta, ja vaikka Volkodav. Nämäkin ovat erittäin suosittuja rotuja, juuri niiden hyvien ominaisuuksien takia. Volkodav pihalla, niin ei tule susi kylään, loppuu itku siihen, että "susi vei perheen hännänheiluttajan".
Vika on yleensä aina omistajansa, jos koira itse kasvatettu!! Aikuisen koiran aiemmasta elämästä tietämätönnä sen ottaminen aina riski, ellei todella osaa lukea koiraa.
Eli ei kannata ottaa leikillä, jos jostain rodusta sanotaan, ettei sovi ensimmäiseksi koiraksi!! Välissä pitää olla vähintään Saksan paimenkoira (joka itsessään aiheuttaa enemmän hyökkäyksiä omistajiaan kohtaan), vaikka olisi suhteutettu koirien määrään.
En itse pidä esim. Pitbull ym. Jenkki koirista, mutta nämä vanhat alkukantaiset rodut erinomaisia oikeissa käsissä. Nainen voi mennä iltalenkille turvallisesti koiran kanssa, ei varmasti joudu "puskaraiskauksen" kohteeksi, jos on kokenut koirien omistaja!!
Oikean suuntaisia ajatuksia.
Suuret metsästys-ja taisteluperimäiset molossirodut sekä laumanvartijarodut, vaikka ovatkin monin tavoin hyvin erilaisia rotutyyppejä, vaativat molemmat rauhallista, itsevarmaa ja päättävästä auktoriteettia omaavan tasapainoisen omistajan.
Näiden rotujen kanssa ei synny toimivaa laumanjohtajuutta huutamalla tai väkivallalla, vaan omistajan tulee aina olla koiraansa ovelampi ja päättäväisempi. Väärissä asuinpuitteissa tai väärin kasvatusmenetelmin voi saada aikaiseksi pahimmillaan omistajankin päälle käyvän tai muuten vain epästabiilin yksilön. Samoin voi käydä, jos ei osaa ottaa laumanjohtajuutta koiransa silmissä. Laumanjohtajuuden "haltuunotto" täytyy aloittaa päivästä yksi, heti kun pentu tulee taloon, eikä linja saa lipsua ennen kuin koira on kunnolla aikuistunut (2-3 vuotta). Tapakoulutus lähtee pienistä asioista, kuten kuka päättää milloin kosketaan ruokaan, kuka kulkee ensimmäisenä ovista, kuka päättää minne suuntaan kuljetaan hihnassa, kuka päättää kenen paikka sohva on, kuka päättää hypitäänkö omistajaa vasten, kuka päättää tervehditäänkö vastaantulijoita, kuka päättää saako omistajan nilkkoja järsiä naskalihampailla, jne.
Kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi pentuaikana ilmenevän voimakkaan resurssiaggression tai hoitotoimenpiteiden hankaluudet voi opettaa pois, ainakin oman kotiväen asteella, mutta se vaatii rohkeutta, tyyneyttä ja periksiantamattomuutta. En halua edes ajatella, mikä olisi lopputulema, jos sellaisessa ei onnistu tai jos sellaista ei edes uskaltaisi yrittää.
Myös koiran harkittu ja järjestelmällinen sosiaalistaminen on ensiarvoisen tärkeää varsinkin pentuiässä, eikä huonoja kokemuksia saisi syntyä.
Tästä syystä varmaankin sanotaan, etteivät nämä rodut sovellu ensimmäiseksi koiraksi, koska kasvatuksen virheet kostautuvat herkästi aivan eri mittaluokassa kuin jonkin pienen seurakoiran kanssa. Mielestäni kuitenkaan aiempi koirakokemus seurakoiraroduista (laumanvartijoiden kanssa myöskään palveluskoirista) ei anna etua näiden rotujen kanssa toimittaessa. Hyvänä harjoituskappaleena voisi kuitenkin toimia esimerkiksi howawart, dobermanni, bouvier tai bokseri (vaikka ovatkin palvelukoirarotuja).
Lisäksi on huomioitava, että presat, dogot, amerikan bullit ja pitit ovat varsin aktiivisia rotuja, joten ne kaipaavat liikuntaa, runsaasti liikuntaa, muuten voi seurata käytösongelmia. Laumanvartijatkin ovat aktiivisia rotuja, mutta vaativat ennenkaikkea elintilaa sekä mahdollisuuden olla ulkona toteuttaen vartiointiviettiään, käytännössä siis hyvin aidatun asuinpaikan maaseudulta omakotitalosta tai maatilalta.
Molempien rotutyyppien kanssa omistajan tulee olla kykenevä hallitsemaan fyysisesti koiransa kaikissa tilanteissa. Omasta kokemuksesta sanon, että tavallisessa kaulapannassa ulkoilutettava omistajan painoinen koira vie äkkitilanteissa omistajaansa. Tärkein hallintakeino onkin aiemmin mainittu henkinen johtajuus, mutta pelkästään sen varaankaan ei yhteiseloa voi laskea, varsinkaan jos liikutaan ihmisten ilmoilla.
Elämänhallinnan ongelmia tai päihdeongelmia omaaville ihmisille molemmat rotutyypit ovat ehdottoman väärä valinta. Se on suoranaista ongelmien kerjäämistä sekä itselle, muille, että koiralle.
Koska luontaiseen käyttäytymiseen kuuluu näillä roduilla esimerkiksi suojeluvietti, dogoilla ja piteillä myös saalisvietti, täytyy omistajan osata lukea koiraansa ja ennakoida mahdolliset riskitilanteet, kuten lasten kaverit, huoltomiehet, pihalle tulevat vierailijat sekä ulkoillessa lenkkeilijät ja muut ohikulkijat. Suojeluviettiä ei tulisi keinotekoisesti yllyttää esiin.
Koskaan ei saa tuudittautua siihen harhaluuloon, että koska oma koira on perheen kesken lapanen ja tutuillekin ystävällinen, sen luonnon toinen puoli ei voisi aktivoitua yllättävässä tilanteessa. Myös koiran vapaana pitoa tulee miettiä äärimmäisellä huolellisuudella, käytännössä sitä ei tulisi taajama metsissä edes harkita. Poikkeusyksilöitä lukuunottamatta nämä eivät ole koirapuistokoiriakaan, varsinkaan murrosiän ylitettyään.
Volkodavhan tarkoittaa muuten susikoiraa, eli suomeksi laumanvartijaa, yleensä se mielletään keskiaasiankoiraksi, josta taas Alabai on vain eräs paikallinen muunnos. Napolinmastiffi ei ole laumanvartijarotu, pyrenittenmastiffi ja espanjanmastiffi ovat.
Laumanvartijan kanssa palveluskoiran (kuten saksanpaimenkoiran) aiemmasta omistajuudesta ei ole kovinkaan suurta hyötyä, koska palvelukoirat toimivat aivan eri vieteillä ja mentaliteetilla kuin laumanvartijat. Laumanvartija toimii itsenäisesti, palveluskoira ohjaajan käskyjen mukaisesti. Laumanvartija on kotioloissa herkkä, rauhallinen ja pehmeä koira, palveluskoira taas usein aktiivinen häseltäjä ja luonteeltaan terävä. Laumanvartija ei kaipaa juuri omistajavetoista aktivointia kuten palveluskoirat, vaan suuret tilukset ja esimerkiksi kotieläimiä, joita vahtia. Voisikin sanoa, että monin tavoin palveluskoira on lähes laumanvartijan vastakohta.