Tutkimus: Näin moni mies uskoo, että naiset ansaitsevat kokemansa väki­vallan

[Keplotteleva konna]

Vaikka olemassa olevien tietojen perusteella tällaisen tutkimuksen tuloksella voi sinällään pyyhkiä persettä, niin ei se poista sitä tosiasiaa, että naiset kohtaavat suhteettoman paljon lähisuhdeväkivaltaa. Ihminen on lajina vielä niin elukka, että fyysisesti heikommilla, sukupuoleen katsomatta, on turhan korkea väkivallan uhka läsnä ihan liian usein.

[-Martta-]

^Useasihan tuohon liittyy taloudellinen alisteisuus. Onneksi tilanne on vuosien varrella mahdollistanut tilanteen muuttumisen. Naiset voi kouluttautua monelle muullekin alalle kun hoiva tai kyökkipiiaksi.

Esim. meillä duunissa monet isät pitää isyys- ja vanhempainvapaita sen mitä on mahdollista.

Tosin edelleen mies että naisvaltaisilla aloilla on syrjintää sukupuolivähemmistöä kohtaan.

[Blackened]

Koko kysely on sitä itseään. Vain syvästi häiriintyneet ja muslimit&neekerit ajattelevat näin.

[Nokus]

Tai toisten päin... Tutkimus: Näin moni nainen uskoo, että ansaitsevat kokemansa väki­vallan!

[Pesukarhu]

Samoin toi "ansaita" kysymyksenasettelussa on hieman hämärä, ja "käytös" on kytketty pukeutumiseen ja ulkonäköön. Sama kuin tekisi kyselytutkimuksen suhtautumisesta kuolemantuomioon, ja kysymys olisi tyyliin "kuolemantuomio on sopiva rangaistus murhasta, raiskauksesta ja punaisia päin kävelystä".

Ennemmin tuossa olisi pitänyt olla väite "naiseen saa kohdistaa väkivaltaa pukeutumisen vuoksi", ja käytöksen kohdalla määritelty, millainen käytös. Nalkutus? Flirttailu? Nainen hyökkää kännissä veitsen kanssa päälle?

[jmit]

'naiset kohtaavat suhteettoman paljon lähisuhdeväkivaltaa. Ihminen on lajina vielä niin elukka, että fyysisesti heikommilla, sukupuoleen katsomatta, on turhan korkea väkivallan uhka läsnä ihan liian usein.'

Tuossa on kaksi aika keskeistä virhettä. Ensinnäkin 'suhteettoman paljon'. Siis suhteessa mihin? Miehet kyllä kohtaavat paljon enemmän väkivaltaa. Toinen on tuo heikompi osapuoli. Myrkyt, keittiöveitset ja bensiini on keksitty ajat sitten. Suheellisen heikkokin nainen kyllä jaksaa kaataa nukkuvan miehensä päälle bensaa ja tuikata tuleen. Ei fyysisillä voimasuhteilla nykyään ole mitään merkitystä jos haluaa toista vahingoittaa.

[Keplotteleva konna]

'naiset kohtaavat suhteettoman paljon lähisuhdeväkivaltaa. Ihminen on lajina vielä niin elukka, että fyysisesti heikommilla, sukupuoleen katsomatta, on turhan korkea väkivallan uhka läsnä ihan liian usein.'

Tuossa on kaksi aika keskeistä virhettä. Ensinnäkin 'suhteettoman paljon'. Siis suhteessa mihin? Miehet kyllä kohtaavat paljon enemmän väkivaltaa. Toinen on tuo heikompi osapuoli. Myrkyt, keittiöveitset ja bensiini on keksitty ajat sitten. Suheellisen heikkokin nainen kyllä jaksaa kaataa nukkuvan miehensä päälle bensaa ja tuikata tuleen. Ei fyysisillä voimasuhteilla nykyään ole mitään merkitystä jos haluaa toista vahingoittaa.

Suhteettoman paljon lähisuhdeväkivaltaa, suhteessa tietysti miehiin. Heikompi osapuoli, sanoisin, että se on yleisempää niin päin, vaikka bensa onkin keksitty.

Toivottavasti joku ymmärsi, mitä jo alunperin tarkoitin...

[Sipi]

Koko naisvihakeskustelu on jo kauan sitten urautunut väärille poluille. Jos mietitään esimerkiksi tasa-arvovaatimusta, sitä tulkitaan käytännön esimerkein siten, että paljonko naisille maksetaan ja paljonko miehet osallistuvat kotitöihin.

Itse pidän tällaisia mittareita kuitenkin kyseenalaisina, koska tasa-arvo länsimaisessa hyvinvoitiyhteiskunnassa on enemmänkin tunnetta kuin tekoja. Miellä on asiat liian hyvin, mutta ihmisluonteeseen kuuluu aina tietty kilpailuhenkisyys, ja tämän päivän muotina on katsoa, kuka voittaa tässä kisassa. Saanko identifioitua miksi haluan, saanko naisena kulkea alasti kadulla ilman miesten tuijotusta, saanko pörssiyhtiön pääjohtajan paikan ja kun mikään näistä ei onnistu, minä suutun ja koen, että minua syrjitään. Värjään tukkani vihreäksi, otan nenälävistyksen ja menen Mannerheimintielle makaamaan. Tai ilmaisen muulla tavoin, että "ne toiset" ovat sikoja ja väärässä. Tässä tapauksessa siis miehet. Mikään yhteiskunnallinen rakennemuutos ei saa vihaisten, katkeroituneiden ja loukaantuneiden yksilöiden mieltä hyväksi; he ovat uhreja ja jos jokin asia korjataan, he keksivät huomenna uuden.

Lisäksi tässä tutkimustuloksen tulkinnassa on kokonaan unohdettu ajatusten ja tekojen ero. Jos vaikka omana yläasteaikakani olisi tehty kasiluokkalaisille pojille kyselytutkimus, johon olisi saanut vastata vapaasti ja anonyymisti ja kysytty, mitä mieltä olette rehtorista, olisi tulos ollut seuraavanakaltainen: kaikkein mielestä mies on idiottii, sadisti, pedofiili, runkkari ja vaikka mitä. Ja kun sitten oltaisiin kysytty, mitä asialle pitäisi tehdä, pojat olisivat vastanneet: Vittu se pitäisi ampua /sitä pitäisi vetää perseeseen, hakata se jne.

Tästä sitten saataisiin otsikko: 80% yläkouluikäisistä haaveilee rehtoriin kohdistuvasta väkivallasta /hyväksyy rehtoriin kohdistuvan väkivallan. Myy hienosti, eikö?

Myöskään yhtä ihmismielen perusasiaa ei ole kyselyn tulkinnassa huomioitu. Jokainen meistä (ja korostan: jokainen) on valmis väkivaltaan, kun tietty raja ylittyy. On täysin turhaa selittää, että joku ihminen ei ikinä kykenisi siihen. Kyse on vain siitä, missä meistä kunkin raja kulkee. Ja nimenomaan tätä ei ole kyselyssä eritelty mitenkään. Vaikka itse en hyväksy enkä käytä väkivaltaa, en koskaan väittäisi etten turvautuisi siihen ääritilanteessa. Toivon, etten siihen koskaan joudu. Mutta jos henkeäni uhataan, teen mitä se ikinä vaatii että pääsen elossa pois tilanteesta. Uskon monen kyselyyn vastanneen ajatelleen myös tätä. Sen sijaan tulosten perusteella monelle (ehkä tarkoitushakuisesti) on tarjoiltu ajatus, että neljäsosa suomalaisista miehistä pitää väkivaltaa naisia kohtaan ihan hyväksyttävänä silloin kun heistä itsestään sattuu tuntumaan siltä. Ikään kuin he pitäisivät naistenhakkaamista viihteenä tai pieksisivät muijiaan vain siksi, kun ei ole parempaakaan tekemistä.

Jos käännetään tutkimustulos ympäri ja mietitään, miten vakuuttavalta kuulostaisi vastaavalla tavalla raportoitu tulos niistä 75%:sta miehiä, jotka eivät hyväksy väkivaltaa: "Ihanaa! Kolme neljäsosaa suomalaismiehistä rakastaa naisia ehdoitta, kunnioittaa heitä eikä ikinä missään tilanteessa kohtelisi heitä huonosti". Uskottavaa? Mielestäni ei. Joitain harmaan sävyjäkin saattaa joistain miehistä löytyä.

[Sipi]

kaksi nopeaa lisäystä vielä tuohon ankeaan monoligiini:
1) yksilöiden toiminnan tulkitsemin isommaksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Jos joku ukko perseilee minua kohtaan, sanon kyllä asiasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin asenteeltani miesvihamielinen ääriajattelija. Puutuin vain tämän yksilön käytökseen sillä kyseisellä hetkellä.

2) Jos oikein kieli poskessa tätä tutkimusta vielä tulkitaan niin tuloshan voidaan nähdä myös fundamentalisti-feministien voittona: Yhä suurempi osa nuorista miehistä on todella alkanut pitää naisia vertaisinaan, myös tappelun aikana. Eikös tämä ole jo suuri askel kohti absoluuttista tasa-arvoa? Eli vastapuoli saa nyrkistä sukupuoleen katsomatta?

[jmit]

'Suhteettoman paljon lähisuhdeväkivaltaa, suhteessa tietysti miehiin. Heikompi osapuoli, sanoisin, että se on yleisempää niin päin, vaikka bensa onkin keksitty.'

Eipä taida tuokaan pitää paikkaansa.

Tutkimusta' voidaan tehdä myös toisinpäin. Alla lnkki varusmiestutkimukseen ja tässä siitä maistiainen: ' Parisuhteessa olleista varusmiehistä kysymyksestä riippuen 14-17 % ilmoitti joutuneensa kumppaninsa lyönnin kohteeksi. Vastaavasti runsas prosentti kertoi itse lyöneensä kumppaniaan.' Kai sinä tähänkin uskot, kun kerran uskot feministien tutkimuksiin?

Mutta hypätäänpä hetkeksi reaalimaailmaan, jos sellainen vielä jotakin kiinnostaa. Jos tutkitaan parisuhteessa tehtyjä murhia, tappoja, niiden yrityksiä sekä törkeitä pahoinpitelyitä, niin puntit ovat aika lailla tasan, joinakin vuosina naiset ovat olleet jopa johdossa. Miksi tällainen vertailu on mielekästä? Siksi että noissa väkivallan lajeissa ei esiinny käytännössä lainkaan piilorikollisuutta eikä mitään kyselytutkimuksiakaan tarvita. Se on vähän vaikeaa peitellä tapahtunutta, kun on esim. keittiöveitsi kylkiluiden välissä.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/a ... ssdh5jH_kg

[Keplotteleva konna]

Et tainnut vaahdotessasi huomata, että heti alkuun kerroin, että tuollaisen tutkimuksen tuloksilla voi pyyhkiä persettä.

PS. Äläkä jauha paskaa, että naiset eivät kokisi miehiä enempää lähisuhdeväkivaltaa.

[Sipi]

PS. Äläkä jauha paskaa, että naiset eivät kokisi miehiä enempää lähisuhdeväkivaltaa.

Ottamatta kiistaan sen enempää kantaa haluan sanoa, että paino on tuolla sanalla kokea. Miehet tutkitusti raportoivat naisia korkeammalla kynnyksellä kokemastaan väkivallasta, ja on hyvä muistaa, että myös henkinen, taloudellinen ja seksuaalinen väkivalta on väkivaltaa. Sen sijaan fyysinen väkivalta on ainoa väkivallan muoto, josta jää selkeät todisteet ja se on helpoiten näytettävissä toteen.

Siksi ajattelisin niin, että sekä miehet että naiset kokevat yhtä paljon väkivaltaa, mutta usein vain fyysisestä väkivallasta raportoidaan ja niissä tilastoissa naiset ovat yleisimmin uhreja. Jos taas mukaan lasketaan kaikki kiristäminen, ahdistaminen, vittuilu, läpsiminen, tukistaminen, töniminen, uhkailu, msutasukkaisuusvainoharhat, kontrollointi, mitätöinti, haukkuminen jne. uskon, että puntit ovat määrällisesti aika tasan kun uhreja lasketaan.

[Keplotteleva konna]

Kyllä, noilla kriteereillä tuskin on yhtäkään parisuhteessa elävää ihmistä, joka ei elämänsä aikana kokisi parisuhdeväkivaltaa.

Noista kyllä löytyy jokaiselle ainakin joku vähintään kertaluonteisesti elon aikana.

[-Martta-]

tyylistä mitä edustan.

Kaija Koon Korkkarit kattoon ja viisi neekeriä -tyylisuunta?

Fantasiat on aina hauskoja.

[Sipi]

Kyllä, noilla kriteereillä tuskin on yhtäkään parisuhteessa elävää ihmistä, joka ei elämänsä aikana kokisi parisuhdeväkivaltaa.

Noista kyllä löytyy jokaiselle ainakin joku vähintään kertaluonteisesti elon aikana.

NImenomaan. Ja tässä tulllaan siihen, miten väkivaltaa koetaan. Enkä missään tapauksessa syyllistä uhreja tässä vaan haluan tuoda esiin sen, että on olemassa pariskuntia, joille on ihan arkipäivää vähän raisummin ottaa yhteen etenkin perjantaikaljojen jälkeen. Seuraavana aamuna sitten taas yhteisesti päätetään, että no, meni taas vähän överiksi ja jatketaan samaan tapaan. Väkivalta ikään kuin normalisoituu, ja ajan kuluttua kumpikaan ei edes tunnista sitä tai tiedosta joutuneensa väkivallan uhriksi tai tekijäksi.

Toisenlaisissa suhteissa sen sijaan jo se, että puoliso korottaa ääntään on hirveä järkytys.

Ja sitten kaikki tältä väliltä. Kyse on kokemuksesta. On pakko sanoa, että joskus alle 20-vuotiaana olen saanut mieheltä litsarin päähäni, ja ansaitsin sen ihan tosissaan. Henkinen kipu oli kovempi kuin fyysinen, ja tilanne päättyi siihen. Oli se järkytys, pysäyttävää, toki. Mutta miettiessäni litsaria edeltäviä tapahtumia, olin kyllä niin bitch, ihan tarkoituksella, että ei olisi silloin eikä nyt tullut mieleenkään lähteä nostamaan mitään juttua tästä. Vaikka minä olin se, jolla vähän ohimo olisi ehkä lampun alla ja suurennuslasilla katsottuna punoittanut. Koinko silloin, että olen joutunut väkivallan kohteeksi? No en, lähinnä vitutti niin paljon, että sain keskittyä tosissani että sain lähdettyä pois paikalta. Halusin voittaa, kostaa. Mieleni olisi tehnyt tirvaista takaisin, mikä olisi sitten ollut jo ihan toisenlaisen tarinan alku. Tapaus ei liity parisuhdeväkivaltaan vaan ihan toisenlaiseen tilanteeseen.

Haluan kuitenkin uskoa, että nyt, 25 vuotta tapahtuneen jälkeen voisin vastaavassa tilanteessa reagoida eri tavoin, kuten olla lähtökohtaisesti ajautumatta sanalliseen yhteenottoon humalaisen miehen kanssa.

En kuitenkaan väitä, että minun tapani reagoida olisi oikeampi kuin jonkun toisen. Kunhan yritän tuoda perspektiiviä keskusteluun ja siihen, että kokemus on aina subjektiivinen.