Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
LexVeritas kirjoitti: Ti Marras 19, 2024 10:13 pm
^Lunettan havaintojen mukaan sentään 11 puukoniskusta ei tosiaan ole näyttöä, vain korkeintaan muutamasta. Mitä sitten? Miksi 11 puukoniskusta yleensäkään pitäisi olla jotain näyttöä? Ei Gustafsson ole väittänyt itseään puukotetun 11 kertaa päähän, ja jos olisi, niin so? Hän saa täysin vapaasti väittää itseään ammutun vaikkapa singolla korvaan, jos niin luulee.
Gustafssonille tiettävästi jäi pysyviä haittoja. Jos ei olisi jäänyt, niin luuletko, että se vaikuttaisi jotenkin hänellä todettuun aivoruhjetasoiseen aivovammaan, tajunnantason alenemaan sekö muistikatkokseen?
Sitä sitten, että todella monelta löytyy pari rupea päästä. Ei se tarkoita, että olisi joutunut hullun hyökkääjän uhriksi.
Ei ole yhtään uskottavaa sekään, että NG luulisi itseään ammutun singolla. Nissen epäuskottava tarinointi on todella keskeinen seikka puoltamassa Nissen syyllisyyttä.
Olkiukkosi ovat väsyneitä ja älyllisesti ihan hemmetin alkeellisia:
"Jos ei olisi jäänyt, niin luuletko, että se vaikuttaisi jotenkin hänellä todettuun aivoruhjetasoiseen aivovammaan, tajunnantason alenemaan sekö muistikatkokseen?"
Jos NG:lla olisi todettu yksiselitteisesti edes keskivaikea aivovamma, niin ei täällä Bodom-osiossa kävisi kuhina vuonna 2024. Sehän on myös täysin itsestäänselvää että, jos NIsselle olisi jäänyt pysyvää haittaa, niin se todistaisi vammojen olleen vakavia.
^ Ei keskivaikeasta aivovammasta välttämättä jää mitään pysyviä haittoja. Noin puolet ko. potilaista toipuu ennalleen.
Mutta.
Gustafssonille jäi pysyviä haittoja, kuten neurologian professorin, lääketieteen ja kirurgian tohtorin, edesmenneen Jorma Palon kirjassa kerrotaan. Vai onko sinulla esittää jotain faktaa sen puolesta, ettei olisi jäänyt?
Gustafssonilla todettiin kesällä 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma, joka edelleen on voimassa oleva diagnoosi myös tuomioistuimessa todisteltuna.
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 10:58 am
^ Ei keskivaikeasta aivovammasta välttämättä jää mitään pysyviä haittoja. Noin puolet ko. potilaista toipuu ennalleen.
Mutta.
Gustafssonille jäi pysyviä haittoja, kuten neurologian professorin, lääketieteen ja kirurgian tohtorin, edesmenneen Jorma Palon kirjassa kerrotaan. Vai onko sinulla esittää jotain faktaa sen puolesta, ettei olisi jäänyt?
Gustafssonilla todettiin kesällä 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma, joka edelleen on voimassa oleva diagnoosi myös tuomioistuimessa todisteltuna.
Mitähän ne pysyvät haitat ovat olleet? Yksi rupi päässä?
^ Mm. keskittymisvaikeudet, sanojen muodostamisen vaikeudet, muistihäiriöt, univaikeudet.
Epäsuorasti aivovammaan liittyvien muiden vammojen pysyvät haitat kuten vasemman korvan ja leuan purennan palautumattomuus ennalleen. Lisäksi psyykkiset ja esteettiset haitat.
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 11:24 am
^ Mm. keskittymisvaikeudet, sanojen muodostamisen vaikeudet, muistihäiriöt, univaikeudet.
Epäsuorasti aivovammaan liittyvien muiden vammojen pysyvät haitat kuten vasemman korvan ja leuan purennan palautumattomuus ennalleen. Lisäksi psyykkiset ja esteettiset haitat.
"Mm. keskittymisvaikeudet, sanojen muodostamisen vaikeudet, muistihäiriöt, univaikeudet."
Onko Nisukka kertonut näistä sinulle jossain baarissa vai mistä oikein on kyse?
^Kyllä mm. leukaluista ja korvasta on mainintoja Jorma Palon kirjoittamina.
Edelleen tulee huomata, että mikäli tosissasi väität, ettei Gustafssonille jäänyt mitään pysyviä esim. psykiatrisia haittoja, niin todistustaakka on sinulla eikä Jorma Palolla tai Gustafssonilla...
Voi olla hiukan vaikeaa... Osviittaa aivovammojen jälkitiloista aidosti kiinnostuneille:
Pääosa aivovammojen jälkioireista liittyy tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn häiriöihin sekä kognitiivisiin muutoksiin.
Aivovammojen kansanterveydellinen merkitys on huomattava. Aivovamman saa Suomessa arviolta 20 000 ihmistä vuodessa, ja ensi kertaa sairaalassa aivovamman vuoksi hoidettuja on vuosittain noin 5 000 (Alaranta ym. 2002). Joka vuosi noin 2 000–3 000:lle aivovamman saaneelle jää pysyviä jälkioireita. Pysyvien jälkitilojen esiintyvyydeksi väestössä on arvioitu 2 %, ja tämän perusteella Suomessa on vähintään 100 000 aivovamman pysyvistä jälkioireista kärsivää. Suurimmalla osalla aivovamma ei näy ulospäin; oirekuva koostuu kompleksisista neuropsykologisista ja neuropsykiatrisista oireista, joiden vuoksi potilaan psykososiaalinen selviytyminen heikkenee. Aivovamma myös altistaa tavallisille psykiatrisille oireille kuten depressiolle ja ahdistuneisuushäiriölle.
Jälkioireiden syntymekanismeina ovat kallonmurtumat, paikalliset ruhjeet ja vuodot sekä diffuusit aksonaaliset vauriot (DAI). Tyypillisiä vauriomekanismeja ovat usein vastaiskun vaikutuksesta syntyvät ohimo- ja otsalohkojen alaosien ruhjevammat sekä DAI-vauriot erityisesti valkean ja harmaan aineen rajapinnoilla, aivokurkiaisessa ja aivorungossa. Diffuusia aksonivauriota pidetään aivovammojen keskeisenä mekanismina (Graham ym. 1995).
Jälkioireiston vaikeusasteen ennustaminen on hankalaa. Aivokudoksen vaurio on yleensä pysyvä. Kaikista aivovammoista pääosa, jopa 90 %, on lieviä (Thornhill ym. 2000). Näistä 60–85 % paranee oireettomiksi (Binder ym. 1997). Keskivaikean ja vaikean vamman saaneista yli 50 %:lle jää pysyviä, haittaavia oireita ja lievän vamman saaneistakin jopa 10–20 %:lle voi jäädä invalidisoivia oireita.
Jälkioireiden syntymekanismeina ovat kallonmurtumat, paikalliset ruhjeet ja vuodot sekä diffuusit aksonaaliset vauriot (DAI). Tyypillisiä vauriomekanismeja ovat usein vastaiskun vaikutuksesta syntyvät ohimo- ja otsalohkojen alaosien ruhjevammat sekä DAI-vauriot erityisesti valkean ja harmaan aineen rajapinnoilla, aivokurkiaisessa ja aivorungossa. Diffuusia aksonivauriota pidetään aivovammojen keskeisenä mekanismina (Graham ym. 1995).
Vaurioitumismekanismien monimuotoisuuden vuoksi jälkitilan oirekuva on kompleksinen. Kallonmurtumiin liittyy usein aivohermovaurioita, kuten kuulo- ja kasvohermonvaurioita. Näiden vaurioiden yhteydessä esiintyy mm. eriasteista diplopiaa, hajuaistin ja makuaistin muutoksia. Tinnitus jälkioireena on tavallinen. Paikallisiin aivokudosvaurioihin voi liittyä esimerkiksi halvauksia lievistä hemipareeseista tetrapareeseihin, näkökenttäpuutoksia, afasiaa, hahmotushäiriöitä, tasapaino- ja koordinaatio-ongelmia, ataksiaa, dysartriaa ja nielemisvaikeuksia.
Pääosa jälkioireista syntyy kuitenkin otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Basaaliset ruhjeet tuottavat moninaisia neuropsykologisia ja neuropsykiatrisia oireita, kuten muistihäiriöitä, toiminnanohjauksen ongelmia, oireiden tiedostamattomuutta, mielialahäiriöitä ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia, kuten impulsiivisuutta. Suurimpia haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle sekä diagnostiikan että hoidon kannalta asettaa aivovammapotilas, jolla on vahvoja tiedostamattomia neuropsykiatrisia oireita mutta merkkejä aivojen paikallisesta vauriosta ei ole havaittu.
Suurin osa kaikista aivovamma-oireista – vireystilan ongelmista ja unihäiriöistä keskittymisvaikeuksiin ja väsymyksestä tarkkaavaisuusongelmiin – syntyy DAI-mekanismilla. Hitaus, kömpelyys ja rytmikyvyn muutokset selittyvät pääosin tältä pohjalta. Emotionaalinen epävakaus, rasituksensiedon heikkeneminen, häiriytymisalttius, herkkyys ärsykkeille, ärtyneisyys, äkkipikaisuus, kriittisyyden heikkeneminen ja ajattelun konkreettisuus ovat myös tavallisia aivovamman jälkioireita.
Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset kokonaisuudessaan muodostavat perustan aivovamman jälkitilan oirekuvalle. Pysyvinä jälkioireina erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, ataksia, dysartria ja dysfagia sekä muut aivojen paikallisoireet (esimerkiksi afasia ja hemianopia), ovat oireistossa selvästi harvinaisempia.
Traumanjälkeisinä liitännäisoireina tunnetaan hyvin aivovamman kanssa samaan aikaan syntyvän niskan retkahdusvamman aiheuttama niskaoireisto sekä päänsärky, huimaus, tasapaino-ongelmat eri muodoissaan, epilepsia, hormonaaliset häiriöt ja hydrokefalukseen liittyvät oireet. Yleisin traumanjälkeinen oire on päänsärky, tavallisesti lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä. Kroonisesta traumanjälkeisestä päänsärystä kärsii 30–60 % aivovammapotilaista (Packard 1999). Autonomisen hermoston häiriöistä yleisimpiä ovat virtsaamisongelmat ja ummetus. Harvinaisempina jälkioireina tunnetaan ekstrapyramidaalisista oireista erilaiset pakkoliikkeet ja parkinsonismi. Monivammaisuus komplisoi usein oireistoa.
Aivovamman neuropsykiatriset jälkitilaoireet tulkitaan helposti psykiatrisiksi oireiksi, kuten masennukseksi, paniikkioireiksi, persoonallisuushäiriöiksi tai traumaperäiseksi stressireaktioksi. Neuropsykologisten oireiden osalta erotusdiagnostiikassa on muistettava muut kognitiivisia oireita aiheuttavat neurologiset ja yleissairaudet. Erotusdiagnostisia ongelmia ei yleensä tule, jos oireiden taustalla löytyy selkeä kriteerit täyttävä aivovamma ja ajallinen yhteys on vakuuttava. Tarkka neuropsykologinen tutkimus ja seuranta ovat diagnostiikan kulmakiviä.
Pääosa aivovammojen jälkioireista syntyy otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset muodostavat oireiston perustan; yleisin oirekuva koostuu väsyvyydestä, muistivaikeuksista sekä keskittymis- ja tarkkaavuusongelmista.
Vain 25 % aivovamman saaneista hoidetaan sairaaloissa (Sosin ym. 1996). Kymmeniä prosentteja jää lisäksi todennäköisesti kirjautumatta diagnoosirekistereihin (Moss ja Wade 1996, Thornhill ym. 2000). Oletettavasti suurella osalla Suomen 100 000:sta aivovamman jälkitilaa potevasta aivovammadiagnoosi on vielä toteamatta, ja siten vain murto-osa on ohjautunut tarvitsemaansa kuntoutukseen. Myöskään diagnosoitujen potilaiden järjestelmällinen seuranta ei toimi vielä tyydyttävällä tavalla.
Ross Sullivan kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 7:15 pm
^Palstan hauskuuttaja jälleen vauhdissa.
Ai, että ihan Jorma Palon kertomina!
Jorma Palo oli emeritusprofessoriksi ihan käsittämättömän pihalla asioista. Tosin proffat ovat usein omalaatuisia - omassa maailmassaan päteviä, mutta usein myös pihalla.
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 7:10 pm
^Kyllä mm. leukaluista ja korvasta on mainintoja Jorma Palon kirjoittamina.
Edelleen tulee huomata, että mikäli tosissasi väität, ettei Gustafssonille jäänyt mitään pysyviä esim. psykiatrisia haittoja, niin todistustaakka on sinulla eikä Jorma Palolla tai Gustafssonilla...
Voi olla hiukan vaikeaa... Osviittaa aivovammojen jälkitiloista aidosti kiinnostuneille:
Pääosa aivovammojen jälkioireista liittyy tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn häiriöihin sekä kognitiivisiin muutoksiin.
Aivovammojen kansanterveydellinen merkitys on huomattava. Aivovamman saa Suomessa arviolta 20 000 ihmistä vuodessa, ja ensi kertaa sairaalassa aivovamman vuoksi hoidettuja on vuosittain noin 5 000 (Alaranta ym. 2002). Joka vuosi noin 2 000–3 000:lle aivovamman saaneelle jää pysyviä jälkioireita. Pysyvien jälkitilojen esiintyvyydeksi väestössä on arvioitu 2 %, ja tämän perusteella Suomessa on vähintään 100 000 aivovamman pysyvistä jälkioireista kärsivää. Suurimmalla osalla aivovamma ei näy ulospäin; oirekuva koostuu kompleksisista neuropsykologisista ja neuropsykiatrisista oireista, joiden vuoksi potilaan psykososiaalinen selviytyminen heikkenee. Aivovamma myös altistaa tavallisille psykiatrisille oireille kuten depressiolle ja ahdistuneisuushäiriölle.
Jälkioireiden syntymekanismeina ovat kallonmurtumat, paikalliset ruhjeet ja vuodot sekä diffuusit aksonaaliset vauriot (DAI). Tyypillisiä vauriomekanismeja ovat usein vastaiskun vaikutuksesta syntyvät ohimo- ja otsalohkojen alaosien ruhjevammat sekä DAI-vauriot erityisesti valkean ja harmaan aineen rajapinnoilla, aivokurkiaisessa ja aivorungossa. Diffuusia aksonivauriota pidetään aivovammojen keskeisenä mekanismina (Graham ym. 1995).
Jälkioireiston vaikeusasteen ennustaminen on hankalaa. Aivokudoksen vaurio on yleensä pysyvä. Kaikista aivovammoista pääosa, jopa 90 %, on lieviä (Thornhill ym. 2000). Näistä 60–85 % paranee oireettomiksi (Binder ym. 1997). Keskivaikean ja vaikean vamman saaneista yli 50 %:lle jää pysyviä, haittaavia oireita ja lievän vamman saaneistakin jopa 10–20 %:lle voi jäädä invalidisoivia oireita.
Jälkioireiden syntymekanismeina ovat kallonmurtumat, paikalliset ruhjeet ja vuodot sekä diffuusit aksonaaliset vauriot (DAI). Tyypillisiä vauriomekanismeja ovat usein vastaiskun vaikutuksesta syntyvät ohimo- ja otsalohkojen alaosien ruhjevammat sekä DAI-vauriot erityisesti valkean ja harmaan aineen rajapinnoilla, aivokurkiaisessa ja aivorungossa. Diffuusia aksonivauriota pidetään aivovammojen keskeisenä mekanismina (Graham ym. 1995).
Vaurioitumismekanismien monimuotoisuuden vuoksi jälkitilan oirekuva on kompleksinen. Kallonmurtumiin liittyy usein aivohermovaurioita, kuten kuulo- ja kasvohermonvaurioita. Näiden vaurioiden yhteydessä esiintyy mm. eriasteista diplopiaa, hajuaistin ja makuaistin muutoksia. Tinnitus jälkioireena on tavallinen. Paikallisiin aivokudosvaurioihin voi liittyä esimerkiksi halvauksia lievistä hemipareeseista tetrapareeseihin, näkökenttäpuutoksia, afasiaa, hahmotushäiriöitä, tasapaino- ja koordinaatio-ongelmia, ataksiaa, dysartriaa ja nielemisvaikeuksia.
Pääosa jälkioireista syntyy kuitenkin otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Basaaliset ruhjeet tuottavat moninaisia neuropsykologisia ja neuropsykiatrisia oireita, kuten muistihäiriöitä, toiminnanohjauksen ongelmia, oireiden tiedostamattomuutta, mielialahäiriöitä ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia, kuten impulsiivisuutta. Suurimpia haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle sekä diagnostiikan että hoidon kannalta asettaa aivovammapotilas, jolla on vahvoja tiedostamattomia neuropsykiatrisia oireita mutta merkkejä aivojen paikallisesta vauriosta ei ole havaittu.
Suurin osa kaikista aivovamma-oireista – vireystilan ongelmista ja unihäiriöistä keskittymisvaikeuksiin ja väsymyksestä tarkkaavaisuusongelmiin – syntyy DAI-mekanismilla. Hitaus, kömpelyys ja rytmikyvyn muutokset selittyvät pääosin tältä pohjalta. Emotionaalinen epävakaus, rasituksensiedon heikkeneminen, häiriytymisalttius, herkkyys ärsykkeille, ärtyneisyys, äkkipikaisuus, kriittisyyden heikkeneminen ja ajattelun konkreettisuus ovat myös tavallisia aivovamman jälkioireita.
Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset kokonaisuudessaan muodostavat perustan aivovamman jälkitilan oirekuvalle. Pysyvinä jälkioireina erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, ataksia, dysartria ja dysfagia sekä muut aivojen paikallisoireet (esimerkiksi afasia ja hemianopia), ovat oireistossa selvästi harvinaisempia.
Traumanjälkeisinä liitännäisoireina tunnetaan hyvin aivovamman kanssa samaan aikaan syntyvän niskan retkahdusvamman aiheuttama niskaoireisto sekä päänsärky, huimaus, tasapaino-ongelmat eri muodoissaan, epilepsia, hormonaaliset häiriöt ja hydrokefalukseen liittyvät oireet. Yleisin traumanjälkeinen oire on päänsärky, tavallisesti lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä. Kroonisesta traumanjälkeisestä päänsärystä kärsii 30–60 % aivovammapotilaista (Packard 1999). Autonomisen hermoston häiriöistä yleisimpiä ovat virtsaamisongelmat ja ummetus. Harvinaisempina jälkioireina tunnetaan ekstrapyramidaalisista oireista erilaiset pakkoliikkeet ja parkinsonismi. Monivammaisuus komplisoi usein oireistoa.
Aivovamman neuropsykiatriset jälkitilaoireet tulkitaan helposti psykiatrisiksi oireiksi, kuten masennukseksi, paniikkioireiksi, persoonallisuushäiriöiksi tai traumaperäiseksi stressireaktioksi. Neuropsykologisten oireiden osalta erotusdiagnostiikassa on muistettava muut kognitiivisia oireita aiheuttavat neurologiset ja yleissairaudet. Erotusdiagnostisia ongelmia ei yleensä tule, jos oireiden taustalla löytyy selkeä kriteerit täyttävä aivovamma ja ajallinen yhteys on vakuuttava. Tarkka neuropsykologinen tutkimus ja seuranta ovat diagnostiikan kulmakiviä.
Pääosa aivovammojen jälkioireista syntyy otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset muodostavat oireiston perustan; yleisin oirekuva koostuu väsyvyydestä, muistivaikeuksista sekä keskittymis- ja tarkkaavuusongelmista.
Vain 25 % aivovamman saaneista hoidetaan sairaaloissa (Sosin ym. 1996). Kymmeniä prosentteja jää lisäksi todennäköisesti kirjautumatta diagnoosirekistereihin (Moss ja Wade 1996, Thornhill ym. 2000). Oletettavasti suurella osalla Suomen 100 000:sta aivovamman jälkitilaa potevasta aivovammadiagnoosi on vielä toteamatta, ja siten vain murto-osa on ohjautunut tarvitsemaansa kuntoutukseen. Myöskään diagnosoitujen potilaiden järjestelmällinen seuranta ei toimi vielä tyydyttävällä tavalla.
Kirjoittajana dosentti, osastonlääkäri Jukka Turkka, 2004
Edelleen huomattakoon, että todistustaakka liittyen Gustafssonin aivovammasta aiheutuneisiin pysyviin haittoihin on sillä, joka väittää, ettei niitä ole lainkaan.
Joo, Jorma Palo oli tosiaan suuresti arvostettu neurologian emeritusprofessori ja lääketieteen ja kirurgian tohtori.
Palo julkaisi useita lääketieteellisiä teoksia, oppikirjoja ja tietokirjoja. Kirjallisesta työstään erityisesti aivotutkimuksen parissa hänet palkittiin mm. Suomen tietokirjailijoiden tunnustuspalkinnolla 1997. Vuonna 1994 Jorma Palo oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana teoksellaan Suomalainen lääkärikirja (WSOY).
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 7:30 pm
.............................
.............................
Edelleen huomattakoon, että todistustaakka liittyen Gustafssonin aivovammasta aiheutuneisiin pysyviin haittoihin on sillä, joka väittää, ettei niitä ole lainkaan.
.......................
.......................
Pysyvä aivovamma elämäntyönsä tehneellä linja-autonkuljettajalla?!!
Uskoisin, että Gustafssonilla ei ole mitään aivovammaan liittyvää pysyvää haittaa. Keskivaikea aivovamma l. aivotärähdys paranee yleeensä muutamassa viikossa oireettomaksi. Joskus mutta todella harvoin pitkittyy ja aiheuttaa vaihtelevia oireita, koska aivotärähdys on keskivaikea aivovamma!
Kasvovammat voi tosiaan näyttää hurjaltakin. Tämä näyttäisi melko samankaltaiselta kuin Gustafssonin vamma, mutta tämä tuli yhdellä iskulla. Lieneekö ollut tajuttomana tai tiedottomana päiviä - tuskin.
^ Pääosa aivovammojen jälkioireista liittyy tunne-elämän ja käyttäytymisen säätelyn häiriöihin sekä kognitiivisiin muutoksiin.
Aivovammojen kansanterveydellinen merkitys on huomattava. Aivovamman saa Suomessa arviolta 20 000 ihmistä vuodessa, ja ensi kertaa sairaalassa aivovamman vuoksi hoidettuja on vuosittain noin 5 000 (Alaranta ym. 2002). Joka vuosi noin 2 000–3 000:lle aivovamman saaneelle jää pysyviä jälkioireita. Pysyvien jälkitilojen esiintyvyydeksi väestössä on arvioitu 2 %, ja tämän perusteella Suomessa on vähintään 100 000 aivovamman pysyvistä jälkioireista kärsivää. Suurimmalla osalla aivovamma ei näy ulospäin; oirekuva koostuu kompleksisista neuropsykologisista ja neuropsykiatrisista oireista, joiden vuoksi potilaan psykososiaalinen selviytyminen heikkenee. Aivovamma myös altistaa tavallisille psykiatrisille oireille kuten depressiolle ja ahdistuneisuushäiriölle.
Jälkioireiden syntymekanismeina ovat kallonmurtumat, paikalliset ruhjeet ja vuodot sekä diffuusit aksonaaliset vauriot (DAI). Tyypillisiä vauriomekanismeja ovat usein vastaiskun vaikutuksesta syntyvät ohimo- ja otsalohkojen alaosien ruhjevammat sekä DAI-vauriot erityisesti valkean ja harmaan aineen rajapinnoilla, aivokurkiaisessa ja aivorungossa. Diffuusia aksonivauriota pidetään aivovammojen keskeisenä mekanismina (Graham ym. 1995).
Jälkioireiston vaikeusasteen ennustaminen on hankalaa. Aivokudoksen vaurio on yleensä pysyvä. Kaikista aivovammoista pääosa, jopa 90 %, on lieviä (Thornhill ym. 2000). Näistä 60–85 % paranee oireettomiksi (Binder ym. 1997). Keskivaikean ja vaikean vamman saaneista yli 50 %:lle jää pysyviä, haittaavia oireita ja lievän vamman saaneistakin jopa 10–20 %:lle voi jäädä invalidisoivia oireita.
Vaurioitumismekanismien monimuotoisuuden vuoksi jälkitilan oirekuva on kompleksinen. Kallonmurtumiin liittyy usein aivohermovaurioita, kuten kuulo- ja kasvohermonvaurioita. Näiden vaurioiden yhteydessä esiintyy mm. eriasteista diplopiaa, hajuaistin ja makuaistin muutoksia. Tinnitus jälkioireena on tavallinen. Paikallisiin aivokudosvaurioihin voi liittyä esimerkiksi halvauksia lievistä hemipareeseista tetrapareeseihin, näkökenttäpuutoksia, afasiaa, hahmotushäiriöitä, tasapaino- ja koordinaatio-ongelmia, ataksiaa, dysartriaa ja nielemisvaikeuksia.
Pääosa jälkioireista syntyy kuitenkin otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Basaaliset ruhjeet tuottavat moninaisia neuropsykologisia ja neuropsykiatrisia oireita, kuten muistihäiriöitä, toiminnanohjauksen ongelmia, oireiden tiedostamattomuutta, mielialahäiriöitä ja käyttäytymisen säätelyn vaikeuksia, kuten impulsiivisuutta. Suurimpia haasteita terveydenhuoltojärjestelmälle sekä diagnostiikan että hoidon kannalta asettaa aivovammapotilas, jolla on vahvoja tiedostamattomia neuropsykiatrisia oireita mutta merkkejä aivojen paikallisesta vauriosta ei ole havaittu.
Suurin osa kaikista aivovamma-oireista – vireystilan ongelmista ja unihäiriöistä keskittymisvaikeuksiin ja väsymyksestä tarkkaavaisuusongelmiin – syntyy DAI-mekanismilla. Hitaus, kömpelyys ja rytmikyvyn muutokset selittyvät pääosin tältä pohjalta. Emotionaalinen epävakaus, rasituksensiedon heikkeneminen, häiriytymisalttius, herkkyys ärsykkeille, ärtyneisyys, äkkipikaisuus, kriittisyyden heikkeneminen ja ajattelun konkreettisuus ovat myös tavallisia aivovamman jälkioireita.
Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset kokonaisuudessaan muodostavat perustan aivovamman jälkitilan oirekuvalle. Pysyvinä jälkioireina erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, ataksia, dysartria ja dysfagia sekä muut aivojen paikallisoireet (esimerkiksi afasia ja hemianopia), ovat oireistossa selvästi harvinaisempia.
Traumanjälkeisinä liitännäisoireina tunnetaan hyvin aivovamman kanssa samaan aikaan syntyvän niskan retkahdusvamman aiheuttama niskaoireisto sekä päänsärky, huimaus, tasapaino-ongelmat eri muodoissaan, epilepsia, hormonaaliset häiriöt ja hydrokefalukseen liittyvät oireet. Yleisin traumanjälkeinen oire on päänsärky, tavallisesti lihasjännitykseen tai migreeniin yhdistyvänä. Kroonisesta traumanjälkeisestä päänsärystä kärsii 30–60 % aivovammapotilaista (Packard 1999). Autonomisen hermoston häiriöistä yleisimpiä ovat virtsaamisongelmat ja ummetus. Harvinaisempina jälkioireina tunnetaan ekstrapyramidaalisista oireista erilaiset pakkoliikkeet ja parkinsonismi. Monivammaisuus komplisoi usein oireistoa.
Aivovamman neuropsykiatriset jälkitilaoireet tulkitaan helposti psykiatrisiksi oireiksi, kuten masennukseksi, paniikkioireiksi, persoonallisuushäiriöiksi tai traumaperäiseksi stressireaktioksi. Neuropsykologisten oireiden osalta erotusdiagnostiikassa on muistettava muut kognitiivisia oireita aiheuttavat neurologiset ja yleissairaudet. Erotusdiagnostisia ongelmia ei yleensä tule, jos oireiden taustalla löytyy selkeä kriteerit täyttävä aivovamma ja ajallinen yhteys on vakuuttava. Tarkka neuropsykologinen tutkimus ja seuranta ovat diagnostiikan kulmakiviä.
Pääosa aivovammojen jälkioireista syntyy otsa- ja ohimolohkojen basaaliosien ruhjeista ja DAI-vaurioista. Kognitiiviset oireet, tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöt sekä kommunikaation muutokset muodostavat oireiston perustan; yleisin oirekuva koostuu väsyvyydestä, muistivaikeuksista sekä keskittymis- ja tarkkaavuusongelmista.
Vain 25 % aivovamman saaneista hoidetaan sairaaloissa (Sosin ym. 1996). Kymmeniä prosentteja jää lisäksi todennäköisesti kirjautumatta diagnoosirekistereihin (Moss ja Wade 1996, Thornhill ym. 2000). Oletettavasti suurella osalla Suomen 100 000:sta aivovamman jälkitilaa potevasta aivovammadiagnoosi on vielä toteamatta, ja siten vain murto-osa on ohjautunut tarvitsemaansa kuntoutukseen. Myöskään diagnosoitujen potilaiden järjestelmällinen seuranta ei toimi vielä tyydyttävällä tavalla.
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 10:26 pm
^Olisi topicia kunnioittavaa, että tänne ei kirjoittaisi hän, joka väität aivotärähdyksen olevan yhtä kuin keskivaikea aivovamma.
Tiedän ja tiedostan, että "chat-kekustelu" on säännöissä kielletty - mutta en malta olla kysymättä - onko sinun mielestä aivotärähdys keskivaikea vai ehkä jopa vaikea aivovamma?
Oletko kenties sitä mieltä, että aivotärähdys ei ole aivovamma ollenkaan?
LexVeritas kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 10:26 pm
^Olisi topicia kunnioittavaa, että tänne ei kirjoittaisi hän, joka väität aivotärähdyksen olevan yhtä kuin keskivaikea aivovamma.
Tiedän ja tiedostan, että "chat-kekustelu" on säännöissä kielletty - mutta en malta olla kysymättä - onko sinun mielestä aivotärähdys keskivaikea vai ehkä jopa vaikea aivovamma?
Oletko kenties sitä mieltä, että aivotärähdys ei ole aivovamma ollenkaan?
Suomessa aivotärähdys on luokiteltu lieväksi aivovammaksi, ei keskivaikeaksi. Voisitko nyt mennä muualle paskomaan?
