PPK 1989
Alusta jätetty pois osuus, jossa maalaismies tappaa itsensä jouduttuaan Sexy-Siskojen putsaamaksi.
Murha ja Sexy-sisko
Vanh. konstaapeli Pentti Sihvo
Heinäkuussa 1986 autolautta Viking Sallylla sen matkalla Turusta Tukholmaan tapahtui raaka murha ja uhrin puhtaaksi ryöstäminen. Miehen seurassa oli nähty pariskunta, mies ja nainen, mutta ketä he olivat, siinä poliisilla olikin ongelmaa kyllikseen.
Laivan matkustajat pääsivät ennen murhan ilmituloa hajaantumaan kuin akanat tuuleen, ja poliisi joutui aloittamaan tutkimuksensa lähes tyhjästä.
Helmikuussa 1987 muuan Turkuun velkojaan maksamaan tullut maalaismies joutui kahden naisen seuraan ravintolassa.
Iltaa jatkettiin naisten asunnossa ja miehen nukkuessa naiset katosivat vieden miehen rahat mukanaan.
Naiset kutsuivat itseään asuntoonsa jättämässään kirjelappusessa Sexy-siskoiksi.
Naiset saatiin kiinni, mutta heidät päästettiin melko pian vapaaksi. Juttu merkitsi kuitenkin nyt jo melkein kymmenen kuukautta sitten tapahtuneen laivasurman solmujen aukeamista.
Viking Sallyn murhan yhteydessä nähdyn salaperäisen naisen henkilöllisyys selvisi, hän oli toinen Sexy-siskoista
Tampereelta körötteli pari kaverusta iltajunalla Turkuun. Toinen oli varannut matkansa jo hyvissä ajoin, mutta Antti Johannes Eljaala teki lähtöpäätöksensä hyvin nopeasti ja ilman mitään ennakkovarauksia. Hän halusi lähteä kaverinsa seuraksi tälle laivamatkalle, ja he olivat suunnitelleet katselevansa Tukholmaa yhdessä päivän ajan. Miehet olivat laivassa, kun Viking Sally irrottautui Turun satamassa laiturista klo 21.30.
Eljjaala katseli taakse jäävää kaupunkia ja eteen aukeavaa saaristoa jonkinlaisen merkillisen haikeuden tunteen vallassa.
Sama kummallinen tunne oli kaihertanut hänen sisällään jo Tampereella, junaan astuttaessa. Taivaalla oli musta pilvi. Linnut seurasivat laivaa.
Eljaalan sisuksia lämmitti vodkaryyppy, ja ohitse kulkenut nuori kaunotar sai miehen mietteet uusille urille. Äsken oli tuntunut jotenkin siltä, ettei tälle matkalle olisi pitänytkään lähteä, ei ainakaan näin äkkiä ja valmistelematta. Elämä on lyhyt ja eläkerahat hupenevaa sorttia. Tässä pistää kiireeksi, että ehtii jotain juodakin, tuumii Eljaala kaverilleen heidän suunnistaessaan kohden verovapaata myymälää.
Sieltä he ostivat litran vodkaa, toisen Camparia, kuusi oluttölkkiä ja kartongin tupakkaa.
Kun Eljaala oli laittanut itsensä hyttijonotuslistalle, lähtivät Casanovat hankkimaan itselleen kemikaliosta vielä Oscar de la Renta-partavettä.
He päättivät valmistautua huolella illan rientoihin. Joku oli sanonut, että se haju tekee naiset hulluiksi.
Väkevät juomat oli jätettävä säilytykseen, mutta hätä ei ollutkaan tämän näköinen. Eljaalan salkussa oli kulkeutunut vodkapullon puolikas Tampereen tuliaisina, siitä sopi ottaa ensi alkuun vähän rohkaisua.
Aika riensikin kummasti vodkan voimalla, miehet huomasivat olevansa jo myöhässä ruokailun suhteen, he kävivät kurkistelemassa ruokasalin ja tanssisalin ovista, päätyivät lopulta grillin puolelle murua rintaansa etsiskelemään.
Diskosalissa oli kuuloelimiä raastava meteli, kylmäsilmäiset naiset katsoivat johonkin kaukaisuuteen, ohi tamperelaisjätkäpoikien.
Niillä oli lureksia päällä ja tennarit jalassa.
Antti Eljaala ummisti haaveellisena silmänsä mutustellessaan nakkia suussaan. Hän muisteli siinä nuoruutensa lavatansseja.
Haitari oli soinut kesäillassa, tangoa oli tanssittu posket vastakkain. Tytöt olivat olleet kauniita pönkkähameissaan ja korkokengissään. Kurvit olivat olleet kohdallaan.
Mies räväyttää humalasta väsähtäneet silmänsä selkosen selälleen. Mitä hän näkee ympärillään? Kummituksia, töyhtöhyyppiä, ovat vielä niin koppaviakin. Kukahan on keksinyt ne vilkkuvat valot, ennen oli tunnelmallinen hämärä, nyt on kuin talvisodan etulinjoilla, kun avaa tanssisalin oven.
Seksi-siskokin mukana laivalla
Vihdoinkin Antti Eljaala kohtasi sen kauan kaipaamansa rohkaisevan katseen. Hänen juuri avatessaan lompakkoaan lähipöydästä tuijotti häntä kaunis, nuori nainen. Tämän täyteläiset huulet hehkuivat kirsikan lailla, ja Eljaala oli huomaavinaan hänen sieraimiensa värähtelevän.
Varma intohimon merkki. Joku jätkä näytti olevan hänen seurassaan, mutta nainenhan ahmi silmillään vieraita miehiä. Tuota pitää seurata kuin hai laivaa, hän tuumaa pukaten kylkeen kaveriaan.
Nainen poistuu areenalta kuitenkin ihan äkkiarvaamattomasti pitkätukkaisen, isokokoisen poikaystävänsä kanssa. Eljaala jää haikeana katsomaan hänen peräänsä.
Syötyään tamperelaismiehetkin lähtevät uudelleen tutkailemaan tanssitiloja, ihan tosimielessä.
Nyt oli Eljaalan hyttikin jo järjestynyt, juhlat voisivat jo alkaa!
Miehet yrittivät etsiskellä äskeistä kaunokaista katseillaan, häntä ei vain näkynyt tanssiparketeilla, eikä baaritiskien äärellä.
Laiva oli melkoisen täynnä matkustajia ja miesten lohdutukseksi joukkoon oli eksynyt muutama muukin vetävän näköinen ”missukka”.
Eljaalan kaveri alkoi piirittää erästä ruotsalaisnaista, ja Eljaala oli tanssitellut kilpaa erästä äitiä ja tytärtä. Hän tarjoili auliisti paukkuja näille naisille, mutta eksyi välillä erään hyväsäärisen tummaverikön kintereille. Se nyt vaan oli jonkinlaista itsetehostusta, piti näyttää, että tämä poika uskaltaa, eikä rahasta ole kiinni.
Äiti ja tytär nieleskelivät orpoina nolouttaan, kun kavaljeeri karkasi tiehensä. Onneksi mies palasi takaisin, tumma nainen ei ollut mitenkään kiihkeästi vastannut Eljaalan lemmenkipeyteen.
Vanhoissa oli vara parempi.
Mies oli jo ehtinyt unohtaa myös grillissä tapaamansa kaunottaren. Naisella olikin nyt juuri runsaasti muuta puuhaa kuin Eljaalan hurmaaminen. Tämä Leila, toinen seksi-siskoista, oli lähtenyt merimatkalle uuden asuinkumppaninsa kanssa. He olivat tavanneet toisensa Turussa Rauhanfestivaaleilla. Reijo Juhani Hammar oli 33-vuotias, keväällä vankilasta vapautunut ukkomies, joka oli muuttanut Leilan asuntoon.
Nainen oli vienyt pikkupoikansa äidilleen hoitoon. Ei yksinhuoltajan elämä häntä ollut erityisemmin viehättänytkään, se oli tylsää ja niukkaa, veri veti seikkailuihin edelleenkin. Tällä pariskunnalla ei ollut rahaa juuri nimeksikään, mutta he olivat tottuneet sitä "järjestämään”.
Ensiksi hankittiin vähän juotavaa. Hammar varasti viskipullon verovapaasta myymälästä, Leila piilotti sen housunkauluksensa alle.
Erään hytin ikkunasta näkyi sängyllä oleva käsilaukku. Hammar komensi Leilaa noutamaan keittiöveitsen cafeteriasta, ikkuna aukesi veitsellä. Hammar onki käsilaukun itselleen.
Hytissä nukkui samaan aikaan väsynyt työn tekijä vapaavuorollaan, mutta kun näissä olosuhteissa oli totuttu nukkumaan kovassakin metelissä, nainen ei ollut herännyt ikkunan aukaisusta syntyneisiin ääniin. Käsilaukun katoaminen huomattiin vasta, kun sen omistaja palasi hyttiin työvuoronsa päätyttyä.
Siinä vaiheessa laukku oli jo uponnut mereen, ja rahat olivat Hammarin taskussa. Kaksisataa markkaa oli pieni summa, mutta sillä oli hyvä aloittaa suuremmat liiketoimet diskon puolella.
Näin tuumaili Hammar mielessään, eikä Leilallakaan ollut mitään sitä vastaan. Hän oli tottunut olemaan miesten hyväksikäytön uhrina, ja saihan siinä viinaa tarpeekseen.
Sally saapuu satamaan
Yö oli vaihtunut aamuksi, ja Viking Sally oli lipunut Tukholman kauniin saariston ohi satamaan.
Matkustajat alkoivat jo poistua laivasta, kun hyttisiivooja herätti Eljaalan kaverin.
Tämä huomasi nukkuneensa pommiin ja siistiytyi ripeästi. Yläpetillä nukkunut ruotsalaismieskin oli jo mennyt menojaan.
Kansaa tungeksi kannella, tamperelaismies etsiskeli Eljaalaa silmillään. Ehkä olisi parasta kuulututtaa, muuten mentäisiin pahasti ristiin, mies ajatteli vetäen keuhkoihinsa raikasta meri-ilmaa.
Pieni aamusumu tiesi aurinkoista päivää, illalla palattaisiin Siljalla. Suuret seikkailut olisivat vielä edessäpäin. Tukholmasta etsittäisiin kaikki makeimmat pornoluolat, mitäpä sitä vapaat miehet muuta kuin viinaa ja videoita.
Laivalla on ruumis
Siivooja koputti hytin numero 4228 ovelle klo. 7.50. Vastausta ei kuulunut. Nainen oli jo ottamaisillaan avaimensa esille, mutta huomasi oven olevan auki. Hän oli vähällä kirkaista pelästyksestä, mutta tukahdutti huutonsa.
Hän luuli sängyssä lojuvan verisen miehen saaneen pahan sairaskohtauksen.
Nainen kiiruhti noutamaan sairaanhoitajaa paikalle. Tämä tuli ja totesi miehen kuolleeksi.
Vainajalla oli yllään vain veren tahrimat alushousut, hän makasi kyljellään, jalat lattialle riippuen.
Purseritoimisto hälytti satamapoliisin paikalle ja hyttikäytävä eristettiin.
Kello 8.45 Tukholman rikospoliisin tutkijat saapuivat paikalle. Tekninen rikospaikkatutkimus lähti käyntiin ja henkilökuntaa alettiin jututtaa.
Laivan järjestysmies oli ollut tarkastuskierroksellaan klo. 04.30 ja kulkenut hytin numero 4228 ohi.
Hän oli kuullut sieltä puhetta. Naisääni oli sanonut: Mitäs nyt tehdään?
Eljaalan tamperelaiskaverilta poliisilla oli ymmärrettävästikin paljon kysyttävää. Kaiken lisäksi mies oli kerinnyt työntää nenänsä vainajan hyttiin siinä välissä, kun siivooja haki sairaanhoitajaa.
Mies oli kuuluttamisen sijasta päättänytkin pistäytyä itse katsomassa Eljaalan hytissä, kun kaveria ei löytynyt kannelta. Tamperelaismies oli koetellut Eljaalan valtimoakin eikä ollut tuntenut minkäänlaista sykettä siinä ja oli ajatellut Eljaalan saaneen jonkin pahan verensyöksyn. Sairaanhoitaja oli samassa kiiruhtanut paikalle.
Mies oli niin järkyttynyt, ettei hän kaikesta sattuneesta huolimatta joutunut missään vaiheessa epäiltyjen listalle. Hän sai nousta maihin Tukholmassa, mutta mikään ei huvittanut, ajatuskin pornoluolista sai voimaan pahoin.
Hän otti rantapubissa pari kaljaa ja päätti palata laivaan. Hän osti kansilipun Turkuun ja ilmoittautui tutkijoille. Nämä kertoivat hänelle, että kyseessä oli ilmeisesti henkirikos, ja että miehen tietoja hänen kuolleesta kaveristaan tultaisiin jatkossakin tarvitsemaan.
Laivalla oli ollut lähes 1500 matkustajaa, heistä noin kolmesataa ilman hyttipaikkaa. Matkalaiset oli ehditty jo päästää maihin, ennen kuin poliisi sai tapahtumasta tiedon. Varsinkin kansimatkustajia oli mahdotonta tavoittaa, koska heidän henkilötietojaan, ei edes nimiään ollut kirjattu mihinkään.
Keittiössä työskentelevä nainen teki poliisille ilmoituksen varastetusta käsilaukustaan. Sekin asia tuntui vähäpätöiseltä tutkittavana olevan murhan rinnalla.
Henkirikoksen selvittämisellä oli kiire, ennen kuin johtolangat ehtisivät hävitä.
Tutkijat valokuvasivat aluksen tiloja ja ottivat vertailusormenjälkiä. Verovapaan myymälän kassanhoitajan sormenjälki löytyi oluttölkin kyljestä Eljaalan hytistä.
Tavanomaiset näytteet ja jäljet otettiin tarkasti talteen. Tupakantumpista löytyi huulipunaa. Sen ja vahtivuorossa olleen vartijan kertomuksen nojalla voitiin olla varmoja, että Eljaalan hytissä oli ollut joku nainen.
Eljaalan tamperelaiskaveri kertoili kaiken muistamansa edellisen illan ja yön tapahtumista niin pitkälle, kuin hän oli ollut Eljaalan seurassa. Hän mainitsi äidin ja tyttären, sekä kauniin tumman naisen, joita Eljaala oli tanssittanut.
Kertoja oli kuitenkin itse poistunut tanssisalista erään ruotsalaisnaisen kanssa noin klo. 02.00.
Eljaala oli jäänyt vielä silloin istuskelemaan pöytään, jossa oli ollut kolme naista ja mies.
Antti Eljaalan raha-asioista hän tiesi tämän lunastaneen pankkikortilla hyttipaikkansa, sekä että mies oli käynyt Tampereelta lähdettäessä nostamassa Osuuspankista 1000 markkaa käteistä rahaa. Rahat olivat olleet ruskeassa nahkalompakossa, joka oli ostettu Kreikasta. Eljaalan kädessä oli ollut Rolex-merkkinen kello. Kaikki hänen henkilöllisyyspaperinsa olivat hävinneet, samoin pankkikortti, kello ja rahat.
Vainajan verisessä ruumiissa oli kurkunpään kohdalla viisi pistohaavaa, jotka oli aiheutettu jollakin terävällä aseella. Vasen silmä oli umpeen muurautunut, ja kaulan vasemmalla puolella oli kurkunpäästä selkärankaan ulottuva kuristusuurre. Uhrin kaulalla oli vielä lakanasta revittyjä kangasriekaleita.
Ilmoitus Turkuun
Tukholmalainen rikoskomisario otti radiopuhelimella yhteyttä Turun rikospoliisin päivystykseen.
Turun poliisi sai tiedon murhatapahtumasta aamupäivällä klo. 11.30. Keskusrikospoliisin Turun lääninosasto, otti jutun hoitaakseen ja sai apua Turun rikospoliisilta. Suomen poliisi ei olisi halunnut päästää lehdistöä sotkemaan kuvioita tässä vaiheessa, mutta tieto oli jo vuotanut Ruotsin puolelta.
Ruotsin kieltä moitteettomasti taitavia poliisejakin saatiin tutkimuksiin mukaan, joten yhteistyön ruotsalaiskollegojen kanssa piti luistaa. Tehtävä oli silti vaikea.
Antti Eljaalan kuva oli pian jokaisessa lehdessä. Vainajalla oli ollut yllään sininen villatakki, jonka edustassa oli keltaisia vinoneliön muotoisia koristekuvioita. Poliisi pyysi niitä kanssamatkustajia, jotka olivat laivalla tavanneet Eljaalan ilmoittautumaan, ja useimmat ilmoittautuneista muistivatkin vainajan juuri tuosta villatakista.
Se oli hyvä tuntomerkki myös äidille ja tyttärelle. Heidän kuulusteluissaan ei kuitenkaan selvinnyt muuta, kuin että äiti oli ollut hiukan vahvemmilla kilpailutilanteessa.
Rikosvalokuvia jouduttiin esittämään lukemattomille ihmisille. Yhden tutkijan aika kului melkein pelkästään kuvien esittelyyn.
Tutkijat jäivät alukselle useiksi vuorokausiksi tapahtuman jälkeen, mutta johtolangan pää oli kadotettu.
Viisi henkilöä oli pidätettynä lisätutkimuksia varten, mutta pian huomattiin, ettei kellään heistä ollut osuutta tapahtuneeseen.
Aika kuluu ja huhut liikkuvat
Tuli syksyjä talvi ja seuraava kevät. Monenlaista huhua oli ilmassa Antti Eljaalan murhasta, mutta kaikki osoittautuivat mielikuvituksen tuotteiksi. Alettiin vähitellen alistua siihen, että Eljaalan murha jäisi selvittämättä. Osattiin kyllä olettaa, että tekijöinä olisi mies ja nainen, mutta heidän henkilöllisyytensä jäljille ei päästy.
Oikeuslääketieteellinen lausunto kertoi kuolinsyyksi kuristamisen, sekä pistohaavat. Vainajan humalatila oli kuolinhetkellä ollut keskivahva.
Erään toisen jutun yhteydessä suoritettiin kotietsintä, jossa löydettiin valokuva, joka saattoi olla avain Eljaalan murhan selvittämiseen. Poliisilla oli perusteita epäillä, että seksi-sisko Leila oli asiassa osallisena. Myös hänen asuinkumppaninsa Reijo Hammar alkoi sopia kuvioihin mukaan. Tämä oli hiljattain joutunut vankilaan selvittelemään vanhoja kolttosiaan. Tutkimukset oli aloitettava Leilasta.
Murtunut murhaajatar
Ryypänneen ja rapistuneen näköinen nuori nainen, Leila Kantonen, istui rikospoliisin kuulusteltavana. Aluksi hän oli hyvin ylimielinen ja kielsi olleensa laivamatkalla vuoden 1980 jälkeen. Nainen myönsi seurustelleensa kuitenkin Reijo Hammarin kanssa. Seksi-sisko jaksoi toistaa tarinaansa itsepintaisesti, kunnes hän murtui kokonaan henkisesti.
Lopulta hän tunnusti kaiken, kertoi yrittäneensä itsemurhaakin näiden tapahtumien johdosta.
Nainen kertoi viskipullosta, laukkuvarkaudesta, sekä murhaan liittyvät yksityiskohdat tarkasti. Hän oli maannut alavuoteella Eljaalan vierellä, kun Hammar oli herännyt ja hypännyt yläpetiltä kopeloimaan Eljaalan vaatteiden taskusta lompakkoa. Eljaala oli herännyt ja komentanut Hammaria laittamaan lompakon takaisin. Hammar ei ollut kuulevinaan, ja Eljaala uhkasi hakea järjestyspoliisin paikalle.
Hammar kimpaantui tästä niin, että alkoi hakata Eljaalaa taskussaan olleella pöytäveitsellä.
Lopulta uhri pyysi armoa, mutta Hammar jatkoi hakkaamistaan. Verta roiskui kaikkialle.
Hammar repäisi lakanasta köyden ja alkoi kuristaa sillä uhriaan. Hammar pakotti Leilan vetämään köyden toisesta päästä.
Uhri yritti vieläkin anoa armoa, mutta lopulta hänen veltto, eloton ruumiinsa jysähti korahdellen lattialle. Hammar heitti vainajan kyljelleen sänkyyn, johon tämä jäi jalat riippuen makaamaan.
Murhaajat siistivät paikkoja pyyhkimällä sormenjälkiä ja verta hytistä, sekä pesivät veren tuhrimat vaatteensa.
Aamulla heidän poistuessaan laivalta normaalisti muun ihmisvilinän mukana Hammar heitti verisen paitansa kannella olleen kontin alle.
Tukholmassa he olivat kuljeksineet ympäri kaupunkia. Ensin he olivat käyneet kenkäkaupassa, josta Hammar oli ostanut uudet lenkkitossut, vanhat hän oli heittänyt roskakoriin.
Ehkä joku roskisdyykkari kuljeksi hyvinkin pian murhaajan kengissä. Kenkäkauppa oli sijainnut Högtorgetin varrella.
Illalla he olivat nousseet Silja-Linen m/s Wellamoon palaten Turkuun. Satamassa ei ollut näkynyt rikospoliiseja heidän tullessaan.
Kotiin päästyään Hammar oli hävittänyt kummankin päällä matkalla olleet vaatteet muovipusseissa roskiin.
Leila puhui kaiken kuin unessa, hän oli väsynyt ja epätoivoinen. Hän kertoi olevansa valmis näyttämään poliiseille paikat, missä kaikki oli tapahtunut.
Hammar noudetaan vankilasta
Raa’an murhan tehnyt mies tiesi pelinsä jo pelatuksi. Mitään ei ollut kuitenkaan menetettävänä, elinkautinen olisi ehkä tulossa joka tapauksessa.
Hän kiisti tapahtuneen jyrkästi, Hammar oli tuttu mies poliiseille entuudestaan. Hän lukkiutui puhumattomaksi helposti. Hänet oli Kakolasta noudettu käsiraudoissa. Mitään ei voitu riskeerata enää hänen kohdallaan, hänen ruumiinvoimansa tiedettiin melkoisiksi, myös tiedettiin hänen äkkipikaisuutensa.
Tutkijat jaksoivat odotella Hammarin rauhoittumista. He yrittelivät jutella tätä kiinnostavista asioista, kehonrakennuksesta, lentopallosta, nyrkkeilystä ja kaikesta muusta, mitä tiesivät kuulusteltavan joskus harrastaneen.
Ne olivatkin mieleisiä puheenaiheita. Hammarilla ei ollutkaan esittää juuri muuta positiivista elämästään, kuin nämä urheiluharrastuksensa.
Kuulustelijoilla oli vankeinhoito-osaston lupa Hammarin pitämiseen rikospoliisin suojissa, ei siis ollut turhaa kiirettä.
Niitä näitä aikansa juteltuaan mies vihdoinkin päätti tunnustaa tekonsa. Hänelle oli alkanut valjeta, että Leila oli jo pidätettynä ja syytettynä myöskin tästä heidän yhteisestä teostaan.
Mies kertoi kaiken muun yhtäpitävästi Leilan kanssa, mutta jätti kertomatta tämän osuuden kuristamiseen. Hän sanoi yksin olevansa syyllinen.
Leila oli kuitenkin omassa versiossaan jo ehtinyt kuvailla, mitenkä hän Hammarin uhkailujen pelossa oli vetänyt köyden toisesta päästä. Hän ei ollut uskaltanut huutaa apua, kun pelkäsi miehen tappavan hänetkin.
Leilakin julistettiin kuulustelujen jälkeen vangituksi. Hän sai syytteen erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa osallisuudesta tappoon, varkauteen ja näpistykseen.
Oikeus määräsi molemmat mielentilatutkimukseen. Heidän todettiin toimineen täydessä ymmärryksessä.
Hovioikeuden Leila Anne Helena Kantoselle antama tuomio neljä vuotta 10 kuukautta vankeutta oli neljä kuukautta suurempi kuin raastuvanoikeuden antama tuomio.
Hammarin elinkautinen pysyi ennallaan.
Vankilan ahdistusta
Kakolan rinteellä ehtisivät vielä monet tulppaanit kukkia ja kuihtua, ennen kuin vankilan portit aukeaisivat Hammarille.
Kevät oli kaikkein kipeintä aikaa. Vihreiden silmujen puhkeaminen puihin muistutti ajan kulumisesta, sen katoavuudesta, vaikka se täällä matelikin. Paras ikä olisi ohitse, jos täältä selviäisi.
Oli kumma, kun vaimoa ja lastakin alkoi kaivata täällä ollessaan. Ennen vapaudessa teki parhaansa paetakseen heitä juoppoporukoihin.
Nyt alkoi haaveilla perhetapaamisista ja siitä, että joku olisi siviilissä odottamassa.
Ruotsinlaivojen pillit muistuttivat tapahtumasta, jonka Hammar olisi halunnut unohtaa.
Kaikki oli muuttunut. Tämä oli uutta. Mies oli viettänyt kymmenisen kesää elämästään vankilassa, mutta aina oli ulospääsy ollut häämöttämässä jossakin käden ulottuvilla. Nyt vain kylmät ja lämpimät keväät vuorottelisivat ja vaihtuisivat sateisiksi tai poutaisiksi kesiksi muistuttaen elämästä, joka sykki jossakin.
Ei edes viivoja kannattaisi vetää kalenteriinsa. Oikein kurjalla säällä oli vähän helpompaa. Räntää satoi ja tuulet ulvoivat kolkon kivimuurin nurkissa, mutta pian oli taas valkea lumi maassa, ja joululaulut herkistäisivät kovimmankin konnan mielen. Se kaikki joulun hössötys oli niin käsittämättömän vastakkaista tälle elämälle täällä. Oliko koko elämä pahaa unta? Oliko olemassa muuta?
Joku oli liimannut sellin seinälle tarran, jossa luki: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Joku vastakkaisten voimien liittolainen oli värikynällä, horjuvin kirjaimin kirjoittanut tarran alle: NII ONKII!
Raskaitten rautaovien paukahtelu, avainnippujen kolina, ja ovisummerin ääni säestivät hymyttömien vartijoiden ja kireäilmeisten vankien jouluaskareita. Kakolan yllä leijuvat lumihiutaleet olivat yhtä puhtaan valkoisia kuin muuallakin Turussa. Vain lämpökeskuksen piippu työnsi mustaa savuaan taivasta kohden.
Miksi!
Nämä tarinat ovat murheellista luettavaa ja melkoisen loppuun kaluttujakin toimittajien tekemien lehtijuttujen ansiosta. Niistä on kirjoitettu, koska ihmiset kaipaavat sensaatioita. Esimerkiksi seksi-siskojen koheltelu sai hyväntahtoisia hymähdyksiä osakseen. Vanha rinnakkain asettelu naisen elämässä, huora — madonna, nosti taas päätään nykyaikana. Turha on kai alkaa syvällisemmin pohtiakaan, mikä naisesta tekee hyväksikäytön välineen. Maailman vanhimman ammatin mysteerio taisi jäädä Freudiltakin aikanaan selvittämättä.
Ehkä vastaava esimerkki miehisestä alemmuuden tunteesta on tarinamme kirvesmies, joka menettää rahansa ja tekee myöhemmin itsemurhan. Vaimo taisi joutua toimimaan äidin korvikkeena tälle henkisesti poikasen tasolle jääneelle miehelle. Eikä mies ehkä ollut ainoa lajiaan, tuntuu kuin juuri tuo homo sapiens’in alalohko olisi vinhaa vauhtia lisääntymässä.
Oman lukunsa ansaitsisi tarinamme kylmäverisen murhamiehen sielunelämän tarkastelu. Ehkä psykiatrit ovatkin penkoneet hänen lapsuutensa tapahtumia riittävästi tietääkseen, oliko siellä jotakin, mikä vaikutti ratkaisevasti hänen luonteensa kehitykseen.
Rikosrekisteri puhuu aina omaa lahjomatonta kieltään. Nuorena alkaa tulla rattijuopumuksia.
Ne toistuvat, sitten seuraa tappeluita. Väkivalta on tullut kuvioihin mukaan. Näpistykset, varkaudet ja ryöstöt toistuvat. Merkki elämän luisumisesta selvään alamäkeen alkoholin tai huumeiden vuoksi. Vankilakierre alkaa. Huumerikoksia tulee rikosrekisteriin. Aletaan olla jo tiellä, jolta on vaikea kääntyä ympäri.
Urheilu kiinnosti monissa eri muodoissaan tätä rikollista. Aina vankilasta vapaana ollessaan hän harrasti pallopelejä ja erilaisia voimailumuotoja. Oliko tämä voimien kehittäminen pätemisen tarvetta? Ei koulu, eikä työelämä olleet antaneet mitään tyydytystä. Työsuhteet jäivät lyhytaikaisiksi ja olivat kovin epäsäännöllisiä.
Oman arvelunsa mukaan tämä voimalajeja rakastanut murhamies oli kenties voinut vaurioittaa päänsä jossain nyrkkeilyottelussa tai katutappelussa. Itse hän oletti omituisen olotilansa johtuneen vammasta, jonka hän oli joskus saanut, ja koko murhateon tapahtuneen jonkinlaisessa unenomaisessa tilassa, jota hän ei ollut itse hallinnut. Siis se, mikä olisi voinut tuoda kultaa ja kunniaa johdattelikin miehen nyt syvyyksien syövereihin, jos teko todella johtui jostain tällaisesta seikasta.
Hammarin hartiat olivat kasvaneet leveyttä kuin ladon ovet, hänen murhaamallaan miehellä ei ollut pienempänä ja heiveröisempänä minkäänlaista puolustautumisen mahdollisuutta.
Ketä tahansa voi terrorisoida voimillaan ja isolla koollaan, mutta eikö tällainen käyttäytyminen ole sopimatonta ihmiselle, se on kehittymättömämpien lajien tapa kommunikoida. Täytyykö toista hallita väkivallalla, siinä on kysymys, joka voidaan esittää niin yksilöille kuin kansoillekin.
Rakkaudellista holhoamista yhteiskunnaltamme sen sijaan puuttuu. Välitetäänkö siitä tarpeeksi?
Mitä tulee tapahtumaan nuorelle, joka joutuu aloittamaan vankilakierteen parikymppisenä? Tuleeko hänestä ajan mittaan elinkautinen murhamies? Olisiko vankilalle olemassa jokin parempi vaihtoehto silloin, kun asiat eivät vielä lopullisesti ole pielessä?
- Reijo Hammar.jpg (54.4 KiB) Katsottu 4716 kertaa
