Omat runosi,omat lyriikkasi

[papillon]

Sinäpä vasta opettavainen tarina, joka meidän ja varsinkin papillonin on painettava visusti visaiseen kaaliinsa.

No mutta näihin papillonin pyytämiin runollisiin tutoksiini, jotka eivät millään meinaa pysyä vessanpytyssä, van aina yksi kerrallaan pyrkivät sietä pois.

Tämänkin löysin aamutoimia tekemään mennessäni veskin lattialta, ja vaikka meillä onkin, ihme ja kumma, vesiklosetti, niin tänne ne runot vaan jollain ihmeellisellä tavalla takaisin pyrkivät, eivätkä tajua pysyä siellä, minne ne aikoinaan alas pytystä vedin.

Taivas

Kesäaamun kuulautta menin rannalle katsomaan.
Löysin kiven, jonka päälle siinä kävin istumaan.
Lokit sillä ruoistansa kävivät jo sotiaan.
Katsoin ylös taivahalle kesäaamun kirkkauteen,
silloin osui linnunpaska suoraan otsaan valkoiseen.
Älylläänkö eläin tämä, osuikin niin tarkalleen?

Minkä teit sä luojan luoma, ihmettelin siinä vaan,
kun ei mukanani ollut, edes paperiakaan.
Mikäs siinä samaa nahkaa, on se kämmenselkäkin.
Kun mä siinä otsastani linnunpaskaa hankasin.
Hienostihan aamu alkoi, tyydyn siis vain osaani.
Ehkä taivaan suuri herra, kaiken näin vain tarkoitti.


Tällaista siis tänään, mitähän se huomisaamu tuokaan tullessaan.

Tsiisus kraist olen sanaton, kyllä sitä ihminen mykistyy taiteen edessä, viimeksi kävi näin Louvressa, ei auttanut kuin ihmetellä toinen toistaan upeampia teoksia.

Ja nyt sitten sama täällä, ihan koti suomessa, runojen mualimassa, meijän Hessu se vetää kyllä omassa luokassaan, jestas.

[Bombay]

En kyl itse saa mitään irti Hessuista. Jotenkin varmaan toi riimittely tökkii tms.

[Hessu52]

Ei se mitää Bombay, jos et saa mitään niistä mun riimittelyistä mitään irti, sillä ne on vedetty ihan tuosta vaan, ensi riuhtaisulla hatusta, kun on tuntunut siltä, että jotain pitäisi kirjoittaa ja mieleen on tullut tuollaista.

Noi papillonin arvostelut ovat enemmänkin sellaista ironiaa, eli ei hän niistä oikeasti noin ajattele, sillä ei niistä kukaan voi vakavissaan mitään viisasta mieltä olla, mutta sillä hetkellä minulle itselleni ne ovat olleet tarpeellinen tekemisen aihe ja purkautumistie, jostain, en vaan tiedä mistä ja onhan noita paljon enemmänkin, mutta olkoon hetken aikaa, ennen kuin taas pistän niitä kiusaksenne.

[Bombay]

Ei se mitää Bombay, jos et saa mitään niistä mun riimittelyistä mitään irti, sillä ne on vedetty ihan tuosta vaan, ensi riuhtaisulla hatusta, kun on tuntunut siltä, että jotain pitäisi kirjoittaa ja mieleen on tullut tuollaista.

Joop, en pahalla tarkoittanutkaan millään tavalla, enemmän tarkoitin viitata että jotenkin toi riimittely/loppusoinnut ylipäänsä runoilussa (se vähä mitä niitä olen lukenut) on aina tökkinyt, mikä lie. Sen kirjan (Jossain muussa topicissa taisi olla linkkiä, kun en tästä löytänyt..) oisin voinut kyllä ostella, jos olisi kirjapainoksena julkaistu, nettikirjat jotenkin tökkii, siinä lienen minä puolestaan vanhanaikainen, heh.

[Hessu52]

Toki siitä on lähiaikoina tulossa jonkinlainen pokkari, mutta katsotaan nyt, tässä pukkaa pikkasen muut proggikset päälle.

[papillon]

Noi papillonin arvostelut ovat enemmänkin sellaista ironiaa, eli ei hän niistä oikeasti noin ajattele, sillä ei niistä kukaan voi vakavissaan mitään viisasta mieltä olla, mutta sillä hetkellä minulle itselleni ne ovat olleet tarpeellinen tekemisen aihe ja purkautumistie, jostain, en vaan tiedä mistä ja onhan noita paljon enemmänkin, mutta olkoon hetken aikaa, ennen kuin taas pistän niitä kiusaksenne.

Ei ollenkaan, nuo ovat todella hienoja runoja, tuokin lokinpaskaruno toi heti mieleen sanonnan " Raha tulee rahan luo " jotenkin sovellettuna.

Että pokkaria pukkaa, sillälailla, niin se homma etenee.

[Hessu52]

Sehän on papillon hyvä vielä ehdollin tuo pokkari, kuten taisin mainita.

On se vaan kumma, että te muutamat ette viitsi lukea asioita loppuun, vaan alatte vedellä omia vääriä johtopäätöksiä, jos johonkin asiaan vähänkin viittaan.

No kaikki typerykset osaavat vituilla ja useammat sen myös tekevät.

[papillon]

Sehän on papillon hyvä vielä ehdollin tuo pokkari, kuten taisin mainita.

On se vaan kumma, että te muutamat ette viitsi lukea asioita loppuun, vaan alatte vedellä omia vääriä johtopäätöksiä, jos johonkin asiaan vähänkin viittaan.

No kaikki typerykset osaavat vituilla ja useammat sen myös tekevät.

No nyt sitten osoitat oivaa hallintaa ja pidäteltyä apinanraivoa tässä runossasi, jossa ei olekaan loppusointuja lainkaan.

Tuosta kysyisin Hesan-Hessu, tuosta kohdasta missä runoilet
" osaavat vituilla " että olet sitten verbin jättänyt pois, pitäisikö runosi lukijan sijoittaa tuohon sanojen vällin esim. " pelata " tms, vai onko kyseessä sinulle tyypillinen kirjoitusvirhe, ts. tyyliin "meni vituiks?"

Mitä pokkarihankkeeseesi tulee, sanoit että " Toki siitä on lähiaikoina tulossa jonkinlainen pokkari " eikä se ehdollistu mitenkään kun
" katsotaan nyt " muut proggikset painaa päälle "
Jos tämän pokkarihelmen julkaisu olisi mitenkään vaakalaudalla, tulisi lauseessasi olla se ehkä sana, " Ehkä on tulossa lähiaikoina jne "

No, pääasia että tulee julkisuuteen, se on hieno asia se.

[Hessu52]

"Minua vituittaa tuommoinen touhu", sanoi aikoinaan komppaniamme ylivääpeli Santahaminassa, kun alokkaana sulkeiskentällä asennossa nenää kaivoin.

No sanottiinhan siellä armeijassa paljon muutakin mukavaa, kuten verisestä *******, joka lensi sikari suussa sulkeiskentän ohi.

Pamahti kuitenkin jälleen jostain silmain eteen eräs tuotokseni, vai olisiko parempi sanoa jätökseni, joka on saanut nimekseen,ei enempää, ei vähempää, kuin :

Sininen salonki.

Sinä siniseks silmäni särjit, siks seuraan sua salonkiin,
sinivereni suoraan se solis, sinihomeeksi seslonkiis.

Silti sininen salamme suola, siirtyi Sinunkin sudelmiis,
siitä sitten sen sulautimme, suvipurtesi sifonkiin.

Joten sellaisen se lykkäs vielä tällekin illalle, voihan pentele.

[papillon]

"Minua vituittaa tuommoinen touhu", sanoi aikoinaan komppaniamme ylivääpeli Santahaminassa, kun alokkaana sulkeiskentällä asennossa nenää kaivoin.

No sanottiinhan siellä armeijassa paljon muutakin mukavaa, kuten verisestä *******, joka lensi sikari suussa sulkeiskentän ohi.

Pamahti kuitenkin jälleen jostain silmain eteen eräs tuotokseni, vai olisiko parempi sanoa jätökseni, joka on saanut nimekseen,ei enempää, ei vähempää, kuin :

Sininen salonki.

Sinä siniseks silmäni särjit, siks seuraan sua salonkiin,
sinivereni suoraan se solis, sinihomeeksi seslonkiis.

Silti sininen salamme suola, siirtyi Sinunkin sudelmiis,
siitä sitten sen sulautimme, suvipurtesi sifonkiin.

Joten sellaisen se lykkäs vielä tällekin illalle, voihan pentele.

Se on taitoa tuo jos mikä, siis laittaa samanalkuisia sanoja sikinsokin peräjälkeen.

Ai olit Hesan mies Santahaminassa, milloin mahtoi olla kyseinen sessio menossa?
Oliko 60 luvun puolella, ettei vaan palikkapatterissa?
No ei taida käydä, kun olit komppaniassa.

Itse olin Sandiksessa, 3jk ja 70 luku.

Hieno saari, ehkä hieman sääli kun on sotilaskäytössä.

[Hessu52]

KUN KANSA TAISTELI


"Kuninkaallinen" KRH ja kymmenluku oli siellä kuudenkymmenen paremmalla puolella, oli aikakausi, jolloin sain palvella Suomen raskaassa.

Siis kuuskytälukuhan oli sitä parasta aikaa.

Edellinen ikäluokka oli oikea murhenkryyniporukkaa, jotka rikkoivat kaikki pataljoonan putkassa lusimisen ja ylimääräisen palvelun ennätykset.

Meidän ikäluokkamme olikin sitten ihan eri maata, koulutuskilpailussa otimme komppaniallemme kolmoisvoiton.

Urheilukoulu, joka silloin oli Sandikassa, niin oli aina skaban voittanut, mutta nyt jäivät neljänsiksi.

Kyllä se saari todella kaunis oli ja kait on vieläkin, mutta antaa sen olla armeijan saari ennemmin, kuin Itä-Helsinkiläinen betonilähiö.

Mutta noista armeijan touhuista, oliko se vanha puusotku silloin paikallaan ja auki, kun papillon sinä siellä kävit ja pitikö vetää sisään tullessa asento?

Hevoset toivat leipomosta, saaren toiselta puolelta sinne sotkuun pullat ja ne kuuluisat munkit, eivät tosin hevosten omat, mutta niin muistivat kopukat reitin hyvin, ettei hevosmiehen tarvinnut ohjaksista ohajta, kun kopukka suunnisti sotkuun ja takaisin lepomoon.

Leiomosta tulivat myös leivät ruokalaan ja senkin reitin pollet osasivat.

Että oli siellä hevosmiehiäkin.

Sen verran täytynee itseänikin kehua, että pataljoonan ammuntojen mestaruuskilpailuissa otin kakkossijan, samalla tuloksella voittajan kanssa.

Toki olin Suomi-kp:lla ampunut taulusta yhden hudin, tai sitten kaksi patia oli mennyt samasta reiästä, mutta noin pääsi käymään ja kuntsaria pukkas päälle, ettei intissä juurikan ehtinyt olla, kuin uutta kuntsaria hakemassa.

No nuo upseerikoulut sitten siinä sivussa.

Ukkomiehelle kuitenkin lomat pyörivät kivasti ja kun vaimo sitten synnytti, niin senkin paremmin.

Lomia jäi käyttämättä, mutta jos sota syttyy, niin panen anomukset heti vetämään, näin on näreet.

[papillon]

[quote="Hessu52
Mutta noista armeijan touhuista, oliko se vanha puusotku silloin paikallaan ja auki,kun papillon siellä kävut ja ptikö vetää sisään tullessa asento?


Sen verran täytynee itseänikin kehua, että pataljoonan ammuntojen mestaruuskilpailuissa otin kakkossijan, samalla tuloksella voittajan kanssa.

[/quote]

Päävartiota vastapäätä, kentän toisella laidalla oli sotku, puusemmoinen.
Oikealla oli EK, sitten RaUK, toisella laidalla KRH, IJK/2 , 3JK ja sitten seuraavalla alemmalla kentällä Urheilukomppania jne.

Olihan siellä se alasodekin, se pieni siellä kauempana. Hevostallit oli etäämmällä, ei niitä kaakkeja siellä näkynyt.

Ontelo-Arska oli, saattoi olla jo silloinkin -60 luvulla, krh komppaniaa johti jokin iso karju, lyhyt nimi, joku elukan nimi. Hirvi tai jotain.

Mukava mesta se oli ainakin jälkikäteen, 86 dösällä mennen tullen.

Sen verran paukuttelin että passissa nimitellään tark´ampujaksi, en tiedä miks, no ehkä kun ammuin kaverillekin lomat kun itsellä oli kaikki mitä kuuluikin. Ristiin paukuteltiin.
No kaukana se on tämäkin lyriikasta, niin se on.

[Hessu52]

KANSA TAISTELI LISÄÄ II

Ontelo-Arska oli siihen aikaan ylikersanttii, oli kuulema ollut joskus oikein sotilasmestaaja, ei vaan sotilasmestari.

Sillä oli hirmuinen maine, oli kuulema tallonut jonkun alokkaan kerran tetsariharjoituksissa maahan ja joku pieni kanto olisi mennyt rinnasta sisään.

No toinen tarina oli se, että "Ontelo-Arska" olisi kerran "piupauna" ollessaan mennyt ruokalaan huutamaan hiljaisuutta, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin olisi laukaissut P.U:n aseellaan ruokalan kattoon pari kutia, jolloin hiljaisuus oli tullut laakista.

No natsatkin oli kuulema vähenneet laakista, joten eipä ollut enää sotilasmestari.

Jos olit koskaan ammusvarastolla, siellä niemen eteläisemmässä kärjessä väijyssä, niin näitkö sitä kuuluisaa päätöntä vääpeliä, joka siellä vaani alokkaita?

Mäyrillä siellä oli ainakin pesiä ja niitä oli mukava sen pari kertaa seurata, minkä väijy iski.

Sinne ei kukaan asiaton päässyt, joten siellä sai olla rauhassa, kun vaan muisti aina välilläsoitella vartiotupaan.

Kerran oli oikein sellainen ukkosmyräkkä yö, kun olin voittanut vijyhugin.

Silloin pelotti, että kait ne ukkosjohdattimet olivat ihan todella kunnossa, kun salamaa iski niin maan pirusti, mutta siitäkin keskityksestä selvittiin.

AU-koulu oli KRH-komppaniaa vastapäätä, siinä kentän vastakkaisella puolella, joten ei ollut pitkä muuttomatka.

Muitaakseni meillä oli komppanianpäällikkönä ainakin jossain vaiheessa yliluutnantti Kotro ja sitten I joukkueen päällikkönä luutnantti Kiianlinna, meidän joukkueenjohtaja oli kersantti Koskinen, eli tuollaisia.

[papillon]

KANSA TAISTELI LISÄÄ II

Ontelo-Arska oli siihen aikaan ylikersanttii, oli kuulema ollut joskus oikein sotilasmestaaja, ei vaan sotilasmestari.

Sillä oli hirmuinen maine, oli kuulema tallonut jonkun alokkaan kerran tetsariharjoituksissa maahan ja joku pieni kanto olisi mennyt rinnasta sisään.

No toinen tarina oli se, että "Ontelo-Arska" olisi kerran "piupauna" ollessaan mennyt ruokalaan huutamaan hiljaisuutta, mutta kun mitään ei tapahtunut, niin olisi laukaissut P.U:n aseellaan ruokalan kattoon pari kutia, jolloin hiljaisuus oli tullut laakista.

No natsatkin oli kuulema vähenneet laakista, joten eipä ollut enää sotilasmestari.

Jos olit koskaan ammusvarastolla, siellä niemen eteläisemmässä kärjessä väijyssä, niin näitkö sitä kuuluisaa päätöntä vääpeliä, joka siellä vaani alokkaita?

Mäyrillä siellä oli ainakin pesiä ja niitä oli mukava sen pari kertaa seurata, minkä väijy iski.

Sinne ei kukaan asiaton päässyt, joten siellä sai olla rauhassa, kun vaan muisti aina välilläsoitella vartiotupaan.

Kerran oli oikein sellainen ukkosmyräkkä yö, kun olin voittanut vijyhugin.

Silloin pelotti, että kait ne ukkosjohdattimet olivat ihan todella kunnossa, kun salamaa iski niin maan pirusti, mutta siitäkin keskityksestä selvittiin.

AU-koulu oli KRH-komppaniaa vastapäätä, siinä kentän vastakkaisella puolella, joten ei ollut pitkä muuttomatka.

Muitaakseni meillä oli komppanianpäällikkönä ainakin jossain vaiheessa yliluutnantti Kotro ja sitten I joukkueen päällikkönä luutnantti Kiianlinna, meidän joukkueenjohtaja oli kersantti Koskinen, eli tuollaisia.

Kampissa aikanaan olin kaljalla meidän komppanian vääpelin kanssa, siis muutama vuosi sotimisen jälkeen, hän kiisti tuon ampumisjutun, joka olisi sattunut Isosaaressa.

hurja ukko se oli, kerran tultiin lomilta ja kaks patterin heppua pyörtyi siihen komppanien eteen ehdittyään ilmoittaa että heillä on 21 tj, no sain itsekin sen verran kolhua että aamulla ei putkaväijyssä suu auennut sitä pitkää ilmoitusta tehdessä. Arska keskeytti yrityksen ja kysyi mutinan syytä
kun kuuli että tappelu, sanoi Perkeleen hyvä juttu, lepoon mars.

Talvipakkasilla oltiin siellä varastoalueella, sitä soittoväliä olis pitänyt kulkea, emme sitä tieneet joten toinen nukkui ja toinen vahti unta, kunnes tuli päävartiosta äänekästä porukkaa opastamaan.

Meri oli auki ja pauhasi, yks kaveri ampui siellä jänistä, ei osunut. Se päätön heppu oli siellä luolassa, siis huhun mukaan, eikö se niin ollut?

[Hessu52]

JA KANSA TAISTELI III

Siihen aikaan, kun meikä siellä palveli, niin ammusvarastolla joutui vartioimaan yksin, joten nukkumiset oli sovittava vartiopäällikön kanssa, jotka olivat siihen aikaan alikesssuja, tai koksuja.

No niiden kaverihan siinä piti olla, että homma olis toiminut.

Jossain se päätön vääpeli siellä haahuili ja jotkut heikompihermoiset sitä hulluuksissan ja peloissaan yöllä ampuivat, josta sitten saivat häkkiä, kun pateja puuttui, vartioaseena oli muuten Suomi kp.

Oli siellä saaressa ilveskin asukkaana, joten sillä oli oikein oma vahti.

Meillä oli kovat piipussa, mutta sittenhän se muuttui, kun joku vartiomies ampui sillalla siviilin hengiltä, eikä pyssyihin saanut kait kun räkäpäitä.

Tämä ampuminen sattui joskus -70 luvulla.

Kadettikoulun urheilukentällä meillä oli futismatsi Englannin laivastovierailleella olleesta porukasta valittua joukkutta vastaan ja tokihan me se voitettiin ja taas paukkui kuntsaria.

Se oli helvetin siisti kenttä se kadettikoulun uheilukenttä, harmitus vaan, kun sinne ei muut kuin kadetit päässeet, juuri ko. kaltaisiin tapahtumiin.

Elokuvateatterissa sotilaspastori piti meille uskontotunteja, jotka kestivät sen pari timmaa.

Se oli hyvä ukko, kun käski panna aina valot pois, että porukka sai nukkua senkin ajan, sillä ei sitä jaksanut kukaan kuunnella.

Sandikan sotilaskuorokin, johon kuuluin, harjoitteli siellä kahta kappaletta tiettyä tilaisuutta varten, eli Jääkärimarssia, sekä Maantie on kova kävellä ja kivääri on raskas kantaa.

Ja taas paukkui kuntsaria.

Ainastaan kerran "kähmynä" (alokas), jouduin (peruunateatteriin) ja voihan helvetti sitä peruunakasaa, mikä oli kuorittava, siinä meinas mennä hermot, mutta hengissä siitäkin taistelusta selvittiin.

Sitä oon ihmetellyt, kun nykyajan kundit ei muka jaksa intissä ja hermo palaa heti seuraavana aamuna, kun herätys on aikaisin, eikä äitee ole petaamassa petiä, kummalliseksi on maailma mennyt.

Millä oli siellä ainakin hauskaa, sillä ne vittumaisimmat hetket ovat kyllä unohtuneet niiden parempien hetkien alle.