Kolme miestä raiskasi naisen Kaisaniemessä Helsingissä
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Jos ajattelen itseäni vieraassa kulttuurissa, vaikkapa Kiinassa tai jossain päin Afrikkaa, en osaa kuvitella tekeväni mitään rikollista. Olenhan vieras ja heidän armoillaan. Kunnioitan isäntiäni ja olen onnellinen kaikesta mitä he minulle tarjoavat. Siksi minä olen aina yhtä hämmästynyt, kun joku ulkomaalaistaustainen syyllistyy lähes maailmanlaajuisen moraalikäsityksen vastaiseen rikokseen, kuten vakava väkivaltarikos (raiskaus, törkeä pahoinpitely ym.).
Se että tilastojen otanta on pieni, saattaa johtaa tilastoharhaan ja siihen että ulkomaalaiset ovatkin harvemmin osallisia rikoksiin. Tosin tilastoharha toimii myös toiseen suuntaan, yhtä todennäköisesti todellisuus on vieläkin karumpi ja ulkomaalaiset voivat yhtä hyvin osallistua vielä suurempaan määrään rikoksia.
Miksi tilasto täytyisi osoittaa Kirsille oikeaksi, jos Kirsikään ei sitä voi osoittaa virheelliseksi?
Asun ja työskentelen paikkakunnalla, jossa MaMu:jia on erittäin vähän. Silti olen hämmästynyt siitä kuinka usein he syyllistyvät rikoksiin. Lisäksi olen siihen pettynyt, että poliisin johto tai media peittelee näitä rikoksia. Ilmeisesti pelätään yleisön reagointia ja oikeiston suosion nousua, onhan suuret mediat tunnetusti vasempaan kallellaan. En vain ymmärrä tätä peittelyä ja valehtelua.
Ehkä olisi aika miettiä näitä asioita päättäjiä valitessa..!
Se että tilastojen otanta on pieni, saattaa johtaa tilastoharhaan ja siihen että ulkomaalaiset ovatkin harvemmin osallisia rikoksiin. Tosin tilastoharha toimii myös toiseen suuntaan, yhtä todennäköisesti todellisuus on vieläkin karumpi ja ulkomaalaiset voivat yhtä hyvin osallistua vielä suurempaan määrään rikoksia.
Miksi tilasto täytyisi osoittaa Kirsille oikeaksi, jos Kirsikään ei sitä voi osoittaa virheelliseksi?
Asun ja työskentelen paikkakunnalla, jossa MaMu:jia on erittäin vähän. Silti olen hämmästynyt siitä kuinka usein he syyllistyvät rikoksiin. Lisäksi olen siihen pettynyt, että poliisin johto tai media peittelee näitä rikoksia. Ilmeisesti pelätään yleisön reagointia ja oikeiston suosion nousua, onhan suuret mediat tunnetusti vasempaan kallellaan. En vain ymmärrä tätä peittelyä ja valehtelua.
Ehkä olisi aika miettiä näitä asioita päättäjiä valitessa..!
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Sitä, onko tilasto sellaisenaan "oikea", ei ole ketjussa kenenkään toimesta epäilty hetkeäkään. On epäilty sitä, antaako tilasto oikean kuvan käsillä olevasta aiheesta, ja jos Seuran toimittajan edelle postatussa artikkelissa viittamiin "asiantuntijoihin" on sekuntiakaan uskominen, se ei sitä todellakaan tee. Edelleen artikkelin mukaan (mahdollinen) tilastoharha asettuisi juuri suomalaisia vastaan (raiskauksista kokonaisuutena jopa 92,5 %:ssa tapauksista tekijä olisi suomalainen). Tässä on varmasti jotain hyvin vaikeasti ymmärrettävää?MotiivitOn kirjoitti:Miksi tilasto täytyisi osoittaa Kirsille oikeaksi, jos Kirsikään ei sitä voi osoittaa virheelliseksi?
Kappas, niin olikin. Maigret oli naamioinut sen muisteluksi, joten oli mennyt vähän ohi silmien. Anyways, vastauskin oli toki sen suuntainen mitä arvelinkin eli asiantuntijuutesi ja kokemuksesi jyräävät kokeneen poliisitädin lausunnot.Kirsi kirjoitti: Tuo quote oli ja on jo Maigretin toimesta ketjuun toimitettu ja siihen olen vastannut, mutta kiitos nyt aktiivisuudestasi kuitenkin.
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Kirsi kirjoitti:Sitä, onko tilasto sellaisenaan "oikea", ei ole ketjussa kenenkään toimesta epäilty hetkeäkään. On epäilty sitä, antaako tilasto oikean kuvan käsillä olevasta aiheesta, ja jos Seuran toimittajan edelle postatussa artikkelissa viittamiin "asiantuntijoihin" on sekuntiakaan uskominen, se ei sitä todellakaan tee. Tässä on varmasti jotain hyvin vaikeasti ymmärrettävää?MotiivitOn kirjoitti:Miksi tilasto täytyisi osoittaa Kirsille oikeaksi, jos Kirsikään ei sitä voi osoittaa virheelliseksi?
Anteeksi epämääräinen ilmaisuni. Ymmärryksessäni ei taida olla sen enempää vikaa kuin sinullakaan.
Miksi täytyy todistaa se, että "antaako tilasto oikean kuvan käsillä olevasta aiheesta", kun kukaan ei pysty sanomaan antaako tilasto väärän kuvan käsillä olevasta aiheesta..? Ihmettelen suuresti sitä, että väkivaltarikoksissa Maahanmuuttajien prosentuaalinen osuus on ollut jo vuosia erittäin korkea, mutta joka kerta poliisijohto ja media kiistävät tämän kentältä kuuluvan hätähuudon...?
Ja ymmärrän kyllä, että Suomalaiset tekevät suurimman osan raiskauksista, eikö asian pitäisikin olla näin, niin kauan kuin Suomessa on enemmän Suomalaisia. Artikkelin "asiantuntijatkaan" eivät kuitenkaan kiistäneet maahanmuuttajien korkeaa prosentuaalista osuutta kaikista raiskauksista, jos se siis suhteutetaan heidän osaansa koko väestöstä.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää ja miksi se on niin vaikeaa hyväksyä. Kuten sanoin aiemmin foorumilla, kentällä tämä trendi tiedostettiin tosiasiaksi 15 vuotta sitten.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Tulkitse aivan mielesi mukaan. Minä nyt vain voin ääneen epäillä jotain mitä mainittu viranomainen ei käytännössä voi.turkoosi kirjoitti:Kappas, niin olikin. Maigret oli naamioinut sen muisteluksi, joten oli mennyt vähän ohi silmien. Anyways, vastauskin oli toki sen suuntainen mitä arvelinkin eli asiantuntijuutesi ja kokemuksesi jyräävät kokeneen poliisitädin lausunnot.
Pitäisi varmaan tehdä vertailua niihin maihin, joissa maahanmuuttajien osuus suhteessa kokonaisväkilukuun on suurempi ja tarkastella miltä tilastot raiskausrikosten osalta niissä maissa näyttävät. Ruotsi olisi jo hyvä vertailukohde.MotiivitOn kirjoitti:Anteeksi epämääräinen ilmaisuni. Ymmärryksessäni ei taida olla sen enempää vikaa kuin sinullakaan.
Miksi täytyy todistaa se, että "antaako tilasto oikean kuvan käsillä olevasta aiheesta", kun kukaan ei pysty sanomaan antaako tilasto väärän kuvan käsillä olevasta aiheesta..? Ihmettelen suuresti sitä, että väkivaltarikoksissa Maahanmuuttajien prosentuaalinen osuus on ollut jo vuosia erittäin korkea, mutta joka kerta poliisijohto ja media kiistävät tämän kentältä kuuluvan hätähuudon...?
Ja ymmärrän kyllä, että Suomalaiset tekevät suurimman osan raiskauksista, eikö asian pitäisikin olla näin, niin kauan kuin Suomessa on enemmän Suomalaisia. Artikkelin "asiantuntijatkaan" eivät kuitenkaan kiistäneet maahanmuuttajien korkeaa prosentuaalista osuutta kaikista raiskauksista, jos se siis suhteutetaan heidän osaansa koko väestöstä.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää ja miksi se on niin vaikeaa hyväksyä. Kuten sanoin aiemmin foorumilla, kentällä tämä trendi tiedostettiin tosiasiaksi 15 vuotta sitten.
Jos tämä "kentällä tiedostettu trendi" (???) otetaan ja uskotaan sellaisenaan, suomalaiset tai laajemmin länsimaiset miehet saanevat nyt siis kollektiivina pestä kätensä kun pahalle annetaan toinen ihonväri ja kulttuuritausta. Onhan tuo kaiken läpi huutava pyrkimys toki inhimillisesti ymmärrettävä, mutta sitä tässä ehkä on vaikein varsinaisesti hyväksyä.
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Kirsi kirjoitti:Pitäisi varmaan tehdä vertailua niihin maihin, joissa maahanmuuttajien osuus suhteessa kokonaisväkilukuun on suurempi ja tarkastella miltä tilastot raiskausrikosten osalta niissä maissa näyttävät. Ruotsi olisi jo hyvä vertailukohde.
Niinpä! Täysin samaa mieltä, voisitko tutustua ko. maiden aineistoon.Taisi olla jo tässäkin ketjussa linkkiä Norjan lähes vastaavaan tilastoon ja mistähän arvelit johtuvan sen, että Ruotsissa raiskataan suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Voisiko johtua muslimitaustaisista maahanmuuttajista? Kaivapa jostain Saksan vastaava tilasto. Muistaakseni Ranskassa on sama ongelma..!
Valitettavasti tätä ei saa sanoa ääneen, koska leimautuu rasistiksi ja pian uusnatsiksikin.
Kirsi kirjoitti:Jos tämä "kentällä tiedostettu trendi" (???) otetaan ja uskotaan sellaisenaan, suomalaiset tai laajemmin länsimaiset miehet saanevat nyt siis kollektiivina pestä kätensä kun pahalle annetaan toinen ihonväri ja kulttuuritausta. Onhan tuo pyrkimys toki inhimillisesti ymmärrettävä.
Kyse ei ole ollenkaan siitä. Kyllähän jokainen kenttätyöntekijä näkee, että suurin ongelma on Suomalaiset rikolliset.
Otetaanpa esimerkki, johon ei liity varsinaisia "vähemmistöjä", jotta rasismi saadaan kitkettyä pois: Rikollisjärjestöt tekevät erittäin pienen osan Suomalaisista rikoksista. Kuitenkin rikollisjärjestöjen toimintaan puututaan kovemmalla kädellä, kuin yksittäisten rikoksentekijöiden rikoksiin.
Eikö siis ole oikein, että tietyn ryhmän tai ryhmittymän tekemiin tietyntyyppisiin rikoksiin puututaan kovemmin, jos kyseinen ryhmittymä tekee tietyntyyppisiä rikoksia prosentuaalisesti enemmän kuin muu väestö?
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
MotiivitOn kirjoitti:Kirsi kirjoitti:Pitäisi varmaan tehdä vertailua niihin maihin, joissa maahanmuuttajien osuus suhteessa kokonaisväkilukuun on suurempi ja tarkastella miltä tilastot raiskausrikosten osalta niissä maissa näyttävät. Ruotsi olisi jo hyvä vertailukohde.
Niinpä! Täysin samaa mieltä, voisitko tutustua ko. maiden aineistoon.Taisi olla jo tässäkin ketjussa linkkiä Norjan lähes vastaavaan tilastoon ja mistähän arvelit johtuvan sen, että Ruotsissa raiskataan suhteellisesti enemmän kuin Suomessa. Voisiko johtua muslimitaustaisista maahanmuuttajista? Kaivapa jostain Saksan vastaava tilasto. Muistaakseni Ranskassa on sama ongelma..!
Valitettavasti tätä ei saa sanoa ääneen, koska leimautuu rasistiksi ja pian uusnatsiksikin.
Nyt pitäisi hakea hallituksen esitys ja muuta lainvalmisteluaineistoa jotta muistettaisiin miksi rikollisjärjestöön kuulumisesta alkujaan tehtiin koventamisperuste. Olisiko tuo ilmeisesti looginen ja asiantunteva lausunto sitten sovellettavissa maahanmuuttajiin, mene ja tiedä. Ja päätä sinäMotiivitOn kirjoitti:Kirsi kirjoitti:Jos tämä "kentällä tiedostettu trendi" (???) otetaan ja uskotaan sellaisenaan, suomalaiset tai laajemmin länsimaiset miehet saanevat nyt siis kollektiivina pestä kätensä kun pahalle annetaan toinen ihonväri ja kulttuuritausta. Onhan tuo pyrkimys toki inhimillisesti ymmärrettävä.
Kyse ei ole ollenkaan siitä. Kyllähän jokainen kenttätyöntekijä näkee, että suurin ongelma on Suomalaiset rikolliset.
Otetaanpa esimerkki, johon ei liity varsinaisia "vähemmistöjä", jotta rasismi saadaan kitkettyä pois: Rikollisjärjestöt tekevät erittäin pienen osan Suomalaisista rikoksista. Kuitenkin rikollisjärjestöjen toimintaan puututaan kovemmalla kädellä, kuin yksittäisten rikoksentekijöiden rikoksiin.
Eikö siis ole oikein, että tietyn ryhmän tai ryhmittymän tekemiin tietyntyyppisiin rikoksiin puututaan kovemmin, jos kyseinen ryhmittymä tekee tietyntyyppisiä rikoksia prosentuaalisesti enemmän kuin muu väestö?
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Kirsi kirjoitti:Olin jo aiemmassa postissa ehdottamassa että sinä teet sen tutkimusmatkan noihin tilastoihin. En ehdi ainakaan ihan heti pian, ehkä joskus. Kaikissa länsimaissa pätee sama ongelma kuin Suomessa. Oman maan miehet pesevät käsiään, viranomaiset (poliiseista joka maassa valtaosa miehiä) syyllistyvät kansalliseen suosintaan esitutkinnoissa, uhrien kynnys on matalampi kun tekijä on vierasmaalainen jne. kaikki jo edellä sanottu.
Sorry, minä olen artikkelini lukenut. Olen myös tainnut heittää ne vanhat ammattilehdet menemään, joissa asiaa on käsitelty, enkä niitä tänne suoraan voisi kopioidakaan. Edelleen ihmettelen sitä, että samoja tilastoja ei näy valtamedioissa, tästä tuoreimmasta seuran julkistamasta oikein yllätyin, minkä myöskin ilmoitin aiemmin foorumilla. Katson kuitenkin, jos jotain saisin sinulle jo foorumilla esitettyjen tueksi tempaistua.
Miten kehtaat väittää, että viranomaiset syyllistyvät "kansalliseen suosintaan esitutkinnoissa"? Onko sinulla tästä jotain todisteita?
Uhrien kynnys on naispuolisen Suomen mittakaavassa erittäinkin kovan asiantuntijan toimesta todistettu suuremmaksi ulkomaalaisen raiskaajan ollessa kyseessä!? Miksi jankkaat perusteettomia väitteitä?
Mitä tarkoitit "jne." jatkolla, oliko sinulla jostain vielä muutakin kuin mustatuntuu mielipide?
MotiivitOn kirjoitti:Otetaanpa esimerkki, johon ei liity varsinaisia "vähemmistöjä", jotta rasismi saadaan kitkettyä pois: Rikollisjärjestöt tekevät erittäin pienen osan Suomalaisista rikoksista. Kuitenkin rikollisjärjestöjen toimintaan puututaan kovemmalla kädellä, kuin yksittäisten rikoksentekijöiden rikoksiin.
Eikö siis ole oikein, että tietyn ryhmän tai ryhmittymän tekemiin tietyntyyppisiin rikoksiin puututaan kovemmin, jos kyseinen ryhmittymä tekee tietyntyyppisiä rikoksia prosentuaalisesti enemmän kuin muu väestö?
Kirsi kirjoitti:Nyt pitäisi hakea hallituksen esitys ja muuta lainvalmisteluaineistoa jotta muistettaisiin miksi rikollisjengiin kuulumisesta alkujaan tehtiin koventamisperuste. Olisiko tuo ilmeisesti looginen ja asiantunteva lausunto sitten sovellettavissa maahanmuuttajiin, mene ja tiedä.
Niin olisiko? Ja jos ei olisi, niin tulisiko siitä tehdä sellainen? Nythän kukkahattutädit sanovat, että pakolaiset eivät ole vapaaehtoisia maahanmuuttajia, eikä heitä taustojensa vuoksi tule kohdella eriarvoisesti. Rasismia sanovat, vaikka sille on peruste.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Tuossa olisi kaiketi jo perustuslakikin vastassa eli asia saataneen unohtaa. Olet nyt ilmeisesti (postisi ensimmäisen osan perusteella) jostain syystä niin kuohuksissa asian vuoksi, että meidän kannattanee jatkaa keskustelua paremmalla ajalla.MotiivitOn kirjoitti:Kirsi kirjoitti:Nyt pitäisi hakea hallituksen esitys ja muuta lainvalmisteluaineistoa jotta muistettaisiin miksi rikollisjengiin kuulumisesta alkujaan tehtiin koventamisperuste. Olisiko tuo ilmeisesti looginen ja asiantunteva lausunto sitten sovellettavissa maahanmuuttajiin, mene ja tiedä.
Niin olisiko? Ja jos ei olisi, niin tulisiko siitä tehdä sellainen? Nythän kukkahattutädit sanovat, että pakolaiset eivät ole vapaaehtoisia maahanmuuttajia, eikä heitä taustojensa vuoksi tule kohdella eriarvoisesti. Rasismia sanovat, vaikka sille on peruste.
"Tällaisia asioita ei ikinä tulisi käsitellä vähäisestikään tuohtuneena" (Arthur Nebe, aiemmin tässä threadissa)
Hyvää yötä.
^Kommentoin illemmalla ehtiessäni postiasi tarkemmin, älä ole huolissasi, minä en koskaan jätä keskusteluja kesken
Korkeintaan puhallan omalta osaltani pelin poikki kunnes savu on hälvennyt niin että jonkinlainen rakentava keskustelun jatkaminen on mahdollista.
Kun faktaa kaivattiin, tässä hieman. Lihavoin kohdat, jotka ainakin tukevat joitain edellä hahmottelemiani seikkoja ilmoitusherkkyyden taustalla ja joita viranomaiset tuskin mielellään tai oma-alotteisesti allekirjoittavat (huom. alkuperäisen artikkelin tilastokäyräkuviot jöätetty pois koska allekirjoittanut ei niitä osaa kopioida tekstin oheen väkyville
. Tekstin lopussa linkki sivulle, josta myös kyseiset kuviot löytyvät) :
Heini Kainulainen: Harva raiskausrikos etenee tuomioistuimeen
Poliisin tietoon tulevat raiskaukset eivät yleensä johda syytteen nostamiseen. Esimerkiksi vuonna 1998 poliisin tietoon tuli 463 raiskausta tai sen yritystä, mutta syytteitä nostettiin vain 44. Tämä tarkoittaa, että alle 10 prosenttia ilmoituksista johti syytteen nostamiseen. Tuoreessa tutkimuksessa on etsitty syitä sille, miksi vain harvaa raiskausrikosta on käsitelty tuomioistuimessa.
Seksuaalirikoksia koskevia rangaistussäännöksiä uudistettiin vuoden 1999 alussa voimaan tulleella lailla. Tällöin raiskaukset porrastettiin kolmeen eri törkeysasteeseen teon vakavuuden mukaan: raiskaukseen, törkeään raiskaukseen ja lievimpänä tekomuotona sukupuoliyhteyteen pakottamiseen. Uudistuksessa puututtiin myös syyteoikeuteen. Aikaisemmin raiskaus (väkisinmakaaminen) oli asianomistajarikos, jolloin raiskauksen uhrin piti päättää, halusiko hän saattaa tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen. Uudistuksen tavoitteena oli korostaa yhteiskunnan tarvetta reagoida vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Tästä syystä raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia, mutta sukupuoliyhteyteen pakottaminen jätettiin asianomistajarikokseksi.
Tarkastelin viime vuoden lopulla valmistuneessa tutkimuksessa, miten uudistus on vaikuttanut raiskausrikosten käsittelemiseen rikosprosessissa. Käytin aineistona rikosilmoituksia, esitutkintamateriaalia, asiantuntijahaastatteluja ja Tilastokeskuksen tilastotietoja.
Ilmoitukset poliisille lisääntyneet
Seksuaalirikosuudistuksen jälkeen poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on noussut (kuvio 1). Vuosina 1999–2003 poliisin tietoon tuli keskimäärin 535 raiskausta vuodessa. Kehitys saattaa kertoa pikemminkin muutoksesta ilmoitusherkkyydessä kuin todellisuudessa tapahtuneiden rikosten määrän lisääntymisestä. Vuonna 2003 poliisille ilmoitettiin 573 raiskausta tai sen yritystä. Poliisi on pystynyt selvittämään aikaisempaa paremmin raiskauksia. Vuonna 2003 poliisi selvitti 64 prosenttia sille ilmoitetuista raiskauksista, mikä tarkoittaa 367 rikosta.
Poliisi on myös tehostanut selvittämiensä raiskausten ilmoittamista syyttäjälle. Vuonna 2003 poliisi ilmoitti syyttäjälle 337 raiskausta eli 92 prosenttia selvittämistään rikoksista. Syyttäjälle ilmoittamatta jätettyjen rikosten määrä on pienentynyt uudistuksen jälkeen selkeästi. Nykyisin poliisi jättää ilmoittamatta syyttäjälle enää noin kymmenesosan selvittämistään rikoksista, kun aikaisemmin se jätti ilmoittamatta lähes kolmasosan. Raiskausta ei ilmoiteta syyttäjälle esimerkiksi silloin, kun poliisi arvioi, että sitä ei ole todennäköisesti tapahtunut. Ns. ei rikosta -merkinnän käyttäminen on kolminkertaistunut uudistuksen jälkeen, ja myös sen osuus poliisille ilmoitetuista raiskauksista on kasvanut.
Vain pieni osa johtaa syytteisiin
Poliisille ilmoitetuista raiskauksista edelleenkin vain pieni osa johtaa syytteeseen, vaikka seksuaalirikosuudistuksen jälkeen syytteen nostaminen on yleistynyt (kuvio 2). Myös syytteisiin johtaneiden raiskausten osuus kaikista poliisin tietoon tulleista tapauksista on kasvanut. Vuosina 1999–2003 nostettiin keskimäärin 81 syytettä raiskauksesta vuodessa. Samaan aikaan raiskaussyytteiden hylkääminen on lisääntynyt. Ennen uudistusta syytteistä hylättiin keskimäärin 6,3 prosenttia, mutta vuosina 1999–2003 hylättiin lähes joka viides syyte (17,4 %). Syytteiden hylkäämisen yleistymisen takia tuomioon johtavien tapausten osuus poliisin tietoon tulleista raiskauksista ei ole juurikaan lisääntynyt, vaikka tuomittujen määrä onkin kasvanut. Vuosina 1999–2003 raiskauksista tuomittuja oli keskimäärin 66 vuodessa.
Uhri ja tekijä tunsivat tavallisesti toisensa
Poliisille ilmoitettiin vuosina 1998–1999 yhteensä noin tuhat raiskausta tai sen yritystä. Raiskauksen uhrit olivat lähes aina naisia, vain neljässä tapauksessa uhrina oli mies. Tekijöiksi epäillyt henkilöt olivat puolestaan lähes aina miehiä.
Raiskauksen uhri ja tekijä tunsivat tavallisesti toisensa, ja tekopaikkana oli uhrin tai tekijän koti. Tuntemattoman miehen päällekarkauksia oli vain neljännes tapauksista. Lähes puolet poliisille ilmoitetuista raiskauksista tapahtui tuttavien kesken tai tutustumistilanteissa. Intiimistä tai muusta läheisestä suhteesta oli kysymys 13 prosentissa tapauksia. Tällöin tekijänä oli tyypillisesti raiskauksen uhrin nykyinen tai entinen avio- tai avomies tai seurustelukumppani.
Erityyppiset tapaukset etenivät eri lailla
Tilastokeskuksen hallussa olevia eri tilastolähteitä yhdistelemällä oli mahdollista seurata, kuinka monesta poliisille vuonna 1998–1999 ilmoitetusta raiskauksesta nostettiin syyte. Tutkimuksessa hyödynnettiin tämän lisäksi rikosilmoituksia, muutamalta paikkakunnalta kerättyä esitutkintamateriaalia sekä poliisille, oikeudellisille avustajille ja tukihenkilöille tehtyjä haastatteluja.
Aineistosta erottui kolme erilaista raiskaustyyppiä: tuntemattoman miehen tekemät raiskaukset, tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken tapahtuneet raiskaukset sekä läheissuhteessa tapahtuneet raiskaukset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että eri raiskausten tutkimiseen liittyi erilaisia ongelmia, mikä selitti myös niiden etenemistä rikosprosessissa. Myös poliisi asennoitui näiden tapausten tutkimiseen eri tavalla.
Tuntemattoman miehen tekemistä päällekarkauksista nostettiin vain harvoin syytteitä (8 % tapauksista). Syynä tähän oli se, että tuntemattoman tekijän henkilöllisyyttä ei pystytty selvittämään. Tästä syystä rikosteknisen tutkinnan suorittaminen huolellisesti on tärkeää, jotta mahdollisuus tekijän löytämiseksi esimerkiksi DNA-tunnisteen avulla säilyisi. Myös raiskauksen uhrin käyttäminen oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa on yleensä tarpeellista.
Tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken tapahtuneista raiskauksista nostettiin syyte joka viidennessä tapauksessa (19 %). Prosessin eteneminen saattoi pysähtyä useasta eri syystä: poliisi ei onnistunut selvittämään rikosta, tapaus luokiteltiin ei-rikokseksi, syyttäjä ei nostanut syytettä puuttuvan näytön takia tai raiskauksen uhri esitti toivomuksen siitä, että rikosta ei käsiteltäisi tuomioistuimessa. Raiskauksen uhri ilmoitti vuonna 1999 joka kuudennessa (17 %) rikosilmoituksessa, että hän halusi vetäytyä tapauksen tutkimisesta.
Parisuhteessa tapahtuneista raiskauksista hieman alle kolmasosa (28 %) johti syytteen nostamiseen. Tällöin rikosnimikkeenä ei välttämättä ollut raiskaus tai jokin muu seksuaalirikos, sillä syyte saatettiin nostaa vain pahoinpitelystä. Myös näissä tapauksissa rikosprosessi keskeytyi useasta eri syystä. Rikosilmoitusaineiston (1999) mukaan uhri esitti 12 prosentissa tapauksista pyynnön siitä, että asiaa ei käsiteltäisi käräjillä. Esitutkinta-aineistosta löytyi vielä enemmän tällaisia mainintoja.
Moni uhri vetäytyy rikostutkinnasta
Rikosilmoituksissa oli lukuisia erilaisia mainintoja siitä, että raiskauksen uhri halusi vetäytyä tapauksen tutkimisesta. Vuonna 1999 tällaisia mainintoja oli yhteensä 60, mikä vastaa 11 prosenttia kaikista ilmoituksista. Häpeä, itsesyytökset, läheisten ihmisten kielteinen suhtautuminen tai pelko tekijää kohtaan ovat esimerkkejä syistä, joiden takia raiskauksen uhri voi haluta vetäytyä tapauksen tutkimisesta. Myös raiskauksen uhrin tulkinta siitä, miten poliisi on kohdellut häntä esitutkinnassa vaikuttaa uhrin haluun jatkaa rikostutkintaa.
Raiskauksen uhri tarvitsee tukea
Raiskauksen uhrin kuulusteleminen on tärkeä osa esitutkintaa, koska häneltä saatavat tiedot ovat välttämättömiä rikoksen selvittämiseksi. Raiskauksen seurauksena uhri saattaa kärsiä raiskaustraumasta, mikä voi vaikeuttaa kuulustelujen onnistumista. Poliisi pystyy kuitenkin omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan merkittävällä tavalla kuulustelutilanteeseen.
Poliisin suhtautuminen raiskauksen uhreihin vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti rikoksia kyetään selvittämään. Raiskauksen uhrin hienotunteinen kohteleminen on tärkeää paitsi hänen itsensä kannalta, myös rikosprosessin onnistumisen kannalta. Jos raiskauksen uhri kokee, että hänen rikosilmoitustaan ei oteta vakavasti tai että poliisi kohtelee häntä epäasiallisesti, hän saattaa pitää parempana vetäytyä jutun tutkimisesta.
Yksi uhrin turvallisuuden tunnetta lisäävä seikka saattaa olla tukihenkilön käyttäminen. Tämän tutkimusaineiston perusteella uhrilla oli kuitenkin varsin harvoin mukanaan tukihenkilö kuulusteluissa.
Heini Kainulainen on tutkija Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksessa. Kirjoitus perustuu hänen tutkimukseensa Raiskattu? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 212 & Tilastokeskus. Oikeus 2004:16.
http://www.haaste.om.fi/30736.htm
Kun faktaa kaivattiin, tässä hieman. Lihavoin kohdat, jotka ainakin tukevat joitain edellä hahmottelemiani seikkoja ilmoitusherkkyyden taustalla ja joita viranomaiset tuskin mielellään tai oma-alotteisesti allekirjoittavat (huom. alkuperäisen artikkelin tilastokäyräkuviot jöätetty pois koska allekirjoittanut ei niitä osaa kopioida tekstin oheen väkyville
Heini Kainulainen: Harva raiskausrikos etenee tuomioistuimeen
Poliisin tietoon tulevat raiskaukset eivät yleensä johda syytteen nostamiseen. Esimerkiksi vuonna 1998 poliisin tietoon tuli 463 raiskausta tai sen yritystä, mutta syytteitä nostettiin vain 44. Tämä tarkoittaa, että alle 10 prosenttia ilmoituksista johti syytteen nostamiseen. Tuoreessa tutkimuksessa on etsitty syitä sille, miksi vain harvaa raiskausrikosta on käsitelty tuomioistuimessa.
Seksuaalirikoksia koskevia rangaistussäännöksiä uudistettiin vuoden 1999 alussa voimaan tulleella lailla. Tällöin raiskaukset porrastettiin kolmeen eri törkeysasteeseen teon vakavuuden mukaan: raiskaukseen, törkeään raiskaukseen ja lievimpänä tekomuotona sukupuoliyhteyteen pakottamiseen. Uudistuksessa puututtiin myös syyteoikeuteen. Aikaisemmin raiskaus (väkisinmakaaminen) oli asianomistajarikos, jolloin raiskauksen uhrin piti päättää, halusiko hän saattaa tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen. Uudistuksen tavoitteena oli korostaa yhteiskunnan tarvetta reagoida vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Tästä syystä raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia, mutta sukupuoliyhteyteen pakottaminen jätettiin asianomistajarikokseksi.
Tarkastelin viime vuoden lopulla valmistuneessa tutkimuksessa, miten uudistus on vaikuttanut raiskausrikosten käsittelemiseen rikosprosessissa. Käytin aineistona rikosilmoituksia, esitutkintamateriaalia, asiantuntijahaastatteluja ja Tilastokeskuksen tilastotietoja.
Ilmoitukset poliisille lisääntyneet
Seksuaalirikosuudistuksen jälkeen poliisille ilmoitettujen raiskausten määrä on noussut (kuvio 1). Vuosina 1999–2003 poliisin tietoon tuli keskimäärin 535 raiskausta vuodessa. Kehitys saattaa kertoa pikemminkin muutoksesta ilmoitusherkkyydessä kuin todellisuudessa tapahtuneiden rikosten määrän lisääntymisestä. Vuonna 2003 poliisille ilmoitettiin 573 raiskausta tai sen yritystä. Poliisi on pystynyt selvittämään aikaisempaa paremmin raiskauksia. Vuonna 2003 poliisi selvitti 64 prosenttia sille ilmoitetuista raiskauksista, mikä tarkoittaa 367 rikosta.
Poliisi on myös tehostanut selvittämiensä raiskausten ilmoittamista syyttäjälle. Vuonna 2003 poliisi ilmoitti syyttäjälle 337 raiskausta eli 92 prosenttia selvittämistään rikoksista. Syyttäjälle ilmoittamatta jätettyjen rikosten määrä on pienentynyt uudistuksen jälkeen selkeästi. Nykyisin poliisi jättää ilmoittamatta syyttäjälle enää noin kymmenesosan selvittämistään rikoksista, kun aikaisemmin se jätti ilmoittamatta lähes kolmasosan. Raiskausta ei ilmoiteta syyttäjälle esimerkiksi silloin, kun poliisi arvioi, että sitä ei ole todennäköisesti tapahtunut. Ns. ei rikosta -merkinnän käyttäminen on kolminkertaistunut uudistuksen jälkeen, ja myös sen osuus poliisille ilmoitetuista raiskauksista on kasvanut.
Vain pieni osa johtaa syytteisiin
Poliisille ilmoitetuista raiskauksista edelleenkin vain pieni osa johtaa syytteeseen, vaikka seksuaalirikosuudistuksen jälkeen syytteen nostaminen on yleistynyt (kuvio 2). Myös syytteisiin johtaneiden raiskausten osuus kaikista poliisin tietoon tulleista tapauksista on kasvanut. Vuosina 1999–2003 nostettiin keskimäärin 81 syytettä raiskauksesta vuodessa. Samaan aikaan raiskaussyytteiden hylkääminen on lisääntynyt. Ennen uudistusta syytteistä hylättiin keskimäärin 6,3 prosenttia, mutta vuosina 1999–2003 hylättiin lähes joka viides syyte (17,4 %). Syytteiden hylkäämisen yleistymisen takia tuomioon johtavien tapausten osuus poliisin tietoon tulleista raiskauksista ei ole juurikaan lisääntynyt, vaikka tuomittujen määrä onkin kasvanut. Vuosina 1999–2003 raiskauksista tuomittuja oli keskimäärin 66 vuodessa.
Uhri ja tekijä tunsivat tavallisesti toisensa
Poliisille ilmoitettiin vuosina 1998–1999 yhteensä noin tuhat raiskausta tai sen yritystä. Raiskauksen uhrit olivat lähes aina naisia, vain neljässä tapauksessa uhrina oli mies. Tekijöiksi epäillyt henkilöt olivat puolestaan lähes aina miehiä.
Raiskauksen uhri ja tekijä tunsivat tavallisesti toisensa, ja tekopaikkana oli uhrin tai tekijän koti. Tuntemattoman miehen päällekarkauksia oli vain neljännes tapauksista. Lähes puolet poliisille ilmoitetuista raiskauksista tapahtui tuttavien kesken tai tutustumistilanteissa. Intiimistä tai muusta läheisestä suhteesta oli kysymys 13 prosentissa tapauksia. Tällöin tekijänä oli tyypillisesti raiskauksen uhrin nykyinen tai entinen avio- tai avomies tai seurustelukumppani.
Erityyppiset tapaukset etenivät eri lailla
Tilastokeskuksen hallussa olevia eri tilastolähteitä yhdistelemällä oli mahdollista seurata, kuinka monesta poliisille vuonna 1998–1999 ilmoitetusta raiskauksesta nostettiin syyte. Tutkimuksessa hyödynnettiin tämän lisäksi rikosilmoituksia, muutamalta paikkakunnalta kerättyä esitutkintamateriaalia sekä poliisille, oikeudellisille avustajille ja tukihenkilöille tehtyjä haastatteluja.
Aineistosta erottui kolme erilaista raiskaustyyppiä: tuntemattoman miehen tekemät raiskaukset, tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken tapahtuneet raiskaukset sekä läheissuhteessa tapahtuneet raiskaukset. Tutkimuksessa kävi ilmi, että eri raiskausten tutkimiseen liittyi erilaisia ongelmia, mikä selitti myös niiden etenemistä rikosprosessissa. Myös poliisi asennoitui näiden tapausten tutkimiseen eri tavalla.
Tuntemattoman miehen tekemistä päällekarkauksista nostettiin vain harvoin syytteitä (8 % tapauksista). Syynä tähän oli se, että tuntemattoman tekijän henkilöllisyyttä ei pystytty selvittämään. Tästä syystä rikosteknisen tutkinnan suorittaminen huolellisesti on tärkeää, jotta mahdollisuus tekijän löytämiseksi esimerkiksi DNA-tunnisteen avulla säilyisi. Myös raiskauksen uhrin käyttäminen oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa on yleensä tarpeellista.
Tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken tapahtuneista raiskauksista nostettiin syyte joka viidennessä tapauksessa (19 %). Prosessin eteneminen saattoi pysähtyä useasta eri syystä: poliisi ei onnistunut selvittämään rikosta, tapaus luokiteltiin ei-rikokseksi, syyttäjä ei nostanut syytettä puuttuvan näytön takia tai raiskauksen uhri esitti toivomuksen siitä, että rikosta ei käsiteltäisi tuomioistuimessa. Raiskauksen uhri ilmoitti vuonna 1999 joka kuudennessa (17 %) rikosilmoituksessa, että hän halusi vetäytyä tapauksen tutkimisesta.
Parisuhteessa tapahtuneista raiskauksista hieman alle kolmasosa (28 %) johti syytteen nostamiseen. Tällöin rikosnimikkeenä ei välttämättä ollut raiskaus tai jokin muu seksuaalirikos, sillä syyte saatettiin nostaa vain pahoinpitelystä. Myös näissä tapauksissa rikosprosessi keskeytyi useasta eri syystä. Rikosilmoitusaineiston (1999) mukaan uhri esitti 12 prosentissa tapauksista pyynnön siitä, että asiaa ei käsiteltäisi käräjillä. Esitutkinta-aineistosta löytyi vielä enemmän tällaisia mainintoja.
Moni uhri vetäytyy rikostutkinnasta
Rikosilmoituksissa oli lukuisia erilaisia mainintoja siitä, että raiskauksen uhri halusi vetäytyä tapauksen tutkimisesta. Vuonna 1999 tällaisia mainintoja oli yhteensä 60, mikä vastaa 11 prosenttia kaikista ilmoituksista. Häpeä, itsesyytökset, läheisten ihmisten kielteinen suhtautuminen tai pelko tekijää kohtaan ovat esimerkkejä syistä, joiden takia raiskauksen uhri voi haluta vetäytyä tapauksen tutkimisesta. Myös raiskauksen uhrin tulkinta siitä, miten poliisi on kohdellut häntä esitutkinnassa vaikuttaa uhrin haluun jatkaa rikostutkintaa.
Raiskauksen uhri tarvitsee tukea
Raiskauksen uhrin kuulusteleminen on tärkeä osa esitutkintaa, koska häneltä saatavat tiedot ovat välttämättömiä rikoksen selvittämiseksi. Raiskauksen seurauksena uhri saattaa kärsiä raiskaustraumasta, mikä voi vaikeuttaa kuulustelujen onnistumista. Poliisi pystyy kuitenkin omalla käyttäytymisellään vaikuttamaan merkittävällä tavalla kuulustelutilanteeseen.
Poliisin suhtautuminen raiskauksen uhreihin vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti rikoksia kyetään selvittämään. Raiskauksen uhrin hienotunteinen kohteleminen on tärkeää paitsi hänen itsensä kannalta, myös rikosprosessin onnistumisen kannalta. Jos raiskauksen uhri kokee, että hänen rikosilmoitustaan ei oteta vakavasti tai että poliisi kohtelee häntä epäasiallisesti, hän saattaa pitää parempana vetäytyä jutun tutkimisesta.
Yksi uhrin turvallisuuden tunnetta lisäävä seikka saattaa olla tukihenkilön käyttäminen. Tämän tutkimusaineiston perusteella uhrilla oli kuitenkin varsin harvoin mukanaan tukihenkilö kuulusteluissa.
Heini Kainulainen on tutkija Oikeuspoliittinen tutkimuslaitoksessa. Kirjoitus perustuu hänen tutkimukseensa Raiskattu? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 212 & Tilastokeskus. Oikeus 2004:16.
http://www.haaste.om.fi/30736.htm
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2475
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
Kirsi kirjoitti:Kun faktaa kaivattiin, tässä hieman. Lihavoin kohdat, jotka ainakin tukevat joitain edellä hahmottelemiani seikkoja ilmoitusherkkyyden taustalla ja joita viranomaiset tuskin mielellään tai oma-alotteisesti allekirjoittavat:
Niin, liian yksipuolista väitettä on hankala suoraan allekirjoittaa, varsinkaan kun "faktat" ovat vielä hiukan hakusessa.
Kirsi kirjoitti:Poliisin suhtautuminen raiskauksen uhreihin vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti rikoksia kyetään selvittämään. Raiskauksen uhrin hienotunteinen kohteleminen on tärkeää paitsi hänen itsensä kannalta, myös rikosprosessin onnistumisen kannalta. Jos raiskauksen uhri kokee, että hänen rikosilmoitustaan ei oteta vakavasti tai että poliisi kohtelee häntä epäasiallisesti, hän saattaa pitää parempana vetäytyä jutun tutkimisesta.
En kiellä, etteikö olisi mahdollista, että uhri kokee poliisin käytöksen epäasialliseksi, poliisi kun ei voi varsinaisesti olla rikosta tutkiessaan kummankaan puolella, joten herkempi henkilö voi kokea tämän kylmän asiallisuuden epäasiallisuutena.
Miten tämä vaikuttaa maahanmuuttajien osuuteen seksuaalisista väkivaltarikoksista? Eihän tämä osoita mitenkään sitä, että poliisi ei olisi aivan yhtä kylmän asiallinen niissä tapauksissa, jossa tekijä on MaMu. Yhtä hyvin voidaan väittää, että poliisi varjellakseen itseään rasismikortilta, kohtelee maahanmuuttajia edullisemmin rikostutkinnassa?
Saisinko faktaa tästä?
Esitän nyt teoreettisen kysymyksen: Jos sinä teet perusteettoman ilmoituksen raiskauksesta, siis harrastat seksiä ja se alkaa kaduttamaan seuraavana päivänä, jolloin kostoksi kyrvänkannattimelle marssit laitokselle tekemään ilmoituksen raiskauksesta. Naispuoleinen poliisi tutkii asiaa ja sanoo sinulle että "ei tässä ole yhtään virtaa lähteä käräjille, ettet vaan keksinyt koko juttua?".
Vetäydyt sitten siis tutkinnasta, koska koko tutkinta oli perusteeton.
Niin mitä ilmoitat kysyttäessä syyksi vetäytymiselle?
Sen että keksit koko jutun? Vai sen että poliisi kohteli sinua epäasianmukaisesti?
Keskusteltuani naispuoleisen väkivaltarikosyksikön tutkijan kanssa, sain kauhukseni kuulla, että he hukkuvat selkeästi virheellisten perustein tehtyjen raiskausjuttujen tutkintaan. Hän oli erittäin tuohtunut näistä, usein varsin nuoren iän omaavista neidoista, jotka vievät pohjan pois oikeilta raiskaus-jutuilta. Pahimmillaan kun raiskauksesta kuulemma on tultu ilmoittamaan siksi, että sukupuoliyhteys on johtanut teiniraskauteen. Sitten kotona on sepitetty tarina raiskauksesta, oman osuuden kaunistelemiseksi. Todellisuudessa on selvinnyt, että "tekijä" ja "uhri" ovat olleet useita kertoja suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä, eikä raskaus ole edes alkanut tytön väittämänä ajankohtana, lisäksi tytön ystävien kuulusteluissa on ilmennyt tytön aiemmin ylpeilleen seksuaalisesta suhteestaan kavereilleen. Väitetty tekijä oli jättänyt tytön kuullessaan raskaudesta, joka oli lisännyt vanhemmilta salaamisen lisäksi motiivia perusteettomaan ilmoitukseen. "Tekijä" oli alaikäinen maahanmuuttaja. Ko. naispuoleinen tutkija, oli antanut likalle melko kovan ripityksen ja tyttö varmasti kysyttäessä ilmoittaisi poliisin kohdelleen häntä epäoikeudenmukaisesti.
Mihin kohti tämä tositarina sijoittuu tutkimuksessa?
Ja nyt minä saan luonnollisesti sovinistin ja rasistin leiman otsaani, kun kerron tositapauksista. Noh, ehkä oikeudenmukaisuuden nimissä olen valmis kantamaan sitäkin ristiä.
Niin ja tilastojen kaivaminen lehtihyllystä jatkuu...
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-
Yritetäänkö täällä tosissaan esittää, että maahanmuuttajataustaisten hyvin suuri yliedustus (heidän määräänsä nähden) raiskaustilastoissa johtuisi siitä, että tilastot antavat asiasta virheellisen kuvan?
Kyllähän jotkut ovat toki sitä mieltä, että tilastollisen tiedon luotettavuus on heikompi kuin emävaleen... Itse en kuitenkaan usko, että asiassa olisi noin suurta vääristymää.
Kyllähän jotkut ovat toki sitä mieltä, että tilastollisen tiedon luotettavuus on heikompi kuin emävaleen... Itse en kuitenkaan usko, että asiassa olisi noin suurta vääristymää.
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.
-
MotiivitOn
- Rico Tubbs
- Viestit: 1271
- Liittynyt: Ti Syys 02, 2008 8:10 am
^Niin minäkin olen saanut ymmärtää. Ja vaikka itse pidän tilastoa emävalhetta pahempana, niin tässä tapauksessa se on lähes yhtä tyly, kuin tositilannekin. Kirsi vain ei usko.
Ja joudun sanomaan, että vaikka löysin kyllä maahanmuuttajien tekemistä väkivaltarikoksista materiaalia, en tänne suoranaisesti sopivaa tutkimusta löytänyt, koska sitä "ei taida olla"...! Ketjun aiemmat linkit osoittivat jo Norjan, Ruotsin ja Tanskan tilannetta. Saksa ja Ranska, jotka olisin halunnut mukaan jäivät nyt pois.
Ketjussa aiemmin ei ole tainnut olla hesarin juttua aiheesta:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Maa ... 5233936906
Kyseisen jutun yhteydessä oleva taulukko on aika valaiseva:
http://www.hs.fi/kuva/1135233947201?ori ... horizontal
Harmikseni en sitä sellaisenaan esille saa.
Ja joudun sanomaan, että vaikka löysin kyllä maahanmuuttajien tekemistä väkivaltarikoksista materiaalia, en tänne suoranaisesti sopivaa tutkimusta löytänyt, koska sitä "ei taida olla"...! Ketjun aiemmat linkit osoittivat jo Norjan, Ruotsin ja Tanskan tilannetta. Saksa ja Ranska, jotka olisin halunnut mukaan jäivät nyt pois.
Ketjussa aiemmin ei ole tainnut olla hesarin juttua aiheesta:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Maa ... 5233936906
Maahanmuuttajat yliedustettuina Helsingin väkivaltarikoksissa
Julkaistu: 10.2.2008 00:01
Ulkomaalaistaustaisten tekemät väkivaltarikokset ovat yleisiä Helsingissä. He ovat selvästi yliedustettuina poliisin tilastoissa.
2000-luvulla poliisin tietoon tulleista raiskauksista yli 40 prosentissa epäilty on ollut ulkomaalaistaustainen. Ryöstöissä sekä kiristyksissä osuus on lähes kolmasosa.
Helsingin Sanomat kävi läpi 2000-luvulla Helsingin poliisin tietoon tulleet murhat ja tapot, törkeät pahoinpitelyt, raiskaukset sekä ryöstöt ja kiristykset, joissa epäilty on saatu kiinni.
Ulkomaalaistaustainen tarkoittaa poliisin tilastoissa henkilöä, joka ei ole syntynyt Suomessa. Tilastoissa ei ole eritelty tekijöitä yksittäisten kansallisuuksien mukaan.
2000-luvulla ulkomailla syntyneiden osuus Helsingin asukkaista on kasvanut 6,1 prosentista 8,3:een.
Maahanmuuttajien ikärakenne on erilainen kuin kantaväestön: heidän joukossaan on enemmän nuoria. Tämä voi vääristää tilastoja, sillä rikoksiin syyllistytään usein nuorena.
"Jos ikä vakioitaisiin eli sen vaikutus poistettaisiin, prosenttiosuudet rikoksista voisivat laskea, raiskausten kohdalla yli kymmenenkin prosenttiyksikköä", kommentoi ulkomaalaistaustaisten rikollisuutta tutkinut dosentti Juhani Iivari Stakesista.
Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön johtajan, rikosylikomisario Kari Tolvasen mukaan ulkomaalaistaustaisten tekemät väkivaltarikokset ovat monesti raaempia kuin suomalaisten tekemät.
"Kynnys käyttää ronskimpaa väkivaltaa on usein matalammalla", hän kuvailee.
Törkeistä pahoinpitelyistä yli 17 prosentissa epäiltynä on ulkomaalaistaustainen. Törkeiden pahoinpitelyiden tekijät ovat usein samoja henkilöitä, jotka syyllistyvät myös ryöstöihin ja kiristyksiin. Kyseinen joukko on Tolvasen mukaan suhteellisen pieni, "kuvioissa pyörii samoja naamoja".
Ulkomaalaistaustaisten tekemät raiskaukset huolettavat Helsingin poliisia erityisesti. Niiden osuus 2000-luvun aikana tehdyistä raiskauksista on ollut yli 40 prosenttia, eikä osuus ole laskussa.
Iivarin mukaan seksuaalirikosten taustalla on usein kulttuurien törmäys, joka tulee ilmi suhteessa naiseen. "Kun kohtaaminen tapahtuu, ystävällisyyden ja kohteliaisuuden osoitukset voidaan ymmärtää väärin. Siinä voi syntyä tulkinta naisten saatavuudesta", hän sanoo.
Tyypillinen raiskaustapaus on sellainen, jossa nainen ja mies ovat lähteneet yhdessä baarista ja raiskaus tapahtuu esimerkiksi autossa tai kotona. Niin kutsutut puskaraiskaukset, joissa tuntematon henkilö käy äkkiarvaamatta kimppuun, ovat harvinaisia sekä maahanmuuttajien että syntyperäisten suomalaisten tekeminä.
Kyseisen jutun yhteydessä oleva taulukko on aika valaiseva:
http://www.hs.fi/kuva/1135233947201?ori ... horizontal
Harmikseni en sitä sellaisenaan esille saa.
"Remember, the faint-hearted never fucked a pig!" -Brigadier Graeme Lamb (DSF)-