Ja se uutinen linkin takaa
18-vuotias Maire surmattiin Jyväskylässä – Anneli kertoo, että hän saattoi tavata tappajan
18-vuotias Maire Vepsäläinen joutui henkirikoksen uhriksi hotelli Miltonin sisäpihalla vuonna 1980. Jyväskyläläisnainen kertoo nyt oudosta kohtaamisesta samana iltana.
Pauliina Ylitalo
Tänään 6:00
Nuori mies tuli Miltonin yläkertaan poissa tolaltaan ja pesi hysteerisesti käsiään, jyväskyläläinen Anneli muistaa.
On kulunut 45 vuotta, mutta vasta viime sunnuntaina Anneli ymmärsi, että hän on saattanut suurella todennäköisyydellä kohdata Maire Vepsäläisen surmaajan.
Anneli sanoo, ettei hän ole aiemmin kuullut henkirikoksesta.
– En ole aiemmin tiennyt Miltonin sisäpihalla tapahtuneesta surmasta. En lukenut lehtiä tai seurannut uutisia. Elin tuolloin murrosvaihetta omassa elämässäni ja muutin pian pois Keski-Suomesta, Anneli kertoo.
Keskisuomalaisessa julkaistiin viime sunnuntaina uudelleen juttu, jossa kerrotaan 18-vuotiaaseen Maire Vepsäläiseen kohdistuneesta rikoksesta. Jutussa muistojaan kertoo Mairen kanssa iltaa viettänyt ystävä Vuokko.
Juttu on julkaistu Keskisuomalaisessa ensimmäisen kerran jo 31. elokuuta, mutta nyt kaikille avoin linkki jaettiin sosiaaliseen mediaan.
Sieltä Annelikin sen huomasi ja luki.
– Tajusin heti, että kyseessä oli se sama ilta, kun minulle sattui erikoinen juttu hotelli Miltonissa.
Anneli ei esiinnyt tässä jutussa koko nimellään, koska hän ei halua tulla yhdistetyksi tapaukseen. Keskisuomalainen ei ole voinut varmentaa kertomusta muista lähteistä.
Elettiin kevättä 1980. Anneli oli 23-vuotias.
– Muistan viikonlopun siksi, koska olin seitsemän kuukauden ikäisen vauvan äiti ja ensimmäistä kertaa yksin pubissa. Mieheni oli tullut työmatkalta perjantaina illalla ja olimme eroamassa. Sanoin, etten jaksa enää sitä suhdetta ja lähdin lauantaina Matin pubiin.
Keskisuomalaisen tekstin lisäksi myös sen yhteydessä julkaistu kuva sai muistot vyörymään.
– Minulla on valokuvamuisti. Istuin iltaa sen tyttöporukan kanssa.
Tytöt juttelivat niitä näitä. Maire oli Annelin mukaan kolmikon ujoin ja hiljaisi
Anneli sanoo, ettei hän juo koskaan alkoholia.
– Join silloin Pommacia olutlasista. Luoksemme tuli myös seurue, jossa tämä Mairen surmaaja oli.
Anneli on varma siitä, että kyseessä oli juuri sama henkilö. Syy siihen on miehen myöhemmässä käytöksessä.
Minulla on valokuvamuisti. Istuin iltaa sen tyttöporukan kanssa.
– Alun perin mies oli aran ja sulkeutuneen oloinen. Hän kertoi, ettei ole Jyväskylästä. Mies pyysi minua mukaan, kun osa seurueesta vietiin Lohikoskelle.
Mies ja Anneli jäivät pois kyydistä Asema-aukiolla.
– Olin lähdössä linja-autolle ja kotiin, mutta mies pyysi minua katsomaan hotellihuonettaan. Minulle tuli häntä sääli ja suostuin vielä mukaan.
– Menimme sisään sisäpihan puolelta ja hissillä toiseksi ylimpään kerrokseen. Mies kertoi, että hänen isänsä ja yksi kaveri tulisivat hotelliin seuraavan aamuna. Huone oli ilmeisesti hänen isänsä varaama.
Anneli muistaa, kuinka hän katsoi ulos ikkunasta ja näki väenpaljouden Asema-aukiolla. Hän kuvailee miehen olleen liikkeellä työfarkuissa ja tummassa pusakassa sekä haisseen samalle kuin Annelin autonkorjaajana työskentelevä veli.
– Mies oli kaitakasvoinen ja hiukset olivat Rod Stewart -tyyliin leikatut. Emme kertoneet toisille nimiämme, mutta kysyin hänen ikäänsä.
– Hän pyysi minua kertomaan ensin. Sanoin olevani 23-vuotias. Hän kertoi olevansa 21 ja kotoisin Imatralta.
Kun nainen seisoi ikkunan ääressä, mies tuli tämän taakse ja sujautti kätensä naisen paidan sisälle.
– Sitten hän hämmentyi ja kysyi, miksi rintani ovat märät.
Anneli kertoi imettävänsä.
– Mies hämmentyi ja sanoi, että käy ostamassa tupakkaa.
– Nyt ajattelen, etten ehkä ollutkaan sopiva saalis.
Kello oli tuolloin noin 12 yöllä, Anneli arvioi.
– Sanoin lähteväni samalla, mutta mies pyysi minua vielä jäämään. Suostuin, koska linja-auto lähti vasta puoli kahden aikaan.
Mies palasi vasta pitkän ajan kuluttua ja täysin muuttuneena, Anneli kertoo.
– Oli mennyt noin tunti ja vedin jo eteisessä kenkiä jalkaan ehtiäkseni pysäkille.
– Miehessä oli tapahtunut valtava muutos. Olen sataprosenttisen varma, että hän on etsitty surmaaja.
Anneli kuvailee, että mies syöksyi ovelta vessaan pesemään käsiään. Hän kysyi, oliko mies saanut ostettua tupakkaa ja kysyi, miksi tämä viipyi niin kauan.
– Hän sanoi kiroillen, että älä ämmä utele. Ja mene, nyt vielä kun pääset. Kysyin, että miten niin pääsen?
– Sanoin kuitenkin lähteväni samaa tietä kuin olimme tulleetkin. Mies hermostui ja käski minua poistumaan etuoven kautta.
Anneli lähti, ehti bussiin ja matkusti kotiinsa. Siellä odottivat lapsi, avioerotilanne ja elämänmuutokset.
– Muutin ensin kolmeksi kuukaudeksi toiseen asuntoon Jyväskylässä ja sitten jonkun ajan päästä Kangasniemelle.
– En kuullut tapahtuneesta mitään ennen viime sunnuntaita.
Keskisuomalaisen jutun luettuaan Anneli järkyttyi ja otti yhteyttä toimitukseen. Hän toivoi, että Mairen omaiset voisivat vielä saada selvyyden asiaan.
– Nuorella ihmisellä jäi elämä elämättä.
Rikosta tutkittiin tappona. Sen osalta rikos on vanhentunut ja Sisä-Suomen poliisi on päättänyt tapauksen tutkinnan. Annelin kertoma on kuitenkin välitetty hänen luvallaan myös poliisille.
Lopulta Anneli tuli ajatelleeksi asiaa tarkemmin.
– Minä olisin saattanut olla se uhri, ellen olisi ollut pienen vauvan äiti.
Hän summaa elämän olevan lopulta sattumanvaraista.
– Ihmisen päätepiste voi olla lähellä ja pieni asia voi kääntää elämän pois raiteiltaan.
Niin saattoi käydä Mairelle. Ja Annelin tapauksessa sattuma palautti elämän takaisin urilleen.
– Jos tapahtumat olisivat menneet toisin, nyt ei olisi yhteensä neljää lasta eikä kahdeksaa lastenlasta.
Itsehän tuo itsensä niin vaaraan asettanut, että turha taivastella jälkikäteen.