Sattumanvarassa kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 6:49 pm
K9Wifey kirjoitti: Ke Marras 20, 2024 5:58 pm
Tuota en tullutkaan ajatelleeksi, mitä
Sipi tuolla aikaisemmin kertoi, että taistelurodut eivät saa osoittaa merkkejä hyökkäyksestä. Joskus fillaroidessa tullut noita vastaan: jäykistyvät, jäävät tuijottamaan, ja sitten kun siitä kitkuttaa ohi niin yrittävät perään joku pikkutyttö hihnan varressa 'ei, ei' -kiljuen.
Kyllä, eleettömyys on ehdoton hyve tuossa käyttötarkoituksessa ja on tosiaan koirilla aivan jalostuksella saatu aikaan. Samoja ominaisuuksia on myös monilla laumanvartijakoirilla.
Joku sanoi, että mistä tahansa rodusta saa vihaisen tms. Näinhän asia ei oikeasti ole. Aika monesta rodusta puuttuu sellaisia ominaisuuksia, että koira kaltoinkohdeltunakaan hyökkäämällä hyökkäisi ihmisen tai toisen koiran kimppuun. Monista koirista tulee huonoissa oloissa pelokkaita ja ahdistuneita, jotka mielummin pakenevat ja turvautuvat näykkäisemään vasta viimeisessä hädässä. Joillakin koirilla miellyttämisenhalu on niin syvää, etteivät puolusta itseään juuri missään tilanteessa saati hyökkäisi jonkun päälle ilman mitään ärsykettä tai käskystä. Väittämällä, että mistä tahansa koirasta/rodusta saa vaarallisen, viedään aina keskustelua sivuun siitä faktasta, että näille tietyille roduille (ja niiden mixeille) joita kutsutaan taisteluroduiksi, on jo pitkään valikoitunut aivan erityisiä piirteitä, mistä syystä ne ovat sopineet väkivaltaisiin koiratappeluihin ynnä muihin tilanteisiin, missä koira saadaan toimimaan vaikka se olisi saanut jo kuinka paljon kipeetä. Jos mistä tahansa koirasta saisi vihaisen/vaarallisen/pelottavan, niin miksi ihmeessä vain tietyt rodut ja mixit kelpaavat näille narkkiporukoille? Jos oikeasti mopsista tai cockerspanielista saa vaarallisen, niin miksi näitä ei ole käytetty koiratappeluissa, suojelussa, vartiokoirina jne. Väitteellä, että mistä tahansa koirasta saa mitä vaan vähätellään aina näiden tiettyjen rotujen ja mixien ominaisuuksia vaikka kuinka selitellään perään, ettei niin olisi tarkoitus tehdä.
Täytyy huomioida, että:
A) koirarotujen sisällä voi olla huomattavia luonne-eroja yksilöiden välillä
B) rotutyypin, esimerkiksi laumanvartijoiden, rotujen välillä on huomattavia eroja
C) jokainen rotu on jalostunut sudesta. Myös labbis on pohjimmiltaan isohko petoeläin. Jos systemaattisesti suosittaisiin jalostuksessa vieraskoira aggressiivisia yksilöitä (jotka toki ovat enemmänkin poikkeus kuin sääntö nykyisessä kannassa), ei menisi kauaakaan, kun käsissä olisi taistelulinjainen-lapukka.
D) Koirilla on, kuten totesit, erilaisia käyttötarkoituksia. Cockerin luonne toimii hyvin seurakoirana, mutta se ei toimisi hyvin laumanvartijana. Jos koiran halutaan olevan itsenäinen ja kykenevä kohtaamaan susia, se ei voi olla liiaksi omistajaansa ripustautuva, arka tai alistuva.
E) Vieraskoira aggressiota ilmenee kaikenlaisilla roduilla, toki joillain roduilla todennäköisemmin kuin toisilla. Enemmänkin eroa on siinä, mikä on koiran potentiaali saada aikaan vahinkoa, siksi useimmat "näykkäisyt" jäävät kokonaan huomioimatta esimerkiksi mediassa. Kaikki rodut eivät myöskään ole yhtä mediaseksikkäitä: otsikko "Pitbull raateli pikkukoiran hengiltä" kerää enemmän lukukertoja kuin vastikään Helsingissä sattunut tapaus jossa corgi (matala maastonakki) tappoi taskukoiran pennun.
F) Puremisen voi laukaista esimerkiksi saalisvietti, pelko/epävarmuus, suojeluvietti, dominoiva luonne (toisia koiria kohtaan) ja kivut.
G) Koirien ulkonäkö on jalostunut pitkälti alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti. Toki osansa on ollut myös ihmisten turhamaisuudella, useimpien rotujen kohdalla valitettavasti sairaampaan suuntaan. Esimerkiksi lapukoista löytyy sairaampi, mutta helppoluontoisempi tankkimalli sekä terveempi ja sirompi, mutta huomattavasti aktiivisempi metsästyslinja.
Eleettömyys ja vaaniminen kuuluvat olennaisesti esimerkiksi saalistuskäyttäytymiseen tai saalisviettiin, katso vaikkapa bordercollieiden työskentelyä. Pitbullterrier on perimältään terrieri, siis saalisviettinen metsästävä rotu. Toki sama käytös kuuluu useimpien muidenkin rotujen repertuaariin silloin kun kyseessä on vieraiden koirien välinen jännitteinen kohtaaminen. Jäykistellään, tuijotellaan, kaula on pystyssä, häntä on pystyssä, livotaan huulia.
Systemaattisella jalostuksella voidaan saada aikaiseksi myös aivan erityyppisiä linjoja, kuin mitä koirarodun alkuperäinen tai yleinen tyyppi edustaa. Näin on myös muutaman itäisen laumanvartijarodun kohdalla, joista löytyy eriytyneitä tappelulinjoja, joita on pitkään jalostettu ainoastaan koiratappeluihin (usein ratkaisemaan heimojen välisiä ristiriitoja). Ne eivät sovellu alkuperäiseen työhönsä, jossa koirat työskentelevät laumana.
Keskimäärin työkäyttöön jalostettu, edes välttävästi sosiaalistettu, tervepäinen ja rotutyypilisesti elävä laumanvartija ei hyökkää varoittamatta, vaan sen toimintatapaan kuuluu ennakkovaroittaminen, jos siihen suodaan mahdollisuus. Toki poikkeuksiakin on, kuten komondor rotu (laumanvartijarotuja on yhteensä 10-20). Laumanvartijoiden ensisijainen toimintatapa on kuitenkin konfliktien ennaltaehkäisy ja uhkan häätäminen, ei tarkoitukselliset yhteenotot.
Siirretty Tampereella koira puri-ketjusta.
-NILS-
