ABC kirjoitti:Älä vääristele sanomisiani. Missä kohdin sanon, että pitäisi suomalaisia yrityksiä sen enempää "pelastusarmeijoina"?
Niin se perustui ainoastaan siihen, että sanoit voittojen valuvan ulkomaille koska yritykset eivät toimi kuten pelastusarmeija. Kieltämättä et suoraan väittänyt erityisesti ulkomaalaisten yritysten toimivan näin. Toisaalta jos ylipäänsäkin suhtaudut epäluuloisesti voittojen keräämiseen, niin miksi kotimaahan jäävät voitot ovat sen parempia? Mikäänhän ei edelleenkään takaa, että ne jäisivät sinne edes pysyvästi, koska paljon parjaamasi sijoittajat voivat sijoittaa ne ulkomaille.
ABC kirjoitti:
Yritysmaailmassa ja talouselämässä olisi syytä aina ottaa myös pahimmat mahdolliset skenaariot huomioon, koska aina joku yritys ottaa takkiinsa, ja työttömiä tulee. Kyse on ihmisten elämistä eikä mistään jännästä talouspelistä!
Jaa, mutta onko yrityksen kaatumisskenaario oleellisesti todennäköisempi ulkomaisilla yrityksillä ja seuraukset pahempia kuin kotimaisilla? Myös kotimaiset yritykset voivat nykypäivänä siirtää tuotantonsa ulkomaille, jos se on kannattavaa.
ABC kirjoitti:
Kuten yllä sanon, niin muilla aloilla kuin paperiteollisuudessa suomalaisten, ja nimenomaan asiantuntijoiden, palkat eivät ole kilpailukykyiset. Tästä on niin helppo löytää tietoa ihan googlettamalla, koska asiasta on useita tutkimuksia, että suonet anteeksi etten nyt etsi sinulle niitä linkkejä.
Niin, luultavasti aiheeseen perehtyminen vaatisi taas melkoisen panostuksen, joten oletan sinun olevan oikeassa. Et kuitenkaan muistaakseni aikaisemmin maininut mitään asiantuntijoista. Paperiteollisuuden työtekijöiden palkat taas ovat *käsittääkseni* kansainvälisestikin vertaillen hyvät. Mutta jos tästä löytyy vastakkaista luotettavaa informaatiota, niin en ala väittämään vastaan, koska en ole sen alueen asiantuntija.
ABC kirjoitti:Eli työvoiman pitäisi vaihtaa alaa ja asuinpaikkaa sen mukaan, miten yritykset sattuvat heitä tarvitsemaan? Yritykset kohtelevat ihmisiä nykyisin kuin koneita, työntekijöitä potkitaan pellolle tuloksen nostamiseksi lyhyellä aikavälillä. Kyseessä ovat oikeat ihmiset, eivätkä koneet. Ihmisillä on vuosien koulutus tietylle alalle, vakituinen asuinpaikka, perheet jne.
Taas kauhuskenaarioita... Selvennän: maahanmuuttajien osalta (jossa yhteydessä puhuin joustavasta työn tarjonnasta) esimerkkinä voidaan mainita uusien EU jäsenmaiden ainakin viimeaikoihin asti jatkunut muutto Länsi-Eurooppaan esim. Iso-Britanniaan, jossa he paikkasivat eri alojen työvoimapulaa ja osaltaan vaikuttivat ehkä siihen, että inflaatio ei kiihtynyt aikaisemmin. Ja he kaiketi tekivät tämän vapaaehtoisesti. Tämänhetkisessä tilanteessa ehkä ei kovin oleellista, mutta yleisesti ottaen tämäntyyppinen liikkuvuus voisi lieventää suhdannevaihteluita.
Mitä muutoin työvoiman liikkuvuuteen ja itse asiassa tähän koko problematiikkaan tulee: kukaan ei kieltäne sitä, että ainakin osan taloudesta pitää toimia markkinaehtoisesti, tuotetaan tavaroita ja palveluita, joita halutaan ostaa ja ihmiset myyvät sellaista työpanosta jota siihen tarvitaan siellä missä sitä tarvitaan. Osa ihmisistä voi tehdä asioita, joille ei ole markkinoita tai heidän tuottavuutensa on alhainen, koska heille maksetaan julkisista varoista tai subventoidaan muiden tuotoksesta. Nyt sitten törmätään kysymykseen siitä, mikä on kohtuullista, koska kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä mitä heitä huvittaa riippumatta siitä, onko sille markkinaehtoista kysyntää. Irtisanomiset ovat epäilemättä inhimillinen tragedia, mutta silloin kun ne liittyvät jonkinlaiseen väistämättömään rakennemuutokseen esim. jonkun alueen tai teollisuudenalan taantumiseen, ei kaiketikaan pitkällä aikavälillä ole mahdollista ylläpitää kannattamatonta liiketoimintaa loputtomiin, vaan pitää keksiä jotain muuta.
Ottamatta nyt kantaa mihin se raja tarkkaan ottaen vedetään (mahdollisia tilanteita on liian suuri määrä), minusta on kohtuullista, että joskus ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä tai vaihtamaan alaa.
ABC kirjoitti:
Joopa joo. Miksi et puhu mitään valinnoista johtajien järkyttävien suurten optioiden ja työntekiöiden palkanalennusten välillä?
Optioiden hyödyllisyys sekä eettisyys ovat usein kyseenalaisia, mutta minulla ei ole tarkempaa tietoa siitä, voisiko esim. lamatilanteessa optioiden poistaminen ratkaista laajassa mittakaavassa työttömyysongelmaa. Yksittäisten yritysten irtisanomisten kohdalla en ota asiaan kantaa, enkä selvennyksen vuoksi myöskään väitä, että palkat olisi tällä hetkellä nostettu liian korkeiksi paperiteollisuudessa tai muutenkaan (en ole yksinkertaisesti perehtynyt asiaan tarpeeksi) tai että tällaista olisi vaarana tapahtuakaan. Periaatteessa kuitenkin tietty määrä palkkajoustoa voi olla tarpeen suhdanteiden vaihdellessa. Minulla on se käsitys, että Suomen keskitetty palkkaneuvottelujärjestelmä kuitenkin pelaa kohtuullisen hyvin yhteispelillä konfliktitilanteita lukuunottamatta.
ABC kirjoitti:
Absoluuttisesti suurimpia häviäjiä ovat ne, jotka menettävät henkilökohtaisen toimeentulonsa eli joutuvat työttömiksi.
Pelastuspaketin ansiosta näin käy toivottavasti! harvemmille kuin muuten kaikissa ammattiryhmissä.
ABC kirjoitti:
Taloustiede ei ole eksaktia tiedettä, vaan se on tiiviisti kytköksissä muihin yhteiskunnallisiin tieteisiin. Siksi tietyt talousopit ovat aina myös ideologioita. Tämä suhde hämärtyy helposti, koska taloustieteen käytännön työkaluna on matematiikka, joka on eksakti tiede. Luvut ja laskut saavat johtopäätökset ja linjaukset näyttämään väistämättömilä luonnonlaeilta, vaikka todellisuudessa kyseessä ovat ideologiset päätökset.
Taloustieteen sisälläkin on erilaisia oppisuuntia, mutta se periaate, että kannustimet saavat ihmiset ja yritykset tekemään asioita, ei muutu. Siitä, kuinka paljon tarvitaan lisäksi markkinoiden säätelyä on tietysti erilaisia näkemyksiä. Suomen oloissa kuitenkin on varsin suuri julkinen sektori ja palkat sovitaan keskitetysti (jossa kummassakaan ei mielestäni ole mitään vikaa), joten tuskin voidaan väittää, että ihmiset olisivat pelkkien markkinoiden armoilla.
ABC kirjoitti:
On turha vänistä työntekijöiden palkoista, kun on varaa maksaa optioita. Miksi työntekijöiden pitäisi suostua palkanalennuksiin, jossa kyse on heidän perustoimeentulostaan, jotta sijoittajille voitaisiin maksaa osinkoja, jotka eivät ole perustoimeentuloa vaan ylimääräistä hyvää? Jälleen kerran toistan: kyse on ideologisista valinnoista.
Pääomamarkkinat toimivat globaalisti, eikä pelivaraa ole loputtomasti. En ole vänissyt työntekijöiden palkoista: tietyssä tilanteessa palkkamaltti voi kuitenkin olla paikallaan, kuten muistaakseni edellisen laman aikana toimittiinkin. Edelleenkään en kuitenkaan ota kantaa siihen, onko jokin yksittäinen yritys toiminut niin, että ihmisiä on irtisanottu tarpeettomasti.
EDIT: vilkaisin hyvin pikaisesti muutamaa paperiteollisuutta koskevaa juttua, ja nähdäkseni niissä sanottiin, että työvoimakustannukset eivät muodosta kovin suurta osaa ko. teollisuudenalan kustannuksista, joten mahdollisesti tuo palkka-asia ei tässä suhteessa ole erityisen relevantti. Jatkan asian tutkimista...
