En myöskään koe, että ajatusten rakenteet sinänsä hirveästi muuttuisivat sukupolvien vaihtuessa. Jos miettii ylipäänsä tarinoita, niin vuosituhansia on samanlaisia "oppeja" ollut ja arjestaan ne lienevät lähtöisin aikakausittain.JohanPomppas kirjoitti: Ma Joulu 16, 2024 1:55 am Edelleen... ...omaan oletettuun älykkyyteensä ja näppäryyteensä... ...herkkä nuoriso sekoaa... ...millään tapaa erityinen... ...Ei tuo kovin erikoinen ajatus ole... ...Mielestäni... ...turha tuosta...messiasta
Lajityypillistä käytöstä, ikäänkuin.
Tänne foorumillekin kirjoittaminen on käytännössä sitä, että taskustaan kaivaa tai pöydälle avaa lasin jonka takana on metallia, sitten näköaistinsa varassa havainnoi erilaisia valoja, symboleja, tekstiä, kuvia ja muuta, mihin vastaa sen mukaisesti. Ikäänkuin kaivaisi taskusta peilin ja alkaisi kommentoida omaa kuvaansa, mutta se kaikki on julkista ja kuka vaan voi seurata sitä, jos sen oman kuvansa tulkinnan kirjoittaa siihen ruudulle.
Woke tarkoittaa käytännössä valveutuneisuutta erilaisista sosiaalisen konstruktionismin ja yhteiskunnan ongelmista sekä epäkohdista ihmisoikeuksiin liittyen.
Noissa kaikissa on käsiterealistinen universaali ideaalina ja omassa elämässä ilmenevien ko. universalien partikulaarien sijaan perustuvat niihin universaaleihin itseensä, ideaaleina, siten kyse on ajatusrakenteista ja käytösmalleista mitkä voi opetella ja mitä voi ennustaa myös ulkopuolinen.
Tottakai se lähtee omasta arjesta sekin, kun vaikkapa havaitsee, että muiden mielipiteet ovat muiden mielissä eikä omassaan ja siten peilin kommentoimisen kaltaisesti kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus on heidän puhetta itsestään, missä toinen ihminen voi vuorovaikutuksessa olla se peili.
Mangionekin on jonkinlainen peili ja tuossa luin, että jo yli 100 000 hänelle kerätty rahaa puolustusta varten. Suomessa on käsitykseni mukaan 8000 eurosta ylöspäin kaadot joten ihan kelpo summan jo kerännyt CEO:n päänahasta, vaikkei toki suoranaisesti itsellään sitä tule pitämään. Siinä, missä itseään ja muita voi Mangionen kautta tulkita, niin myös ilmiöitä.
Aika paljon kun vielä sosiaalista mediaa käytin etsin öisin ihmisiä, jotka kommentoivat yksinään monologia eri uutismedioiden juttuihin. Täysin ilman suoranaista ärsykettä tai provokaatiota, vuorovaikutusta, koko kallonsa sisus siihen kommenttikenttään siksi, että jokin otsikko on jotain.
Kirjaimia parikymmentä tietyssä järjestyksessä ja kuva, ehkä joskus toisen ihmisen kuva, niin lapsuuden traumat ja hoitohistoriat pitkin seiniä ja seuraavana päivänä muutaman sata ja viikon aikana muutaman tuhat lukee, kun vaikkapa hesarin kommenttikentässä joku riitelee itsensä kanssa.
Niiden ihmisten puhuttaminen on myös hyvin mielenkiintoista ja ovat usein alttiita merkityselämyksille eli esimerkiksi jokin tietty kellonaika tai muu luo heille voimallisen käsityksen loogisuudesta.
Se on ymmärrettävääkin toisaalta, koska ei historia ole konkreettista "jotain" vaan muistikuva ja yhteiskunnan tai kansan historia, esimerkiksi, on yleensä jonkun toisen kertoma tiivistelmä jostain minkä itsekin on kuullut jostain.
Henkilöhistoriakin on muistikuva, kaikki tunteet ja tärkeät ihmiset, tapahtumat, arvot, moraali ja niin edelleen. Ne voi unohtaa ja alkaa elää täysin toisella tavalla niin halutessaan.
Siksi, mielestäni, tuo Mangionen touhu on niin kummallista, koska hän rakentaa tuota skenaariotaan samalla tavoin, siis riitelemällä yksinään ja muut sitten kommentoivat sitä.
Katsoisin, että manifestinsa suhtaisesti toimiminen olisi edellyttänyt tarkempaa harkintaa ja sitä, että kiinni jäätyään pysyttelisi roolissaan.
Manifestissa mainitsee, että kohtaa UnitedHealthcaren "with brutal honesty" ja nyt ammuttuaan lafkan toimitusjohtajan väittää oikeudelle olevansa syytön.
