Ludvig Dorka kirjoitti: Ma Joulu 02, 2024 9:37 pm
Eli toi nainen on sitä mieltä että kaikki miehet on pahoja, muttei sentään synnynnäisesti pahoja.
Empatian mainitsemisessa tässä yhteydessä on tietty pointti. Sana tulee kreikasta, ja koostuu kahdesta osasta, jotka ovat em + pathos. Prepositio em tarkoittaa sisällä ja pathos tarkoittaa tunnetta. Käytännössä empatia tarkoittaa sitä, että kykenee sisällyttämään omaan ajatteluunsa käsityksen siitä, mikä toista henkilöä motivoi.
Toisin kuin yleensä luullaan, empatia ei tarkoita sitä, että tunteen tasolla kokee tilanteen samalla tavalla kuin toinen henkilö. Eikä se tarkoita sitä, että pitää toisen henkilön kokemusta tiedollisesti oikeana tai moraalisesti oikeutettuna. Se tarkoittaa, että lähtee omassa ajattelussaan siitä, että toinen henkilö tekee valintoja sen perusteella, miten kokee tai käsittää tilanteen.
Käsitystä toisen henkilön motiiveista tarkentaa se, kun tarkkailee toisen henkilön puheita ja tekoja, ja vertaa niitä käsitykseensä tilanteesta kokonaisuutena. Empatia on siis enemmän tiedon kuin tunteen asia. Empatian luuleminen tunteen asiaksi johtaa helposti kuvitelmaan, että pystyy oman tunteensa perusteella sanomaan, mikä muiden tekoja motivoi. Jotenkin fiilistelemään, että mitä toisen mielessä liikkuu.
Jos henkilö kokee itsensä uhriksi, niin silloin hän kokee muut oman ahdinkonsa aiheuttajiksi. Josta hän tekee sen virheellisen päätelmän, että muut de facto ovat hänen tunnetilansa, ahdinkonsa, kärsimyksensä tai turhautumisensa aiheuttajia, ja siten siitä moraalisesti vastuussa. Tästä tulee sellainen paradoksi, että tunteisiinsa tiedon lähteenä luottava henkilö saattaa motivoitua näkemään tilanteensa aina vain narsistisemmin, mutta samaan aikaan tulkita olevansa aina vain empaattisempi. Aina vain kykenevämpi pelkästään oman tunteensa perusteella jakamaan muut hyviin ja pahoihin, tai aistimaan, mitä heidän mielessään liikkuu.
Yksi tulkintaharha on sellainen, että mitä enemmän henkilö kokee itsensä uhriksi (siis, että hänen toiveensa tai halunsa ovat jääneet toteutumatta), sitä enemmän hän tulkitsee itsensä uhrautuvaksi (siis joko että hän passiivisesti antaa muiden jättää toteuttamatta toiveensa ja halunsa tai hyötyä hänestä, tai että hän jopa tietoisesti ja aktiivisesti on tehnyt hyvää muille).
Feminismi oikeastaan sosialisoi naisista narsisteja. Siis ihmisiä, jotka uskovat, että he pelkillä tunteillaan ja pelkällä olemassaolollaan tekevät väistämättä hyvää muille ja arvioivat muita erehtymättömällä tavalla oikein. Tämän vaihtoehto on, että henkilö oppisi jostain, tai hänelle opetettaisi, hänen ja kaikkien muiden tunteista, tarpeista ja haluista riippumattomia kriteerejä, joiden valossa arvioida omia valintoja ja omaa toimintaa eri asteisesti hyväksi tai huonoksi.
Feminismin pohjimmainen idea on ajaa täydellistä maailmaa naisille. Sillä tekosyyllä, tai sen harhakuvitelman pohjalta, että maailmassa on ollut joitain miehiä, jotka pyramidin huipulla olemisensa pohjalta, ovat saaneet nauttia täydellisestä maailmasta. Feminismiä ei motivoi myötätunto yhtäkään miestä tai naista kohtaan, vaan kateus sellaisia miehiä kohtaan, joiden osasta ja asemasta sillä on epärealistinen, fantastinen, suorastaan lapsellinen käsitys.
On joitain periaatteita, jotka pätevät riippumatta siitä, mistä näkökulmasta asioita tarkastelee. Yksi on sellainen, että henkisesti kypsymättömän ihmisen mielessä kaikki valtasuhteet ovat äärimmäisen jyrkkiä. Toisaalta on joku, joka sanelee kaiken. Toisaalta on joku, joka huolehtii kaikesta. Tämä esiintyy sekä sellaisessa asenteessa, että "jos kaikki muut olisivat henkisesti kypsiä, niin minun ei tarvitsisi olla, eikä se olisi silti kenellekään mikään ongelma", ja "jos kaikki vaan kuuntelisivat minun tunteitani, jotka ovat erehtymätön hyvän ja pahan mittari, niin kaikki olisi hyvin, ainakin minulla".
Jos jokainen saisi kuunnella tunteitaan kaiken aikaa, niin tämän ajattelun mukaan kaikilla olisi aina hyvä olla. Todellisuus kuitenkin osoittaa, että siitä tulee vain kaikkien sota kaikkia vastaan.
Keskeistä tässä on asetelman äärimmäinen jyrkkyys. Ihminen, joka luottaa tunteisiinsa ja haluihinsa sen mittarina, miten asioiden pitäisi olla, tavoittelee aina äärimmäisen jyrkkiä valtasuhteita. Sellaisia, missä joku huolehtii totaalisesti jostain ja joku määrää totaalisesti jostain. Ainoastaan rationaalinen ymmärrys ihmisten tiedon, kykyjen, resurssien ja mahdollisuuksien rajallisuudesta voi loiventaa näitä valtasuhteita.
Feminismi on narsismia. Ei vain siinä, että se lähtee siitä, että miehet ovat pohjimmiltaan pahoja, paitsi siinä määrin kuin he alistuvat palvelemaan naisia. Vaan eritoten siinä, että se näkee ainoana vaihtoehtona tarkalleen päinvastaisen asetelman.
Se peikko, mitä kutsutaan patriarkaatiksi, on vastuussa kaikesta sivistyksestä. Feminismi ei kykene ottamaan sen paikkaa tai täyttämään sen tehtävää. Sillä ei ole mitään keinoja tehdä ihmisiä niin miehistä kuin naisistakaan. Sen motiivien valikoima sisältää mielihyvän, huomionkipeyden, kateuden, narsismin, kostonhimon ja psykopatian.
Joku voi ajatella, että mielihyvän tavoittelu, ahneus rahan perään tai pelko kadulle nälkään ja palelemaan joutumisesta riittävät motivoimaan ihmisiä mihin tahansa, alkaen hyvin käyttäytymisestä aina sivilisaation pystyttämiseen ja ylläpitämiseen. Todellisuudessa ne eivät riitä motivoimaan ihmistä yhtään mihinkään, minkä hän ei tiedä olevan olemassa tai mahdollista, ja mitä hänen ei ole mahdollista oppia tekemään nykyisessä tilanteessaan.
Eri asia vielä, että mitä riippuvaisempi ihminen on tällaisista alkeellisista tunteista kuin pelko, kateus tai mielihyvän tavoittelu, niin sitä vähemmän kapasiteettia hänellä on mihinkään niitä monimutkaisemman asian oppimiseen.
Keskeinen ongelma tässä keskustelussa ei ole se, että feminismi ei osaa tehdä mitään niiden miesten kanssa, jotka pahoinpitelevät ja raiskaavat. Keskeinen ongelma on, että feminismi ei osaa tehdä mitään niiden miesten kanssa, jotka eivät pahoinpitele ja raiskaa. Yhteiskuntaa ja sivistystä ei ole pystytetty pelkällä "ei hakkaamisella" ja "ei raiskaamisella", vaan siihen on tarvittu paljon muutakin. Naisten mielihyvä ei ole synonyymi yhteiskunnalle eikä sivistykselle.
Yhteiskunta ja sivistys eivät seuraa naisten mielihyvästä, mutta naisten mielihyvä saattaa seurata tai olla seuraamatta yhteiskunnasta ja sivistyksestä. Joten sen sijaan, että miehet kiittäisivät naisten mielihyvää kaikesta, naiset voisivat etsiä jonkun, jota kiittää yhteiskunnasta ja sivistyksestä.
Toisella tavalla ongelman voisi ilmaista niin, että feministit ovat idiootteja. Ei sanan modernissa merkityksessä, eli älyllisesti jälkeenjäänyt, vaan sen antiikkisessa merkityksessä, eli yksityishenkilöitä. Siis ihmisiä, joilla ei ole ymmärrystä yhteisön ja yhteiskunnan asioista niin paljoa ja sillä tavalla, että voisivat edistää niitä tai ottaa kantaa niihin.
Yhteiskunta koostuu, oikein ymmärrettynä, kollektiivisista tavoitteista. Millä me ruokimme kaikki, millä me ylläpidämme tiestöä, sähköverkkoa, terveydenhuoltoa ja kouluja, millä tavalla talous ja valuutta järjestetään, millä perusteella valitaan päättäjät keräämään ja jakamaan tietoa näistä kokonaisuuksista ja sen pohjalta päättämään niistä.
Feminismin ongelma on, että se on osa idiotismia, tai ennemmin politiikan muuttumista idiotismiksi. Tarkoittaa sitä, että politiikan sisältönä ei enää ole koko yhteisöä koskevat asiat, vaan henkilökohtainen on poliittista. Yhteiskunnan tarkoitus ei ole enää turvata kansalaisen mahdollisuutta saada katto pään päälle ja ruokaa pöytään, vaan erikoisten seksuaalisuuden muotojen promotoiminen ja muista yksilöiden henkilökohtaisista täyttymyksen kokemuksista vastaaminen.
Tällaisten "uutisten" ja "tutkimusten" ja ulostulojen tarkoitus on toimia keppinä niille miehille, jotka eivät hakkaa eivätkä raiskaa, jotta he olisivat motivoituja, painostettuja tai syyllistettyjä antamaan moraalisen hyväksynnän tälle yhdelle osalle politiikan muuttumista idiotismiksi.