Niina Bergin kirja: Totuus Ulvilan murhan hätäpuhelusta

[Vuorenninnu]

Hätäpuhelu tallentui aikanaan aivan fyysiselle ääninauhalle hätäkeskuksessa ja siitä luovutettiin poliisille digitaaliset kopiot (kahdessa eri tallennusmuodossa) 1.12.2006. Fyysinen nauha, joka sisälsi useita muitakin hätäpuheluita tuhottiin jossakin vaiheessa, viiden vuoden sisällä. Poliisin saamaa digitaalista kopiota saa ja pitää säilyttää edelleen, vaan eipä se poliisilla säilynyt muuttumattomana.

Siihen onko olemassa vielä kopioita aivan alkuperäisestä hätäpuhelusta en ota kantaa. Ei vaan, otan tietysti. Uskon, että jollakulla sellainen on

[Pieni liekki]

Piti lukea Niinan kirja uudelleen, jotta sai kerättyä riittävästi uskallusta siitä kommentoimiseen. En löytänyt kirjasta asiavirheitä ja mielestäni kirja on kirjoitettu todellisella tutkijan asenteella. Suosittelen lukemaan kirjan ja etsimään totuutta hätäpuhelutallenteesta. Onko tietoa, miten poliisin hallussa olevan Ulvilan hätäkeskustallenteen saisi soitetuksi suurelle yleisölle ja voisi pyytää heidän havaintojaan tallenteella kuultavista mahdollisista ulkopuolisen tappajan aiheuttamista äänistä?

[Vuorenninnu]

https://www.totuusulvilanmurhanhatapuhe ... etaepuhelu

Tuolta ainakin löytyy poliisin virallinen versio hätäpuhelusta. Se ei tosin luonnollisesti ole se aivan aito ja alkuperäinen.

[Kuolemannaakka]

Hätäpuhelu tallentui aikanaan aivan fyysiselle ääninauhalle hätäkeskuksessa ja siitä luovutettiin poliisille digitaaliset kopiot (kahdessa eri tallennusmuodossa) 1.12.2006. Fyysinen nauha, joka sisälsi useita muitakin hätäpuheluita tuhottiin jossakin vaiheessa, viiden vuoden sisällä. Poliisin saamaa digitaalista kopiota saa ja pitää säilyttää edelleen, vaan eipä se poliisilla säilynyt muuttumattomana.

Siihen onko olemassa vielä kopioita aivan alkuperäisestä hätäpuhelusta en ota kantaa. Ei vaan, otan tietysti. Uskon, että jollakulla sellainen on

Jos tämmöinen alkuperäinen nauha on olemassa, niin siitähän pitäisi nostaa oikeusjuttu, mikäli voidaan todistaa, että poliisi valehteli saaneensa uuden version, ja lisäksi vaatia tutkimaan, miten nauhaa on muuteltu ja miksi ja kenen toimesta.

[Human interest]

Tämä tärkeä kirja on nyt siis ilmestynyt myös äänikirjana. Katsoin, että löytyy ainakin Bookbeatista ja Storytelista, varmaan muualtakin.

On kyllä hieno juttu, että Bergin yksityiskohtainen selvitys poliisin, KRP:n äänitutkijan ja syyttäjänkin puuhailuista häkepuhelutallenteeseen liittyen on nyt sellaisenkin yleisön ulottuvilla, jolle olisi liian työlästä yrittää lukea kirjoitettuna tällaisia puhdasta asiaa sisältäviä, raskaamman sorttisia tietokirjoja.

"Totuus Ulvilan hätäpuhelusta" ei tosiaankaan ole mikään viihdyttävä kirja, mutta Bergin paljastukset ovat sitä luokkaa, että kohukirjaksi sitä voi kyllä kutsua.

Siis poliisi lisäämässä hätäpuhelutallenteelle repliikkejä perheenäidin lavastamiseksi syylliseksi murhaan! Voi hyvät hyssykät sentään.

Tätä äänikirjaa mainostetaan, että se on "lyhentämätön". Tarkoittaakohan tämä sitä, että äänikirjassa on jotain sellaista ekstraa mikä painetusta versiosta jäi puuttumaan? Kuuntelemallahan se tietysti selviää.

[Vareksenpoikanen]

Tämä tärkeä kirja on nyt siis ilmestynyt myös äänikirjana. Katsoin, että löytyy ainakin Bookbeatista ja Storytelista, varmaan muualtakin.

On kyllä hieno juttu, että Bergin yksityiskohtainen selvitys poliisin, KRP:n äänitutkijan ja syyttäjänkin puuhailuista häkepuhelutallenteeseen liittyen on nyt sellaisenkin yleisön ulottuvilla, jolle olisi liian työlästä yrittää lukea kirjoitettuna tällaisia puhdasta asiaa sisältäviä, raskaamman sorttisia tietokirjoja.

"Totuus Ulvilan hätäpuhelusta" ei tosiaankaan ole mikään viihdyttävä kirja, mutta Bergin paljastukset ovat sitä luokkaa, että kohukirjaksi sitä voi kyllä kutsua.

Siis poliisi lisäämässä hätäpuhelutallenteelle repliikkejä perheenäidin lavastamiseksi syylliseksi murhaan! Voi hyvät hyssykät sentään.

Tätä äänikirjaa mainostetaan, että se on "lyhentämätön". Tarkoittaakohan tämä sitä, että äänikirjassa on jotain sellaista ekstraa mikä painetusta versiosta jäi puuttumaan? Kuuntelemallahan se tietysti selviää.

https://nextory.com/fi/search?q=Totuus+ ... 4t%C3%B6n)

Nextory.stä se löytyy myös. Ja sinne saa ilmaisen kokeilujakson jos ei oo äänikirjoja ennen harrastanut. Jopa 45 päivän ilmainen kokeilujakson tubettajan, Nathalie koodilla.

[nihilistinahalisti]

Kirjoja tuntuu nyt aiheesta tulevan kuin sieniä sateella. Mutta veikkaan, että tätä teosta ei lehdistössä taas noteerata joko lainkaan, tai huomattavasti negatiivisimmin arvioin kuin paria aikaisempaa. Eihän sen kirjoittaja ole "asiantuntija". Täytyy olla asiantuntija, että tuntee asian ja kansa uskoo=)
Pitää olla tutkija! Tutkija nimittäin tietää asiat, ihan silkkaa tutkijuuttaan. Tittelitön ihminen ei koskaan voi olla tutkija, vaikka hän käyttäisi samaa aineistoa ja tutkisi paljon kauemmin ja tarkemmin kuin oikea tutkija Hän on vain "tavallinen ihminen" ja terveen järjen rajat ylittävä "keskustelupalstan amatöörisalapoliisi", koska kukaan ei tiedä hänen titteleistään mitään.

Asiantuntijaa tarvitaan analysointiin, jos kyseessä on esim DNA-näyte, sormenjäljet taikka kuitu-tutkimus. Mutta kun se hätäpuhelu on vain ääntä ja jokaisella ihimisellä on kaksi korvaa, niin silloin sitä voi analysoida kuka vaan.

Tämä pitää-olla-tutkija -tauti on tarttunut myös moneen pro-annelistiinkin. Yritetään selittää miksi äänitutkija Tuija Niemi kuulee nauhalla Auerin huutavan kuole vaikka ei siellä nauhalla kuulu mitään sellaista. Tuija Niemi vaan on litteroinut mitä poliisi/syyttäjä käskee.

Kyllä siellä se 'kuole'-sana, vaikkei niinkään huutamalla, vaan tuskastuneella korotetulla äänellä ja sanoja ei ole Auer, kuuluu kauempaa ja tapahtumat huomioon ottaen, niin takkahuoneesta.

Lisäksi, 'nui vaa', ja vähän muitaki sanomisia, kun en nyt ulkomuistista, n.8v sitten viimeksi kuunnellut tarkkaan kyseisen nauhan, niin voi muistaa kaikkea.

[nihilistinahalisti]

Piti lukea Niinan kirja uudelleen, jotta sai kerättyä riittävästi uskallusta siitä kommentoimiseen. En löytänyt kirjasta asiavirheitä ja mielestäni kirja on kirjoitettu todellisella tutkijan asenteella. Suosittelen lukemaan kirjan ja etsimään totuutta hätäpuhelutallenteesta. Onko tietoa, miten poliisin hallussa olevan Ulvilan hätäkeskustallenteen saisi soitetuksi suurelle yleisölle ja voisi pyytää heidän havaintojaan tallenteella kuultavista mahdollisista ulkopuolisen tappajan aiheuttamista äänistä?

ai että pitäisi vieläkin sekoittaa suuri yleisö tallenteelta kuuluvaa jotta menisi vieläkin sekavammaksi?

Tiedetään jo, että kuuluu, itseään vitsikkäänä pitävän ulkopuolisen miesääni, karjahdus, kuole, nui vaa, om psri selkeää.

Vitsikkyys kun Auer kysyy mennessään lähelle, "lähtiks se mies jo", kuuluu jonkun ajan päästä vastaus, "ei".

[Kuolemannaakka]

Kirjan tietojen perusteella on sisäministeri Rantaselle tehty 15-sivuinen vetoomus tutkinnan aloittamiseksi hätäpuhelun manipuloinnista.

Sain tekstin haltuuni, se on perusteellinen ja hyvin perusteltu. Toivottavasti ei vain ole Rantaselle liiankin pitkä. Vaikea enää nykyisin uskoa minkään poliisia kohtaan esitetyn kritiikin etenevän mihinkään, mutta voihan sitä aina toivoa.


Tässä osa vetoomuksesta, luvan kanssa julkaistuna:

"Arvoisa sisäministeri, pyydän, että tässä kirjeessä tarkoitetusta törkeästä todisteen väärentämisestä käynnistetään puolueettoman toimijan taholta tutkinta siitäkin huolimatta, että rikokseen syyllistynyttä virkamiestä – tai virkamiehiä – ei enää voitaisikaan tuomita kyseisestä virkarikoksesta sen vanhentumisen vuoksi. Käyn tämän kirjeen loppupuolella läpi ne erityisen painavat syyt, joiden perusteella nimenomaan tässä tapauksessa virkarikoksen tutkinta on perusteltua käynnistää siitäkin huolimatta, että rikoksen vanhentumisaika on ylittynyt.

Kuole-huudon ilmestyminen tallenteelle ja murhaajan äänten katoaminen KRP:n äänitutkijan litteroinnista

Esitutkintapöytäkirjan tiedoista ilmenee, että KRP:n ääniasiantuntija Tuija Niemi sai 13.8.2009 Porin poliisilta uuden, kiireelliseksi merkityn kirjallisen lausuntopyynnön liittyen Jukka S. Lahden murhapaikalta soitetun hätäpuhelun tallenteeseen. Tuolloin murhaa oli tutkittu Porin poliisissa jo miltei kolme vuotta.

Tuija Niemen merkintöjen mukaan samana päivänä,13.8.2009, Porista toimitettiin tutkijalle erään porilaisen konstaapelin henkilökohtaisesti toimittamana myös tarkemmin määrittelemätön cd-levy. Niemi mainitsee asiaa koskevassa merkinnässään jopa nimeltä konstaapelin, joka toimitti levyn Porista KRP:n äänilaboratorioon, vaikka vastaanotetun levyn sisällöstä ei äänitutkijan merkinnöissä ole mainintaa.

Tuija Niemi laati joka tapauksessa samana päivänä uuden, omasta aikaisemmasta litteroinnistaan huomattavasti poikkeavan version, johon on lisätty muun muassa juuri edellä mainittu (k)uole-sana uhrin puolison sanomana (litteroinnissa muodossa ”-uole”). Äänitutkija Tuija Niemi teki tällöin uuteen litterointiinsa -uole-sanan lisäämisen ohella monia muitakin merkittäviä muutoksia, kaikki uhrin puolisoa syyllistävään suuntaan.

Lausunnossaan, joka on päivätty 28.8.2009, kyseinen KRP:n äänitutkija muotoilee myös, että litteroinnissa uhrin puolison, Anneli Auerin, sanomaksi merkitty ”-uole” on kaiken lisäksi ilmaistu ”toteavalla ja käskevällä äänellä”.

Murhaa tutkineen poliisin yhteydenoton jälkeen myös tallenteen taustaäänien tulkinta muuttui radikaalisti äänitutkijan omiin aikaisempiin lausuntoihin verrattuna. Puhelusta ei KRP:n äänitutkijan mukaan elokuussa 2009 enää kuulunutkaan mitään ulkopuoliseen tekijään viittaavia ääniä, vaan Tuija Niemi toteaa uudessa lausunnossaan tallenteella kuuluvan vain uhrin, tämän vaimon ja pienen tyttären läsnäoloon liittyviä ääniä. Niemi sulki yllättäen ulkopuolisen läsnäolon mahdollisuudenkin kerta kaikkiaan pois. Niina Berg selittää yksityiskohtaisesti tätä KRP:n äänitutkijan täydellistä ”takinkääntöä” kirjansa kappaleessa joka on nimetty ”Murhaajan äänet katoavat” (Berg s. 50–56).

Tuija Niemen uudessa lausunnossaan esittämä ehdoton käsitys siitä, ettei tallenteelta olisi erotettavissa mitään perheen ulkopuolisen henkilön läsnäoloon liittyviä ääniä, tuntuu vielä ihmeellisemmältä siinä valossa, että Tampereen Yliopiston hypermedialaboratoriossa alkuvuodesta 2008 tehdyssä litteroinnissa hätäpuhelulle on merkitty ulkopuolisen miehen aiheuttamaksi miltei kahdeksan äännähdystä tai kiroamista (ks. FL Mika Sihvosen litterointi Bergin kirjan liitteissä (s. 126 alkaen).

Berg hämmästelee sitä, miten KRP:n ääniasiantuntija Tuija Niemi on kokenut kykenevänsä niin ehdottomasti sulkemaan ulkopuolisen läsnäolon pois niinkin heikoilla perusteilla kuin on tehnyt. Bergin kirjan sisältämien tietojen perusteella vaikuttaakin siltä, että Niemen elokuussa 2009 tekemät, hätäpuhelun äänimaailman uudelleentulkintaan liittyvät ratkaisut ovat enimmäkseen olleet mielivaltaisia, eikä niillä monessakaan tapauksessa näytä olleen mitään rationaalista tai loogista perustaa.

KRP:n äänitutkija Tuija Niemeltä jäi aikanaan litteroimatta paljon muutakin. Niina Bergin kirjan lopussa on liitteinä (muiden muassa) KRP:n äänitutkija Tuija Niemen litteroinnit sekä vuosilta 2006 että 2009, joten lukija voi itsekin vertailla litterointeja ja niissä tapahtuneita muutoksia (Berg s.116–124).

Jos lukija kuuntelee hätäkeskuspuhelua (linkki tämän kirjeen liitteissä) ja seuraa samalla Niemen viralliseksi jäänyttä viimeistä litterointia (liitteenä Bergin kirjan lopussa), hän huomaa, että Niemi on jättänyt litteroimatta lyhyeltä ja nopeatempoiselta hätäpuhelulta peräti kolme (!) selkeästi erottuvaa uhrin hätäistä, vaimolleen osoittamaa avunhuutoa tämän ollessa soittamassa hätäpuhelua keittiössä olleesta lankapuhelimesta.

Tallenteelta selvästi kuuluvien, uhrin vaimolleen osoittamien avunhuutojen puuttumisesta KRP:n äänitutkijan litteroinnista nousi pienimuotoinen kohu jo vuonna 2012. Uutiseen liittyneet verkkoartikkelit on jo ehditty poistaa, mutta kopio Turun Sanomien aihetta käsittelevästä jutusta löytyy Susanna Launeen blogista (”Ulvilan hätäpuhelun litterointeja moititaan peukaloiduiksi”, TS 29.5.2012). Tämän kirjeen liitteissä on linkki kyseiseen blogikirjoitukseen.

Mutta miksi KRP:n äänitutkija toimi edellä mainitun valikoivasti tallenteelta kuuluvan puheen suhteen? Ehkä siksi, ettei olisi ollut todennäköistä, että vaimonsa henkihieveriin pahoinpitelemä mies olisi huutanut puukottajaansa apuun? Uhrinhan voisi tässä skenaariossa olettaa toivovan, että raivokas tappaja pysyisi poissa hänen läheltään – vaikka se oma vaimo olisikin.

Oletettavaa on näin ollen, että monet uhrin vaimolleen osoittamista avunhuudoista oli tarkoituksenmukaista jättää litteroinnista pois vain sen vuoksi, että ne eivät olisi sopineet murhaa tutkineen poliisin ajamaan narratiiviin puolisosta murhaajana. Poliisin ja myöhemmin syyttäjän teoria nimittäin oli, että vaimo lähti pois puhelimesta nimenomaan siinä aikomuksessa, että olisi menossa antamaan miehelleen lopulliset kuoliniskut.

Todellisuudessa kenelle tahansa hätäpuhelun kuuntelijalle syntyy vahva vaikutelma, että miehen vaimolleen osoittamat hätäiset avunhuudot olivat suora syy siihen, että vaimo lähti pois puhelimesta. Ja pian puhelimesta lähtemisen jälkeen tallenteelta kuuluukin Auerin kovalla äänellä huutama ”HEI LOPETA” (syyttäjän tulkinta luonnollisesti oli, että Anneli Auer huutaa tämän miehelleen).

Aiemmin mainitussa Tampereen yliopistossa tehdyssä litteroinnissa mitään kuole-sanaan viittaavaakaan ei ole merkitty Auerin sanomaksi mihinkään kohtaan, vaikka litterointi muuten on erittäin yksityiskohtainen ja tarkka.

Aivan erityisen suuri mysteeri on se, että samassa kohdassa, missä nyt kuuluu naisen äänellä (k)uole-sana (tai ainakin merkittävä osa sen äänteistä), on Sihvonen aikanaan kuullut lapsen sanomana kysymyksen ”Ketä siellä on”. Berg ihmetteleekin syystä, miten voi olla mahdollista, että nykyisen (k)uole-huudon paikalla on ääniasiantuntija Sihvonen aikanaan kuullut edellä mainitun, lapsen sanoman lauseen? Ainoa järkeenkäypä selitys tälle kummallisuudelle on, että Sihvonen on kuunnellut eri tallennetta kuin se, joka on liitetty oikeudenkäyntiaineistoon viralliseksi todisteeksi. Niina Berg käsittelee aihetta kirjansa kappaleessa Lapsi kysyy ”ketä siellä on” (Berg s.73–78).

Voidaan todeta, että äänitutkija Tuija Niemen 28.8.2009 päivätystä lausunnosta muodostuikin sittemmin syyttäjän tärkein, ja Bergin mainitsemalla tavalla tosiasiassa ainut, Auerin vastainen todiste murhajutun oikeudenkäynneissä. Äänitutkijan kannanotolla, jonka mukaan hätäpuhelun taustalta ei olisi kuulunut kamppailun ääniä tai mitään ulkopuolisen henkilön läsnäoloon viittaavaa, syyttäjä kykeni horjuttamaan Anneli Auerin sekä perheen vanhimman tyttären (murhan aikaan 9-v.) silminnäkijäkertomuksia heidän murhapaikalla havaitsemastaan ulkopuolisesta hyökkääjästä ja taloon tunkeutujasta.

Motiivi ja mahdollisuus?

Henkirikoksen esitutkintaa suorittavan poliisin aloitteesta uuteen litterointiin tehdyt mittavat muutokset herättävät lukijan mielessä väkisinkin sen ajatuksen, että rikosta vuonna 2009 tutkineella Porin poliisin tiimillä on täytynyt olla voimakas tahtotila saada Anneli Auer vaikuttamaan syylliseltä miehensä Jukka S. Lahden murhaan.

Niina Berg antaa ymmärtää, että Jukka Lahden murhaa Porissa esitutkinnan loppuvaiheissa tutkineilla poliiseilla on ollut paitsi motiivi, myös mahdollisuus käsitellä puhelun sisältänyttä äänitiedostoa kuvatulla tavalla. Auer ei ainakaan ole voinut tehdä muutoksia tallenteelle esitutkinnan aikana, koska hätäpuhelutallenne eri versioineen on todisteena ollut luonnollisesti koko ajan poliisin hallussa.
Epäilys hätäpuhelun alkuperäistallenteen väärentämisestä kohdistuu näin ollen murhan tutkinnasta sen myöhemmässä vaiheessa vastanneeseen hyvin suppeaan, käytännössä kahden miehen muodostamaan tiimiin: tapauksen tutkinnanjohtajana toimineeseen ylikomisario Pauli Kuusirantaan sekä sen päätutkijaan / tekniseen tutkijaan, rikosylikonstaapeli Tapio Santaojaan.

Merkillepantavaa on myös se fakta, että KRP:n äänitutkijan ja Porin poliisin murhatutkijoiden 26.11.2008 yhdessä suorittamassa äänirekonstruktiossa, jossa näyteltiin läpi koko hätäpuhelu, Aueria esittävä poliisinainen ei missään kohdassa sano ”kuole”. Ehkä kukaan ei ollut (k)uole-huutoa vielä havainnut tallenteelta marraskuussa 2008? Jos se olisi havaittu, se olisi todennäköisesti otettu mukaan näyteltyyn hätäpuheluun, sillä ”näyttelijöiden” paneutumisesta päätellen alkuperäiseltä hätäpuhelutallenteelta kuuluvan puheen nyanssitkin on pyritty toisintamaan hyvin tarkasti. Hätäkeskuksen päähän on hankittu rekonstruktiossa vuorosanoja lukemaan jopa aivan sama virkailija, joka oli vastannut alkuperäiseen hätäpuheluun kaksi vuotta aiemmin. Linkki kyseisen, poliisien näyttelemän äänirekonstruktion tallenteeseen löytyy tämän kirjeen liitteistä.

Lisäksi on vielä aihetta mainita, että Bergin mukaan esitutkinta- ja oikeudenkäyntiaineistoon sisältyy hätäpuhelutallenteesta kaksi alkuperäiseksi väitettyä, toisistaan kuitenkin selvästi poikkeavaa versiota. Tämäkin tuntuu käsittämättömältä. Tähän aiheeseen Niina Berg paneutuu kirjansa luvussa 8 ”Hätäkeskustallenteen kaksi versiota” (sivulta 95 eteenpäin).

Vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että kun poliisi vuonna 2009 sulki muut tutkintalinjat ja keskitti kaiken tutkintansa Aueriin, tätä vastaan tarvittiin näyttöä. Koska Auerin syyllisyyteen viittaavia todisteita ei löytynyt, häntä tuolloin tekijänä pitänyt Porin poliisin tutkijatiimi näyttää noihin aikoihin sortuneen suoranaiseen todisteiden lavastamiseen, jotta Auer saatiin virallisen epäillyn asemaan ja häneen voitiin kohdistaa pakkokeinoja, kuten tila- ja puhelinkuuntelua sekä peitetoimintaa.

Olisiko ollut mahdollista, että joku kyseisessä tutkintatiimissä on tuossa vaiheessa vielä vilpittömästi uskonut em. keinoilla löytyvän lisänäyttöä Auerin syyllisyydestä miehensä murhaan? Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hätäkeskuspuhelu raskauttavine (k)uole-huutoineen ja äänitutkijan Aueria syyllistävine lausuntoineen jäi poliisin ja syyttäjän ainoaksi valtiksi murhajutun viisi vuotta kestäneen ”oikeussalirumban” aikana.

Oikeudessa ”(k)uole”-sanan ilmestymisestä lausuttua

Lisätietoja (k)uole-sanan oudosta ilmestymisestä hätäkeskuspuhelutallenteelle on löydettävissä myös oikeudessa annetuista todistajanlausunnoista, jotka ovat kuultavissa julkisilta oikeussalitallenteilta.

Esimerkiksi Satakunnan käräjäoikeudessa 30.4.2010 tallennetusta todistajanlausunnosta on äänitutkija Tuija Niemen kertomana kuultavissa, että kyseistä huutoa ei alun perin havainnut tai ”kaivanut” esiin äänitutkija itse, eikä kukaan muukaan ns. alan asiantuntija, siis jonkinlaista erityisen kehittynyttä teknologiaa käyttäen, kuten monet – jopa aiheesta raportoineet toimittajat – ovat olettaneet. Äänitutkija Niemi vahvistaa oikeudessa aiheesta häneltä kysyneelle Auerin asianajaja Juha Mannerille, että Niemi oli saanut (k)uole-huudosta tiedon elokuussa 2009 rikosylikonstaapeli Tapio Santaojalta. Hän vahvisti Santaojan tällöin jopa ilmoittaneen hänelle sen täsmällisen kohdan, josta Auerin sanoma (k)uole-huuto löytyisi. Kyseiseltä oikeussalitallenteelta siis ilmenee, ettei KRP:n äänitutkijaTuija Niemi ollut havainnut ennen Santaojan ilmoitusta kyseistä (k)uole-sanaa tallenteelta.

Puolustuksen olisi ollut syytä kysyä samassa vastakuulustelussa Tuija Niemeltä myös Porista 13.8.2009 hänelle lähetetystä ja äänitutkijan samana päivänä vastaanottamasta cd-levystä, jonka sisällöstä ei esitutkintapöytäkirjan dokumentaatiossa ole merkintöjä. Valitettavasti Manner ei aiheesta tullut kysyneeksi. Toivon mukaan sitä tulevaisuudessa joku kysyy äänitutkijalta, jolloin selviää, mitä Porin poliisilta KRP:lle toimitettu, mystiseksi jäänyt cd-levy sisälsi.

Huomionarvoista on, että rikosylikonstaapeli Santaoja on puolestaan oikeudessa kiistänyt ehdottomasti havainneensa sanaa ensimmäisenä ja ilmoittaneensa siitä Niemelle, puhumattakaan, että olisi ilmoittanut tälle sen tarkan sijainnin tallenteella.

Rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja vakuutti oikeudessa, että ensimmäisenä havainnon (k)uole-huudosta olisi tehnyt nimenomaan Niemi. Vaasan hovioikeudessa 15.10.2014 taltioidulta julkiselta oikeussalitallenteelta on kuultavissa, kuinka Santaoja piti ehdottoman tiukasti kiinni – asianajaja Mannerin ihmettelyistä huolimatta – siitä väitteestään, että kyseisen kuole-sanan oli löytänyt nimenomaan edellä mainittu KRP:n äänitutkija.

Kuitenkin äänitutkija Tuija Niemi on siis omassa, Satakunnan käräjäoikeudessa 30.4.2010 antamassaan todistuksessa kertonut aivan päinvastaista.

Rikosylikonstaapeli Santaojan reaktio Mannerin kysymyksiin oli ymmärrettävä: hän tajusi ilmeisesti itsekin, että kuulostaisi oudolta, jos poliisimies olisi omin korvin tehnyt tallenteelta näin merkittävän löydöksen, eli olisi kuullut epäillyn sanomana ”surmaamistahtoa” kuvaavan ilmaisun. Tämä kuulostaisi epäuskottavalta nimenomaan sen tiedon valossa, että kyseistä ilmausta eivät aikaisempina vuosina olleet kuulleet tallennetta lukuisia kertoja analysoineet muut henkilöt, äänitutkijat tai poliisit, vaikka nämä olivat kirjaustensa mukaan käyttäneet erilaisia teknisiä keinoja tallenteen äänien erottuvuuden parantamiseksi.

Vahvistus rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan aloitteellisuudelle (k)uole-sanan löytämisessä on saatu myös toisesta lähteestä, nimittäin rikosylikomisario Juha Joutsenlahdelta. Hän on todennut Satakunnan käräjäoikeudessa 4.5.2010, että Santaoja oli jo elokuussa 2008 kertonut Joutsenlahdelle kuulevansa tallenteelta Auerin sanomana ”kuole”. Mainittakoon, että Joutsenlahti ei itse enää tuossa vaiheessa ollut mukana murhatutkinnassa, vaan tutkinnanjohtajaksi oli nimetty kesällä 2008 rikoylikomisario Pauli Kuusiranta.
Edellä kerrottu huomioon ottaen vaikuttaa ilmeiseltä, että rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja on kertonut oikeudessa omasta roolistaan kyseisen (k)uole-sanan löytämisessä sellaista, mikä ei todistettavasti pidä paikkaansa.
Kansankielellä tätä kutsutaan valehteluksi.

Herää kysymys, onko rikosylikonstaapeli Santaoja kenties antanut muissa yhteyksissä muillekin tahoille murhatutkinnan tuloksista väärää tietoa, mahdollisesti jo esitutkinnan aikana? Tämä selittäisi monia Aueriin kohdistuneeseen tutkintaan liittyneitä kummallisuuksia, esimerkiksi tiettyjä syyteharkinnassa ja myöhemmin oikeudenkäynneissä Aueria vastaan käytettyjä asiantuntijalausuntoja, joiden laatijoilla on selvästi ollut väärät lähtötiedot tapauksen yksityiskohdista.

Syyttäjä oli oikeudessa sitä mieltä, että Auerin (k)uole-huudon kuulee tallenteelta kuka tahansa. Oikeudenkäyntien aikaisten lehtijuttujen perusteella syyttäjä todellakin näyttää pitäneen huolen siitä, ettei (k)uole-huuto jäänyt oikeussalissa keneltäkään kuulematta. Toimittaja Rami Mäkinen raportoi Satakunnan käräjäoikeudesta14.4.2010, että: ”U-O-L-E kuunneltiin neljästi”. Mäkisen mukaan ote kuunneltiin ”kaksi kertaa sellaisenaan, kerran hidastettuna ja kerran niin, että nauhalta oli karsittu kaikki muut äänet paitsi Auerin puhe” (Iltasanomat 14.4.2010).

Tänään tuo kuuluisa, Auerin – ainakin useamman tuomarin silmissä – syylliseksi todistanut (k)uole-sana tai tarkemmin sanottuna suurin osa sen äänteistä (sanan alkuäänne peittyy muiden äänten alle), on suhteellisen selvästi kuultavissa sieltä, mistä Tapio Santaoja kertoi syksyllä 2009 äänitutkijalle sen löytyvän eli hätäpuhelutallenteen kohdasta 2.03.

Allekirjoittanut on itse tallennetta kuunnellessaan voinut todeta, että ainakin ”-ole”-osuus, todellakin Anneli Auerin ääneltä kuulostavalla äänellä sanottuna, kuuluu nykyään kyseisellä tallenteen kohdalla selvästi. Toki sen kuuleminen vaatii hätäpuhelun kaoottisen äänimaailman vuoksi keskittymistä. Hyvät kuulokkeet ja hiljainen tila auttavat myös asiaa.

Ihmetystä kuitenkin herättää, mistä ”(k)uole” on todisteena käytetylle äänitiedostolle ilmestynyt, vieläpä näin selvästi kuultavaksi? Jos mekin kuulemme sanan nyt Santaojan ilmoittamassa kohdassa, miksi kukaan ei ennen häntä ollut sitä kuullut?

Tallenteen sisältävä cd-levy on esitutkintapöytäkirjan liitteenä 15 A (näyte nro 26). Eikö tällä tavoin esitutkintapöytäkirjaan liitetyn ja oikeudessa todisteena käytetyn hätäpuhelun kuitenkin pitäisi olla alkuperäinen ja muuttamaton? Siis se josta asiantuntijatkaan eivät (k)uole-huutoa olleet ennen elokuuta 2009 havainneet, vaikka olivat parantaneet tallenteen äänenlaatua monin keinoin?

Mitä tapahtui alkuperäistallenteelle?
Tapauksen järjestyksessään kolmantena tutkinnanjohtajana Porin poliisissa toiminut Erik Salonsaari on julkisuudessa kertonut uskovansa, että hätäpuhelutallenteen tutkiminen voisi auttaa selvittämään murhaajan. Hän toteaa Satakunnan Kansan haastattelussa seuraavaa: ”Olen pohtinut sitä, saataisiinko hätäkeskusnauhasta nykymenetelmillä jotain uutta irti. Pidän sitä ihan mahdollisena” (Satakunnan Kansa Länsisuomi 28.12.2024).

Myös Salonsaaren mainitsemasta syystä olisi tärkeää selvittää, onko hätäkeskukseen 1.12.2006 kello 2.43 alkaen tallentuneesta alkuperäisestä hätäpuhelusta vielä jostain saatavissa tai palautettavissa käsittelemätön ja muokkaamaton versio.

Niina Bergin kirjassaan esittämien tietojen perusteella näyttää siltä, että ainakin Hätäkeskuslaitoksen hallussa ollut alkuperäinen tallenne on jo valitettavasti ehditty hävittämään. Tämän on Bergille vahvistanut muun muassa Hätäkeskuslaitoksen ylijohtaja Taito Vainio. Vainion antamien tietojen mukaan hätäpuhelu on hävitetty hätäkeskuksessa lakiin perustuen viimeistään vuonna 2011, ja hätäkeskuksesta on luovutettu poliisille kyseisessä tapauksessa hätäpuhelun kopio vain 1.12.2006 (Berg s. 98).

Hämmästyttävältä edellä mainittujen tietojen valossa vaikuttaa se Niina Bergin kirjassaan kertoma seikka, että murhaa tutkinut Porin poliisi näyttäisi merkintöjensä perusteella saaneen Satakunnan hätäkeskuksesta uuden tallenteen vielä vuonna 2012, jopa kaksi eri kertaa kuukauden välein: poliisin merkintöjen mukaan he ovat kopioineet yhden tallenteen ”Satakunnan hätäkeskuksesta 24.2.2012 varmuusnauhalta”, ja toisen, joka on ”palautettu saman järjestelmän arkistosta 27.3.2012” (ks. Berg s. 95–100).

Kysymys kuuluu, miten poliisit olisivat voineet käydä hätäkeskuksessa kopioimassa tai palauttelemassa kyseistä hätäpuhelua vielä helmi-maaliskuussa 2012, jos Hätäkeskuslaitoksen ylijohtajan tietojen mukaan hätäpuhelu oli hävitetty siellä viimeistään jo vuonna 2011?
Berg pohtii kirjassaan, mistä tässä on oikein ollut kyse? Olisivatko poliisin helmi-maaliskuussa 2012 väitetysti tehdyt ”kopioimiset” ja ”palauttamiset” olleet jonkinlaista bluffia?

Tosiasia kuitenkin on, että Hätäkeskuslaitoksesta saadut tiedot ja toisaalta poliisin kirjaamat merkinnät ovat keskenään ristiriitaisia, ja kukin voi tykönään miettiä, mitä murhan tutkinnasta vastanneet poliisit vuonna 2012 hätäkeskuksen alkuperäisnauhojen ja laitoksen tallentavan järjestelmän parissa ovat puuhailleet.

Ei voi mitään sille, että lukijan mielessä herää ajatus, olisivatko poliisit tuolloin voineet pyrkiä varmistamaan, että alkuperäinen versio olisi kaikista järjestelmistä taatusti hävitetty, millä minimoitaisiin väärentämisrikoksen paljastumisen ja sitä myötä kiinnijäämisen riski. Tämä tuntuu toki miltei uskomattomalta ajatukselta, mutta jos murhan tutkinnasta vastanneen poliisin moraali on ollut siinä määrin väljä, että se on sallinut hänen vääristellä todistetta epäiltyä syyllistäväksi (kuten on todettu tapahtuneen), miksi se ei sallisi hänelle myös laskelmoitua rikoksen jälkien hävittämistä?

Huhupuheista faktaksi
Allekirjoittanut oli jo ennen Niina Bergin kirjan ilmestymistä kuullut epämääräisiä väitteitä siitä, että Ulvilan surmaan liittyvää hätäpuhelutallennetta olisi väärennetty uhrin puolisoa syyllistäväksi, mutta nyt voidaan siis todeta, että kyse ei enää ole pelkästään huhuista.

Olen joutunut kyseisiä murhaoikeudenkäyntejä ja niitä koskenutta uutisointia seuranneena havaitsemaan, että poliisin epäileminen todisteen väärentämisestä on sen mittaluokan tabu, että ääneen tai muuten suorasanaisesti esitetyt epäilyt jostain sen suuntaisestakaan olisivat monelle oikeusalan toimijalle itselleen ammatillinen itsemurha. Mediassa, viranomaispiireissä ja oikeussaleissa aiheesta on vain kuiskuteltu siinä pelossa, että asian esille tuomisesta saisi salaliittoteoreetikon tai muuten hankalan ihmisen leiman. Harvat ovat uskaltaneet omalla nimellään ottaa epäilyjä esille, ja jotkut ovat korkeintaan vain ”kautta rantain” kehdanneet vihjata hätäpuhelutallenteen väärentämisen mahdollisuudesta.

Nyt kuitenkin epäilykset hätäpuhelutallenteen sisällön vääristelystä poliisin toimesta ovat Niina Bergin kirjan myötä muuttuneet epämääräisistä huhupuheista enemmän tai vähemmän toteennäytetyksi faktaksi. Hän on koonnut hätäpuhelutallenteen väärentämisen osoittavan näytön selkeäksi ja yhtenäiseksi esitykseksi, julkistanut sen ja ottanut omalla nimellään vastuun esittämistään vahvoista argumenteista, joiden perusteella voidaan todeta, että esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä Auerin syyllisyyteen viittaavana näyttönä käytetty hätäkeskuspuhelutallenteen kopio on väärennetty todiste.

Tämän vuoksi lähestyn nyt teitä, arvoisa ministeri Mari Rantanen, ja pyydän teitä käyttämään asemaanne ja vaikutusvaltaanne sisäministerinä tutkinnan käynnistämiseksi tässä kirjeessä tarkoitetusta, vakavasta virkarikoksesta.

Faktaksi joka tapauksessa jää, että alkuperäiseen hätäpuhelutallenteeseen on jossain vaiheessa esitutkintaa kajottu sen sisällön vääristelemiseksi pyrkimyksenä tekaista todiste epäiltyä vastaan.
Kansankielellä tätä kutsutaan syylliseksi lavastamiseksi.

Rikos: törkeä todistusaineiston vääristely ja/tai törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen
Todetussa (k)uole-huudon lisäämisessä tallenteelle ja muissa Niina Bergin mukaan sille mahdollisesti tehdyissä, epäiltyä syyllistävissä sisällöllisissä muutoksissa on kyse rikoslain 15. luvun kahdeksannessa pykälässä määritellystä törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä. Kyseisen rikoksen tunnusmerkistö täyttyy tässä tapauksessa kaikilta osin, sillä kiistatta kyseisellä todisteen manipuloinnilla ”aiheutettiin vakava vaara, että syytön henkilö tuomitaan vankeuteen”, sen ”kohteena oli erityisen merkityksellinen todiste”, se ”tehtiin erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi” ja se oli myös ”kokonaisuutena arvostellen törkeä”.

Mahdollisesti kyseiseen tapaukseen pätee myös rikoslain 40. luvun kahdeksas pykälä, jossa luetteloidaan ”törkeän virka-aseman väärinkäyttämisen” tunnusmerkit: todetulla virkarikoksella pyrittiin ”aiheuttamaan erityisen tuntuvaa haittaa tai vahinkoa” ja se tehtiin ”erityisen suunnitelmallisesti tai häikäilemättömästi” ja rikos oli ”kokonaisuutena arvostellen törkeä”.

Vaikka rikosvastuuta ei tässä tapauksessa virkarikoksen vanhenemisen vuoksi voitaisi toteuttaa, on kuitenkin otettava huomioon ne erityisen painavat syyt, miksi mainitusta virkarikoksesta on siitä huolimatta tehtävä yksityiskohtainen selvitys. Yksi keskeinen peruste on, että kyseisen hätäpuhelun alkuperäistallenne on avoinna olevan murhajutun tutkinnan kannalta kriittisen tärkeä todiste. Jukka S. Lahden murhaa tällä hetkellä tutkivien KRP:n rikostutkijoiden olisi saatava se käyttöönsä.


Kyseisen vakavan virkarikoksen tutkinnan käynnistämistä puoltavat erityisen painavat syyt
Jukka S. Lahden murhaan (1.12.2006) liittyvää hätäkeskuspuhelutallennetta on aina pidetty murhatutkinnan tärkeimpänä todisteena siksi, että siltä on kuultavissa, että hätäpuhelun aikana Lahti saa surmansa, ja että murhaaja myös pakenee talosta puhelun ollessa vielä käynnissä, minkä vahvistaa tyttären myöhemmin antama silminnäkijätodistus vieraan miehen poistumisesta talosta puhelun aikana sekä tyttären jo tallenteella kuuluvalla äänellä sanoma toteamus: ”Se lähti” (ks. linkki hätäpuheluun tämän kirjeen liitteistä).

Koska kyseessä näin ollen on kriittisen tärkeä todiste murhajutussa, olisi tärkeää, että muokkaamaton ja alkuperäistä vastaava versio saataisiin murhatutkinnan käyttöön. Jo tämänkin vuoksi hätäpuhelutallenteen vääristelyn yksityiskohdat on aiheellista selvittää.
Toinen merkittävä näkökohta on, että sekä rikoksia tutkivan poliisin että kansalaisten on saatava nähdä, että lakia kunnioitetaan, epäillyt poliisin väärinkäytökset selvitetään ja ne tuomitaan, eivätkä viranomaiset pyri vaikenemaan niitä kuoliaiksi, kuten Aueriin kohdistuneessa murhatutkinnassa ilmenneiden selvien laittomuuksien kohdalla on käynyt.

Varmin tapa pilata poliisin maine on ”jättää oma pesä putsaamatta” ja olla olevinaan niin kuin havaittuja törkeitä virkarikoksia ei olisi koskaan tapahtunutkaan, vaikka kaikille on ilmiselvää, että poliisi on räikeästi rikkonut lakia. Rikosten piilotteleminen ja rikoksiin syyllistyneiden poliisien suojeleminen ei ole kenenkään edun mukaista.

Bergin kirjassaan hahmottelemat tapahtumat todettuun hätäpuhelutallenteen väärentämiseen liittyen ovat olleet poliisilta niin laskelmoitua ja häpeilemätöntä toimintaa, että on pakko päätellä, että todisteen väärentänyt tai ainakin väärennettyä todistetta hyödyntänyt Porin poliisin tutkintatiimi ei ole pelännyt mitään seurauksia, joita tällaisesta rikoksesta voisi heille seurata. Johtuuko se siitä, että poliisi aiempien kokemustensa perusteella tietää, ettei tällaisesta, törkeimmästäkään mahdollisesta virkarikoksesta – todisteen väärentämisestä – seuraa heille mitään kurinpidollisia rangaistuksia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia? Jos näin on, tilanne on meidän kansalaisten oikeusturvan kannalta kestämätön.

Jos havaittuun hätäpuhelutallenteen väärentämiseen ei puututa, on odotettavissa, että rikoksia tutkivan poliisin kynnys todisteiden ”trimmaamiseen” omien tarkoitusperiensä mukaisiksi madaltuu tulevaisuudessa edelleen ja lain rikkominen tässä suhteessa muuttuu aina vain törkeämmäksi – vai voiko se enää Bergin esille tuomaa tapausta törkeämmäksi muuttua? Jonkinlainen pohja on kieltämättä tässä tapauksessa saavutettu.

Ehkä siihen voitaisiin kuitenkin vielä vaikuttaa, ettei väärien todisteiden tekaiseminen rikostutkinnassa vakiintuisi aivan ”maan tavaksi”. Tämän negatiivisen kehityksen katkaisemiseksi kyseisestä törkeästä virkarikoksesta on perusteltua käynnistää virallinen, riippumaton tutkinta, ja lain rikkominen on julkisesti ja selkeäsanaisesti tuomittava. Se on välttämätöntä, koska poliisin omavalvonta ei näytä toimivan. Missä on se paljon mainostettu poliisin kunniakoodi, joka (kuulemma) saa alan virkamiehet puuttumaan kollegoidensa väärinkäytöksiin välittömästi jos sellaisia havaitaan? Eli se kunniakoodi, joka ei – erään poliisikansanedustajan sanoin – ”hyväksy minkäänlaista lainvastaista toimintaa viranhoidossa”.
Ainakin tässä tapauksessa poliisin omavalvonta ja ammattikunnan kunniakoodi ovat loistaneet poissaolollaan.

Saattaisiko olla niin, että juuri esimiesvalvonnan pettäminen ja kyseisestä kunniakoodista lipeäminen on se syy, minkä vuoksi poliisin väärinkäytöksistä vaietaan Aueriin kohdistetun murhatutkinnan osalta? Onko niin, että valvontavastuussa olleet esimiehet poliisin kaikilla tasoilla joutuvat nyt häpeämään sitä, että mitään ei aikanaan tehty, vaikka kansalaisten ja muiden viranomaisten (ehkä jopa kollegoiden) ilmoituksia poliisin tekemistä laittomuuksista Ulvilan surman tutkintaan liittyen suorastaan tulvi ovista ja ikkunoista?"

[Miss Holmes #1]

Onko Niina Berg litteroinnin tai ääninauhojen kuuntelun ammattilainen?
Ei.
Onko hän Anneli Auerin ystävä ja puolustaja?
Kyllä.

•••••
Niina Bergin tulkinnat nauhasta ovat yhtä luotettavia kuin kenen tahansa täällä nauhasta mielipiteitä esittäneen. Hänen ammattitaitonsa todennäköisesti äänitekniikan osalta alittaa jopa omani.

•••••
Toivon todella, että KRP panostaa nauhaan, jolla murha on ”livenä”.

[Vuorenninnu]

Niina Bergin tulkinnat nauhasta ovat yhtä luotettavia kuin kenen tahansa täällä nauhasta mielipiteitä esittäneen. Hänen ammattitaitonsa todennäköisesti äänitekniikan osalta alittaa jopa omani.

•••••
Toivon todella, että KRP panostaa nauhaan, jolla murha on ”livenä”.

Onko Berg siis esittänyt jossain jotain omia tulkintojaan nauhasta ja niiden perusteella olisi sitten tehty poliisista tutkintapyyntö? Ei kai sentään. Eiköhän kyse ole nimenomaan poliisin tekemistä ja teettämistä äänitutkimuksista ja rikoksista tähän liittyen. Niillä, joilla on ”rikollinen mieli”, on tietysti edelleen intohimoja väärennetyn tallenteen suhteen. Ymmärtäähän sen.

[Kuolemannaakka]

Onko Niina Berg litteroinnin tai ääninauhojen kuuntelun ammattilainen?
Ei.
Onko hän Anneli Auerin ystävä ja puolustaja?
Kyllä.

•••••
Niina Bergin tulkinnat nauhasta ovat yhtä luotettavia kuin kenen tahansa täällä nauhasta mielipiteitä esittäneen. Hänen ammattitaitonsa todennäköisesti äänitekniikan osalta alittaa jopa omani.

•••••
Toivon todella, että KRP panostaa nauhaan, jolla murha on ”livenä”.

Et kaiketi jaksanut lukea tuota tekstiä ajatuksella läpi, että mistä siinä on kyse ja mitä väitettiin ja millä perusteilla.

Kaikki toivomme, että KRP panostaa nauhaan, jolla murha on "livenä", se oli koko jutun pointti. Kysymys on vain siitä, että onko sitä nauhaa enää olemassakaan. Tämän vuoksi pitäisi selvittää, onko KRP:n tutkima nauha alkuperäinen vai muuteltu. Häken mukaan alkuperäinen on hävitetty.

[Miss Holmes #1]

Kenelläkään täällä ei varmasti ole niin rikollinen mieli, että toivoisi tutkimuksen etenevän väärennetyn häketallenteen voimin.

Minusta on uskomatonta, että joku kuvittelee parin poliisin kyenneen väärentämään nauhaan Annelin äänen niin, ettei sitä tämän päivän tekniikalla sieltä pystyttäisi todentamaan.

Kaiken lisäksi Annelin sanomiset nauhalla ei ole ne oleelliset kohdat. Oleellista on löytää nauhalta tuo ehkä Suomen kuuluisin Huppumies.
Se mitä Anneli sanoo tai huutelee, on täysin epäoleellista.

Annelin mahdollinen ’kuole’ lausahdus, voi yhtä hyvin olla ’älä kuole’.

Minä kuitenkin uskon, että tekniikka mahdollistaa nauhan taustaäänien esiin tuonnin. Se on se oleellinen.

Uskoisin myös, että Joutsenlahdella on tallessa tuo alkuperäinen nauha. Olettaisin mielenkiinnon Huppiksen löytymiseen olleen aikanaan niin vahva, että alkuperäinen, väärentämätön (?) tallenne päätyi hänelle tikulla tai cdllä myös kotiin kuunneltavaksi.
Etenkin, kun tuo nauha ei kuulunut mihinkään salattuun materiaaliin.

[Vuorenninnu]

Minusta on uskomatonta, että joku kuvittelee parin poliisin kyenneen väärentämään nauhaan Annelin äänen niin, ettei sitä tämän päivän tekniikalla sieltä pystyttäisi todentamaan.

Oleellista on löytää nauhalta tuo ehkä Suomen kuuluisin Huppumies.

Poliisin ja syyttäjän alkuperäisen nauhan kopiona esittelemä tallenne voidaan osoittaa niin nykytekniikalla kuin vanhemmallakin tekniikalla ”epäaidoksi” jo pelkästään metatiedoista. Eikä Annelin ääntä ole tarvinnut väärentää, onhan voitu käyttää Annelin omaa ääntä tallenteen väärentämisessä

Huppumies taas on löydetty tallenteelta jo aikoja sitten, se vaan jotenkin joutui poliisilta hukkaan.

[Miss Holmes #1]

Kuten Vuoren Ninnukka tiedät, äänitekniikka on viimeisen 10 vuoden aikana kehittynyt huimasti.
Nauhasta jäi aikoinaan epäselväksi kuuluuko sieltä ulkopuolista vai ei.
Tänäpäivänä sekin toivon mukaan saadaan aukottomasti tutkittua.

Eikö Niina Bergin kannattaisi ottaa yhteyttä Juha Joutsenlahteen. Hän varmasti auttaisi julkean poliisin rikoksen selvittelyssä mielellään. Puhdistaisi näin omaa mainettaan myös.

Jos KRP nyt tutkii nauhaa, olet luultavimmin sitä mieltä, että tutkivat väärennöstä ja totuus jää edelleen pimentoon? Joutsenlahden apu tässäkin tapauksessa olisi ensiarvoisen tärkeää. Hän on kuitenkin yksi niistä, jotka nauhan ovat ensimmäisenä kuulleet.
(Vai eikö hän huomannut tuota muka oman 1,5 vuotisen tutkimuksensa aina pyytää. Ei saa naurattaa.)

******
Uskoisin, että totuus väärennösväitteistä tulee KRPn tutkinnassa myös esille.

******
Kuka pyysi Annelia kuulusteluissa huhuilemaan ''Kuole''?