Miksi Anneli ei estä A:n liikkumista häke-puhelun aikana?

[Bullit]

Niin ja siis vielä tarkemmin "Olen juuri tappanut mieheni ja esitän, että takkahuoneessa on miehen kimpussa oleva huppismurhaaja. Päästänkö tyttöni kesken kuvitteellisen tappelun katsomaan tyhjää takkahuonetta jossa on mieheni ruumis?" =)

Aloin miettiä, että meidän on varmasti paljon helpompi kuvitella mitä itse tekisi, jos olisi takkahuoneesta paennut uhri kuin jos olisi lavastusta paraikaa tekevä tappaja.

Ehdotan Taavettia seuraillen, että pidetään siitä kiinni, että Anneli ei estänyt tyttärensä liikkumista millään lailla. Siltä se minustakin vaikutti. Lyhykäisyydessään siis näin:

1. Puhelimeen tullessaan Anneli joko (a) pakeni takkahuoneesta tai (b) hänellä on lavastus käynnissä
2. Hän näkee hetken päästä tyttärensä kävelevän takkahuonetta kohti
3. Hän ei tee elettäkään pysäyttääkseen tytärtä

Jos olisit Annelin paikalla, päästäisitkö tytärtä sinne kurkistelemaan kummassakaan vaihtoehdossa?

Jos päästäisit lavastusvaihtoehdossa, miksi?

[taavetti]

Vaikkapa näin; ollessaan hyvän lavastuksen jälkeen häkeen soittamassa tytär on menossa takkahuoneen suuntaan, ehkä jo kerkesi ovelle asti katsomaan. Auer pyytää tyttären puhelimeen ja menee jotain kautta takkahuoneeseen ja juoksentelee siinä sitten eeskahtaalleen. Siinä vaiheessa, kun Auerin on tultava häkenaisen pyytämänä ja tytön luuria ojentaessa taas keittiön puhelimen ääreen tyttö kerkeää mennä sen muutaman metrin taas takkahuoneen ovelle. Auer on niin keskittynyt kertomaan pakomatkoistaan hätäkeskukseen, ettei heti huomaa tyttären lähtöä. Tarkoitus ei ollut, että tyttö näkee ruhjotun isänsä, mutta näin kerkesi tapahtua. "Älä itke siellä hei"
Ja talon mittasuhteet; puhelimen kohdalta takkahuoneen ovelle ei ole montaakaan metriä.

[Bullit]

Vaikkapa näin; ollessaan hyvän lavastuksen jälkeen häkeen soittamassa tytär on menossa takkahuoneen suuntaan, ehkä jo kerkesi ovelle asti katsomaan. Auer pyytää tyttären puhelimeen ja menee jotain kautta takkahuoneeseen ja juoksentelee siinä sitten eeskahtaalleen. Siinä vaiheessa, kun Auerin on tultava häkenaisen pyytämänä ja tytön luuria ojentaessa taas keittiön puhelimen ääreen tyttö kerkeää mennä sen muutaman metrin taas takkahuoneen ovelle. Auer on niin keskittynyt kertomaan pakomatkoistaan hätäkeskukseen, ettei heti huomaa tyttären lähtöä. Tarkoitus ei ollut, että tyttö näkee ruhjotun isänsä, mutta näin kerkesi tapahtua. "Älä itke siellä hei"
Ja talon mittasuhteet; puhelimen kohdalta takkahuoneen ovelle ei ole montaakaan metriä.

Eli tässä esittämässäsi versiossa Anneli lavasti huolellisesti hätäkeskuspuheluun asti. Puhelun aikana hänen keskittymisensä kuitenkin lopahti, eikä hän huomannut tyttären liikkeitä. Syvänmeren kalmari on samoilla linjoilla, Annelille tuli tässä pieni lipsahdus. Tämä lienee se miten tämä useimmiten ajatellaan tapahtuneen, jos siis syyttää Annelia murhasta.

Miten tämmöinen keskittymisen lipsahdus voi tapahtua näin oleellisessa asiassa? Annelille, joka kuitenkin kuvataan aina näissä lavastushommissa älykkääksi. Se lapsen päästäminen siihen poukkoilemaan on valtava riski, tyhmistä tyhmin temppu, kuten Kuolemannaakka huomautti. Kai olette siitä samaa mieltä?

Jos galluppi asiasta tehtäisiin, veikkaan, että kukaan ei sanoisi päästävänsä lastaan katsomaan onko tappaja paikalla. Mutta veikkaan, että kukaan ei sanoisi päästävänsä lastaan katsomaan myöskään tässä toisessa vaihtoehdossa, jossa olisi siis itse tappaja. Vai löytyykö teistä joku joka sanoisi päästävänsä? Kyllä tällaisella ajatuksella saa leikkiä täällä, rohkeasti vaan

Voidaan toki argumentoida, että vaikka kaikki etukäteen sanovat, etteivät päästä lastaan kummassakaan, silti tosipaikan tullen tässä "itse murhaajana/lavastajana" - vaihtoehdossa lipsahduksia tapahtuu luultavasti enemmän. Mutta tuo on pelkkää mutuilua: mitään tutkimuksia tämän tueksi ei ole: yhtä lailla voidaan perustelut löytää sille, että se voi olla myös päinvastoin.

Oleellinen juttu on se, että jos on niin, että Annelin toiminta on epäuskottavaa ja todella outoa molemmissa vaihtoehdoissa, mitä päätelmiä siitä sitten enää voidaan tehdä liittyen takkahuoneen tilanteeseen? Onko niin, että lopulta ei mitään? Että takkahuoneen sijaan selitys Annelin käytökselle löytyy psykologian ilmiöistä jos sieltäkään?

[Bullit]

Ei kukaan voi olla noin ajattelematon, että lapseen ei kiinnitetä juuri mitään huomiota, paitsi "tuutsä tänne puhelimeen?". Kuka tahansa vanhempi huutaisi tuossa vaiheessa epätoivoisena lapselle että "älä mee sinne!". Jos viereisessä huoneessa olisi brutaali murhaaminen meneillään.

Juuri näin. Mutta onko niin, että kukaan murhaaja-lavastajakaan ei voi olla niin ajattelematon, että ei kiinnitä lapseen huomiota?

[Elpram]

Useita hätäkeskusnauhotteita elämässäni kuulleensa yleensä paniikissa otetaan lapsen kainaloon ja piiloudutaan tai lähdetään kiireen vilkkaan ulos soittamaan hätäkeskukseen mahdollisimman kauas vaarallisesta murhamiehestä.

[Vahvero]

Mielestäni tässä ketjussa on hyviä pointteja ja ihan aiheellistakin ihmettelyä. Ideaalitilanteessa Annelin olisi ehdottomasti pitänyt huolehtia paremmin Amandasta. Se ei kuitenkaan vielä todista hänen olevan murhaaja, ettei hän syystä tai toisesta toiminut niin.

Tällaiset järkyttävät tapahtumat ovat aina hyvin poikkeuksellisia ja yksilöllisiä tilanteita eikä niitä voi verrata keskenään. Ihmiset toimivat hyvin eri tavoin kriisitilanteissa eikä mitään yleistä linjaa voida vetää. Itselleni esim. on tyypillistä lamaantua, jolloin en kerta kaikkiaan kykene välttämättä toimimaan tai saan just ja just sen hätäpuhelun soitettua ja soperrettua jotakin, mutta en välttämättä pysty auttamaan muuten tai kykene huomioimaan muuta ympärillä olevaa, koska huomioni terävöityy tasan yhteen asiaan. Hermostoni voi jopa reagoida niin, että minua alkaa pyörryttää ja jalat lähtevät alta. On kuitenkin ollut myös tilanteita, joissa olenkin odottamattomasti kyennyt olemaan hyvin rationaalinen ja ohjaamaan muidenkin toimintaa. Reagointini on hyvin tilannekohtaista ja ennustamatonta.

Kun Jukka huutaa taustalla kuoleman kielissä, en ihmettele, että Anneli ei ole kyennyt huomioimaan Amandaa riittävästi. Samanlaista äkillistä stressiä toivottavasti kukaan meistä ei ole kokenut. Vaikka joku toimintamalli tuntuisi epäloogiselta, on huomioitava, että tilanteessa on niin valtava adrenaliiniryöppy, joka voi saada kenet tahansa toimimaan odottamattomasti.

[Vahvero]

Olen myös sitä mieltä, että häkepäivystäjän olisi pitänyt ohjeistaa Annelia. Paniikissa olevan aivot eivät toimi ja toiminnanohjaus heikentyy, joten silloin auttavan ammattilaistahon täytyy ottaa vastuuta. Häken olisi pitänyt antaa selkeitä ja napakoita käskyjä, muutakin kuin "älä mee pois linjoilta". Häke sai jo puhelun alussa tietää, että paikalla on myös neljä lasta, mutta ei kommentoinut sitä mitenkään. Toki varmasti tämä on ollut häkellyttävä tilanne myös tuolle päivystäjälle ja hänellä on ollut kiire viestittää asia eteenpäin poliisille ja ambulanssille sekä yrittää saada tarvittavat tiedot Annelilta, mutta kyllä hän vähän jätti Annelin oman onnensa nojaan pärjäilemään.

[Pieni liekki]

Useita hätäkeskusnauhotteita elämässäni kuulleensa yleensä paniikissa otetaan lapsen kainaloon ja piiloudutaan tai lähdetään kiireen vilkkaan ulos soittamaan hätäkeskukseen mahdollisimman kauas vaarallisesta murhamiehestä.

Oletko koskaan ollut hätätilanteessa, jossa kotirauhan piiriin kuuluvalle alueelle on tunkeutunut tuntematon ihminen, joka on alkanut pahoinpidellä sinua ja läheistäsi? Tähtisentiellä oli neljä lasta, joita ei noin vain oteta kainaloon. Ainoa puhelinkin, jota Anneli osasi käyttää, sijaitsi keittiössä ja oli lankapuhelin, jota ei pysty ottamaan mukaan, vaikka olisi ymmärtänytkin mennä piilottelemaan lukkojen taakse vessaan.

Olisi hienoa, jos joku taho riippumattomasti analysoisi Annelin ja hätäkeskusvirkailijan toiminnan murhatapahtuman aikana. Uskoisin, että molemmat saisivat asiassa synninpäästön, sillä apua saatiin nopeasti paikalle. Ehkä kuitenkin jotain voitaisiin oppia vastaisuuden varalle. Loppujen lopuksi, kun tarkemmin ajattelee, niin kai ihmiset ovat vähäisemmällä toiminnalla saaneet hengenpelastusmitaleita. Mahdollisesti Anneli ja hätäkeskusvirkailija onnistuivat toiminnallaan pelastamaan viiden ihmisen hengen, vaikka yksi valitettavasti ehti menehtyä.

[Syvänmeren kalmari]

Eli tässä esittämässäsi versiossa Anneli lavasti huolellisesti hätäkeskuspuheluun asti. Puhelun aikana hänen keskittymisensä kuitenkin lopahti, eikä hän huomannut tyttären liikkeitä. Syvänmeren kalmari on samoilla linjoilla, Annelille tuli tässä pieni lipsahdus. Tämä lienee se miten tämä useimmiten ajatellaan tapahtuneen, jos siis syyttää Annelia murhasta.

Miten tämmöinen keskittymisen lipsahdus voi tapahtua näin oleellisessa asiassa? Annelille, joka kuitenkin kuvataan aina näissä lavastushommissa älykkääksi. Se lapsen päästäminen siihen poukkoilemaan on valtava riski, tyhmistä tyhmin temppu, kuten Kuolemannaakka huomautti. Kai olette siitä samaa mieltä?

Viittausta lyhennetty. Aika yksioikoinen logiikka, että koska anneli on niin älykäs, niin hänelle ei voisi sattua virheitä tai lipsahduksia. Eikö annelin syyllisyyteen uskova siis voi ajatella, että vaikka tilanne oli muutoin ovelasti lavastettu, niin kömmähdys sattui matkaan.

JOS anneli on tilanteessa käynyt viimeistelemässä surmatyön, on hänen täytynyt olla puhelimeen palatessaan niin kovan tunnemyrskyn keskellä, että lapsen ohjeistaminen lavastuksen näkökulmasta on yksinkertaisesti vain unohtunut. Kun sitten lapsi parkaisee, on helppo kääntää ajatus taas lavastamiseen ja keskustelu siihen, että "Oliks se viel siel?" "Ei, se lähti" "Se lähti jo vai?".

Korostan, että itse en ole kantaani asiaan mitenkään lukinnut, vaan mieluiten tarkastelen kaikkia mahdollisuuksia ja kyselen erikoisiin yksityiskohtiin liittyviä seikkoja asioista paremmin tietäviltä.

On mahdollista, että talossa kävi ulkopuolinen hyökkääjä. Samaan aikaan on outoa, että ulkopuolinen hyökkääjä hyökkäisi ikkunan läpi tullessaan pikkuruisella keittiöveitsellä ja tökkisi sillä 70 kertaa. Ja yhtä outoa on se, ettei lasta ohjeisteta mitenkään pysymään tilanteesta poissa jos kymmenen metrin päässä riehuu raivokas tappaja. Ja outo sattuma on myös se, että vanhemmilla on ollut juuri kyseisenä yönä kovaa riitaa. Ja lapsi oli ilmeisesti käsityksessä, että vanhemmat rikkoivat ikkunan.

[Kuolemannaakka]

Ei kukaan voi olla noin ajattelematon, että lapseen ei kiinnitetä juuri mitään huomiota, paitsi "tuutsä tänne puhelimeen?". Kuka tahansa vanhempi huutaisi tuossa vaiheessa epätoivoisena lapselle että "älä mee sinne!". Jos viereisessä huoneessa olisi brutaali murhaaminen meneillään.

Juuri näin. Mutta onko niin, että kukaan murhaaja-lavastajakaan ei voi olla niin ajattelematon, että ei kiinnitä lapseen huomiota?

Kai näissä on taustalla se ajatus, että Anneli on vaan niin hirmuisen ilkeä, että hän haluaa traumatisoida myös lapsensa. Taikka sitten niin kuin syyttäjä väitti: Anneli ja Amanda molemmat näyttelevät.

Mutta tämä on se tärkein asia: Anneli ei voi mitenkään voittaa, vaikka hän tekisi mitä. Jos hän olisi tosiaan toiminut "niinkuin kaikki toimisi", eli kaapannut 4 lasta kainaloon ja juossut naapurin ovea takomaan. Niin hän olisi vapautunut vankilasta vasta 20-luvulla. Koko surmasta ei olisi mitään todisteita, eikä mitään tietoa, miten ja missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Siellä makaisi kuollut Jukka lattialla ja Anneli kertoisi että huppumies tuli. Arvaa moniko uskoisi?

Juttuja ei siis voi ratkaista "epäilyttävillä asioilla", koska jokaisesta asiasta saadaan epäilyttävä, jos sen tekijää ajattelee syylliseksi. Naapuriin lähteminen ja huppumiehestä höpöttäminen tekisi jutusta ihan yksinkertaisen kotiriidan, jota kukaan ei uskoisi, mikäli dna:ta tai muuta todistusaineistoa ei löytyisi. JOS siis haluaisi Annelin syyllisenä nähdä. Tuo toiminta ei todistaisi yhtään mitään, se olisi jopa luonnollista, mutta se olisi heti lavastamista, jos Annelin ajattelee olevan syyllinen. Hänellähän olisi lähes rajattomasti aikaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä vaan, eikä apu tule läheskään niin nopeasti perille kuin todellisuudessa tuli.

Todellisuudessa Auerin käytös oli täysin optimaalinen, hän teki kaiken niin kuin "pitäisi tehdä", mutta miten "tavallinen ihminen" ei ilmeisesti siltikään tekisi. Ei saa soittaa apua heti paikalle, se on epäilyttävää=)

[Bullit]

Useita hätäkeskusnauhotteita elämässäni kuulleensa yleensä paniikissa otetaan lapsen kainaloon ja piiloudutaan tai lähdetään kiireen vilkkaan ulos soittamaan hätäkeskukseen mahdollisimman kauas vaarallisesta murhamiehestä.

Oletko koskaan ollut hätätilanteessa, jossa kotirauhan piiriin kuuluvalle alueelle on tunkeutunut tuntematon ihminen, joka on alkanut pahoinpidellä sinua ja läheistäsi? Tähtisentiellä oli neljä lasta, joita ei noin vain oteta kainaloon. Ainoa puhelinkin, jota Anneli osasi käyttää, sijaitsi keittiössä ja oli lankapuhelin, jota ei pysty ottamaan mukaan, vaikka olisi ymmärtänytkin mennä piilottelemaan lukkojen taakse vessaan.

Olisi hienoa, jos joku taho riippumattomasti analysoisi Annelin ja hätäkeskusvirkailijan toiminnan murhatapahtuman aikana. Uskoisin, että molemmat saisivat asiassa synninpäästön, sillä apua saatiin nopeasti paikalle. Ehkä kuitenkin jotain voitaisiin oppia vastaisuuden varalle. Loppujen lopuksi, kun tarkemmin ajattelee, niin kai ihmiset ovat vähäisemmällä toiminnalla saaneet hengenpelastusmitaleita. Mahdollisesti Anneli ja hätäkeskusvirkailija onnistuivat toiminnallaan pelastamaan viiden ihmisen hengen, vaikka yksi valitettavasti ehti menehtyä.

Koska Anneli ei suojele tytärtään, saan täysin kiinni siitä epäuskosta ja turhautumisesta, joka Annelin toiminnasta tässä nousee. Jos tästä oppaita kirjoitettaisiin, niin kyllä ensimmäisenä siinä pitäisi lukea että "varmista lasten turvallisuus". Pienempien lasten suhteen hän saattoi toimia jopa oikeinkin, mutta kyllä minusta kiistämätöntä on se, että Anneli mokasi täydellisesti vanhimman tyttären turvallisuuden varmistamisen suhteen.

Mutta sitten me tullaankin kiinnostavan lähteille. Jonka takia tämän ketjun aloitin. Että miksi näin kävi.

Se looginen päätelmä, että koska Anneli ei estele, Annelin on täytynyt tietää, että mitään vaaraa ei ole, että siellä takkahuoneessa ei ole ketään ulkopuolista... saan tästä päättelystä täysin kiinni. Tunnetasolla tämä on minusta se luonnollisin, automaattisin päättely.

Mutta kyseinen päättely alkaa kaatua siihen, että jos olet tekemässä lavastusta, siinäkään tapauksessa sinne ei olisi pitänyt tytärtä päästää, koska tytär voi hyvin helposti pilata lavastuksen. Ja kuten Kuolemannaakka kirjoitti, minunkin mielestä lavastuksen tekijä jopa todennäköisesti paremmin osaisi kontrolloida tilannetta myös lasten osalta kuin paniikissa puukkohyökkäystä pakenija. Ja jos molemmissa vaihtoehdoissa tyttären vapaan liikkumisen salliminen on epäuskottavaa, niin syyllisyyskysymystä ei voida tällä enää minun mielestä ratkaista. Vai onko tässä päättelyssäni joku looginen virhe?

Tämä ei ole ehdottamasi riippumaton selvitys, kaukana siitä, mutta juttelin vaihteeksi äsken tekoälyn kanssa asiasta. Tämä nosti esille aika mielenkiintoisia perusteluita, miksi nimenomaan kotona ja ensisijaisesti mieheen kohdistuvassa hyökkäyksessä naisen käyttäytyminen ja tilanteesta tekemä riskiarviointi voi mennä pieleen. Niin pahasti pieleen, että edes lapsen liikuskelua väkivaltatilannetta kohti ei tulkita reaktiota vaativana. Tilannetta saatetaan vaan katsoa möllöttää, mutta mikään lamppu ei syty.

[Kuolemannaakka]

Eli tässä esittämässäsi versiossa Anneli lavasti huolellisesti hätäkeskuspuheluun asti. Puhelun aikana hänen keskittymisensä kuitenkin lopahti, eikä hän huomannut tyttären liikkeitä. Syvänmeren kalmari on samoilla linjoilla, Annelille tuli tässä pieni lipsahdus. Tämä lienee se miten tämä useimmiten ajatellaan tapahtuneen, jos siis syyttää Annelia murhasta.

Miten tämmöinen keskittymisen lipsahdus voi tapahtua näin oleellisessa asiassa? Annelille, joka kuitenkin kuvataan aina näissä lavastushommissa älykkääksi. Se lapsen päästäminen siihen poukkoilemaan on valtava riski, tyhmistä tyhmin temppu, kuten Kuolemannaakka huomautti. Kai olette siitä samaa mieltä?

Viittausta lyhennetty. Aika yksioikoinen logiikka, että koska anneli on niin älykäs, niin hänelle ei voisi sattua virheitä tai lipsahduksia. Eikö annelin syyllisyyteen uskova siis voi ajatella, että vaikka tilanne oli muutoin ovelasti lavastettu, niin kömmähdys sattui matkaan.

JOS anneli on tilanteessa käynyt viimeistelemässä surmatyön, on hänen täytynyt olla puhelimeen palatessaan niin kovan tunnemyrskyn keskellä, että lapsen ohjeistaminen lavastuksen näkökulmasta on yksinkertaisesti vain unohtunut. Kun sitten lapsi parkaisee, on helppo kääntää ajatus taas lavastamiseen ja keskustelu siihen, että "Oliks se viel siel?" "Ei, se lähti" "Se lähti jo vai?".

Korostan, että itse en ole kantaani asiaan mitenkään lukinnut, vaan mieluiten tarkastelen kaikkia mahdollisuuksia ja kyselen erikoisiin yksityiskohtiin liittyviä seikkoja asioista paremmin tietäviltä.

On mahdollista, että talossa kävi ulkopuolinen hyökkääjä. Samaan aikaan on outoa, että ulkopuolinen hyökkääjä hyökkäisi ikkunan läpi tullessaan pikkuruisella keittiöveitsellä ja tökkisi sillä 70 kertaa. Ja yhtä outoa on se, ettei lasta ohjeisteta mitenkään pysymään tilanteesta poissa jos kymmenen metrin päässä riehuu raivokas tappaja. Ja outo sattuma on myös se, että vanhemmilla on ollut juuri kyseisenä yönä kovaa riitaa. Ja lapsi oli ilmeisesti käsityksessä, että vanhemmat rikkoivat ikkunan.

Pikkuruisessa keittiöveitsessä oli 20 sentin terä...
Oudointa jutussa on se, että murhattiin ihminen. Se on paljon harvinaisempaa, kuin ikkunasta tuleminen.
Mitään riitaa ei ole vanhemmilla ollut, eikä sellaisesta ole kukaan lapsikaan kertonut.

Kannattas vaan lukea se mun kirja, siellä nämä kaikki asiat on ihan oikeasti. Selvittää monta probleemaa. Lehdissä on ollut hirveästi väärää tietoa.

[Kuolemannaakka]

Useita hätäkeskusnauhotteita elämässäni kuulleensa yleensä paniikissa otetaan lapsen kainaloon ja piiloudutaan tai lähdetään kiireen vilkkaan ulos soittamaan hätäkeskukseen mahdollisimman kauas vaarallisesta murhamiehestä.

Oletko koskaan ollut hätätilanteessa, jossa kotirauhan piiriin kuuluvalle alueelle on tunkeutunut tuntematon ihminen, joka on alkanut pahoinpidellä sinua ja läheistäsi? Tähtisentiellä oli neljä lasta, joita ei noin vain oteta kainaloon. Ainoa puhelinkin, jota Anneli osasi käyttää, sijaitsi keittiössä ja oli lankapuhelin, jota ei pysty ottamaan mukaan, vaikka olisi ymmärtänytkin mennä piilottelemaan lukkojen taakse vessaan.

Olisi hienoa, jos joku taho riippumattomasti analysoisi Annelin ja hätäkeskusvirkailijan toiminnan murhatapahtuman aikana. Uskoisin, että molemmat saisivat asiassa synninpäästön, sillä apua saatiin nopeasti paikalle. Ehkä kuitenkin jotain voitaisiin oppia vastaisuuden varalle. Loppujen lopuksi, kun tarkemmin ajattelee, niin kai ihmiset ovat vähäisemmällä toiminnalla saaneet hengenpelastusmitaleita. Mahdollisesti Anneli ja hätäkeskusvirkailija onnistuivat toiminnallaan pelastamaan viiden ihmisen hengen, vaikka yksi valitettavasti ehti menehtyä.

Koska Anneli ei suojele tytärtään, saan täysin kiinni siitä epäuskosta ja turhautumisesta, joka Annelin toiminnasta tässä nousee. Jos tästä oppaita kirjoitettaisiin, niin kyllä ensimmäisenä siinä pitäisi lukea että "varmista lasten turvallisuus". Pienempien lasten suhteen hän saattoi toimia jopa oikeinkin, mutta kyllä minusta kiistämätöntä on se, että Anneli mokasi täydellisesti vanhimman tyttären turvallisuuden varmistamisen suhteen.

Mutta sitten me tullaankin kiinnostavan lähteille. Jonka takia tämän ketjun aloitin. Että miksi näin kävi.

Se looginen päätelmä, että koska Anneli ei estele, Annelin on täytynyt tietää, että mitään vaaraa ei ole, että siellä takkahuoneessa ei ole ketään ulkopuolista... saan tästä päättelystä täysin kiinni. Tunnetasolla tämä on minusta se luonnollisin, automaattisin päättely.

Mutta kyseinen päättely alkaa kaatua siihen, että jos olet tekemässä lavastusta, siinäkään tapauksessa sinne ei olisi pitänyt tytärtä päästää, koska tytär voi hyvin helposti pilata lavastuksen. Ja kuten Kuolemannaakka kirjoitti, minunkin mielestä lavastuksen tekijä jopa todennäköisesti paremmin osaisi kontrolloida tilannetta myös lasten osalta kuin paniikissa puukkohyökkäystä pakenija. Ja jos molemmissa vaihtoehdoissa tyttären vapaan liikkumisen salliminen on epäuskottavaa, niin syyllisyyskysymystä ei voida tällä enää minun mielestä ratkaista. Vai onko tässä päättelyssäni joku looginen virhe?

Tämä ei ole ehdottamasi riippumaton selvitys, kaukana siitä, mutta juttelin vaihteeksi äsken tekoälyn kanssa asiasta. Tämä nosti esille aika mielenkiintoisia perusteluita, miksi nimenomaan kotona ja ensisijaisesti mieheen kohdistuvassa hyökkäyksessä naisen käyttäytyminen ja tilanteesta tekemä riskiarviointi voi mennä pieleen. Niin pahasti pieleen, että edes lapsen liikuskelua väkivaltatilannetta kohti ei tulkita reaktiota vaativana. Tilannetta saatetaan vaan katsoa möllöttää, mutta mikään lamppu ei syty.

Olen joskus ehkä 2011 jo kirjoittanut oman käsitykseni siitä, miksi Anneli "ei suojele tytärtään" eikä juuri itseäänkään. Hän ajattelee "selkäydintasolla", että murhaaja on Jukalle suuttunut henkilö, joka tuli tappamaan tai tappelemaan Jukan kanssa. Ei siis hänen kanssaan, eikä hänen lastensa kanssa. Yleensä surmilla on tietty kohde. Surmaajat äärimmäisen harvoin tappavat lapsia, tai jokaista vastaantulijaa. Hänellä on kaunaa yhtä ihmistä vastaan, ei kaikkia ihmisiä.

Kun miehet tappelevat kadulla, niin naiset pyörivät siinä ympärillä ja huutavat lopettamaan. He eivät lähde juoksemaan karkuun. He eivät kuvittele, että miehestä selviydyttyään toinen tappelijoista käy naisen kimppuun. Maailmassa pitää olla sääntöjä joiden mukaan eletään. Ei tapeta epäreilusti kokonaan ulkopuolisia, jotka eivät ole tehneet mitään. Tottahan tämä ei ole, mutta useimmiten se pitää paikkansa. Surmilla on tietty kohde, ja jos tiettyyn taloon tulee yöllä ihminen joka oitis käy yhden perheenjäsenen kimppuun ja nujakoi tämän kanssa minuuttitolkulla, niin silloin ajatellaan, että tuo minun mieheni oli se kohde. Koska eihän kukaan ILMAN SYYTÄ käy kenenkään kimppuun. Annelilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, ja hänen lapsellaan vielä vähemmän. Mutta hänen miehensä kaiken järjen mukaan tunsi tämän, koska "eihän nyt ketään satunnainen hullu tule yöllä ikkunan läpi juuri meidän taloomme."

En tiedä, mikä Annelin lapsia sitten uhkasi tässä tilanteessa. Kuinka todennäköistä olisi ollut että tämä suuttunut työkaveri alkaa jahtaamaan 9 vuotiasta tyttöäkin ympäri taloa? Veikkaan, että hyvin harvassa tapauksessa olisi lähtenyt jahtaamaan. Ei lähtenyt nytkään, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut tappaa tuntematonta pikkutyttöä.

[Bullit]

Tämä ei ole ehdottamasi riippumaton selvitys, kaukana siitä, mutta juttelin vaihteeksi äsken tekoälyn kanssa asiasta. Tämä nosti esille aika mielenkiintoisia perusteluita, miksi nimenomaan kotona ja ensisijaisesti mieheen kohdistuvassa hyökkäyksessä naisen käyttäytyminen ja tilanteesta tekemä riskiarviointi voi mennä pieleen. Niin pahasti pieleen, että edes lapsen liikuskelua väkivaltatilannetta kohti ei tulkita reaktiota vaativana. Tilannetta saatetaan vaan katsoa möllöttää, mutta mikään lamppu ei syty.

Tuossa tiivistelmä. En laita suomennosta koska puhuu niin huonoa suomea. Se toki saa epäilemään tietääkö näistäkään
Tässä on yhtymäkohta siihen, miksi siihen lasin rikkomiseenkaan ei reagoida nopeasti: kun se on omassa kotona, aivot lyö vaan tyhjää.

In a situation where a wife’s husband is being attacked by an intruder inside their own home, it is possible that the wife may not immediately stop her child from approaching the crime scene. While most parents would instinctively protect their children, several psychological and emotional factors—especially the context of being in their own home—could lead the wife to overlook or fail to act on the child’s safety in the moment:

1. Shock and Freezing Response
In a highly stressful situation, the wife might experience a "freeze" response, where she is temporarily immobilized or unable to process what’s happening around her. This can prevent her from noticing or reacting to the child moving closer to the danger, even if she would normally act quickly to protect them.

2. Tunnel Vision
Under extreme stress, people often experience "tunnel vision," where their focus narrows to one immediate threat—in this case, the attack on her husband. The wife may become fixated on the husband’s safety, inadvertently neglecting the child, especially if the child seems to be out of direct harm or in another room.

3. Underestimating the Danger
Since the attack is happening in their own home, the wife may feel a false sense of security or assume that the house, which is usually a place of comfort, offers protection. She might not immediately recognize that the intruder poses a danger to everyone, including her child. The familiarity of the environment could cause her to underestimate the risk and delay her response.

4. Denial or Disbelief
When something traumatic happens in one's own home, there can be an added sense of disbelief. The wife might struggle to process the reality that an intruder has breached the security of her home, leading to denial about the severity of the situation. This can prevent her from acting quickly to ensure her child’s safety.

5. Panic and Cognitive Overload
In the chaos of the moment, the wife might be overwhelmed by panic and unable to think clearly. The stress of seeing her husband attacked in their own home could heighten the emotional response, leaving her too disoriented to recognize the child’s proximity to danger and take action.

6. Competing Priorities
In a crisis, the wife might instinctively focus on protecting her husband, especially if he’s being physically overpowered. If she feels that her husband is the primary protector in the family, she might not immediately assess the need to protect the child, thinking that the child is safe or that the husband will handle the threat. This can lead to neglecting the child’s safety in the moment.

7. Child’s Lack of Awareness or Curiosity
Children, especially young ones, may not fully understand the danger or may approach the situation out of curiosity. If the wife doesn’t immediately realize the risk, she may allow the child to get closer to the scene, thinking they are unaware of the threat or are in no immediate danger. The home environment might also give the child a false sense of security, leading them to wander toward the conflict without fear.

8. Cultural/Social Expectations
In some households, traditional gender roles may influence how the wife reacts in an emergency. If she sees her husband as the primary protector, she may assume he is in control of the situation and may not act quickly enough to protect the child. This dynamic might be reinforced by the context of being in their own home, where she might feel less urgency to act immediately.

9. Slow Reaction Due to Paralysis or Familiarity
Since the attack is happening in the home, the wife may be less likely to perceive it as a life-threatening situation at first, because her home is usually a place of safety. This familiarity can cause her to underestimate the severity of the threat or freeze when trying to assess the situation. Her hesitation could delay a response that would otherwise prioritize protecting the child.

Summary
While most parents would instinctively act to protect their children, a range of psychological and emotional factors, especially in the context of being in their own home, can lead the wife to temporarily neglect the child’s safety during a violent event. The familiarity of the home might create a false sense of security, while shock, denial, panic, and a narrowed focus on the immediate threat to the husband can cause her to overlook the child’s potential risk. This mix of psychological overload, shock, and the distorted perception of safety within one’s own home can delay a response to protect the child, even though the wife would typically act to shield them from danger.

[Bullit]

Oletko koskaan ollut hätätilanteessa, jossa kotirauhan piiriin kuuluvalle alueelle on tunkeutunut tuntematon ihminen, joka on alkanut pahoinpidellä sinua ja läheistäsi? Tähtisentiellä oli neljä lasta, joita ei noin vain oteta kainaloon. Ainoa puhelinkin, jota Anneli osasi käyttää, sijaitsi keittiössä ja oli lankapuhelin, jota ei pysty ottamaan mukaan, vaikka olisi ymmärtänytkin mennä piilottelemaan lukkojen taakse vessaan.

Olisi hienoa, jos joku taho riippumattomasti analysoisi Annelin ja hätäkeskusvirkailijan toiminnan murhatapahtuman aikana. Uskoisin, että molemmat saisivat asiassa synninpäästön, sillä apua saatiin nopeasti paikalle. Ehkä kuitenkin jotain voitaisiin oppia vastaisuuden varalle. Loppujen lopuksi, kun tarkemmin ajattelee, niin kai ihmiset ovat vähäisemmällä toiminnalla saaneet hengenpelastusmitaleita. Mahdollisesti Anneli ja hätäkeskusvirkailija onnistuivat toiminnallaan pelastamaan viiden ihmisen hengen, vaikka yksi valitettavasti ehti menehtyä.

Koska Anneli ei suojele tytärtään, saan täysin kiinni siitä epäuskosta ja turhautumisesta, joka Annelin toiminnasta tässä nousee. Jos tästä oppaita kirjoitettaisiin, niin kyllä ensimmäisenä siinä pitäisi lukea että "varmista lasten turvallisuus". Pienempien lasten suhteen hän saattoi toimia jopa oikeinkin, mutta kyllä minusta kiistämätöntä on se, että Anneli mokasi täydellisesti vanhimman tyttären turvallisuuden varmistamisen suhteen.

Mutta sitten me tullaankin kiinnostavan lähteille. Jonka takia tämän ketjun aloitin. Että miksi näin kävi.

Se looginen päätelmä, että koska Anneli ei estele, Annelin on täytynyt tietää, että mitään vaaraa ei ole, että siellä takkahuoneessa ei ole ketään ulkopuolista... saan tästä päättelystä täysin kiinni. Tunnetasolla tämä on minusta se luonnollisin, automaattisin päättely.

Mutta kyseinen päättely alkaa kaatua siihen, että jos olet tekemässä lavastusta, siinäkään tapauksessa sinne ei olisi pitänyt tytärtä päästää, koska tytär voi hyvin helposti pilata lavastuksen. Ja kuten Kuolemannaakka kirjoitti, minunkin mielestä lavastuksen tekijä jopa todennäköisesti paremmin osaisi kontrolloida tilannetta myös lasten osalta kuin paniikissa puukkohyökkäystä pakenija. Ja jos molemmissa vaihtoehdoissa tyttären vapaan liikkumisen salliminen on epäuskottavaa, niin syyllisyyskysymystä ei voida tällä enää minun mielestä ratkaista. Vai onko tässä päättelyssäni joku looginen virhe?

Tämä ei ole ehdottamasi riippumaton selvitys, kaukana siitä, mutta juttelin vaihteeksi äsken tekoälyn kanssa asiasta. Tämä nosti esille aika mielenkiintoisia perusteluita, miksi nimenomaan kotona ja ensisijaisesti mieheen kohdistuvassa hyökkäyksessä naisen käyttäytyminen ja tilanteesta tekemä riskiarviointi voi mennä pieleen. Niin pahasti pieleen, että edes lapsen liikuskelua väkivaltatilannetta kohti ei tulkita reaktiota vaativana. Tilannetta saatetaan vaan katsoa möllöttää, mutta mikään lamppu ei syty.

Olen joskus ehkä 2011 jo kirjoittanut oman käsitykseni siitä, miksi Anneli "ei suojele tytärtään" eikä juuri itseäänkään. Hän ajattelee "selkäydintasolla", että murhaaja on Jukalle suuttunut henkilö, joka tuli tappamaan tai tappelemaan Jukan kanssa. Ei siis hänen kanssaan, eikä hänen lastensa kanssa. Yleensä surmilla on tietty kohde. Surmaajat äärimmäisen harvoin tappavat lapsia, tai jokaista vastaantulijaa. Hänellä on kaunaa yhtä ihmistä vastaan, ei kaikkia ihmisiä.

Kun miehet tappelevat kadulla, niin naiset pyörivät siinä ympärillä ja huutavat lopettamaan. He eivät lähde juoksemaan karkuun. He eivät kuvittele, että miehestä selviydyttyään toinen tappelijoista käy naisen kimppuun. Maailmassa pitää olla sääntöjä joiden mukaan eletään. Ei tapeta epäreilusti kokonaan ulkopuolisia, jotka eivät ole tehneet mitään. Tottahan tämä ei ole, mutta useimmiten se pitää paikkansa. Surmilla on tietty kohde, ja jos tiettyyn taloon tulee yöllä ihminen joka oitis käy yhden perheenjäsenen kimppuun ja nujakoi tämän kanssa minuuttitolkulla, niin silloin ajatellaan, että tuo minun mieheni oli se kohde. Koska eihän kukaan ILMAN SYYTÄ käy kenenkään kimppuun. Annelilla ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, ja hänen lapsellaan vielä vähemmän. Mutta hänen miehensä kaiken järjen mukaan tunsi tämän, koska "eihän nyt ketään satunnainen hullu tule yöllä ikkunan läpi juuri meidän taloomme."

En tiedä, mikä Annelin lapsia sitten uhkasi tässä tilanteessa. Kuinka todennäköistä olisi ollut että tämä suuttunut työkaveri alkaa jahtaamaan 9 vuotiasta tyttöäkin ympäri taloa? Veikkaan, että hyvin harvassa tapauksessa olisi lähtenyt jahtaamaan. Ei lähtenyt nytkään, koska hänen tarkoituksenaan ei ollut tappaa tuntematonta pikkutyttöä.

Just näin! Ja siinä on tosiaan saattanut salamannopeasti välähtää Annelille mieleen ne Jukan kertomat uhkauksetkin. Ja ihan se, jos Annelia hätistettiin sillä veitsen tökkäisyllä kauemmaksi, josta hän sitten pakeni, saattaa ohjata samaan tulkintaan, että mies ja vain mies on kohde. Nyt miten nämä tilanteen tulkinnat syntyvät, niistä olisi ihan turha edes tulkitsijalta itseltään kysyä kun suuri osa on alitajuista salamannopeaa tilannearviota. Joka voi siis osua oikeaan tai väärään. Valitettavasti monesti väärään.