Se on ihan mahdollista että tämmöiset järkeilyt ohjaa sitä toimintaa ja jopa saattavat nousta jollain tasolla mieleen siinä eri vaiheissa.
Jos sitä koko tilannetta miettii vaiheittain:
- kun sitä lasia rikotaan: alkuhämmennys, aivot lyö tyhjää, ei osata sijoittaa mihinkään tuttuun sitä mitä tapahtuu.
- kun mies kömpii sisään ja alkaa tapahtua, mennään väliin, tulee nopea ajatus: "soita apua". Juostaan puhelimeen, mitään muita ajatuksia ei välttämättä ole päässä kuin se avun soittaminen. Joku toinen olisi yrittänyt löytää jotain kättä pidempää ja palannut takaisin tilanteeseen. Joku kolmas olisi lamaantunut täysin, ei olisi kyennyt tekemään yhtään mitään. Nyt miksi arvio tehdään näin, että siihen voi jäädä soittamaan apua saman katon alle, niin tämän ratkaisun teossa voi nämä kaikki - Jukan saamat uhkailut, omat käsitykset mitä väkivalta on (miesten välistä) jne - olla vaikuttamassa. Ja vaikuttamassa myös se, että lapsia on kahdessa huoneessa, miten vaikea niitä on herättää, ulos kylmä lasten lähteä yöpuvussa, jne. Mutta ne ei sen muutaman sekunnin aikana nouse todennäköisesti tietoiseen mieleen mitenkään.
- puhelun aikana: tässä on nyt erilaisia optioita. On optio (a) jossa mitään muuta ajattelua kuin "kumpa se apu tulisi äkkiä" ja se hätä miehestä, ei välttämättä nouse mieleen. Se missä psyykkisessä tilassa siinä ollaan, mikä on normaalia, tätä on meidän vaikea tajuta jos ei ole kokemusta. Estonian upotessa osa matkustajista kieltäytyi todistetusti ottamasta tarjottuja pelastusliivejä vastaan ja sen sijaan kävivät vaan porukalla pötköttelemään ja odottamaan varmaa kuolemaa. Ja vielä isompi määrä ihmisiä oli vaan muuten passiivisia ja siten myötävaikuttivat omaan kohtaloonsa. Ihan päätöntä saattaa olla käytös tällaisessa katastrofitilanteessa. Saatetaan esim. lähteä hytistä vielä hakemaan jotain jonninjoutavaa tavaraa ja kuollaan sille reissulle jne. Ja jos kerran iso osa ihmisistä toimii näin, silloin se ei ole epänormaalia vaan normaalia. Ihmiset toimivat jälkeenpäin arvioituna oudosti, epätarkoituksenmukaisesti, jopa vaarallisesti.
Se optio (b) tässä on se, että puhelun aikana tällaista tietoista arviointia on voinut nousta mieleen enemmän kun siinä aikaa enemmän. Tämä on ihan veikkailua, mutta todennäköisempänä pidän silti sitä, että ne asenteet ja menneet tapahtumat (kuten Jukan saamat uhkailut) on siellä vaikuttamassa siihen käytökseen vaan tietoisuuden ulkopuolella. Semmoinen aivosumu siinä saattaa olla melkoinen. Ja sitten siinä käy niin, että sitä omaa lasta, kun se siinä haahuilee, saatetaan siinä katsoa toljottaa, mutta niin sanotusti mikään lamppu ei syty päässä että mitään vaaraa tässä olisi kun se sinne takkahuoneen suuntaan hiippailee. Vaikka tietenkin siinä on oikeasti iso vaara. Tämä kuulostaa ihan käsittämättömältä, mutta juuri tällaista ihmisen toiminta (ajattelun puuttuminen) saattaa tällaisessa tilanteessa olla.
Kun täällä yksi kirjoittaja mainitsi leijonan, niin netistä löytyy videoita esim. safareilta, kun joku villieläin aiheuttaa odottamattoman vaaratilanteen, mutta safarin maksavat asiakkaat vaan naureskelevat tilanteella vaikka ryhmän kokeneella oppaalla puntti jo tutisee. Asiakkaillla kun on (alitajuinen) käsitys että turvassahan tässä ollaan, eihän tässä mitään voi sattua, kun kerran maksettu opastettu safari ja oppaat ja jeepit jne. Tsunamivideoissa samaa meininkiä... nähdään että meri pakenee ja iso aalto lähestyy, mutta nähdään ja selitellään pois se hauskana juttuna, kuten esim. tässä:
https://www.youtube.com/watch?v=bgqa7ebMvB8
"Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita, jotka ovat vailla todenperäisyyttä"