Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Vuotta en muista (n.kymmenisen vuotta sitten)ja ajattelinkin että olisko jollakin faktaa tästä enemmän.eli hommahan meni niin että,tämä mies,puhui rakastajatterensa tappamaan vaimonsa,jotta saisivat olla sitten viimeinkin yhdessä ym.ym.
Mies meni siis töihin,vaimo jäi pienen lapsen kanssa kotiin.jossain vaiheessa aamua ovikello soi ja kun nainen avasi, niin häntä lyötiin puukolla monta kertaa.Lapsi oli näkemässä ja mieleen on jäänyt jostain lehdestä kun lapsi itki puukotetun äitin vierellä, ja hoki että on kakkat housuissa ja pitää päästä vessaan nainen jäi siis kuitenkin henkiin,luojan kiitos ja ihme kyllä.mies jäi kiinni vasta myöhemmin osallisuudestaan tämän murhan yrityksen järjestäjänä.poliisit ihmettelivät miehen kylmää suhtautumista asiaan,kun kävivät työpaikalla viemässä "suru-uutisen"
puukottaja oli nuori tyttö joka oli silmittömän ihastunut tähän mieheen, ja jota mies hävyttömästi myös käytti hyväkseen tapattaakseen vaimonsa.tyttö katui tekoaan käräjillä kovasti.mietinpä tässä vaan että mitenköhän tuo älypää ukko ajatteli lapsensa pärjäävän jos äiti viruu kuolleena kotona ja luulisi tajuavan että tuollainen jättää lapseen jälkeensä.miksei voinut vain ottaa eroa niinkuin muutkin.perkele.
Lisätietoja tapaukseen saatiin jo vuonna 2008, mutta ketju jäi silti muhimaan Kyselyihin. Nyt, uusien uutisten myötä havahduttiin, että tarttis tehdä jotain siirretty alueelle Muut Rikokset. Samalla otsikko muutettu tapahtumain mukaiseksi.
-NILS-
Tapahtui Rauman Kaarolla 14.3.1997. Itse tapahtumasta kertovaa uutista en yrityksistäni huolimatta löytänyt, mutta tapahtumat käynevät selviksi näistä pätkistä. Aukot voi joku kernaasti täyttää.
(Muokattu Satakunnan Kansan arkiston aineiston pohjalta)
Monisyisessä rikosjutussa oli kyse kolmiodraamasta, jossa puukotuksen tehnyt nainen oli uhrin aviomiehen salainen rakastajatar.
Käräjäoikeus
Johtava kihlakunnansyyttäjä vaati puukotuksen tunnustaneelle raumalaiselle kassamyyjälle tuomiota murhan yrityksestä. Kassanmyyjän asianajaja puolestaan kiisti murhan yrityksen, koska tekoa ei hänen mukaansa tehty vakaasta harkinnasta. Asianajaja myönsi päämiehensä puolesta enintään tapon yrityksen.
Syyttäjä vaati lisäksi puukotetun 23-vuotiaalle aviomiehelle tuomiota murhaan yllytyksestä.
Yllytyksestä syytteessä olleen aviomiehen asianajaja puolestaan kiisti päämiestään koskevan syytteen, ja vetosi puuttuvaan näyttöön. Yllytyssyyte perustui suurelta osin kassamyyjän kertomukseen, mikä asianajajan mielestä ei riittänyt todistamaan yllytystä tapahtuneeksi: kassaneiti pyrki kertomuksellaan ainoastaan parantamaan omaa asemaansa.
Harkittu vai ei?
Käräjäoikeuden tehtävänä oli punnita kertyneen näytön perusteella täyttikö kassaneidin tekemä verityö ennalta harkitun murhanyrityksen tunnusmerkit, vai oliko kyseessä vähentyneesti syyntakeettoman ihmisen kiihtyneenä tekemä rikos.
Kassaneidin asianajaja korosti omassa loppulausunnossaan, että puukotuksen tekotapa, raivoisa ja silmitön veitsellä lyöminen, sekä kassaneidin käyttäytyminen tapahtuman jälkeen viittaavat siihen, että hän oli vähentyneesti syyntakeeton. Kassaneiti ei pyrkinyt millään tavoin esimerkiksi varmistumaan jälkikäteen siitä, oliko puukotettu kuollut, vaan poistui tapahtuneen jälkeen paikalta pyörällään, verinen veitsi kädessään. Asianajajan mukaan teko ei selvästikään täyttänyt harkitun murhanyrityksen tunnusmerkkejä.
Syyttäjän mielestä sen sijaan osoituksena vakaasta harkinnasta oli mm. se, että kassaneiti oli edellisenä iltana puukotetun aviomiehen kanssa sopinut yksityiskohtaisesti milloin ja miten surmatyö tehdään. Lisäksi syyttäjä katsoi, että teko tehtiin kylmäverisesti, koska kassaneiti tiesi, että tapahtuma-aikaan uhrin kaksi alle kouluikäistä lasta ovat tapahtumapaikalla ja joutuvat ehkä todistamaan puukotuksen. Tästä syystä syyttäjä piti tekoa vielä erityisesti törkeänä.
Puukotetun asiamies yhtyi syyttäjän käsityksiin asiassa, ja vaati kassaneidille tuomiota törkeästä murhan yrityksestä.
Aviomiehen rooli mutkikkain kysymys
Arvattavasti ongelmallisimmaksi kysymykseksi tulee uhrin aviomiehen rooli rikokseen yllyttäjänä. Jutussa ei ole kyetty esittämään muuta konkreettista näyttöä miehen mahdollisesti harrastamasta rikokseen yllyttämisestä kuin kassaneidin kertomus. Oikeus on sen sijaan saanut kuulla mittavan määrän todisteita syytetyn epäluotettavuudesta ja poikkeuksellisesta moraalintajun puutteesta.
Syyttäjän mielestä kuitenkin jopa pelkän neuvon antaminen täyttää yllytyksen tunnusmerkistön, jos tällä on ratkaiseva merkitys tekijälle ryhtyä rikoksen täytäntöönpanoon. Syyttäjän mielestä kassaneiti on täysin uskottavasti ja kertomustaan missään vaiheessa muuttamatta kertonut rakastajansa, uhrin aviomiehen, osallisuudesta tapahtumiin. Tämä oli kehottanut kassaneitiä pesäpallomailaa tai puukkoa käyttäen hoitamaan aviovaimo pois tieltä.
Kassaneidille tehty mielentilatutkimus osoitti, että hän on altis mukautumaan ja alistumaan toisten ihmisten tahtoon. Tutkimus tuki myös sitä käsitystä, että nimenomaan miehen tahto oli saanut hänet ryhtymään tekoon.
Sekä syyttäjä että erityisesti puukotetun asiamies pitivät aviomiehen alati muuttuvia kertomuksia, suoranaisia valheita ja merkillistä muistamattomuutta osoituksena siitä, että aviomies pyrki alunperin salaamaan suhteensa puukottajaan, jotta hänen osallisuutensa asiaan ei paljastuisi. Yllytyksen motiivina olisi ollut taloudellinen hyöty, jonka aviomies olisi saanut ns. pariturvavakuutuksesta vaimonsa kuoltua. Lisäksi miehelle olisi jäänyt omakotitalo, joka oli hankittu vaimon perintörahoilla.
Rikoksen uhri vaatii Rauman käräjäoikeudessa myös huomattavia korvauksia kivusta, särystä ja henkisestä kärsimyksestä. Yhteissummaltaan 600 000 markan korvaukset kasvoivat vielä sillä, että asianomistajan oikeudenkäyntikulut olivat nousseet lähes 100 000 markkaan. Kassaneidin asianajaja esittikin käräjäoikeudelle, että mikäli huimat korvausvaatimukset vastoin luuloa hyväksytään, ne pitäisi jakaa aviomiehen ja kassaneidin maksettavaksi siten, että aviomies maksaisi 80 prosenttia ja puukottaja 20 prosenttia.
Uhrin ex-aviomiehelle tuomio oikeuden lautamiesten äänillä
Rauman käräjäoikeus tuomitsi teon tunnustaneen kassanmyyjä SL:n murhan yrityksestä vankeuteen neljäksi vuodeksi kahdeksaksi kuukaudeksi. Hänen tuomiostaan vähennetään ne viisi kuukautta 29 päivää, jotka hän oli ollut jo vangittuna. SL passitettiin kärsimään tuomiotaan Hämeenlinnan keskusvankilaan.
Käräjäoikeuden lautamiesten äänin myös puukotuksen uhrin entinen aviomies, MR, tuomittiin syytteen mukaisesti yllytyksestä murhan yritykseen neljäksi vuodeksi kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Hänet määrättiin vangittavaksi heti. MR joutuu kärsimään tuomiotaan Turun lääninvankilaan.
Käräjäoikeus päätti lisäksi, että tuomitut joutuvat yhteisvastuullisesti korvaamaan puukotuksen uhrille yhteensä 250 000 markkaa vahingonkorvauksia. Summasta puolet tulee kivusta ja särystä ja toinen puoli henkisestä kärsimyksestä. Lisäksi tuomitut saivat vastatakseen oikeudenkäyntikulut, joista puukotetun uhrin asiamiehen palkkio oli lähes 100 000 markkaa. Oikeus katsoi, että koska kuluista suurin osa oli kertynyt MR:n syyllisyyden tutkimisesta, korvaukset jaetaan siten, että hän maksaa niistä 80 prosenttia ja kassaneiti 20 prosenttia.
Puheenjohtajan mielestä näyttö ei ollut riittävä
Oikeuden puheenjohtaja jäi tuomiosta päätettäessä yksin sille kannalle, että aviomiehen osalta ei ollut riittävää näyttöä yllytyksestä murhanyritykseen. Maallikkojäsenten mielestä yllytyksen puolesta puhuivat kuitenkin selvää kieltään aviomiehen osoitettu epäluotettavuus, valheelliset kertomukset, hermostuneisuus ja poikkeava käytös edeltävänä iltana, miehen muut naissuhteet, tekaistu tarina piipunpellityksestä, ja tunteettomuus, jota hän osoitti, kun poliisi ilmoitti puukotuksesta. Lisäksi lautamiehet tulkitsivat syyllisyyden osoitukseksi oudon käytöksen sairaalassa ja terapiassa.
Vielä syyllisyyttä varmisti lautamiesten mielestä se, että puhelinseurannalla on osoitettu tiivis suhde kassaneitiin tapahtumahetkeen asti. Myös kassaneidin johdonmukainen ja uskottava kertomus miehen osuudesta asiaan olivat oikeuden mielestä omiaan varmistamaan tämän syyllisyyden. Motiivina yllytykselle oikeus piti taloudellisen hyödyn tavoittelua.
Päätöksessään oikeus katsoi SL:n osalta lieventäväksi asianhaaraksi hänen aiemman nuhteettoman käytöksensä sekä mielentilatutkimuksessa osoitetun alttiuden alistua toisten tahtoon. Oikeus katsoi, että MR:n yllytyksellä oli ollut ratkaiseva osuus SL:n tekoon.
Tuoreeltaan käräjäoikeuden jälkeen asiamiehet arvelivat, ettei Kaaron puukotusjuttu missään tapauksessa jää tähän. Erityisesti aviomiehen tuomiosta voidaan olla kahta mieltä.
Käräjäoikeuden päätöstä pidettiin aviomiehen osalta yllättävänä, mutta määrällisesti tuomioita pidettiin sinänsä tekoon nähden kohtuullisina. Suuret korvaukset ja suhteellisen lyhyet tuomiot olivat oikeusoppineiden mielestä linjassa teon laatuun nähden.
Rauman Kaaron puukotusjuttu hovioikeuteen
Muutosta tuomioihin hakivat Turun hovioikeudesta murhan yrityksestä tuomittu raumalainen kassamyyjä SL sekä yllytyksestä murhan yritykseen tuomittu MR, joka on puukotetun naisen entinen aviomies. Käräjäoikeus tuomitsi molemmat neljän vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Ex-aviomies kiisti syyllisyytensä.
Turun hovioikeus aloitti aivan alkupisteestä Raumalla tapahtuneen ns. Kaaron puukotuksen valituskäsittelyn. Erittäin raakaan veritekoon johtaneen kolmiodraaman keskeisenä selvitettävänä asiana oli uhrin aviomiehen osuus rikoksessa.
SL vastasi jutussa vangittuna. MR:n Turun hovioikeus vapautti vankilasta toukokuussa antamallaan välipäätöksellä ja hän oli vapaalla jalalla vastaamassa jutussa.
Miestä vaaditaan tuomiolle
Sekä tuomittu että asianomistaja hakivat korkeimmalta oikeudelta KKO:lta valituslupaa päätökseen, jonka Turun hovioikeus antoi Rauman Kaaron veriteosta. Tekijän murhan yrityksestä käräjäoikeudessa saama vankeustuomio ja vahingonkorvaukset kovenivat hovissa tuntuvasti. Hänen silloisen miesystävänsä eli uhrin aviopuolison hovioikeus sen sijaan vapautti kaikista käräjäoikeuden määräämistä rangaistuksista. Miestä syytettiin yllytyksestä. Syyte perustui suurelta osin puukottajan kertomukseen.
Istunnossa puitiin uuden rikoskäsittelyprosessin mukaan juurta jaksain syytettyjen ja jutun asianomistajan keskinäisiä suhteita, perhe-elämää, tekemisiä ja sanomisia. Syyttäjän ja kolmen asianajajan lisäksi osapuolia tenttasi kolmen tuomarin kokoonpanolla juttua istuva hovioikeus.
Oikeudessa kuultu rikoksen uhri joutui selostamaan julmat tapahtumat uudelleen ja hän murtui täysin kertoessaan oikeudelle puukotuksesta 14. maaliskuuta viime vuonna.
Molemmat syytetyt pysyivät kertomuksissaan tiukasti eli puhuivat toisistaan täysin päinvastaisesti: tyttöystävä sanoo, että mies yllytti ja vaati hänet surmaamaan aviovaimon joko pesäpallomailalla tai puukolla. Surmanteosta sovittiin 13. maaliskuuta yhdessä tapaamisessa, ja seuraavana aamuna SL pyöräili asunnostaan Uotilasta Kaarolle ja puukotti MR:n aviovaimoa. Puukotus tapahtui aamulla sen jälkeen kun MR oli lähtenyt kotoaan töihin. Aviovaimo selviytyi hengissä, vaikka sai kuolettavia vammoja.
Aviovaimon puukottanut SL on sanonut ryhtyneensä tekoon, koska MR lupasi perheen perustamista hänen kanssaan. Toisaalta mies uhkasi tyttöystäväänsä "pään menettämisellä" ja sillä uhalla, että hän estää perheen perustamisen jonkin muun miehen kanssa ellei suostu surmantekoon.
SL selitti entisen kumppaninsa uhkaavasti vaatineen puukotuksen jälkeen, ettei kerro kenellekään miehen osuudesta. Tämä oli tullut esiin heidän viimeisessä tapaamisessaan kaksi päivää puukotuksen jälkeen.
Valituksessaan hovioikeudelle SL vaatii tuomionsa murhan yrityksestä kumoamista sekä vahingonkorvaustuomion olennaista alentamista. Hän myöntää enintään tapon yrityksen ja katsoo sen perusteeksi vankeusrangaistuksen olennaiseksi alentamiseksi. Kymmenen iskun puukotus ei SL:n asiamiehen mukaan osoittanut erityistä raakuutta ja julmuutta. Asiamies kielsi teon harkitun suunnittelun, vaikka siitä oli edellisenä ilta puhuttu. Mielentilatutkimus puhuu myös alentuneen syyntakeisuuden puolesta, koska syytetty on alistuvaisuuteen ja muiden tahtoon taipuvainen, esitti puolustus.
Yhtä jyrkästi MR kielsi, että surmantekoa olisi suunniteltu yhdessä tai, että hän olisi kehottanut tyttöystäväänsä surmaamaan aviovaimonsa. Hän kiisti myös väitteen taloudellisen hyötymisen tavoittelusta vakuutuskorvauksesta, kun aviovaimo olisi kuollut. Suoraan kysyttäessä MR vastasi, että SL valehtelee asiassa päin silmiä. Hän arveli teon syyksi rakkauden. MR painotti pyrkineensä eroon suhteesta ja keskittymään elämäänsä aviovaimon ja lasten kanssa. Näihin liittyivät myös puukotuksen jälkeiset puhelinsoitot ja tapaamiset.
Jutun syyttäjänä toiminut johtava kihlakunnansyyttäjä vaati valituksessaan hovioikeudelta kummankin syytetyn vankeusrangaistusten tuntuvaa korottamista. Hän perusteli vaatimustaan sillä, etteivät käräjäoikeuden langettamat rangaistukset olleet oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vakavuuteen: Tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvioiden törkeänä ja julmana, koska se oli ennalta suunniteltu ja harkittu. Ei ollut myöskään perusteita syytettyjen korvausvelvollisuuden alentamiseen.
Puukotuksen uhri yhtyi syyttäjän vaatimuksiin eli vankeustuomioiden koventamiseen sekä vahingonkorvausten korottamisen yhteensä 600 000 markkaan. Käräjäoikeus tuomitsi syytetyt yhteisvastuullisesti korvaamaan uhrille kivusta ja särystä 125 000 markkaa, henkisistä kärsimyksistä 125 000 markkaa sekä oikeudenkäyntikulut. Uhri vetosi pysyviin fyysisiin ja psyykkisiin vammoihin, joita hänelle on aiheutunut.
Turun hovioikeus vapautti Rauman Kaaron puukotusdraaman aviomiehen kaikista hänelle määrätyistä rangaistuksista ja korvauksista. Hovioikeuden mukaan esille tulleet seikat eivät luotettavasti osoita miehen syyllistyneen veritekoon yllättämiseen tai painostamiseen.
Sen sijaan miehen silloisen tyttöystävän saaman neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen hovioikeus korotti kuudeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi. Tyttöystävä tuomittiin murhan yrityksestä. Hän puukotti rakastajansa vaimon raa'asti henkihieveriin perheen pienten lasten nähden. Hovioikeuden päätöksellä hän joutuu lisäksi maksamaan uhrille kivusta ja särystä 30 000 markkaa sekä henkisistä kärsimyksistä 70 000 markkaa.
Traagisen kolmiodraaman suuri kysymys liittyi nimenomaan uhrin aviomiehen osuuteen. Jutun käsittelyn nollapisteestä aloittaneen hovioikeuden mukaan MR:n harjoittamaan yllytykseen ja painostukseen viittasi vain veriteon tekijän eli SL:n kertomus, jonka näyttöarvon todettiin jääneen monelta osin heikoksi.
Edes SL ei väittänyt MR:n suoraan kehottaneen häntä vaimonsa tappamiseen, ja hän totesi itsekin ymmärtäneensä miehen väitetyt vihjailut aluksi vain leikiksi. Ilmeisen väärin tyttöystävä tulkitsi myös miehen aikeita avioliiton ulkopuolisessa suhteessa. Vakavaksi ja luottamukselliseksi oletettu "rakkaus" olikin miehelle pääosin vain seksisuhde.
Turun hovioikeuden mukaan aviomiehellä ei osoitettu olevan motiivia saada vaimoaan hengiltä ainakaan kevyenä pitämänsä seksisuhteen vuoksi. Näyttöä ei löytynyt myöskään teorialle, jonka mukaan mies olisi hakenut vaimonsa kuolemasta taloudellista hyötyä vakuutuskorvauksen kautta.
Todistajana kuultu vakuutusasiamies kertoi tarjonneensa perheelle omasta aloitteestaan normaalia pariturvavakuutusta, jonka ehdot pariskunta oli tavalliseen tapaan hyväksynyt. Lisäksi korvaus sovittiin niin pieneksi, ettei se vastannut edes perheen velkoja.
Todistajien mukaan MR ei ylipäänsä ollut erityisen kiinnostunut rahasta. Häntä luonnehdittiin avoimeksi ja lapsellisuuteen asti vilpittömäksi kaveriksi sekä toisaalta äkkipikaiseksi ja mustasukkaiseksi aviomieheksi, jonka tunne-elämä oli vielä "poika-asteella perheellisen vastuuntunnon puuttuessa".
Hovioikeus katsoi SL:n syyllistyneen raakaan veritekoon omasta aloitteestaan ja ilman lieventäviä tekijöitä. Hänen todettiin suunnitelmallisesti odottaneen suotuisaa tilaisuutta surmata rakastajansa vaimo ja pienten lasten äiti. Kymmenen puukoniskun jälkeen hän oli lisäksi jättänyt uhrin avuttomaan tilaan, eikä ollut tunnustanut rikosta tai osoittanut katumusta ennen kuin sai puolen vuoden kuluttua tietää raskauttavista DNA-tutkimustuloksista.
Rauman johtava kihlakunnansyyttäjä päätti harkinnan jälkeen olla hakematta jutussa KKO:n valituslupaa. Asianomistaja ja hänen asianajajansa päätyivät sen sijaan toisenlaiseen lopputulokseen.
- Olemme hakeneet valituslupaa vain ja ainoastaan miehen syyllisyyden osalta.
- Olemme vaatineet, että hänet tulisi tuomita yllytyksestä murhan yritykseen ja siinä ominaisuudessa velvoittaa korvaamaan tuomittuja vahingonkorvauksia.
Suominen toteaa, että oikeuskäytännön valossa uhrin tai rikoskumppanin kertomusta voidaan pitää riittävänä näyttönä.
- Kunhan arvioidaan kertomusten luotettavuus ja johdonmukaisuus. Mielestämme SL:n kertomus on ollut huomattavasti luotettavampi ja miehen kertomus taas monelta kohdin väärä.
Vankilassa tuomiotaan kärsinyt SL ja hänen asianajajansa halusivat hekin miehen vielä tuomiolle.
- Näyttö on arvioitu hovioikeudessa väärin. Yllytys olisi pitänyt ottaa huomioon rangaistusta lieventävänä tekijänä siinäkin tapauksessa, että tuomio tulisi murhan yrityksestä.
Valituslupahakemuksen peruskysymykset liittyivät murhan yrityksen ja tapon yrityksen välisiin eroihin: Oliko kyseessä vakaasta harkinnasta tehty teko? Oliko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä? Tehtiinkö se erityistä raakuutta osoittavalla tavalla?
Ovikello soi ja pian alkoi silmitön verilöyly, josta pienten lasten äidin ei pitänyt selviytyä - "Veren haju ja ovikellon ääni saavat minut vieläkin pois tolaltani"
Tuotu esiin uutisen otsikko linkin takaa. Täst´eteenpäin uudistetun otsikon voimin
-NILS-
Ovikello soi ja pian alkoi silmitön verilöyly, josta pienten lasten äidin ei pitänyt selviytyä - "Veren haju ja ovikellon ääni saavat minut vieläkin pois tolaltani"
Raumalainen Marika Nurmi on ikuisesti kiitollinen kirurgi Kalle Aallolle sekä ensihoidon ammattilaisille.
He pelastivat raa’an puukotuksen uhriksi joutuneen perheenäidin hengen.
28 puukoniskua saanut ja seitsemän litraa verta menettäneen Nurmen ei pitäisi olla enää edes hengissä, sillä kirurgin mukaan puukoniskuista kolme oli ollut kuolettavia.
”Kalle kertoi minulle myöhemmin, ettei hän löytänyt minusta yhtään suonta, mihin kanyylineulan olisi saanut laitettua, joten se oli pakko laittaa nivusiin", Nurmi muistelee.
14. maaliskuuta 1997 kahden pienen lapsen äiti, Marika Nurmi, joutui Kaaron kodissaan silmittömän hyökkäyksen kohteeksi, jonka tekijäksi osoittautui lopulta Nurmen silloisen aviomiehen rakastajatar.
Raju puukotus, jota perheen tuolloin 3-vuotias poika oli todistamassa, on jättänyt Nurmelle valtavat henkiset traumat ja kehoon suuret arvet.
”Menetin työurani, fyysisen ja psyykkisen terveyteni, monet ihmisistä, joita pidin ystävinäni sekä luottamuksen miehiin.”
Aikoinaan paljon julkisuutta saaneen puukotustapauksen pääarkkitehdiksi osoittautui Marika Nurmen ex-aviomies, joka oli manipuloinut silloisen rakastajattarensa tekemään niin sanotun likaisen työn.
Puukottajanainen tuomittiin 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeusrangaistukseen, mutta Nurmen aviomies vapautettiin kaikista hänelle määrätyistä rangaistuksista ja korvauksista. Hovioikeuden mukaan esille tulleet seikat eivät luotettavasti osoittaneet miehen syyllistyneen veritekoon yllyttämiseen.
”En ole katkeroitunut elämässäni, mutta kyllä minua harmittaa, että ex-mies elää hulppeaa elämää Espanjan seurapiireissä vailla huolta huomisesta. Oma elämäni on selviytymistä päivästä toiseen.”
nainen jäi siis kuitenkin henkiin,luojan kiitos ja ihme kyllä.mies jäi kiinni vasta myöhemmin osallisuudestaan tämän murhan yrityksen järjestäjänä.poliisit ihmettelivät miehen kylmää suhtautumista asiaan,kun kävivät työpaikalla viemässä "suru-uutisen"
ja luulisi tajuavan että tuollainen jättää lapseen jälkeensä.miksei voinut vain ottaa eroa niinkuin muutkin.perkele.
siirretty alueelle Muut Rikokset. Samalla otsikko muutettu tapahtumain mukaiseksi.
