Ehkäpä tämä vänkääminen juontaa lopulta juurensa siitä, että Miss Holmes on vähän liikaa samaistanut itsensä tarinaan murhaaja-Annelista. Väitteet lastenraiskauksista, ne oli sitten liikaa ja kiinnostus lopahti..Kuolemannaakka kirjoitti: To Tammi 23, 2025 3:31 pmNo missäs ne verijäljet sitten on? Ja koska surma tehtiin?Miss Holmes #1 kirjoitti: To Tammi 23, 2025 2:49 pm Siinähän tuo astalo on lisättynä. Ja suhteellisen oikeassa koossakin...
Miks tää tämmöstä lapsentasoista paikallaanpolkemista? Miksi ette mene loppuun saakka noita teorioitanne?? Aina vaan jankataan, vaikka kumpikin taatusti tietää, ettei ole voinut mennä noin=) Mutta kun on tarpeeksi hyvä idea, niin mitäpä sitten faktoista. "Se teki sen jotenkin".
On aika ihmeellistä, että veriroiskeet lenteli oven ja Annelinkin läpi, "ko mä nin kovaa huitasi sitte. Ja vasuril viä!"
Lainaus vuodelta 2010:
----
Edes jukka ei viimeisilläkään hetkillä uskonut, että Annu olisi ''psykopaattitappaja'', vaan huusi tätä apuun.
Ja huusi juuri sillä nimellä. millä Annu itse muisteli miehensä yrittäneen riidan keskellä rauhoitella itseään (Annu, nyt rauhotut)
Uskoisiko joku minusta, että olen '''psykopaattitappaja''? Ei varmasti. Ainakaan päällisin puolin
Kuitenkin olen kerran elämäni aikana hermostunut niin paljon ja tuntenut niin suunnatonta vihaa, katkeruutta ja inhoa, että sain kaikilla henkeni voimilla hillitä ja estää itseäni, etten tehnyt sitä mitä mietin.
Ja tiedän tasan tarkkaan ettei vihani kohde olisi viimeisillä henkäyksilläänkään uskonut, etten lopeta ajoissa, peräänny ja pelasta.
Tuon erittäin vahvan kokemuksen vuoksi olen myöhemminkin pelästynyt itseäni, mutta toisaalta myös oppinut tuntemaan itsestäni syvempiä puolia ja myös välttämään ajautumasta enää koskaan elämässäni vastaavasti nurkaan.
Mutta minä tiedän kuinka rajuina ajatuksina tukahdutettu tuska, viha, alistus ja ahdistus voi purkautua.
Uskon erittäin paljon, että Annelille kävi samoin. Hillintä vaan petti.
