Viimeinen ilta leikkimässä
Helsingissä on piilossa kasvillisuuden peittämä synkkä bunkkeri. Koko Suomi järkyttyi, kun Sami, 12, löytyi sieltä kuolleena. Vielä isompi järkytys oli, kun lopulta paljastui, kuka pojan tappoi. ”Asioita ei tapahdu ilman syytä, sanotaanko näin”, sanoo oikeuspsykiatri nyt.
– Tämä on hyvin murheellinen tapaus, ja vielä murheellisempi, kun tietää jutun yksityiskohdat.
Näin kommentoi ylikomisario Helsingissä tapahtunutta järkyttävää henkirikosta. Perheen isä löysi ainoan lapsensa – 12-vuotiaan Samin – raa’asti surmattuna bunkkerista. Kokenut oikeuspsykiatri arvioi Iltalehdelle Suomea kohauttaneen järkyttävän henkirikoksen mahdollisia syitä.
Isän karmiva löytö
Maaliskuinen maanantai-ilta 1984. 12-vuotias poika on ystävänsä kanssa leikkimässä kotiseudullaan Helsingin Kannelmäessä.
Poika on luvannut vanhemmilleen, että saapuisi sovitusti kotiin iltayhdeksään mennessä. Kello tikittää, mutta poika ei palaa. Pojan vanhemmat ovat huolissaan, kun yleensä täsmällistä lasta ei näy eikä kuulu.
Vanhemmat tekivät lapsestaan katoamisilmoituksen poliisille. Samalla perheen isä lähti etsimään poikaansa omin voimin.
Hieman ennen puoltayötä pojan isä suuntaa kohti Kannelmäessä sijaitsevaa ensimmäisen maailmansodan aikaista bunkkeria, joka tunnetaan lasten suosimana leikkipaikkana.
Isä löysikin lapsensa bunkkerista.
Elottomana.
Poliisin ensiarvion mukaan 12-vuotiasta uhria oli ensin pahoinpidelty nyrkein, sitten puukotettu. Poika oli kuollut puukon iskuihin.
Viranomaiset aloittivat rikospaikkatutkinnan välittömästi yöllä ja bunkkeri eristettiin ulkopuolisilta. Tapauksen tutkintaan määrättiin kymmenkunta rikospoliisía. Poliisi löysikin paikalta runsaasti jalanjälkiä ja muutaman kymmenen metrin päästä bunkkerista löytyi verijälkiä.
Aivan bunkkerin vieressä oli vilkas Pelimannintien bussipysäkki ja -kääntöpaikka, mutta bussikuskit eivät olleet havainneet illan aikana mitään epäilyttävää.
Puukottaja oli vielä vapaana.
”Hirvittävä asia”
Kun 12-vuotiaan pojan tappanutta henkilöä ei löytynyt, puukotuksen motiivi oli kansalle toistaiseksi mysteeri. Poliisi ei ensialkuun paljastanut surmatapaa, mutta kertoi medialle surman olleen hyvin raa'asti toteutettu.
Raaka 12-vuotiaan surma loi paniikkia Kannelmäessä.
– Olen vieläkin järkyttynyt. En voi uskoa todeksi, että sadan metrin päässä kotoani tapahtuu tällaista, 7- ja 10-vuotiaiden poikien äiti sanoi Iltalehdelle murhan jälkeisenä päivänä.
– Tämä on todella hirvittävä asia. Olen jo sopinut siitä, etteivät lapset saa mennä ulos iltaisin yksinään ennen kuin tämä juttu selviää, hän jatkoi.
Surmaajan ollessa yhä epätiedossa paikallisten keskuudessa alkoi spekulointi hirmuteon toteuttajasta. Bunkkeriin oli raahattu huonekaluja sekä patjoja, sillä maailmansodan aikaiset rakenteet olivat laitapuolen kulkijoiden suosimia hengailupaikkoja.
Murhayön jälkeen Kannelmäkeä alkoi kiertää joukko yksityisetsiviä sekä vartiomiehiä, jotka partioivat aluetta aamuyöhän saakka. Paikallisten keskuudessa pohdittiin, oliko tappaja alueella fasaaneita ampunut mies, vai olisiko taustalla nuorisoon vaikuttaneet väkivaltaiset elokuvat.
– Videoväkivalta on tähän varmasti syyllinen, suurikin. Moottorisahamurhaajia sun muita. Kyllä jännitystä voidaan tehdä ilman sellaistakin, yksityisetsivänä toiminut Heino Jurva kertoi Iltalehdelle 8. maaliskuuta 1984.
Motiivi hukassa
Vajaan viikon jatkuneen tutkimuksen jälkeen poliisi kertoi saaneensa bunkkerisurmaajan kiinni. Henkirikoksen tehneeksi tahoksi ei paljastunut fasaaneita ampunut mies tai bunkkerissa yöpynyt laitapuolen kulkija.
Sen sijaan 12-vuotiaan oli puukottanut hengiltä toinen alle 15-vuotias poika – joidenkin lähteiden mukaan uhrin ikätoveri Koska surmaaja oli alaikäinen eikä ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, poliisi pysyi hyvin vaitonaisena tapauksen yksityiskohtien suhteen.
Poliisi ei paljastanut, tunsivatko uhri ja puukottaja toisensa, mutta varmisti heidän olevan kotoisin samalta seudulta.
Tapausta tutkineen ylikomisarion mukaan puukottaja ei ollut humalassa tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Poliisin mukaan puukottaja ei ollut pystynyt kertomaan teoilleen syytä.
– Mitään motiivia tekijä ei pysty selittämään. Tämä on hyvin murheellinen tapaus, ja vielä murheellisempi, kun tietää jutun yksityiskohdat, ylikomisario Väinö Rantio kommentoi medialle tuolloin.
Oikeuspsykiatri Alo Jüriloon mukaan raa’alla tavalla toteutettu surma ei välttämättä ole tapahtunut täysin sattumanvaraisesti.
– Asioita ei tapahdu ilman syytä, sanotaanko näin. Totta kai on tapauksia, joissa ihminen sanoo, ettei tiedä, mikä häneen meni ja hän vain kilahti. Sitten on tapahtunut jotain, mitä hän ei olisi halunnut tehdä, Jüriloo luonnehtii.
Poliisi vahvistaa Iltalehdelle nyt, että Kannelmäessä asuvat pojat olivat kavereita keskenään. Poliisin mukaan teon motiivina on ollut kitaran ostamiseen liittyvä riita ja tekoaikaan 11-vuotias poika oli lyönyt uhria puukolla lukuisia kertoja ylävartaloon ja pään alueelle. Puukottaja myönsi tekonsa poliisin kuulustelussa.
Poliisin esitutkintamateriaali bunkkerisurmasta on salattu sadaksi vuodeksi tapauksen jälkeen.
Suomessa on vuosien saatossa tapahtunut yksittäisiä alaikäisten tekemiä henkirikoksia, mutta niitä voidaan pitää poikkeuksellisina tapauksina. Lasten tekemät henkirikokset ovat sen verran harvinaisia, että on vaikea muodostaa tyypillistä lapsitappajan profiilia.
Koska Kannelmäen puukottaja oli tekohetkellä alle 15-vuotias, hän ei ole teostaan Suomen lain mukaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Tapausta ei siis koskaan käsitelty oikeudessa. Koska alle 15-vuotiaiden tekemiä rikoksia ei käsitellä oikeudessa, heille ei tehdä virallisia mielentilatutkimuksia.
Jüriloon mukaan suuri osa alaikäisenä tehdyistä henkirikoksista tehdään kuitenkin impulsiivisesti eli harkitsemattomasti ja tunteen vallassa.
– Toinen ääripää on harkittu ja suunniteltu väkivaltaisuus. Sellaisiakin henkirikoksia on ollut, että lapsi kykenee siihen, mutta ne ovat ääriharvinaisia tapauksia. Tässä tapauksessa, kun on lyöty puukolla lukuisia kertoja, kallistun ajattelemaan, että tuskin on ollut harkittu teko, vaan tilanne on lähtenyt raivostumisesta. Tarkempaa vastausta motiivista ei ole mahdollista saada.
Lapsitappajien kohtalo
Jüriloon mukaan lapsilla voi esiintyä psykopaattisia piirteitä ja antisosiaalista kehitystä nuorellakin iällä. Tapauksiin liittyy usein ryhmässä toimiminen eli jengiytyminen sekä mahdolliset huonot taustat, kuten kotiolot tai koulumenestys.
Viranomaiset kuitenkin kertoivat, että Kannelmäen puukottaja oli ”täysin hyvästä perheestä”.
– Kyllä sekin on mahdollista, että hyvässäkin perheessä kasvaa tunnekylmä lapsi. Tässä tapauksessa on olennaista, missä määrin tämä on ollut impulsiivinen ja harkitsematon teko. Onhan siinä ollut valtava raivo, jos lyödään toista puukolla lukuisia kertoja, Jüriloo pohtii.
Väkivaltaiseen käyttäytymiseen vaikuttaa tunteiden säätelyn ja psyykkisten rakenteiden kehittyminen. 12-vuotiaan lapsen kehitys on vielä kesken.
– Kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita ja kyky hallita käyttäytymistä vaihtelee todella paljon, kun alle 12-vuotiaat ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat vielä hyvin pitkälle lapsia ja toiset aika pitkälle kehittyneitä. Kyllä nyt yleisesti ottaen 12-vuotias tajuaa, mitä voi tapahtua, jos tällaista väkivaltaa käyttää.
Vaikka ihminen tekisikin henkirikoksen lapsena, Jüriloo painottaa, että lapsesta voi kasvaa vielä yhteiskuntaan soveltuva aikuinen.
– Nuorten ihmisten kohdalla lastensuojelulliset ja hoidolliset toimenpiteet auttavat ja heidän kehityksensä voi liikkua hyväänkin suuntaan. Henkirikoksen tehneestä lapsesta ei välttämättä kasva vankilassa loppuelämäänsä pyörivää rikollista, vaikka sekin on toki mahdollista.
Esimerkkinä Jüriloo viittaa Englannissa vuonna 1993 tapahtuneeseen rikokseen, jossa kaksi kymmenvuotiasta poikaa tappoivat kaksivuotiaan lapsen.
– Heistä toisen elämä meni jatkossa ihan hyvään suuntaan ja toisesta tuli rikollinen. Sekin kertoo, että kaikki tiet ovat edelleen auki.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c454 ... 6ec360c5cc
Muualla on sitten vierekkäisiä tyttöjä ja vierekkäisiä poikia.
