Bodom Mediassa

[LexVeritas]

^ Ensin 18 päivää Tölikassa Punaisen Ristin sairaalassa ja sitten 3 viikkoa miltei Tölikassa Meilahden sairaalan korvaklinikalla. Tämä tekee yhteensä 39 päivää sairaalassa Tölikassa, sillä luen Meilahden sairaalan kuuluneen vielä vuonna 1960 henkisesti Tölikan suuralueeseen.

Ainakin toinen Gustafssonin leukaluu oli irtipoikki murtunut, kenties jopa molemmat!

Toimittaja kirjoitti nimenomaan, että Gustafsson ei sanonut tuntevansa kipuja. Sanoiko siis Gustafsson, ettei tuntenut kipuja, vai kirjoittiko toimittaja, että Gustafsson ei sanonut niin.

[Perry Mason]

"luen Meilahden sairaalan kuuluneen vielä vuonna 1960 henkisesti Tölikan suuralueeseen."
Tämä on ihan parasta huumoria mitä olen hetkeen kuullut"
Kiitos,:lol:

[LexVeritas]

↑

Meilahdesta tuli kaupunginosa tosiaan vasta vuonna 1959. Tölikka tai Tölika ei tosiaan tarkoita ainoastaan Töölön sairaalaa vaan Töölöä eli Etu- ja Taka-Töölöä yleisesti.

[JasseHames]

Ei sillä ole mitään merkitystä, missä kaupunginosissa sairaalat, joissa Gustafsson joutui potilaana asioimaan, sijaitsivat vuonna 1960. Sillä on merkitystä, ettei tavallisten "nakkikioskivammojen" vuoksi joudu makoilemaan sairaalassa hoidettavana 39 päivän ajan saman kesän aikana.

[LexVeritas]

Ei sillä ole mitään merkitystä, missä kaupunginosissa sairaalat, joissa Gustafsson joutui potilaana asioimaan, sijaitsivat vuonna 1960. Sillä on merkitystä, ettei tavallisten "nakkikioskivammojen" vuoksi joudu makoilemaan sairaalassa hoidettavana 39 päivän ajan saman kesän aikana.

Sillä on merkitystä, että sairaala-alueen potilaat ovat unohdettuina makailleet vuodesta 1959 lähtien henkisesti ei-kenenkään maalla Tölikan ja Meilahden rajalla. Kaupunginosien välinen virallinen raja kulkee toki pitkin Stenbäckinkatua mutta Tölikan puuduttava kulttuurinen vaikutus ulottuu eittämättä pitkälle sen pohjoispuolelle. Töölö on yleisesti tunnettu mm. suomalaisen teatteritaiteen hautausmaana - olkoonkin, että Tauno Palon sipulipihvi Elitessä on ok.

[Ross Sullivan]

Ei sillä ole mitään merkitystä, missä kaupunginosissa sairaalat, joissa Gustafsson joutui potilaana asioimaan, sijaitsivat vuonna 1960. Sillä on merkitystä, ettei tavallisten "nakkikioskivammojen" vuoksi joudu makoilemaan sairaalassa hoidettavana 39 päivän ajan saman kesän aikana.

Nykyaikana ei, mutta aikakausi oli erilainen.

[LexVeritas]

Kuten aiemmin todettu, niin korvaklinikan voitiin vielä vuonna 1960 katsoa käytännössä kuuluneen Tölikaan, vaikka se sijaitseekin Stenbäckinkadun toisella puolen - Vuodesta 1959 lähtien virallisesti siis Meilahden kaupunginosassa.
Kun Gustafsson kertoili olleensa Tölikassa kuukauden, niin väitteessään ei ole virhettä paitsi sivistymättömien maatyöläisten ja muiden loisten mielestä.

[awa]

^ Ensin 18 päivää Tölikassa Punaisen Ristin sairaalassa ja sitten 3 viikkoa miltei Tölikassa Meilahden sairaalan korvaklinikalla. Tämä tekee yhteensä 39 päivää sairaalassa Tölikassa, sillä luen Meilahden sairaalan kuuluneen vielä vuonna 1960 henkisesti Tölikan suuralueeseen.

Ainakin toinen Gustafssonin leukaluu oli irtipoikki murtunut, kenties jopa molemmat!

Toimittaja kirjoitti nimenomaan, että Gustafsson ei sanonut tuntevansa kipuja. Sanoiko siis Gustafsson, ettei tuntenut kipuja, vai kirjoittiko toimittaja, että Gustafsson ei sanonut niin.

Tämä on minullekin aivan uutta tietoa. En tiedä mistä LexVeritas näitä veistelee, mutta minulla on vekkulit epäilykseni.

Oliko Gustafsson tosiaan kolme viikkoa korvaklinikalla? Tämä viittaisi jonkinlaiseen suojeluun!

[LexVeritas]

🠭
Niin hän tosiaan kuulusteluiden yhteydessä Markku Tuomiselle kertoo. Sama tieto on esitetty seikkaperäisemmin kirjassa Nils Gustafsson ja Bodomin varjo.

Jos kertomansa ei pidä paikkaansa, niin ihmetyttää, etteivät Tuominen ja syyttäjät kyseenalaistaneet asiaa lainkaan, semminkin kun he sitten toisaalta hyvin herkästi tarttuivat muuhun Gustafssonin muistelemaan.

Näillä näkymin Nils Gustafsson oli hoidossa kesällä 1960 yhteensä 39 päivää Tölikassa Topeliuksenkadulla sekä Tölikan raukoilla rajaseuduilla Haartmaninkadulla.

[JasseHames]

Ei sillä ole mitään merkitystä, missä kaupunginosissa sairaalat, joissa Gustafsson joutui potilaana asioimaan, sijaitsivat vuonna 1960. Sillä on merkitystä, ettei tavallisten "nakkikioskivammojen" vuoksi joudu makoilemaan sairaalassa hoidettavana 39 päivän ajan saman kesän aikana.

Nykyaikana ei, mutta aikakausi oli erilainen.

En "veikkaa" vaan uskon, että sinulla ei kuitenkaan ole esittää minkäänlaista dataa, josta näkyisi tyypillisiä "nakkikioskivammoja" 1960-luvulla saaneen henkilön olleen potilaana (nimenomaan "nakkikioskivammojen" vuoksi) eri sairaaloissa edes viikon ajan.

[Ross Sullivan]

Ei sillä ole mitään merkitystä, missä kaupunginosissa sairaalat, joissa Gustafsson joutui potilaana asioimaan, sijaitsivat vuonna 1960. Sillä on merkitystä, ettei tavallisten "nakkikioskivammojen" vuoksi joudu makoilemaan sairaalassa hoidettavana 39 päivän ajan saman kesän aikana.

Nykyaikana ei, mutta aikakausi oli erilainen.

En "veikkaa" vaan uskon, että sinulla ei kuitenkaan ole esittää minkäänlaista dataa, josta näkyisi tyypillisiä "nakkikioskivammoja" 1960-luvulla saaneen henkilön olleen potilaana (nimenomaan "nakkikioskivammojen" vuoksi) eri sairaaloissa edes viikon ajan.

Minä taas uskon ja veikkaan, että sinulle ei kelpaa professorin näkemys.

https://www.ts.fi/uutiset/1074064886

"Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi."

[LexVeritas]

Turun Sanomien uutispierua on hyvä pitää esillä.

Turun Sanomien väitteen mukaanhan Gustafssonin tajuttomuus kesti tosiaan neljän päivän ajan. Se on edelleen hämmästyttävä väite. Tietääkseni mikään tai kukaan muu ei ole väittänyt Gustafssonin olleen tajuttomana neljän päivän ajan.
Toimittaja Sudenniemi väittää myös, ettei Gustafssonin muisti ole palautunut edes osin. Gustafssonin muistihan on palautunut, muttei vammautumishetken jälkeisen muistiaukon ajalta, mikä olisi harvinaista. On siis täysin tavallista, että Gustafssonin muisti on palautunut nukahtamiseen asti. Muistin palautuminen muistiaukon ajalta olisi erittäin harvinaista.

Yhtä pihalla kuin Sudenniemi on ollut ilmeisesti ylilääkäri Hirvensalo etsiessään Gustafssonista vammoja, jotka sopisivat tajuttomuuteen surma-aamun kuudesta päivä kahteen.
Jonkun olisi pitänyt kertoa Hirvensalolle, ettei Gustafsson ollut tajuton edes löytöhetkellään. Keskivaikean aivovamman diagnoosi täyttyy tajuttomuuden pituuden osalta, jos se on kestänyt yli puoli tuntia. Gustafssonin tajuttomuuden kestosta murhapaikalla ei ole olemassa tietoa.

Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.

Tämä oli sitä vastoin terävä huomio Hirvensalolta: Kyse saattoi tosiaankin olla alentuneesta tajunnantasosta - aivan kuten Gustafssonin alentuneen tajunnantason yhdessä paikalla olleen toisen lääkärin kanssa todennut Ilmo Hassinen todisti.

Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout,

Verettömyydestä aivoselkäydinnesteessä ei voida päätellä, onko potilaalla aivovammaa vai ei. Tämän todisti Tenovuo oikeudessa vastaansanomattomasti.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä

Sopii Gustafssoniin. Hän palasi porrastetusti kevennettyihin työtehtäviin n. 4 kuukauden jälkeen.

Jne.

Näillä näkymin on tosiaankin tosiasiana pidettävä, että kesän 1960 aikana Gustafsson oli hoidettavana yhteensä 39 päivän ajan Tölikan sairaalassa ja Korvaklinikalla. Leukavammoihinsa liittyen hän sai hoitoa helmikuuhun 1961 asti.

[Ross Sullivan]

Tässä vielä keskeisin sisältö TS:n erinomaisesta artikkelista:

https://www.ts.fi/uutiset/1074064886

"Gustafssonin muistamattomuus oudoksuttaa niin ikään, sillä vaikeassakin aivovammassa muisti palautuu ainakin osittain.

Ylilääkäri Eero Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tue Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta eikä Gustafssonia sellaisesta edes aikoinaan hoidettu.

Kun Gustafsson tuotiin sunnuntaina 5.6. kello 14.00 Töölön sairaalaan ensiapuun, amanuenssi, nykyinen professori Ilmo Hassinen , 69, otti hänet vastaan. Gustafssonilla oli silmät muurautuneena umpeen ja haavoja ohimon seudussa. Vasemmassa poskessa oli paha haava, josta hampaat näkyivät.

- Ompelin isoimmat haavat, jotka olivat ruhjehaavoja ja sitä tehdessäni poliisit yrittivät kysellä potilaalta jotakin. Hän vain örisi sanoja, joista ei saanut selvää, muisteli Hassinen.

- Vaikutti siltä, että hänen tajunnantasonsa oli alentunut, mutta hän reagoi jollain tavalla eikä vaikuttanut tajuttomalta.

Töölön sairaalan ylilääkäri Hirvensalo tutki vuonna 2004 Krp:n pyynnöstä Gustafssonin vammoja koskevat materiaalit. Sitä täydennettiin uusilla tutkimuksilla. Vammoja oli vasemmassa poskipäässä, silmäkulmassa ja korvan yläpuolella sekä vasemmassa alaluussa oli kaksi murtumaa, toinen edempänä ja toinen leukanivelen lähellä.

- Lyönnit tai potkut olivat kohdistuneet kasvoihin ja leuan kärkeen, mihin osunut isku aiheutti myös taaemman nivelvamman, kertoi murtumahoidosta väitellyt kirurgian ja ortopedian erikoislääkäri Hirvensalo.

Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.

Hirvensalo arvioi, että Gustafssonin leukaan oli osunut kaksi-kolme todennäköisesti nyrkillä lyötyä iskua. Korkeaenergiseksi isku katsotaan silloin kun ihminen putoaa esimerkiksi katolta tai törmää kolarissa.

Tajuttomuuteen ei löydy vammoja
Gustafsson on vuosien mittaan kertonut useasti yhdestätoista puukoniskusta päähän ja niskaan. Hän toisti tämän vielä kuulusteluissa vuonna 2004. Syyttäjät ovat tulkinneet puheet hämäykseksi ja uhriksi naamioitumiseksi.

Gustafssonin puolustuksen mukaan häntä hoidettiin sairaalassa aivovammapotilaana.

- Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään. Isku leukaan löi korvakäytävän tukkoon, mutta sen seinämän ahtautuma ei ollut kallonmurtuma. Hänen työkykynsä palautui nopeasti eikä hän tarvinnut kuntoutusta, kuten aivopotilaat yleensä. Häntä pidettiin melko pitkään sairaalassa, kuten siihen aikaan oli tapana, Hirvensalo totesi.

- Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut. Siinä on selvä ristiriita, sillä nyt yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa. Edes sen ajan röntgenkuvissa ei havaittu aivoruhjetta, joka aiheuttaisi tajuttomuuden.

Gustafssonin pulssi oli sairaalassa normaali eikä verenkierrossa tai -paineissa havaittu muutoksia. Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.

- Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.

Hirvensalo kertoi osallistuneesta Krp:n pyynnöstä Gustafssonin kuulusteluihin vuoden 2004 keväällä. Tarkoituksena oli oikoa Gustafssonin virheelliset tiedot omista vammoistaan. "Ristiriita tehtiin hänelle selväksi".

Muisti palaa yleensä osittain
Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia. Nukkumaanmenosta sunnuntaiyöllä heräämiseen sairaalassa torstaina 9. kesäkuuta.

- Tajuton ei liiku, mutta hän äänteli ja liikkui sinä aikana. Pitkän kokemuksen perusteella on kyseenalaista, että hänellä todetut vammat aiheuttaisivat näin pitkän totaalisen muistiaukon, Öhman sanoi.

Gustafssonin puolustusasianajaja Riitta Leppiniemi hiillosti Öhmania ja tivasi oliko se kuitenkin mahdollista, että Gustafssonilla oli aivovamma, että hän oli vammojen perusteella tajuton ja liikuntakyvytön.

- Se oli mahdollista, muttei todennäköistä, Öhman totesi.

Öhmanin mukaan Gustafssonilla saattoi olla jonkinasteinen aivovamma, muttei niin vaikeata kuin on kuvattu. Leppiniemen mukaan se oli vähintään keskivaikea. Puolustuksen maanantaiksi kuultavaksi kutsuman neurologin näkemys tukee tätä väitettä. Neurologin mukaan 79 prosentilla kasvomurtumapotilaista on myös aivovamma. Öhmanin mukaan sellaisen mahdollisuus oli kuitenkin puhtaissa pahoinpitelyjutuissa vain kaksi prosenttia.

- Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin.

Lääketieteellinen vääntö Gustafssonin mahdollisesta aivovammasta jatkui vielä kahden muun lääkärin kuulemisena, mutta he vain vahvistivat Hirvensalon ja Öhmanin käsityksiä. Mittelö tiivistyy maanantaina, jolloin oikeussaliin tulee kuultavaksi muita lääkäreitä, joista ainakin yksi valottaa myös Gustafssonin psyykettä.

Uhrien omaisten asianajaja Heikki Lampela halusi tietää, pystyikö Gustafsson vielä vammojensa syntymisen jälkeen teltalla lyömään takaisin. "Kyllä", Öhman katsoi."

[LexVeritas]

Otetaan tähän vielä kertauksena Turun Sanomien uutispierun pahimmat virheet:

Bodomin kolmoismurhasta epäillyssä Nils Gustafssonissa todetut vammat eivät lääkärien mukaan vastanneet lainkaan sitä neljän päivän tajuttomuutta, jossa Gustafsson oli Töölön sairaalassa kesäkuussa 1960.

Gustafsson ei ollut sairaalassa eikä muuallakaan neljää päivää tajuttomana. Hän ei ole sellaista väittänyt, vaan on kertonut, ettei muista ko. ajasta mitään.

Gustafssonin muistamattomuus oudoksuttaa niin ikään, sillä vaikeassakin aivovammassa muisti palautuu ainakin osittain.

Gustafssonin muisti on palautunut normaalisti. Vammautumishetken jälkeisen muistiaukon aikaisten tapahtumien palautuminen potilaan muistiin on erittäin harvinaista.

Ylilääkäri Eero Hirvensalon mukaan lääketieteelliset tutkimukset eivät tue Gustafssonin puolustuksen väitettä vakavasta tai keskivaikeasta aivovammasta eikä Gustafssonia sellaisesta edes aikoinaan hoidettu.

Gustafssonia hoitaneet neurokirurgit Teuvo Mäkelä ja Niilo Karikoski diagnosoivat aivoruhjetasoisen aivovamman, joka saattoi olla diffuusi. Gustafssonia hoidettiin samalla osastolla kuin muitakin aivovammapotilaita. Epäselväksi on jäänyt, miten Gustafssonia olisi epäilijöiden mielestä pitänyt hoitaa.

Vammoja oli vasemmassa poskipäässä, silmäkulmassa ja korvan yläpuolella sekä vasemmassa alaluussa oli kaksi murtumaa, toinen edempänä ja toinen leukanivelen lähellä.

Syyttäjän asiantuntija Juha Öhmanin mukaan Gustafssonilla oli yhteensä 6 eri murtumaa.

Vammat olivat matalaenergisiä vaurioita, jotka ovat tyypillisiä pahoinpitelyissä nyrkein tai potkuin aiheutettuna, millään kovalla tai raskaalla esineellä niitä ei ollut aiheutettu.

Kaikki Bodomin uhrien vammat olivat matalaenergisiä vaurioita. Syyttäjän asiantuntija Juha Öhmanin mukaan myös Gustafssonin vammat sopivat astalolla aiheutetuiksi.

Hänellä ei ollut kallonmurtumaa eikä sitä epäilty myöhemminkään.

Gustafssonilla todettiin Brillen hematooma, jota mm. Juha Öhman piti luotettavana osoituksena kallonpohjan murtumasta. Kallonpohjan murtuma voi myös parantua jälkiä jättämättä, totesi syyttäjän todistaja Kontio.

Jos hän oli umpitajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen, pitäisi löytää sitä vastaavat vammat, mutta niitä ei ollut.

Gustafsson ei ollut tajuttomana surma-aamun kuudesta päivä kahteen. Kukaan muu ei ole sellaista tiettävästi väittänyt paitsi Turun Sanomat ja Hirvensalo.

Hengityskonetta ei tarvittu, kuten tajuttomille yleensä.

Edelleenkään Gustafsson ei ollut tajuton sairaalaan tuotaessa.

Joko oli kyse alentuneesta tajunnantasosta, joka on aivovamman tietty aste tai siitä, ettei hän jostakin syystä halunnut vastata kysymyksiin, Hirvensalo totesi.

Ilmo Hassinen todisti, että hän ja ensiavussa paikalla ollut toinen lääkäri totesivat Gustafssonin tajunnantason olleen alentunut. Hassisen mukaan Gustafssonin tajunnantaso oli hieman tajuttomuuden yläpuolella.

Hirvensalo kertoi osallistuneesta Krp:n pyynnöstä Gustafssonin kuulusteluihin vuoden 2004 keväällä. Tarkoituksena oli oikoa Gustafssonin virheelliset tiedot omista vammoistaan. "Ristiriita tehtiin hänelle selväksi".

Hirvensalon omat virheelliset tiedot olisi ollut suotavaa oikoa ensin: Hän mm. kertoi etsineensä Gustafssonista vammoja, jotka sopisivat "8 tunnin umpitajuttomuuteen".

Neurologian professori Juha Öhman oudoksui Gustafssonin totaalisesti pimeitä vuorokausia.

Niissä ei ole oudoksuttavaa, sillä keskivaikeaan aivovammaan liittyy tyypillisesti 1-7 vuorokauden pituinen muistiaukko.

Koska Gustafssonilla ei todettu verta aivoselkäydinnesteessä, niin tuntuu erikoiselta, että hänellä on täydellinen blackout, yleensä tajuttomina olleilla ihmisillä on tapahtumista muistisaarekkeita ja he alkavat hissun kissun muistaa jotakin. Osa muistista palautuu, vaikka ei muistaisi itse tapahtumaa, Öhman kertoi.

Verettömyydestä aivoselkäydinnesteessä ei voida päätellä, etteikö potilaalla olisi aivovammaa.
Gustafssonin muisti on palautunut tapahtumahetkeen asti. Hän ei tietenkään voi muistaa nukkumisensa aikaisia tapahtumia. Vammautumishetken jälkeiset tapahtumat eivät palaudu muistiin.

Keskivaikean aivovamman saaneet potilaat ovat Öhmanin mukaan yleensä keskimäärin puoli vuotta työkyvyttöminä ja tarvitsevat kuntoutusta yleensä sen jälkeenkin.

Nuori ja perusterve Gustafsson palasi kevennettyihin työtehtäviin porrastetusti n. 4 kuukauden toipumisen jälkeen.

[awa]

Äärimmäisen ovelia ja kekseliäitä selityksiä ja "virheitä" löytyy melko paljon tämän nikki LexVeritasin "sepustuksista".

Oma lehmä ojassa - tulee ensimmäisenä mieleen!?!

Gustafssonin vammat on hyvin selkeitä ja yksiselitteisiä. Niitä voi oikeudessa neurologi sekoittaa mielensä mukaan ja hämätä tuomioistuinta halutessaan.

Tähän omituiseen hämäämiseen ja vääristelyyn LexVeritas ilmeisesti kirjoittelussaan tukeutuu ja sitä perustelee.