sikakyösti kirjoitti: Ti Helmi 11, 2025 6:21 pm
Summa summarum. Birgitta Silander asui 5-vuotiaasta asti Espoossa. En ole salaliittoteoreettikko, mutta ainakin todennäköisyys sille, että Birgitta Silander ja Karin Birgitta Åkerlund olisivat voineet tuntea toisensa nuoruudessaan Espoossa, nousi juuri huomattavasti. Tarkoittaako se mitään? Ei välttämättä.
Jos asia on noin ja he ovat alusta asti olleet eri henkilöitä, niin se tarkoittaa sitä että yhteensattumat syntymävuotta, asuinseutua, suomenruotsalaisuutta, ulkonäköä, ruumiinrakennetta, kokoa, nimeä ja kutsumanimeä "Gitta" myöten ovat vain sattumia, jotka eivät ehkä koskaan olisi herättäneet varsinaista huomiota elleivät molemmat olisi elämänsä varrella kadonneet jälkiä jättämättä ja nousseet julkisuuteen tunnettuina katoamistapauksina. Joten jos he siis ovat eri henkilöitä, olet ennemminkin "salaliiton" purkaja kuin salaliittoteoreetikko.
Seuraavaa en sanoisi spekuksi, vaan lähinnä kyseessä on yhdenlainen näyte siitä minkälaisia mahdollisuuksia mielikuvitukselle näin avoin tapaus näistä aineksista tarjoaa:
Riippumatta mahdollisista lapsuudenyhteyksistä, ehkäpä ainoa, pieni teoreettinen mahdollisuus KÅ=BS -yhteydessä olisi, että se Birgitta Silander, joka esiintyy siinä lapsuudenkuvassa noilla Marjatan muistosivuilla, olisi jossain vaiheessa lapsena tai nuorena kuollut. Birgitta Åkerlund olisi, kuten tiedetään, kadonnut 1970 syystä, joka piti salata virallisesti ( -> vakoojaspekuloinnit yms.), mutta hänen tuli saada jatkaa elämäänsä Suomessa pk-seudulla, ei haluttu tunkea ihmistä jonnekin kauas uuteen ympäristöön. Hän ei voinut pelkästään jo oman turvallisuutensa vuoksi jatkaa aiemmalla identiteetillä, vaan vanha identiteetti piti "kadottaa".
Oli hyvä olla jokin viitekehys ja sosiaalisia ympyröitä joihin tulla, sekä henkilön itsensä että peitetarinan kannalta. Uudelleensijoittamisessa piti ennen kaikkea löytää sellainen kehys, johon henkilö sujahtaa mahdollisimman vähän epäilyksiä herättäen, ja jossa hän saa pienillä virallisten asiakirjojen näpelöinnillä uuden henkilöllisyyden siten että aikuisen ihmisen henkilöllisyyttä ei tarvitse perustaa uudelleen, ei luoda tyhjästä. Kätevä tapa on virallisissa papereissa "herättää henkiin" joku jo kuollut henkilö. Sellaiseksi sopi espoolaisen perheen edesmennyt lapsi Birgitta Silander. Sama etunimi sopi entiselle Birgitta Åkerlundille itselleen hyvin. Ajateltavaa ja uutta omaksuttavaa oli uuden elämän alussa muutenkin riittämiin, oli hyvä että sai jatkaa edes samalla etunimellä. Siitä oli yhtä luontevaa jatkaa myös kutsumanimellä "Gitta", joka Birgitalla oli ollut viimeistään tapaturmaviraston työvuosista asti.
Niinpä parikymppinen Åkerlund otettiin peitetarinan kannalta tarkoitukseen sopivaan Silanderin perheeseen vaikkapa "häpeän vuoksi muualla eläneenä lehtolapsena", Marjatan pikkusiskoksi (puolipikkusiskoksi), joka hänkin vain sattui olemaan Birgitta - hehän eivät kuolleen Birgitan kanssa alun perin olleet julkisesti samaa perhettä, ja lehtolapsen äiti sai antaa lapselleen sen nimen jonka haluaa, jos lapsensa isän perheen tapahtumista edes tiesi. Näin siis peitetarinassa tuo nimi "sattui olemaan" tuohon aikaan suosittu Birgitta. Sukunimi tuli isältä - Silander.
Tuo oli tarinaa jota annettiin ulospäin, koska tulokkaalle täytyi olla joku menneisyys, ja luonnollisestikin muu menneisyys kuin todellinen eli se, että tulokas ei ollut oikeasti lehtolapsi tms., vaan henkilö joka oli aloittanut elämän uudella henkilöllisyydellä. Riittävän korkeiden tahojen toimesta tuolloin jo kuolleen Birgitta Silanderin, Marjatan todellisen pikkusiskon kuolintodistus kaikessa hiljaisuudessa mitätöitiin, ja Birgitta Åkerlundille tehtiin Birgitta Silanderin paperit, aiemmin eläneen henkilön syntymätodistuksen pohjalta. Oikea alkuperäinen Birgitta Silander oli jo haudassa, mutta virallisesti hänen identiteetillään jatkoi henkilö joka oli alunperin ollut Birgitta Åkerlund. Joku tarkkamuistinen sukulainen tai tuttava saattoi muistaa kuolleen lapsen syntymäpäivän, mutta ei perhepiiriin tupsahtaneen lehtolapsen tarvinnut heille papereitaan näyttää, se vielä olisi puuttunut. Näin Birgitta Åkerlund jatkoi enää virallisesti kadonneen henkilön identiteettinä, ja tuo kadonnut ihminen, fyysinen henkilö oli nyt nimeltään Birgitta Silander.
Kuvassa, jossa Birgitta suutelee Yrjöä, ja muissa aikuiskuvissa ei olisi siis se Birgitta Silander joka oli vielä lapsuuden kuvassa, vaan Yrjöä suutelee "jo" henkilö joka oli alun perin Birgitta Åkerlund. Muistosivun laatija ei halunnut tehdä julkisesti erottelua näiden kahden siskon välille, eihän se väärin ole kertoa vain Birgitta-siskosta, vaikka ei tarkentaisi että heitä oli itse asiassa kaksi. Ja käydäkö jonkun muistosivulla erittelemään, että toinen sisko oli itse asiassa puolisisar jolla sattui olemaan sama nimi kuin toisella siskolla.
Tulokkaan peitetarina oli aivan läheisimpien tiedossa, muille se meni läpi. Tai jos se herätti kysymyksiä, ei sitä tarvinnut todistaa, koska lehtolapsen ilmestyminen kuvioihin oli jo tarpeeksi kiusallista, ja tarkemmin utelijoita oli syytä pitää arkojen asioiden kaivelijoina ja oli syy närkästyä, jopa loukkaantua. Marjatta vanhempineen tiesi tietenkin totuuden, ja kun Birgitta katosi 2015 Italiaan salatun miesystävänsä luokse, pystyi Marjatta peilaamaan tapahtumaa historiaa vasten, olihan Birgitta tehnyt tempun aiemminkin. Marjatta melkein hymähti itsekseen kun mietti:
"Tuon Gitta osaa.. Just samalla tavalla kuin sillon 1970. Sillonkin Gitta oli Helsingissä työpaikalle menossa, kirkkaana kesäpäivänä, ja sit vaan - pufff. Kadonnut jälkiä jättämättä. Onko maassa taitavampaa katoajaa?.." Ja eihän kadonnut Marjatan verisisar edes ollut, joten sikälikään suurempaa motiivia etsiskelyyn ei ollut. Oli myös helpompaa, mitä vähemmän menneitä piti kaivella, olihan hänen uusi "pikkusiskonsa" alun perin tiedustelupalvelun tai muun kovemman kaliiberin tahon luomus, jonka takana olevat asiat oli vannotettu, maksettu ja ehkä myös peloteltu vaikenemaan iäti. Viime kädessä kyse oli myös kansalaisvelvollisuudesta, omanlaisestaan palveluksesta isänmaata kohtaan.
#####
Tätä kuvitteellista, sepitettyä mutta tositapahtumien ympärille osin fiktiivisesti kehitettyä tarinaa ei olisi kukaan koskaan keksinyt, ellei olisi näitä kahta outoa katoamistapausta. En ole salaliittoteoreetikko, mutta tähän tyyliin salaliittoteoreetikon ajattelu varmaankin toimii. Nyt kyseessä on vain kaksi ihmistä ja heidän katoamisensa, suurempia salaliittoteorioita on palstalla tarjolla vaikkapa ajankohtaisessa poliisien itsemurhia käsittelevässä ketjussa.
Mietin että onko siinä jotain mitä voisin vielä kommentoida aiheesta.