Mielialalääkkeet

[Porin]

En tiedä miten asiat nykyään ovat, mutta takavuosina lahjus oli esimerkiksi lääketehtaan tarjoama seminaarimatka jonnekin vähän eksoottisempaan paikkaan. "Seminaarin" aiheena oli tietenkin kyseisen lääketehtaan oma tuotevalikoima.

Hesarin arkistoa penkomalla löytäisi sen 2000-luvun tapauksen missä lääkäreitä "kannustettiin" lääketehtaan toimesta lahjoittamalla lääkäreille kommunikaattorit.

[Luupää]

^No niin justiinsa! Että ei ne lahjukset aina millään kuulakärkikynä-muistilehtiö -tasolla ole olleet!

[Porin]

Että ei ne lahjukset aina millään kuulakärkikynä-muistilehtiö -tasolla ole olleet!

Löysin sen kommunikaattori-lahjonnan alkusysäyksen:

Kommunikaattori tuo lääkärille itseluottamusta

Porttiteoria pätee lääkäreihin, Ville Harkke tietää: pikkusormi kommunikaattorille voi viedä koko käden tietokoneelle.

Mobiilitiedon käytössä ratkaisevinta ei ole helppokäyttöisyys, vaan hyöty. Surkea näppäimistö ja tihruttava näyttö ovat pieni hinta siitä, että tieto on saatavilla silloin, kun sitä tarvitsee.

Houkuttelevaksi mobiilitiedon tekee ajantasaisuus. Kommunikaattorin kautta lääkärit saivat lääkkeiden tuoreimmat hintatiedot, kun lääkevaihto tuli pakolliseksi.

Taloustieteen maisteri Ville Harkke tutki väitöskirjassaan kommunikaattoria lääkärin apuvälineenä.

Harkke kehitti väitöstyössään myös menetelmän, jolla mobiilitietosovelluksia voi arvioida yleispätevästi.

Lääkärit saivat käyttöönsä älypuhelimen, johon oli talletettu Duodecimin Yleislääkärin käsikirja, tautiluokitustietokanta, hoito- ja laboratorio-oppaita ja Pharmaca Fennican lääketiedot. Järjestelmä on sisällöltään kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Samat tiedot lääkäri voi hakea internetistä, cd-levykkeeltä tai perinteisestä paperikirjasta. Potilastietoihin kommunikaattorilla ei pääse käsiksi.

Mobiilitieto korvaa kirjalähteitä

Älypuhelimella oli suurin merkitys silloin, kun lääkäri joutui yllättävään tilanteeseen muualla kuin omassa työhuoneessaan. Niitä tulee eteen usein.

”Suomalaisista lääkäreistä suurin osa tekee jotain muutakin kuin päätyötään: päivystää, käy neuvoloissa ja kouluissa, opettaa tai muuta sellaista”, Harkke muistuttaa.

Mobiilitiedon käyttö vähensi muiden tietolähteiden, erityisesti kirjojen käyttöä. Harkke muistuttaa kuitenkin, ettei sähköinen väline tee kirjaa tarpeettomaksi.

”Paperin selattavuus on ylivoimainen ominaisuus.”

Innokkaimmat lääkärit, 12–13 prosenttia ryhmästä, tykästyivät laitteeseen niin paljon, että pitivät sitä aina avoinna työpöydälläänkin.

Suurin osa eli 70 prosenttia koeryhmästä innostui niin paljon, että osti itselleen oman laitteen, kun tuli aika luopua kokeilupuhelimesta. Investointiin innosti se, että tietokanta on lääkeyhtiön sponsoroima ja ilmainen. Oleellista oli myös, että työnantaja maksoi puhelut. Asiaan vaikutti myös itse laite. Isoa ja painavaa vanhaa kommunikaattorimallia ei moni halunnut kantaa mukanaan.


Mobiilitieto ei mullistanut lääkärin työtä. Kukaan ei tunnustanut käyttävänsä järjestelmää useammin kuin pari kertaa päivässä. Normaaleihin työrutiineihin kommunikaattorilla oli vähän vaikutusta.

Noin 12 prosenttia lääkäreistä ei halunnut käyttää laitetta ollenkaan. Heidän mielestään sähköinen väline häiritsi potilaskontaktia.

Vankemmin kiinni tietotekniikkaan

Tietokanta oli erittäin helppokäyttöinen. Tämä johti tulokseen, jota Harkke ei osannut odottaa. Kommunikaattorista tuli portti vankempaan tietotekniikkaan. Varsinkin vanhat lääkärit voittivat vastenmielisyytensä uusien ohjelmistojen käytön opetteluun. Kun taskutieto oli todettu helpoksi käyttää, kynnys askarrella oikean tietokoneen äärellä madaltui.

Kommunikaattori vahvisti nuorten lääkärien itseluottamusta. Heitä rauhoitti tieto siitä, että tarpeellinen tieto on aina saatavilla. Tarpeellisimmaksi kommunikaattoriin talletetun tietokannan kokivat kuitenkin virkaiältään vanhemmat lääkärit.

”Tämä on vain oletus. Ehkä he tiedostavat, että opiskeluajoista on kauan, asiat ovat voineet unohtua ja hoitokäytännöt muuttua”, Harkke arvailee.

Ja tämän keissin jälkeen lääkeyhtiö jakoi näitä "haluttuja" kommunikaattoreita ilmaiseksi, muillekin kuin kokeilussa olleille lääkäreille, ja siitä syntyi lahjus. Etenkin, kun se ilmainen lääketietokanta kattoi vain kyseisen lääkeyhtiön lääkkeet. Tai oikeastaan juuri siksi se oli lahjus.

[Seea]

Minulla sekä hyviä että huonoja kokemuksia masennuslääkkeistä. Osa lääkkeistä toimii aivan kuin pitää, toisissa taas sivuvaikutukset niin järjettömiä etten koske niihin enää edes teleskooppikepillä.

Olen juuri saanut muutoksia lääkitykseeni ja tässä odottelen mihin homma kääntyy, saa nähdä..

[Dr.NecroPhil]

Yksi asia, mikä on herättänyt huomioni, on se että olen törmännyt ainakin kolmeen masennuslääkkeeseen, joiden pakkausselosteessa mainitaan sivuvaikutuksiksi mm. ahdistuneisuus ja itsemurhayritys sekä itsetuhoinen ajattelu. Määrätään siis masentuneille lääkettä, joka voi saada lopettamaan itsensä, eh?

Itselleni lekurit koettivat puoliväkisin tunkea paniikkihäiriön hoitamiseen masennuslääkkeitä usean vuoden ajan. Ainoa pikkuinen "mutta" oli, että ko. lääkkeet saivat minut täysin zombieksi ja vitutuksen kasvamaan dinosauriin mitalla sen lisäksi, että järjellisestä ajattelusta ei ko. paskoja syödessä tullut yhtään mitään. Useaan otteeseen yritin sanoa näistä pikku sivuvaikutuksista, ja että pitäisiköhän tuota lääkitystä nyt hieman tarkistaa, kun paniikkihäiriökin vain pahentui niiden vaikutuksen alaisena. Eipä yksikään lekuri edes viitsinyt korvaansa lotkauttaa, ainoa vastaus mitä sain, oli että "nostetaan annosta".

Pääntuhoajien syöminen loppui siihen. Vei neljä vuotta, että löysin lääkärin, joka jopa osasi kuunnella potilasta ja määräsi minulle oikeat tropit jotka ovat tehonneet hyvin (rauhottavia, ei masennuslääkkeitä) ja kummastelipa hänkin, että mitä helvetin ideaa on oikein ollut tunkea minulle lääkkeitä sellaisen sairauden hoitoon, jota minulla ei edes ollut.

Tuolla kunnallisella puolella taitaa olla joku yleisratkaisu määrätä citalopramia tai vastaavaa kaikkeen mahdolliseen päänsisäiseen vaivaan, tunkivatpa vaimollenikin viimeksi paniikkihäiriöön citalopramia; sivuvaikutukset olivat samansuuntaisia, ei läheskään yhtä pahoja kuin minulla, mutta kuitenkin sivuvaikutuksia oli eikä vaimoni ole ikinä ollut masentunut. Taaskaan ei lääkäri edes vaivautunut kuuntelemaan.
Enpä kyllä ole julkisia käyttänyt enää vuosiin, onneksi on vakuutus. Jos ei olisi, olisin todennäköisesti tällä hetkellä Kellokoskella hermorauniona (saaden pakkosyötettynä lisää masennuslääkkeitä hehheh).

[loneliness]

Yksi asia, mikä on herättänyt huomioni, on se että olen törmännyt ainakin kolmeen masennuslääkkeeseen, joiden pakkausselosteessa mainitaan sivuvaikutuksiksi mm. ahdistuneisuus ja itsemurhayritys sekä itsetuhoinen ajattelu. Määrätään siis masentuneille lääkettä, joka voi saada lopettamaan itsensä, eh?

Joo lääkkeet ei aina toimi toivotulla tavalla. Yleensä ne sivuoireet on kuitenkin harvinaisia tyyliin 0,05-1%, eli voidaan olettaa että suurimmalla osalla ei ole itsemurhariskiä lääkkeen takia, vaan positiivinen vaikutus on todennäköisempi.

[esmes-]

noniin, tullu nyt oltua useampi kuukausi ilman mun "prozacia", seronilia ja zoloftia. pää tuntuu välillä siltä niinku aivoissa ois lasinsiruja. melkein päivittäin tulee ilman syytä itkeskeltyä ja on ihan sietämättömän ahdistunut olo. myös itsetuhoisuus alkaa nostaa päätään. vielä en oo tarttunu partakoneenterään tai tumpannu röökiä käteen, mut itsemurhaa oon miettiny. lähinnä kaksi tapaa pyörii päässä: joko unilääkkeiden ja rauhoittavien yliannostus ja niiden "voimalla" nukahtaminen hankeen (ei tarttis ku yhden kunnon pakkasyön), sekä hirttäytyminen rautalangalla (en luota köyteen, selkäranka ei välttämättä heti katkea ja on vaara kuolla tukehtumalla. rautalanka katkaisis kaulan varmemmin + olis näyttävämpi lähtö). että sellasia mietteitä.

perjantaina tuli keskusteltua kaverin kanssa ja sanoin et haluisin ehkä alottaa lääkityksen uudelleen. kaveri oli sitä mieltä et mähän oon ihan hyväntuulinen ja mulla on kaikki asiat paremmin ku hyvin ja lääkkeet nyt vaan on perseestä ja niiden syöminen osoittaa tahdonvoiman ja itseluottamuksen puutetta.

[loneliness]

Eiköhän esmes- ois sitten aika mennä lekurille käymään taas. Jos ei ilman nappeja pärjää niin parempi napeilla, jos vähentää noita ajatuksia?

Ja jos kaverin mielipiteet on tuollaisia, niin ihan paskaa, ei kannata paljon kuunnella kun ei se tunnu asioista paljoa tajuavan.

[esmes-]

Eiköhän esmes- ois sitten aika mennä lekurille käymään taas. Jos ei ilman nappeja pärjää niin parempi napeilla, jos vähentää noita ajatuksia?

Ja jos kaverin mielipiteet on tuollaisia, niin ihan paskaa, ei kannata paljon kuunnella kun ei se tunnu asioista paljoa tajuavan.

on mulla tossa käyttämättä joku kuukauden annos laatikossa, pakko kyl ottaa nappia jossei olo kohene. en haluis omaa henkeä laittaa alttiiks tämmösen takia. tsekkailen nyt viel..

[Mike Manner]

Eiköhän esmes- ois sitten aika mennä lekurille käymään taas. Jos ei ilman nappeja pärjää niin parempi napeilla, jos vähentää noita ajatuksia?

Ja jos kaverin mielipiteet on tuollaisia, niin ihan paskaa, ei kannata paljon kuunnella kun ei se tunnu asioista paljoa tajuavan.

+1.

Hlö. joka tulee kertomaan tuossa tilanteessa olevalle ihmiselle, että "se on vaan selkärangasta kiinni" ei todellakaan tiedä mistä puhuu.
Itse en ole tuollaisista vaivoista kärsinyt, mutta olen seuraillut parin kaverini painiskelua ko. ongelmien kanssa...

[Kirsi]

Hlö. joka tulee kertomaan tuossa tilanteessa olevalle ihmiselle, että "se on vaan selkärangasta kiinni" ei todellakaan tiedä mistä puhuu.
Itse en ole tuollaisista vaivoista kärsinyt, mutta olen seuraillut parin kaverini painiskelua ko. ongelmien kanssa...

Joku tsykiatri sanoi jossain joskus hyvin siihen tapaan, että jos vakavasti masentunut pystyisi ottamaan "itseään niskasta kiinni", "nostamaan häntänsä", "käytämään selkärankaansa" jne. (mitä nämä paremmin tietävät nyt usein neuvovat), hän olisi tehnyt sen jo. Aataminenaikainen, luterilainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"-mentaliteetti on myös syvällä edelleen. Asiassa on kyllä toisaalta sekin puoli, jos verrataan vaikkapa esim. alkoholista vieroittautuviin, että jos motivaatio parantua ja toipua täysin puuttuu, mitään ulkopuolisia keinoja ei juurikaan ole. Jonkun verran sairastuneen omaa taisteluntahtoa ja tervehenkistä, oikein mitoitettua perseellepotkimista läheisten/hoitavien tahojen puolesta siis myös usein tarvitaan.

Lääkekehittelyyn ja -teolllisuuteen on investoitu viimeisten vuosikymmenten saatossa miljardeja, ja on saavuttu siihen pisteeseen, jossa varmasti 90% henkisistä kärsimyksistä voitaisiin oikealla lääkityksellä menestyksekkäästi hoitaa. Säälittävää ja jopa turhauttavaa on se, että kaikki eivät tuota mahdollisuutta ymmärrä käyttää ja sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista mikä olisi ollut estettävissä oikealla (lääke-)hoidolla. Oma lukunsa on tietysti lääkärit jotka eivät asianmukaista lääkehoitoa seurantoineen osaa tai ehdi antaa silloin, kun asianosainen ymmärtää sitä hakea.

[esmes-]

"itseään niskasta kiinniottaminen" edellyttäisi sitä että olisi jokin syy, jokin selkeä virhe jonka voisin ensin tiedostaa ja sitten korjata. ongelma on se ettei ole mitään ongelmaa. kaveri oli siinä oikeessa ettei mulla ole mitään syytä valittaa ja napista: töissä käyn, seurustelen, oon fyysisesti terve, raha-ongelmatkin on helpottanu pitkästä aikaa. asit ns. sujuu, ulkoisesti. sehän tässä vituttaakin!
toivon joululahjaksi aivokasvainta, jotain jota voin osoittaa sormella ja syyttää, laittaa kaikki sen piikkiin.

[loneliness]

Lääkekehittelyyn ja -teolllisuuteen on investoitu viimeisten vuosikymmenten saatossa miljardeja, ja on saavuttu siihen pisteeseen, jossa varmasti 90% henkisistä kärsimyksistä voitaisiin oikealla lääkityksellä menestyksekkäästi hoitaa. Säälittävää ja jopa turhauttavaa on se, että kaikki eivät tuota mahdollisuutta ymmärrä käyttää ja sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista mikä olisi ollut estettävissä oikealla (lääke-)hoidolla. Oma lukunsa on tietysti lääkärit jotka eivät asianmukaista lääkehoitoa seurantoineen osaa tai ehdi antaa silloin, kun asianosainen ymmärtää sitä hakea.

Kyllä varmasti suurin osa voidaankin hoitaa, mutta useilla on ongelmana, että oikeaa lääkettä ei meinaa löytyä. Esim. masennuslääkkeet eivät toimi, jos ongelma onkin monimuotoisempi, eli kyytipoikana on paniikkihäiriöt, harhat yms. Turhauttavaa monelle kun joutuu syömään kalliita lääkkeitä, nostamaan määriä, vaihtamaan ja lopputuloksena on vain se, että massit meni, kiloja tuli lisää ja teho nolla. Vaatii todellista ammattitaitoa löytää moniongelmaiselle oikeat napit/nappiyhdistelmät.

[Kirsi]

"itseään niskasta kiinniottaminen" edellyttäisi sitä että olisi jokin syy, jokin selkeä virhe jonka voisin ensin tiedostaa ja sitten korjata. ongelma on se ettei ole mitään ongelmaa. kaveri oli siinä oikeessa ettei mulla ole mitään syytä valittaa ja napista: töissä käyn, seurustelen, oon fyysisesti terve, raha-ongelmatkin on helpottanu pitkästä aikaa. asit ns. sujuu, ulkoisesti. sehän tässä vituttaakin!
toivon joululahjaksi aivokasvainta, jotain jota voin osoittaa sormella ja syyttää, laittaa kaikki sen piikkiin.

Masennukselle on ääriluonteenomaista se, että ulkoista syytä ei ole. Jos ulkoinen syy on, ollaan tekemisissä helposti enemmän surun kuin masennuksen kanssa. Mä olen törmännyt tapauksiin jossa masennuksesta sairautena on tehty nimenomaan sellainen toteemi, jota osoitellaan ja johon vedotaan joka käänteessä. Kuten jo tuli sanottua, kyllä toipuminen siis taisteluntahdonkin asia on. Vanhan sanalasku "Joka vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki", ei mielestäni voisi pitää enempää paikkaansa.

[Kirsi]

Kyllä varmasti suurin osa voidaankin hoitaa, mutta useilla on ongelmana, että oikeaa lääkettä ei meinaa löytyä. Esim. masennuslääkkeet eivät toimi, jos ongelma onkin monimuotoisempi, eli kyytipoikana on paniikkihäiriöt, harhat yms. Turhauttavaa monelle kun joutuu syömään kalliita lääkkeitä, nostamaan määriä, vaihtamaan ja lopputuloksena on vain se, että massit meni, kiloja tuli lisää ja teho nolla. Vaatii todellista ammattitaitoa löytää moniongelmaiselle oikeat napit/nappiyhdistelmät.

Tuokin on totta, kaikkia ja yleensä vaikeimpia masennuksia ei voida lääkkeilläkään kovin menestyksekkäästi hoitaa. Siksi heitin stetsonista tuon varauksen "90%:ssa tapauksista" aiempaan viestiini. Tarkoitin tuossa lähinnä tällaisia maksimissaan keskivaikeita tiloja, joihin lääkevaste yleensä saadaan ja psykoositason oireet puuttuvat, mutta tosiaan, olet täysin oikeassa, kaikkeen ei lääkkeillä edelleenkään pystytä.