Kirkkonummen kolmoissurma 28.7.1990 - 29.7.1990

[Ross Sullivan]

^Olet ketjussa liputtanut paljon sen puolesta, että Veikko Rytkönen olisi sekaantunut heroiinikauppaan. Voitko mainita huumekaupan kontekstissa henkilöitä, joiden epäilet sotkeentuneen kolmoissurmaan ja olleen poliisin kuultavina?

Toki! Raimo Anthoni ”TeeHoo” Tienhaara, Raine Bruno Tienhaara ja Raimo Andersson ovat mahdollisia tekijöitä/teettäjiä/osallisia.

[LexVeritas]

^Onko mielestäsi mahdollista, että myös Andy McCoyta on aikoinaan kuultu tapaukseen liittyen?

[Ross Sullivan]

^Minun mielestäni saattaa olla mahdollista, että myös Andy McCoyta on aikoinaan kuultu tapaukseen liittyen.

Sekin on mahdollista! Ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että Andy olisi johtanut huumeliigaa tai ollut edes sidoksissa järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

[LexVeritas]

^Onko näyttöä siitä, että Veikko Rytkönen olisi sekaantunut heroiinikauppaan?

[Ross Sullivan]

^Onko näyttöä siitä, että Veikko Rytkönen olisi sekaantunut heroiinikauppaan?

Sitä on hyvin vaikea arvioida, koska esimerkiksi Huhtis ei ole tutkintaa tarkemmin avannut.

[matlockb]

Oma arvioni on, että tekijää on todennäköisesti kuultu, mutta kuuleminen ei ole johtanut läpimurtoon. Todennäköisesti Huhtiksen arvio siitä, että tekijä ei ole teostaan kenellekään kertonut, pitää täysin paikkansa.

Lainausta lyhennetty.
Tuo erittäin todennäköisesti pitää paikkansa. Historialla on usein tapana toistaa itseään ja historiasta tiedämme, ettei tällaisen (selvittämättömän henkirikoksen) teon tekijä tunnetusti yleensä ole teostaan kenelläkään kertonut sekä on myös yleensä toiminut yksin ja useimmiten (lue: lähes aina) ne ovatkin ne syyt miksi rikos jää selvittämättä tai rikoksen selvittäminen kestää enemmän tai vähemmän pidempään.

Vertailun vuoksi esimerkkinä vaikkapa Ilpo Härmäläisen murha Turussa 1994. Siinähän sittemmin viimein tuomittu "mainosmies" Lehto vaikeni kuin muuri loppuun asti vuosikymmenet kiistäen syyllisyyden ja Lehtoahan oli kuulusteltu todistajana ja sittemmin myös rikoksesta epäiltynä tappoon jo pian Härmäläisen katoamisen jälkeen mutta oli vähällä onnistua viemään salaisuuden hautaan.

[LexVeritas]

Oma arvioni on, että tekijää on todennäköisesti kuultu, mutta kuuleminen ei ole johtanut läpimurtoon. Todennäköisesti Huhtiksen arvio siitä, että tekijä ei ole teostaan kenellekään kertonut, pitää täysin paikkansa.

Lainausta lyhennetty.
Tuo erittäin todennäköisesti pitää paikkansa. Historialla on usein tapana toistaa itseään ja historiasta tiedämme, ettei tällaisen (selvittämättömän henkirikoksen) teon tekijä tunnetusti yleensä ole teostaan kenelläkään kertonut sekä on myös yleensä toiminut yksin ja useimmiten (lue: lähes aina) ne ovatkin ne syyt miksi rikos jää selvittämättä tai rikoksen selvittäminen kestää enemmän tai vähemmän pidempään.

Vertailun vuoksi esimerkkinä vaikkapa Ilpo Härmäläisen murha Turussa 1994. Siinähän sittemmin viimein tuomittu "mainosmies" Lehto vaikeni kuin muuri loppuun asti vuosikymmenet kiistäen syyllisyyden ja Lehtoahan oli kuulusteltu todistajana ja sittemmin myös rikoksesta epäiltynä tappoon jo pian Härmäläisen katoamisen jälkeen mutta oli vähällä onnistua viemään salaisuuden hautaan.

Merkittäviä huomioita kummaltakin. Voisiko tosiaankin olla niin, että syyllinen olisi joku epäillyistä, jota on tosin kuultu, mutta jonka kohdalla tutkintatulokset eivät ole riittänyt syytteen nostamiseen? Ajatus on uusi ja hyvin mielenkiintoinen.
Rikoshistoria tuntee tapauksia, joissa epäilty on vältellyt kiinni jäämistään kuulusteluissa valehdellen, tai ollen kertomatta koko totuutta. Mahdollista on myös, että epäilty kuulusteltu on jo kuollut, jolloin on päädytty tilanteeseen, jossa syyllinen itsekään ei enää tiedä syyllisyyttään, ja hänen on ollut käytännössä mahdotonta kertoa siitä kenellekään.

[Cadi John]

Oma arvioni on, että tekijää on todennäköisesti kuultu, mutta kuuleminen ei ole johtanut läpimurtoon. Todennäköisesti Huhtiksen arvio siitä, että tekijä ei ole teostaan kenellekään kertonut, pitää täysin paikkansa.

Lainausta lyhennetty.
Tuo erittäin todennäköisesti pitää paikkansa. Historialla on usein tapana toistaa itseään ja historiasta tiedämme, ettei tällaisen (selvittämättömän henkirikoksen) teon tekijä tunnetusti yleensä ole teostaan kenelläkään kertonut sekä on myös yleensä toiminut yksin ja useimmiten (lue: lähes aina) ne ovatkin ne syyt miksi rikos jää selvittämättä tai rikoksen selvittäminen kestää enemmän tai vähemmän pidempään.

Vertailun vuoksi esimerkkinä vaikkapa Ilpo Härmäläisen murha Turussa 1994. Siinähän sittemmin viimein tuomittu "mainosmies" Lehto vaikeni kuin muuri loppuun asti vuosikymmenet kiistäen syyllisyyden ja Lehtoahan oli kuulusteltu todistajana ja sittemmin myös rikoksesta epäiltynä tappoon jo pian Härmäläisen katoamisen jälkeen mutta oli vähällä onnistua viemään salaisuuden hautaan.

Tutkijoilla saattaa olla epäilty mutta puuttuu näyttö, just kuten Härmäläisen casessa. Epäiltyä on voitu kuulustella useastikin. Tähän tekijän kiinnijäämiseen auttoi uuden tutkinnanjohtajan kiinnostus ja sinnikkyys. Jotain samantapaista toivoisin Kirkkonummen casessa tapahtuvan.

Tekijä ei ole kertonut kenellekään ja siksi en usko olleen mikään toimeksianto.

Huumeiden sekaantumiseen en usko enkä myös häiriintyneiden lasten tekoon.

[LexVeritas]

↑

Minä myös olen sitä mieltä, että varmaankin tutkijoilta puuttuu näyttö epäillyn syyllisyydestä. Arvelen, että epäiltyjen tutkinnassa ei ole ilmennyt sellaista näyttöä, joka sitoisi heidät aukotta kolmoissurman tekijäksi. Tästä syystä heitä vastaan ei ole nostettu syytteitä. Toivoisin, että tapaukseen löytyisi ratkaisu ja syyllinen saisi tuomionsa. Minäkään en usko huumeisiin sekaantumiseen enkä häiriintyneiden lasten tekoon.

Lainaustorni kaadettu. Tilalle asennettu nuoliviittaus
-NILS-

[Ross Sullivan]

Oma arvioni on, että tekijää on todennäköisesti kuultu, mutta kuuleminen ei ole johtanut läpimurtoon. Todennäköisesti Huhtiksen arvio siitä, että tekijä ei ole teostaan kenellekään kertonut, pitää täysin paikkansa.

Lainausta lyhennetty.
Tuo erittäin todennäköisesti pitää paikkansa. Historialla on usein tapana toistaa itseään ja historiasta tiedämme, ettei tällaisen (selvittämättömän henkirikoksen) teon tekijä tunnetusti yleensä ole teostaan kenelläkään kertonut sekä on myös yleensä toiminut yksin ja useimmiten (lue: lähes aina) ne ovatkin ne syyt miksi rikos jää selvittämättä tai rikoksen selvittäminen kestää enemmän tai vähemmän pidempään.

Vertailun vuoksi esimerkkinä vaikkapa Ilpo Härmäläisen murha Turussa 1994. Siinähän sittemmin viimein tuomittu "mainosmies" Lehto vaikeni kuin muuri loppuun asti vuosikymmenet kiistäen syyllisyyden ja Lehtoahan oli kuulusteltu todistajana ja sittemmin myös rikoksesta epäiltynä tappoon jo pian Härmäläisen katoamisen jälkeen mutta oli vähällä onnistua viemään salaisuuden hautaan.

Näin on! Tosin todennäköinen puhumattomuus saattaa viitata myös ammattirikollisiin/järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Eihän Latekaan olisi jäänyt kiinni ellei olisi tunnustanut. Uki Kukkamaalla on useampi kaato, mutta selvisi ilman henkirikostuomioita.

[LexVeritas]

Tekijän puhumattomuus saattaa viitata myös siihen, ettei hän halua jäädä kiinni teosta. Kiinni jäämisen välttely on kukaties tavallista myös ei-ammattilaisilla. Toinen vaihtoehto puhumattomuuteen voisi olla, että tekijä on kuollut.

[Ross Sullivan]

Tekijän puhumattomuus saattaa viitata myös siihen, ettei hän halua jäädä kiinni teosta. Kiinni jäämisen välttely on kukaties tavallista myös ei-ammattilaisilla. Toinen vaihtoehto puhumattomuuteen voisi olla, että tekijä on kuollut.

Se tosiaan on terävä havainto, että tekijä ei halua jäädä kiinni!

Onko puhumattomuus rikoksesta tyypillistä henkirikoksen tekijöille? Entä pitääkö paatunut rikollinen todennäköisemmin suunsa kiinni kuin esimerkiksi sellainen tekijä, joka henkirikosta lukuun ottamatta elää nuhteettomasti?

Tekijä voi tosiaan olla kuollut. Huhta-Aho kertoi muutama vuosi sitten, että hän uskoo tekijän olevan elossa.

[LexVeritas]

Arvelen, että niille henkirikoksen tekijöille, jotka eivät ole jääneet kiinni, puhumattomuus on tyypillistä.

Kenties Huhta-ahon usko ei ole tiedon väärti?
Rikoshistoria tuntee monia tapauksia, joissa tutkinnanjohtaja on ollut uskomuksissaan täysin väärässä.
Esimerkiksi Bodominjärven kolmoismurhatapauksessa tutkinnanjohtaja Tero Haapala uskoi näytön riittävän oikeudessa tuomioon, mutta kuinkas kävikään: Ilmeni, ettei näyttöä syyllisyydestä todellisuudessa ollut lainkaan.

[Ross Sullivan]

Arvelen, että niille henkirikoksen tekijöille, jotka eivät ole jääneet kiinni, puhumattomuus on tyypillistä.

Kenties Huhta-ahon usko ei ole tiedon väärti?
Rikoshistoria tuntee monia tapauksia, joissa tutkinnanjohtaja on ollut uskomuksissaan täysin väärässä.
Esimerkiksi Bodominjärven kolmoismurhatapauksessa tutkinnanjohtaja Tero Haapala uskoi näytön riittävän oikeudessa tuomioon, mutta kuinkas kävikään: Ilmeni, ettei näyttöä syyllisyydestä todellisuudessa ollut lainkaan.

Se varmaan on niin, että kiinnijäämätön tekijä ei ole teostaan kertoillut.

Kiinnostavampaa on mielestäni:

Onko puhumattomuus rikoksesta tyypillistä henkirikoksen tekijöille? Entä pitääkö paatunut rikollinen todennäköisemmin suunsa kiinni kuin esimerkiksi sellainen tekijä, joka henkirikosta lukuun ottamatta elää nuhteettomasti?

Tekijä tosiaan saattaa olla kuollut, kuten jo totesinkin. Lähtökohtaisesti, jos KRP:n tutkinnanjohtaja ja oikeus ovat erimielisiä syyllisyydestä, niin KRP:n tutkinnanjohtaja lienee todennäköisemmin oikeassa.

[LexVeritas]

^Lähtö- ja loppukohtaisesti, jos ja kun todistetta syyllisyydestä ei ole esittää, niin edes KRP:n tutkinnanjohtajan usko ei tee olemattomasta olevaista ts. kenestäkään syyllistä.