Kampaaja Seija Mörön murha 23.7.2008 Helsinki/Porvoo

[Oikeus ennen kaikkea]

Aika mielenkiintoista, että tekijällä diagnosoitu sekamuotoinen persoonallisuushäiriö katsottiin tuomiota alentavaksi tekijäksi.
Samalla perusteellahan pitäisi myös kaikki sosiopaatit ja psykopaatit tuomita lievempiin rangaistuksiin.
Persoonallisuushäiriöhän ei ole sairaus. Sen vuoksi pakkohoito ei ole vaihtoehto, koska hoitoa ei oikeastaan ole.

Todennäköisesti vankila-aikana tai ehkä jo aiemmin tekijällä puhkesi skitsofrenia, mihin jo mielentilatutkimuksen jotkin havainnot viittaavat. Oireiden pahetessa vankilassa, toimitettiin hoitoon.

[tytöntyllero]

Ketjun sivulle 17 on kopioitu Hesarin juttu oikeudenkäynnistä, ja siinä mainitaan, että uhrin sisar vaatii rangaistuksen lisäksi 7 000 euron korvauksia. - Mistä tuo tieto äidistä dementiakodissa? Ja lieneekö äiti tuo hautakiven alin henkilö, vaikka sukunimi onkin toinen?

Tilasin krp:ltä tapauksen julkiset asiakirjat, joissa mainitaan Seijan äidin olleen juurikin hautakiven Saimi Uosukainen. Saimi on ollut murhan aikaan vakavasti dementoitunut, 80-kymppisissään ja asunut Kuustaankartanon hoitokodissa. Pitkään ajateltiin, että Rantala on tappanut Mörön bensarahojen vuoksi, koska Rantala on kyydinnyt Mörön usein juuri tämän äidin luo. Rantalan mukaan Mörö ei koskaan maksanut riittävästi bensasta ja näin ''käytti tätä hyväkseen''. Seija toivoi äitinsä pääsevän myös mukaan ystävysten lomamatkalle, mutta tämä oli liian huonossa kunnossa lähteäkseen.

Asiakirjoista kävi myös ilmi, että Seijan täti, eli Saimin sisko Irmeli on ollut se, joka kertoi poliisille tiedon Tuulan ja Seijan ystävyydestä. Irmelin haastattelusta kävi ilmi, että hän oli Seijaan päivittäin monta kertaa yhteydessä ja olivat ilmeisesti melko läheisiä. Hän kertoo Seijan olleen melko varakas, ja että tämä oli lapsirakas vaikkei tällä ollutkaan omia lapsia. Seijalla oli ollut kumppani Kai (tai Kaitsu), joka oli myös ennen murhaa dementoitunut ja kuollut. Seijan siskon nimi on Sirkka Liisa Mörö, asui tapahtumien aikaan Ruotsissa. En löytänyt tietoa onko tämä edelleen elossa. Seijan noin 10-vuotias perhoskoira oli Saku nimeltään.

[tytöntyllero]

Ainiin, tietääkö kukaan tämän tekijän Tuula Rantalan tämänhetkistä tilannetta? Varmasti päässyt jo vapaalle vankilasta, mutta onko edes elossa enää? Hautahausta ei ainakaan löydy mitään, mutta se ei kata kaikkia haustausmaita.

Toinen kysymys, onko tätä tapausta käsitelty missään kirjassa? Tämä rikostarinoita Suomessa-sarja jossa tapausta käsitellään perustuu Pohjolan Poliisi kertoo-kirjoihin, niin tietääkö kukaan, onko tapausta niissä? Ja jos on, minkä vuoden kirjassa? 2009 tai 2010 veikkaisin?

[Countess Bathory]

Tätä henkirikosta ei olisi tapahtunut jos tuo tekijä olisi alun alkaen tuomittu aikaisemmista rikoksista istumaan loppuiäksi linnaan.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2010

Viimeinen ateria
Kauniina kesäisenä lauantaina heinäkuun loppupuolen iltapäivän vielä ollessa valoisa ja kirkas saa pui jo aikuisikään ehtinyt pariskunta Porvoon Tolkkisiin Kuggenin alueelle.
Alue on lähellä Emäsalon saareen johtavaa siltaa. Saareen johtavalta kesäisin hyvinkin vilkkaasti liikennöidyltä tieltä ei rantaan ole kuin parikymmentä metriä.
Aivan meren ääreen pääsee myös ajamaan autolla. Sinänsä ranta-alue ei ole mikään kovin viihtyisä paikka, sillä tuolla hiekkaisella rantakaistaleella on jo useiden vuosin ajan säilytetty mitä moninaisimpia laivoja, proomuja, nostureita, ruoppaajia ja muuta vastaavaa. Osa tästä kalustosta on hyvin huonokuntoista, ja niistä on vuosien ajan valunut rantahietikolle ja suoraan me reen muun muassa öljyä. Rannan läheisyydessä vedessä on myös näkyvissä puolittain uponneita laivojen ja proomujen hylkyjä. On suorastaan ihmeellistä, miten muuten niin upealle ranta- ja merimaisemalle on voinut kehittyä tällainen laivojen hautausmaa ja kaatopaikka.

Rannalle saapunutta pariskuntaa laivojen hylyt eivät kuitenkaan liiemmälti haitanneet. He olivat tulleet nauttimaan kauniista kesäillasta ja heidän tarkoituksenaan oli onkia kyseisellä paikalla. Eivät he nyt niinkään kuvitelleet saavansa mahtavaa kalansaalista, vaan heidän ajatuksenaan oli lähinnä nauttia kauniista illasta ja upeasta maisemasta ja jättää nuo laiva- ja proomurumilukset vähemmälle huomiolle.
Hätkähdyttävä löytö Pariskunnan iltanautinto maiseman katseluineen sai kuitenkin varsin pian yllättävän eikä niinkään miellyttävän käänteen. Heidän onkipaikkansa lähellä oli rantavedessä iso vanha proomu, jonka keula oli vedetty lähes kiinni rantapenkkaan. Proomun keulan ja rannan välissä näkyi vedessä jotakin vaaleaa, joka liikkui ylös ja alas verkkaisten aaltojen tahdissa. Ensimmäinen ajatus onkijoille oli se, että kyseessä on jokin veteen heitetty roska, kuten iso muovipussi tai säkki. Lähempi tarkastelu tuotti kuitenkin tulokseksi sen, että tuo vaalea osin veden pinnalla oleva kohde onkin ihmisen alaston selkä. Onkipaikalla vedessä oli ihmisen ruumis.
Pariskunta soitti välittömästi hätäkeskukseen ja il moitti päivystäjälle yllättävästä löydöstään Tolkkisten Kuggenin niemen alueella. Varsin pian paikalle kiiruhti useampikin paikallispoliisin partio, osa autoilla ja osa veneellä. Poliisipartiot siirsivät ruumiin vedestä rantahietikolle ja tilasivat hautausliikkeen ruumisauton vainajan kuljetusta varten. Myöhemmin asiasta kirjattiin paikallispoliisin järjestelmiin niin
sanottu sekalaisilmoitus nimikkeellä kuolemansyyntutkinta. Ilmoitukseen tuli myös maininta siitä, että vainajassa ei ollut havaittavissa ulkoisen väkivallan merkkejä. Tämä toteamus tosin ei pitänyt paikkaansa.

Proomun keulan ja rantapenkan välissä näkyvissä naisen ruumis..jpg (356.09 KiB) Katsottu 3864 kertaa

Tolkkisista merestä löytynyt vainaja oli lauantai-illan aikana kuljetettu normaalin käytännön mukaisesti Helsinkiin oikeuslääketieteen laitokselle odottamaan oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä. Seuraavana maanantaina oikeuslääketieteen laitoksella suoritettiin toistaiseksi tuntemattomalle vainajalle oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jossa todettiin, että vainajan kaulalla oli korvasta korvaan ulottuva syvä viiltohaava. Haavan pituus oli 22 senttiä. Kaulan isot verisuonet, henkitorvi, kurkkutorvi ja kaulan lihaksistot olivat poikkileikkaantuneet. Oikeuslääkärin mukaan uhri oli ollut elossa nämä vammat saatuaan. Näiden havaintojen perusteella juttu siirtyi välittömästi KRP:n pääosaston tutkittavaksi.
Vainajasta otettujen oikeuskemiallisten näytteiden perusteella ilmeni myöhemmin, että vainajan veressä oli korkea pitoisuus erittäin voimakkaita unilääkkeitä. Näiden unilääkkeiden koostumus ja merkki saatiin selville. Toinen näistä kahdesta havaitusta unilääkkeestä oli nopeasti vaikuttavaa ja sen ohjeissa jopa kerrottiin, että sen nopean vaikuttavuuden takia se pitäisi ottaa jo sängyssä oltaessa. Toinen vainajan verestä löytynyt unilääke oli vastaavasti pitkävaikut teinen eli uni olisi syvää ja kestäisi pitkään. Vainajasta löytyneiden unilääkkeiden lääkepitoisuus oli noin kymmenkertainen tavanomaiseen käyttöön verrattuna ja olisi saattanut jo sinällään aiheuttaa kuoleman. Oikeuslääkärin mukaan lääkepitoisuus oli nopeasti aiheuttanut tajuttomuustilan. Todennäköisesti uhri oli ollut jo tajuton kuoleman kohdatessa.

Kuka oli vainaja?
Vainajan vähäisissä varusteissa ei ollut mitään, mikä olisi antanut yhtään viitteitä hänen henkilöllisyydestään. Vainajan taskuista ei löytynyt puhelinta, avaimia, ei pankkikortteja, ei ajokorttia, ei passia eli ylipäätään ei mitään, mikä olisi helpottanut tunnistamisessa. Koska kyseessä oli kuitenkin epäilemättä törkeä henkirikos, olisi uhrin tunnistaminen ollut ensiarvoisen tärkeää. Mikäli uhrin henkilöllisyys on tiedossa, voidaan hänen lähipiiriinsä kohdistaa tutkintaa. Missä uhri on viimeksi nähty? Kenen seurassa ja milloin? Kuka on ollut häneen yhteydessä? Kehen tai keihin uhri itse on ollut viimeksi yhteydessä? Mitä kertovat puhelintiedot? Kuka soittanut? Kenelle oli soitettu ja niin edelleen?
Löytöalueella olevat lukuisat laivat ja proomut tutkittiin tarkasti, olisiko niissä mitään merkkejä siitä, että merestä löytynyt nainen olisi oleskellut tai vieraillut näissä aluksissa. Proomujen ja ruoppaajien työntekijöitä puhutettiin ja heiltä tiedusteltiin, ovatko he havainneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja ovatko kenties nähneet tuntomerkkeihin sopivan naisen liikkuneen alueella. Mikään tiedustelu ei kuitenkaan tuottanut tulosta.

”Liisa” ja ”Tapio”
Koska uhrin henkilöllisyys ei ollut tiedossa, julkaistiin tiedotusvälineissä uhrista tarkat tuntomerkit.
Uhrilla oli runsaasti koruja, muun muassa viisi sormusta. Sormuksissa oli kaiverruksia, kuten nimet
”Liisa” ja ”Tapio” sekä muutamia päivämääriä. Tutkinnassa yritettiin yhdistellä näitä nimiä ja päivämääriä, mutta mitään viitteitä uhrin henkilöllisyydestä ei tätä kautta saatu. Ei löytynyt sopivia kihlapäiviä, ei vihkimispäiviä, ei syntymäpäiviä, ei ripille pääsypäiviä, ei ensimmäistäkään päivämäärää, joka olisi yhdistänyt sormuksissa olevat nimet tähän salaperäiseen uhriin.
Pari päivää tuntomerkkien julkistamisen jälkeen Helsingin rikospoliisiin saapui aviopari tekemään ilmoitusta kadonneesta henkilöstä. Aviopari oli ollut tekemässä kauppaa Vallilan siirtolapuutarha-alueella olevasta mökistä erään helsinkiläisen kampaajan kanssa. Kampaaja ei kuitenkaan ollut saapunut sovittuna aikana pankkiin kaupantekoa varten. Tätä avioparia ihmetytti se, että vaikka he olivat jo maksaneet tälle kampaajalle käsirahan kaupan kohteena olevasta mökistä ja nyt pankkiin sovitussa tilaisuudessa oli tarkoitus maksaa kaupan loppusumma, ei kampaaja kuitenkaan saapunut paikalle. Lisäksi aviopari ilmoitti, että tiedotusvälineissä olleet tuntomerkit merestä löytyneestä tuntemattomasta vainajasta sopivat tähän mainittuun kampaajaan ja juuri tämä seikka oli saanut heidät tulemaan poliisin puheille.
Avioparin tekemän ilmoituksen jälkeen ilmoituksen vastaanottanut poliisi soitti välittömästi KRP:n tutkijoille ja kertoi avioparin havainnoista siitä, että heidän mukaansa tuntematonta vainajaa koskevat tuntomerkit sopisivat heidän kaipaamaansa kauppakumppaniin. Tämän soiton jälkeen tutkintaryhmässä alkoi melkoinen kuhina.
Kun tutkijoilla nyt vihdoin oli uhrin mahdollinen nimi tiedossa, alkoi tämän mainitun kampaajan elinympäristön ja lähihistorian tarkka tutkinta. Ensimmäinen kohde oli hänen asuntonsa Helsingin Hakaniemessä. Asunnosta löytyi muun muassa runsaasti samantapaisia vaatteita, joita uhrilla oli ollut yllään hänet merestä löydettäessä. Silmiinpistävin havainto oli se, että uhri oli erityisen mieltynyt niin sanottuihin leopardikuvioisiin vaatteisiin. Juuri saman kuvioinen pusero oli uhrin kaulan ympärillä, kun hänet löydettiin Tolkkisista.
Ja juuri tämä samainen pusero oli löytöhetkellä peittänyt uhrin kaulalla olleet vammat.
Uhrin asunnosta löytyi lisäksi paljon muuta aineistoa, joka tuki hänen tunnistamistaan. Ratkaiseva löytö oli uhrin hampaita aikanaan hoitaneen hammaslääkärin yhteystiedot, sillä näiden tietojen perusteella saatiin tarkat yksityiskohtaiset tuntomerkit hänen hampaistaan. Nämä tiedot johtivat lopulta uhrin varmaan tunnistamiseen. Tunnistamisen näiden tietojen perusteella suoritti oikeushammaslääkäri. Tutkinnassa saatiin varsin nopeasti selville, että Tolkkisissa merestä löytynyt tuntematon vainaja oli helsinkiläinen 59-vuotias yksin asuva kampaaja, jolla oli pieni kampaamoliike Helsingin Kalliossa. Hänellä ei ollut sellaisia sukulaisia, jotka olisivat osanneet antaa tarkempia tietoja kampaajan elinoloista ja hänen liikkeistään ennen katoamista. Erilaisten hajanaisten tietojen perusteella voitiin kuitenkin päätellä,
että hän oli kadonnut todennäköisesti keskiviikkona 23. heinäkuuta 2008, siis kolme päivää ennen merestä löytymistään.
Niiden harvojen tuttavien ja naapureiden, joita tiedettiin kampaajalle olleen, kertoman perusteella saatiin tietää hänen pitäneen pientä kampaamoaan samalla paikalla Kalliossa useiden kymmenien vuosien ajan. Kun tutkijat kävivät tutkimassa myös tämän kampaamon, oli heidän arvionsa se, että kampaamo oli lähes alkuperäisessä asussaan. Erään paikalla käyneen tutkijan maininnan mukaan tuntui
siltä, että olisi astunut ajassa muutaman vuosikymmenen taaksepäin.
Lisäksi saatiin tietää, että kampaajalla oli aina mukanaan pieni mustavalkoinen perhoskoira. Kuuleman mukaan tämä pari oli erottamaton ja koira seurasi kampaajan mukana kaikkialle. Myös useissa valokuvissa, joita löydettiin kampaajan asunnolta ja kampaamosta, tämä koira oli hänen seurassaan. Koiran nimeksi saatiin tietää Saku. Myöhemmin tutkinnassa selvisi, että Saku-parka oli joutunut läheltä todistamaan pitkäaikaisen emäntänsä huumaamisen.
Varsinaista henkirikosta Saku ei onneksi joutunut todistamaan.
Uhrin teletietojen tutkinnan perusteella selvisi, että hän oli viimeisten tietojen perusteella ollut yhteydessä erääseen tiettyyn numeroon. Ylipäätään kampaajan puhelinliikenne oli erittäin vähäistä ja tämä viimeinenkin teletiedoissa ollut yhteys oli sen päivän ainoa. Numero, johon hän oli soittanut, kuului 53-vuotiaalle helsinkiläiselle siivoojalle. Siivooja asui yksin Helsingin Kontulassa sijaitsevassa isossa
kaupungin vuokratalossa. Siivoojana hän toimi Helsingin kaupungin omistamassa siivousalan yrityksessä.
Päivä sen jälkeen, kun aviopari oli tehnyt katoamisilmoituksen kadonneesta mökkikauppiaasta, otettiin siivooja kiinni kuulusteluja varten. Häntä kuulusteltiin heti alusta pitäen rikoksesta epäiltynä.
Siivooja kyllä myönsi tuntevansa mainitun kampaajan, mutta kiisti jyrkästi tietävänsä mitään tämän katoamisesta. He olivat tutustuneet noin viisi vuotta aiemmin ja tapailleet silloin tällöin. Kampaaja oli usein pyytänyt siivoojalta kuljetusapua, koska hänellä itsellään ei ollut ajoneuvoa. Kampaajan iäkäs ja dementoitunut äiti oli hoidossa vanhustentalossa ja juuri tänne hän useimmiten oli pyytänyt siivoojalta kuljetusta. Viimeksi he olivat tavanneet keskiviikkona 23. heinäkuuta 2008. Tällöin heidän tarkoituksenaan oli suunnitella yhteistä lomaa ja etsiä sopiva mökki lomaa varten.

Tuntemattomalla vainajalla olleet sormukset kaiverruksineen.jpg (254.03 KiB) Katsottu 3864 kertaa

Siivoojan pidätys
Siivooja pidätettiin kuulustelun jälkeen epäiltynä murhaan. Pidätyspäätökseen vaikutti lähinnä se, että kampaajan viimeiset elinaikaiset tiedot kohdistuivat juuri tähän siivoojaan. Kampaaja oli ollut häneen viimeksi puhelinyhteydessä ja toisaalta samalta päivältä siivoojan teletietojen ainoa yhteys oli juuri tämä samainen kampaajan puhelu. Pidätyksen jälkeen siivoojan asunnossa Kontulassa aloitettiin tekninen
tutkinta. Myös hänen autonsa, uudehko Nissan, hinautettiin Helsingin poliisilaitoksen autontutkimustiloihin tarkkaa teknistä tutkintaa varten. Auton tutkinnassa käytettiin ensin ruumiskoiraa, joka merkkasi auton oikeanpuoleisen jalkatilan takana. Koe toistettiin toisella ruumiskoiralla, joka reagoi samaan paikkaan kuin ensimmäinen koira. Koirien ilmaisemasta paikasta poliisin tekniset tutkijat ottivat useita
näytteitä mahdollista DNA-tutkimusta varten. Ruumiskoiria käytettiin myös epäillyn asunnon tutkinnassa ennen muuta teknistä tutkintaa. Asunnossakin koirat merkkasivat samat kohdat. Näistä kohdista, olohuoneen lattialta ja wc:n kynnyksestä, otettiin näytteet DNA-tutkimusta varten.
Seuraavien päivien aikana suorituissa kuulusteluissa siivooja muutti kertomustaan jatkuvasti.
Eräässä kuulustelussa siivooja kertoi, että hän oli noutanut autollaan kampaajan keskiviikkona 23. heinäkuuta 2008 noin kello 17.30. Heidän tarkoituksenaan oli aterioida siivoojan asunnolla Kontulassa ja samalla sopia yhteisestä lomasuunnitelmasta. Ateriointia varten siivooja oli aiemmin päivällä käynyt ostoksilla ruokakaupassa Itäkeskuksessa. Hän oli ostanut muun muassa jauhelihaa, maitorahkaa, vihannessekoitusta, mustikoita ja sipulikuutioita.
Tekninen tutkinta tuotti koko ajan erittäin hyviä tuloksia. Nissanin jalkatilasta otetut DNA-näytteet varmistuivat uhrista peräisin oleviksi. Samoin oikean takaoven kynnyksestä auton ulkopinnalta otetut verinäytteet sopivat uhriin. Lisäksi epäillyn asunnolta oli taltioitu useita näytteitä, jotka KRP:n rikosteknisen laboratorion lausuntojen mukaan sitoivat uhrin epäillyn asuntoon. Näiden lausuntojen perusteella epäiltyä vaadittiin vangittavaksi todennäköisin syin. Vaatimuksen mukaisesti Espoon käräjäoikeus vangitsi siivoojan 4. elokuuta 2008.

Etualan kerrostalon keskirapun viidennessä kerroksessa olevassa epäillyn asunnossa tapahtui henkirikos.jpg (355.09 KiB) Katsottu 3864 kertaa

Tunnustus
Kuulustelussa 12. elokuuta 2008 siivooja lopulta tunnusti lyöneensä kampaajaa keittiöveitsellä kaulaan. Tosin hän aluksi vähätteli veitsellä lyöntiä ja kertoi vamman olleen vain pieni pintahaava ja että kampaaja itse lähti sen jälkeen pois asunnosta. Kuulustelujen jatkuessa ja epäillylle kerrottujen teknisten näyttöjen myötä hän vähin erin tunnusti yksityiskohtaisesti koko tapahtuman.
Kuten siivooja oli jo aiemmin kertonut, tapasivat he keskiviikkona 23. heinäkuuta 2008 illansuussa siivoojan asunnolla. Siivooja oli valmistanut syötävää niistä aineksista, joita hän oli käynyt ostamassa Itäkeskuksesta samana päivänä. Jälkiruoaksi tarjottuun mustikkarahkaan hän oli toiseen kuppiin lisännyt kahta erilaista unilääkettä. Hän oli merkinnyt jo valmiiksi annostellut jälkiruoka-annokset siten, ettei hän itse vahingossa ottaisi unilääkettä sisältävää kuppia. Unilääkkeet hän oli jauhanut pulveriksi tehosekoittimella. Lääkkeet olivat molemmat resepti lääkkeitä. Reseptit hän oli saanut itselleen, kun oli käynyt lääkärissä valittamassa huonounisuuttaan.
Siivoojan kertoman mukaan kampaaja oli menettänyt tajuntansa lähes välittömästi mustikkarahkaa maistettuaan. Kampaaja oli pudonnut olohuoneen pöydän äärestä penkiltä lattialle ja jäänyt siihen makaamaan liikkumattomana. Todettuaan kampaajan tajuttomaksi, siivooja oli ensin käynyt viemässä aina kampaajan mukana olleen Saku-koiran Hakaniemeen lähelle kampaajan asuntoa. Hän oli jättänyt
koiran yksin kadulle.
Palattuaan takaisin asunnolleen oli siivooja kertomansa mukaan viiltänyt sahalaitaisella keittiöveitsellä kampaajan kurkun auki. Verta oli tietenkin tullut runsaasti, joten siivooja oli raahannut uhrin kylpyhuoneen lattialle ja huuhtonut verta viemäriin.
Lisäksi hän oli sitonut kampaajan päällä olleen leopardi-kuvioisen puseron tiukasti kaulan ympärille ehkäistäkseen verenvuotoa. Yöllä hän oli ensin siirtänyt autonsa asuintalonsa ulko-oven eteen ja sen jälkeen raahannut uhrin viidennessä kerroksessa sijainneesta asunnostaan hissiin ja edelleen autonsa takapenkin jalkatilaan.
Hän oli ajanut Porvoon Tolkkisiin paikkaan, jonka tunsi entuudestaan. Hän peruutti autonsa aivan vesirajaan ja raahasi uhrin ranta veteen. Tästä samasta paikasta uhri löydettiin kolmen päivän kuluttua.
Tutkinnassa pohdiskeltiin pitkään sitä, onko siivooja voinut yksin siirtää uhrin viidennestä kerroksesta ulko-ovelle ja vielä nostaa tämä pienen henkilöauton takajalkakaan. Olisiko teossa tai ainakin tässä ruumiin siirtovaiheessa kuitenkin siivoojalla ollut joku toinen henkilö avustamassa. Mikään kuitenkaan ei viitannut siihen, että tässä toiminnassa olisi ollut ketään muuta henkilöä mukana. Kampaaja
oli varsin pienikokoinen ja hänen painonsa oli vain hiukan yli 50 kg. Vaikka syylliseksi epäilty siivoojakin oli pienikokoinen, oli hän kuitenkin olemukseltaan varsin jänteikäs. Lisäksi on oletettavaa, että tuossa tilassa - hänen ensin tehtyään raa’an henki rikoksen - hänen veressään virtasi runsaasti adrenaliinia, joka antoi hänelle lisävoimaa suoriutua yksin tuosta voimaa vaativasta tehtävästä.

Motiivi
Syyksi julmaan tekoonsa siivooja kertoi mustasukkaisuuden. Hänellä oli tuttava, 69-vuotias mieshenkilö, jonka kanssa hän halusi seurustella ja peräti mennä naimisiin. Tosin mainittu mies ei ollut asiasta lainkaan innostunut eikä hän mielestään ollut siivoojan miesystävä. Siivooja oli jopa uhannut tehdä itse murhan, ellei tämä mies suostuisi hänen kumppanikseen. Siivooja oli lisäksi alkanut epäillä, että kampaaja yrittää viedä hänen miesystävänsä ja siksi hänen päässään ”naksahti” ja hän päätti leikata kampaajan kurkun auki. Siivooja väitti kampaajan kiusoitelleen häntä hänen ja oletetun miesystävän välisestä suuresta ikäerosta ja että itse asiassa hän, kampaaja, sopisi paljon paremmin tämän miehen kumppaniksi. Tosiasiassa mustasukkaisuus oli täysin kuviteltua, sillä kampaaja ja 69-vuotias mies eivät olleet koskaan edes tavanneet.
Toisena syynä tähän raakaan tekoon oli siivoojan mukaan se, että hän oli kyllästynyt siihen, että kampaaja käytti häntä taksikuskinaan. Heillä oli ollut aiemminkin riitaa bensarahoista. Kampaaja oli antanut vain kymmenen euroa käynnistä hänen äitinsä luona vanhustentalossa ja se summa ei siivoojan mukaan lainkaan riittänyt polttoaineeseen. Siivooja kertoi tunteneensa, että kampaaja käytti häntä hyväkseen.

Epäillyn väkivaltainen menneisyys
Tutkittaessa syylliseksi epäillyn siivoojan menneisyyttä, löytyi sieltä kaksi erillistä tapahtumaa, joissa pohjimmiltaan oli myös ollut kyse mustasukkaisuudesta. Näissäkin tapauksissa motiivi oli perustunut kuvitteluun ja turhaan epäilyyn.
Ensimmäinen tapaus löytyi 1980-luvulta, jolloin nyt epäiltynä oleva siivooja oli lyönyt nukkuvaa miestä kirveellä kolme kertaa päähän. Mies oli kuitenkin selvinnyt tästä hengissä. Vanhojen pöytäkirjojen mukaan motiivina oli ollut se, että mieshenkilö oli pyytänyt tilapäisesti samassa asunnossa asuvaa siivoojaa muuttamaan omaan asuntoonsa. Siivooja oli ajatellut, että varsinaisena syynä oli ollut toinen
nainen, jonka mies halusi hänen tilalleen.
Toinen väkivaltainen tapaus oli sattunut muutama vuosi myöhemmin. Tällöin siivooja oli ollut töissä leipomon varastossa. Eräänä päivänä hän oli nähnyt, että häntä nuorempi ja muutenkin sievempi nainen oli keskustellut erään miehen kanssa leipomossa ja että he olivat vielä käyneet kahvillakin yhdessä.
Siivooja oli ollut ihastunut tähän mieheen ja hän mietti mielessään, että taas toinen nainen vie häneltä miehen. Niinpä hän oli kesken päivän käynyt ostamassa lihanuijan, jolla sitten leipomossa löi tätä nuorempaa naista päähän. Nainen loukkaantui vakavasti mutta säilyi hengissä.
Näissä molemmissa aiemmissakin tapauksissa motiivina oli siis ollut kuviteltu mustasukkaisuus.
Molemmista teoista hänet tietenkin aikanaan oikeudessa tuomittiin, mutta kummastakin niin sanotulla alennetulla syyntakeisuudella eli täyttä ymmärrystä vailla olevana henkilönä.

Tutkinnan eteneminen
Tutkinta lähti etenemään varsin vauhdikkaasti sen jälkeen, kun saatiin tietää uhrin henkilöllisyys. Kuten on aiemminkin todettu, niin vainajilla on paljon kerrottavaa. Niin tässäkin tapauksessa. Vainajan elinympäristöstä ja hänen viimeisistä hetkistään saaduilla tarkoilla tiedoilla päästiin heti oikeille jäljille ja löydettiin tekoon syyllistynyt henkilö.
Ennen vainajan henkilöllisyyden varmistumista paljon työtä aiheutti vainajan sormuksissa olleet kaiverrukset ”Liisa” ja ”Tapio” sekä nimien yhteydessä ollut päivämäärä. Koskaan ei selvinnyt, kenelle nämä nimet kuuluivat. Varmuudella niillä ei ollut mitään yhtymäkohtaa tähän vainajaan.
On oletettavaa, että koska surmattu kampaaja piti koruista, oli hän hankkinut nämä sormukset jostain käytettyinä.
Jo heti ensimmäisessä kuulustelussa siivoojaa kuultiin syylliseksi epäiltynä. Hänet myös pidätettiin välittömästi epäiltynä tähän raakaan henkirikokseen.
Tutkijoille oli alusta pitäen melko selvää, että pidätettynä on oikea henkilö. Siivoojan olemus ja kertomusten epämääräisyys ja jatkuva vaihtuvuus vahvistivat tätä oletusta. Jokainen kuulustelu videoitiin ja näistä videoista asiantuntijat arvioivat hänen kertomuksensa uskottavuutta suhteessa hänen käyttäytymiseensä. Hänen ruumiinkielensä kertoi, että hän tietää kampaajan kohtalosta ja että hänen omat sepityksensä asioiden kulusta eivät pidä paikkaansa.
Lopullinen varmuus siivoojan syyllisyydestä tähän murhaan saatiin teknisellä näytöllä.
Näitä kiistattomia näyttöjä olivat muun muassa televalvontatiedot, jotka antoivat tarkan päivämäärän ja kellonajan siivoojan ja kampaajan yhteydenpidolle. KRP:n rikos tekniseltä laboratoriolta pyydettiin useita tutkimuksia lähinnä DNA-näytteisiin liittyen.
Laboratorion lausunnoilla voitiin muun muassa todentaa ne tosi seikat, että uhrin verta löytyi siivoojan asunnosta Kontulasta useista eri paikoista. Verijäljillä uhri saatiin myös sidotuksi epäillyn auton takajalkatilaan.
Unilääkkeiden osalta löydettiin lääkäriasema, josta siivooja oli lääkäriltä saanut itselleen kahta erilaista unilääkettä. Reseptit kirjoittaneet lääkärit löysivät tiedot siivoojan käynnistä heidän vastaanotollaan ja he myös tunnistivat hänet kuvasta. Edelleen löydettiin apteekki, josta hän oli käynyt noutamassa lääkkeet. Lisäksi unilääkkeiden jauhatukseen käytetystä tehosekoittimesta löytyi molemmat uhrin verestä havaitut unilääkkeet. Tehosekoitin löytyi epäillyn asunnon keittiön kaapista asunnossa suoritetun teknisen tutkinnan yhteydessä.
Itäkeskuksen ruokakaupan valvontanauhalta saatiin talteen kuva, kun epäilty asioi ruokaostoksilla 23. heinäkuuta 2008. Valvontanauhan kuvassa epäilty on täysin tunnistettavissa ja hänellä kuvassa näkyvät vaatteet löytyivät hänen asuntonsa vaatekaapista.
Hänen asunnoltaan taltioitiin myös ruokakaupan ostoskuitti, jossa oli mainitut ”viimeisen aterian” tarveaineet.

Saku-koiran kohtalo
Saku-koiranhan siivooja oli kuljettanut autollaan asunnoltaan Kontulasta kampaajan asunnon läheisyyteen Hakaniemeen ja jättänyt koiran kadulle.
Koiran oli silloin 23. heinäkuuta 2008 illansuussa löytänyt nuori nainen, joka oli ihmetellyt irrallaan juoksentelevaa pientä koiraa talutusremmi kaulassaan. Nainen oli ottanut koiran kiinni ja soittanut poliisille kysyäkseen ohjeita, minne koiran voi toimit taa. Ohjeiden mukaan nainen oli toimittanut seuraavana päivänä koiran löytöeläinkotiin odottamaan mahdollista omistajaansa. Tämä pieni perhoskoira tunnistettiin muutaman päivän kuluttua kampaajan Saku-koiraksi.
Henkirikoksen tutkinnan yhteydessä tapaus sai runsaasti julkisuutta mediassa. Kun selvisi, että surmatun kampaajan Saku-koira oli löytöeläinkodissa, useat ihmiset ottivat tutkijoihin yhteyttä ja olisivat halunneet noutaa Sakun itselleen.
Löytöeläinkodin hoitajat kuitenkin torjuivat pyynnöt päättäväisesti.
Saku oli jo yli kymmenvuotias ja aika huonossa kunnossa. Lisäksi koira ei ollut tottunut koskaan ole maan ilman emäntäänsä hetkeäkään. Niinpä tämä pieni urhea perhoskoira oli aivan lamaantunut. Muutaman päivän kuluttua löytöeläinkotiin toimittamisen jälkeen Saku lopetettiin.

Tuomio
Helsingin käräjäoikeus käsitteli asiaa ensimmäisen kerran 17. marraskuuta 2008. Syytteen rikosnimike
pysyi edelleen murhana, josta siivooja myös tuomittiin. Oikeus määräsi tekoon syyllistyneen mielentilatutkimukseen, jossa hänet jälleen kerran todettiin alentuneesti syyntakeiseksi eli täyttä ymmärrystä vailla olevaksi henkilöksi.
Mielentilalausunnon perusteella siivoojan rangaistukseksi tuli yksitoista vuotta vankeutta.

[Oikeus ennen kaikkea]

Epäillyn asunnon olohuone, jonka pöydän ääressä uhri nautti viimeisen aterian. Penkiltä uhri tuupertui tajuttomana lattialle..jpg (312.24 KiB) Katsottu 3858 kertaa

Epäillyn asunnon wc kynnyksestä löytyneitä verijälkiä, jotka voitiin osoittaa olevan peräisin uhrista.jpg (182.13 KiB) Katsottu 3858 kertaa

Uhrin perhoskoira Saku.jpg (138.83 KiB) Katsottu 3858 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Seija Mörö.jpg (183.26 KiB) Katsottu 3284 kertaa

Seija Mörön kampaamo.jpg (233 KiB) Katsottu 3284 kertaa

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a707 ... 74d949cd5b

[matlockb]

Ainiin, tietääkö kukaan tämän tekijän Tuula Rantalan tämänhetkistä tilannetta? Varmasti päässyt jo vapaalle vankilasta, mutta onko edes elossa enää? Hautahausta ei ainakaan löydy mitään, mutta se ei kata kaikkia haustausmaita.

Lainausta lyhennetty. Hautahaku.fi ei ole mikään Raamattu sieltä ei löydy syystä tai toisesta kaikki haudatut.
Kesäkuussa 2024 jouduin soittamaan häkeen kun en ollut saanut pariin viikkoon yhteyttä hyvään ja läheiseen ystävääni jonka perusteella hänet tavattiin kuolleena kotoaan Malminkartanosta (sairauskohtaus).
En löytänyt hautaansa kuitenkaan hautahausta joten tiedustelin ystäväni äidiltä minne mies on haudattu ja hänen viimeinen leposijansa oli Malmin hautausmaalla sukuhaudassaan jonka sijainnin tiesin ennestään läheinen ystävä kun oli kyseessä.
Tämä saattaa johtua siitä että ystäväni ei ollut seurakunnan jäsen toki tämä on omaa spekulaatiota ja osittain ot, josta pahoittelut mutta esimerkki siitä ettei tuon hautahaun perusteella voi tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä.

Yksi, vuonna 2012 kuollut Tuula Irmeli Rantala hautahausta löytyy mutta ikä ei täsmää joten kaiketi kyseessä lienee täysnimikaima. Jos/kun tämä rouva vapaalla on niin pahoin pelkään historiaansa nähden, että tulee mahdollisesti syyllistymään vielä johonkin enemmän tai vähemmän vakavaan väkivaltarikokseen.

[alatuuhonen]

Tämä leipomopahoinpitely tapahtui Hämeentiellä kotisaaren leipomossa jossa on nykyään kauppakeskus arabia , muistan sen kun olin siellä duunissa silloin.

[finnbar87]

Ainiin, tietääkö kukaan tämän tekijän Tuula Rantalan tämänhetkistä tilannetta? Varmasti päässyt jo vapaalle vankilasta, mutta onko edes elossa enää? Hautahausta ei ainakaan löydy mitään, mutta se ei kata kaikkia haustausmaita.

Lainausta lyhennetty. Hautahaku.fi ei ole mikään Raamattu sieltä ei löydy syystä tai toisesta kaikki haudatut.
Kesäkuussa 2024 jouduin soittamaan häkeen kun en ollut saanut pariin viikkoon yhteyttä hyvään ja läheiseen ystävääni jonka perusteella hänet tavattiin kuolleena kotoaan Malminkartanosta (sairauskohtaus).
En löytänyt hautaansa kuitenkaan hautahausta joten tiedustelin ystäväni äidiltä minne mies on haudattu ja hänen viimeinen leposijansa oli Malmin hautausmaalla sukuhaudassaan jonka sijainnin tiesin ennestään läheinen ystävä kun oli kyseessä.
Tämä saattaa johtua siitä että ystäväni ei ollut seurakunnan jäsen toki tämä on omaa spekulaatiota ja osittain ot, josta pahoittelut mutta esimerkki siitä ettei tuon hautahaun perusteella voi tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä.

Yksi, vuonna 2012 kuollut Tuula Irmeli Rantala hautahausta löytyy mutta ikä ei täsmää joten kaiketi kyseessä lienee täysnimikaima. Jos/kun tämä rouva vapaalla on niin pahoin pelkään historiaansa nähden, että tulee mahdollisesti syyllistymään vielä johonkin enemmän tai vähemmän vakavaan väkivaltarikokseen.

Näin luulisin kanssa itse, että jos vainaja ei ole ev. lut. seurakunnan jäsen, ei löydy tietoja tuolla haulla. Esimerkiksi suuri ortodoksivähemmistö puuttuu käsittääkseni noista hautahauista.

Löysin itsekin tuon kaiman hausta. Minkäs ikäinen tämä murhaaja-Tuula on/olisi, jos hengissä on? Luulisin, että on jo sen verran ikää että ei pystyisi tekemään kenellekään enää pahaa. Toki tommonen myrkyttäminen vaatii vähän vähemmän fyysisiä ominaisuuksia kuin tuo nuorempana tehty lihanuijan heiluttelu. Vai kirveskö se oli? Miesystävä taisi saada kirveestä ja eri tilanteessa kuvitellun miesystävän "liehittelijä"-nainen lihanuijasta, oliko näin?

[matlockb]

^ Nyt ihan täysin muistinvarainen tieto että Tuula Rantala olisi syntynyt vuonna 1955 eli tänä päivänä olisi 69- tai 70 - vuotias. Tuskin muistikuvani tässä tapauksessa kovin kaukana oikeasta kuitenkaan on.

Itse teosta olen aina ihmetellyt, ettei käräjäoikeus antanut elinkautista sehän oli jo tuolloin mahdollista vaikka syytetty olisikin todettu alentuneesti syyntakeiseksi.
Tätä perustelen sillä että teko oli murhaksikin varsin raaka ja julma (osoitti erittäin suurta surmaamispyrkimystä) lisäksi suunnitelma oli erittäin huolellinen: uhrin kutsumisen lisäksi ajanvaraus lääkäri vastaanotolle ja sitä kautta lääkkeiden hankkiminen jne.. on varmasti tiennyt mitä teki ja ymmärtänyt riittävästi tekonsa äärimmäisen lainvastaisuuden lisäksi Rantalalla olisi ollut monta eri tilaisuutta luopua teosta. Edellä viittasin arvostelussani nimenomaan käräjäoikeuden ratkaisuun koska olen siinä käsityksessä että hovioikeuteen valitti yksin Rantala ja jos/kun näin on ei hovioikeudella ole ollut muuta mahdollisuutta kuin joko pysyttää käräjäoikeuden tuomio tai muuttaa sitä syytetyn eduksi (ei syytetyn vahingoksi, reformatio in peius).

[finnbar87]

^ Veikkaisin, että käräjillä tuli alennusta siitä että tekijä sattui olemaan nainen. Miehenä olisi saanut ek:n.

Aivan oikeassa olet, että suunnitelmallisuus tuossa kyllä pitäisi täyttyä noiden uhrin kylään kutsumisten ja lääkärikäyntien, muistaakseni peräti kahdella eri lääkärillä käynnin, suhteen. Uhrin maatessa tajuttomana, mutta hengissä tekijän asunnon lattialla, lähti kuljettelemaan uhrin koiraa toiselle puolen kaupunkia... aikaa kului. "Olisi ollut mahdollisuus lopettaa teko", kuten monesti sanotaan murhatuomion perusteluissa. Erityisen julmuuden kannalta sen sijaan ei olisi tietenkään käynyt murhaksi.

Erikoista, miksei sitten syyttäjä vienyt hoviin. Sekin on totta, että jos ainoastaan syytetty vie hoviin, niin hovi voi tarkistella tuomiota ainoastaan syytetyn eduksi. Eri asia olisi, jos myös syyttäjä olisi valittanut.

[Clarence]

^ Veikkaisin, että käräjillä tuli alennusta siitä että tekijä sattui olemaan nainen. Miehenä olisi saanut ek:n.

Aivan oikeassa olet, että suunnitelmallisuus tuossa kyllä pitäisi täyttyä noiden uhrin kylään kutsumisten ja lääkärikäyntien, muistaakseni peräti kahdella eri lääkärillä käynnin, suhteen. Uhrin maatessa tajuttomana, mutta hengissä tekijän asunnon lattialla, lähti kuljettelemaan uhrin koiraa toiselle puolen kaupunkia... aikaa kului. "Olisi ollut mahdollisuus lopettaa teko", kuten monesti sanotaan murhatuomion perusteluissa. Erityisen julmuuden kannalta sen sijaan ei olisi tietenkään käynyt murhaksi.

Erikoista, miksei sitten syyttäjä vienyt hoviin. Sekin on totta, että jos ainoastaan syytetty vie hoviin, niin hovi voi tarkistella tuomiota ainoastaan syytetyn eduksi. Eri asia olisi, jos myös syyttäjä olisi valittanut.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Teko tuomittiin murhana. Tekijä alentuneesti syyntakeinen ja tuli vuosituomio, 11- vuotta.

[matlockb]

^ Tuo on kyllä ollut tiedossa koko ajan. Tässä on vain pohdittu, miksi ei alentuneesta syyntakeisuudesta huolimatta tuomittu elinkautista koska laki senkin (elinkautisen) olisi myös murhasta alentuneesta syyntakeisuudesta huolimatta mahdollistanut.

[finnbar87]

^ Veikkaisin, että käräjillä tuli alennusta siitä että tekijä sattui olemaan nainen. Miehenä olisi saanut ek:n.

Aivan oikeassa olet, että suunnitelmallisuus tuossa kyllä pitäisi täyttyä noiden uhrin kylään kutsumisten ja lääkärikäyntien, muistaakseni peräti kahdella eri lääkärillä käynnin, suhteen. Uhrin maatessa tajuttomana, mutta hengissä tekijän asunnon lattialla, lähti kuljettelemaan uhrin koiraa toiselle puolen kaupunkia... aikaa kului. "Olisi ollut mahdollisuus lopettaa teko", kuten monesti sanotaan murhatuomion perusteluissa. Erityisen julmuuden kannalta sen sijaan ei olisi tietenkään käynyt murhaksi.

Erikoista, miksei sitten syyttäjä vienyt hoviin. Sekin on totta, että jos ainoastaan syytetty vie hoviin, niin hovi voi tarkistella tuomiota ainoastaan syytetyn eduksi. Eri asia olisi, jos myös syyttäjä olisi valittanut.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Teko tuomittiin murhana. Tekijä alentuneesti syyntakeinen ja tuli vuosituomio, 11- vuotta.

11 vuotta, eli käytännössä 5,5v. Aika iso ero sinänsä ek:n noin 11-12 vuoden rangaistukseen.