Gustafssonin vammat (ketju 2)

[LexVeritas]

^
Tekoälyyn perustuvasta käsityksestäsi huolimatta Gustafssonilla mitä ilmeisimmin diagnosoitiin kallonpohjan murtuma röntgenkuvien perusteella, jotka eivät enää ole käytettävissä... ja Brillen hematooma.
Gustafssonia 65 vuotta sitten hoitaneet lääkärit osasivat arvioida hänen vammansa sinua ja tekoälyä luotettavammin.

Mitä mieltä ollaan siitä, että syyttäjän todistajan ortopedi Hirvensalon oikeuslausunnon mukaan myös aivoruhje Gustafssonilla oli mahdollinen? Onko Hirvensalon näkemys kenties tekoälyn mukaan ristiriidassa vuoden 1960 aivoruhjediagnoosin kanssa?

[Ross Sullivan]

^
Tekoälyyn perustuvasta käsityksestäsi huolimatta Gustafssonilla mitä ilmeisimmin diagnosoitiin kallonpohjan murtuma röntgenkuvien perusteella, jotka eivät enää ole käytettävissä... ja Brillen hematooma.
Gustafssonia 65 vuotta sitten hoitaneet lääkärit osasivat arvioida hänen vammansa sinua ja tekoälyä luotettavammin.

Mitä mieltä ollaan siitä, että syyttäjän todistajan ortopedi Hirvensalon oikeuslausunnon mukaan myös aivoruhje Gustafssonilla oli mahdollinen? Onko Hirvensalon näkemys kenties tekoälyn mukaan ristiriidassa vuoden 1960 aivoruhjediagnoosin kanssa?

"tekoälyä luotettavammin." En olisi lainkaan varma, että heillä on ollut 1960 sitä tietomäärää, joka tänään kehittyneimmällä tekoälyllä on käytettävissä. Toki varmasti jo 1960 on tiedetty, että diagnosointiin liittyy merkittävä epävarmuus.

Ei tarvitse arvuutella, vaan voidaan tekoälyltä kysyä. En ole huomannut Hirvensalon lausuntojen olevan ristiriidassa tekoälyn kanssa. Jos havaitset ristiriidan, niin eritteletkö sen tarkasti, niin tekoäly analysoikoon.

[LexVeritas]

^
Gustafssonia hoitaneet lääkärit ovat olleet tietynlaisessa etulyöntiasemassa sinuun ja tekoälyyn nähden. Yritä keksiä, mistä se mahtoi johtua, tai kysy tekoälyltä.

Olet väittänyt, että 2000-luvun syyttäjän lääkäritodistajien lausunnot Gustafssonin aivovamman laadusta olisivat muka rajussa ristiriidassa vuoden 1960 diagnoosien kanssa.

Kerrataan:

Vuonna 1960 lääkärit diagnosoivat Gustafssonilla aivoruhjeen.

Vuonna 2004 Hirvensalo kertoi näkemyksenään, että Gustafssonilla saattoi olla aivoruhje.

[Ross Sullivan]

^
Gustafssonia hoitaneet lääkärit ovat olleet tietynlaisessa etulyöntiasemassa sinuun ja tekoälyyn nähden. Yritä keksiä, mistä se mahtoi johtua, tai kysy tekoälyltä.

Olet väittänyt, että 2000-luvun syyttäjän lääkäritodistajien lausunnot Gustafssonin aivovamman laadusta olisivat muka rajussa ristiriidassa vuoden 1960 diagnoosien kanssa.

Kerrataan:

Vuonna 1960 lääkärit diagnosoivat Gustafssonilla aivoruhjeen.

Vuonna 2004 Hirvensalo kertoi näkemyksenään, että Gustafssonilla saattoi olla aivoruhje.

En minä mitään diagnoosia ole edes laatimassakaan, eli käsitit jälleen kerran väärin. On kuitenkin niin, että 60-luvun diagnooseihin liittyy merkittävää epävarmuutta.

Kerrataan:

"1960-luvulla Brillen hematooman diagnosointi perustui ensisijaisesti kliiniseen arvioon ja röntgenkuvaukseen, mutta molemmissa oli huomattavia epävarmuuksia."

2000-luvun kuvantamisin mitään näyttöä Nissen aivovammasta ei ole. On ainoastaan 60-luvun epävarma "näyttö", joka perustuu lääkärien tulkintoihin Nissen puheista ja esiintymisestä.

"2000-luvun syyttäjän lääkäritodistajien lausunnot Gustafssonin aivovamman laadusta olisivat muka rajussa ristiriidassa vuoden 1960 diagnoosien kanssa."

Kyllä! Kuten Hirvensalo asian totesi:"yksikään palanen ei todenna aivovamman olemassaoloa."

[LexVeritas]

^ Myös tekoälysi on vajaa. Yksikään lääkäritodistajista ei kiistänyt, etteikö Gustafssonilla olisi ollut aivovammaa.

Eittämättä on myös niin, että 1960 vuoden aivoruhjediagnoosin ja Hirvensalon mahdollisena pitämän aivoruhjeen välillä ei ole mitään ristiriitaa.

Ainoa ristiriita kontekstissa on Hirvensalon oikeuslausunnon ja hänen medialle antamiensa lausuntojen välillä. Hirvensalon esiintyminen mediassa oli kakofonista.

Hirvensalon mielipiteeksi muodostui ja jäi lopulta, että Gustafssonin toisaalta mahdollinen mutta ei kovin todennäköinen merkittävä aivovamma ei ollut missään tapauksessa pois suljettavissa.

Juha Öhman totesi yksinkertaisemmin, että Gustafsson oli aivovammansa takia mahdollisesti tajuton ja toimintakyvytön.

Gustafsson puolestaan luonnehti aivovammaansa "pahaksi aivotärähdykseksi".

Kerrataan maailman kuuluisimman suomalaisen aivovammoihin liittyvän diagnostiikan, tutkimuksen, hoidon sekä kuntoutuksen asiantuntijan Olli Tenovuon tyhjentävää tekstiä:

Aivovammat jaetaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin aivovammoihin. Aivovamma on vakavuudeltaan kuitenkin jatkumo, jossa ei ole olemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma.

[Ross Sullivan]

^ Myös tekoälysi on vajaa. Yksikään lääkäritodistajista ei kiistänyt, etteikö Gustafssonilla olisi ollut aivovammaa.

Eittämättä on myös niin, että 1960 vuoden aivoruhjediagnoosin ja Hirvensalon mahdollisena pitämän aivoruhjeen välillä ei ole mitään ristiriitaa.

Ainoa ristiriita kontekstissa on Hirvensalon oikeuslausunnon ja hänen medialle antamiensa lausuntojen välillä. Hirvensalon esiintyminen mediassa oli kakofonista.

Hirvensalon mielipiteeksi muodostui ja jäi lopulta, että Gustafssonin toisaalta mahdollinen mutta ei kovin todennäköinen merkittävä aivovamma ei ollut missään tapauksessa pois suljettavissa.

Juha Öhman totesi yksinkertaisemmin, että Gustafsson oli aivovammansa takia mahdollisesti tajuton ja toimintakyvytön.

Gustafsson puolestaan luonnehti aivovammaansa "pahaksi aivotärähdykseksi".

Kerrataan maailman kuuluisimman suomalaisen aivovammoihin liittyvän diagnostiikan, tutkimuksen, hoidon sekä kuntoutuksen asiantuntijan Olli Tenovuon tyhjentävää tekstiä:

Aivovammat jaetaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin aivovammoihin. Aivovamma on vakavuudeltaan kuitenkin jatkumo, jossa ei ole olemassa selviä rajakohtia. Niinpä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää siitä, mikä on aivotärähdys tai lievä aivovamma ja mikä taas vakava vamma.

Ei tekoäly kiistä Nissen aivovammaa.

[Ross Sullivan]

Se on kuitenkin syytä mainita, että Nissen mahdollisesta keskivaikeasta aivovammasta olisi vielä 2004 voitu saada evidenssiä, mutta ei saatu:

"Jos aivovamma oli tapahtunut tarkalleen vuonna 1960 ja henkilö kuvattiin vuonna 2004, vamman jäljet olisivat voineet näkyä vielä 44 vuoden jälkeen, mutta se riippuu vamman vakavuudesta ja tyypistä.

Todennäköisyys vuonna 2004:

CT-kuvauksessa (vuonna 2004): 30–50 %

Jos vamma oli aiheuttanut pysyviä rakenteellisia muutoksia, kuten aivoatrofiaa, aivokammioiden laajenemista tai kalkkeumia, ne olisivat voineet näkyä.

Jos vamma oli diffuusi tai ilman suurta kudoskatoa, se ei välttämättä olisi näkynyt.


MRI-kuvauksessa (vuonna 2004): 50–80 %

MRI oli tuolloin jo melko tarkka, ja T2- sekä FLAIR-kuvissa olisi voinut näkyä glioosia (arpikudos) tai valkean aineen vaurioita.

Jos vammaan liittyi verenvuotoa, SWI- tai GRE-sekvensseillä olisi voinut näkyä hemosideriinikertymiä.



Keskeiset tekijät näkyvyyteen

1. Vamman vakavuus – Mitä suurempi vaurio, sitä todennäköisemmin siitä on jäänyt pysyviä muutoksia.


2. Vamman tyyppi – Verenvuodot ja kudoskato näkyvät paremmin kuin pelkät hermoverkkojen vauriot.


3. Ajan kuluminen (44 vuotta) – Aivot voivat kompensoida osan muutoksista, mutta arpikudos ja atrofia voivat silti olla havaittavissa.



Johtopäätös

Vuonna 2004 tehdyssä MRI:ssä oli melko hyvä mahdollisuus havaita keskivaikean aivovamman jäljet, mutta se riippui vamman tyypistä ja laajuudesta. CT-kuvaus olisi ollut vähemmän todennäköinen löytämään vanhoja muutoksia, elleivät ne olleet merkittäviä."

[LexVeritas]

^Keskeisen asiasisällön liittyen Gustafssonin aivovammaan voi lukea myös Espoon käräjäoikeuden tuomiosta päätyen tekoälyn kanssa samaan johtopäätökseen:

Lääketieteellisen selvityksen perusteella on siten pidettävä täysin
mahdollisena eikä millään todennäköisyydellä poissuljettuna sitä vaihtoehtoa,
että Gustafsson on 5.6.1960 aamuyöllä saanut päähänsä kohdistuneen
väkivallan seurauksena aivovamman ja että tämän aivovamman saatuaan
Gustafsson on ollut ensin tajuton ja hänen tajunnantasonsa on vielä samana
päivänä iltapäivälläkin ollut huomattavasti alentunut ja hän on ollut
toimintakyvytön. Samalla tavalla täysin mahdollisena eikä millään
todennäköisyydellä poissuljettuna on pidettävä sitä, että Gustafsson on
saamansa aivovamman seurauksena menettänyt muistinsa noin neljän
vuorokauden ajalta, eikä tämä muistiaukko ole palautunut.

Aivovamman ja sen seurausten olemassaolo on siten otettava huomioon
asiaa arvioitaessa, ja ne tukevat vahvasti johtopäätöstä, että surmaaja ei ole
Gustafsson.

[Ross Sullivan]

^Keskeisen asiasisällön liittyen Gustafssonin aivovammaan voi lukea myös Espoon käräjäoikeuden tuomiosta päätyen tekoälyn kanssa samaan johtopäätökseen:

Lääketieteellisen selvityksen perusteella on siten pidettävä täysin
mahdollisena eikä millään todennäköisyydellä poissuljettuna sitä vaihtoehtoa,
että Gustafsson on 5.6.1960 aamuyöllä saanut päähänsä kohdistuneen
väkivallan seurauksena aivovamman ja että tämän aivovamman saatuaan
Gustafsson on ollut ensin tajuton ja hänen tajunnantasonsa on vielä samana
päivänä iltapäivälläkin ollut huomattavasti alentunut ja hän on ollut
toimintakyvytön. Samalla tavalla täysin mahdollisena eikä millään
todennäköisyydellä poissuljettuna on pidettävä sitä, että Gustafsson on
saamansa aivovamman seurauksena menettänyt muistinsa noin neljän
vuorokauden ajalta, eikä tämä muistiaukko ole palautunut.

Aivovamman ja sen seurausten olemassaolo on siten otettava huomioon
asiaa arvioitaessa, ja ne tukevat vahvasti johtopäätöstä, että surmaaja ei ole
Gustafsson.

Niin, ei voi poissulkea, mutta mitään näyttöä aivovammasta ei ole.

[LexVeritas]

Näyttönä toimivat tosiaan ylöskirjatut diagnoosit kallonpohjan murtumasta ja aivoruhjeesta, vaikka niihin liittyvät röntgenkuvat ovat hävitetyt lakisääteisen säilytysajan tultua täyteen. Myös aivosähkökäyrätutkimuksen tulokset ja ensiavun lääkäreiden todistukset alentuneesta tajunnantasosta ovat aivovammaa tukevaa näyttöä.

[MikaK]

Aivovammasta ei ole mitään näyttöä ja sitä vastaan puhuu monikymmenvuotinen jälkeinen ura työssä, jota on laitonta ja jota on mahdotonta tehdä aivovammaisena ilman että se tulee ilmi. Sen ajan poliisia oli helppo harhauttaa. Krapula ja nakkikioskivammat on ainoa mistä on näyttöä, tyhjät viinapullot jne.

[LexVeritas]

^MikaK on ilmeisesti sitä mieltä, ettei aivovammasta voi toipua työkykyiseksi. Mikalta jää myös ottamatta huomioon, että 1960-luvulta lähtien valvonta mm. työkykyyn liittyvissä asioissa on Suomessa melkoisen paljon muuttunut.
Mika K unohtaa myös, että Gustafssonia epäiltiin jo vuonna 1960. Mitään pätevää näyttöä hänen (tai kenenkään toisenkaan) väitetystä syyllisyydestä ei ole kuitenkaan tähän päivään mennessä löydetty. Tapaukseen liittyvää 0.5 litran Salmisaari-viinapulloa ei tiedetä murhapaikalta löydetyn. Krapulaakaan ei tiedetä Gustafssonilla olleen. Tilanne on niiltäkin osin siis sama kuin vuonna 1960.

Aivovammaan liittyen uutisartikkeli tältä päivältä:

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tun ... ta/9112210

Tuntemattoman nyrkinisku muutti Samin koko elämän – tekijä jäi tuomiotta

...Sami oli sidottu sänkyyn. Hän ei pysynyt pystyssä ja yritti koko ajan karata ja rimpuilla irti lepositeistä.

Viikon kuluttua hoitohenkilökunnan viesti ystävälle oli edelleen sama. Oli mahdotonta arvioida, miten Samin paraneminen etenee, kauanko siinä kestää ja tuleeko hän kuntoon ikinä.

– Sitten menin taas uudestaan käymään ja hämmästyksekseni hän kävelikin yhtäkkiä vastaan, Jesse sanoo ja hymyilee.

---

Sami kuvailee toipumistaan niin, että äkisti hänellä syttyi lamppu päässä.

– Jotenkin havahduin ja pää alkoi vähän toimia. En ole lääkäri, joten en osaa varmaksi sanoa, mutta kaiketi aivojeni turvotus laski, Sami pohtii.

---

Vuosien aikana Sami on koonnut esitutkintapöytäkirjoista ja muiden ihmisten kertomuksista tarinan, josta hän ei enää erota omia muistojaan.

– Kun kuulee asiat riittävän monta kertaa, alkaa rakentaa niistä valemuistoja. On paljon asioita, joista en osaa sanoa varmaksi, onko kyse omista muistoista vai valemuistoista, Sami kuvailee.

– Pahoinpitelyä edeltävältä ajalta on kadonnut ainakin viikko. Ensimmäiset yksittäiset muistot minulla on tuosta ajasta vasta sairaalasta kotiutumiseni jälkeen.

Jotkut läheisten tarinoista ovat jääneet mieleen toisia paremmin.

[MikaK]

Elielinaukiolla pahoinpidelty bussikuskikin olisi halunnut työssään jatkaa mutta se ei ollut mahdollista. Hän ei muistaisi reittejä enää ajon aikana. Tällainen on oikea aivovamma ja sen seuraukset. Nilsille oma seurue ei luonnollisesti vielä kun hyökkäys tapahtui yllättäen kyennyt sellaisia aiheuttamaan. Ja toki Nils halusi jatkaa työelämässä ja unohtaa nämä tapahtumat. Tapahtunut mikä tapahtunut. Tehty mikä tehty. Eikä 15 vuottakaan tullut. Toki mm. Virpille välillä kielenkannat lipsui. Ihmisten on vaikea pitää salaisuuksia. Ja on halu kehuskella kuten Viking Sallyn murhaajakin halusi kehua tehneensä "ratkaisemattoman". Baarissa kun on aiemminkin ollut väkivaltainen luonne niin jossain vaiheessa tulee puhuttua ohi suunsa. Ja ihmisillä tarve kehua itseään. Kuinka poliisia oli helppo harhauttaa.

[LexVeritas]

^
Aivovammoja on eriasteisia, Gustafsson palasi kevennettyihin töihinsä valimolle porrastetusti, Gustafssonin ei tiedetä tunnustaneen, Tuominen myönsi pitäneensä väittämäänsä Gustafssonin lausahdusta jonkinlaisena huulenheittona, Virpi Karistetta eivät syyttäjät huolineet todistamaan, Gustafssonin "väkivaltaisesta luonteesta" ennen kesää 1960 tiedetään sen verran, että hän oli väitetysti kerran tapellut Peltolan veljesten kanssa Askistossa.

[Ross Sullivan]

Aivovammasta ei ole mitään näyttöä ja sitä vastaan puhuu monikymmenvuotinen jälkeinen ura työssä, jota on laitonta ja jota on mahdotonta tehdä aivovammaisena ilman että se tulee ilmi. Sen ajan poliisia oli helppo harhauttaa. Krapula ja nakkikioskivammat on ainoa mistä on näyttöä, tyhjät viinapullot jne.

Niin, aivovamma olisi voinut ilmetä ihan jo siten, että työkykyisyys olisi ollut heikentynyt. Lisäksi noin 50 prosentin todennäköisyydellä aivovamman olisi pitänyt näkyä kuvantamisessa vuonna 2004.

Ainoana näyttönä aivovammasta on 60-luvulla tehty diagnoosi, johon liittyy merkittävää epävarmuutta ja, joka on perustunut keskeisesti Nissellä lääkäreille kertomaan ja esittämään.