Gustafssonin vammat (ketju 2)

[LexVeritas]

^ Asia vaikuttaa tosiaan itsellesi vielä epäselvältä - siksi on hyvä kerrata:

Mikään tekoälysi johtopäätöksissä ei osoita, että vuonna 1960 tehdyt diagnoosit Gustafssonin aivovammasta ja kallonpohjan murtumasta olisivat virheellisiä.

Mutta merkittävää on, että kahdessa merkittävimmässä asiassa tekoälysikin kumoaa syyttäjän todistajien näkemykset.

1. Aivovammaa ei voi kiistää aivoselkäydinnesteen verettömyyden perusteella.
2. Vuonna 1960 diagnosoitu aivovamma näkyi vuonna 2004 kuvattaessa vain n. 50 prosentin todennäköisyydellä.

Myös on edistystä, että edes tekoälysi ymmärtää, ettei aivovammapotilaiden toipumisen seuranta eikä työkykyisyyden arviointi ollut 1960-luvulla samanlaista kuin nykyään.

[Ross Sullivan]

^ Asia vaikuttaa tosiaan itsellesi vielä epäselvältä - siksi on hyvä kerrata:

Mikään tekoälysi johtopäätöksissä ei osoita, että vuonna 1960 tehdyt diagnoosit Gustafssonin aivovammasta ja kallonpohjan murtumasta olisivat virheellisiä.

Mutta merkittävää on, että kahdessa merkittävimmässä asiassa tekoälysikin kumoaa syyttäjän todistajien näkemykset.

1. Aivovammaa ei voi kiistää aivoselkäydinnesteen verettömyyden perusteella.
2. Vuonna 1960 diagnosoitu aivovamma näkyi vuonna 2004 kuvattaessa vain n. 50 prosentin todennäköisyydellä.

Myös on edistystä, että edes tekoälysi ymmärtää, ettei aivovammapotilaiden toipumisen seuranta eikä työkykyisyyden arviointi ollut 1960-luvulla samanlaista kuin nykyään.

En tiedä, miten voit olla ymmärtämättä sellaista, joka on jo moneen kertaan todettu.

1) Aivovammasta ei ole mitään näyttöä.

2) On silti lähes mahdotonta todistaa jälkikäteen, että jollakin ei ollut aivovammaa.

Kohdat 1) ja 2) todettu ehkä jopa sata kertaa.

Voisi lisätä kohdan:

3) Tekoäly varmistaa sen, että aivovammadiagnoosi on ollut 60-luvulla lähtökohtaisesti epäluotettava.

[LexVeritas]

^
*pltmtxtvp*tm

Mikään yksittäinen 1960-luvun aivovammadiagnoosi ei ole "lähtökohtaisesti epäluotettava" eikä tekoälysikään väitä sellaista.

Gustafssonin aivovamman dokumentaatioksi/näytöksi riittävät pelkät aikalaislääkäreiden diagnoosimerkinnät (jotka ovat tallella).
Ei ole tosiaan kyetty esittämään mitään todistetta hänen aivovammansa olemattomuudesta.

[Ross Sullivan]

^Vaikka olisi tuohtunut, niin kyllä pitäisi asiallisesti kommentoida.

En tosiaan omista tekoälyä millään osuudella. Tekoälyn mukaan:

"1960-luvulla aivovammojen diagnosointi oli lähtökohtaisesti epäluotettavaa useista syistä"
Tarkemmin asiaa avattu muutama viesti sitten.

En voi todistaa joulupukin olemassaolemattomuutta. Toisaalta on kuitenkin niin, että joulupukista ei ole mitään näyttöä. Se, että joku esittää olevansa joulupukki, ei minua vielä vakuuta.

[LexVeritas]

^Vaikka et osaakaan hahmottaa kokonaisuuksia etkä detaljeja kontekstissa, niin ei sinun tarvitsisi tuohduksissasi todistella sitä jatkuvasti sen enempää aidoin älyttömyyksin kuin tekoälyttömyyksinkään.

1960-luvun aivovammadiagnoosit eivät tietenkään ole "lähtökohtaisesti epäluotettavia". Mutta jos kuvitellaan, että ne olisivat jossain määrin epäluotettavia, niin eihän tosiaan pelkkä vuosikymmenepäluotettavuus riitä osoittamaan, että jokin tietty diagnoosi - ja lähinnä Gustafssonin - olisi epäluotettava saati väärä.

Voitaisiin toki ajatella myös, että Gustafssonin diagnosoitu aivovamma kaikessa väittämässäsi epäluotettavuudessaan olisikin oikeasti ollut keskivaikeaa aivovammaa vaikeampi vamma eli esimerkiksi vaikea tai jopa erittäin vaikea aivovamma.

Oli miten oli, tekoälyn analyysit tukevat merkittäviltä osiltaan käräjäoikeuden johtopäätöksiä. On hienoa, että nostit asian esille - vaikkakin asiaa ymmärtämättäsi.

[JasseHames]

2. Vuonna 1960 diagnosoitu aivovamma näkyi vuonna 2004 kuvattaessa vain n. 50 prosentin todennäköisyydellä.

Minua kiinnostaa edelleen kovasti, mistä ne 50 prosenttia 1960-luvun aivovammoista, jotka eivät näkyneet kuvantamalla vuonna 2004, kuitenkin (riittävällä varmuudella) tiedettiin todellisiksi aivovammoiksi vuonna 2004.

Uskon, että tuo on aivan hatusta vedetty luku, jota tosiasiassa edes "Ross Sullivanin" käyttämä tekoälykään ei ole voinut houria.

[Ross Sullivan]

^Vaikka et osaakaan hahmottaa kokonaisuuksia etkä detaljeja kontekstissa, niin ei sinun tarvitsisi tuohduksissasi todistella sitä jatkuvasti sen enempää aidoin älyttömyyksin kuin tekoälyttömyyksinkään.

1960-luvun aivovammadiagnoosit eivät tietenkään ole "lähtökohtaisesti epäluotettavia". Mutta jos kuvitellaan, että ne olisivat jossain määrin epäluotettavia, niin eihän tosiaan pelkkä vuosikymmenepäluotettavuus riitä osoittamaan, että jokin tietty diagnoosi - ja lähinnä Gustafssonin - olisi epäluotettava saati väärä.

Voitaisiin toki ajatella myös, että Gustafssonin diagnosoitu aivovamma kaikessa väittämässäsi epäluotettavuudessaan olisikin oikeasti ollut keskivaikeaa aivovammaa vaikeampi vamma eli esimerkiksi vaikea tai jopa erittäin vaikea aivovamma.

Oli miten oli, tekoälyn analyysit tukevat merkittäviltä osiltaan käräjäoikeuden johtopäätöksiä. On hienoa, että nostit asian esille - vaikkakin asiaa ymmärtämättäsi.

Aivan naurettavaa toistoa ja lässytystä.

Aivovammasta ei tosiaan ole mitään näyttöä. Aivan kuten Suomen yksi kuuluisimmista lääkäreistä oikeudenkäynnissä totesi.

Voit toki jatkaa älykkömonologiasi, jossa pyydät minua todistamaan joulupukin olemassaolemattomuuden, mutta ei siinä ole mitään järkeä.

Ei niistä 11 puukoniskusta ole myöskään mitään näyttöä.

[Ross Sullivan]

2. Vuonna 1960 diagnosoitu aivovamma näkyi vuonna 2004 kuvattaessa vain n. 50 prosentin todennäköisyydellä.

Minua kiinnostaa edelleen kovasti, mistä ne 50 prosenttia 1960-luvun aivovammoista, jotka eivät näkyneet kuvantamalla vuonna 2004, kuitenkin (riittävällä varmuudella) tiedettiin todellisiksi aivovammoiksi vuonna 2004.

Uskon, että tuo on aivan hatusta vedetty luku, jota tosiasiassa edes "Ross Sullivanin" käyttämä tekoälykään ei ole voinut houria.

Sinähän voit tutkia kysymystä tekoälyllä ihan koska vaan.
Erikoista, jos olen ainoa henkilö ketjussa, joka osaa tekoälyä käyttää.

"Minua kiinnostaa edelleen kovasti, mistä ne 50 prosenttia 1960-luvun aivovammoista, jotka eivät näkyneet kuvantamalla vuonna 2004, kuitenkin (riittävällä varmuudella) tiedettiin todellisiksi aivovammoiksi vuonna 2004."

Epäilen, että joillain saattaa olla heikentynyt ymmärrys esim. aivovamman takia. Tämä on kyllä nyt jo aika monta kertaa todettu: 50 prosentin todennäköisyydellä aivovamma ei näkyisi enää 2004.

Tarkensin kysymystä siten, että kyseessä olisi keskivaikea aivovamma ja diffuusi aksonivaurio:

"Jos keskivaikeaan aivovammaan liittyi diffuusi aksonivaurio (DAI), todennäköisyys sille, että sen jäljet näkyvät MRI-kuvissa vielä 44 vuoden jälkeen, on korkea, mutta tarkka prosenttiosuus riippuu vamman vakavuudesta.

Arvioitu todennäköisyys:

Lievä DAI: ~30–50 %:lla voi yhä olla näkyviä muutoksia.

Keskivaikea DAI: ~60–80 %:lla muutokset näkyvät yhä.

Vaikea DAI: ~90 % tai enemmän, erityisesti jos mukana oli merkittävää aivoatrofiaa tai mikroverenvuotoja.


Koska DAI on laaja-alainen hermoratojen vaurio, se voi aiheuttaa pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotka eivät korjaudu täysin. Tämän vuoksi todennäköisyys näkyville jäljille MRI:ssa on korkea, etenkin jos käytetään herkkiä kuvantamismenetelmiä (DTI, SWI, FLAIR)."

[Ross Sullivan]

Tämä vielä erikseen, jotta se erottuisi selvemmin ketjun muusta neuroottisesta jankuttamisyrjöstä ja raivotautista houreidta (olen pahoillani, että saadaan ketjuun uutta olennaista tietoa):

"Jos keskivaikeaan aivovammaan liittyi diffuusi aksonivaurio (DAI), todennäköisyys sille, että sen jäljet näkyvät MRI-kuvissa vielä 44 vuoden jälkeen, on korkea, mutta tarkka prosenttiosuus riippuu vamman vakavuudesta.

Arvioitu todennäköisyys:

Lievä DAI: ~30–50 %:lla voi yhä olla näkyviä muutoksia.

Keskivaikea DAI: ~60–80 %:lla muutokset näkyvät yhä.

Vaikea DAI: ~90 % tai enemmän, erityisesti jos mukana oli merkittävää aivoatrofiaa tai mikroverenvuotoja.


Koska DAI on laaja-alainen hermoratojen vaurio, se voi aiheuttaa pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotka eivät korjaudu täysin. Tämän vuoksi todennäköisyys näkyville jäljille MRI:ssa on korkea, etenkin jos käytetään herkkiä kuvantamismenetelmiä (DTI, SWI, FLAIR).
"

[LexVeritas]

^Kiitoksia edelleen tekoälyarvioista, jotka edelleenkään eivät todista Gustafssonin aivovamman olemattomuutta, vaan tukevat keskeisiltä osiltaan käräjäoikeuden tuomiota.

Pidät minua syyttä ehkä tekoälyvastaisena, sillä olenhan nimenomaan kehunut sinua tekoälyn käyttämisestä tuodessasi esiin Gustafssonin syytteiden höttöisyyttä tukevia seikkoja, joista esimerkkeinä ovat sinun ja tekoälyn mukaan siis:

- aivoselkäydinnesteen verettömyydestä ei voi päätellä aivovammattomuutta
- aivovamman jälkitilat häviävät 40 vuodessa kuvantamiskeinojen tavoittamiin noin puolessa aivovammatapauksissa.

Mainittakoon, että Gustafssonin aivoista ei vuonna 2004 tiettävästi etsitty merkkejä diffuusista aksonivauriosta "herkin" kuvantamismenetelmin, vaikka mielestäni olisi kyllä pitänyt.

Kerrataan, jottei totuus unohdu:

Gustafssonilla diagnosoitiin vuonna 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma ja kallonpohjan murtuma, joihin liittyvät röntgenkuvat eivät enää vuonna 2004 olleet tutkijoiden käytettävissä.
Gustafssonin diagnoosit ja sairauskertomukset vuodelta 1960 ovat riittävä ja looginen näyttö hänellä olleesta aivovammasta, kuten Euroopan johtava neurotraumatologi, aivovamma-asiantuntija, neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuo oikeudessa totesi.

Mainitsemiisi "raivotautisiin houreisiin" liittyen muistutan, että olet julkisesti kertonut pitäväsi jopa todennäköisenä, että professori Olli Tenovuo todisti oikeudessa lahjottuna ja päihtyneenä. Kysypä tekoälyltä, mikä on todennäköisyys sille.

[Ross Sullivan]

^Kiitoksia edelleen tekoälyarvioista, jotka edelleenkään eivät todista Gustafssonin aivovamman olemattomuutta, vaan tukevat keskeisiltä osiltaan käräjäoikeuden tuomiota.

Pidät minua syyttä ehkä tekoälyvastaisena, sillä olenhan nimenomaan kehunut sinua tekoälyn käyttämisestä tuodessasi esiin Gustafssonin syytteiden höttöisyyttä tukevia seikkoja, joista esimerkkeinä ovat sinun ja tekoälyn mukaan siis:

- aivoselkäydinnesteen verettömyydestä ei voi päätellä aivovammattomuutta
- aivovamman jälkitilat häviävät 40 vuodessa kuvantamiskeinojen tavoittamiin noin puolessa aivovammatapauksissa.

Mainittakoon, että Gustafssonin aivoista ei vuonna 2004 tiettävästi etsitty merkkejä diffuusista aksonivauriosta "herkin" kuvantamismenetelmin, vaikka mielestäni olisi kyllä pitänyt.

Kerrataan, jottei totuus unohdu:

Gustafssonilla diagnosoitiin vuonna 1960 aivoruhjetasoinen aivovamma ja kallonpohjan murtuma, joihin liittyvät röntgenkuvat eivät enää vuonna 2004 olleet tutkijoiden käytettävissä.
Gustafssonin diagnoosit ja sairauskertomukset vuodelta 1960 ovat riittävä ja looginen näyttö hänellä olleesta aivovammasta, kuten Euroopan johtava neurotraumatologi, aivovamma-asiantuntija, neurologian erikoislääkäri, professori Olli Tenovuo oikeudessa totesi.

Mainitsemiisi "raivotautisiin houreisiin" liittyen muistutan, että olet julkisesti kertonut pitäväsi jopa todennäköisenä, että professori Olli Tenovuo todisti oikeudessa lahjottuna ja päihtyneenä.

Kiitos siitä, että olen saanut sinut vakuuttuneeksi tekoälystä! Hassu-Jaana vielä vähän vastustelee.

"Jos keskivaikeaan aivoruhjetasoiseseen aivovammaan liittyi myös kallonmurtuma, todennäköisyys sille, että sen jäljet näkyvät MRI-kuvissa vielä 44 vuoden jälkeen, on korkeampi, koska murtuma lisää riskiä pitkäaikaisille rakenteellisille muutoksille.

Arvioitu todennäköisyys:

Pienet ja paikalliset ruhjeet + kallonmurtuma: ~30–50 %:lla voi olla näkyviä muutoksia.

Useita tai laaja-alaisia ruhjeita + kallonmurtuma: ~60–80 %:lla voi olla yhä havaittavia muutoksia.

Jos kallonmurtumaan liittyi verenvuotoja tai aivokalvovaurioita: ~70–90 % todennäköisyys pitkäaikaisille muutoksille.


Mahdolliset löydökset MRI:ssa 44 vuoden kuluttua:

Glioosi (arpikudos) – Ruhjeiden alueille voi jäädä arpeutumista, joka näkyy T2- ja FLAIR-kuvissa.

Aivoatrofia – Jos ruhjeet aiheuttivat pysyvää kudosvauriota, kyseiset aivoalueet voivat olla surkastuneet.

Mikroverenvuotojen jäljet – Hemosideriinikertymiä voi näkyä SWI-sekvenssissä, jos verenvuotoja oli.

Kallonmurtuman jäljet – CT-kuvassa voi yhä näkyä murtuman aiheuttamia muutoksia kallossa. Jos murtuma oli merkittävä, sen seurauksena voi olla kallon muodon muutoksia, kalkkeumia tai arpikudosta.

Aivokalvon muutokset – Jos kallonmurtuma vaurioitti aivokalvoja, voi syntyä kalkkeumia tai arpeutumista, joka voi näkyä MRI:ssa.


Yhteenveto:

Kallonmurtuma lisää todennäköisyyttä sille, että aivovamman jäljet näkyvät vielä 44 vuoden jälkeen. Erityisesti, jos siihen liittyi verenvuotoa tai kallon sisäistä paineen nousua, jäljet voivat olla selvästi havaittavissa MRI- tai CT-kuvissa."

Vähän veikkaan, että kaikki muut kuin sinä ja Hassu-Jaana ymmärsivät Tenuun liittyvän känniolettaman olevan huumoria. Lahjottuna todistamista sen sijaan pidän todennäköisenä.

[LexVeritas]

^Toki vanhat kallonmurtumat saattavat näkyä vielä vuosikymmenten jälkeen.

Toisin sanoen mitään johtopäätöksiä ei voida vetää siitäkään, ettei Gustafssonin kallonpohjan etuosan murtumaa näkynyt enää vuoden 2004 kuvauksissa. Sen sijaan vuoden 1960 potilasmerkinnöt ilmoittavat hänellä diagnosoidun kallonpohjan murtuman ja lisäksi sitä luotettavasti Öhmanin, Hirvensalon ja Tenovuon mukaan indikoivan Brillen hematooman. Vuoden 1960 röntgenkuvat eivät olleet enää vuonna 2004 käytettävissä.
Myös hammas- ja leukakirurgi Risto Kontio totesi lausunnossaan, että Gustafssonin kallonmurtuma saattoi hyvinkin parantua jäljettömiin.

Kaiken kaikkiaan on eittämätöntä, että:

Kuultujen lääketieteellistä asiantuntemista omaavien todistajien ammatillisen
erikoisosaaminen huomion ottaen aivo-selkäydinvammojen seurantaan
erikoistuneen neurologi Tenovuon käsityksille Gustafssonilla mahdollisesti
olleesta aivovammasta ja muistiaukosta on annettava huomattava merkitys.
Tenovuon mukaan aikanaan Töölön sairaalan neurokirurgian klinikalla tehtyä
diagnoosia aivoruhjeesta ei ole pidettävä virheellisenä, eikä Gustafssonilla
olleen vähintään keskivaikeaksi arvioitavan aivovamman, ulkoisesti havaitun
Gustafssonin tajunnantason alenemisen ja muistiaukon välillä ole mitään
ristiriitaa.

Lääketieteellisen selvityksen perusteella on siten pidettävä täysin
mahdollisena eikä millään todennäköisyydellä poissuljettuna sitä vaihtoehtoa,
että Gustafsson on 5.6.1960 aamuyöllä saanut päähänsä kohdistuneen
väkivallan seurauksena aivovamman ja että tämän aivovamman saatuaan
Gustafsson on ollut ensin tajuton ja hänen tajunnantasonsa on vielä samana
päivänä iltapäivälläkin ollut huomattavasti alentunut ja hän on ollut
toimintakyvytön. Samalla tavalla täysin mahdollisena eikä millään
todennäköisyydellä poissuljettuna on pidettävä sitä, että Gustafsson on
saamansa aivovamman seurauksena menettänyt muistinsa noin neljän
vuorokauden ajalta, eikä tämä muistiaukko ole palautunut.

Aivovamman ja sen seurausten olemassaolo on siten otettava huomioon
asiaa arvioitaessa, ja ne tukevat vahvasti johtopäätöstä, että surmaaja ei ole
Gustafsson.

[Ross Sullivan]

^Toki vanhat kallonmurtumat saattavat näkyä vielä vuosikymmenten jälkeen.

Toisin sanoen mitään johtopäätöksiä ei voida vetää siitäkään, ettei Gustafssonin kallonpohjan etuosan murtumaa näkynyt enää vuoden 2004 kuvauksissa. Sen sijaan vuoden 1960 diagnoosit ilmoittavat hänellä todetun kallonpohjan murtuman ja lisäksi sitä luotettavasti Öhmanin, Hirvensalon ja Tenovuon mukaan indikoivan Brillen hematooman. Vuoden 1960 röntgenkuvat eivät olleet enää vuonna 2004 käytettävissä.
Myös hammas- ja leukakirurgi Risto Kontio totesi lausunnossaan, että Gustafssonin kallonmurtuma saattoi hyvinkin parantua jäljettömiin.

Olet ilmeisesti sillä kannalla, että Nissellä oli todennäköisesti pieniä ja paikallisia ruhjeita ja kallonmurtuma?

[Ross Sullivan]

"Jos kyseessä on pieniä paikallisia aivoruhjeita ja kallonmurtuma, ja muistiaukko on neljä päivää totaalinen ja tarkkarajainen, todennäköisyys tällaiselle tapahtumalle on melko pieni, mutta ei poissuljettu. Tämäntyyppinen muistihäiriö viittaa siihen, että vaurio on ollut riittävän vakava vaikuttaakseen aivojen muistitoimintoihin, mutta ei välttämättä aiheuttanut pysyvää vauriota.

Todennäköisyys neljän päivän tarkkarajaiselle muistiaukolle:

Tajuttomuus: Jos vammaan liittyi pitkä tajuttomuusjakso (esim. yli 30 minuuttia), muistiaukon kesto voi olla pidempi, ja neljän päivän tarkkarajainen muistiaukko voi olla mahdollinen.

Todennäköisyys: ~20–30 % (Jos vamma oli merkittävä, mutta ei aiheuttanut laajaa aivovauriota).


Aivokudosvauriot: Paikalliset ruhjeet voivat aiheuttaa aivokudoksen tilapäistä turvotusta tai verenvuotoa, mikä voi lyhyesti estää muistitoimintoja. Jos vaurio on ollut riittävän suuri ja vaikuttanut muistin kannalta keskeisiin alueisiin (esim. ohimolohkot tai hippocampus), se voi aiheuttaa neljän päivän tarkkarajaisen muistiaukon.

Todennäköisyys: ~10–20 % (Jos vaurio on ollut erityisen tarkasti rajautunut ja muisti palautuu vähitellen).


Kallonmurtuma: Jos kallonmurtuma oli vakava ja liittyi aivokalvovaurioon tai kallon sisäiseen paineen nousuun, se voi aiheuttaa aivojen muistialueiden väliaikaisia häiriöitä.

Todennäköisyys: ~15–25 % (Jos kallonmurtuma oli vakava ja aiheutti merkittäviä aivokudoksen vaurioita).



Yhteenveto:

Neljä päivän tarkkarajainen muistiaukko on suhteellisen harvinainen, mutta mahdollinen pienissä paikallisissa ruhjeissa ja kallonmurtumassa. Se voi johtua erityisesti tajuttomuusjaksosta, aivokudoksen turvotuksesta tai verenvuodosta, mutta tämä muistihäiriö on todennäköisempi silloin, kun aivojen muistitoimintoihin liittyvät alueet ovat olleet vaurioituneita. Todennäköisyys on noin 10–30 % riippuen vamman tarkasta luonteesta."

tekoäly

[LexVeritas]

^Niin. Nuo todella täydentävät osaltaan käräjöoikeuden johtopäätösten oikeellisuuden. Keskivaikealle aivovammalle tyypillisen muistiaukon pituus on 1-7 vrk. Gustafssonin tajuttomuuden pituutta ei tiedetä mutta se voi olla yli 30 minuuttia.

Olen sitä mieltä, että Gustafssonilla oli mitä ilmeisimmin hänellä diagnosoitu aivovamma, jonka tarkkaa laatua on näin jälkikäteen mahdotonta varmentaa. Diffuusia aksonivauriokin on mahdollinen, kuten Tenovuo ja Öhman totesivat.

Asiaa olisi ehkä kyetty selvittämään silloin, kun Gustafssonia hoitaneet neurokirurgit Karikoski ja Mäkelä olivat vielä elossa.

Oleellista on, että Gustafssonin aivovammaa ja toimintakyvyttömyyttä ei voi mitenkään sulkea pois.