Iltalehti 28.10.2002
- Arkkusurmaaja.png (89.81 KiB) Katsottu 2521 kertaa
- Surmatalo.jpg (135.29 KiB) Katsottu 2521 kertaa
Raision arkkusurmat 2002
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Raision arkkusurmat 2002
Vähän kuvitusta juttuun
Iltalehti 28.10.2002
Iltalehti 28.10.2002
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Raision arkkusurmat 2002
PPT 2005
Arkkusurma
Lilli Kovero, rikosylikonstaapeli, Turku.
”Tää on Heinikkotie 32... mun on kaksi lasta menny arkkuun... puuarkkuun, joka on menny lukkoon... meistä ei ole kukaan heränny... he ovat varmaan kuolleita molemmat... ainakin ambulanssi tosi äkkiä.
Nämä hätääntyneen kuuloiset sanat tavoittivat perjantaina 8. helmikuuta 2002 Turun hätäkeskuksessa toimineen päivystäjän aamulla kello 7.21. Ilmoituksesta alkoi myös Raision poliisin tutkinta tapauksesta, joka oli kihlakunnan alueella hyvin harvinaislaatuinen ja - kuten myöhemmin todettiin – järkyttäväkin.
Mitä todella tapahtui helmikuun 7. ja 8. päivän 2002 välisenä yönä Raisiossa pienessä omakotitalossa, jossa asui äiti kolmen lapsensa kanssa? Sitä emme ehkä koskaan saa tietää, mutta seuraavassa artikkelissa valotamme kuitenkin poliisin tutkinnan aikana tekemää työtä sekä oikeuslääketieteemme antamia ratkaisevia ja lahjomattomia tietoja lasten kuolin syistä; asioita, joiden perusteella sekä käräjäoikeus että hovioikeus tekivät ratkaisunsa.
Talo ja sen asukkaat
Perheen äiti, Terhi Kurvinen, on vuonna 1971 syntynyt nainen, joka oli työkseen tehnyt lehtimyyjän töitä, toiminut kylvettäjänä ja harrastanut kukkien sidontaa.
Lapsia hänellä oli kolme. Aikaisemmasta suhteestaan hänellä oli vuonna 1993 syntynyt tytär Erja. Sittemmin Terhi asui avoliitossa miehen kanssa, jolle hän synnytti kaksi lasta: Reijan vuonna 1998 ja Tomin vuonna 1999. Lasten hankintaa ei ollut suunniteltu, mutta vain hieman yli vuoden ikäerolla syntyneet lapset olivat äidistä tulleet mukavina yllätyksinä.
Perheen arki ei sujunut kuitenkaan ongelmitta, ja avoliitto päättyi loppuvuodesta 1999 Terhin tehdessä asiasta yksipuolisen päätöksen. Eron jälkeen hän muutti lapsineen Raisioon. Aluksi he asuivat vuokra-asunnossa, mutta kesällä 2001 Terhi osti kiinteistön, johon kuului kaksi remontin tarpeessa ollutta asuinrakennusta omalla tontillaan. Paikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä Raision keskustasta. Pihapiiri tarjosikin kolmelle lapselle mukavan leikkiympäristön ja perhe asettui toiseen taloista.
Muutama kuukausi aiemmin Terhi oli aloittanut sähköalan opiskelut Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Hän pärjäsi miehisellä koulutusalalla paremmin kuin useat vastakkaisen sukupuolen edustajat, sillä hän oli myös kätevä käsistään. Opiskelun ja yksinhuoltajuuden lisäksi hän aloitti talon remontoinnin asuttavampaan kuntoon, koska talosta puuttuivat muun muassa kunnolliset pesumahdollisuudet.
Asuintalossa oli huoneita siten, että alakerrassa oli eteinen, wc/kylpyhuone sekä olohuone, puuhella ja pieni keittiö, lähes keittokomero, jonne ei mahtunut pöytää. Terhi itse nukkui olohuoneessa puusängyllä. Talon yläkertaan johtivat hyvin jyrkät portaat heti ulko-oven jälkeisestä eteisestä. Yläkerrassa oli keskikokoinen huone, jossa oli muun muassa sohva, hyllykkö, tv, lelut ja kaikkien lasten makuupaikat. Ylhäällä oli myös pienempi huone, jota käytettiin säilytystilana.
Talokaupan yhteydessä Terhi oli saanut vaneriarkun, jota pidettiin tässä lastenhuoneessa. Arkkua hän ei pitänyt mitenkään vaarallisena lapsille eikä hän havainnut lasten sillä juuri leikkineenkään. Arkussa saatettiin säilyttää pehmoleluja, mutta enimmäkseen ne lojuivat kuitenkin huoneen lattialla.
Terhi ei muutoinkaan ollut kovin tarkka asunnon siisteydestä, vaan vallalla oli yleinen epäjärjestys. Olohuoneen puuhellalla oli kattiloita, joissa näkyi eilispäivien ruokia. Samoin tiskit ehtivät kasaantua ja roskat odottivat ulos viejää.
Sen sijaan hän oli hyvin sosiaalinen. Vapaata lastenhoidosta Terhi sai säännöllisesti pienten sisarusten ollessa viikonloppuja isänsä luona ja vanhemman tyttären mennessä mummolaan tai kaverilleen yökylään. Terhi kuului pubin tikkakerhoon, ja viikonloput kuluivatkin usein tässä harrastuksessa. Lisäksi hän kävi pelaamassa biljardia ja tapaamassa tuttavia solmien samalla uusia ystävyyssuhteita. Hän oli seurallinen ja viihtyi hyvin miesten parissa. Pubeissa liikkumisesta huolimatta hänen alkoholin käyttönsä oli kohtuullista. Reija ja Tomi olivat hyvin vilkkaita lapsia, joihin Terhi suhtautui vapaan kasvatuksen periaatteella. Lapset saivat touhuta omiaan eikä heille asetettu selkeitä rajoja. Lasten siirtyessä yläkertaan yöpuulle eivät nämä kaksi pienintä milloinkaan asettuneet aloilleen, vaan jatkoivat leikkejään juosten myös edestakaisin yläkerran ja alakerran väliä, kunnes uni jossain vaiheessa voitti. Yleensä kaksivuotias Tomi oli viimeisenä hereillä. Terhi kyllä komensi lapsia yläkertaan, mutta ei talon hiljennyttyä käynyt enää heitä katsomassa ja peittelemässä.
Reija ja Tomi kävivät perhepäivähoidossa äidin ollessa opiskelemassa AKK:ssa. Hoitoon lapset tulivat yleensä väsyneinä, likaisina ja liian vähissä vaatteissa. Tomin iho oli ruoka-aineallergian ja puutteellisen hoidon johdosta ajoittain huonossa kunnossa.
Lapset viihtyivät hoitopaikassa ja vilkkaudestaan huolimatta sopeutuivat selkeään päivärytmiin ja rajoituksiin hyvin, jopa pitivät niistä, koska sillä tavoin he saivat myös huomiota. Hoitajan sylissä istuminen oli heille mieluista ja iltapäivätorkkujen yhteydessä annettu suukko otsalle sai Reijan hykertämään. Äidin noutaessa lapset kotiin ei lähtö aina ollutkaan mieluinen, vaan vastustustakin syntyi. Sen sijaan isän mukaan he lähtivät aina mielellään.
Vanhin Terhin lapsista oli jo koulutyttö. Hän oli elänyt äidin kanssa ja kasvanut hänen huomassaan samoin kasvatusperiaattein. Valitettavasti yhteiselämä perheenä pienten sisarusten isän kanssa jäi kovin lyhyeksi. Erja menetti tässä yhteydessä isähahmon, joka pyrki opettamaan häntäkin ja asettamaan myös rajoja.
Viimeinen yhteinen ilta
Torstaina 7. helmikuuta 2002 Terhillä oli ollut mukava koulupäivä. Hän lähti koulusta iltapäivällä ja poikkesi läheiseen pubiin, jossa hänellä oli tapana käydä lasillisella muutamana päivänä viikossa koulupäivän jälkeen. Pian tuli kuitenkin aika hakea lapset hoidosta ja käydä kaupassa. Oli ostettava ruokaa ja vähän herkkujakin, sillä illalla oli eräs ystävätär tulossa lapsineen käymään. Lasten katsellessa ala kerran televisiosta lastenohjelmia Merja laittoi ruokaa. Illemmalla ystävätär kuitenkin lähetti teksti viestin ja peruutti tapaamisen kiireisiin ja myöhäiseksi venyneeseen ajankohtaan vedoten.
Koska Terhilläkin oli tekemättömiä töitä kotona, hän ryhtyi remontoimaan wc:tä tehden sähköjohto- töitä ja asetellen listoja. Lapset aloittivat yläkerrassa omat touhunsa siivoten huonettaan ja noutaen välillä alakerrasta ruuveja tai työkaluja, koska Erja oli ryhtynyt korjaamaan Tomin sänkyä. Välillä kaksi pienintä seurasi alhaalla Terhin työskentelyä, eikä siitä silloin tahtonut tulla mitään, vaan työt keskeytyivät aika ajoin. Puoli yhdeksän aikaan illalla lapset halusivat katsoa vielä videon yläkerrassa ja tällöin he saivat omenamehua ja keksejä huoneeseensa. Terhi ei saanut työtään enää edistymään. Hän kävi ulkona tupakalla ja alkoi katsella television ohjelmatarjontaa.
Lapset kävivät alakerrassa pyytämässä lisää herkkuja ja saivat mukaansa popcornia. Kun ne oli syöty, Terhi kävi peittelemässä lapset, mutta tiesi entuudestaan, että nukkumisesta ei tulisi kuitenkaan vielä mitään. Hän ryhtyi syömään jäljelle jääneitä popcorneja alakerran sängyllään. Yläkerrasta kuuluivat ne tavalliset äänet, jotka kertoivat, että sängyistä oli noustu.
Erja poikkesi vielä alakerrassa. Myös Tomi tuli ja pyysi maksamakkaraa. Hetken kuluttua hän tuli vielä toisen kerran alas, nyt Reijan kanssa, ja molemmat saivat makkaraa. Terhi nautti tölkillisen olutta ja lähetti toiselle ystävättärelleen tekstiviestin vielä kello 22.30 aikoihin. Tekstiviestissään hän mietti, mitä hänen miestuttavalleen mahtaa kuulua sekä kertoi lasten olleen taas mahdottomia sinä iltana.
Työpaikallaan ollut ystävätär vastasi lasten yleensä tahallaan kiusaavan ja ärsyttävän juuri silloin, kun jotain haluaisi tehdä. Terhi ei kuitenkaan lukenut viestiä, sillä hän oli jo nukahtanut.
Pelastuslaitos saa hälytyksen
Pelastaja Teppo Tannisen vuorokauden pituinen työrupeama Raision palolaitoksella oli päättymässä perjantaiaamuna 8. helmikuuta 2002, kun hän vielä sai tehtävän AOO-keikalle. Koodi kertoi, että kohteessa oli eloton henkilö.
Paikalle lähti palolaitokselta ykkösambulanssi kolme henkilöä matkassaan sekä sammutusauto miehistöineen. Tanninen ei ambulanssin hoitotilassa matkatessaan ollut kuullut annettuja lisätietoja, joiden mukaan kyse olisi pienistä lapsista. Ambulanssin pääsy kohteen pihaan oli hankalaa jään ja liukkauden vuoksi ja Tanninen työkavereineen ja tarvikkeineen kiiruhti autosta taloon ja yläkertaan, jonne vastassa ollut äiti heidät johdatti.
Tanninen odotti löytävänsä yläkerrasta elottoman vanhuksen, ja yllättyi havaitessaan kaksi lasta makaavan vierekkäin samalla vuoteella. Kummallakaan ei tuntunut enää pulssia ja pojalla oli heti havaittavissa jäykkä jalkojen koukkuasento, kuolonkankeus koko ruumiissa ja kalpea väri. Tyttö oli yläruumiistaan vielä veltto ja hieman lämminkin, jonka johdosta Tanninen kiinnitti häneen ”iskulätkät” sydämen sähköisen toiminnan havaitsemiseksi. Monitori ei osoittanut toimintaa olevan, mutta Tanninen aloitti kuitenkin painantaelvytyksen. Hetken kuluttua hän totesi tytölläkin alaraajoissa kankeutta, jolloin hän tiesi elvytyksen turhaksi myös tämän lapsen kohdalla.
Turusta oli lähtenyt liikkeelle myös Medi-Helin miehistö lääkäreineen. Huonon lentosään johdosta he saapuivat paikalle autolla. Tilanne talossa selvisi kuitenkin pian eikä lääkäri voinut kuin todeta lapset kuolleiksi. Ulkoista tarkastusta tehdessään lääkäri ihmetteli pojan kasvoilla ollutta jonkinlaista hymyn häivää, ilmettä, joka ei kuvastanut paniikkia, jota hän lähinnä olisi odottanut tietäessään lasten löytyneen arkusta.
Lääkäri havaitsi tytön suupielessä tummaa kuivunutta nestettä, jonka arveli olevan oksennusta. Kokeillessaan tytön päällimmäistä paitaa, hän totesi sen märäksi, mutta siinä ei kuitenkaan ollut samaa tummaa väriä. Katsoessaan arkkuun hän havaitsi myös sen pohjalla märän kohdan ja ajatteli jommankumman lapsen laskeneen arkussa alleen. Tanninen oli tällä välin kiinnittänyt huomionsa yläkerran huoneen epäsiisteyteen sekä siellä olleeseen arkkuun, joka näytti itse tehdyltä vaneriarkulta. Jälkeenpäin hän miettikin, voiko tuollainen arkku olla niin tiivis, että sinne tukehtuisi.
Yläkerrassa elvytysten aikaan hysteerisesti käyttäytynyt äiti oli palannut alakertaan ja istui olohuoneessa ruokapöydän äärellä lääkärin mennessä hänen luokseen. Lääkäri kuuli äidin manaavan arkkua, tiedusteli sitten tämän vointia ja mahdollista lääkkeiden tarvetta. Äiti ei halunnut mitään, ja lääkäri meni lähemmäksi keskustelemaan saadakseen selville mahdollisten aineiden käytön. Alkoholi ei tuoksunut eikä mikään viitannut huumeisiin, mutta mikä olisi syynä sille avuttomuudelle, joka johtaa kodin sen hetkiseen siivottomuuteen ja välinpitämättömyyteen asuinympäristöstä. Äidin mahdollisen masentuneisuuden arviointi ei kuulunut hänen alaansa.
Vanhin lapsista tuli myös lähelle pöytää ja istuutui rahille television eteen. Hän avasi television ja sääti sen äänen varsin kovalle tasolle. Hän oli puhumaton ja itkuinen. Äiti oli soittanut paikalle ystävättären ja ilmoittanut myös lasten isälle, jota hän hieman pe loissaan tuntui odottelevan. Ystävättären saapuessa äiti siirtyi ulos tupakalle tyttären ja lääkärin seuratessa perässä. Lääkäri puhutti myös tytärtä pyrkien selvittämään yön tapahtumia ja kartoittaakseen hänen ja äidin avun tarpeen. Tyttö kertoikin illasta ja lasten leikeistä, joissa arkullakin oli osansa, mutta kuolemaan johtaneita asioita kertomus ei tuonut ilmi.
Poliisi saapuu
Ylikonstaapeli Teijo Vanhala oli herännyt perjantaina pilviseen, hieman pakkasen puolella olevaan aamuun ja saapunut työpaikalleen Naantalin poliisi asemalle kello seitsemäksi. Puolen tunnin sisällä hän sai Turun poliisin hälytyskeskuksen päivystäjältä käskyn lähteä työparinsa kanssa Raisioon. Tehtävänanto piti sisällään tiedon, että kohteessa odottaisi kuolleita henkilöitä. Tehtävä tuntui vielä ikävämmältä, kun hän kuuli, että kyseessä oli kaksi pientä lasta.
Partio saapui paikalle ambulanssimiehistön ja lääkärin vielä läsnä ollessa ja meni viimeksi mainitun kehotuksesta yläkertaan. Vanhala näki lapset, jotka jalat koukkuasennossa makasivat tuolloin eri sängyillä. Saatuaan lääkäriltä tietää, että lapset olivat jääneet huoneessa olleeseen arkkuun ja tukehtuneet sinne Vanhala soitti paikalle myös vuorossa olleen rikosylikonstaapeli Harri Pöntysen sekä Turun poliisin teknisen tutkinnan väkeä. Hän tarkasteli lapsia ja totesi tytön kasvoilla jotain tummaa, mutta myöhemmin hänen huomionsa kiinnittyi myös vaahtoon, jota oli alkanut tulla tytön sieraimista.
Vanhala meni alakertaan ja alkoi kysellä pöydän äärellä istuvalta äidiltä edellisillan ja yön tapahtumista. Tällöin vanhin tytär istui myös pöydän äärellä ja pelasi pasianssia. Äiti tupakoi ja kertoi rauhallisesti, että lapset olivat illalla yläkerrassa keskenään ja ylhäältä oli kuulunut juoksentelun ääntä. Hän kertoi lähettäneensä ystävättärelleen tekstiviestin, johon tulleen vastauksen oli havainnut vasta aamulla. Hän oli nukahtanut sängylleen lasten leikkiessä ylhäällä ja herännyt kello kolme yöllä, jolloin sängystä nousematta oli sammuttanut kaukosäätimestä suhisevan television ja jatkanut uniaan. Talossa oli tuolloin ollut aivan hiljaista eikä hän ollut mennyt yläkertaan. Aamulla hänen kännykkänsä oli antanut herätyksen ja hetken päästä vanhin tytär oli tullut yläkerrasta televisiota katsomaan. Äiti kertoi lähteneensä pian yläkertaan pienempien luokse, mutta ei löytänytkään näitä sängyistään. Myöskään alakerrassa olleella tyttärellä ei ollut tietoa lapsista. Hän olikin herätessään luullut, että sisarukset ovat äidin luona. Molemmat lähtivät etsimään lapsia ylhäältä, mutta kun sieltä ei löytynyt, he katsoivat vielä uloskin. Yöllä sataneessa lumessa ei kuitenkaan näkynyt mitään jälkiä. Äiti palasi yläkertaan uudelleen ja tuli avanneeksi arkun, josta löysi lapset elottomina makaamassa. Hän soitti välittömästi hätäkeskukseen tyttären tuomalla kännykällä.
Isä saa suruviestin
Lassi Mäkelä kiiruhti perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan autolleen tarkoituksenaan lähteä töihin. Matkapuhelin soi ja hänen korviinsa kantautui entisen avovaimon hysteeriseltä kuulostava parkuna, jossa kehotettiin häntä tulemaan Raisioon. Puhelusta Mäkelä sai sen verran selvää, että siinä kerrottiin hänen lastensa, Reijan ja Tomin kuolleen. Täysin epäuskoisena kuulemastaan Mäkelä ajoi reilun kymmenen kilometrin matkan lasten kotiin. Lähestyessään taloa ja nähdessään pihassa olevat sairasautot Mäkelä alkoi jo uskoa jotain kauheaa tapahtuneen. Hän syöksyi asuntoon ja ryntäsi ohjeen saatuaan yläkertaan. Ensimmäisenä hän havaitsi sohvalla makaa van pojan ja harppoi tämän luokse poikaa nimeltä kutsuen. Sitten hän näki myös elottoman tytön ja huusi järkyttyneenä kysymyksen, mitä oikein oli tapahtunut. Mäkelä oli aivan sekaisin ja kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen kasvoilleen. Hän ei pysty nyt olemaan hetkeäkään paikallaan, vaan poistui välillä ulos tullen sitten alakertaan kuulemaan, mitä lasten äiti kertoi tapahtumista poliisille. Mäkelä ha lusi löytää syyn ja syyllisen tapahtumiin. Välillä näytti siltä, että hän ryntää äidin kimppuun, mutta saa vaivoin hillityksi itsensä. Hän pystyi kyllä kuvittelemaan, että touhukkaat lapset menisivät vaikka tuollaiseen arkkuun, mutta tällaista vahinkoa hän ei olisi uskonut koskaan tapahtuvan.
Syyllisyys alkoi painaa hänen mieltään. Hän mietti, olisiko hän voinut tehdä aikaisemmin jotain, jolla tämä tapahtuma olisi vältetty.
Tapaturmako?
Rikosylikonstaapeli Harri Pöntynen tuli tapahtuma paikalle samaan aikaan rikostekniseen tutkintaan erikoistuneiden henkilöiden kanssa. Sisään tullessaan hän havaitsi, että taloon oli ehtinyt kerääntyä jo paljon väkeä. Talossa olleen pelastushenkilöstön ja poliisin lisäksi oli äidin luokse alakertaan kokoontunut hänen omia tukijoitaan ja kriisiryhmän edustaja. Pöntynen pohti, kuka nuo kaikki omaiset oli jo paikalle soittanut. Alkutiedot saatuaan Pöntynen jätti työparinsa alakertaan kuuntelemaan keskustelua ja puhuttelemaan äitiä lähtien itse teknisten tutkijoiden kanssa yläkertaan.
Jo huoneen ovelta hän näki kaksi lasta, jotka makasivat selällään eri vuoteilla. Pojalla ei ollut kuin paita päällä ja tytöllä taas olivat sukatkin jääneet jalkaan. Heidän alaraajojensa kangistunut koukkuasento viittasi kyllä siihen, että he olisivat olleet arkussa. Pöntynen mittaili katseellaan arkkua ja lapsia ja mietti, voisivatko nämä kaksi lasta todella sinne mahtua. Myöhemmin tämä todettiin aivan mahdolliseksi, mutta tuossa vaiheessa ei tietenkään voitu tehdä varmoja päätelmiä arkun tiiviydestä ja tukehtumisvaarasta sen sisällä. Se tultaisiin selvittämään myöhemmin rikosteknisessä laboratoriossa. Vanerinen arkku näytti melko vanhalta ja tuntui osin olevan huonossa kunnossa. Sen lukitussalpa jäi välillä siten, että arkun kantta ei sisäpuolelta olisi saanut auki, mutta välillä salpa ei painunut sinkilän ympärille ja kansi jäi auki. Kestäisikö arkku, jos kaksi lasta paniikinomaisessa tilassa pyrkisivät arkusta pois? Entä siitä syntyvä meteli? Yksi vanhempi lapsihan oli ollut samassa huoneessa. Pöntynen tiesi pitkän poliisiuransa perusteella, että oli otettava huomioon myös muut mahdollisuudet lasten kuoleman kohdalla ja se oli tehtävä jo tällä käynnillä. Teknisten tutkijoiden keskittyessä työhönsä Pöntynen alkoi tutkia huonetta ja ympäristöä. Silmiin pistävää oli huoneen sekaisuus ja likainen yleisilme. Mitään erityistä tai tapahtumia valaisevaa hän ei huoneessa tai yläkerrassa kuitenkaan havainnut. Ala kerrassa hän teki saman tarkastelun, mutta asunnossa ei ollut mitään sellaista, joka olisi sillä hetkellä erityisesti herättänyt hänen huomionsa tai aiheuttanut epäilyn rikoksesta. Lasten isä kulki hermostuneena ympäriinsä ja hänen kasvoistaan kuvastuivat välillä raivo ja välillä suru. Ennen kuin talo tyhjeni ja kukin lähti tahoilleen, saattelivat isä ja äiti lapsensa pihassa odottaviin mustiin autoihin itkien menehtyneiden lastensa vuoksi.
Pöntynen palasi työpaikalleen ja päätti, että seuraavana aamuna hän soittaisi Terhin ensi kertaa kuulusteluun antamaan kirjallisen lausunnon tapahtumista. Oli aloitettava tutkinta lasten kuolinsyiden selvittämiseksi.
Lauantaiaamuna Pöntysen soittoon vastasi psyykkisesti hyväkuntoisen oloinen äiti, joka saapui kuu lusteluun sovittuna aikana. Tiedusteltuaan Terhin vointia Pöntynen aloitti kuulustelun ja pyysi äitiä kertomaan tapaturmayötä edeltävästä päivästä ja il lasta sekä edellisestä aamusta, jolloin lapset olivat löytyneet. Kahden tunnin ajan he kävivät tapahtumia läpi Pöntysen tehdessä välillä tarkentavia kysymyksiä. Terhi kertoi asioista aivan samalla tavalla kuin Pöntynen tiesi hänen kertoneen edellisenä päivänä poliisille ja muille talossa olleille. Terhi väitti siis nukahtaneensa lasten touhutessa yläkerrassa ja nukkuneensa aamuyöhön, jolloin oli herännyt ja sammuttanut television. Talo oli ollut aivan hiljainen ja hän oli jatkanut uniaan, kunnes kännykkä oli hänet aamulla herättänyt. Pian tämän jälkeen lapset olivat löytyneet kuolleina. Terhin käsityksen mukaan sisarukset olivat saaneet heille tyypillisen älynväläyksen ja menneet arkkuun nukkumaan ja tukehtuneet sinne.
Pöntynen oli kuulustelun kestäessä katsellut äitiä ja miettinyt, miten äskettäin kaksi pientä lastaan menettänyt äiti voi käyttäytyä niin rauhallisesti ja koossa pysyen, kun kyse ei kuitenkaan ollut vahvasta lääkityksestä. Luulisi, että äidit tällaisessa tapauksessa olisivat sairaalassa saamassa hoitoa sokkitilaansa.
Kuolemansyyntutkinta
Tutkinta aloitettiin siis kuolemansyyntutkintana, koska paikkatutkinta ja alkuvaiheessa saadut tiedot eivät muuta osoittaneet. Poliisi ei kuitenkaan voinut yksinomaan luottaa näihin tietoihin, vaan tutkinnan- johtajan pyynnöstä suoritettiin lapsille jo heidän löytymispäivänään tarkka ulkotarkastus patologian laitoksella.
Kahden eri oikeuslääketieteen assistentin tarkastuksissa todettiin, että lapsissa ei ollut voimakkaan ulkoisen väkivallan merkkejä. Tytöllä oli alaraajoissa joitakin pieniä mustelmia, ja hänen kasvoissaan kummankin silmän ulkosivulla ja poskipäissä todettiin pistemäistä verenpurkaumaa, joka viittasi tukehtumiseen. Samoin viitteitä siihen antoi suusta ja sieraimista tullut limakuohu. Tytön melko pitkien hiusten todettiin olleen hieman kosteat toiselta sivultaan.
Pojan raajoissa oli myös useita pieniä mustelmia sekä kuivia ihottumaläiskiä. Kasvoissa ja kaulalla oli kauttaaltaan pistemäistä verenpurkaumaa sekä otsalla hankauma. Hänenkin kohdallaan elimistön muutokset kuvastivat lähinnä tukehtumista.
Näillä tiedoilla edettiin viikonlopun yli, jonka jälkeen maanantaina lapsille tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus kuolemansyyn selvittämiseksi. Ruumiinavausten yhteydessä otettiin runsaasti näyt teitä erilaisia mikroskooppisia, neuropatologisia ja oikeuskemiallisia jatkotutkimuksia varten. Jo ruumiinavausten yhteydessä voitiin kuitenkin havaita tytön keuhkojen ulkopinnoilla niin sanottua karttakuvioitusta. Lisäksi keuhkot olivat tavallista laajemmat ja kasaan painumattomat. Nämä olivat löydöksiä, jotka ovat tyypillisiä hukkuneelle henkilölle!
Pojan kohdalla löydökset eivät kuitenkaan olleet aivan vastaavat, vaan ne viittasivat edelleen pikemminkin tukehtumiseen. Oli odotettava lisätietoja, joita jatkotutkimukset toisivat esiin.
Poliisilla oli kuitenkin jo tässä vaiheessa syytä epäillä, että kyseessä oli henkirikos, jonka uhriksi oli joutunut kaksi viatonta lasta - vieläpä omassa kodissaan.
Ruumiinavauksista saatujen alustavien tietojen johdosta poliisin tekninen tutkinta kävi välittömästi tapahtumapaikalla ottamassa näytteet talon vesijohtovedestä. Talossa oli ainoastaan kaksi vesipistettä, joista toinen sijaitsi keittiössä ja toinen wc/kylpy- huoneessa. Molemmat olivat siis talon alakerrassa. Vesinäytteet toimitettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle jatkotutkimuksia varten.
Myös poliisin taktinen tutkinta jatkui. Samalla, kun poliisilla oli tarve puhutella talossa tapahtuma- aikaan ollutta kahdeksanvuotiasta isosiskoa, sillä oli huoli myös tytön voinnista. Tyttö, joka oli nähnyt pikkusisarusten elottomat ruumiit, oli muuttunut hiljaiseksi ja itkuiseksi. Hänen käsityskykynsä tapahtumista oli vain kuviteltavissa. Oli selvää, että tytön henkisen tilan taso oli selvitettävä ja hänen tuli saa da tarvitsemaansa apua, jotta hän pystyisi käsittelemään tapahtumat. Hänen tuli voida jatkaa elämäänsä ikäisenään huolettomana koululaisena.
Toisaalta poliisi tiesi, että tutkinta tulisi mitä ilmeisimmin saamaan pian uuden käänteen ja muuttuisi kahden henkirikoksen tutkinnaksi. Samalla tuli esiin huoli, olisiko vanhin lapsi turvassa tänä aikana. Poliisin oli kuitenkin odotettava vahvistuksia ruumiinavauslöydöksistä ennen seuraavaa tutkintavaihetta.
Vanhin tytär otettiin terapiaan Raision perheneuvolaan, missä hän sai tavata psykologia. Aluksi tyttö vain itkeskeli eikä tahtonut puhua mitään, mutta rauhallisessa ilmapiirissä hän alkoi vapautua ja hänestä alkoi jo näkyä merkkejä ikäisestään vilkkaasta lapsesta.
Myös poliisi saattoi aloittaa tytön puhuttelut. Puhuttelutilaisuuksia pidettiin perheneuvolan tiloissa kaksi, ja molemmat tilaisuudet videoitiin. Ensimmäisessä tapaamisessa viisi päivää lasten kuoleman jälkeen olivat mukana puhuttelijan lisäksi myös tytön äiti ja psykologi.
Leikin ohessa keskusteltiin tytön kanssa kavereista, koulusta ja muista yleisistä asioista. Yllättäen tyttö otti itse puheeksi hänenkin elämäänsä koskevan uuden tilanteen. Tätä tytön antamaa aasinsiltaa pitkin olikin hyvä siirtyä kyselemään myös tapahtumayötä edeltävästä illasta ja tapahtumista yläkerran lastenhuoneessa. Tyttö kertoi lasten leikeistä ja omista käynneistään alakerrassa ja havainnoistaan siellä. Puhuttelun aikana tuli ilmi, että hän oli nukahtanut ensimmäisenä pienten jäädessä edelleen leikkimään. Mitään selvyyttä ei kuitenkaan tullut siihen, miten ja mitkä tapahtumat olivat lopulta johtaneet lasten kuolemaan.
Tytön äiti istui rauhallisena huoneessa eikä puuttunut keskusteluun. Tyttären kertomus illan tapahtumista ei myöskään saanut äitiä purskahtamaan itkuun eikä hän ilmentänyt muitakaan tunteenpurkauksia.
Tutkinnan linja muuttuu
Kymmenen päivän päästä tapahtui odotettavissa ollut käänne. Ruumiinavausten jälkeisissä tutkimuksissa oli lasten keuhkonäytteistä löydetty piileviä. Piileviä esiintyy yleensä niin vesijohtovedessä kuin luonnon vesistössäkin, mutta löydös oli selvä merkki siitä, että lapset olivat joutuneet hengittämään vettä. Poliisilla olikin nyt tutkittavanaan kaksi henkirikosta. Piilevälöydös johti siihen, että tekniset tutkijat lähtivät jälleen tapahtumapaikalle, nyt ottamaan näytteitä Terhin talon takana olleesta ojasta, josta saatu vesi lähetettiin myös tutkittavaksi.
Terhi Kurvinen päätettiin pidättää epäiltynä todennäköisin syin kahdesta taposta. Olihan hän poliisille antamassaan kertomuksessa painottanut olleensa yksin ja ainoana aikuisena lasten kanssa kotona tapahtumayönä. Heillä ei ollut käynyt vieraita, ei lapsivieraita eikä aikuisia.
Poliisi lähti noutamaan Terhiä kotoa, mutta piha piiri oli tyhjä eikä asunnosta vastattu koputuksiin. Hetken kuluttua Terhi ajoi autollaan pihaan vanhin tytär mukanaan. Mustiin pukeutunut äiti kertoi olleensa hautajaisiin liittyvillä asioilla. Sisällä talossa hänelle ilmoitettiin, että hänen tulisi lähteä mukaan Raision poliisiasemalle. Terhi otti tiedon rauhallisesti eikä kysellyt syytä noutoon. Tytärtä ei kuitenkaan voitu jättää yksin kotiin, joten toinen poliiseista jäi taloon, kunnes parin tunnin päästä saapunut sosiaalihuollon edustaja tuli hänen sijalleen ja jäi odottelemaan tytön sukulaisia saapuviksi.
Poliisilaitoksella Terhille kerrottiin häntä kuulusteltavan edelleen kuolemansyyntutkintaan liittyen asemassa ”muu” ja tiedotettiin hänen mahdollisuudestaan pyytää avustaja paikalle. Terhi ei halunnut avustajaa, jonka jälkeen hänelle ilmoitettiin, että arkkuun tukehtuminen ei voi olla lasten kuolinsyy, vaan ruumiinavauslöydösten mukaan on syytä epäillä lasten joutuneen henkirikosten kohteeksi.
Tämän tiedon saatuaan Terhi painui puhumattomaan sykkyrään kasvot kohden lattiaa. Hänen annettiin sulatella tietoa ja rauhoittua tovin aikaa. Välillä näytti siltä kuin hän aikoisi kertoa jotain, ehkä tunnustaa, mutta sitten hän nosti päänsä ja ilme päättäväisenä totesi, että hänellä ei ole muuta tietoa eikä kerrottavaa tapahtumayöstä kuin mitä hän oli kertonut jo ensimmäisessä kuulustelussaan heti tapahtumien jälkeen. Vastaus ei poliisia yllättänyt, olihan Terhillä ollut yli viikko aikaa valmistautua tähän tilanteeseen.
Noutoa seuranneena päivänä Terhiä kuulusteltiin uudelleen ja tällä kertaa hänen asemansa oli muuttunut rikoksesta epäillyksi ja rikosnimikkeenä oli kaksi tappoa. Hän oli käyttänyt oikeuttaan kutsua kuulusteluun avustajan. Asianajaja istui kuulusteluhuoneessa koko kuulustelun ajan tehden omia muistiinpanojaan. Kuulustelussaan Terhi toisteli jo aiemmin kertomaansa pystyen lisäämään vain joitakin pieniä uusia tapahtumia.
Kolmen päivän pidätysajan lähetessä loppua poliisin oli päätettävä Terhin mahdollisesta vapauttamisesta tai vangittavaksi esittämisestä. Vapauttaminen ei tullut kysymykseenkään, joten poliisi vaati käräjäoikeudessa Terhiä vangittavaksi, ja annettujen selvitysten perusteella Turunseudun käräjäoikeus päätti Terhin asettamisesta tutkintavankeuteen seuraavaksi kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen vangitsemisen jatkaminen käsiteltäisiin uudelleen.
Terhi sijoitettiin Turun poliisilaitoksen tutkintavankilaan, mistä hän oli helposti tavoitettavissa kuu lusteluja ja muuta asioiden hoitoa varten.
Lehdistö oli alusta alkaen ollut kiinnostunut oudosta lasten kuolemantapauksesta ja seurasi tiiviisti asioiden kulkua tivaten jatkuvasti tietoa ja tutkinnan käänteitä tutkinnanjohtajalta. Terhin pidätyksen jälkeen poliisi antoikin julkisuuteen ensimmäisen tiedotteen, jossa kerrottiin tapauksen alkuvaiheessa saatujen tietojen ja ruumiinavaustietojen olleen siinä määrin ristiriidassa, että asiassa epäillään rikosta, ja sen johdosta on lasten äiti pidätetty.
Kenellä on motiivi?
Vaikka lasten äiti olikin nyt vangittu todennäköisimpänä tekijänä, ei poliisi voinut jättäytyä pitämään tätä ainoana mahdollisuutena.
Alkoi vaihe, jolloin laajoilla Terhin lähipiirin kuulusteluilla, muulla tutkinnalla sekä tiedusteluilla pyrittiin saamaan selvyyttä Terhin elämästä, ongelmista, tavoista ja asioista, jotka voisivat selittää äidin joutuneen tähän tilanteeseen ja mahdolliset syyt siihen. Toisaalta oli selvitettävä, olisiko jollakin toisella henkilöllä tahto tai motiivi tällaiseen raakaan surmatekoon. On selvää, että tässä yhteydessä myös lasten isän aikaisemmat toimet ja ajatuksetkin joutuivat suurennuslasin alle. Melko pian kuitenkin voitiin todeta, että lasten isän kohdalta epäilyt saatettiin jättää pois.
Entä joku täysin ulkopuolinen ja perheelle tuntematon henkilö? Olisiko joku voinut päästä taloon ja tehdä tämän käsittämättömän teon kahdelle lapselle? Miksi yksi lapsista sitten jätettiin henkiin? Kaikki nämä olivat kysymyksiä, joihin olisi saatava vastaus, jotta tulevassa oikeudenkäynnissä voitaisiin todeta otetun kaikki mahdollisuudet huomioon ja samalla saada osa vaihtoehdoista suljetuksi pois.
Kaiken tämän selvittämisen keskellä poliisi kuulusteli myös Terhiä säännöllisesti. Hänen kuulustelunsa eivät keskittyneet enää vain tapahtumayöhön, jonka suhteen Terhi ei ollut kertomustaan mitenkään muuttanut. Häntä kuulusteltiin yleisesti niin hänen elämästään, ihmissuhteistaan, opinnoistaan, yksinhuoltajuudestaan kuin taloudellisesta tilanteestaankin. Esille tuli asioita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan väsymystä, alakuloisuutta ja ongelmia arkeen, mutta myös ilon tunnetta. Terhin elämään kuului asioita, jotka olivat tyypillisiä kaikenlaisissa perheissä, eikä hänestä jäänyt kuvaa ongelmien alle sortuvasta ylirasittuneesta äidistä - päinvastoin. Hän näytti olevan voimakastahtoinen, päättäväinen nainen, joka uskoi selviävänsä kaikesta eteen tulevasta.
Elämää ennen ja jälkeen tapahtuman
Terhin lähipiirin kuulustelut ja saadut tiedot muun muassa tapahtuman jälkeiseltä ajalta vahvistivat osaltaan kuvaa vahvasta henkilöstä. Terhi oli siirtynyt ystävättärensä Teijan luo sen jälkeen, kun hautaustoimiston autot olivat kuljettaneet lapset pois kotoa näiden löytöaamuna. Vanhin tytär oli lähtenyt isoäidin mukana mummolaan.
Terhi otti kotoa mukaansa kameran, jossa olivat edellisenä iltana otetut tuoreet kuvat pienimmistä lapsista. Erja oli illalla pyytänyt lupaa kuvaamiseen ja nyt Terhi halusi kuvat kehitetyiksi. Toisessa kuvassa lapset makailivat vierekkäisissä nojatuoleissa ja toisessa hyppivät riehakkaasti äidin sängyssä. Tuon perjantaipäivän aikana Terhi otti vastaan puhelimitse suruvalitteluja sekä lohduttavia ja osaa ottavia sanoja. Illalla hän halusi käydä kotonaan ja Teija lähti hänen kanssaan. Yläkerrassa istuen he muistelivat lapsia - olihan Teija ollut Tomin kummi.
Seuraavana päivänä Terhi tapasi kriisiryhmän edustajan, kävi poliisin kuulustelussa sekä haki lääkäriltä unilääkettä. Hän otti viikonlopun aikana yhden tabletin päiväunia varten, mutta muutoin hän ei niitä käyttänyt. Sunnuntaina Terhi palasi jälleen kotiinsa Teijan ja tämän miehen kanssa. Terhillä oli valtava tarve käydä poistamassa lasten sängyt yläkerran huoneesta. Teija siirsi miehensä kanssa sängyt ulkovarastoon samalla, kun Terhi keräsi lasten vaatteita jätesäkkeihin, jotka päätyivät myös varastoon. Leluihin ei lastenhuoneessa koskettu, koska Erja oli halunnut katsoa ne läpi itse. Nopea lasten huoneen tyhjennys aiheutti hieman ihmetystä siihen osallistuneille ystäville, mutta kullakin on oma tapansa surra ja selvitä ikävistä asioista.
Maanantaina Erja palasi mummolasta ja saapui Teijan kotiin äitinsä luokse. Huolimatta lastakin kohdanneista traumaattisista kokemuksista ei Terhi osoittanut vanhinta tytärtään kohtaan sen enempää huomiota ja huolenpitoa kuin aikaisemminkaan. Erja sai olla vielä poissa koulusta, ja seuraavana päivänä he tulivat Raision perheneuvolaan ja osallistuivat poliisin järjestämään puhuttelutilaisuuteen. Sinä päivänä he myös siirtyivät toisen ystävättären, Kikan luokse oleilemaan.
Keskiviikkona Erja jäikin Kikan kotiin tämän miehen seuraan, kun Terhi lähti Kikan kanssa käymään tämän tuttavan luona. Matkalla Terhi kertoi pubista, jossa pidettäisiin tikkakisat ja jonne hän haluaisi tapaamaan tuttuja. Vaikka Kikka ei käsittänytkään moista ajatusta, kotimatkalla hän suostui poikkea maan pubiin, missä Terhi kertoi tuttavilleen lastensa kuolemasta.
Saman hän teki torstaina, kun meni käymään koulussaan. Terhi lähti liikkeelle jo aikaisin aamulla, osallistui koulussa olleeseen työprojektiin ja palasi vasta iltapäivällä Kikan asunnolle. Erja ja Kikan lapset olivat nahistelleet koko tuon ajan ja Kikka päätti, että Terhin ja Erjan vierailu oli sillä erää lopussa. Äiti ja tytär siirtyivät jälleen Teijan luokse. Loppu viikosta Terhi tapasi myös miestuttavansa. Lyhyehkön tapaamisen aikana he keskustelivat enemmän yleisistä asioista kuin lasten kuolemasta unohtamatta myöskään läheisempää kanssakäymistä.
Poliisille antamissaan lausunnoissa Terhin läheiset ja tuttavat ihmettelivät kaiken kaikkiaan hänen rauhallisuuttaan ja toimintakykyään tapahtuneen tragedian valossa.
Entä Terhin ja lasten aikaisempi elämä? Ilmeni, että lasten isä ei ollut pitänyt Terhin talokauppaa hyvänä ajatuksena ja hän oli usein harmissaan lasten likaisuuden ja väsymyksen johdosta, joista hän sai tietää lastenhoitajan kautta. Vanhempien välille syntyi sanaharkkaa lasten hoidosta ja asumisesta, mutta isällä ei ollut tuolloin mahdollisuuksia ottaa lapsia pysyvästi luokseen.
Terhi itse oli potenut edellisenä syksynä pitkään sitkeää sairautta, joka aiheutti lämmönnousua ja väsymystä. Syytä ei tahtonut löytyä, ja sama tilanne toistui alkuvuonna 2002. Sairaus vaati Terhiä jäämään silloin tällöin pois koulusta.
Taloudellisia vaikeuksia Terhillä ei ollut, sillä hän oli saanut perintöä. Tilanne muutoinkin oli parempi kuin pitkään aikaan. Lapsilleen hän oli ottanut tapa turmavakuutukset.
Hän oli tavannut miehen, jonka kanssa oli aloittanut vakavamman seurustelun. Kaikki näytti hyvältä, ja loppukesästä 2001 miehen oli tarkoitus muuttaa Terhin luo. Tämä oli jo toteutumassa, kun mies muuttikin mielensä. Syynä olivat suurelta osin Terhin vilkkaat lapset, joita mies vertasi omiin rauhallisiin lapsiinsa. Hän ei uskonut, että yhdessä elosta olisi loppujen lopuksi tullut mitään. Terhille ero oli ilmeisen raskas pettymys, vaikka hän ei sitä ulospäin halunnut näyttää.
Tutkimustulokset saapuvat
Ruumiinavausten jälkeisistä näytteiden jatkotutkimuksista alkoi tulla yhä enemmän tietoa. Oikeuskemiallinen tutkimus osoitti, että lapsista ei löytynyt lääke- tai alkoholipitoisia aineita. Sen sijaan neuropatologiset tutkimukset osoittivat molempien lasten aivoissa tuoreita hapenpuutteen aiheuttamia muutoksia.
Mikroskooppisen tutkimustuloksen mukaan tytön keuhkoissa oli hukkumiseen sopivia muutoksia ja samoin pojan keuhkorakkuloiden seinämissä todettiin venymistä ja repeilyä. Tarkemmissa keuhkojen piilevätutkimuksissa todettiin tytön keuhkoissa olleen hiekka- ja hietakiteiden lisäksi 24 ainoastaan kahteen piilevälajiin kuuluvaa piilevää. Vastaava luku pojan kohdalla oli 16 piilevää. Talon vesijohtovedestä otetussa näytteessä todettiin 47 piilevää 500 millilitraa kohden, ja kaikki piilevät kuuluivat samaan kahteen lajiin. Vesijohtovedestä löydettyjen piilevien määrä oli tässä tapauksessa poikkeuksellisen suuri.
Lopullisessa ruumiinavauspöytäkirjassa todettiinkin, että tytön perus- ja välittömänä kuolinsyynä on ollut hukkuminen. Pojan kohdalla ruumiinavauksessa ja lisätutkimuksissa tehdyt löydökset viittasivat paremminkin hengityksen estymiseen. Piilevätutkimuksen tulos kuitenkin osoitti sitä, että tukehtumismekanismina on ollut veden hengittäminen ja molemmat tapaukset luokiteltiin lausunnoissa henkirikoksiksi.
Lasten tarkkaa kuolinaikaa ei kuitenkaan pystytty yksiselitteisesti määrittelemään, koska kuolemanjälkeiset olosuhteet eivät olleet varmuudella tiedossa.
Myös arkku oli lähetetty heti tapahtuman jälkeen tarkkoihin laboratoriotutkimuksiin. Vaneripintainen arkku oli sisämitoiltaan 60 x 39 x 42 senttimetriä ja tilavuudeksi laskettiin 105,7 litraa. Arkussa todettiin olleen useissa kohdin pieniä rakoja ja sen pohjavaneri oli kauttaaltaan lahoamisen pehmentämä.
Arkussa olleen hapen riittävyyttä tutkittiin tiettyjä menetelmiä käyttäen ja tulos oli se, että arkun sisältämä ja sen rakojen läpi siirtyvä happi riittää kahdelle lapselle korkeintaan muutaman tunnin ajaksi. Kokeen tulokset antavat viitteitä siihen, että ilmaa saattaa riittää yhdelle lapselle esimerkiksi toisen menehdyttyä. Tutkimuksessa todettiin myös, että salparaudan lukkiutuminen siten, että sitä ei sisäpuolelta saa auki, oli mahdollista. Arkun sisäpinnan vanereissa ei kuitenkaan todettu jälkiä raapimisesta tai potkimisesta, jotka viittaisivat arkusta ulos pyrkimiseen.
Poliisin tekninen tutkinta oli tehnyt omakotitalosta pohjapiirroksen sekä suorittanut erilaisia tutkimuksia. Yläkertaan vievien portaiden jyrkkyysaste mitat tiin ja samalla todettiin, että ensimmäisen porrasaskelman korkeus oli 36 senttimetriä. Askelma oli siis hyvin korkea ja jyrkkä. Kapeat portaat huomioiden saattoi olettaa, että vain aikuinen kykenisi nouse maan portaita menehtyneen lapsen kokoista taakkaa kantaen. Asunnossa tehtiin myös eräitä äänikokeita sekä veden päästämisen äänekkyyteen liittyviä tutki muksia. Poliisi oli tutkinnassaan tullut siihen tulokseen, että asunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia, vaikka talon ulko-oven lukituksesta kohtalokkaana yönä ei saatukaan aivan täyttä varmuutta. Kaikki viittasi siihen, että perhe oli ollut keskenään koko illan ja yön. Tämä oli asia, jota lasten äiti itsekin painotti koko prosessin ajan. Ilmatieteen laitokselta tilatusta tapahtumayön raportista nähtiin, että yön aikana oli satanut hieman lunta, jonka johdosta lasten äitikin oli aamulla ulos katsoessaan saattanut todeta, että lumessa ei ollut jälkiä eivätkä hänen etsimänsä lapset olleet menneet ulos.
Talon vesipisteiden käyttö huomaamattomasti ulkopuolisen toimesta olisi ollut erittäin vaikeata, sillä ne sijaitsivat alakerrassa niin lähellä lasten äidin sänkyä, että hän ei omastakaan mielestä olisi voinut olla heräämättä. Tämä etenkin siksi, että kylpyhuoneen oviaukko oli täysin avoin ja keittiön vesipisteen ympäristö oli täynnä astioita ja tavaraa.
Oikeudenkäynnit alkavat
Terhi Kurvinen oli saanut tietää lasten kuolinsyyt niiden lopullisesti selvittyä, mutta ei edelleenkään muuttanut kertomustaan. Hän piti kiinni arkkuun tukehtumisen teoriasta, vaikka hänelle painotettiin, että arkussa ei ollut mahdollista saada hukkumiskuoleman merkkejä kehoon. Tieto kuolinsyistä oli lasten isälle uusi järkytys. Jos hän ei aikaisemmin olisi tahtonut uskoa lasten äitiä tekijäksi, nyt hänkin yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
Noin kahden kuukauden kuluttua tapahtumasta syyttäjä jätti syytteen Terhi Korhosta vastaan vaatien rangaistusta taposta ja murhasta. Syyttäjä katsoi, että vaikka ensimmäinen surmaaminen olisikin ollut tappo, oli seuraavan lapsen kohdalla täytynyt jo käyttää vakaata harkintaa ja rangaistus olisi tultava murhasta. Lisäksi molemmat rikokset oli tehty julmalla ja raa’alla tavalla, koska teko oli kohdistunut puolustuskyvyttömään pikkulapseen, jota äidin olisi tässä ominaisuudessaan tullut suojella.
Ensimmäinen istunto oli kaksipäiväinen ja julkinen. Kirjallisten todisteiden lisäksi oikeudessa kuultiin pelastushenkilökuntaa, poliiseja, oikeuslääkäreitä ja useita Terhi Kurvisen lähipiirin henkilöitä. Puolustus kiisti Terhi Korhosta kohtaan esitetyt syytteet. Sen mielestä lasten kuolinsyystä ja kuolin tavasta ei ollut saatu varmuutta. Käräjäoikeuden päätös oli määrätä äiti mielentilatutkimukseen ja pyytää puolustajan vaatimuksesta Terveydenhuollon oikeus turvakeskukselta (TEO) toiset lausunnot lasten kuolinsyistä. Mielentilatutkimus valmistui aikanaan, samoin TEO antoi lausuntonsa lasten kuolinsyistä ja oikeus istui uudelleen.
Käräjäoikeus
Antamassaan ratkaisussa käräjäoikeus totesi lasten kuolinsyistä, että kaikissa annetuissa lausunnoissa, TEO mukaan lukien, on päädytty siihen, että Reija Mäkelä on kuollut vettä hengitettyään hukkumalla. Johtopäätökset ovat perustuneet tyypillisiin hukkumiskuoleman tunnusmerkkeihin ja siihen, etteivät tutkimuslöydökset tue muunlaista kuolinsyytä. Tomi Mäkelän kohdalla oikeus totesi, että hukkumiskuolemaan viittaavista havainnoista huolimatta ne eivät oikeuslääketieteellisesti ole riittävän selviä ja hänen on katsottu menehtyneen hengityksen estymisestä johtuneeseen hapenpuutteeseen.
Sen sijaan esitetystä todistelusta ei voitu tehdä varmoja päätelmiä, miten hukkuminen ja tukehtuminen olivat tapahtuneet. Arkku toki oli sellainen, että sen kansi saattoi hyvinkin lasten leikeissä vahingossa lukkiutua. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt uskottavana, ettei kaksi pientäkin lasta voisi päästä arkusta pois tai ainakin herättää muiden huomion. Merkkejä tästä ei ollut lapsissa eikä arkussa, mutta asialla ei ollut merkitystä, koska kuolinsyy ei ollut arkkuun tukehtuminen.
Reija Mäkelän hukkumiskuoleman merkit eivät ole voineet syntyä kuin veden hengittämisellä. Kemiallis-mikroskooppisessa tutkimuksessa on todettu hänen hengittämänsä veden olleen samanlaista ja ilmeisesti samaa kuin talossa käytetty vesijohtovesi. Hänen päänsä takaosasta oli löytynyt kaksi tuoretta mustelmaa. Tomi Mäkelän kohdalla oikeus totesi, että on hyvin todennäköistä, että hänen tukehtumisensa on johtunut kaulan ja rintakehän seudulle kohdistuneesta puristuksesta ja siihen on tarvittu toisen henkilön toimintaa. Hänestä oli löydetty myös merkkejä veden hengittämisestä ja hänen päänsä takaosassa oli kaksi ja päällä yksi tuore mustelma.
Vaikka ei ollut mahdollista tehdä yksityiskohtaisia päätelmiä siitä missä, millä tavalla ja mihin aikaan surmaamiset olivat tapahtuneet, käräjäoikeus katsoi, että sillä ei ollut ratkaisevaa merkitystä asian rikos oikeudellisen arvioinnin kannalta. Tämä siksi, että esitetyn näytön perusteella käräjäoikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin päätyä siihen, että Reija Mäkelä oli surmattu pakottamalla hänet hengittämään vettä ja Tomi Mäkelä oli surmattu tukehduttamalla hänet kaulan ja rintakehän alueelle kohdistuneella puristuksella.
Teon tekijää arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että mikään ei viitannut siihen, että talossa olisi voinut käydä joku ulkopuolinen henkilö surmaamassa lapset.
Todistajien ja varsinkin äidin itsensä kertoma pikemminkin osoitti hyvin selvästi, että tällaista mahdollisuutta ei ole ollut. Oikeus totesi myös, että huomioiden lasten koko ja talon jyrkät portaat, oli surmaaminen ja lasten kantaminen yläkertaan mahdollista vain aikuiselle.
Oikeudessa esitettiin laajalti todistelua, jolla pyrittiin selvittämään Terhi Kurvisen käyttäytymistä ja mielialoja ennen lasten kuolemaa ja sen jälkeen sekä hänen ja lasten välisiä suhteita. Häntä pidettiin hyvä- hermoisena ja sosiaalisena, vaikka hänen eräitä tapojaan arvosteltiinkin. Oikeus katsoi, että Kurvinen oli varsin tavallinen yksinhuoltajaäiti, joka suhtautui lapsiinsa vapaasti, mutta huolehti heistä eikä hänellä ollut poikkeuksellisia kielteisiä ominaisuuksia. Mikään ei viitannut siihen, että äidillä olisi ollut jokin syy tai halu surmata lapset.
Myöskään tehdyssä mielentilatutkimuksessa ei hänessä todettu neurologista poikkeavuutta, mieli sairauden oireita, persoonallisuushäiriöitä tai erityistä henkistä uupumusta. Hänen on katsottu olleen täydessä ymmärryksessä. Tutkimuksen suorittanut oikeuspsykiatri oli lausunnossaan kuitenkin arvioinut, että Terhi Kurvinen olisi saattanut kyetä surmaamaan lapsensa ja sen jälkeen täysin kieltämään sen. Mielentilatutkimuksessakaan ei havaittu mitään selkeää motiivia tällaiselle teolle.
Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä on vakava rikos, jossa tuomitsemiseen riittävän näytön täytyy olla erityisen vahva. Se katsoi, että huolimatta motiivin puuttumisesta, on esitetyn näytön perusteella tehty päätelmät lasten kuolinsyystä ja kuolintavasta. Samoin oli voitu sulkea pois muiden henkilöiden paitsi Terhi Kurvisen mahdollisuus suorittaa surmaaminen. Käräjäoikeus piti näytettynä sitä, että Terhi Kurvinen on surmannut Reija ja Tomi Mäkelän.
Rikosten törkeysastetta arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että surmaamistekoja on pidettävä tahallisina. Rikosten tekotavan yksityiskohtainen selvittäminen ei ole ollut mahdollista. Tehdyt päätelmät lasten kuolinsyystä ja kuolintavasta eivät sellaisinaan osoita surmaamisen tapahtuneen poikkeuksellisen raa’alla tai julmalla tavalla. Yleisesti ajatellen julmuuteen viittaa kyllä se, että äiti surmaa pienen lapsensa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole sellainen poikkeuksellinen julmuus, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella on todennäköistä, että lapset ovat kuolleet melko samaan aikaan. Vaikka kummankin surmaamisen on täytynyt tapahtua erikseen, ei voida pelkästään sillä perusteella päätellä, että jälkimmäinen surmaaminen olisi tapahtunut erityisen vakaasta harkinnasta. Käräjäoikeus ei näistä syistä pitänyt surmaamista törkeänä. Sen mielestä teot eivät myöskään olleet kokonaisuutena arvostellen tapahtuneet lieventävien asiainhaarojen vallitessa ja se päätyi pitämään kumpaakin surmaamista tappona.
Terhi Kurvinen tuomittiin kahdesta taposta 12 vuodeksi vankeuteen.
Hovioikeus
Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä katsoi edelleen, että toisen lapsen surmaamisen tulisi olla tapon sijasta murha ja vaati, että rangaistusta joka tapauksessa korotetaan. Lasten isä yhtyi syyttäjän vaatimuksiin. Terhi Kurvinen oli vaatinut, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään. Turun hovioikeus antoi tuomionsa kesäkuussa 2003. Pitkässä perustelussaan todistelun ja näytön arvioinnin suhteen se toteaa aluksi, että on ratkaistava, onko Reija ja Tomi Mäkelän kuolema aiheutettu rikoksella vai onko heidän kuolemansa voinut aiheutua tapaturmasta. Hovioikeus päätyi siihen, että Reija Mäkelä ei ole voinut saada hänellä todettuja hukkumiskuoleman osoittavia löydöksiä ilman toisen henkilön myötävaikutusta. Koska Tomi Mäkelän hengitys on kaulalle tai rintakehälle kohdistuneen puristuksen seurauksena ollut estettynä, viittaa se siihen, että joku toinen henkilö on aiheuttanut hänen hengityksensä estymisen. Kummankaan osalta löydökset eivät selity sillä, että he olisivat menehtyneet tapaturmaisesti tukehtumalla hapen puutteeseen arkussa.
Hovioikeus katsoi selvitetyn, että Reija Mäkelä on surmattu pakottamalla hänet hengittämään vettä ja Tomi Mäkelä on surmattu tukahduttamalla hänet rintakehän ja kaulan alueelle kohdistuneella puristuksella. Rikoksen tekijän osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut. Se totesi vielä, että tekojen suorittamistavasta ja tapahtumapaikan olosuhteista esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta, ettei tuolloin kahdeksan vuoden ikäinen isosisko olisi kyennyt suorittamaan sisarustensa surmaamista.
Terhi Kurvisen käräjäoikeudessa saama tuomio pysyi ennallaan. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa ja tuomiosta tuli näin lainvoimainen.
Lopuksi
Tummiin pukuihin sonnustautuneet poliisimiehet saattelivat vangittuna olleen Terhi Kurvisen lastensa siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuteen osallistuminen ei kuitenkaan ollut mahdollista tutkinnan turvaamisen vuoksi.
Lastensa kuolinilmoitukseen äiti oli valinnut seuraavat säkeet:
Olette tähtien loisteessa, valossa kuun.
Olette pisaroina sateessa, tuulena oksalla puun.
Olette laulussa linnun aamun kevään, sekä auringon nousussa aina kun herään.
Olette unessani, silmäni yöllä, kun suljen teidän kuvanne sydämessäin matkaani kuljen.
Rakkaudella kaivaten Äiti
Arkkusurma
Lilli Kovero, rikosylikonstaapeli, Turku.
”Tää on Heinikkotie 32... mun on kaksi lasta menny arkkuun... puuarkkuun, joka on menny lukkoon... meistä ei ole kukaan heränny... he ovat varmaan kuolleita molemmat... ainakin ambulanssi tosi äkkiä.
Nämä hätääntyneen kuuloiset sanat tavoittivat perjantaina 8. helmikuuta 2002 Turun hätäkeskuksessa toimineen päivystäjän aamulla kello 7.21. Ilmoituksesta alkoi myös Raision poliisin tutkinta tapauksesta, joka oli kihlakunnan alueella hyvin harvinaislaatuinen ja - kuten myöhemmin todettiin – järkyttäväkin.
Mitä todella tapahtui helmikuun 7. ja 8. päivän 2002 välisenä yönä Raisiossa pienessä omakotitalossa, jossa asui äiti kolmen lapsensa kanssa? Sitä emme ehkä koskaan saa tietää, mutta seuraavassa artikkelissa valotamme kuitenkin poliisin tutkinnan aikana tekemää työtä sekä oikeuslääketieteemme antamia ratkaisevia ja lahjomattomia tietoja lasten kuolin syistä; asioita, joiden perusteella sekä käräjäoikeus että hovioikeus tekivät ratkaisunsa.
Talo ja sen asukkaat
Perheen äiti, Terhi Kurvinen, on vuonna 1971 syntynyt nainen, joka oli työkseen tehnyt lehtimyyjän töitä, toiminut kylvettäjänä ja harrastanut kukkien sidontaa.
Lapsia hänellä oli kolme. Aikaisemmasta suhteestaan hänellä oli vuonna 1993 syntynyt tytär Erja. Sittemmin Terhi asui avoliitossa miehen kanssa, jolle hän synnytti kaksi lasta: Reijan vuonna 1998 ja Tomin vuonna 1999. Lasten hankintaa ei ollut suunniteltu, mutta vain hieman yli vuoden ikäerolla syntyneet lapset olivat äidistä tulleet mukavina yllätyksinä.
Perheen arki ei sujunut kuitenkaan ongelmitta, ja avoliitto päättyi loppuvuodesta 1999 Terhin tehdessä asiasta yksipuolisen päätöksen. Eron jälkeen hän muutti lapsineen Raisioon. Aluksi he asuivat vuokra-asunnossa, mutta kesällä 2001 Terhi osti kiinteistön, johon kuului kaksi remontin tarpeessa ollutta asuinrakennusta omalla tontillaan. Paikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä Raision keskustasta. Pihapiiri tarjosikin kolmelle lapselle mukavan leikkiympäristön ja perhe asettui toiseen taloista.
Muutama kuukausi aiemmin Terhi oli aloittanut sähköalan opiskelut Turun Aikuiskoulutuskeskuksessa. Hän pärjäsi miehisellä koulutusalalla paremmin kuin useat vastakkaisen sukupuolen edustajat, sillä hän oli myös kätevä käsistään. Opiskelun ja yksinhuoltajuuden lisäksi hän aloitti talon remontoinnin asuttavampaan kuntoon, koska talosta puuttuivat muun muassa kunnolliset pesumahdollisuudet.
Asuintalossa oli huoneita siten, että alakerrassa oli eteinen, wc/kylpyhuone sekä olohuone, puuhella ja pieni keittiö, lähes keittokomero, jonne ei mahtunut pöytää. Terhi itse nukkui olohuoneessa puusängyllä. Talon yläkertaan johtivat hyvin jyrkät portaat heti ulko-oven jälkeisestä eteisestä. Yläkerrassa oli keskikokoinen huone, jossa oli muun muassa sohva, hyllykkö, tv, lelut ja kaikkien lasten makuupaikat. Ylhäällä oli myös pienempi huone, jota käytettiin säilytystilana.
Talokaupan yhteydessä Terhi oli saanut vaneriarkun, jota pidettiin tässä lastenhuoneessa. Arkkua hän ei pitänyt mitenkään vaarallisena lapsille eikä hän havainnut lasten sillä juuri leikkineenkään. Arkussa saatettiin säilyttää pehmoleluja, mutta enimmäkseen ne lojuivat kuitenkin huoneen lattialla.
Terhi ei muutoinkaan ollut kovin tarkka asunnon siisteydestä, vaan vallalla oli yleinen epäjärjestys. Olohuoneen puuhellalla oli kattiloita, joissa näkyi eilispäivien ruokia. Samoin tiskit ehtivät kasaantua ja roskat odottivat ulos viejää.
Sen sijaan hän oli hyvin sosiaalinen. Vapaata lastenhoidosta Terhi sai säännöllisesti pienten sisarusten ollessa viikonloppuja isänsä luona ja vanhemman tyttären mennessä mummolaan tai kaverilleen yökylään. Terhi kuului pubin tikkakerhoon, ja viikonloput kuluivatkin usein tässä harrastuksessa. Lisäksi hän kävi pelaamassa biljardia ja tapaamassa tuttavia solmien samalla uusia ystävyyssuhteita. Hän oli seurallinen ja viihtyi hyvin miesten parissa. Pubeissa liikkumisesta huolimatta hänen alkoholin käyttönsä oli kohtuullista. Reija ja Tomi olivat hyvin vilkkaita lapsia, joihin Terhi suhtautui vapaan kasvatuksen periaatteella. Lapset saivat touhuta omiaan eikä heille asetettu selkeitä rajoja. Lasten siirtyessä yläkertaan yöpuulle eivät nämä kaksi pienintä milloinkaan asettuneet aloilleen, vaan jatkoivat leikkejään juosten myös edestakaisin yläkerran ja alakerran väliä, kunnes uni jossain vaiheessa voitti. Yleensä kaksivuotias Tomi oli viimeisenä hereillä. Terhi kyllä komensi lapsia yläkertaan, mutta ei talon hiljennyttyä käynyt enää heitä katsomassa ja peittelemässä.
Reija ja Tomi kävivät perhepäivähoidossa äidin ollessa opiskelemassa AKK:ssa. Hoitoon lapset tulivat yleensä väsyneinä, likaisina ja liian vähissä vaatteissa. Tomin iho oli ruoka-aineallergian ja puutteellisen hoidon johdosta ajoittain huonossa kunnossa.
Lapset viihtyivät hoitopaikassa ja vilkkaudestaan huolimatta sopeutuivat selkeään päivärytmiin ja rajoituksiin hyvin, jopa pitivät niistä, koska sillä tavoin he saivat myös huomiota. Hoitajan sylissä istuminen oli heille mieluista ja iltapäivätorkkujen yhteydessä annettu suukko otsalle sai Reijan hykertämään. Äidin noutaessa lapset kotiin ei lähtö aina ollutkaan mieluinen, vaan vastustustakin syntyi. Sen sijaan isän mukaan he lähtivät aina mielellään.
Vanhin Terhin lapsista oli jo koulutyttö. Hän oli elänyt äidin kanssa ja kasvanut hänen huomassaan samoin kasvatusperiaattein. Valitettavasti yhteiselämä perheenä pienten sisarusten isän kanssa jäi kovin lyhyeksi. Erja menetti tässä yhteydessä isähahmon, joka pyrki opettamaan häntäkin ja asettamaan myös rajoja.
Viimeinen yhteinen ilta
Torstaina 7. helmikuuta 2002 Terhillä oli ollut mukava koulupäivä. Hän lähti koulusta iltapäivällä ja poikkesi läheiseen pubiin, jossa hänellä oli tapana käydä lasillisella muutamana päivänä viikossa koulupäivän jälkeen. Pian tuli kuitenkin aika hakea lapset hoidosta ja käydä kaupassa. Oli ostettava ruokaa ja vähän herkkujakin, sillä illalla oli eräs ystävätär tulossa lapsineen käymään. Lasten katsellessa ala kerran televisiosta lastenohjelmia Merja laittoi ruokaa. Illemmalla ystävätär kuitenkin lähetti teksti viestin ja peruutti tapaamisen kiireisiin ja myöhäiseksi venyneeseen ajankohtaan vedoten.
Koska Terhilläkin oli tekemättömiä töitä kotona, hän ryhtyi remontoimaan wc:tä tehden sähköjohto- töitä ja asetellen listoja. Lapset aloittivat yläkerrassa omat touhunsa siivoten huonettaan ja noutaen välillä alakerrasta ruuveja tai työkaluja, koska Erja oli ryhtynyt korjaamaan Tomin sänkyä. Välillä kaksi pienintä seurasi alhaalla Terhin työskentelyä, eikä siitä silloin tahtonut tulla mitään, vaan työt keskeytyivät aika ajoin. Puoli yhdeksän aikaan illalla lapset halusivat katsoa vielä videon yläkerrassa ja tällöin he saivat omenamehua ja keksejä huoneeseensa. Terhi ei saanut työtään enää edistymään. Hän kävi ulkona tupakalla ja alkoi katsella television ohjelmatarjontaa.
Lapset kävivät alakerrassa pyytämässä lisää herkkuja ja saivat mukaansa popcornia. Kun ne oli syöty, Terhi kävi peittelemässä lapset, mutta tiesi entuudestaan, että nukkumisesta ei tulisi kuitenkaan vielä mitään. Hän ryhtyi syömään jäljelle jääneitä popcorneja alakerran sängyllään. Yläkerrasta kuuluivat ne tavalliset äänet, jotka kertoivat, että sängyistä oli noustu.
Erja poikkesi vielä alakerrassa. Myös Tomi tuli ja pyysi maksamakkaraa. Hetken kuluttua hän tuli vielä toisen kerran alas, nyt Reijan kanssa, ja molemmat saivat makkaraa. Terhi nautti tölkillisen olutta ja lähetti toiselle ystävättärelleen tekstiviestin vielä kello 22.30 aikoihin. Tekstiviestissään hän mietti, mitä hänen miestuttavalleen mahtaa kuulua sekä kertoi lasten olleen taas mahdottomia sinä iltana.
Työpaikallaan ollut ystävätär vastasi lasten yleensä tahallaan kiusaavan ja ärsyttävän juuri silloin, kun jotain haluaisi tehdä. Terhi ei kuitenkaan lukenut viestiä, sillä hän oli jo nukahtanut.
Pelastuslaitos saa hälytyksen
Pelastaja Teppo Tannisen vuorokauden pituinen työrupeama Raision palolaitoksella oli päättymässä perjantaiaamuna 8. helmikuuta 2002, kun hän vielä sai tehtävän AOO-keikalle. Koodi kertoi, että kohteessa oli eloton henkilö.
Paikalle lähti palolaitokselta ykkösambulanssi kolme henkilöä matkassaan sekä sammutusauto miehistöineen. Tanninen ei ambulanssin hoitotilassa matkatessaan ollut kuullut annettuja lisätietoja, joiden mukaan kyse olisi pienistä lapsista. Ambulanssin pääsy kohteen pihaan oli hankalaa jään ja liukkauden vuoksi ja Tanninen työkavereineen ja tarvikkeineen kiiruhti autosta taloon ja yläkertaan, jonne vastassa ollut äiti heidät johdatti.
Tanninen odotti löytävänsä yläkerrasta elottoman vanhuksen, ja yllättyi havaitessaan kaksi lasta makaavan vierekkäin samalla vuoteella. Kummallakaan ei tuntunut enää pulssia ja pojalla oli heti havaittavissa jäykkä jalkojen koukkuasento, kuolonkankeus koko ruumiissa ja kalpea väri. Tyttö oli yläruumiistaan vielä veltto ja hieman lämminkin, jonka johdosta Tanninen kiinnitti häneen ”iskulätkät” sydämen sähköisen toiminnan havaitsemiseksi. Monitori ei osoittanut toimintaa olevan, mutta Tanninen aloitti kuitenkin painantaelvytyksen. Hetken kuluttua hän totesi tytölläkin alaraajoissa kankeutta, jolloin hän tiesi elvytyksen turhaksi myös tämän lapsen kohdalla.
Turusta oli lähtenyt liikkeelle myös Medi-Helin miehistö lääkäreineen. Huonon lentosään johdosta he saapuivat paikalle autolla. Tilanne talossa selvisi kuitenkin pian eikä lääkäri voinut kuin todeta lapset kuolleiksi. Ulkoista tarkastusta tehdessään lääkäri ihmetteli pojan kasvoilla ollutta jonkinlaista hymyn häivää, ilmettä, joka ei kuvastanut paniikkia, jota hän lähinnä olisi odottanut tietäessään lasten löytyneen arkusta.
Lääkäri havaitsi tytön suupielessä tummaa kuivunutta nestettä, jonka arveli olevan oksennusta. Kokeillessaan tytön päällimmäistä paitaa, hän totesi sen märäksi, mutta siinä ei kuitenkaan ollut samaa tummaa väriä. Katsoessaan arkkuun hän havaitsi myös sen pohjalla märän kohdan ja ajatteli jommankumman lapsen laskeneen arkussa alleen. Tanninen oli tällä välin kiinnittänyt huomionsa yläkerran huoneen epäsiisteyteen sekä siellä olleeseen arkkuun, joka näytti itse tehdyltä vaneriarkulta. Jälkeenpäin hän miettikin, voiko tuollainen arkku olla niin tiivis, että sinne tukehtuisi.
Yläkerrassa elvytysten aikaan hysteerisesti käyttäytynyt äiti oli palannut alakertaan ja istui olohuoneessa ruokapöydän äärellä lääkärin mennessä hänen luokseen. Lääkäri kuuli äidin manaavan arkkua, tiedusteli sitten tämän vointia ja mahdollista lääkkeiden tarvetta. Äiti ei halunnut mitään, ja lääkäri meni lähemmäksi keskustelemaan saadakseen selville mahdollisten aineiden käytön. Alkoholi ei tuoksunut eikä mikään viitannut huumeisiin, mutta mikä olisi syynä sille avuttomuudelle, joka johtaa kodin sen hetkiseen siivottomuuteen ja välinpitämättömyyteen asuinympäristöstä. Äidin mahdollisen masentuneisuuden arviointi ei kuulunut hänen alaansa.
Vanhin lapsista tuli myös lähelle pöytää ja istuutui rahille television eteen. Hän avasi television ja sääti sen äänen varsin kovalle tasolle. Hän oli puhumaton ja itkuinen. Äiti oli soittanut paikalle ystävättären ja ilmoittanut myös lasten isälle, jota hän hieman pe loissaan tuntui odottelevan. Ystävättären saapuessa äiti siirtyi ulos tupakalle tyttären ja lääkärin seuratessa perässä. Lääkäri puhutti myös tytärtä pyrkien selvittämään yön tapahtumia ja kartoittaakseen hänen ja äidin avun tarpeen. Tyttö kertoikin illasta ja lasten leikeistä, joissa arkullakin oli osansa, mutta kuolemaan johtaneita asioita kertomus ei tuonut ilmi.
Poliisi saapuu
Ylikonstaapeli Teijo Vanhala oli herännyt perjantaina pilviseen, hieman pakkasen puolella olevaan aamuun ja saapunut työpaikalleen Naantalin poliisi asemalle kello seitsemäksi. Puolen tunnin sisällä hän sai Turun poliisin hälytyskeskuksen päivystäjältä käskyn lähteä työparinsa kanssa Raisioon. Tehtävänanto piti sisällään tiedon, että kohteessa odottaisi kuolleita henkilöitä. Tehtävä tuntui vielä ikävämmältä, kun hän kuuli, että kyseessä oli kaksi pientä lasta.
Partio saapui paikalle ambulanssimiehistön ja lääkärin vielä läsnä ollessa ja meni viimeksi mainitun kehotuksesta yläkertaan. Vanhala näki lapset, jotka jalat koukkuasennossa makasivat tuolloin eri sängyillä. Saatuaan lääkäriltä tietää, että lapset olivat jääneet huoneessa olleeseen arkkuun ja tukehtuneet sinne Vanhala soitti paikalle myös vuorossa olleen rikosylikonstaapeli Harri Pöntysen sekä Turun poliisin teknisen tutkinnan väkeä. Hän tarkasteli lapsia ja totesi tytön kasvoilla jotain tummaa, mutta myöhemmin hänen huomionsa kiinnittyi myös vaahtoon, jota oli alkanut tulla tytön sieraimista.
Vanhala meni alakertaan ja alkoi kysellä pöydän äärellä istuvalta äidiltä edellisillan ja yön tapahtumista. Tällöin vanhin tytär istui myös pöydän äärellä ja pelasi pasianssia. Äiti tupakoi ja kertoi rauhallisesti, että lapset olivat illalla yläkerrassa keskenään ja ylhäältä oli kuulunut juoksentelun ääntä. Hän kertoi lähettäneensä ystävättärelleen tekstiviestin, johon tulleen vastauksen oli havainnut vasta aamulla. Hän oli nukahtanut sängylleen lasten leikkiessä ylhäällä ja herännyt kello kolme yöllä, jolloin sängystä nousematta oli sammuttanut kaukosäätimestä suhisevan television ja jatkanut uniaan. Talossa oli tuolloin ollut aivan hiljaista eikä hän ollut mennyt yläkertaan. Aamulla hänen kännykkänsä oli antanut herätyksen ja hetken päästä vanhin tytär oli tullut yläkerrasta televisiota katsomaan. Äiti kertoi lähteneensä pian yläkertaan pienempien luokse, mutta ei löytänytkään näitä sängyistään. Myöskään alakerrassa olleella tyttärellä ei ollut tietoa lapsista. Hän olikin herätessään luullut, että sisarukset ovat äidin luona. Molemmat lähtivät etsimään lapsia ylhäältä, mutta kun sieltä ei löytynyt, he katsoivat vielä uloskin. Yöllä sataneessa lumessa ei kuitenkaan näkynyt mitään jälkiä. Äiti palasi yläkertaan uudelleen ja tuli avanneeksi arkun, josta löysi lapset elottomina makaamassa. Hän soitti välittömästi hätäkeskukseen tyttären tuomalla kännykällä.
Isä saa suruviestin
Lassi Mäkelä kiiruhti perjantaiaamuna puoli kahdeksan aikaan autolleen tarkoituksenaan lähteä töihin. Matkapuhelin soi ja hänen korviinsa kantautui entisen avovaimon hysteeriseltä kuulostava parkuna, jossa kehotettiin häntä tulemaan Raisioon. Puhelusta Mäkelä sai sen verran selvää, että siinä kerrottiin hänen lastensa, Reijan ja Tomin kuolleen. Täysin epäuskoisena kuulemastaan Mäkelä ajoi reilun kymmenen kilometrin matkan lasten kotiin. Lähestyessään taloa ja nähdessään pihassa olevat sairasautot Mäkelä alkoi jo uskoa jotain kauheaa tapahtuneen. Hän syöksyi asuntoon ja ryntäsi ohjeen saatuaan yläkertaan. Ensimmäisenä hän havaitsi sohvalla makaa van pojan ja harppoi tämän luokse poikaa nimeltä kutsuen. Sitten hän näki myös elottoman tytön ja huusi järkyttyneenä kysymyksen, mitä oikein oli tapahtunut. Mäkelä oli aivan sekaisin ja kyyneleet valuivat valtoimenaan hänen kasvoilleen. Hän ei pysty nyt olemaan hetkeäkään paikallaan, vaan poistui välillä ulos tullen sitten alakertaan kuulemaan, mitä lasten äiti kertoi tapahtumista poliisille. Mäkelä ha lusi löytää syyn ja syyllisen tapahtumiin. Välillä näytti siltä, että hän ryntää äidin kimppuun, mutta saa vaivoin hillityksi itsensä. Hän pystyi kyllä kuvittelemaan, että touhukkaat lapset menisivät vaikka tuollaiseen arkkuun, mutta tällaista vahinkoa hän ei olisi uskonut koskaan tapahtuvan.
Syyllisyys alkoi painaa hänen mieltään. Hän mietti, olisiko hän voinut tehdä aikaisemmin jotain, jolla tämä tapahtuma olisi vältetty.
Tapaturmako?
Rikosylikonstaapeli Harri Pöntynen tuli tapahtuma paikalle samaan aikaan rikostekniseen tutkintaan erikoistuneiden henkilöiden kanssa. Sisään tullessaan hän havaitsi, että taloon oli ehtinyt kerääntyä jo paljon väkeä. Talossa olleen pelastushenkilöstön ja poliisin lisäksi oli äidin luokse alakertaan kokoontunut hänen omia tukijoitaan ja kriisiryhmän edustaja. Pöntynen pohti, kuka nuo kaikki omaiset oli jo paikalle soittanut. Alkutiedot saatuaan Pöntynen jätti työparinsa alakertaan kuuntelemaan keskustelua ja puhuttelemaan äitiä lähtien itse teknisten tutkijoiden kanssa yläkertaan.
Jo huoneen ovelta hän näki kaksi lasta, jotka makasivat selällään eri vuoteilla. Pojalla ei ollut kuin paita päällä ja tytöllä taas olivat sukatkin jääneet jalkaan. Heidän alaraajojensa kangistunut koukkuasento viittasi kyllä siihen, että he olisivat olleet arkussa. Pöntynen mittaili katseellaan arkkua ja lapsia ja mietti, voisivatko nämä kaksi lasta todella sinne mahtua. Myöhemmin tämä todettiin aivan mahdolliseksi, mutta tuossa vaiheessa ei tietenkään voitu tehdä varmoja päätelmiä arkun tiiviydestä ja tukehtumisvaarasta sen sisällä. Se tultaisiin selvittämään myöhemmin rikosteknisessä laboratoriossa. Vanerinen arkku näytti melko vanhalta ja tuntui osin olevan huonossa kunnossa. Sen lukitussalpa jäi välillä siten, että arkun kantta ei sisäpuolelta olisi saanut auki, mutta välillä salpa ei painunut sinkilän ympärille ja kansi jäi auki. Kestäisikö arkku, jos kaksi lasta paniikinomaisessa tilassa pyrkisivät arkusta pois? Entä siitä syntyvä meteli? Yksi vanhempi lapsihan oli ollut samassa huoneessa. Pöntynen tiesi pitkän poliisiuransa perusteella, että oli otettava huomioon myös muut mahdollisuudet lasten kuoleman kohdalla ja se oli tehtävä jo tällä käynnillä. Teknisten tutkijoiden keskittyessä työhönsä Pöntynen alkoi tutkia huonetta ja ympäristöä. Silmiin pistävää oli huoneen sekaisuus ja likainen yleisilme. Mitään erityistä tai tapahtumia valaisevaa hän ei huoneessa tai yläkerrassa kuitenkaan havainnut. Ala kerrassa hän teki saman tarkastelun, mutta asunnossa ei ollut mitään sellaista, joka olisi sillä hetkellä erityisesti herättänyt hänen huomionsa tai aiheuttanut epäilyn rikoksesta. Lasten isä kulki hermostuneena ympäriinsä ja hänen kasvoistaan kuvastuivat välillä raivo ja välillä suru. Ennen kuin talo tyhjeni ja kukin lähti tahoilleen, saattelivat isä ja äiti lapsensa pihassa odottaviin mustiin autoihin itkien menehtyneiden lastensa vuoksi.
Pöntynen palasi työpaikalleen ja päätti, että seuraavana aamuna hän soittaisi Terhin ensi kertaa kuulusteluun antamaan kirjallisen lausunnon tapahtumista. Oli aloitettava tutkinta lasten kuolinsyiden selvittämiseksi.
Lauantaiaamuna Pöntysen soittoon vastasi psyykkisesti hyväkuntoisen oloinen äiti, joka saapui kuu lusteluun sovittuna aikana. Tiedusteltuaan Terhin vointia Pöntynen aloitti kuulustelun ja pyysi äitiä kertomaan tapaturmayötä edeltävästä päivästä ja il lasta sekä edellisestä aamusta, jolloin lapset olivat löytyneet. Kahden tunnin ajan he kävivät tapahtumia läpi Pöntysen tehdessä välillä tarkentavia kysymyksiä. Terhi kertoi asioista aivan samalla tavalla kuin Pöntynen tiesi hänen kertoneen edellisenä päivänä poliisille ja muille talossa olleille. Terhi väitti siis nukahtaneensa lasten touhutessa yläkerrassa ja nukkuneensa aamuyöhön, jolloin oli herännyt ja sammuttanut television. Talo oli ollut aivan hiljainen ja hän oli jatkanut uniaan, kunnes kännykkä oli hänet aamulla herättänyt. Pian tämän jälkeen lapset olivat löytyneet kuolleina. Terhin käsityksen mukaan sisarukset olivat saaneet heille tyypillisen älynväläyksen ja menneet arkkuun nukkumaan ja tukehtuneet sinne.
Pöntynen oli kuulustelun kestäessä katsellut äitiä ja miettinyt, miten äskettäin kaksi pientä lastaan menettänyt äiti voi käyttäytyä niin rauhallisesti ja koossa pysyen, kun kyse ei kuitenkaan ollut vahvasta lääkityksestä. Luulisi, että äidit tällaisessa tapauksessa olisivat sairaalassa saamassa hoitoa sokkitilaansa.
Kuolemansyyntutkinta
Tutkinta aloitettiin siis kuolemansyyntutkintana, koska paikkatutkinta ja alkuvaiheessa saadut tiedot eivät muuta osoittaneet. Poliisi ei kuitenkaan voinut yksinomaan luottaa näihin tietoihin, vaan tutkinnan- johtajan pyynnöstä suoritettiin lapsille jo heidän löytymispäivänään tarkka ulkotarkastus patologian laitoksella.
Kahden eri oikeuslääketieteen assistentin tarkastuksissa todettiin, että lapsissa ei ollut voimakkaan ulkoisen väkivallan merkkejä. Tytöllä oli alaraajoissa joitakin pieniä mustelmia, ja hänen kasvoissaan kummankin silmän ulkosivulla ja poskipäissä todettiin pistemäistä verenpurkaumaa, joka viittasi tukehtumiseen. Samoin viitteitä siihen antoi suusta ja sieraimista tullut limakuohu. Tytön melko pitkien hiusten todettiin olleen hieman kosteat toiselta sivultaan.
Pojan raajoissa oli myös useita pieniä mustelmia sekä kuivia ihottumaläiskiä. Kasvoissa ja kaulalla oli kauttaaltaan pistemäistä verenpurkaumaa sekä otsalla hankauma. Hänenkin kohdallaan elimistön muutokset kuvastivat lähinnä tukehtumista.
Näillä tiedoilla edettiin viikonlopun yli, jonka jälkeen maanantaina lapsille tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus kuolemansyyn selvittämiseksi. Ruumiinavausten yhteydessä otettiin runsaasti näyt teitä erilaisia mikroskooppisia, neuropatologisia ja oikeuskemiallisia jatkotutkimuksia varten. Jo ruumiinavausten yhteydessä voitiin kuitenkin havaita tytön keuhkojen ulkopinnoilla niin sanottua karttakuvioitusta. Lisäksi keuhkot olivat tavallista laajemmat ja kasaan painumattomat. Nämä olivat löydöksiä, jotka ovat tyypillisiä hukkuneelle henkilölle!
Pojan kohdalla löydökset eivät kuitenkaan olleet aivan vastaavat, vaan ne viittasivat edelleen pikemminkin tukehtumiseen. Oli odotettava lisätietoja, joita jatkotutkimukset toisivat esiin.
Poliisilla oli kuitenkin jo tässä vaiheessa syytä epäillä, että kyseessä oli henkirikos, jonka uhriksi oli joutunut kaksi viatonta lasta - vieläpä omassa kodissaan.
Ruumiinavauksista saatujen alustavien tietojen johdosta poliisin tekninen tutkinta kävi välittömästi tapahtumapaikalla ottamassa näytteet talon vesijohtovedestä. Talossa oli ainoastaan kaksi vesipistettä, joista toinen sijaitsi keittiössä ja toinen wc/kylpy- huoneessa. Molemmat olivat siis talon alakerrassa. Vesinäytteet toimitettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle jatkotutkimuksia varten.
Myös poliisin taktinen tutkinta jatkui. Samalla, kun poliisilla oli tarve puhutella talossa tapahtuma- aikaan ollutta kahdeksanvuotiasta isosiskoa, sillä oli huoli myös tytön voinnista. Tyttö, joka oli nähnyt pikkusisarusten elottomat ruumiit, oli muuttunut hiljaiseksi ja itkuiseksi. Hänen käsityskykynsä tapahtumista oli vain kuviteltavissa. Oli selvää, että tytön henkisen tilan taso oli selvitettävä ja hänen tuli saa da tarvitsemaansa apua, jotta hän pystyisi käsittelemään tapahtumat. Hänen tuli voida jatkaa elämäänsä ikäisenään huolettomana koululaisena.
Toisaalta poliisi tiesi, että tutkinta tulisi mitä ilmeisimmin saamaan pian uuden käänteen ja muuttuisi kahden henkirikoksen tutkinnaksi. Samalla tuli esiin huoli, olisiko vanhin lapsi turvassa tänä aikana. Poliisin oli kuitenkin odotettava vahvistuksia ruumiinavauslöydöksistä ennen seuraavaa tutkintavaihetta.
Vanhin tytär otettiin terapiaan Raision perheneuvolaan, missä hän sai tavata psykologia. Aluksi tyttö vain itkeskeli eikä tahtonut puhua mitään, mutta rauhallisessa ilmapiirissä hän alkoi vapautua ja hänestä alkoi jo näkyä merkkejä ikäisestään vilkkaasta lapsesta.
Myös poliisi saattoi aloittaa tytön puhuttelut. Puhuttelutilaisuuksia pidettiin perheneuvolan tiloissa kaksi, ja molemmat tilaisuudet videoitiin. Ensimmäisessä tapaamisessa viisi päivää lasten kuoleman jälkeen olivat mukana puhuttelijan lisäksi myös tytön äiti ja psykologi.
Leikin ohessa keskusteltiin tytön kanssa kavereista, koulusta ja muista yleisistä asioista. Yllättäen tyttö otti itse puheeksi hänenkin elämäänsä koskevan uuden tilanteen. Tätä tytön antamaa aasinsiltaa pitkin olikin hyvä siirtyä kyselemään myös tapahtumayötä edeltävästä illasta ja tapahtumista yläkerran lastenhuoneessa. Tyttö kertoi lasten leikeistä ja omista käynneistään alakerrassa ja havainnoistaan siellä. Puhuttelun aikana tuli ilmi, että hän oli nukahtanut ensimmäisenä pienten jäädessä edelleen leikkimään. Mitään selvyyttä ei kuitenkaan tullut siihen, miten ja mitkä tapahtumat olivat lopulta johtaneet lasten kuolemaan.
Tytön äiti istui rauhallisena huoneessa eikä puuttunut keskusteluun. Tyttären kertomus illan tapahtumista ei myöskään saanut äitiä purskahtamaan itkuun eikä hän ilmentänyt muitakaan tunteenpurkauksia.
Tutkinnan linja muuttuu
Kymmenen päivän päästä tapahtui odotettavissa ollut käänne. Ruumiinavausten jälkeisissä tutkimuksissa oli lasten keuhkonäytteistä löydetty piileviä. Piileviä esiintyy yleensä niin vesijohtovedessä kuin luonnon vesistössäkin, mutta löydös oli selvä merkki siitä, että lapset olivat joutuneet hengittämään vettä. Poliisilla olikin nyt tutkittavanaan kaksi henkirikosta. Piilevälöydös johti siihen, että tekniset tutkijat lähtivät jälleen tapahtumapaikalle, nyt ottamaan näytteitä Terhin talon takana olleesta ojasta, josta saatu vesi lähetettiin myös tutkittavaksi.
Terhi Kurvinen päätettiin pidättää epäiltynä todennäköisin syin kahdesta taposta. Olihan hän poliisille antamassaan kertomuksessa painottanut olleensa yksin ja ainoana aikuisena lasten kanssa kotona tapahtumayönä. Heillä ei ollut käynyt vieraita, ei lapsivieraita eikä aikuisia.
Poliisi lähti noutamaan Terhiä kotoa, mutta piha piiri oli tyhjä eikä asunnosta vastattu koputuksiin. Hetken kuluttua Terhi ajoi autollaan pihaan vanhin tytär mukanaan. Mustiin pukeutunut äiti kertoi olleensa hautajaisiin liittyvillä asioilla. Sisällä talossa hänelle ilmoitettiin, että hänen tulisi lähteä mukaan Raision poliisiasemalle. Terhi otti tiedon rauhallisesti eikä kysellyt syytä noutoon. Tytärtä ei kuitenkaan voitu jättää yksin kotiin, joten toinen poliiseista jäi taloon, kunnes parin tunnin päästä saapunut sosiaalihuollon edustaja tuli hänen sijalleen ja jäi odottelemaan tytön sukulaisia saapuviksi.
Poliisilaitoksella Terhille kerrottiin häntä kuulusteltavan edelleen kuolemansyyntutkintaan liittyen asemassa ”muu” ja tiedotettiin hänen mahdollisuudestaan pyytää avustaja paikalle. Terhi ei halunnut avustajaa, jonka jälkeen hänelle ilmoitettiin, että arkkuun tukehtuminen ei voi olla lasten kuolinsyy, vaan ruumiinavauslöydösten mukaan on syytä epäillä lasten joutuneen henkirikosten kohteeksi.
Tämän tiedon saatuaan Terhi painui puhumattomaan sykkyrään kasvot kohden lattiaa. Hänen annettiin sulatella tietoa ja rauhoittua tovin aikaa. Välillä näytti siltä kuin hän aikoisi kertoa jotain, ehkä tunnustaa, mutta sitten hän nosti päänsä ja ilme päättäväisenä totesi, että hänellä ei ole muuta tietoa eikä kerrottavaa tapahtumayöstä kuin mitä hän oli kertonut jo ensimmäisessä kuulustelussaan heti tapahtumien jälkeen. Vastaus ei poliisia yllättänyt, olihan Terhillä ollut yli viikko aikaa valmistautua tähän tilanteeseen.
Noutoa seuranneena päivänä Terhiä kuulusteltiin uudelleen ja tällä kertaa hänen asemansa oli muuttunut rikoksesta epäillyksi ja rikosnimikkeenä oli kaksi tappoa. Hän oli käyttänyt oikeuttaan kutsua kuulusteluun avustajan. Asianajaja istui kuulusteluhuoneessa koko kuulustelun ajan tehden omia muistiinpanojaan. Kuulustelussaan Terhi toisteli jo aiemmin kertomaansa pystyen lisäämään vain joitakin pieniä uusia tapahtumia.
Kolmen päivän pidätysajan lähetessä loppua poliisin oli päätettävä Terhin mahdollisesta vapauttamisesta tai vangittavaksi esittämisestä. Vapauttaminen ei tullut kysymykseenkään, joten poliisi vaati käräjäoikeudessa Terhiä vangittavaksi, ja annettujen selvitysten perusteella Turunseudun käräjäoikeus päätti Terhin asettamisesta tutkintavankeuteen seuraavaksi kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen vangitsemisen jatkaminen käsiteltäisiin uudelleen.
Terhi sijoitettiin Turun poliisilaitoksen tutkintavankilaan, mistä hän oli helposti tavoitettavissa kuu lusteluja ja muuta asioiden hoitoa varten.
Lehdistö oli alusta alkaen ollut kiinnostunut oudosta lasten kuolemantapauksesta ja seurasi tiiviisti asioiden kulkua tivaten jatkuvasti tietoa ja tutkinnan käänteitä tutkinnanjohtajalta. Terhin pidätyksen jälkeen poliisi antoikin julkisuuteen ensimmäisen tiedotteen, jossa kerrottiin tapauksen alkuvaiheessa saatujen tietojen ja ruumiinavaustietojen olleen siinä määrin ristiriidassa, että asiassa epäillään rikosta, ja sen johdosta on lasten äiti pidätetty.
Kenellä on motiivi?
Vaikka lasten äiti olikin nyt vangittu todennäköisimpänä tekijänä, ei poliisi voinut jättäytyä pitämään tätä ainoana mahdollisuutena.
Alkoi vaihe, jolloin laajoilla Terhin lähipiirin kuulusteluilla, muulla tutkinnalla sekä tiedusteluilla pyrittiin saamaan selvyyttä Terhin elämästä, ongelmista, tavoista ja asioista, jotka voisivat selittää äidin joutuneen tähän tilanteeseen ja mahdolliset syyt siihen. Toisaalta oli selvitettävä, olisiko jollakin toisella henkilöllä tahto tai motiivi tällaiseen raakaan surmatekoon. On selvää, että tässä yhteydessä myös lasten isän aikaisemmat toimet ja ajatuksetkin joutuivat suurennuslasin alle. Melko pian kuitenkin voitiin todeta, että lasten isän kohdalta epäilyt saatettiin jättää pois.
Entä joku täysin ulkopuolinen ja perheelle tuntematon henkilö? Olisiko joku voinut päästä taloon ja tehdä tämän käsittämättömän teon kahdelle lapselle? Miksi yksi lapsista sitten jätettiin henkiin? Kaikki nämä olivat kysymyksiä, joihin olisi saatava vastaus, jotta tulevassa oikeudenkäynnissä voitaisiin todeta otetun kaikki mahdollisuudet huomioon ja samalla saada osa vaihtoehdoista suljetuksi pois.
Kaiken tämän selvittämisen keskellä poliisi kuulusteli myös Terhiä säännöllisesti. Hänen kuulustelunsa eivät keskittyneet enää vain tapahtumayöhön, jonka suhteen Terhi ei ollut kertomustaan mitenkään muuttanut. Häntä kuulusteltiin yleisesti niin hänen elämästään, ihmissuhteistaan, opinnoistaan, yksinhuoltajuudestaan kuin taloudellisesta tilanteestaankin. Esille tuli asioita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan väsymystä, alakuloisuutta ja ongelmia arkeen, mutta myös ilon tunnetta. Terhin elämään kuului asioita, jotka olivat tyypillisiä kaikenlaisissa perheissä, eikä hänestä jäänyt kuvaa ongelmien alle sortuvasta ylirasittuneesta äidistä - päinvastoin. Hän näytti olevan voimakastahtoinen, päättäväinen nainen, joka uskoi selviävänsä kaikesta eteen tulevasta.
Elämää ennen ja jälkeen tapahtuman
Terhin lähipiirin kuulustelut ja saadut tiedot muun muassa tapahtuman jälkeiseltä ajalta vahvistivat osaltaan kuvaa vahvasta henkilöstä. Terhi oli siirtynyt ystävättärensä Teijan luo sen jälkeen, kun hautaustoimiston autot olivat kuljettaneet lapset pois kotoa näiden löytöaamuna. Vanhin tytär oli lähtenyt isoäidin mukana mummolaan.
Terhi otti kotoa mukaansa kameran, jossa olivat edellisenä iltana otetut tuoreet kuvat pienimmistä lapsista. Erja oli illalla pyytänyt lupaa kuvaamiseen ja nyt Terhi halusi kuvat kehitetyiksi. Toisessa kuvassa lapset makailivat vierekkäisissä nojatuoleissa ja toisessa hyppivät riehakkaasti äidin sängyssä. Tuon perjantaipäivän aikana Terhi otti vastaan puhelimitse suruvalitteluja sekä lohduttavia ja osaa ottavia sanoja. Illalla hän halusi käydä kotonaan ja Teija lähti hänen kanssaan. Yläkerrassa istuen he muistelivat lapsia - olihan Teija ollut Tomin kummi.
Seuraavana päivänä Terhi tapasi kriisiryhmän edustajan, kävi poliisin kuulustelussa sekä haki lääkäriltä unilääkettä. Hän otti viikonlopun aikana yhden tabletin päiväunia varten, mutta muutoin hän ei niitä käyttänyt. Sunnuntaina Terhi palasi jälleen kotiinsa Teijan ja tämän miehen kanssa. Terhillä oli valtava tarve käydä poistamassa lasten sängyt yläkerran huoneesta. Teija siirsi miehensä kanssa sängyt ulkovarastoon samalla, kun Terhi keräsi lasten vaatteita jätesäkkeihin, jotka päätyivät myös varastoon. Leluihin ei lastenhuoneessa koskettu, koska Erja oli halunnut katsoa ne läpi itse. Nopea lasten huoneen tyhjennys aiheutti hieman ihmetystä siihen osallistuneille ystäville, mutta kullakin on oma tapansa surra ja selvitä ikävistä asioista.
Maanantaina Erja palasi mummolasta ja saapui Teijan kotiin äitinsä luokse. Huolimatta lastakin kohdanneista traumaattisista kokemuksista ei Terhi osoittanut vanhinta tytärtään kohtaan sen enempää huomiota ja huolenpitoa kuin aikaisemminkaan. Erja sai olla vielä poissa koulusta, ja seuraavana päivänä he tulivat Raision perheneuvolaan ja osallistuivat poliisin järjestämään puhuttelutilaisuuteen. Sinä päivänä he myös siirtyivät toisen ystävättären, Kikan luokse oleilemaan.
Keskiviikkona Erja jäikin Kikan kotiin tämän miehen seuraan, kun Terhi lähti Kikan kanssa käymään tämän tuttavan luona. Matkalla Terhi kertoi pubista, jossa pidettäisiin tikkakisat ja jonne hän haluaisi tapaamaan tuttuja. Vaikka Kikka ei käsittänytkään moista ajatusta, kotimatkalla hän suostui poikkea maan pubiin, missä Terhi kertoi tuttavilleen lastensa kuolemasta.
Saman hän teki torstaina, kun meni käymään koulussaan. Terhi lähti liikkeelle jo aikaisin aamulla, osallistui koulussa olleeseen työprojektiin ja palasi vasta iltapäivällä Kikan asunnolle. Erja ja Kikan lapset olivat nahistelleet koko tuon ajan ja Kikka päätti, että Terhin ja Erjan vierailu oli sillä erää lopussa. Äiti ja tytär siirtyivät jälleen Teijan luokse. Loppu viikosta Terhi tapasi myös miestuttavansa. Lyhyehkön tapaamisen aikana he keskustelivat enemmän yleisistä asioista kuin lasten kuolemasta unohtamatta myöskään läheisempää kanssakäymistä.
Poliisille antamissaan lausunnoissa Terhin läheiset ja tuttavat ihmettelivät kaiken kaikkiaan hänen rauhallisuuttaan ja toimintakykyään tapahtuneen tragedian valossa.
Entä Terhin ja lasten aikaisempi elämä? Ilmeni, että lasten isä ei ollut pitänyt Terhin talokauppaa hyvänä ajatuksena ja hän oli usein harmissaan lasten likaisuuden ja väsymyksen johdosta, joista hän sai tietää lastenhoitajan kautta. Vanhempien välille syntyi sanaharkkaa lasten hoidosta ja asumisesta, mutta isällä ei ollut tuolloin mahdollisuuksia ottaa lapsia pysyvästi luokseen.
Terhi itse oli potenut edellisenä syksynä pitkään sitkeää sairautta, joka aiheutti lämmönnousua ja väsymystä. Syytä ei tahtonut löytyä, ja sama tilanne toistui alkuvuonna 2002. Sairaus vaati Terhiä jäämään silloin tällöin pois koulusta.
Taloudellisia vaikeuksia Terhillä ei ollut, sillä hän oli saanut perintöä. Tilanne muutoinkin oli parempi kuin pitkään aikaan. Lapsilleen hän oli ottanut tapa turmavakuutukset.
Hän oli tavannut miehen, jonka kanssa oli aloittanut vakavamman seurustelun. Kaikki näytti hyvältä, ja loppukesästä 2001 miehen oli tarkoitus muuttaa Terhin luo. Tämä oli jo toteutumassa, kun mies muuttikin mielensä. Syynä olivat suurelta osin Terhin vilkkaat lapset, joita mies vertasi omiin rauhallisiin lapsiinsa. Hän ei uskonut, että yhdessä elosta olisi loppujen lopuksi tullut mitään. Terhille ero oli ilmeisen raskas pettymys, vaikka hän ei sitä ulospäin halunnut näyttää.
Tutkimustulokset saapuvat
Ruumiinavausten jälkeisistä näytteiden jatkotutkimuksista alkoi tulla yhä enemmän tietoa. Oikeuskemiallinen tutkimus osoitti, että lapsista ei löytynyt lääke- tai alkoholipitoisia aineita. Sen sijaan neuropatologiset tutkimukset osoittivat molempien lasten aivoissa tuoreita hapenpuutteen aiheuttamia muutoksia.
Mikroskooppisen tutkimustuloksen mukaan tytön keuhkoissa oli hukkumiseen sopivia muutoksia ja samoin pojan keuhkorakkuloiden seinämissä todettiin venymistä ja repeilyä. Tarkemmissa keuhkojen piilevätutkimuksissa todettiin tytön keuhkoissa olleen hiekka- ja hietakiteiden lisäksi 24 ainoastaan kahteen piilevälajiin kuuluvaa piilevää. Vastaava luku pojan kohdalla oli 16 piilevää. Talon vesijohtovedestä otetussa näytteessä todettiin 47 piilevää 500 millilitraa kohden, ja kaikki piilevät kuuluivat samaan kahteen lajiin. Vesijohtovedestä löydettyjen piilevien määrä oli tässä tapauksessa poikkeuksellisen suuri.
Lopullisessa ruumiinavauspöytäkirjassa todettiinkin, että tytön perus- ja välittömänä kuolinsyynä on ollut hukkuminen. Pojan kohdalla ruumiinavauksessa ja lisätutkimuksissa tehdyt löydökset viittasivat paremminkin hengityksen estymiseen. Piilevätutkimuksen tulos kuitenkin osoitti sitä, että tukehtumismekanismina on ollut veden hengittäminen ja molemmat tapaukset luokiteltiin lausunnoissa henkirikoksiksi.
Lasten tarkkaa kuolinaikaa ei kuitenkaan pystytty yksiselitteisesti määrittelemään, koska kuolemanjälkeiset olosuhteet eivät olleet varmuudella tiedossa.
Myös arkku oli lähetetty heti tapahtuman jälkeen tarkkoihin laboratoriotutkimuksiin. Vaneripintainen arkku oli sisämitoiltaan 60 x 39 x 42 senttimetriä ja tilavuudeksi laskettiin 105,7 litraa. Arkussa todettiin olleen useissa kohdin pieniä rakoja ja sen pohjavaneri oli kauttaaltaan lahoamisen pehmentämä.
Arkussa olleen hapen riittävyyttä tutkittiin tiettyjä menetelmiä käyttäen ja tulos oli se, että arkun sisältämä ja sen rakojen läpi siirtyvä happi riittää kahdelle lapselle korkeintaan muutaman tunnin ajaksi. Kokeen tulokset antavat viitteitä siihen, että ilmaa saattaa riittää yhdelle lapselle esimerkiksi toisen menehdyttyä. Tutkimuksessa todettiin myös, että salparaudan lukkiutuminen siten, että sitä ei sisäpuolelta saa auki, oli mahdollista. Arkun sisäpinnan vanereissa ei kuitenkaan todettu jälkiä raapimisesta tai potkimisesta, jotka viittaisivat arkusta ulos pyrkimiseen.
Poliisin tekninen tutkinta oli tehnyt omakotitalosta pohjapiirroksen sekä suorittanut erilaisia tutkimuksia. Yläkertaan vievien portaiden jyrkkyysaste mitat tiin ja samalla todettiin, että ensimmäisen porrasaskelman korkeus oli 36 senttimetriä. Askelma oli siis hyvin korkea ja jyrkkä. Kapeat portaat huomioiden saattoi olettaa, että vain aikuinen kykenisi nouse maan portaita menehtyneen lapsen kokoista taakkaa kantaen. Asunnossa tehtiin myös eräitä äänikokeita sekä veden päästämisen äänekkyyteen liittyviä tutki muksia. Poliisi oli tutkinnassaan tullut siihen tulokseen, että asunnossa ei ollut käynyt ulkopuolisia, vaikka talon ulko-oven lukituksesta kohtalokkaana yönä ei saatukaan aivan täyttä varmuutta. Kaikki viittasi siihen, että perhe oli ollut keskenään koko illan ja yön. Tämä oli asia, jota lasten äiti itsekin painotti koko prosessin ajan. Ilmatieteen laitokselta tilatusta tapahtumayön raportista nähtiin, että yön aikana oli satanut hieman lunta, jonka johdosta lasten äitikin oli aamulla ulos katsoessaan saattanut todeta, että lumessa ei ollut jälkiä eivätkä hänen etsimänsä lapset olleet menneet ulos.
Talon vesipisteiden käyttö huomaamattomasti ulkopuolisen toimesta olisi ollut erittäin vaikeata, sillä ne sijaitsivat alakerrassa niin lähellä lasten äidin sänkyä, että hän ei omastakaan mielestä olisi voinut olla heräämättä. Tämä etenkin siksi, että kylpyhuoneen oviaukko oli täysin avoin ja keittiön vesipisteen ympäristö oli täynnä astioita ja tavaraa.
Oikeudenkäynnit alkavat
Terhi Kurvinen oli saanut tietää lasten kuolinsyyt niiden lopullisesti selvittyä, mutta ei edelleenkään muuttanut kertomustaan. Hän piti kiinni arkkuun tukehtumisen teoriasta, vaikka hänelle painotettiin, että arkussa ei ollut mahdollista saada hukkumiskuoleman merkkejä kehoon. Tieto kuolinsyistä oli lasten isälle uusi järkytys. Jos hän ei aikaisemmin olisi tahtonut uskoa lasten äitiä tekijäksi, nyt hänkin yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen.
Noin kahden kuukauden kuluttua tapahtumasta syyttäjä jätti syytteen Terhi Korhosta vastaan vaatien rangaistusta taposta ja murhasta. Syyttäjä katsoi, että vaikka ensimmäinen surmaaminen olisikin ollut tappo, oli seuraavan lapsen kohdalla täytynyt jo käyttää vakaata harkintaa ja rangaistus olisi tultava murhasta. Lisäksi molemmat rikokset oli tehty julmalla ja raa’alla tavalla, koska teko oli kohdistunut puolustuskyvyttömään pikkulapseen, jota äidin olisi tässä ominaisuudessaan tullut suojella.
Ensimmäinen istunto oli kaksipäiväinen ja julkinen. Kirjallisten todisteiden lisäksi oikeudessa kuultiin pelastushenkilökuntaa, poliiseja, oikeuslääkäreitä ja useita Terhi Kurvisen lähipiirin henkilöitä. Puolustus kiisti Terhi Korhosta kohtaan esitetyt syytteet. Sen mielestä lasten kuolinsyystä ja kuolin tavasta ei ollut saatu varmuutta. Käräjäoikeuden päätös oli määrätä äiti mielentilatutkimukseen ja pyytää puolustajan vaatimuksesta Terveydenhuollon oikeus turvakeskukselta (TEO) toiset lausunnot lasten kuolinsyistä. Mielentilatutkimus valmistui aikanaan, samoin TEO antoi lausuntonsa lasten kuolinsyistä ja oikeus istui uudelleen.
Käräjäoikeus
Antamassaan ratkaisussa käräjäoikeus totesi lasten kuolinsyistä, että kaikissa annetuissa lausunnoissa, TEO mukaan lukien, on päädytty siihen, että Reija Mäkelä on kuollut vettä hengitettyään hukkumalla. Johtopäätökset ovat perustuneet tyypillisiin hukkumiskuoleman tunnusmerkkeihin ja siihen, etteivät tutkimuslöydökset tue muunlaista kuolinsyytä. Tomi Mäkelän kohdalla oikeus totesi, että hukkumiskuolemaan viittaavista havainnoista huolimatta ne eivät oikeuslääketieteellisesti ole riittävän selviä ja hänen on katsottu menehtyneen hengityksen estymisestä johtuneeseen hapenpuutteeseen.
Sen sijaan esitetystä todistelusta ei voitu tehdä varmoja päätelmiä, miten hukkuminen ja tukehtuminen olivat tapahtuneet. Arkku toki oli sellainen, että sen kansi saattoi hyvinkin lasten leikeissä vahingossa lukkiutua. Oikeus ei kuitenkaan pitänyt uskottavana, ettei kaksi pientäkin lasta voisi päästä arkusta pois tai ainakin herättää muiden huomion. Merkkejä tästä ei ollut lapsissa eikä arkussa, mutta asialla ei ollut merkitystä, koska kuolinsyy ei ollut arkkuun tukehtuminen.
Reija Mäkelän hukkumiskuoleman merkit eivät ole voineet syntyä kuin veden hengittämisellä. Kemiallis-mikroskooppisessa tutkimuksessa on todettu hänen hengittämänsä veden olleen samanlaista ja ilmeisesti samaa kuin talossa käytetty vesijohtovesi. Hänen päänsä takaosasta oli löytynyt kaksi tuoretta mustelmaa. Tomi Mäkelän kohdalla oikeus totesi, että on hyvin todennäköistä, että hänen tukehtumisensa on johtunut kaulan ja rintakehän seudulle kohdistuneesta puristuksesta ja siihen on tarvittu toisen henkilön toimintaa. Hänestä oli löydetty myös merkkejä veden hengittämisestä ja hänen päänsä takaosassa oli kaksi ja päällä yksi tuore mustelma.
Vaikka ei ollut mahdollista tehdä yksityiskohtaisia päätelmiä siitä missä, millä tavalla ja mihin aikaan surmaamiset olivat tapahtuneet, käräjäoikeus katsoi, että sillä ei ollut ratkaisevaa merkitystä asian rikos oikeudellisen arvioinnin kannalta. Tämä siksi, että esitetyn näytön perusteella käräjäoikeudella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin päätyä siihen, että Reija Mäkelä oli surmattu pakottamalla hänet hengittämään vettä ja Tomi Mäkelä oli surmattu tukehduttamalla hänet kaulan ja rintakehän alueelle kohdistuneella puristuksella.
Teon tekijää arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että mikään ei viitannut siihen, että talossa olisi voinut käydä joku ulkopuolinen henkilö surmaamassa lapset.
Todistajien ja varsinkin äidin itsensä kertoma pikemminkin osoitti hyvin selvästi, että tällaista mahdollisuutta ei ole ollut. Oikeus totesi myös, että huomioiden lasten koko ja talon jyrkät portaat, oli surmaaminen ja lasten kantaminen yläkertaan mahdollista vain aikuiselle.
Oikeudessa esitettiin laajalti todistelua, jolla pyrittiin selvittämään Terhi Kurvisen käyttäytymistä ja mielialoja ennen lasten kuolemaa ja sen jälkeen sekä hänen ja lasten välisiä suhteita. Häntä pidettiin hyvä- hermoisena ja sosiaalisena, vaikka hänen eräitä tapojaan arvosteltiinkin. Oikeus katsoi, että Kurvinen oli varsin tavallinen yksinhuoltajaäiti, joka suhtautui lapsiinsa vapaasti, mutta huolehti heistä eikä hänellä ollut poikkeuksellisia kielteisiä ominaisuuksia. Mikään ei viitannut siihen, että äidillä olisi ollut jokin syy tai halu surmata lapset.
Myöskään tehdyssä mielentilatutkimuksessa ei hänessä todettu neurologista poikkeavuutta, mieli sairauden oireita, persoonallisuushäiriöitä tai erityistä henkistä uupumusta. Hänen on katsottu olleen täydessä ymmärryksessä. Tutkimuksen suorittanut oikeuspsykiatri oli lausunnossaan kuitenkin arvioinut, että Terhi Kurvinen olisi saattanut kyetä surmaamaan lapsensa ja sen jälkeen täysin kieltämään sen. Mielentilatutkimuksessakaan ei havaittu mitään selkeää motiivia tällaiselle teolle.
Käräjäoikeus totesi, että kysymyksessä on vakava rikos, jossa tuomitsemiseen riittävän näytön täytyy olla erityisen vahva. Se katsoi, että huolimatta motiivin puuttumisesta, on esitetyn näytön perusteella tehty päätelmät lasten kuolinsyystä ja kuolintavasta. Samoin oli voitu sulkea pois muiden henkilöiden paitsi Terhi Kurvisen mahdollisuus suorittaa surmaaminen. Käräjäoikeus piti näytettynä sitä, että Terhi Kurvinen on surmannut Reija ja Tomi Mäkelän.
Rikosten törkeysastetta arvioidessaan käräjäoikeus totesi, että surmaamistekoja on pidettävä tahallisina. Rikosten tekotavan yksityiskohtainen selvittäminen ei ole ollut mahdollista. Tehdyt päätelmät lasten kuolinsyystä ja kuolintavasta eivät sellaisinaan osoita surmaamisen tapahtuneen poikkeuksellisen raa’alla tai julmalla tavalla. Yleisesti ajatellen julmuuteen viittaa kyllä se, että äiti surmaa pienen lapsensa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole sellainen poikkeuksellinen julmuus, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella on todennäköistä, että lapset ovat kuolleet melko samaan aikaan. Vaikka kummankin surmaamisen on täytynyt tapahtua erikseen, ei voida pelkästään sillä perusteella päätellä, että jälkimmäinen surmaaminen olisi tapahtunut erityisen vakaasta harkinnasta. Käräjäoikeus ei näistä syistä pitänyt surmaamista törkeänä. Sen mielestä teot eivät myöskään olleet kokonaisuutena arvostellen tapahtuneet lieventävien asiainhaarojen vallitessa ja se päätyi pitämään kumpaakin surmaamista tappona.
Terhi Kurvinen tuomittiin kahdesta taposta 12 vuodeksi vankeuteen.
Hovioikeus
Kaikki osapuolet valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Syyttäjä katsoi edelleen, että toisen lapsen surmaamisen tulisi olla tapon sijasta murha ja vaati, että rangaistusta joka tapauksessa korotetaan. Lasten isä yhtyi syyttäjän vaatimuksiin. Terhi Kurvinen oli vaatinut, että syytteet ja korvausvaatimukset hylätään. Turun hovioikeus antoi tuomionsa kesäkuussa 2003. Pitkässä perustelussaan todistelun ja näytön arvioinnin suhteen se toteaa aluksi, että on ratkaistava, onko Reija ja Tomi Mäkelän kuolema aiheutettu rikoksella vai onko heidän kuolemansa voinut aiheutua tapaturmasta. Hovioikeus päätyi siihen, että Reija Mäkelä ei ole voinut saada hänellä todettuja hukkumiskuoleman osoittavia löydöksiä ilman toisen henkilön myötävaikutusta. Koska Tomi Mäkelän hengitys on kaulalle tai rintakehälle kohdistuneen puristuksen seurauksena ollut estettynä, viittaa se siihen, että joku toinen henkilö on aiheuttanut hänen hengityksensä estymisen. Kummankaan osalta löydökset eivät selity sillä, että he olisivat menehtyneet tapaturmaisesti tukehtumalla hapen puutteeseen arkussa.
Hovioikeus katsoi selvitetyn, että Reija Mäkelä on surmattu pakottamalla hänet hengittämään vettä ja Tomi Mäkelä on surmattu tukahduttamalla hänet rintakehän ja kaulan alueelle kohdistuneella puristuksella. Rikoksen tekijän osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut. Se totesi vielä, että tekojen suorittamistavasta ja tapahtumapaikan olosuhteista esitetyn selvityksen perusteella voidaan todeta, ettei tuolloin kahdeksan vuoden ikäinen isosisko olisi kyennyt suorittamaan sisarustensa surmaamista.
Terhi Kurvisen käräjäoikeudessa saama tuomio pysyi ennallaan. Korkein oikeus ei antanut valituslupaa ja tuomiosta tuli näin lainvoimainen.
Lopuksi
Tummiin pukuihin sonnustautuneet poliisimiehet saattelivat vangittuna olleen Terhi Kurvisen lastensa siunaustilaisuuteen. Muistotilaisuuteen osallistuminen ei kuitenkaan ollut mahdollista tutkinnan turvaamisen vuoksi.
Lastensa kuolinilmoitukseen äiti oli valinnut seuraavat säkeet:
Olette tähtien loisteessa, valossa kuun.
Olette pisaroina sateessa, tuulena oksalla puun.
Olette laulussa linnun aamun kevään, sekä auringon nousussa aina kun herään.
Olette unessani, silmäni yöllä, kun suljen teidän kuvanne sydämessäin matkaani kuljen.
Rakkaudella kaivaten Äiti
- Omakotitalo, jossa perhe asui.jpg (220.37 KiB) Katsottu 2105 kertaa
- Lastenhuone ja arkku, josta äiti ilmoitti löytäneensä lapset.jpg (302.73 KiB) Katsottu 2105 kertaa
- Yleiskuva wc-kylpyhuoneesta avoimesta oviaukosta katsottuna.jpg (274.79 KiB) Katsottu 2105 kertaa
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Raision arkkusurmat 2002
- Yleiskuva keittiöstä. Vesipisteen ympäristö on täynnä astioita ja tavaraa.jpg (255.12 KiB) Katsottu 2104 kertaa
- Yleiskuva portaista ylhäältä alas kuvattuna.jpg (306.14 KiB) Katsottu 2104 kertaa
- Vaneriarkku on kooltaan 60 x 39 x 42 senttimetriä.jpg (259.38 KiB) Katsottu 2104 kertaa
Re: Raision arkkusurmat 2002
Kiitos jälleen artikkelin esilletuonnista, OEK! Joko on tästä ETPK tilattuna? 
-
matamimimmi
- Jack Bauer
- Viestit: 999
- Liittynyt: To Elo 16, 2018 10:32 am
- Paikkakunta: Costa del Crime
Re: Raision arkkusurmat 2002
Tuli jostain tämä taas mieleen. Ajattelin kertoa enemmän kuin 20+ v takaisessa kommentissani. Asuin Terhi Kurvisen ja esikoisensa Elan kanssa kanssa pari kuukautta. Terhi ei ollut aivan stabiili persoona. Hän sai välillä aivan järjettömiä raivokohtauksia milloin mistäkin. Terhi oli oman kertomansa mukaan joutunut isänsä hyväksikäytön uhriksi. Onko totta vai, mutta vaikutti seksielämäämme. Isä testamenttasi Terhille rahat sen Raision talon ostoon. Tavatessamme Terhi oli tunnettu Turun kuuluisimmassa huumebaarissa, siellä emme tosin tavanneet. Itse en koskaan nähnyt tai kuullut että Terhi olisi käyttänyt huumeita.
Terhi ei koskaan kertonut kuka oli Elan oikea isä. Nimellinen isä ei ole. Ela on pärjännyt elämässä ihan hyvin, matemaattisesti lahjakas. On varmaan raskas taakka kun vanhemmiten ymärtää äitinsä todellisuudessa murhanneen sisarukset. Minä kutsun sitä näin, mutta Suomessa oikeus aina "ymmärtää" naisia. Elinkautinen olisi ollut oikea ratkaisu. Kun viimeksi tsekkasin Elan puhelinlaskun perusteella, niin Terhi elää toisella sukunimellä jossain Pohjanmaalla, mutta siitäkin on jo vuosikausia.
En olisi tätä uskaltanut kirjoittaa, ellei osoitteeni ym. olisi olleet salaisia. Mutta sen syy on suhde myöhemmin, mustasukkainen, väkivaltainen ex-mies uhkailuineen. Ehkä olen nuorena ollut liian empaattinen?
Hulluja on Suomi täynnä...
Terhi ei koskaan kertonut kuka oli Elan oikea isä. Nimellinen isä ei ole. Ela on pärjännyt elämässä ihan hyvin, matemaattisesti lahjakas. On varmaan raskas taakka kun vanhemmiten ymärtää äitinsä todellisuudessa murhanneen sisarukset. Minä kutsun sitä näin, mutta Suomessa oikeus aina "ymmärtää" naisia. Elinkautinen olisi ollut oikea ratkaisu. Kun viimeksi tsekkasin Elan puhelinlaskun perusteella, niin Terhi elää toisella sukunimellä jossain Pohjanmaalla, mutta siitäkin on jo vuosikausia.
En olisi tätä uskaltanut kirjoittaa, ellei osoitteeni ym. olisi olleet salaisia. Mutta sen syy on suhde myöhemmin, mustasukkainen, väkivaltainen ex-mies uhkailuineen. Ehkä olen nuorena ollut liian empaattinen?
Hulluja on Suomi täynnä...