Susanne Lindholmin, 25 v. kellarisurma Helsingin Kumpulassa 8.8.1976

[Kalpea_Jokeri]

^ On arvailujen varassa, mihin osoitteeseen työkaveri on kertonut Susannen vieneensä. Poliisi ei ole tätä tietoa julkaissut. Toivotaan, että asiakirjat tulevat joskus julkisiksi.

Susannen työkaveri vei ja jätti hänet Hotelli Haagan edustalla olevalle kadun varrelle. Osoite on Nuijamiestentie 10 ja hotelli sijaitsee edelleen samalla paikalla. Poliisilla ei taida olla mitään syytä salailla tätä asiaa, koska ne mielenkiintoiset tapahtumat alkavat vasta klo 3 jälkeen, kun Susannen on nähty seisoskelevan Hotelli Hesperian edustalla ja lähtevän siitä Helsinginkadun suuntaan. Se mitä ennen tätä tapahtui Haagassa, Helsinki Klubilla tai Hesperiassa voi olla irrelevanttia jos Susanne kohtasi surmaajansa sattumalta vasta kotimatkallaan. Otin asian puheeksi siksi, koska podcastin 2. tuotantokauden 1. jaksossa Marko Niemi sanoo ihan oikein työkaverin vienneen Susannen Hotelli Haagaan ja tavanneen Camillan siellä ja 6. jaksossa sitten sanookin Susannen tavanneen Camillan tämän ystävättären luona. Kuten Skoune sanoi edellä tällä ei ole mitään väliä murhatutkinnan kannalta

[Kai Watkinson]

@Kalpea Jokeri ja Skoune: Osoitteesta on edelleenkin vain työkaverin kertomus. Tämäkin vähäinen yksityiskohta on hänen uskottavuutensa kannalta merkityksellinen.
Päätän raporttini täältä tähän

[Diego]

@Kalpea Jokeri ja Skoune: Osoitteesta on edelleenkin vain työkaverin kertomus. Tämäkin vähäinen yksityiskohta on hänen uskottavuutensa kannalta merkityksellinen.

Jos Niemen podcastissa ei ole selkeä virhe, niin jommankumman, joko työkaverin tai Camillan, olisi äkkiä ajateltuna täytynyt puhua pötyä. Kummallakaan tuskin kuitenkaan olisi ollut järjellistä syytä valehdella. Jos työkaveri olisi surmannut Susannen, miksi hän olisi vetänyt epäilyjä puoleensa tässä kohtaa, kun yhtä hyvin hän olisi voinut sanoa vieneensä Susannen Camillan ystävättären luokse. Ellei olisi valehdellut huvikseen - harvinaisempaa.

Veikkaan että asialle on joku luonnollinen selitys, kuten vaikkapa se, että työkaveri oli tuonut Susannen Hotelli Haagan edustalle, josta Susanne oli kävellyt Camillan ystävättären luokse. Jos tämä vaikka asui lähistöllä, Susanne oli saanut ajatuksen mennä sinne. Sieltä Susanne ja Camilla olivat myöhemmin siirtyneet yhdessä hotellille.

Niemi olisi aiemmassa jaksossa vahingossa jättänyt tuon ystävättären luona käynnin pois. Käynti ystävättären luona ei kuitenkaan ehkä tyhjästä tupsahtanut Niemen tarinaan, vaan se pitäisi paikkansa.

Merkitys: työkaverin uskottavuus ei ainakaan tämän johdosta muuttuisi huonompaan.

[skoune]

@Kalpea Jokeri ja Skoune: Osoitteesta on edelleenkin vain työkaverin kertomus. Tämäkin vähäinen yksityiskohta on hänen uskottavuutensa kannalta merkityksellinen.

...
Niemi olisi aiemmassa jaksossa vahingossa jättänyt tuon ystävättären luona käynnin pois. Käynti ystävättären luona ei kuitenkaan ehkä tyhjästä tupsahtanut Niemen tarinaan, vaan se pitäisi paikkansa.

Merkitys: työkaverin uskottavuus ei ainakaan tämän johdosta muuttuisi huonompaan.

yksi selitys on myös se, että Niemikin voi olla erehtyväinen... En jaksa tarkistaa kauanko Sn surmasta oli silloin kun N teki podcastinsa.

Tällä saitilla on myös nikkejä, jotka ovat silloin tapahtuma-aikoihin tulleett tänne esittämään "tietojaan" asiasta. Luottaisin heidän tietoihinsa kyllä herkemmin.

[Ellilä]

Ketjua lueskeltuani (en kokonaan) heitän muutaman ajatuksen. Murhan tekoaikaan Suomen poliisi on tuskin ollut tietoinen FBI:n profiloinneista, ja poliisilla on ollut taipumus häkeltyä naisiin kohdistuvasta raa' asta väkivallasta, ja muista syistä, tekijän on heti odotettu olevan 'ulkopuolinen', vieras paikkakuntalainen yms. Rikospaikkoja on sotkettu ja tutkittu huolimattomasti, Rautaheimo moittii että talon asukkaita ei ole kunnolla kuultu, jos ollenkaan.

Kun mainitsee FBI:n, kuulostaa siltä että katsonut liikaa elokuvia, maybe, mutta on osoitettu että näissä seksuaalimurhissa, kun kyse on aloittelevasta tekijästä, pätee ns 'comfort zone' sääntö, eli murhaaja toimii alueella minkä tuntee, missä tuntee olonsa kotoisaksi. Jalo-E Seppänen raiskasi ja surmasi Helena Mäntylän oman bussireittinsä varrella. Comfort zone voi olla myös oma auto, mutta teon tekeminen pyöräkellarissa kielisi siitä että tekijä on ollut talossa ja tuntee talon. Teko kuulostaa samalta kuin Seppäsen Helena Mäntylän raiskausmurha, satunnainen, yhtäkkinen tilanne, mutta mysteerinen on ihmisen mieli, tuskin tietää itsekään miksi tekonsa teki. Susanne Lindholmin murhaaja olisi varmaan selvinnyt perehtymällä talon asukkaisiin, ympäristössä liikkujiin.

Onko sitten talo ollut hiukan paremman väen kortteeri, Susannen löytäjä ollut varatuomari. En tiedä. Onko se saanut poliisin arkailemaan. Rautaheimon epäily että tekijä liittyisi talossa pidettyihin juhliin on yksi menetetty tutkintalinja.

Sinänsä Susannen kulkemista Hesperiasta kotia en pidä merkittävänä, havaintoja tytöstä tai niiden puute, koska teko tapahtui kotitalon uumenissa. Vaikka tekijä olisi kyydinantaja, täytyy olla jokin selitys että hän raiskaa ja tappaa tytön vasta tämän kotitalossa. Tekijän on silloin täytynyt olla Susanen tuttu, muuten tyttö ei olisi edes kyytiin mennyt. Miksi teko on sitten tapahtunut talossa, missä kiinnijäämisen riski on valtava. Tai sitten että taksimies seuraisi tyttöä sisälle, raiskaisi ja tappaisi. Missä taksiauto on sillä aikaa seisonut? Kaikki on tietysti mahdollista. Ihmiset eivät havaitse öisin kaikkea. Poliisi on varmasti tutkinut ja kuullut kaikki mahdolliset poikaystävä-ehdokkaat ja kaverit. Vai onko.

Sinänsä yksittäinen raaka raiskausmurha jättää ensiksi ihmettelemään kuka sellaiseen pystyy, sitten raa'oissa henkirikoksissa tekijä ei noin vain aloita uraansa ja pysäytä sitä kuin seinään, impulssit väkivaltaan eivät ole kontrollissa, joten muita tekoja on aina. Jalo-E Seppänen oli sarjaraiskaaja ja varmasti uusinut raiskausmurhansa ellei olisi jäänyt kiinni. Jos asialla ei ole sarjamurhaaja, kuten poliisi uskoo - voiko olla että Susanne oli tekijälle se ainoa kohde? Tuttu, jopa sukulainen?

[Tampereen Tyttö]

Murhainfon "murharyhmä" etsi aikanaan tästäkin tapauksesta tietoja ja vinkkejä.
Ainakin yhden heistä (varovainen) arvio oli, että tekijä olisi sama kuin Helena Korlinin surmassa.

[Ellilä]

Murhainfon "murharyhmä" etsi aikanaan tästäkin tapauksesta tietoja ja vinkkejä.
Ainakin yhden heistä (varovainen) arvio oli, että tekijä olisi sama kuin Helena Korlinin surmassa.

Carl-Erik Björkqvist kuulostaa hyvältä ehdokkaalta Susannen raiskausmurhaan, mies pystyi erittäin raakaan väkivaltaan ja oli vaikeasti häiriintynyt suhteessa naisiin. Minkähän takia poliisi on tiputtanut Björkvistin epäiltyjen listalta Susannen henkirikoksesssa. Olisi hauska tietää.

J-E Seppänen ja Helena Mäntylän raiskausmurha, Björkvistin Helena Korlinin paloittelusurma, Susanne Lindholm ja kaksi muuta kellarisurmaa. Korlin ja Lindholm ystäviä. Nuoria naisia, jotka päätyvät siksi henkirikoksen uhriksi. Jos tekijä on joka tapauksessa eri, on aika surrealistista että siihen aikaan on pk-seudulla kuljeskellut viisi raiskausmurhaajaa. Seppänen ja Björkvist vankilassa, silti kolme vapaalla jalalla. Tuntuu hullulta. Mutta henkirikokset ja raiskaukset oli sillon yleisempiä. Tosin raiskausta laki silloin edes tuntenut, vaan eri asteisia väkisinmakaamisen tulkintoja, oli omituisia sivellisyys määritelmiä ja syy oli hyvin usein uhrin, kun oli se irtolaisuuslakikin. Rautaheimon mukaan henkirikokset on nykyään tippuneet noin neljännekseen. Onko liioiteltua ajatella että silloin laki, yleinen asenne ja poliisin toiminta teki vaikeasti häiriintyneille asian helpommaksi. Siksi tekijöitä niin monta. Vai olliko tapauksilla silti yhteys, poliisi ei vain kyennyt todistaa sitä, oli huolimaton, möhli, oli naiivi. Rautaheimo vaikuttaa kyllä melko varmalta että vuosikymmenten aikana lähes kaikki on käyty läpi, teorioita saa vapaasti esitellä, ne on vain jo huolellisesti tutkittu. Tiedä häntä, kun poliisi ei kerro kaikkea.

Seppänen jäi kiinni, koska raiskasi, Björkvisti jäi kiinni, koska oli Korlinin tuttu. Mutta kolme kellarisurmaa jäi selvittämättä.

[Ross Sullivan]

Murhainfon "murharyhmä" etsi aikanaan tästäkin tapauksesta tietoja ja vinkkejä.
Ainakin yhden heistä (varovainen) arvio oli, että tekijä olisi sama kuin Helena Korlinin surmassa.

Carl-Erik Björkqvist kuulostaa hyvältä ehdokkaalta Susannen raiskausmurhaan, mies pystyi erittäin raakaan väkivaltaan ja oli vaikeasti häiriintynyt suhteessa naisiin. Minkähän takia poliisi on tiputtanut Björkvistin epäiltyjen listalta Susannen henkirikoksesssa. Olisi hauska tietää.

J-E Seppänen ja Helena Mäntylän raiskausmurha, Björkvistin Helena Korlinin paloittelusurma, Susanne Lindholm ja kaksi muuta kellarisurmaa. Korlin ja Lindholm ystäviä. Nuoria naisia, jotka päätyvät siksi henkirikoksen uhriksi. Jos tekijä on joka tapauksessa eri, on aika surrealistista että siihen aikaan on pk-seudulla kuljeskellut viisi raiskausmurhaajaa. Seppänen ja Björkvist vankilassa, silti kolme vapaalla jalalla. Tuntuu hullulta. Mutta henkirikokset ja raiskaukset oli sillon yleisempiä. Tosin raiskausta laki silloin edes tuntenut, vaan eri asteisia väkisinmakaamisen tulkintoja, oli omituisia sivellisyys määritelmiä ja syy oli hyvin usein uhrin, kun oli se irtolaisuuslakikin. Rautaheimon mukaan henkirikokset on nykyään tippuneet noin neljännekseen. Onko liioiteltua ajatella että silloin laki, yleinen asenne ja poliisin toiminta teki vaikeasti häiriintyneille asian helpommaksi. Siksi tekijöitä niin monta. Vai olliko tapauksilla silti yhteys, poliisi ei vain kyennyt todistaa sitä, oli huolimaton, möhli, oli naiivi. Rautaheimo vaikuttaa kyllä melko varmalta että vuosikymmenten aikana lähes kaikki on käyty läpi, teorioita saa vapaasti esitellä, ne on vain jo huolellisesti tutkittu. Tiedä häntä, kun poliisi ei kerro kaikkea.

Seppänen jäi kiinni, koska raiskasi, Björkvisti jäi kiinni, koska oli Korlinin tuttu. Mutta kolme kellarisurmaa jäi selvittämättä.

"raiskaukset oli sillon yleisempiä." Siis verrattuna mihin ajankohtaan?

[Ellilä]

Aloin innolla kuuntelee Elina Backmannin ja Heidi Holmavuon 'Ratkaisematon' sarjaa aiheesta. Ei kyllä hirveästi uutta, mitä tässä ketjussa olisi kirjoitettu.

Kun aiheesta lukenut lisää J-E Seppänen on kyllä täydellinen kandidaatti jokaiseen naiseen ja lapseen kohdistuvaan rikokseen, mitä sinä aikana tehtiin. Hänet on tuomittu myös insestistä, sekin tietysti eri nimikkeellä. Seppäsen vaimon siskon mies kertoili että Jalo-Eetu oli lähinnä kiinnostunut nuorista. Hiukan paistaa läpi pienikokoisen miehen epävarmuus aikuisen, keski-ikäisen naisen seurassa. Hänen todistetut uhrit taisivat olla kaikki ala-ikäisiä, elleivät täysin lapsia. Seija Kekkonen eikä Onerva Ketola tuntuisi sopivan miehen uhrivalintaan ollenkaan. Vaan mistä sitä tietää, Seppänen ei teoissaan pystynyt kontrolloimaan itseään ollenkaan, hän saattoi kuristaa uhrin hengiltä, mutta myös raiskattuaan purskahtaa itkuun ja pyydellä anteeksi. Mutta suhteessa naisiin vaikeasti häiriintyneen ihmisen tarpeita ja yllykkeitä on mahdoton arvailla. Onko uhria hakeva impulsiivinen ja känninen sarjamurhaaja lopulta niin tarkka valitessaan uhria. Tuskin tietää itsekään mitä tekee.

Jäätyään kiinni raiskauksesta hän tunnusti lähes heti Mäntylän raiskausmurhan. Mies tuli jossain vaiheessa uskoon, eli pitkään, joten erikoista ettei olisi tunnustanut kellarisurmia - edes jollekin. Jotain kännissä mumistua lausetta. Miehen touhuista lähiipiiri oli kyllä lopulta hyvin perillä, ellei koko kylä, ja Seppänen taisi antaa haastetteluja, missä kertoili suht avoimesti elämästään ja motiiveistaan.

Hitto kun tietäisi poliisien näkökulman J-E Seppäseen ja ylipäätään koko sarjamurhaamiseen.

[Ellilä]

Murhainfon "murharyhmä" etsi aikanaan tästäkin tapauksesta tietoja ja vinkkejä.
Ainakin yhden heistä (varovainen) arvio oli, että tekijä olisi sama kuin Helena Korlinin surmassa.

Carl-Erik Björkqvist kuulostaa hyvältä ehdokkaalta Susannen raiskausmurhaan, mies pystyi erittäin raakaan väkivaltaan ja oli vaikeasti häiriintynyt suhteessa naisiin. Minkähän takia poliisi on tiputtanut Björkvistin epäiltyjen listalta Susannen henkirikoksesssa. Olisi hauska tietää.

J-E Seppänen ja Helena Mäntylän raiskausmurha, Björkvistin Helena Korlinin paloittelusurma, Susanne Lindholm ja kaksi muuta kellarisurmaa. Korlin ja Lindholm ystäviä. Nuoria naisia, jotka päätyvät siksi henkirikoksen uhriksi. Jos tekijä on joka tapauksessa eri, on aika surrealistista että siihen aikaan on pk-seudulla kuljeskellut viisi raiskausmurhaajaa. Seppänen ja Björkvist vankilassa, silti kolme vapaalla jalalla. Tuntuu hullulta. Mutta henkirikokset ja raiskaukset oli sillon yleisempiä. Tosin raiskausta laki silloin edes tuntenut, vaan eri asteisia väkisinmakaamisen tulkintoja, oli omituisia sivellisyys määritelmiä ja syy oli hyvin usein uhrin, kun oli se irtolaisuuslakikin. Rautaheimon mukaan henkirikokset on nykyään tippuneet noin neljännekseen. Onko liioiteltua ajatella että silloin laki, yleinen asenne ja poliisin toiminta teki vaikeasti häiriintyneille asian helpommaksi. Siksi tekijöitä niin monta. Vai olliko tapauksilla silti yhteys, poliisi ei vain kyennyt todistaa sitä, oli huolimaton, möhli, oli naiivi. Rautaheimo vaikuttaa kyllä melko varmalta että vuosikymmenten aikana lähes kaikki on käyty läpi, teorioita saa vapaasti esitellä, ne on vain jo huolellisesti tutkittu. Tiedä häntä, kun poliisi ei kerro kaikkea.

Seppänen jäi kiinni, koska raiskasi, Björkvisti jäi kiinni, koska oli Korlinin tuttu. Mutta kolme kellarisurmaa jäi selvittämättä.

"raiskaukset oli sillon yleisempiä." Siis verrattuna mihin ajankohtaan?

Vuoteen 2014, mutta kuten sanoin ne ei sillon ollut raiskauksia, vaan väkisinmakaamisia, joissa eri tulkintoja. Ajatusmalli oli se, että naisen täytyy itse pitää kiinni siveydestään, miehen matkaan lähteminen, sammuminen illanvieton jälkeen oli oma vika. Jos raiskauksen/väkisinmakaamisen takia uhrilla ei ollut selviä ruhjeita, nainen oli heikoilla. Ja esim silloin oli irtolaisuuslaki, mikä sorsi aika lailla alkoholisoituneita naisia, prostituoiduista puhumattakaan. Silloin ei myöskään avioliittossa voinut raiskata. Sellaista, eiköhän se riitä aiheesta. Keskityn nyt noihin itse tapauksiin

[Ross Sullivan]

Tekoälyn mukaan (ChatGPT, 4 versio):

"Raiskausten määrän kasvu vuodesta 1976 vuoteen 2014 voi selittyä useilla tekijöillä, mutta ei pelkästään ilmoitusalttiuden nousulla tai lainsäädännön muutoksilla. Tässä on tarkempaa analyysia:

1976 vs. 2014

1976:

Vuonna 1976 raiskauksia tilastoitiin Suomessa suhteellisen vähän. Tuolloin ilmoituskynnys oli erittäin korkea, ja seksuaalirikokset oli monesti piilotettu yhteiskunnassa. Raiskaus oli monelle uhrille vaikea ja häpeällinen kokemus, eikä oikeusjärjestelmä tarjonnut yhtä selkeää suojaa kuin nykyään.

Poliisin tietoon tulleet raiskaukset olivat suhteellisen harvinaisia, ja yhteiskunnallinen keskustelu seksuaalirikoksista oli rajoittunutta.


2014:

Vuonna 2014 poliisin tietoon tuli 1 009 raiskausta, mikä oli merkittävä kasvu verrattuna vuoteen 1976.

Raiskauksen määritelmä oli laajentunut ja seksuaalirikoslaki oli muuttunut: vuosituhannen vaihteessa lainsäädännöstä tuli tarkempaa, ja raiskaus määriteltiin tarkemmin sukupuolettomasti (ei vain naisten raiskaus miesten toimesta).

Ilmoitusalttius oli kasvanut. Yhteiskunnassa oli alettu käsitellä seksuaalirikoksia avoimemmin, ja uhrien oli helpompi hakea apua ilman pelkoa leimautumisesta.



Selitykset kasvuun

1. Lainsäädännön ja määritelmän muutokset:

Raiskauksen määritelmä laajeni 1990-luvun aikana, jolloin myös laittomasti suoritettu seksi ilman suostumusta alettiin nähdä raiskauksena. Tämä muutos lisäsi tilastoitujen tapausten määrää.



2. Ilmoitusalttiuden kasvu:

1980-luvulta lähtien naisten oikeudet ja seksuaalinen itsemääräämisoikeus vahvistuivat. Tämän seurauksena enemmän uhreja uskalsi ilmoittaa rikoksista poliisille.



3. Seksuaalinen häirintä ja väkivallan yleistyminen:

1970- ja 1980-luvuilla seksuaaliset väkivaltarikokset eivät olleet yhtä näkyviä. Vuonna 2014 näkyvyys oli kuitenkin paljon parempi, ja yhteiskunnassa oli alettu tunnistaa seksuaalinen häirintä ja sen kytkökset raiskauksiin.



4. Alkoholin ja huumeiden lisääntynyt käyttö:

1976: Suomessa alkoholin käyttö oli jo melko yleistä, mutta se lisääntyi voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Tämä on voinut edesauttaa raiskausten määrän kasvua, sillä alkoholilla on tunnetusti vahva yhteys seksuaalirikoksiin.




Yhteenveto:

Raiskauksien määrän kasvu vuodesta 1976 vuoteen 2014 johtuu pääasiassa lainsäädännön muutoksista, ilmoitusalttiuden noususta ja seksuaalirikosten näkyvyyden lisääntymisestä yhteiskunnassa. Vaikka todellisten raiskaustapausten määrä on varmasti kasvanut, suuri osa tilastoinnin muutoksista on myös selitettävissä näillä tekijöillä."

Jos sitten jollain on parempaa tietoa, niin se kiinnostaisi. Tosin pääsääntöisesti/aina kyse on nikkien tarinoinnista, mikä on ikävää, koska paskapuheesta tulee faktaa

Susanne tapauksessa näyttää mielestäni siltä, että tekijä on tuntenut uhrin. Tuskin sinne kellariin olisi menty ilman ääniä ja kamppailua, jos tekijä olisi ollut Susannelle täysin tuntematon.

[Ellilä]

Murhainfon "murharyhmä" etsi aikanaan tästäkin tapauksesta tietoja ja vinkkejä.
Ainakin yhden heistä (varovainen) arvio oli, että tekijä olisi sama kuin Helena Korlinin surmassa.

Nyt kun lukenut toisesta ketjusta Doctor Lecterin perinpohjaisen postauksen Carl-Eric Björkqvistin edesottamuksista, niin heti pistää silmään sarjamurhaajan profiili: työnvieroksuja, holtiton, päihdeongelmainen, häiriintynyt suhde naisiin, väkivaltainen,

Mutta, iso mutta syyllistynyt raiskauksiin 1971 ja -74, joista mies vuonna 1975 tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan, joten se siitä. Susanne Lindholmin murhan aikaan 1976 Björkvist istui kiven sisässä. Ymmärtääkseni tuollaiset tuomiot pannaan heti täytäntöön, ja onko tuolloin päässyt saman tien lomille.

[Catdog]

Korlinin myöhemmin surmannut Ceeli Björkqvist oli siis virallisen tiedon mukaan vankilassa Susannen surman aikaan. Mutta Ceelihän tunnetusti kuului vauraaseen vaikutusvaltaiseen sukuun, ja olisiko se ollut vuonna 1976 kummoinen ostos järjestää vankilan kirjanpitoon merkintä että Ceeli ei olisi ollut lomalla Susannen murhayönä, vaikka olisi todellisuudessa ollut. Tai olisi ollut epävirallisella lomalla kokonaan ohi paperien. 'Pitäähän pojan ny friiduja kattomaan päästä kun on kesäkin vielä..' Ceeli istui käsittääkseni Katajanokalla eli kutakuinkin kotimaisemissaan, joten matka Helsingin keskustaan ja Sofianlehdonkadulle oli lyhyt.

Vankilan henkilökuntaa saattoi olla Ceelille ja suvulleen osin tuttua seinien ulkopuoleltakin. Sopivasti viinaan menevälle työntekijälle saattoi olla vaikka suurin piirtein kossupullo riittävä lahjus siitä että Björkqvistin kohdalle laitettiin valheellisesti ruksi tuon la-su yön kohdalle. Vähän kuin Rööperissä aikoinaan. Tarvittaessa sopiva rahasumma varmasti myös järjestyi, olihan Ceelille yöelämä ja naiset ehkäpä se tärkein juttu elämässä. Tai jos tuli hätä käteen Susannen yllättäen kuoltua Ceelin loman aikana, en ihmettelisi jos sopiva lahjuspyöräytys pystyttiin tekemään vasta sittenkin, esim. pappa betala. Ceelin kohdalla toimineiden mahdollisesti heikkoa moraalia saattoi heikentää entisestään ajattelu, että kyseisen suvun kanssa yhteistyöstä saattoi olla pidempiaikaistakin hyötyä. Nykyvankiloissakaan ei aina ole niin mustavalkoista se, kummalla puolella pöytää kukakin on. Siirtyipä äskettäin yksikin vartija maassamme muutamaksi vuodeksi työpaikalleen 24/7, nyt ilman avaimia.

Susanne Lindholmin ja Helena Korlinin surmissa on monia yhtäläisyyksiä, kuten ainakin maantieteellinen sijainti, ajoittuminen 70-luvun jälkipuoliskolle, uhriprofiili, seksuaalinen väkivalta sekä kuolinsyy kuristuminen. Tavallaan looginen jatkumo Ceelin rikollisuralla olisi ollut käydä myös surmaamaan naisia (siis muitakin kuin Korlin), raiskattuaan heidät ensin. Aiemmista, pelkistä raiskauksista oli seurannut varmuudella linnareissu.

Korlinin ja Lindholmin ystävyyttä ei kaiketi ole koskaan missään lähteessä suoraan vahvistettu, mutta heidän on tulkittu liikkuneen ainakin laajasti katsottuna samoissa piireissä ja mahdollisesti ainakin tietäneen toisensa. Koska Ceeli tunsi Korlinin, ei siis ole mahdotonta etteikö Ceeli olisi tuntenut/tiennyt myös Susanne Lindholmin. Hyvin mahdollisesti Ceeli oli joskus ainakin nähnyt Susannen yöelämässä, ja mitäköhän oli miettinyt.

[LexVeritas]

Minusta jos joku tuomittu raiskaaja-tappaja pitää tähän mutulla nimetä epäillyksi, niin olkoon tosiaan Jalo Eetu Seppänen, joka tuskin jäi kaikista rikoksistaan kiinni.

[Ellilä]

Korlinin myöhemmin surmannut Ceeli Björkqvist oli siis virallisen tiedon mukaan vankilassa Susannen surman aikaan. Mutta Ceelihän tunnetusti kuului vauraaseen vaikutusvaltaiseen sukuun, ja olisiko se ollut vuonna 1976 kummoinen ostos järjestää vankilan kirjanpitoon merkintä että Ceeli ei olisi ollut lomalla Susannen murhayönä, vaikka olisi todellisuudessa ollut. Tai olisi ollut epävirallisella lomalla kokonaan ohi paperien. 'Pitäähän pojan ny friiduja kattomaan päästä kun on kesäkin vielä..' Ceeli istui käsittääkseni Katajanokalla eli kutakuinkin kotimaisemissaan, joten matka Helsingin keskustaan ja Sofianlehdonkadulle oli lyhyt.

Vankilan henkilökuntaa saattoi olla Ceelille ja suvulleen osin tuttua seinien ulkopuoleltakin. Sopivasti viinaan menevälle työntekijälle saattoi olla vaikka suurin piirtein kossupullo riittävä lahjus siitä että Björkqvistin kohdalle laitettiin valheellisesti ruksi tuon la-su yön kohdalle. Vähän kuin Rööperissä aikoinaan. Tarvittaessa sopiva rahasumma varmasti myös järjestyi, olihan Ceelille yöelämä ja naiset ehkäpä se tärkein juttu elämässä. Tai jos tuli hätä käteen Susannen yllättäen kuoltua Ceelin loman aikana, en ihmettelisi jos sopiva lahjuspyöräytys pystyttiin tekemään vasta sittenkin, esim. pappa betala. Ceelin kohdalla toimineiden mahdollisesti heikkoa moraalia saattoi heikentää entisestään ajattelu, että kyseisen suvun kanssa yhteistyöstä saattoi olla pidempiaikaistakin hyötyä. Nykyvankiloissakaan ei aina ole niin mustavalkoista se, kummalla puolella pöytää kukakin on. Siirtyipä äskettäin yksikin vartija maassamme muutamaksi vuodeksi työpaikalleen 24/7, nyt ilman avaimia.

Susanne Lindholmin ja Helena Korlinin surmissa on monia yhtäläisyyksiä, kuten ainakin maantieteellinen sijainti, ajoittuminen 70-luvun jälkipuoliskolle, uhriprofiili, seksuaalinen väkivalta sekä kuolinsyy kuristuminen. Tavallaan looginen jatkumo Ceelin rikollisuralla olisi ollut käydä myös surmaamaan naisia (siis muitakin kuin Korlin), raiskattuaan heidät ensin. Aiemmista, pelkistä raiskauksista oli seurannut varmuudella linnareissu.

Korlinin ja Lindholmin ystävyyttä ei kaiketi ole koskaan missään lähteessä suoraan vahvistettu, mutta heidän on tulkittu liikkuneen ainakin laajasti katsottuna samoissa piireissä ja mahdollisesti ainakin tietäneen toisensa. Koska Ceeli tunsi Korlinin, ei siis ole mahdotonta etteikö Ceeli olisi tuntenut/tiennyt myös Susanne Lindholmin. Hyvin mahdollisesti Ceeli oli joskus ainakin nähnyt Susannen yöelämässä, ja mitäköhän oli miettinyt.

Miksi ei, mutta poliisit on kyllä voineet helposti selvittää istuiko mies sellissään vai ei. Ei Suomen vankiloista ihan noin vain lampsita ulos ja sisään, varsinkin kun ei ollut avovankila. Yhden vartijan lahjominen on varmasti mahdollista, mutta että kaikkien on jo täysin epärealistista. Toisekseen nähdä suuri vaiva vartijan tai vartijoiden lahjomiseen, jotta nämä päästävät pois - miksi täysin holtition, viinaan menevä Björkvist edes pailaisi vankilaan?

Björkvist oli täydellinen kandidaatti Lindholmin murhaan, siis jäätyään muutama vuosi myöhemmin kiinni Korlinin murhasta. Tapaus sai valtavan julkisuuden. Poliisit kävi ja käy aina tapausta muistuttavien rikosten tekijät, seksuaalirikolliset ja väkivaltaiset henkilöt läpi. J-E Seppänen pääsi tosin ekalla tarkastuksella Helena Mäntylän tapauksessa läpi, virhe mitä poliisi avoimesti katui. Korlinin ja Lindholmin tapaukset sai tosiaan valtavan julkisuuden, lehdet palkkailivat omia etsiviään, vihjeitä tuhansia ja joita tulee edelleen, on vaikea uskoa että sellaista seikkaa kuin Björkvistin luvatonta lomaa vankilasta ei olisi tullut esille, nimittäin myös toiset vangit tietävät ja puhuvat. Ja ei ne poliisit tyhmiä ole, silloinen henkirikosten selvittämisprosentti oli jossain 95, mikä kertoo jotain. Kyllä ne jotain osaavat.

Pakko uskoa että siellä se istui.