Allvien kirjoitti: Ke Maalis 19, 2025 6:16 pm
Tässä on hiukan oikeuskäytäntöä, joka osoittaa, miksi väitteesi eivät ole kovinkaan vakaalla pohjalla.
Tässä tapauksessa impulsiivisuudesta ei ole esitetty mitään sellaista näyttöä, joka oikeudellisesti horjuttaisi suunnitelmallisuuden arviointia. Murhan tunnusmerkistöön kuuluva vakaa harkinta ei edellytä pitkäaikaista suunnittelua viimeistä yksityiskohtaa myöten, vaan jo se, että tekijä on pitänyt surmaamista yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona ennen tekoa, täyttää kriteerin. Vakaata harkintaa ei poista pelkästään se, että tekijä välillä epäröi päätöksessään, jos hän kuitenkin lopulta valitsee tappamisvaihtoehdon. (KKO 2005:44)
Ampuma-aseen esilläolo, aiemmat uhkaukset (esittämistilanteisiinsa ja -tapoihinsa nähden uhkaukset ovat olleet vakavasti otettavia, ja ne ovat myös osoituksena siitä, että ajatus puolison tappamisesta ei ole syntynyt äkillisesti), aseen pitäminen käyttövalmiina uhrin saapuessa yhteiseen asuntoon ja erityisesti se, että tekijä vei teon päättäväisesti loppuun ilman mitään yritystä keskeyttää toimintaansa, viittaavat vakaaseen harkintaan. (KKO 2004:80) Vakaata harkintaa ei kumoa se, että tekijä ei paennut tai että hän yritti selittää tekoaan jälkikäteen. Muutenhan omaa vastuuta voisi lieventää jättäytymällä vain passiiviseksi ja keksimällä jälkikäteen näennäisiä syitä teolleen. Rikos tulee täytetyksi, kun uhri kuolee. Tämän jälkeisillä toimilla ei periaatteessa ole enää vaikutusta surmaamisteon törkeysarvostelussa.
Taloudellinen tai emotionaalinen kuormitus eivät ole oikeudellisesti merkittäviä lieventäviä seikkoja eivätkä vaikuta sen arviointiin, onko teko tehty vakaasti harkiten. (KKO 2005:48) Jos ne olisivat, käytännössä mikään tappo ei olisi murha, vaan kaikki teot arvioitaisiin tunteenomaisiksi ja impulsiivisiksi. Henkirikokset suoritetaan usein ärsytetyssä ja kiihtyneessä mielentilassa, eli olosuhteissa, joissa kyky harkintaan ja punnintaan on alentunut. Tällä ei kuitenkaan välttämättä ole harkintaa koskevan tunnusmerkin soveltamisen kannalta merkitystä, kunhan tekijän edeltävä toiminta on osoittanut vakaata harkintaa osoittavaa etukäteissuunnittelua ja valmistelua. (KKO 2004:119). Edes uhrin tunnustama avioliiton ulkopuolinen sukupuolisuhde ei tee ymmärrettäväksi syytetyn äärimmäistä reaktiota tämänlaisessa tilanteessa (KKO 2004:80). Suunnitelmallisuus voi ilmetä myös siinä, että tappamista on harkittu jo ennen itse tekoa, vaikka lopullinen päätös tehtäisiin lyhyellä varoitusajalla. Tunnusmerkistö ei edellytä, että teko kaikilta osin toteutetaan suunnitelman mukaisesti. (KKO 1980 II 59).
Raakuuden ja julmuuden osalta merkitystä ei ole vain sillä, kokiko uhri kipua, vaan myös itse tekotavalla. Ampuma-aseen käyttö pään alueelle lähietäisyydeltä täyttää yleensä raa'an ja julman tekotavan tunnusmerkit, useiden laukausten ampuminen lähietäisyydeltä kahdessa erässä osoittaa päättäväisyyttä ja kylmäverisyyttä. (KKO 2004:80). Tähän nähden vielä raskauttavampaa on, että uhri oli mahdollisesti tajuissaan ampumisen jälkeen, vasta uhriin pään alueelle kohdistuneet iskut lopulta johtivat tajun menettämiseen ja uhrin menehtymiseen. Toisaalta se, että uhri saattoi menettää tajuntansa ensimmäisestä iskusta, ei myöskään poista raakuuden ja julmuuden arviointia (KKO 2000:3).
Oikeus ei arvioi tapausta sen perusteella, miltä syytetyn jälkikäteen annetut selitykset kuulostavat, vaan sen perusteella, mitä konkreettinen näyttö osoittaa. Tähän mennessä asiassa esitetyd tiedot impulsiivisuudesta tai muista stressitekijöistä eivät näyttäydy oikeuskäytännönkään valossa millään tavalla uskottavana selitykselle teolle.
Lainaustorni kaadettu
-NILS-
Setan homoikoni oli puolisoaan pettävä huithapeli. Ikävää, että tällaisia asioita tulee ilmi ihmisestä kuoleman jälkeen, kun on pidetty niin puhtoista imagoa ja ylistetty maasta taivaisiin, kun uskalsi olla julkinen homo.
