Ja kukas se sillä hääräilikään taas kerran "hyvällä ja kivalla asialla"; Riku Rantala. Rantala on laajalti tunnettu kaarnalaivan kapteenina, jonka esittelemä huikea bisnesidea muslimimiesten tekemistä kaarnalaivoista teki veronmaksajain lompakkoon muutaman sadantuhahnen euron kokoisen aukon.
Rikua Rantala haluaa auttaa - kaikkihan me haluamme auttaa - kehitysmaiden lapsia. Sille auttamiselle ei ole loppua näkyvissä, sillä kehitysmaiden väestö kasvaa hillittömästi kokoajan - ja me typerykset autamme heitä lisääntymään ja tuemme siinä samalla uusien "ilmastopakolaisten" (lue: haittamaahanmuuttajien) tunkua tuohon joskus niin sivistyneeseen Eurooppaan raiskailemaan, ryöstämään, pahoinpitelemään, murhailemaan ja loisimaan.
Ja nyt, nyt Eurooppa satsaa puolustukseen! Heitäkö me puolustamme? Me, joilta on jo viety vapaus sanoa, viety mahdollisuus turvalliseen elämään, viety mahdollisuus käyttää maksamansa verot oman yhteiskunnan ja oman kansan hyvinvoinnin edistämiseen. Heitäkö meidän pitää puolustaa? Vai puolustammeko velkaista ja arvotonta kotiamme? Vai puolustammeko muslimimiesten oikeutta pukea lapsivaimonsa kaapuun? Että senkö vuoksi lähtisimme rintamalle?
Takaisin Nenäpäivään:
Seuraava lainaus Brother Christmas-ketjusta sivulta 34:Mihin Nenäpäivän keräämät varat käytetään?
Nenäpäivä auttaa maailman lapsia hankkien varoja yhdeksän järjestön pitkäkestoisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin Afrikassa, Aasiassa sekä Etelä-Amerikassa. Nenäpäivän keräystuotolla järjestöt edistävät lasten koulutusta ja turvaa, vahvistavat perheiden ja yhteisöjen asemaa sekä tekevät työtä lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Nenäpäivän varoilla tuetaan myös Nenäpäivän lisenssintarjoajan brittiläisen Comic Reliefin kautta kehitysyhteistyötä Afrikassa.
Nenäpäivä-kampanja voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti lukuisten kumppaneiden tuella.
Helsingin Sanomain pääkirjoituksessa 23.3.2025 on osuva otsikko:annaanna kirjoitti: Ma Huhti 16, 2018 12:28 am Pitäisiköhän Brother Chirstmasinkin mahdollistaa lahjoittajille maksimaalinen näkyvyys?
Niinkuin Nenäpäivässä. Televisiossa show, jossa julkkiksi paistattelemassa, lahjoittajia kiitellään ääni väristen, yritetään puristaa mökinmummoilta viineisetkin roposet surkeita lapsikohtaloita esittelemällä, ilman someidiootteja.
Tai voisihan someidiootitkin osallistua, niinkuin Nenäpäivässäkin. Paistatella hyväntekijänä eikä jäädä enää ilman julkisuutta, anonyymiksi lahjoittajaksi, joka ei hae kansallista näkyvyyttä.
Toin tämän Nenäpäiväbrändin vertailukohteeksi tähän ketjuun. Kun on esitetty kohtuuttomasti, että BC-toiminnassa oltaisiin mukana poikkeuksellisen julkisuushakuisesti. Että tosiasiassa löytyy kyllä todella raskaan sarjan toimijoita sillä saralla Suomessa. Joka kaupan kassalla punaneniä, siitä lähtien markkinoitu. BC on kotikutoinen heppu tässä kategoriassa.
HS tosin ei tohdi arvostella Nenäpäiväksi nimettyä pyhäinkuvaa, vaan arvostelun kohteena ovat - tosin ansaitusti - Apuna ry:n Anteeksi Pekka -tyyppiset perseilyt. Ne nähdään tuomittavina - mitä ne ovatkin - mutta keräykset maailman orvoille ja nälkää näkeville nähdään ilman muuta mahtavana juttuna. Tämä koko case on kuin SDP pienoiskoossa; kaukaisten maiden asiat aina ensin, oma maa sitten jos aikaa ja rahaa jää.
Jostain syystä Nenäpäivä on arvostelun yläpuolella, vaikka sen keräämistä varoista osa menee julkimoiden perstaskuun, lisenssin haltijalle yms. Sama kansa joka maksaa innolla Nenäpäivästä, maksaa samalla innolla kryptovaluuttahuijareille. Tarve olla hyvä ja tarve rikastua ovat niin syvällä, että lähdetään moisiin hullutuksiin. Huijarit, gepardihattuiset diktaattorit ja kehitysyhteistyön kanssa puuhastelevat nauravat matkalla pankkiin - ja vielä leveämmin tullessaan pankista pois ja asettautuessaan limusiinin takaistuimelle. Taas kerran tyhmä kansa maksoi.
Entä mikä sitten tekee oman haudan kaivamisesta niin suositun, että siihen halutaan osallistua ihan yritysten, yritysjohtajien, poliitikkojen, yhteiskunnan hyväosaisten ja tietysti vasemmistolaisaatteen mädättämien taiteilijoiden tahoilta?
Tarve esittää hyvää ihmistä. Sellaista myötätuntoa huokuvaa, joka on syvästi huolissaan ja joka liikuttuu kun havaitsee kärpäsilmäisiä neekerilapsia.
Minä en kuulu heihin. Kusetus näkyi jo 70-luvulla kun havaitsin mihin rahat menevät ja mitä niillä hankitaan.
- Joillakin niiden havaitsemisiin ei ihmisikä riitä.
Maat, jotka ovat ikuisessa hädässä, joiden väestö kasvaa sodasta ja nälänhädästä huolimatta jatkuvasti ja maat, joiden ainoa vientituote on mitään osaamattomat ihmiset - heille on tosin Euroopassa aivan uudenlainen nimi: Huippuosaajat.
- Näitä ikuisen hädän maita yhdistää suurelta osin kolme asiaa; neekerit, hiekkaneekerit ja islam.
Ehkä 20 prosenttia on joitain muita. Heistä saattaisi jotain hyödyllistä tullakin.
https://nenapaiva.fi/nenapaiva-show-2025-esiintyjat/