VäriTV kirjoitti: Ma Maalis 24, 2025 6:50 pm
-Dementtia osastolla työskenneltyäni en näkisi mahdottomana että tässä tapauksessa voisi olla kyseessä alkava/edennyt neurologinen sairaus
Ikävää ja valitettavaa
Muistisairaudet ja rikosoikeudellinen vastuu – kun mieli muuttuu, mutta laki pysyy
Kun iäkäs henkilö joutuu epäillyksi vakavasta rikoksesta, yleinen reaktio on hämmennys. Näin harvoin tapahtuu – eikä syyttä. Tilastojen mukaan suurin osa väkivaltarikoksista on nuorehkojen ja keski-ikäisten miesten tekemiä. Mutta mitä tapahtuu, kun rikoksesta epäillään yli 80-vuotiasta henkilöä? Voiko iän tuoma hauraus ulottua myös mieleen niin, että teko ei ole enää täysin hänen hallittavissaan?
Yksi mahdollinen taustatekijä on muistisairaus, ja erityisesti otsalohkodementia (frontotemporaalinen dementia, FTD), jonka vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle kuin vain unohteluun. FTD alkaa usein käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutoksista. Potilas saattaa menettää impulssikontrollin, empatiakyvyn ja sosiaalisen hienotunteisuuden – joskus ilman, että hän itse sitä tiedostaa. Läheiset saattavat ihmetellä, miten rauhallisesta ja hyväntahtoisesta ihmisestä on tullut äkkipikainen, ärtyisä tai pakkomielteinen.
Rikosoikeuden näkökulmasta henkilön syyntakeisuus on ratkaiseva kysymys. Suomessa jokainen on vastuussa teoistaan, ellei voida osoittaa, että mielenterveyden häiriö esti ymmärtämästä tekonsa laatua tai seuraamuksia. Tässä kohtaa astuvat kuvaan oikeuspsykiatriset mielentilatutkimukset. Jos käy ilmi, että henkilön sairaus on heikentänyt merkittävästi hänen arvostelukykyään tai todellisuudentajuaan, rangaistusvastuu voi muuttua – joskus jopa poistua.
Otsalohkodementia on erityisen haastava, koska sen alkuvaiheet voivat jäädä huomaamatta. Potilas voi vaikuttaa fyysisesti hyväkuntoiselta ja puheeltaan selvältä, vaikka käyttäytyminen olisi poikkeavaa. Jos tällainen henkilö ajautuu ristiriitatilanteeseen – esimerkiksi omaisuuteen liittyvän kiistan tai väärinymmärryksen keskelle – hänen kykynsä käsitellä tilannetta rauhallisesti voi olla heikentynyt. Näin voi syntyä teko, jota hän aiemmin ei olisi koskaan tehnyt.
Tällaiset tapaukset eivät vähättele teon vakavuutta tai sen aiheuttamaa surua. Mutta ne muistuttavat meitä siitä, että rikosoikeudellinen vastuu ei ole mustavalkoinen kysymys. Vanhuus ei vapauta vastuusta, mutta sairaus voi muuttaa vastuun luonnetta. Yhteiskunnan tehtävänä on paitsi tutkia rikokset, myös ymmärtää, milloin kyse on enemmän sairaudesta kuin pahuudesta.