Tenderloin kirjoitti: Ma Maalis 24, 2025 9:41 pm
Oliko Karpolla jotain tietoa joka ei saanut päästä päivänvaloon ja mies raivattiin tieltä.
Aika viime hetkeen jättivät tieltä raivaamisen. Varmaan pitivät kiivasta palaveria jossain sote-mafian kellarissa, että sen pitää tapahtua nyt, tai se ehtii kuolla omia aikojaan. Oli kaatumassa hautaan jo, enemmän vaakatasossa kuin pystyssä, niin pidettiin hirmuisesti kiirettä, että ehdittiin tönäistä juuri ennen kuin tömähti.
Joka tuollaisia älyttömyyksiä ehdottelee, voisi edes yrittää tarjota, mitä se "jokin tieto" voisi mahdollisesti olla.
Ei se ole silloin "arka aihe" jos ei siitä puhumisella ole mitään vaikutusta mihinkään. On olemassa muutamia demokratiaan ja demokraattisiin järjestelmiin kuuluvia fantasioita. Yksi niistä on sellainen, että kun "suuri yleisö" vaan "tehdään tietoiseksi" ihan mistä tahansa, niin se "nousee takajaloilleen" ja "vaatii muutosta", joka sitten on "aivan pakko" sille antaa, ja sen seurauksena "kaikenlaiset kähmijät ja hyväveliverkostot" kokevat "kirveleviä tappioita." Siinä on seitsemän kohdan verran bullshittiä, joista jokaiseen voisi kommentoida jotain.
Jokainen voi kysyä, miten paljon Karpon toiminta lopulta muutti asioita? En sano tätä retorisena kysymyksenä, johon odotettu vastaus on, että "ei yhtään." Oikeasti oletan, että muutti jotain tai joudutti jotain, mutta yllättävän vähän verrattuna siihen, miten joku voisi toivoa tai kuvitella, että asioiden paljastamisella tai julkisuuteen tuomisella voi vaikuttaa. Tämä siksi, että demokratia ei oikeasti ja historiallisesti, hallinnan tapana, ole menetelmä tehdä päätöksiä, vaan jalkauttaa päätöksiä, jotka on tehty valmiiksi demokraattisen prosessin ulkopuolella, ja osallistaa hallintoalamaiset niihin.
Esimerkiksi Amerikassa eivät republikaanit tai demokraatit kumpikaan tee mitään niin hyvää, että kenenkään kannattaisi siitä keuhkota tai hampaita kiristellä. Mutta molemmat uskovat, että vastapuoli tekee jotain niin sietämättömän pahaa, että siitä kannattaa.
Varmuudella voi lähinnä sanoa, että Karpo onnistui, kuten muistelen hänen itse yhdessä haastattelussa sanoneen, "ärsyttämään tiettyjä tahoja." Lisäksi tekemään hyvän mielen yksittäisille ohjelmiensa aiheina olleille henkilöille. Niiden, jotka uskovat, että täysin avoin tiedonvälitys ja joka mahdollisen asian paljastaminen ja alistaminen julkiselle päätöksenteolle tekisi Suomesta maanpäällisen paratiisin, kannattaa edelleen syventyä Hollywoodiin ja Aku Ankkaan, eikä pistäytyä reaalitodellisuuden puolella nolaamassa itseään.
Tämä johtuu siitä, että Hollywoodissa ja Aku Ankassa moraalisesti suoraselkäiset ihmiset tarvitsee vain käsikirjoittaa hyviksi kahvikupposen ääressä. Todellisuudessa tarvitaan ensinnäkin erittäin paljon tietoa siitä, miten asiat päätetään ja ratkaistaan hyvin ja oikein. Tällainen tieto on harvinaista ja vaikeasti hankittavaa. Sitten tarvitaan erittäin paljon tietoa siitä, miten toimitaan niiden kanssa, jotka eivät halua päättää ja ratkaista asioita hyvin ja oikein, vaan ovat vaikkapa laiskoja, tyhmiä tai korruptoituneita.
Hannu Karpon kritiikitön fanittaminen sisältää ensinnäkin ajatuksen, että ihmiset voi nolata ja rangaista hyviksi. Ensimmäinen ongelma on siinä, että joitain ei hetkauta, vaikka miten nolaisit julkisesti. Loosiveljet vaan sanovat, että "mies saa vähän kritiikkiä, mut siinähän se menee." Toinen on julkisuuden hallinta niin, että samaan loosiin kuuluva paikallisen lehden päätoimittaja ottaa kritiikin hoitaakseen. Ei niin, että ylistää kritiikin kohdetta. Vaan niin, että nolaa hänet tavalla, josta ei ole yhtään mitään seurauksia. "Valtuutettu Makkosen bisneksiä tarkastellaan taas että hm hm." Kansa luulee nähneensä verta ja kieriviä päitä, mutta oikeasti kaikki jatkuu entisellään. Kolmas on se, että byrokraatin tai sotebisneksen tekijän on kritiikki joka tapauksessa vaan kestettävä. Vaikka tuntuisi pahalta, eikä kukaan suojelisi. Mutta mitä sitten, jos raha jatkaa tulemistaan?
Toisena kritiikitön fanittaminen sisältää ajatuksen, että ihmiset voi nolata ja rangaista viisaiksi. Äärimmillään tämä sisältää ajatuksen, että demokratia olisi täydellinen systeemi, jos eivät epätäydelliset ihmiset sössisi sitä. Motivaatio sössimiselle voidaan poistaa siten, että paljastetaan julkisesti kaikki sössijät. Kun kaikki sössijät on paljastettu, tuloksena on puhdas ja optimaalinen systeemi.
En sano, että Karpolla itsellään oli mitään tiettyä idealistista tai kyynistä motiivia. En sano, että hän oli millään tietyllä tavalla paha tai hölmö. Siis siten, että yliarvioi omat mahdollisuutensa vaikuttaa, tai hyödynsi kohtaamiaan ongelmia omaksi edukseen. Oletan, että hän keskittyi tekemään työtään toimittajana. Väittämättä edes, että se on mikään lopullinen totuus. Jotkut vaan saattavat ajatella, että karpoilemalla maailma pelastuu, tai että valtaapitävät tahtovat estää sen hinnalla millä hyvänsä, ja tästä olen eri mieltä.
