Lasten kertomukset

[Joosua]

...
••••••
Edelleen ihmettelen miksi viaton perheen äiti joutuu moiseen ryöpytykseen? Pedonluku pyörii perheessä ja kakkumamma tuomitaan kahdesta rikoksesta, joita ei ole tehnyt.
Ehkä se 666 todella asui perheessä.

Mitä, jos miettisit hetkisen omaa vuosikausien ajan jatkunutta toimintaasi? Saatko valaistuksen vai jatkatko edelleen ihmettelemistä? Ihminen on laumaeläin.

Eräässä viestissä kyseenalaistit esille tuomaani salaliittoa. Huomaatko nyt, salaliitto ulottuu tälle palstallekin?

[Pieni liekki]

Eräässä viestissä kyseenalaistit esille tuomaani salaliittoa. Huomaatko nyt, salaliitto ulottuu tälle palstallekin?

Mikä olikaan määritelmäsi salaliitolle? Ettei taas keskusteltaisi niin, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.

[Joosua]

Eräässä viestissä kyseenalaistit esille tuomaani salaliittoa. Huomaatko nyt, salaliitto ulottuu tälle palstallekin?

Mikä olikaan määritelmäsi salaliitolle? Ettei taas keskusteltaisi niin, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.

Salaliiton määritelmä ei suinkaan ole minun kehittelemäni. Seuraavassa voit saada aiheesta tietoa,

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salaliitto

[MEG]

Jos lasten alkuperäiset kertomukset ja niistä seuranneet tuomiot ovat totuus, niin miksi astuivat esiin perumaan puheensa purkaakseen syyllisten tuomiot?. Riittäisikö epävarma koppikorvausten jako osuus unohtamaan äidin joka toistuvasti piti painiotteessa, Kukan raiskatessa häntä lapsena. Vain yhden kertomuskohdan mainitakseni. Voisivatko Seri tuomioon yhä uskovat itse kuvitella toimivansa samoin , saman väitetyn lapsuuden kokeneena.

[Joosua]

Tähän asiaan löytyy niin puolesta kuin vastaankin argumentteja, kuten palstalta voi lukeakin.

Mutta eiköhän jotakin totuutta saada esiin kun käräjäoikeus - hovioikeus - korkein oikeus rumba käydään pariin kertaan läpi aluksi, kuten Ulvilaan liittyvissä jutuissa tapana on. Lähelle 10 vuotta voi helposti mennä. Ja sittenhän on taas aika jonkun muuttaa kertomaansa ja taas aletaan alusta. Huomioiden lasten ikä, on ehkä puolen vuosisadan oikeuspläjäys tiedossa. Todella hyvää myytävää medialle ja kasapäin kirjojakin kirjoitetaan.

Tämä on yhteiskunnallisesti niin tärkeä asia että yhtään kiveä ei saa jäädä kääntämättä. Ja onhan sitten oikeudellisista asioista kiinnostuneille seurattavaa. Tältä palstaltakin voi löytyä joitain kiinnostuneita.

[Miss Holmes #1]

Totta!

Mä olen tuota syntyä miettinyt Rämön&kump kirjaa lukiessa.


Lapset ovat aikoinaan, ensimmäisen tuomion aikaa, selkeästi pelänneet sekä äitiä että Amandaa. Uskoneet ja luulleet heidän surmanneen isän.

Pienelle lapselle tuo on melko luonnollinen reaktio, koska kenelle tahansa meistä murha on pelottava asia.

Lasten kertomuksiin liittyy myös oleellisesti Amanda.
Jostain nuo murhayön tapahtumiin liityvät tarinat ovat saaneet alkunsa. Kaikki ainakin toistavat tarinoissaan, että Ammi kertoi.

Amandalla oli tapahtumien jälkeen selkeästi vaikeuksia sopeutua sääntöihin. Kostiko hän ‘sääntöjä’ sepittämällä kauhutarinoita pienemmille?

Amanda kuitenkin oli vastuullinen pienistä vastaanottokodissa. Huolehtiva ja turva.
Mikä sai hänet tutussa ympäristössä muuttumaan?

Kuitenkin lääkärit olivat huolissaan Amandan alkuunsa loppuneesta terapiasta.
Onko käsittelemätön trauma vaikeuttanut sopeutumista?

Minusta sijaisvanhempien kertomukset tilanteesta Amandan kanssa vaikuttavat hyvin normaaleilta ja tavanomaisilta kuvauksilta tilanteesta, jossa lapsi yrittää hallita koko perhettä.

Onko tuo tilanne ollut aina sama ja siitä Annelin kertomukset Amandan kohteluun isänsä taholta?

Olen seurannut hyvin läheltä avioeroa, jossa varhaisteini reagoi hyvin voimakkaasti vanhempien eroon ja projisoi voimakkaasti pahaa oloaan alistamalla pikkusisaruksiaan, liehittelemällä äidin uutta puolisoa ja terrosoimalla isän kotia mm jättämällä vesihanoja öljylämmitteisessä talossa tulikuumalla valumaan vuorokausiksi, polttamalla posteja, tukkimalla wcpönttöjä tavaroilla ja talousparerilla.
Kaiken tietenkin edelleen aikuisena kieltäen.

Tuossa tapauksessa vanhemmat eivät ymmärtäneet lapsen pahaa oloa ja terapia jäi saamatta.

Toimintatapa on ikävä kyllä juurtunut aikuiseen naiseen. Hän syyttää kaikesta elämässään muita, etenkin vanhempiaan.
Säälittävää katseltavaa ja kuunneltavaa, kun kaikki yli 30-kymppisen epäonnistumiset on vanhempien syytä.

[MEG]

Yllä mielenkiintoista teorisointia sisarusten mahdollisista suhteista ja Ristiriidoista. Mutta tuo ei tuo valaistusta peruskysymykseen, miksi lapset aikuistuttuaan ilmaantuisivat perumaan puheensa ja pesemään puhtaaksi hirviö pariskunnan teot. Jos aiemmat puheensa ja tuomio oikea.

[Miss Holmes #1]

Aikuisen ”terroristin” alistava vaikutus heikastuu tarinassani edelleen nuorempiin sisaruksiin ja koko perheeseen.

Nuoremmat ovat onneksi tajunneet hakea ulkopuolista tukea aikuistuttuaan ja pystyvät elämään asian kanssa rikkoutumatta enää uudestaan ja uudestaan.

Osaavat myös suhtautua esikoiseen niin, ettei hänen syytökset ja käytös ei enää heilauta heitä pahemmin.

Vanhemmat ovat heikompia. He eivät koskaan ole käsitelleet asiaa keskenään.
Ja nöyrtyvät huonoon käytökseen edellä. Pomppivat aikuisen ”lapsen” pillin mukaan.

Kokevat molemmat syyllisyyttä, jolle eivät osaa itse määrittää syytä.
Ja sitä kautta ’ruokkivat’ tuota sairasta asennetta vuosi toisensa jälkeen.
”Lapsi” ei ole halukas/valmis keskustelemaan tai tarkentamaan kaikkia niitä syytöksiä joita vanhempiinsa kohdistaa. Ja itse veikkaan, että nauttii hallinnasta jota eripura tuo tullessaan.

Eikö teistäkin aikuisen pitäisi käsitellä ongelmat joko vanhempien kanssa tai terapeutin, eikä käyttäytyä kuin esiteini-ikäinen ja raivota ja syyttää aina kaikista omista virheistä elämässään muita.

[Pieni liekki]

...

Oliko sinulla terapeutin koulutus?

[Miss Holmes #1]

Täällähän ei ole tarkoitus pureutua Nikkien henkilöihin, ei heidän persoonaan, ei heidän koulutukseen tai taustaan.

Joten vastaan sinulle: ei

Olen työni ja elämäni kautta päässyt (ei joutunut) kohtaamaan eri alojen ammattilaisia, surukseni liiankin paljon. Se ei todellakaan tee minusta tässäkään asiassa ’ammattilaista’.

Kerron kokemuksistani ja siitä mitä olen nähnyt.
Ja mitä olen ammattilaisilta kuullut.

Ja ei, en ole terapeutti, en psykologi tai muukaan hakemasi ’ammattilainen’.
Sori.

[Pieni liekki]

...
Toki, jos haluaa nähdä Annelin ’sädekehäenkelinä’ voi ohittaa lasten kertomukset ja unohtaa, että he pysyivät tarinoissaan koko oikeusprosessin ajan.
...

Eihän noiden kolmen nuorimman lapsen ole tarvinnut pysyä kauhutarinoissaan kuin muutaman kuukauden ajan syksyllä 2011. Tuskin heiltä on aiheesta mitään sen jälkeen kysytty, kun oikeudessa on pitäydytty ainoastaan heidän videokuulemisissaan ja heitä haastatelleiden/tutkineiden asiantuntijoiden todistajalausunnoissa. Käsittääkseni aikuiset siellä oikeudessa ovat lasten asioita pyöritelleet kuulematta heitä itseään oikeastaan laisinkaan. Vanhinta tytärtä tosin kuultiin oikeudessakin, mutta ei ilmeisesti kuunneltu, kun leimattiin seksuaalirikosten uhriksi vasten tahtoaan.

[Miss Holmes #1]

Olet oikeassa, mutta lapsilla oli mahdollisuus tuolloin ja monta vuotta sen jälkeen kertoa, että valehtelivat.

On minusta omituista, ettei totuus tullut julki ennen äidin yhteydenottoa juristin käyntikorttien kanssa.

Tässä kohdassa minusta ollaan kiikkulaudalla.

Oliko yhteydenotolle/-pidolle joitain edellytyksiä Annelin puolelta?
Hän ei, itsekertomansa mukaan, saanut lapsiin mitään kontaktia aiemmin.
Kuitenkin sai toimitettua nuo kortit jollain konstilla.
Mikä muutti lasten halun käyntikortti -episodin myötä?

Miten lapset tiesivät alkaa puhua valheistansa, jos saivat vain yhteystiedot äidin juristille?

Mikä sai heidät käyntikortin nähtyään muuttamaan yksikerrallaan tarinaansa?

Outoja käytikortteja, sanoisin.
Suorastaan maagisia …. Toivoisin itselleni samanlaisia.

[canis lupus]

"Olet oikeassa, mutta lapsilla oli mahdollisuus tuolloin ja monta vuotta sen jälkeen kertoa, että valehtelivat."

Oliko oikeasti enää realistista mahdollisuutta, ottaen huomioon heidän nuoren ikänsä ja sijaisperheen arvovallan? Oikeusprosessit etenivät ilman heitä, puheidensa merkitys taisi heille selvitä vasta monen vuoden jälkeen. Ei alaikäisillä lapsilla ole mitään mahdollisuutta viheltää pilliin enää tuossa vaiheessa.


"On minusta omituista, ettei totuus tullut julki ennen äidin yhteydenottoa juristin käyntikorttien kanssa."

Menikö asia todellisuudessa noin? Jos yhteydenotto olisi tullut yksipuolisesti Annelin suunnalta, käyntikorttien muodossa, olisiko siitä tullut tällainen lopputulos? Eiköhän lapset ole tästä yhdessä puhuneet jo pitkään keskenään, ja todenneet että ajankohta nousta esiin ole juuri silloin kun kaikki ovat täysi-ikäisiä. Muista että kaikki tytöt lähtivät muualle sijoitukseen huomattavasti ennen täysi-ikäisyyttään. Ei Anneli ole tätä heille tuputtanut, maagisilla käyntikorteillaan.


"Miten lapset tiesivät alkaa puhua valheistansa, jos saivat vain yhteystiedot äidin juristille?
Mikä sai heidät käyntikortin nähtyään muuttamaan yksikerrallaan tarinaansa?
Outoja käytikortteja, sanoisin.
Suorastaan maagisia …. Toivoisin itselleni samanlaisia."

Luulisi että itse jo hiffaisit mikä ajatuksenkulussasi on pielessä. Nuo kysymyksesi viittaa siihen että olet jo oivaltamassa tätä asiaa. Omituiset asiat muuttuvat aivan loogisiksi, kunhan sen huomaat.

[Kuolemannaakka]

Noillahan on myös todistajana yksi keskimmäisen tytön koulukaveri, joka todisti, että jo neljännellä luokalla tyttö oli hänelle kertonut, ettei mitään ollut oikeasti tapahtunut.


Tämä on ihan samanlainen kuin se Usan McMartinin esikoulun tapaus vuodelta 1983, jossa ensimmäisen kerran lapset alkoivat näitä saatanapalvontahyväksikäyttöjuttuja kertomaan. Ulvilan juttu on, kuten kirjassani kirjoitan, ihan suoraa jatkumoa näille 80-90-luvun saatanapaniikkijutuille. Levinneet sieltä Ahorinnan kirjaan ja sieltä sijaisvanhempien kirjahyllyyn ja heidän päihinsä.

Sieltä ne lasten tarinat ovat, voitte jokainen lukea, jos vielä opuksen löydätte jostain. Olen ajatellut, että lapset olisivat salaa lukeneet tuota kirjaa, mutta taitaa olla niin, että sijaisvanhemmat ovat lukeneet ja sitten vain kyselleet "tekikö ne näin ja näin" tarpeeksi kauan, että lapset on ne tarinat oppineet. Hehän halusivat tietää, olivatko Anneli ja Jens saatananpalvojia, ja tuossa kirjassa opetetaan, mitä saatananpalvojat tekevät ja kuinka heidät voi tunnistaa.

"Usan päivähoitojuttuja yhdistävä piirre oli se, etteivät lapset koskaan kertoneet tapahtumista silloin kuin ne
tapahtuivat, vaan vasta vuosia myöhemmin. Syyksi lapset kertoivat, että pelkäsivät opettajiensa kostoa. He
kertoivat, että opettajat olivat uhkailleet heitä tappamalla eläimiä ja kertomalla, että he tai heidän
perheensä saavat saman kohtalon. Niille lapsille, jotka eivät suostuneet kertomaan oletetusta
hyväksikäytöstä mitään, terapeutit kertoivat kehittyneen muistinmenetyksen: kestääkseen traumaattiset
tapahtumat he olivat sulkeneet ne pois mielestään. Tämä ”jakautuneen persoonallisuuden” idea aiheutti
myöhemmin suuren määrän tapauksia, joissa aikuinen ihminen ”muisti” lapsena tulleensa
hyväksikäytetyksi.

Alun perin juttuihin liitetyn saatananpalvonnan ei syyttäjien leirissä nähty ennustavan jutun läpi menoa, ja
siksi sitä yritettiin lievennellä ja poistaa otsikoista, puhumalla “ritualistisesta hyväksikäytöstä”. Syyttäjät
tiesivät, että liiallinen saatananpalvonnan esiin tuominen teki jutuista helposti naurettavia ja epäuskottavia.
Termi ritualistinen hyväksikäyttö lanseerattiinkin käyttöön (tätä käytettiin myös Ulvilan jutun yhteydessä),
ja lasten kertomuksista pyrittiin tekemään uskottavampia miettimällä ”järkeviä” syitä lasten kertomuksille
tai syytettyjen oudolle käytökselle.

McMartinin lapset, kuten sadat muutkin oletetusti hyväksikäytetyt viettivät vuosia eristettyinä psykologien,
sosiaalityöntekijöiden ja syyttäjien muodostamissa ”klaaneissa”. Nämä olivat ihmisiä, joiden koko
identiteetti muodostuu käsityksestä, että näitä lapsia, joita he uskoivat auttavansa, oli käytetty hyväksi.

Vuonna 2005 eräs McMartinin tapauksessa 8-vuotiaana todistanut poika julkaisi Los Angeles Times –
lehdessä pitkän anteeksipyynnön. Hän kertoi, että oli tietoisesti valehdellut hyväksikäyttöväitteistä, ja ettei
hänellä ollut mitään huonoja muistoja päiväkodistaan. Hän ei edes ollut tavannut syytteessä ollutta
opettajaa. Hän kirjoitti, ettei ainakaan hänen kohdallaan ollut kyse mistään valemuistoista, vaan hänelle oli
itselleen kaiken aikaa selvää, että hän keksi tarinoita. Syyksi hän kertoi poliisien ja vanhempiensa (isäpuoli
oli poliisi) miellyttämisen ja halunsa auttaa, mikäli joku muu lapsi olisikin joutunut oikeasti
hyväksikäytetyksi. Kirjeessä hän kuvaa, kuinka tarkasti ja yksityiskohtaisesti hän keksi tarinoita ja sitoi niitä
tietämiinsä faktoihin, jotta niistä tulisi uskottavampia. Äidilleen hän oli jo lapsena kertonut, ettei mitään
ollut oikeasti tapahtunut, mutta tämä ei suostunut häntä uskomaan. Perheen koko identiteetti oli
rakentunut hyväksikäytön ympärille, ja kaikki perheen vaikeudet voitiin selittää sillä. Vanhemmat eivät
tahtoneet luopua rakentamastaan maailmankuvasta, vaikka jokaisen äidin kai luulisi haluavan, ettei hänen
lastaan ole hyväksikäytetty."


Arihan kertoi itsekin, että alkoi ymmärtää lasten oireilua ja häiriintyneenoloista käytöstä kun "syy selvisi". Hänen ei tarvinnut enää huutaa kurittomille lapsille, vaan hän alkoi tuntemaan myötätuntoa ja kohtelemaan heitä paremmin. Ja varmasti lasten oireilukin väheni, se ulkoistettiin Annelin ja Jensin ja Amandan syyksi ja kaikki olisi muuten aivan hyvin.
Ennen näitä paljastuksia Ari kuvasi elämää lasten kanssa helvetilliseksi ja katui että oli heidät ottanut luokseen. Yksi valehteli ja sanoi vastaan, yksi huusi suoraa huutoa ja hakkasi päätä seinään ja yksi tuhri paikkoja ulosteella. Tällaiset lapset sijaisvanhemmat saivat luokseen kesällä 2011. Mutta syksyllä asiat olivat jo paremmin, koska ongelmien syy tiedettiin. Ja lapset tiesivät, mitä pitää kertoa, että uusi äiti ottaa syliin ja uusi isi ei komenna.

[Pieni liekki]

^
Hyvää analyysiä edellä.

Oikeusmurha kirjassa kolme nuorinta lasta ovat käyttäneet paneminen-sanaa, kun he ovat kertoneet, mitä heidät on pakotettu tekemään. Aloin taas pohtia, ovatko lapset edes tuolloin olleet tietoisia, mitä paneminen siinä yhteydessä tarkoittaa, missä kohtaa he olivat sanaa käyttäneet.