LexVeritas kirjoitti: Su Maalis 30, 2025 2:55 pm
🠅 Tosiasia on, ettei Gustafssonilla vuonna 1960 diagnosoitua aivovammaa ja kallonmurtumaa kyetty enää vuonna 2004 kuvantamaan. Tosiasia on myös, että se ei todista, etteikö hänellä ko. vammoja vuonna 1960 olisi ollut.
Tenovuo ei edelleenkään ole tehnyt Gustafssonista diagnoosia.
En ole vetänyt mitään listaa takaisin. Tässä uudelleen lista Gustafssonilla vuonna 1960 tiettävästi todetuista/diagnosoiduista vammoista pään alueella:
1. Murtuma vasemmalla alaleuassa hampaiden välissä
2. Murtuma vasemmalla nivelnastan kohdalla
3. Murtuma vasemmassa poskiluussa sivuseinämässä ja katossa
4. Murtuma vasemmassa poskikaaressa
5. Auennut otsaluun ja poskiluun liitos vasemmalla
6. Murtuma ohimoluun ääriviivassa korvan takana vasemmalla
7. Ruhjehaavat vasemman korvan yläpuolella ohimon-päälaen seudulla
8. Haava tai haavoja vasemmalla poskessa
9. Ruhjehaava leuassa
10. Aivoruhje
11. Kallonpohjan murtuma
Tosiasia on, ettei ole ilmennyt pätevää syytä pitää Gustafssonia hoitaneiden lääkäreiden tekemiä diagnooseja virheellisinä. Tokihan kukin saa - niin halutessaan - uskoa ilman asiallisia perusteluja niiden virheellisyyteen, kuten Ross Sullivan tekee.
Kyllä se nyt niin on, että tekoälyni on huomattavasti uskottavampi kuin Minfon älyköiden uskomukset. Vertasin vammaluetteloasi myöhemiin havaintoihin (Kontio, Koskinen, Lunetta).
Tässä tulos:
"ChatGPT sanoi:
Tiivistetyt ristiriidat ja todennäköisyysarviot:
Kallonpohjan murtuma ja aivoruhje vs. myöhemmät tutkimukset
Ristiriita: Vuoden 1960 vammaluettelossa mainitaan kallonpohjan murtuma ja aivoruhje, mutta vuonna 2004 tehdyissä CT- ja MRI-kuvauksissa ei löydy kallon sisäisiä vammoja.
Todennäköisyysarvio:
Todennäköistä (70–90 %): Alkuperäinen diagnoosi kallonpohjan murtumasta ja aivoruhjeesta saattoi olla virheellinen tai perustua epätarkkoihin tutkimusmenetelmiin.
Mahdollista (30–50 %): Vammat olivat todellisia, mutta parantuivat täysin ilman jälkiä, mikä on harvinaista muttei mahdotonta.
Vammamekanismi vs. vammojen laajuus
Ristiriita: Kontion mukaan vammat ovat syntyneet matalaenergisen iskun (nyrkki, potku, kaatuminen) seurauksena, mutta laajat kasvojen ja kallon murtumat viittaisivat yleensä suurempaan iskuvoimaan.
Todennäköisyysarvio:
Todennäköistä (80–95 %): Ainakin osa vammoista vaati suuremman iskuvoiman kuin pelkkä nyrkinisku tai kevyt kaatuminen.
Mahdollista (40–60 %): Vammat syntyivät useassa vaiheessa, esimerkiksi kaatumisen ja iskun yhdistelmänä.
Tajuttomuus ja liikuntakyky vs. matalaenerginen vamma
Ristiriita: Matalaenerginen vamma ei yleensä aiheuta tajuttomuutta tai liikuntakyvyn menetystä, mutta jos uhri oli tajuton, se voi viitata voimakkaampaan iskuun.
Todennäköisyysarvio:
Todennäköistä (70–90 %): Tajuttomuus ei johtunut pelkästä matalaenergisestä iskusta, vaan siihen liittyi joko voimakkaampi isku tai jokin muu tekijä (esim. pään osuminen kovaan alustaan).
Mahdollista (30–50 %): Lyhyt tajuttomuus on voinut johtua shokkireaktiosta eikä varsinaisesta aivovammasta.
Arvet ja vammojen ajoitus
Ristiriita: Myöhemmissä tutkimuksissa löydettiin arpia, joiden alkuperää ei voitu varmuudella yhdistää vuoden 1960 tapahtumiin. Vuonna 1987 ja 1988 tulleet uudet vammat voivat hämärtää vammojen syntyajankohtaa.
Todennäköisyysarvio:
Todennäköistä (80–95 %): Kaikki löydetyt arvet eivät liity vuoden 1960 tapahtumiin, vaan osa on myöhempien vammojen seurauksia.
Mahdollista (40–60 %): Osa arpeutuneista vammoista on jäänyt alun perin huomaamatta tai väärin tulkittu.
Johtopäätös:
Todennäköisimmin (85–95 %) alkuperäisessä vammaluettelossa on joko yliarvioitu vammojen vakavuutta tai osa löydöksistä on tulkittu väärin. Myöhemmät tutkimukset tukevat enemmän sitä, että vammat eivät olleet yhtä laajoja tai vakavia kuin mitä alkuperäinen raportti antaa ymmärtää."