PPK 2006
Kampin autopommimurha
Olli Töyräs, rikoskomisario, KRP, Helsinki
Tiistaina 16. heinäkuuta 2002 kello 06.45 aikaan oli 33-vuotias Jari ”Dalle” Dahlström ajamassa autollaan Helsingin keskustassa Mannerheimintietä pitkin kohden Kämppiä tarkoituksenaan mennä töihin keskustassa sijaitsevalle rakennustyömaalle. Jari oli lähtenyt työmatkalleen noin kolme kilometriä Helsingin keskustasta sijaitsevalta Ruskeasuolta, jossa asui siirtolapuutarhamökissään.
Päivän piti olla normaali työpäivä muiden joukossa eikä Jari aavistanut sitä, että alkanut työpäivä ja päivä yleensäkin olisi hänen elämänsä viimeinen. Käännyttyään Mannerheimintieltä Pohjoiselle rautatiekadulle ja jäätyään odottamaan hotelli Helkan kohdalla olevaan risteykseen valojen vaihtumista vihreäksi hänen Opel Kadett Caravan -merkkinen autonsa räjähti.
Räjähdys oli niin voimakas, että se tuhosi Jarin auton lähes täydellisesti ja aiheutti huomattavaa vahinkoa myös lähiympäristössä. Jari itse kuoli räjähdyksessä silmänräpäyksessä.
Räjähdys oli siis sattunut lähes Helsingin ydinkeskustassa kesäaamuna, jolloin ihmisiä oli jo menossa töihinsä. Tapaus synnytti valtavan julkisuusrumban sen syistä ja mahdollisista motiiveista; taukoamatta kysyttiin, mitä oli tapahtunut ja miksi. Jo alkuvaiheessa väläyteltiin lehdissä myös poliittisen teon mahdollisuutta, terrorismia sekä rikollisjengien välienselvittelyä.
Tapaus sai julkisuutta ulkomaita myöden - itänaapurimaista kyseltiin järjestäytyneestä rikollisuudesta ja Israelista mahdollisesta juutalaisiin kohdistuneesta iskusta, muutama sata metriä tapahtumapaikasta, kun sijaitsee juutalaisten synagoga. Oli kenties ajateltavissa, että räjähdys olikin tarkoitettu tapahtuvaksi sen edustalla.
Poliisi aloittaa tutkimuksensa
Kuten jo aiemmin on mainittu, räjähdys oli erittäin voimakas ja paitsi että se surmasi Jarin, se vaurioitti kahta muuta autoa ja rikkoi vieressä sijainneenhotelli Helkan ikkunoita usean kerroksen korkeudelta. Tapahtumapaikalla suoritettiin erittäin tarkka tekninen tutkinta kaiken sen todistusaineiston keräämiseksi ja tallentamiseksi, joka suinkin oli mahdollista. Heti tuolloin löydettiin hotelli Helkan kiinteistön kivijalan vierestä Fredrikinkadun puolelta muovikuorinen kauko-ohjain, jota tavallisesti käytetään erilaisten leikkiautojen ohjaamiseen. Kauko-ohjaimen antenni oli selvästi vääntynyt ja siinä ja sen viereisessä kivijalassa oli nähtävissä verijälkiä. Jos alussa olikin huomioitu myös tapaturmaisen räjähdyksen mahdollisuus, niin kyseisen kauko-ohjaimen löytyminen puhui selvästi suunnitelmallisen henkirikoksen puolesta.
Kuka oli tuonut tai jättänyt kyseisen laitteen jalka käytävälle?
Oliko joku ollut odottamassa Jaria kyseisessä risteyksessä tietäen hänen joka-aamuisen työmatkareittinsä? Ajatus tuntui hieman vieraalta, koska kyseessä oli normaali arkiaamu, jolloin ihmisiä oli jo jalkaisin ja autoillaan runsaasti liikkeellä ja siten paljastumisen riski olisi ollut suuri.
Olisiko mahdollista, että joku olisi seurannut Jaria hänen lähtiessään ajamaan Ruskeasuolta kohden Helsingin keskustaa? Jos se oli todennäköistä, niin kuka seuraaja oli ja miten ja miksi hän oli jättänyt kauko-ohjaimen räjähdyspaikan viereen jalkakäytävälle?
Punaisen Audin kuljettaja
Jarin odottaessa liikennevalojen vaihtumista Pohjoisen rautatiekadun ja Runeberginkadun risteyksessä hän oli autonsa kanssa sijoittunut vasemmalle kääntyvien kaistalle siten, että hänen edellään oli iso amerikkalaismallinen matkailuauto. Viereisellä, suoraan menevällä kaistalla, oli punainen Audi-merkkinen henkilöauto, joka sekin oli varsin pahasti vaurioitunut ja ilmeisesti räjähdyksen voimasta törmän nyt viereiseen liikennemerkkiin. Matkailuautossa ollut pariskunta ei räjähdyksessä loukkaantunut, vaikka heidän autonsa kärsikin melkoisia vaurioita. Audin kuljettaja oli saanut otsaansa vertavuotavan haavan, ja hänelle annettiin tapahtumapaikalla ensiapua, jonka jälkeen hänet toimitettiin Töölön sairaalaan jatkohoitoon.
Räjähdys ei aiheuttanut muita henkilövahinkoja, mitä voidaan pitää jopa ihmeenä, koska tapahtuma paikan oli hetkeä aiemmin ohittanut useita työhönsä matkalla olleita ihmisiä.
Edelleen oli siis kysymyksenä, kuka oli vienyt kauko-ohjaimen sen löytöpaikalle. Kauko-ohjaimen vierestä kivijalasta oli löytynyt verijälkiä. Oliko laitteen käyttäjä siis itsekin loukkaantunut tekonsa yhteydessä?
Yksi Helsingin rikospoliisin väkivaltarikosyksikön rikostutkijoista meni Audin kuljettajan perässä sairaalaan ja puhutti häntä siellä tapauksesta. Joko tutkijalla oli jo tässä vaiheessa oma vainunsa ja epäilyksensä asiassa? Hän kuitenkin pyysi mieheltä tämän lompakkoa, jotta voisi tarkastella sen sisältöä, mikä olikin jutun jatkolle erittäin merkittävää ja osaltaan jopa ratkaisevaa.
Audin kuljettaja, William Engström, tuotiin sairaalassa annetun hoidon jälkeen Pasilan poliisitalolle tarkempaa puhutusta ja kuulustelua varten. Samalla hänen matkapuhelimensa sisältöä käytiin läpi ja sen yhteydessä tehtiin merkittävä löytö. Williamin matkapuhelimen muistiin oli tallennettuna neljän eri auton rekisterinumerot. Poliisin tietojärjestelmän avulla selvisi nopeasti, että yksi rekisterinumero oli sama kuin räjähdyksessä kuolleen Jarin auton rekisterinumero. Myös hänen lompakostaan löydettiin pieni paperinpalanen, johon oli kirjoitettu matkapuhelinnumero, jonka merkityksellisyyttä ei vielä tuossa vaiheessa ymmärretty mutta joka sai selityksensä tutkinnan edetessä.
Oli siis syytä olettaa, että juuri William oli Audillaan seurannut Jaria ja heti räjähdyksen jälkeen vienyt käyttämänsä kauko-ohjaimen hotelli Helkan kivijalan viereen jalkakäytävälle.
Tutkinnan alkuvaiheessa poliisi sai käyttöönsä ohikulkijan ottaman valokuvan, jossa William heti räjähdyksen jälkeen palaa autolleen ja yrittää ottaa jotain auton sisältä, ilmeisesti joko lompakkonsa tai matkapuhelimensa.
William kiisti kuulusteluissaan tietävänsä mitään koko räjähdyksestä ja kertoi, että hän oli ollut vain sattumalta ajelemassa ja kuluttamassa aikaansa Helsingin keskustassa.
William kuitenkin vangittiin muutaman päivän kuluttua Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin epäiltynä Jarin murhasta.
Poliisi oli tässä vaiheessa jo varma Williamin osuudesta Jarin murhaan, mutta teon motiivi ja siihen mahdollisesti liittyvät muut henkilöt olivat vielä tuntemattomia. Oli kuitenkin varsin todennäköistä, että William oli tehnyt henkirikoksen jonkun toisen toimeksiannosta. Näin ollen myös teon varsinainen motiivikin löytyisi jostain muualta kuin Williamin omasta taustasta.
Jari
Selvitettäessä Jarin elämänvaiheita, persoonaa ja yleensäkin kaikkea sitä, mikä voisi selittää hänen joutumisensa henkirikoksen uhriksi, huomattiin heti, että hän oli joutunut vakavan väkivaltarikoksen uhriksi vain reilu puoli vuotta aiemmin.
Joulukuun alussa 2001 Jari oli ollut menossa aiemmin * mainitulle Ruskeasuon siirtolapuutarhamökilleen tarkoituksenaan ainoastaan käväistä siellä. Jarin mentyä jalkaisin varsinaiselle mökkialueelle tuntematon henkilö oli ollut häntä odottamassa. Nähtyään Jarin tulevan alueen portista sisään tuntematon oli ampunut käsiaseella häntä kohden useasti. Jari oli saanut vakavia vammoja, mutta toipunut sairaalahoidossa. Tapausta tutkittiin tuolloin tapon yrityksenä, mutta tekoon syyllistyneen henkilöllisyys jäi selvittämättä. Jari itse ei osannut kertoa, kuka olisi ollut teon takana eikä hän myöskään ollut tuntenut ampujaa. Hänellä ei ollut käsitystä ampumisen syystä.
Jari oli aiemmin elänyt avoliitossa Anna Lehtosen kanssa muutamia vuosia ja heillä oli yhteinen nelivuotias tytär. Parisuhde oli sittemmin purkautunut ja tytär oli jäänyt äidilleen. Toisten näkemysten mukaan erovaihe oli ollut riitaisa ja Jarin ja Annan välit olivat ainakin tuolloin olleet tulehtuneet.
Jarin henkilöhistoriasta löytyi muutamia viitteitä huumausaineista, lähinnä käytöstä. Sen pohjalta poliisi tutki henkirikosta myös mahdollisena kostona esimerkiksi huumeveloista. Kyseinen tutkintalinja oli mukana varsin pitkään, koska mitään muutakaan selkeää tai konkreettista ei Jarin taustalta tuntunut löytyvän. Toisaalta myös mahdollinen henkilökohtainen kauna ja kostonhalu pidettiin yhtenä mahdollisena motiivina, joskin murhan suunnitelmallisuus ja tekotapa eivät tuntuneet olevan missään järjellisessä suhteessa siihen, mitä Jarista ja hänen elämästään tiedettiin. Hänellä ei pitänyt olla vihamiehiä, hänen ei tiedetty kavaltaneen tai varastaneen kenenkään varoja tai muutakaan omaisuutta eikä hän myöskään ollut mukana rikollisjengien toiminnassa.
Toisaalta oli kuitenkin liian paljon ollakseen pelkkää sattumaa, että samaa henkilöä ensin ammutaan ja seuraavana vuonna hänet murhataan räjäyttämällä.
William
Samoin kuin Jarin henkilöhistoriaa ja aiempia tekemisiä, poliisi ryhtyi selvittämään myös Williamin taustoja, josko sieltä löytyisi yhtymäkohtia Jarien ja sitä kautta mahdollinen toimeksiantaja ja motiivi.
William oli 28-vuotias vartija, joka toimi työssään jonkinasteisessa esimiesasemassa. Useimmista henkirikoksen tekijöistä poiketen hän oli suorittanut varusmiespalveluksensa moitteettomasti ja oli sotilasarvoltaan kersantti. Hänellä ei ollut rikosrekisteriä, eikä häntä ollut koskaan aiemmin edes epäilty minkäänlaisesta väkivaltarikoksesta. Mikään hänen siihenastisessa elämässään ei viitannut hänen tunteneen Jaria, joten teoria ja näkemys toimeksiannosta sai senkin perusteella vahvistusta.
William kertoi omissa kuulusteluissaan, että häntä oli Helsingissä, Kontulan ostoskeskuksessa, aiemmin keväällä 2002 lähestynyt tuntematon mies, joka oli tiedustellut, kelpaisiko Williamille raha. Tuntematon mies oli jatkanut, että rahaa saadakseen Williamin piti pelotella jotakuta miestä tämän vanhoista veloista. Yhteydenpito tuntemattoman miehen ja Williamin välillä, Williamin oman kertoman mukaan, tapahtui siten, että William oli muutaman kerran soittanut miehen antamaan matkapuhelinnumeroon. Mieheltä William kertoi saaneensa myöhemmin repun, missä oli räjähteitä, joilla pelottelu oli tarkoitus suorittaa. Jo kuulustelujen alkuvaiheessa William kertoi, ettei hänellä itsellään ollut mitään henkilökohtaista kaunaa ja muutakaan motiivia kohdistaa Jarien minkäänlaista väkivaltaa. Hän ei tuntenut Jaria lainkaan eikä ollut häntä edes tavannut.
Tarina tuntemattomasta miehestä ja ostoskeskuksesta on monille rikostutkijoille varsin tavallinen ja aina yhtä epäuskottava. Vaikka Williamkin kertoi kuuluistelijalle, että hänen kertomuksensa on totuus asiassa ja että sen kertominen helpotti häntä itseään suuresti, rikostutkijat eivät suinkaan vielä jakaneet Williamin tuntemaa helpotusta. Toisaalta on niinkin, että valehdellessaan ihminen usein käyttää valheellisen tarinansa pohjana jotain todellisuudessa tapahtunutta asiaa, jonka ympärille ja jota hieman muuttaen rakennetaan itse valhe. Kenties valehtelijan itsensäkin on helpompi muistaa tarinansa loogisesti, jos sen perusydin on totta.
William kertoi soittaneensa tuntemattoman miehen matkapuhelimeen pari kertaa tietyn kauppakeskuksen yleisöpuhelimesta. Tämän tiedon pohjalta poliisi selvitti kauppakeskuksen kyseisen yleisöpuhelimen käytön siten, että se vastasi Williamin kertomia ajankohtia. Suurennuslasin alle joutui muutama henkilö, jotka sittemmin todettiin täysin syyttömiksi ja ulkopuolisiksi. Heidän matkapuhelimiinsa oli tosin soitettu yleisöpuhelimesta mutta soittaja ei voinut olla William.
Tutkinnan edetessä todettiin, että William oli todellakin soittanut yleisöpuhelimesta henkirikossuunnitelman merkeissä, mutta ei suinkaan kertomalleen tuntemattomalle miehelle eikä kertomastaan kauppakeskuksesta. Mutta palataan siihen hieman tuonnempana.
Tutkintalinjojen kohdennusta
Koska Jarin omasta eletystä elämästä ei tuntunut löytyvän mitään sellaista asiaa, tapausta tai henkilöitä, joiden perusteella raaka henkirikos voisi saada selityksensä ja toimeksiantajansa, palasi poliisi teoriapohdinnoissaan aivan Jarin lähellä oleviin ihmisiin. Olisiko mahdollista, että motiivi löytyisikin esimerkiksi ihmissuhderistiriidoista? Jarihan oli eronnut avovaimostaan ja eroon kerrottiin liittyneen riitaisuuksia.
Kun käytiin läpi uudestaan niitä ihmisiä, jotka olivat tienneet Jarin aikeista käydä pikaisesti siirtolapuutarhamökillään joulukuussa 2001, todettiin, ettei niitä ollut monta. Jari oli viettänyt kyseistä ampumista edeltävät päivät tyttärensä kanssa vanhempiensa luona Tammisaaressa, noin 100 kilometrin päässä Helsingistä. Kun tyttären äiti, Anna oli tullut hakemaan tyttöä takaisin Helsinkiin, Jarikin oli saanut kyydin. Kun Jarin vanhemmat ja tytär lasketaan pois, aikeista pistäytyä mökillä tiesivät ainoastaan Anna sekä Jarin vanha helsinkiläinen ystävä, jota Jarin oli tarkoitus käydä tapaamassa myöhemmin illalla. Ampumistapauksen tutkinnassa oli aiemmin otettu huomioon myös mahdollisuus satunnaisesta mielisairaasta henkilöstä, joka olisi ampunut ensimmäistä mökkialueella näkemäänsä ihmistä. Kun ammuttu Jari sittemmin murhattiin räjäyttämällä, voitiin sattumateoria hylätä. Näytti todennäköiseltä, että ampuminen oli ennalta suunniteltu ja niinpä rikosnimike sen osalta muutettiinkin tapon yrityksestä murhan yritykseksi ja juttu liitettiin tiiviisti muuhun rikostutkintakokonaisuuteen.
Puhelinliikenne
Edellä kerrotun perusteella rikostutkijoiden mielenkiinto kohdistui Jarin ex-avovaimoon Annaan. Hän oli toinen niistä, jotka ennalta tiesivät Jarin pikaisesta päätöksestä käydä siirtolapuutarhamökillään. Tämäkin tieto oli tullut vasta Annan mentyä Tammisaareen hakemaan tytärtään, joten aikaa mahdolliselle tiedon eteenpäin kertomiselle ei voinut olla paljon. Käytännössä muutama hetki Jarin vanhempien kotona Tammisaaressa, missä Jari oli päätöksestään ensin kertonut ja sen jälkeen noin kahden tunnin ajomatka Tammisaaresta Helsinkiin. Helsinkiin saavuttaessa Jari oli jäänyt pois Annan kyydistä siirtolapuutarhan lähellä olleella huoltoasemalla ja kävellyt siitä mökkialueelle, missä häntä oli välittömästi ammuttu.
Jos Anna oli sekaantunut ampumistapaukseen tiedonvälittäjänä, kehen hän oli ollut yhteydessä ennen ampumista? Jutun tutkinnanjohtajan vaatimuksesta Helsingin käräjäoikeus myönsi televalvontaluvan Annan käyttämään matkapuhelinliittymään ja sen perusteella kävi nopeasti selville, että Anna oli paluumatkan aikana soittanut muutamia kertoja Tommi Sandroos-nimiselle miehelle, jonka tutkimuksissa todettiin olevan Annan nykyinen miesystävä.
Seuraavaksi rikostutkijat saivat käräjäoikeuden myöntämällä luvalla käyttöönsä Tommin matkapuhelimen teletiedot. Paitsi Annan yhteydenotot, paljastui Tommin teletiedoista myös yksi erittäin merkityksellinen seikka. Tommille oli soitettu Jarin ampumisen ja murhan välillä, keväällä 2002, muutamia kertoja yleisöpuhelimesta, kuten Audi-kuljettaja William oli kertonut soittaneensa tuntemattomalle miehelle saadakseen lisäohjeita Jarin pelottelutehtävässä.
Kun pohditaan, kuinka usein itse kukin meistä nykypäivänä saa useampia soittoja samasta yleisöpuhelimesta, vaikka useimmilla meistä on matkapuhelin, ajatus siitä, että Williamin kertoma tuntematon mies olisikin Tommi, ei tuntunut enää yhtään kaukaiselta.
Kuten jo aiemmin on kerrottu, Williamin lompakosta oli löytynyt paperilappu, johon oli kirjoitettu matkapuhelinnumero. Heti tutkinnan alkuvaiheessa sitä ei osattu yhdistää Tommiin. Tommin matkapuhelinnumero oli myös Williamin puhelimen muistissa, mutta ensikuulusteluissaan William kertoi sen olevan jonkun hänen vanhan työkaverinsa numero.
Nyt tutkinnan edetessä Tommin itsensä televalvontatiedot osoittivat Tommin ja Williamin yhteydenpidon ja antoivat selityksen sille, miksi Williamilla oli ollut Tommin matkapuhelinnumero muistissa sekä paperilapulla että matkapuhelimessaan.
Jarin murhanyrityksen ja murhan motiivi ei olisikaan velkaepäselvyydet, kuten William oli kertonut tuntemattoman miehen sanoneen, vaan todennäköisemmin se löytyisikin parisuhde- ja ihmissuhdeongelmista.
Pidätykset
Kun poliisi oli päässyt omissa tutkimuksissaan ja päättelyissään edellä kerrottuun vaiheeseen oli aika siirtyä eteenpäin, mikä käytännössä tarkoitti sekä Annan että hänen miesystävänsä Tommin kiinniottoa, pidätystä ja heidän kuulustelujaan. Molemmat otettiin kiinni 10. lokakuuta 2002 eli noin neljä kuukautta Jarin murhan jälkeen epäiltyinä ennen mainitun murhaan sekä aiempaan murhayritykseen.
Heti kiinniottopäivänä suoritetussa ensimmäisessä kuulustelussaan Tommi ilmoitti, ettei hänellä ole mitään tekemistä Jarin murhan kanssa eikä hän ole myöskään siitä mitenkään tietoinen. Hän ei myöskään kertonut tuntevansa Jaria eikä ollut koskaan tätä edes tavannut.
Kahden päivän kuluttua suoritetussa uusintakuulustelussa Tommi oli kuitenkin tullut toisiin aatoksiin ja hän kertoi suoraan, että hänellä oli ollut tarve päästä Jarista eroon, siis tappaa tämä. Tommi jatkoi avoimesti, että juuri hän oli ampunut Jaria aiemmin joulukuun alussa 2001 Ruskeasuon siirtolapuu- tarhamökkialueella. Kun Anna oli soitellut hänelle matkalla Tammisaaresta Helsinkiin ja kertonut matkan aikataulusta sekä Jarin tulevasta käynnistä mökillään Ruskeasuolla, Tommi oli tuolloin päättänyt toteuttaa suunnitelmansa Jarin ampumisesta. Hän oli ottanut asunnoltaan aseen ja mennyt kiireesti Ruskeasuolle odottamaan Jaria ja heti hänet nähdessään ampunut useita laukauksia häntä kohden ja sen jälkeen paennut paikalta.
Tommi kertoi kuulustelussaan edelleen, että vaikka teko olikin epäonnistunut, hänelle oli jäänyt tarve ja tavoite Jarin tappamiseksi ja siihen tarkoitukseen Tommi, itse omassa yrityksessään epäonnistuttuaan, tarvitsi jonkun muun tekijän.
Jutun päätutkija vietti Tommin kanssa lukuisia tunteja kuulustellen, keskustellen ja toisinaan ainoastaan kuunnellen. Pala palalta alkoi hahmottua kokonaisuus, motiivit, tekijäkumppanit ja koko se ajatusmaailma, joka johti ensin Jarin ampumiseen joulukuussa 2001 ja seuraavana vuonna hänen murhaamiseensa. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollista käydä läpi kaikkia niitä seikkoja ja yksityiskohtia, joita Tommin ja muidenkin kuulusteluissa tuli esiin, mutta lukijaa ajatellen kuitenkin lyhyt tiivistelmä lienee perusteltua.
Teon motiivi ja suunnittelu
Tommi kertoi tavanneensa Jarin ex-avovaimon Annan heidän yhteisessä työpaikassaan Casino Ray:lla Helsingissä, missä molemmat työskentelivät pelinhoitajina. Heidän kesken syntyi seurustelu- tai ystävyyssuhde, kuitenkin niin, että he tapailivat toisiaan säännöllisesti myös vapaa-ajalla. Tuon suhteen aikana Anna, Tommin kertoman mukaan, oli alkanut kertoa ex-miehestään Jarista ja siitä, miten hän pelkäsi tätä ja miten hänen, ja Jarin väliset erimielisyydet kaikkinensa rasittivat ja varjostivat hänen omaa elämäänsä. Anna oli kertonut Jarin ajoittaisesta väkivaltaisuudesta ja uhkailuista ja muistakin hänen elämäänsä hankaloittavista asioista.
Tästä kaikesta Annan kertomasta Tommi oli tullut siihen lopputulokseen, että hänen oli autettava Annaa, jottei tämän tarvitsisi enää huolehtia ja pelätä Jaria. Tommi kertoi kuulusteluissaan, että hän oli, jossain vaiheessa kysynytkin Annalta, voisiko tämä elää sellaisen ajatuksen kanssa, että Jaria ei enää olisi. Tommi kertoi saaneensa Annalta koko ajan tietoja Jarin liikkumisista, vaatetuksesta sekä myös tämän valokuvan. Lisäksi he olivat Tommin mukaan sopineet yhteisestä kertomuksesta, mikäli poliisi myöhemmin asioista ja tapahtumista tiedustelee.
Aseen Jarin ampumista varten Tommi oli ostanut toiselta pelinhoitajatyökaveriltaan Otto Pankakoskelta, joka myös oli opettanut Tommia aseen käsittelyssä ja ampumisessa. Tommin mukaan hän ja Otto olivat ennen ampumista käyneet myös katsastamassa siirtolapuutarha-alueen ja etsineet siellä sopivaa ampumapaikkaa Jarin surmaamista silmällä pitäen. Tommi oli myös heti kertonut Otolle epäonnistumisestaan Jarin ampumisessa.
Koska Otto oli ollut tietoinen ja mukana auttamassa Jarin ampumisessa, hän myöhemmin myös tiedusteli Tommilta, miten tämä aikoo jatkaa asiassaan Jarin ampumisen epäonnistuttua. Tommi oli itse haluton tarttumaan enää aseeseen tai muutenkaan suorittamaan surmaamista itse, mutta sanoi olevansa valmis, vaikka maksamaan, mikäli joku tappaisi Jarin hänen puolestaan. Tommi kertoi kuulusteluissaan, että hän koki Jarin tappamisen jopa velvollisuudekseen, koska hänen käsityksensä ja saamiensa tietojen mukaan Annan elämä oli yhtä helvettiä juuri Jarin takia.
Otto oli Tommin kertoman mukaan mukana suunnitelmissa jopa siinä määrin, että kaavaili Jarin surmaamista tämän ollessa vielä sairaalassa toipumassa saamistaan ampumavammoista. Tekotapana olisi ollut joko rautaputkella lyöminen tai ampuminen. Suunnitelmista kuitenkin vielä tuolloin luovuttiin, koska sairaalasta poistuminen olisi tuottanut ongelmia. Myös Viron mafia ja sen mahdolliset palkkamurhaajat vilahtivat Tommin ja Oton suunnitelmissa. Tommin mukaan he tekivätkin matkan Tallinnaan etsimään kyseisiä asemiehiä, mutta ilmeisesti kontaktit ja muutkin tiedot olivat puutteellisia, koska he eivät onnistuneet tapaamaan siellä ketään.
Samanaikaisesti Tommi pelkäsi oman henkensä puolesta, koska oli saanut Annan puheista sellaisen käsityksen, että kenties Jari yrittäisi tappaa hänet.
Kaiken edellä kuvatun uskomattoman vyyhdin ja ajatuskuvion seuraus oli se, että Otto lopulta ilmoitti Tommille, että hänellä olisi tiedossaan kaveri, joka oli kiinnostunut Tommin ongelmasta eli Jarin tappamisesta. Otto kertoi antavansa Tommin puhelinnumeron kyseiselle kaverilleen, jotta he kaksi pääsisivät suunnitelmissaan eteenpäin.
Oton mainitsema kaveri olikin soittanut yleisöpuhelimesta Tommille kaiken kaikkiaan viisi kertaa, ja niiden aikana he olivat sopineet tapaamisista. Nämä olivat siis ne soitot, jotka niin sanottu Audi-mies William kertoi soittaneensa tuntemattomalle miehelle, koska tämä oli pyytänyt häntä pelottelemaan kaveriaan maksamattomista veloista. Osa Williamin puheista oli siis ollut valhetta, osa totta.
Tapaamisten aikana Tommi oli kertonut Williamille Jarista ja tämän kuvitellusta luonteesta, vaarallisuudesta ja pahuudesta entistä avovaimoaan Annaa kohtaan. Tommi myös kevensi sydäntään kertomalla epäonnistuneesta Jarin ampumisesta ja omista peloistaan Jarin suhteen. Poliisille Tommi korosti useaan otteeseen, että kaikesta huolimatta hänellä itsellään ei ollut mitään henkilökohtaisia kokemuksia tai tietoja Jarista, vaan kaikki kuvaukset Jarista olivat Annan hänelle kertomia. Tommin ja Williamin tapaamisten välillä Otto toimi heidän välillään viestinviejänä muun muassa Jarin myöhemmin räjäytetyn auton rekisterinumeron suhteen.
Neuvottelujensa päätteeksi Tommi ja William olivat sopineet Jarin tapporahaksi 17000 euroa. Tommilla ei tosin ollut ajatustakaan siitä, mistä hän moiset rahat saisi kokoon mutta se ei ollut hänen sen hetkinen suurin ongelmansa, vaan Jarin tappaminen.
Tappamisen William sai Tommin puolesta suunnitella oman päänsä mukaan, mutta lopputuloksena piti olla Jarin kuolema. Tommille oli jäänyt kuitenkin vaikutelma, että murha tapahtuisi ampumalla, ja siksi hän kertoikin olleensa yllättynyt ja jopa järkyttynyt, kun hänelle selvisi, että Jari oli murhattu räjäyttämällä.
Heinäkuun 16. päivän aamu vuonna 2002
Kaiken edellä kuvatun yhteydenpidon ja suunnitelmien lopputulos oli se, että 16. heinäkuuta 2002 varhain aamuyöllä William lähti Helsingin Vuosaaressa sijaitsevasta asunnostaan kaveriltaan lainaamalla punaisella Audi-henkilöautolla kohti Ruskeasuota, jossa oli käynyt jo muutaman kerran aiemminkin tiedustelemassa aluetta ja Jarin auton sijaintia.
Saavuttuaan paikalle hän sai avatuksi Opelin oven ja asensi yhteensä 30:stä 135 gramman dynamiittipötköstä, nallista ja vastaanottimesta rakentamansa pommin kahdessa eri pahvilaatikossa Jarin farmariauton tavaratilaan ja peitteli ne huovalla. Tämän jälkeen William jäi lähistölle omaan autoonsa odottamaan Jarin töihin lähtöä. Autossaan hänellä oli myöhemmin hotelli Helkan kivijalan juuresta löydetty kauko-ohjainlaite, jolla räjäytys oli tarkoitus tehdä.
Jarin lähdettyä kello 06.30 aikaan autollaan liikkeelle William laittoi heti kauko-ohjaimeen virran päälle ja lähti Audillaan seuraamaan Jaria. Matka suuntautui Ruskeasuolta Mannerheimintietä pitkin Helsingin keskustaan. Jo Mannerheimintiellä William kertoi yrittäneensä räjäyttää Jarin auton muutaman kerran siinä kuitenkaan onnistumatta. Todennäköisesti autojen ja siten myös Williamin kauko-ohjaimen lähettimen ja pommipaketin kylkeen asennetun vastaanottimen välistä välimatkaa oli ollut liian paljon, eikä lähettimen kantomatka riittänyt vastaanottimen aktivoimiseksi.
Mannerheimintieltä matka suuntautui kohti Pohjoista rautatiekatua, jossa hotelli Helkan edessä Jarin auto räjähti lähes täysin surmaten silmänräpäyksessä Jarin. Pitkään suunniteltu palkkamurha oli saanut päätöksensä.
Omassa kuulustelussaan William kertoi, että auton räjähtäminen juuri kyseisessä kohdassa oli vahinko, koska hän ei kertomansa mukaan enää siinä vaiheessa yrittänyt aktiivisesti laukaista asettamaansa pommia kauko-ohjaimellaan.
Rekonstruktio
Poliisi suoritti syyskuussa 2002 Santahaminan varuskunnassa jutun rekonstruktion siten, että kuviteltuun risteykseen oli sijoitettu vastaavanlainen Opel Kadett Caravan -merkkinen auto kuin Jarilla oli ollut. Sen eteen ja viereen sijoitettiin kaksi muuta autoa kuvaamaan punaista Audia ja Jarin edessä ollutta matkailuautoa.
Opelin tavaratilaan sijoitettiin sama määrä dynamiittia siten kuin William kertoi ne laittaneensa.
Kun koeauto oli räjäytetty, voitiin todeta, että Williamin kertomus dynamiittien määrästä, laadusta ja sijainnista piti paikkansa. Räjäytys aiheutti kutakuinkin samanlaisia vaurioita kaikkiin kolmeen autoon kuin todellisuudessa heinäkuussa 2002.
Loppunäytös
Kuulusteluissaan William kertoi omista motiiveistaan lähteä mukaan muiden tarjoamaan palkkamurhatehtävään. Osasyynä hänellä oli ollut silkka jännityksen tarve elämässään. Toisaalta, kun hänen lapsuudenystävänsä Otto oli ehdottanut tehtävää, William samalla tunsi olevansa ikään kuin velvollinen vastaamaan hänelle osoitettuun luottamukseen. Viimeisenä, mutta ei varmastikaan vähäisimpänä motiivina oli teosta luvattu rahapalkkio. Merkittävää oli myös se, että William koki tekonsa vielä tuossa vaiheessa oikeutetuksi, koska mielsi auttavansa lapsuudenystävänsä Oton kaveria, eli Tommia, joka oli omassa elämässään ahdingossa naisystävänsä ex-avomiehen vuoksi. William kertoi, miten Otto oli aiemmin kuvaillut Jaria paitsi toimeksiantajan ystävättären entiseksi miesystäväksi myös äkkipikaiseksi, vainoharhaiseksi ja väkivaltaiseksi, joka ei suostunut antamaan pariskunnan, siis Annan ja Tommin, elää rauhassa omaa elämäänsä. Kerrottakoon vielä, että jutussa aktiivisessa neuvonantajan ja välimiehen roolissa ollut Otto pidätettiin ja vangittiin epäiltynä avunannosta Jarin murhaan muutama päivä Annan ja Tommin jälkeen. Hän ei kuulusteluissaan halunnut ottaa mitään kantaa esitutkinnassa ja muiden kuulusteluissa esille tulleisiin seikkoihin tai kertomuksiin. Ainoa asia, minkä hän kuulusteluidensa alkuvaiheessa myönsi, oli aseen myyminen työkaverilleen Tommille. Muuten Otolla ei ollut Jarin murhan yrityksen, murhan tai muidenkaan asioiden suhteen mitään kerrottavaa vaan hän valitsi vaikenemisen taktiikan.
Myös Jarin ex-avovaimo Anna kiisti koko esitutkinnan ajan osallisuutensa mihinkään rikokseen oli kysymys sitten Jarin ampumisesta joulukuussa 2001 tai hänen murhastaan heinäkuussa 2002. Anna piti Tommin kertomia seikkoja ja yksityiskohtia henkirikoksesta ja sen taustoista täysin perättöminä ja uskomattomina ja katsoi, että puheillaan Tommi haluaa vain mustamaalata häntä ja haluaa hänelle pahaa.
Jutun tutkinnan laajuutta kuvannee osaltaan se, että niin sanotun pääjutun eli Jaria koskevan murhan esitutkintapöytäkirja oli ilman liitteitä 816-sivuinen. Lisäksi Jarin ampumista joulukuussa 2001 eli murhan yritystä koskeva esitutkintapöytäkirja kasvatti sivumäärää muutamalla sadalla sivulla. Molempien juttujen esitutkinnat päätettiin pöytäkirjojen valmistuttua 13. maaliskuuta 2003 eli noin kahdeksan kuukautta pommiräjähdyksen jälkeen.
Jutuissa syyttäjänä toiminut valtionsyyttäjä syytti keväällä 2003 Helsingin käräjäoikeudessa Jarin murhan osalta Williamia murhasta ja törkeästä tuhotyöstä, Tommia ja Annaa yllytyksestä murhaan ja Ottoa avunannosta murhaan. Lisäksi Tommille, Annalle ja Otolle luettiin syytteet myös Jarin joulukuisesta ampumisesta. Käsiteltyään asiaa Helsingin käräjäoikeus määräsi Tommin, Oton ja Williamin pidettäväksi edelleen vangittuina ja määräsi heidät mielentilatutkimukseen. Anna sen sijaan vapautettiin tutkintavankeudesta ja hänet määrättiin matkustuskieltoon aina siihen saakka, kunnes käräjäoikeus antaa asiassa lopullisen päätöksensä.
Helsingin käräjäoikeuden ja Helsingin hovioikeuden päätökset
Helsingin käräjäoikeus antoi asiassa päätöksensä 2. helmikuuta 2004 ja tuomitsi Tommi Sandroosin, Otto Pankakosken ja William Engströmin kaikki elinkautiseen vankeuteen Jari Dahlströmin murhasta. Tommin ja Oton osalta tuomioon vaikutti lisäksi heidän, joulukuussa 2001 tekemänsä Jarin murhayritys.
Jarin ex-avovaimo Anna Lehtonen vapautettiin kaikista syytteistä.
Käräjäoikeuden päätöksestä valitettiin Helsingin hovioikeuteen, joka antoi päätöksensä kesäkuussa 2005. Se piti pääkohdiltaan voimassa käräjäoikeuden aiemman päätöksen eli Williamin, Tommin ja Oton elinkautiset vankeustuomiot.
Hovioikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan oikeuteen mutta se ei ole vielä marraskuussa 2005 ratkaissut, ottaako se juttua käsiteltäväkseen.
- Jarin Opel Kadett Caravan -merkkisen auton jäänteet räjähdyksen jälkeen.jpg (331.1 KiB) Katsottu 2091 kertaa
- Tapahtumapaikka viereisen hotelli Helkan ikkunasta nähtynä.jpg (311.66 KiB) Katsottu 2091 kertaa
- Ohikulkijan ottama kuva Williamista, kun tämä otti omaisuuttaan Audista heti räjähdyksen jälkeen.jpg (314.02 KiB) Katsottu 2091 kertaa
