Poliisin epäiltiin surmanneen puolisonsa - syyte raukesi

[Hurjimus]

Olisipa mielenkiintoista tietää, jatkoiko poliisi työtään eläkkeelle saakka ja miten kävi näiden koppikorvausten kanssa.

[Hermione]

Ihan järkyttävää, jos tosiaan kävi niin että korvausvaatimuksen myöhästymisen vuoksi jäi korvaukset saamatta. Tuo e ole mikään vähäinen asia ensin menettää puoliso ja sen jälkeen vapaus ja työpaikka syyttömänä.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2013

Kuolema rannalla
Krista Soukola, kihlakunnansyyttäjä, tutkinnanjohtaja, Helsinki

Kaunis elokuinen aamu. Helsinkiläinen eläkeläismies siemaili aamukahviaan silmäillen samalla ylimalkaisesti sanomalehden kuolinilmoituksia. Miksi yksi niistä, vanhemman naisen kuolemasta kertova pieni ilmoitus kiinnitti hänen huomionsa, sitä mies ei pystynyt myöhemminkään selittämään, mutta tuosta entisen poliisimiehen kiinnostumisesta alkoi henkirikostutkinta, josta tuli monella tavalla poikkeuksellinen.

Helsingin poliisista kuusi vuotta aiemmin eläkkeelle jääneelle Martti Rintalalle kuolinilmoituksen nainen Leena Annikki Lindroos ei ollut nimeltä tuttu. Nainen oli kuitenkin samanikäinen kuin eräs Rintalan vain Annikki-nimillä tuntema nainen, joka oli seurustellut Rintalan vielä työelämässä olevan kollegan Antero Hirnin kanssa. Kuolinilmoituksessa surijoiden joukossa oli Antero ilman sukunimeä, yksin omalla rivillään, vaikkakaan ei ensimmäisenä. Naisen kuolemasta oli kulunut jokseenkin tasan kuukausi.
Rintala tarttui puhelimeen, soitti toiselle entiselle työtoverilleen keskustan poliisipiiriin ja sai tältä vahvistuksen, että Antero Hirnin naisystävä oli kuollut, hukkunut Anteron kesäpaikalla Rantasalmella. Vielä samana päivänä Rintala soitti Savonlinnaan Annikin kuolemansyyn tutkintaa hoitaneelle vanhempi konstaapeli Jaakko Björkille ja kertoi Annikin kanssa käymistään puhelinkeskusteluista.

Puheluita
Annikki oli soittanut Rintalalle ensimmäisen kerran edellisenä syksynä. Puhelu oli ollut Rin taialle yllätys, sillä he eivät oikeastaan tunteneet toisiaan edes hyvän päivän tuttujen tavoin. Rintalan numeron Annikki oli kysynyt numerotiedustelusta, ilmeni myöhemmin. Puhelussa Annikki oli purkanut Rintalalle huoltaan Anteron juomisesta ja siitä, miten Anteron saisi hakeutu- maan hoitoon. Rintala oli myötätuntoisena kuunnellut Annikkia ja kehottanut tätä soitta- maan Anteron esimiehelle. Puhelun lopuksi Annikki oli kiittänyt Rintalaa siitä, että tämä oli jaksanut kuunnella ja kieltänyt ehdottomasti kertomasta soitosta Anterolle.
Syksyllä ja keväällä Annikin puhelut olivat toistuneet muutaman kuukauden välein. Rintala ei ollut näistä puheluista järin innoissaan. Niiden aiheina olivat olleet Anteron juominen ja se miten ilkeäksi Antero muuttui Annikkia kohtaan humalassa. Olipa Annikki kertonut kerran virkavallankin tulleen paikalle, kun Antero oli sulkenut hänet yöllä ulos mökistä kesäpaikallaan Rantasalmella. Syksyllä ja talvella Annikki ei ollut puhunut mitään väkivallasta tai uhkailuista, mutta kun hän oli soittanut 25. toukokuuta 2010, vain noin puolitoista kuukautta ennen kuolemaansa, hän oli yllättäen sanonut:
- Martti, jos minulle tässä lähiaikoina tapahtuu jotain, ota siitä selvää. Antero on uhannut tappaa minut niin, ettei sitä ikinä saada selville.
Puhelu oli mietityttänyt Rintalaa niin paljon, että hän oli merkinnyt sen ajankohdan kalenteriinsa minuutilleen. Viimeisen kerran Annikki oli soittanut kesäkuussa juhannuksen aikoihin, ja silloinkin hän oli vannottanut Rintalaa viemään asian eteenpäin, jos hänelle tapahtuisi hämärissä olosuhteissa jotakin vakavaa.
Niinpä Rintala siis nyt soitti vanhempi konstaapeli Björkille tietonsa otettavaksi huomioon kuolemansyyn tutkinnassa, jos siihen aihetta ilmenisi.
Björk oli saanut Annikki Lindroosin 12. heinäkuuta 2010 tapahtuneen kuoleman tutkittavakseen vain vähän ennen kesälomansa alkua, kun naista hoitanut lääkäri oli pyytänyt oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta. Ruumiinavauslähetteen kohtaan "kuoleman on aiheuttanut/ epäillään aiheuttaneen” lääkäri oli rastittanut kohdan "itsemurha”.
Tiedot siitä, että Annikki oli ilmeisesti itsemurhatarkoituksessa mennyt veteen ja vetänyt vettä keuhkoihinsa, oli saatu avopuolisoksi tituleeratulta Anterolta, joka oli nähnyt tilanteen.
Antero oli soittanut hätäkeskukseen 11. heinä- kuuta 2010 kello 22.10 ja kertonut vetäneensä Annikin rantaan ja jo aloittaneensa elvytyksen. Ensihoito oli saapunut paikalle 18 minuuttia myöhemmin. Annikki oli tuotu ambulanssilla sairaallaan kello 23.40, ja siellä hän oli tajuihinsa tulematta kuollut seuraavana päivänä. Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus oli tehty 20. heinäkuuta 2010. Oikeuslääkäri Jouni Kainulaisen loppupäätelmäksi oli tullut, että Annikki oli kuollut tahallaan hukuttautumalla, mistä syystä kuolema oli luokiteltu itsemurhaksi.

Hukuttautuminen
Ennen lomalle lähtöään vanhempi konstaapeli Björk oli ehtinyt puhuttaa Antero Hirnin puhelimitse. Puhelun aikana Björk oli kirjannut Anteron kertomuksen muistiin paperille. Antero ja Annikki olivat viettäneet helteisen sunnuntain 11. heinäkuuta 2010 raveissa Mikkelissä. Illansuussa he olivat palanneet mökille Rantasalmelle. Mökillä oli nautittu alkoholia, ja pientä riitaa oli ollut siitä, saunotaanko vai käydäänkö vain uimassa. Yhtäkkiä Antero oli tajunnut Annikin lähteneen mökistä jonnekin sanaakaan sanomatta. Antero oli mennyt rantaan ja nähnyt Annikin matalassa vedessä nelinkontin. Antero oli mennyt Annikin luo veteen ja yrittänyt saada tämän lähtemään takaisin mökkiin, mutta Annikki ei ollut suostunut. Antero oli palannut mökille. Kohta hän oli nähnyt, miten Annikki oli painanut päänsä veteen, ja kun Annikki ei ollutkaan nostanut päätään ylös vedestä, Anterolle oli tullut kiire pelastamaan naista. Annikki oli ollut tajuttomana, ja Antero oli vetänyt hänet rantaan ja aloittanut elvytyksen. Antero oli arvellut Annikin tahallaan hukuttautuneen mutta toivonut että esimerkiksi ruumiinavauksessa löytyisi vaikka jokin sairauskohtaus syyksi. Annikki oli ollut masentunut ja jo useasti yrittänyt itsemurhaa ja nyt sitten oli onnistunut, kuten Antero oli asian muotoillut.
Vanhempi konstaapeli Björk oli vasta palannut lomalta, kun Rintala soitti ja kertoi tietonsa. Björk marssi saman tien esimiehensä puheille. Rintalan tietojen lisäksi sekin askarrutti Björkiä, että Annikkia hoitaneen lääkärin mielestä Annikki oli ilmeisesti ollut pidempään veden alla, mutta Antero oli ensihoitajille sanonut sen kestäneen vain puolesta minuutista minuuttiin.
Björkin esimies otti yhteyttä Valtakunnan- syyttäjänvirastoon. Seuraavana päivänä Keskusrikospoliisin numerolla kirjattiin tutkintailmoitus rikosnimikkeellä tappo.

Äiti ja tytär
Tutkinta aloitettiin kuulustelemalla hukkumis- paikalle tullutta ensihoitohenkilöstöä. Heille Antero oli kertonut riidasta, jonka takia Annikki oli lähtenyt yksin rantaan itsetuhoisia ajatuksia ääneen sanoen, ja siitä että Annikki oli aikaisemminkin yrittänyt itsemurhaa, jopa tuolla samalla rannalla. Anteron puheista oli myös saanut sen kuvan, että hän oli itse nähnyt, miten Annikki veti vettä kunnolla keuhkoihinsa. Antero oli elvytysyritysten kestäessä kahlannut veteen muutaman kymmenen metrin päähän rantaviivasta osoittaakseen paikan, josta oli Annikin löytänyt veden alta. Vesi oli tuossa kohdassa ylettynyt Anteroa polviin. Jotkut kuulluista kertoivat kummastelleensa sitä, että Anteron vaatteet olivat polvista ylöspäin kuivat, vaikka tämä oli kertomansa mukaan vetänyt velton, alastoman naisen vedestä rantaan ja elvyttänyt tätä pitkään liki helteisessä säässä.
Annikin tytär kertoi kuulustelussa äitinsä ja Anteron suhteesta sen, mitä äiti oli hänelle uskoutunut
- Anteroa tytär ei ollut tavannut kuin muutaman kerran. Jo kymmenen vuotta kestänyt seurustelusuhde oli toisaalta edennyt kihlautumiseen asti mutta toisaalta ollut myös katkolla monta kertaa. Yhdessä Annikki ja häntä parikymmentä vuotta nuorempi Antero eivät olleet koskaan asuneet. Riidat olivat Annikin kertoman mukaan johtuneet Anteron mustasukkaisuudesta ja ainaisesta baarissa istuskelusta. Seurustelun alkuaikoina Antero oli uhannut tehdä Annikille jotakin, jos Annikki jättäisi hänet tai pettäisi häntä. Annikki oli kuitenkin vähätellyt asiaa kertoessaan siitä tyttärelleen.
Vuonna 2008 Annikki oli soittanut tyttärelleen Rantasalmelta myöhään illalla ja kertonut piilottelevansa ulkona pusikossa.
- Antero on ihan hullu, hän löi minua! hän oli sanonut ja kertonut soittaneensa jo poliisille, joiden saapumista hän odotteli uskaltamatta palata mökkiin. Pari päivää myöhemmin Annikki oli näyttänyt töinkin ollut kuten tavallisesti. Jonkin aikaa tuon tapahtuman jälkeen Annikki oli kertonut tyttärelleen ottaneensa yhteyttä johonkuhun Anteron työtoveriin ja pyytäneensä tätä selvittämään Anteron osuuden, jos hän joskus kuolisi olleessaan Anteron kanssa kahden. Suhteestaan äitiinsä tytär kertoi, että he soittelivat toisilleen jokseenkin päivittäin ja tapasivatkin usein, kun Annikki kävi hoitamassa pientä lapsenlastaan. Annikki kertoi elämästään ja suhteestaan Anteroin aina avoimesti, siksi tytär olisi mielestään tullut tietämään, jos Annikki olisi esimerkiksi uhkaillut Anteroa itsemurhalla. Annikki piti Anteron itsekeskeisyyttä ja mustasukkaisuutta psyykkisenä sairautena eikä hän olisi sairaalle ihmiselle voinut kostaa mitään.
Sunnuntaina 11. heinäkuuta 2010 Annikki oli illansuussa soittanut tyttärelleen ja kertonut kuulumisia. Helteinen päivä raveissa oli ollut raskas, mutta Annikki oli ollut hyväntuulinen. Kun Antero sitten yöllä oli soittanut ja kertonut Annikin hukuttautuneen, tytär oli aluksi ajatellut Anteron painaneen äidin veden alle. Mutta kun hän oli Annikin kuolemaa seuranneena päivänä nähnyt Anteron äidin asunnolla murtuneena, epäily oli väistynyt säälintunteen tieltä, niin surulliselta Antero oli vaikuttanut. Myöhemmin Antero oli alkanut syöttää teoriaa Annikin masentuneisuudesta ja itsemurhasta, mutta tytär ei suostunut uskomaan niitä. Viikkoa ennen kuolemaansa Annikki oli ollut tyttärensä luona kolme päivää positiivisin mielin ja kesästä iloiten. Miksi nainen, jolla oli paljon suunnitelmia tuleville viikoille, olisi yhtäkkiä tappanut itsensä?

Hätäpuhelu
Annikin puhelutiedoista löytyi sunnuntai-illalta kolme muutakin puhelua, joita hän oli soittanut ystävilleen seitsemän ja puoli yhdeksän välisenä aikana. Annikki oli niissä kuulostanut normaalilta ja jopa onnelliselta kertoessaan siitä, miten Antero oli pitänyt hänestä huolta kuumana päivänä. Viimeisen puhelun saanut ystävätär oli Annikin äänestä tunnistanut tämän ottaneen jonkin verran alkoholia. Tutkinnan alkuvaiheessa hankittiin myös tallenteet Anteron hätäkeskukseen soittamista puheluista. Ensimmäisessä Antero esittäydyttyään sanoo:
- Minä tulin tänne, seurasin tuota naisystävää tänne järvelle, se hölmöili, tämä on jo toinen kerta, yritti hukuttaa itsensä... Ajattelin että ihminen leikkii mutta ei se leikkinyt. Tapahtumapaikan osoitteen antamisen jälkeen Antero jatkaa:
- Ihminen veti henkeen vettä tahallaan. Ja kännipäissään vielä. Kosti minulle. Näin se on. Mutta jää henkiin todennäköisesti. Antero esittää asiansa rauhallisesti, jopa verkkaisesti niin, että pyynnön ambulanssin lähettämisestä hän sanoo ensimmäisen kerran vasta liki 50 sekunnin kuluttua puhelun alusta. Anteron äänestä ei myöskään erota juuri mitään merkkejä hengästymisestä. Samaan aikaan kun Antero otettiin kiinni ja pidätettiin taposta epäiltynä, tutkintaryhmän jäseniä suunnisti Rantasalmelle Anteron kesäpaikalle kuvaamaan tapahtumapaikkaa. Mökki ei ollutkaan rannassa, kuten Anteron Björkille antamasta kuvauksesta olisi voinut luulla, vaan matkaa rannalle, jossa hukkuminen oli tapahtunut, oli pientä mökkitietä pitkin yli 600 metriä. Tieltä lähti pieni polku kapean mutta tiheän metsikön läpi rannalle. Metsikön takaa avautui hienohiekkainen ranta, jonka vasemmassa reunassa oli kaislikkoa ja jonka oikealla puolella pari sadan metrin päässä kaartui niemi kohti ulappaa. Ranta oli koko poukaman leveydeltä niin matala, että vielä 70 metrin päässä rantaviivasta veden syvyys oli tuolloin elokuun lopulla vain 50 senttimetriä.

Epäillyn kertomaa
Anteron kuulustelut alkoivat. Hän kiisti lyhytsanaisesti tappaneensa Annikin tai muutoinkaan syyllistyneensä rikokseen tämän kuoleman yhteydessä. Illan tapahtumista Antero kertoi, että he olivat raveista tullessaan poikenneet matkalla uimassa ennen saapumistaan mökille. Sitten he olivat istuskelleet mökin pihassa pöydän ääressä, suunnitelleet seuraavan päivän Savonlinnaa matkaa ja juoneet alkoholia, olutta ja Koskenkorvaa. Annikin nauttimaksi määräksi hän oli arvioinut yhden oluen ja nelisen desilitraa viinaa. Annikki oli soittanut pari puhelua. Sitten Antero oli havahtunut siihen, ettei Annikki ollutkaan enää pihassa. Hän oli arvannut Annikin lähteneen rantaan ja lähtenyt tämän perään.
Matkalla rannalle hän oli tavoittanut Annikin, joka oli ollut kaatuneena tien sivussa. Antero oli auttanut Annikkia nousemaan ylös, ja samalla pyytänyt tätä palaamaan kanssaan mökille. Annikki oli kuitenkin jatkanut matkaa rantaa kohti, tuittupäinen kun oli. Antero oli seurannut perässä. Rannalla Annikki oli riisuutunut, ja oli käynyt ilmi, ettei hänellä ollut uimapukua mukana. Antero oli kieltänyt Annikkia uimasta alasti, koska viereisiltä mökeiltä näkyi uimarannalle, mutta siitä huolimatta Annikki oli mennyt veteen, vähän niin kuin piiloutunut vasemmalla olleeseen kaislikkoon ja alkanut sieltä huudella Anteroa nimeltä. Antero oli hävennyt huutelua, jonka hän ajatteli kuuluvan tyynessä kesäillassa kilometrien päähän ja pilaavan kaikkien rauhan. Siksi hän oli poistunut rannalta metsikön läpi takaisin tielle. Annikin huudot olivat sen kun voimistuneet, ja Antero oli katsonut parhaimmaksi lähteä kokonaan pois paikalta, jos vaikka siihen olisi ihmisiäkin tullut.
Kun hän oli päässyt 100–150 metrin päähän rantaan johtavalta polulta, Annikki oli alkanut kirkua, mekastaa ja rääkyä - häntä ärsyttääkseen, Antero oli tulkinnut. Tuota mekastusta oli kestänyt jonkin aikaa, kun sitten oli kuulunut kova kirkaisu. Antero oli sittenkin lähtenyt kävelemään takaisin rantaa kohti, rauhallisesti tosin. Matkalla hän oli kuullut Annikin huutavan vaimeasti apua kolme, neljä kertaa. Sitten oli ollut hetken hiljaista ja sen jälkeen oli kuulunut pulputtava tai poreileva ääni. Silloin Antero oli ollut jo metsikön läpi johtavan polun kohdalla ja lähtenyt juosten rantaan ja suoraan kengät jalassa veteen. Kaislikosta hän oli löytänyt Annikin kellumasta selällään tajuttomana. Antero oli raahannut naisen vesirajaan, alkanut elvyttää häntä ja 20 painalluksen ja yhden puhalluksen jälkeen soittanut hätäkeskukseen.
Annikin itsemurhayrityksistä Antero kertoi niitä olleen kolme. Ensimmäisellä kerralla Annikki oli soittanut hänelle ja kertonut ottaneensa lääkkeitä. Antero oli silloin ollut Rantasalmella, mitäpä hän tuolloin olisi voinut asialle tehdä. Seuraavana aamuna hän oli soittanut Annikille, joka oli vastannut iloisesti puhelimeen ja väittä- nyt, ettei ollut mitään tehnyt. Toisella kerralla Annikki oli keskustellut puhelimessa kahden ystävättärensä kanssa, joiden kummankin miehet olivat tehneet itsemurhan. Sitten Annikki oli ottanut leipäveitsen ja laittanut ranteelleen, mutta Antero oli ottanut sen pois ja heittänyt kauemmas. Kolmas kerta oli tapahtunut samassa rannassa, jossa Annikki nyt oli hukkunut. He olivat tulleet uimasta ja kahlanneet rantavedessä, kun Annikin jalka oli uponnut pohjan painanteeseen ja hän oli alkanut kirkua ja kaatunut. Antero oli auttanut Annikin rantaan. Kysyttäessä mikä oli saanut Anteron luonnehtimaan Annikkia masentuneeksi ja itsetuhoiseksi ambulanssihenkilöstölle ja vanhempi konstaapeli Björkille Antero vastasi, että hän oli vuosien aikana saanut Annikilta useita kirjeitä ja tekstiviestejä, joista kuvastui masentuneisuutta. Tuona päivänä 11. heinäkuuta tai koko mökkireissulla Annikki ei kuitenkaan ollut Anteron mielestä masentunut.

Rannalla
Antero Hirn vangittiin 27. elokuuta 2010 epäiltynä todennäköisin syin taposta. Epäilyä tukivat se, ettei Anteron väitteille Annikin itsetuhoisuudesta tai masentuneisuudesta löytynyt mitään tukea Annikin tunteneiden henkilöiden havainnoista, Annikin Rintalalle kertoma tappouhkaus sekä se, ettei Annikin ruumiinavauksessa ollut ilmennyt merkkejä sairauskohtauksesta. Tapaturmakaan ei ollut uskottava selitys hukkumiselle polveen ulottuvaan rantaveteen.
Tutkinta jatkui muun muassa kuulustelemalla lukuisia todistajia sekä Annikin että Anteron tuttavapiiristä. Havaittiin, että Anteron kertomukset Annikin hukkumisesta vaihtelivat yksityiskohdiltaan, eikä hän ollut kuvannut Annikin kuolemaa itsemurhaksi sellaisille henkilöille, jotka tunsivat Annikin paremmin. Tuttavapiiriltä saatiin tietoa Annikin ja Anteron luonteesta ja keskinäisestä suhteesta. Kumpikin oli osoittanut suhteessa mustasukkaisuutta. Anteroa kuvattiin humalassa äkkijyrkäksi, jääräpäiseksi ja jopa aggressiiviseksi, Annikkia taas temperamenttiseksi ja provosoivaksi.
Poliisin järjestelmistä löytyikin tuo vuoden 2008 tapaus, jossa Annikki oli soittanut poliisit Rantasalmen mökille. Antero kiisti kuulustelussa silloinkaan käyneensä Annikkiin käsiksi.
Syyskuun 9. päivänä järjestettiin Rantasalmella katselmus, joka videoitiin. Antero kertoi tapahtumien etenemisestä mökiltä rantaan ja näytti, miten hän oli hakenut tiedottoman Annikin kaislikosta. "Annikkina” esiintyi samanpainoinen poliisimies, joka manasi kaislikon terä- vien lehtien viiltelevän ihoa. Raahattuaan poliisimiehen vesirajaan Antero huohotti hengästy- mistään niin, että vielä minuuttien jälkeen puhe oli selvästi katkonaista. Myöhemmin Antero selitti tätä eroavuutta hätäkeskuspuheluun sillä, että hänen kuntonsa oli vapaudenmenetysaikana rapistunut.
Annikin meno kaislikkoon, mistä Antero kertoi, tuntui selittämättömältä. Järven pohja valokuvattiin, ja kuvissa näkyi pohjaan painuneita puunrunkoja ja useiden senttien pituisia korsien pätkiä, jotka törröttivät pohjasta ylöspäin ja kuulemma pistelivät jalkapohjiin kivuliaasti. Jos Annikki oli häveliäisyyttään piiloutunut kaislikkoon sen epämiellyttävyydestä huolimatta, miksi hän huutelullaan olisi halunnut kiinnittää kaikkien lähistöllä mahdollisesti olevien ihmisten huomion tuolle rannalle ja itseensä. Annikin ruumiissa ei myöskään näkynyt vammoja, joita olisi voinut olettaa syntyneen, jos häntä oli raahattu matalassa vedessä kaislikonpohjan ylitse.

Asiantuntijat
Uudelleen rannalle palattiin 22. syyskuuta, nyt oikeuslääkäri Kainulaisen ja Helsingin yliopiston Hjelt-instituutin hukkumistapauksista tohtoriksi väitelleen erikoislääkärin kanssa. Tarkoitus oli selvittää, olisiko Annikin kuolema kuitenkin voinut aiheutua jostakin muusta kuin hänen omasta tai Anteron tahallisesta toiminnasta. Tausta-aineistoksi pyydettäviä lausuntoja varten oli kuultu muun muassa Annikkia pidempään hoitanutta terveyskeskuslääkäriä ja hankittu kattava selvitys Annikin terveydentilasta ja syistä, joiden takia hän oli vuosien saatossa hakeutunut hoitoon.
Kainulaisen uusi lausunto valmistui marraskuussa 2010. Sen mukaan Annikilla ei ollut piilevänäkään mitään sairautta, joka olisi voinut aiheuttaa yhtäkkisen tajuttomuuden tai toimintakyvyn menetyksen, ja oli erittäin epätoden- näköistä, että Annikin keskivahvaksi arvioitu humalatilakaan olisi voinut olla syynä sellaiseen. Kainulainen totesi, ettei hänen aikaisemman ruumiinavauslausuntonsa lopputulokselle eli itsemurhalle ollut saadun lisäselvityksen perusteella oikeuslääketieteellistä näyttöä. Vaikka Annikki olikin aikoinaan ollut psykiatrisessa hoidossa, oireet olivat liittyneet hänen silloiseen vaikeaan elämäntilanteeseensa, ja hoito oli päättynyt jo vuonna 2003. Merkkejä Annikin masentuneisuudesta ei ollut. Niinpä Kainulainen luokitteli kuolemansyyn nyt epäselväksi todeten, ettei toisen henkilön osuutta kuolemaan johtaneessa tapahtumaketjussa voitu sulkea pois.
Hjelt-instituutin erikoislääkäri totesi lausunnossaan muun muassa, että oli epätodennäköistä, että Annikki olisi hengittänyt vettä ennen Anteron kuvaamaa Annikin ääntelyä (kirkuminen, avunpyynnöt), jos veden hengittäminen oli tapahtunut tapaturmaisesti tai omasta tahdosta.
Pulputtavaksi kuvattu ääni olisi voinut syntyä veden nielemisen yhteydessä tai veden tunkeutuessa hengitystiehyisiin. Poreilevaksi kuvattu ääni taas saattaisi aiheutua veden ja hengitystiehyissä olevan ilman sekoittumisesta. Joka tapauksessa tällaiset äänet eivät olisi voimakkaita ja kestäisivät vain hyvin lyhyen ajan.
Tuohon pulputtavaan/poreilevaan ääneen haettiin lisäselvitystä myös äänitutkimuksella. Todettiin, että normaalista uloshengityksestä veden alla muodostuva ääni ei tyynessä säässä kuulunut 33 metrin päähän, kun äänilähteen ja taltiointipaikan välissä oli vain vähän puita. Annikin hukkumispaikalla etäisyyttä Anteron osoittamasta Annikin löytymispaikasta tielle oli 38 metriä, ja välissä oli tiheä metsikkö. Voimakas puhallus, joka vastasi ilmapalloon puhaltamista, kuului tutkimuksessa vaimeasti.

Oikeudessa
Tutkinta alkoi olla loppusuoralla. Anteron pyynnöstä kuultiin vielä todistajana yksi Annikin entinen naapuri, mies, jonka kanssa Annikki vaikutti halunneen seurustella yli kymmenen vuotta aiemmin. Suhde ei ollut oikein päässyt alkamaankaan, kun mies oli laittanut sille pisteen, mistä Annikki ei ollut pitänyt. Antero halusi mieheltä kysyttävän, olisiko Annikki voinut kostaa toiselle jotakin tekemällä itsemurhan niin, että toinen joutuisi siitä vastuuseen. Mies ei siihen osannut ottaa kantaa, mutta sanoi Annikin olleen elämänmyönteinen. Itsemurhalla Annikki ei ollut koskaan uhannut.
Itä-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä nosti Anteroa vastaan syytteen taposta. Vaihtoehtoisina luettiin syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä pelastustoimen laiminlyömisestä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Juttua pui- tiin Etelä-Savon käräjäoikeudessa Mikkelissä kuusi päivää. Kirjallisia todisteita esitettiin yli 40, ja 34 ihmistä kuultiin. Kuultiin muun muassa, että joillekuille todistajille Antero oli kertonut löytäneensä Annikin vedestä kellumasta vatsallaan. Puolustus maalasi Annikista kuvaa itsemurhalla uhkailleena psykopaattina, jonka kosto oli ehkä vahingossa mennyt liian pitkälle.
Oikeus antoi tuomionsa 11. maaliskuuta 2011. Se katsoi, ettei Anteron kertomus tapahtumista voinut ristiriitaisuuksiensa takia pitää paikkaansa. Annikin oli täytynyt esimerkiksi olla veden alla pidempään kuin Antero väitti, koska lääkäreiden mielestä enintään minuutin veden alla ollut henkilö olisi saatu pelastetuksi. Hukkumispaikaksi oikeus katsoi avoveden eikä kaislikon. Itsemurhavaihtoehto oli suljettavissa kokonaan pois, koska Annikki ei ollut itsetuhoinen. Sairauskohtausta ja tapaturmaa oikeus piti erittäin epätodennäköisinä. Annikin huutelusta, kirkumisesta ja muusta ääntelystä kerrottu sen sijaan saattoi sopia kamppailun ääniksi. Oikeus pitikin mahdollisena, että Antero oli kertonut äänistä totuudenmukaisesti, koska kuulustelujen alkaessa hän ei voinut tietää, oliko joku mökkinaapureista ollut niitä kuulemassa. Oikeus totesi näiden seikkojen valossa olevan vähintäänkin todennäköistä, että Antero oli surmannut Annikin. Sen lisäksi tulivat vielä Rintalan Annikilta kuulemat tiedot tappouhkauksista.
Kaikesta tästä huolimatta oikeus hylkäsi syytteen taposta ja myös vaihtoehtoiset syytteet. Se katsoi, että näin vakavan rikosepäilyn ollessa kyseessä syyksi lukemiselta edellytettiin erityistä varmuutta syyllisyydestä. Vaikka Anteron syyllisyys siis oli todennäköinen, siitä oli jäänyt varteenotettava epäilys. Oikeus piti nimittäin mahdollisena, että Annikin kuolemaan johtaneet tapahtumat olivat edenneen toisin kuin Antero oli kertonut mutta kuitenkin siten, ettei Anterolla ollut myötävaikutusta kuolemaan.

Valitus ja uusi valitus
Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen. Itä-Suomen hovioikeus antoi tuomionsa 24. tammikuuta 2012. Se tuomitsi Antero Jouko Juhani Hirnin yhdeksäksi vuodeksi vankilaan taposta. Yksi oikeuden jäsenistä olisi hylännyt syytteen. Enemmistö katsoi, ettei Anteron syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä, koska vaihtoehtoiset selitykset oli riittävällä varmuudella saatu suljetuiksi pois. Käräjäoikeuden tuomiolla vapautettu Antero otettiin kiinni ja passitettiin vankilaan. Antero kuitenkin pyysi valituslupaa korkeimmalta oikeudelta, ja se hänelle myönnettiin huhtikuussa 2012. Korkein oikeus määräsi Anteron myös päästettäväksi vapaaksi odottamaan käsittelyä. Tätä kirjoitettaessa ei siis vieläkään ole lopullisesti ratkennut, oliko Annikin kuolema rannalla rikos vai ei.

Heinävedellä.jpg (260.37 KiB) Katsottu 441 kertaa

Epäillyn mökki oli yli puolen kilometrin päässä rannasta.jpg (268.71 KiB) Katsottu 441 kertaa

Tieltä rantaan kulkee polku tiheän metsikön läpi.jpg (327.15 KiB) Katsottu 441 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Tapahtumapaikalla veden korkeus on vain muutama kymmenen senttimetriä.jpg (237.58 KiB) Katsottu 440 kertaa

Epäilty kertoi löytäneensä uhrin kaislikosta ja vetäneensä hänet sieltä rannalle.jpg (222.16 KiB) Katsottu 440 kertaa