Anteeksi jo näin alkuun pitkä teksti, jossa puhun murhaajasta, mutta se ei tarkoita, että mielestäni tekijöitä on ollut vain yksi. Ennemminkin uskon teoriaan 2+1.
Vahva olettamus on, että Riitta kohtasi tiensä pään käymälän lähettyvillä kaksikosta ensimmäisenä. Hänellä oli kuukautiset ja päällään useampi vaatekerros. Hänen vaatteensa olivat osittain repeytyneet ja verryttelyhousut osittain alhaalla. (Pennanen s. 58). Raahausjälkien perusteella, poliisin päätelmien mukaan, Riitta on siirretty kateisiin jääneen teltan pohjakankaan avulla ja kuljetettu hautapaikalle veneellä.
Vesi on Tulilahden rannassa ollut niin matalaa, että murhaaja on voinut vaikka kävellä itse rannalla ja työntää venettä kohti hautapaikkaa. Airoja tai soutamista ei veneen liikutteluun ole välttämättä edes tarvittu.
Elokuussa 1959 otetun ilmakuvan (
https://deski.yle.fi/2019-06-tulilahti/ ... ilahti.png) ja uutisfilmin (
https://areena.yle.fi/1-50094988) perusteella voidaan todeta, että rannassa on ollut useampi vene. Ranta on lisäksi ollut varsin avointa tuohon aikaan. Varvikkoa on tietty silloinkin ollut, mutta metsä ei ehkä ole ollut ihan niin umpeen kasvanutta kuin nykyään.
Einen arvellaan kuolleen hautapaikan tuntumassa. Hän on itse saattanut jopa kulkea sinne paetessaan murhaajaa, pois päin teltalta (tämä on oma tulkintani).
Surmapaikan sijoitus lähelle hautapaikkaa selittäisi se, että haudassa oli verensekaista nestettä (Keskisaari s. 76). Einen on arveltu kuolleen vasta vähän ennen hautaamista. Sydämen pysähdyttyä veri ei enää kierrä kehossa ja verenpaine tippuu nollaan, mutta veri voi edelleen valua ulos painovoiman avulla. Parin tunnin kuluessa veri muuttuu hyytelömäiseksi, jolloin se ei enää valu niin helposti. Ruumiiden polkeminen hautaan on kylläkin voinut aiheuttaa "verenpainetta" jos veri on vielä ollut riittävän nestemäistä.
Riitta on haudattu ensin haudan toiseen päähän. Hän oli haudassa alimmaisena, oikealla kyljellään, jalat koukussa niin, että jalkapohjat osuivat montun toiseen päähän. Riitan pää oli kumarassa niin, että leuka osui rintaan, oikea olkavarsi pään alla.
Eine oli riisuttu alasti ja hänen vaatteitaan oli laitettu hautaan hänen päälleen. Useat vaatekappaleet olivat nurin päin, vetoketjut ja napit auki. Housujen lahkeissa oli kaksi sukkaa. Einen kasvot oli peitetty anorakilla, joka sekin oli nurin päin ja vetoketju auki. (Pennanen s. 50-52) Hänen ruumiinsa oli sijoitettu haudan toiseen päähän selälleen, osittain Riitan päälle niin ahtaasti, että hänen päänsä oli montun seinämää vasten taipunut ja leuka painunut rintaan. Kädet olivat vartalon päällä.
Telttapaikan ja piikkilanka-aidan lähettyviltä oli kaiveltu lapiolla kuoppia. Oma arvioni näistä on ollut hautapaikan etsiminen. Täällä käydyissä keskusteluissa on tullut ilmi, että esimerkiksi puutarhurin istutuslapio ei sovellu paikan päällä kaiveluun. Pienet kuopat ovat jääneet jäljelle kun sopivan haudan kaivamiseen soveltuvaa paikkaa on etsitty. Tavaroiden kätkemiseen niitä ei ole käytetty, sillä käsittääkseni mitään tavaroita ei oltu haudattu maahan vaan ennemminkin piilotettu tungettuna maaston tarjoamiin luonnollisiin piilopaikkoihin, kaatuneen kuusen alle, kivien koloihin ja vastaaviin paikkoihin. Lapiokin löytyi kiven kolosta sammaleella peitettynä. Joitakin esineitä päätyi järveen. (Pennanen s. 72-74). Koska maasto leirialueen alueella (jossa Riitta ehkä vielä sijaitsi) oli "hautaamiskelvotonta", päätyi murhaaja kokeilemaan maata Einen lähettyviltä. Sieltä haudan kaivuu onnistui, tosin valitussa paikassakin oli keskellä kaivuutyötä tullut puunrunko vastaan. Haudasta oli poistettu noin 1,5 kuutiota maata, joka oli saatu "katoamaan" järveen tai suonsilmäkkeeseen, Koikkalaisen lehdistölle antaman lausunnon mukaan "muta on sekoittunut mutaan" (Pennanen s. 52, Keskisaari s. 75).
Pieneksi jäänyt hauta ja ruumiiden polkeminen kuvastavat mielestäni kiirettä ja tietynlaista paniikkia. Jos aikaa olisi ollut, olisi hauta varmasti kaivettu suuremmaksi, jolloin hautaaminen olisi ollut helpompaa. Hyvää kuntoa ja kestävyyttä operaatio on vaatinut, pelkällä adrenaliiniryöpyllä ei murha-, hautaus- ja kätkemisoperaatiota huonompikuntoinen kykene tekemään. Surmien jälkeen tekijä on käyttänyt enemmän aikaa haudan naamioimiseen. Turpeen, karahkoiden ja muun materiaalin, sekä katkaistujen taimien sijoittelu haudan ympärille kuvastaa mielestäni tekijällä seuraavaa vaihetta prosessissa.
Ensimmäinen osa prosessia on ollut mahdollinen kyttäys ja toteutuksen suunnittelu (paikalla olleiden kivirakennelmien suojassa ehkä? Pennanen s. 84) - ellei suunnitelmaa oltu tehty jo aiemmin. Toinen osa on itse iskut, kolmantena hautaus. Näissä mielestäni toimintaa kuvastaa kiire. Ehkä itse teon jälkeinen stressi ja mahdollinen humalatila. Kun ruumiit on saatu maahan ja hautaa on "maisemoitu", on paniikki helpottanut ja hautaa on jo voinut naamioida tietynlaisella tyyneydellä. Taimet ovat ehkä kunnioitus, tai lainaus Kyllikki Saaren surmaajalta tai sitten ne vain ovat osa maisemointia ja hautapaikan lavastusta - kadottamista maisemasta. Samalla tyyneydellä ja maisemoinnilla (vaikkakin edelleen kiireessä) on tavaroita kätketty leirialueen ympäristöön. Kätkemisen ohella on päätetty mitä esineitä on otettu mukaan.
Tulilahdesta pois viedyt tavarat on kuljetettu myös metsään, veden äärelle. Mielestäni niitä ei ole heitelty pitkin vaan ne on aseteltu maahan (
https://images.sanoma-sndp.fi/860392562 ... /1440.avif). Oma päätelmäni näistä "muistoesineistä" on se, että tekijä on halunnut paikan, joka jollakin lailla muistuttaa alkuperäistä paikkaa ja jossa muistella, fiilistellä ja kokea tapahtumia uudelleen.
Kolonlammen tavaralöytö on mielestäni jäänyt liian pienelle huomiolle kokonaisuutta ajatellen. Fakta on, että löytyneet esineet ovat kuuluneet Einelle ja Riitalle. Näin ollen ne liittyvät vahvasti myös surmatöihin vaikka ne olisi Tulilahdesta pois vienyt joku muu kuin murhaaja.
Huomaan tässä kohtaa, että olen päättänyt tekijän olevan profiililtaan sarjamurhaajakandidaatti... Uhrien ruumiinavauksen perusteella tekijä ei ollut osoittanut epävarmuutta, vaan tiesi miten tapetaan - ja myös tappoi. Hyökkäykset on osattu tehdä yllätyksellä ja ylivoimalla. (Keskisarja s.22-24, Pennanen s. 56) On suunnitelmaa ja muistoesineitä.
Linnea Kauhanen ja Ferdinand Koikkalainen näkivät pyöräilijäkaksikon lähtevän leirialueelta aamupäivällä 28.7.1959 (Pennanen s. 31). Tätä aihetta on spekuloitu moneen otteeseen ja ehdotettu, että murhaaja tai heidän apulaisensa olisivat pukeutuneet Eineksi ja Riitaksi ja tulleet nähdyksi. Teoria on kumottu kerta toisensa jälkeen, kun on pohdittu kuinka typerältä miehet olisivat näissä tamineissa näyttäneet. Kuka sanoo, että pyöräilijöinä on ollut miespuoliset "näyttelijät"? Jos mässäillään teorialla oikein kunnolla, niin miksei panamahattuihin olekin somistautuneet kaksi naispuolista henkilöä, jotka on tavalla tai toisella saatu houkuteltua hommaan. Pitkällehän ei olisi tarvinnut, tai edes saanut polkea. Polkupyörät ja Kolonlammelta löytyneet tavarat olisi näin saatu luontevasti pois Tulilahdesta myöhempiä loppusijoituskohteitaan odottelemaan. Lisäksi "tytöt" olisi saatu pois leirialueelta.
En usko itsekään tähän teoriaan, sillä vaikka se muuten olisi voinut olla ihan varteen otettava näytös, olisi lavastus jossakin kohtaa hajonnut, esimerkiksi näiden tyttöjen tajuttua tekosensa. Joku olisi kyllä puhunut ohi suunsa.
Vielä eräs asia, joka on mietityttänyt: tuokkoset.
Uskon, että Simposen perhe 24.7.1959, eli kolme päivää ennen tuokkospoikien väitettyä askarteluiltaa, on käsitellyt samaisia tuokkosia (Keskisaari s. 171). Tuokkosia on muutenkin voitu kesän aikana askarrella melkonen määrä, ainakin kun katsoo Areenan filminpätkälllä näkyneet kaadetut koivunrungot, joista koivun tuohta on riivitty useamman nuotion sytytykseen ja tuokkosen tekoon... (
https://areena.yle.fi/1-50094988)
Mitä jos nimet ja kellonajat yms. on kirjoitettu tuokkosiin hämäysmielessä? Murhaaja on ollut niin varma, ettei hautaa löydetä, että on sen vuoksi kirjoittanut keksityt nimet ja kellonajan tuokkosiin. Samalla logiikalla voisi ajatella Kolonlammelta löytyneiden tavaroiden olleen osa hämäystä ja poliisin harhautusta. Pohjan teorialta vie se tieto, että Keijo Ruuskanen ja Heikki Pelkonen kuulusteluissaan kertoivat avoimesti olevansa tekstien takana (Pennanen s. 38, Keskisaari s. 46). Vai oliko tuokkospoikien tarina kokonaisuudessaan yhdessä punottu tarina metsätöiden lomassa Pölläkän kylässä omassa teltassa muista työläisitä erillään majoittuen parin viikon aikana murhien jälkeen?