Hei.
Samilla oli mielenkiintoisia kummitusjuttuja.
Itsekin kävin Ultra-päivien yhteydessä vanhassa kodissani Ilmajoella (Herralan vanha puukoulu, jossa nykyisin on taidegalleria ja rakennusten entisöinti-instituutti), jossa kummitteli (ehkä vieläkin). Itse en kummituksia nähnyt, mutta muutettuamme pois Ilmajoelta v. 1955 vanhempani vasta paljastivat meille lapsille, että heille oli tapahtunut outoja juttuja (lähestyviä askelia, vesihanojen selittämätöntä oikuttelua jne.).
Isäni oli koululla opettajana, eikä halunnut levittää moista taikauskoa. Kun kyläläiset kysyivät: "No onkos siellä kummitellut, kaikkien edellisten asukkaiden aikana on?", isäni valitsi mieluummin valehtelun (mikä sekin oli hänestä paha synti) ja vastasi: "Eipä ole kummitellut."
Vanhojen kummitusten harvinaisuus oli mielenkiintoinen kysymys. Jotkut ovat kyllä kummitelleet satojakin vuosia, mutta yhtään 1000 vuotta vanhempaa kummitusta en muista. Ilmeisesti tämä liittyy henkimaailman lainalaisuuksiin.
Kummituksethan ovat äkkikuoleman (useimmiten itsemurhan) kokeneita sieluja, jotka eivät aina itsekään ole tajunneet kuolleensa. Toisaalta he saattavat päästä jatkamaan sielun matkaa korkeammille tasoille heti, kun yksikin kokija pyytää heitä vapautumaan kummittelupaikasta ja siirtymään eteenpäin.
Viime kesänä kävin Englannissa ja Irlannissa. Salisburyn kirjakaupasta löysin kuvakirjan "Englannin ja Irlannin kummitustalot". Jo kirjakaupan tiskillä nuori myyjätär neuvoi, että tuossa nurkan takana sijaitsee yksi kirjassa esitelty kummitustalo. Saman tien menin tutustumaan taloon (Salisburyn vanhassa keskustassa). Talossa oli ikivanha pubi, jossa satavuotiaan näköiset ukkelit joivat olutta...
Pub oli tehnyt kummittelusta matkailuvaltin. Yhteen huoneeseen oli valaistuun lasivitriiniin asetettu käsi, joka oli siitä kohtaa löytynyt peruskorjauksen yhteydessä. Kämmen oli tosin kipsijäljitelmä, koska alkuperäinen oli viety Salisburyn museoon. - Varsinainen kummittelija pubissa oli nainen, joka silloin tällöin ilmestyi ohikulkijoille yläkerran ikkunoihin.
Suosittelen matkustelua muillekin. Ei se ole edes rahasta kiinni. Ensimmäisen Englannin matkani voitin BBC:nkirjoituskilpailussa. Etelä-Eurooppaan menin seuraavana kesänä 2 kuukaudeksi liftaamalla naapurinpojan kanssa. Sitä seuraavan kesän vietin Yhdysvalloissa, jonne pääsin opiskelustipendin kautta.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
Kummitusjuttuja
-
Tapani Koivula
- Armas Tammelin
- Viestit: 71
- Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
- Paikkakunta: Inkoo
- Viesti:
-
Tapani Koivula
- Armas Tammelin
- Viestit: 71
- Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
- Paikkakunta: Inkoo
- Viesti:
Kummitusjuttuja
Hei.
Billy Meier on kiehtovimpia ufoalan henkilöitä. Sveitsiläinen Eduard Meier on vuosikymmenien aikana sekä kohdannut avaruusolentoja että nähnyt klassisen näköisiä lautasufoja sekä kaiken lisäksi valokuvannut niitä suuret määrät.
Erilaisia ihmisen näköisiä olentotyyppejä ilmestyi hänelle siten, että eri ryhmät vaihtuivat 11 vuoden välein, noudatellen auringonpilkkujen esiintymisrytmiä (helpotti kuulemma Maan läheisyyteen tuloa).
Meierille tuli kontaktien yhteydessä monenlaisia parapsyykkisiä ilmiöitä, kuten useimmille kontaktihenkilöille. Osa Meierin kokemuksista on ollut niin hämmästyttäviä ja kuvat "liian" hyviä, että hänet yleensä ufopiireissä luokitellaan huijarien joukkoon.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ainakin osa Meierin kokemuksista on aitoja. Parhaita Meierin asiantuntijoita ovat ystäväni ufotutkijat Wendelle Stevens (ent. USAn ilmavoimien everstiluutnantti) ja Michael Hesemann (saksalainen ufotutkija ja -kirjailija). Hesemann saksaa taitavana sai arvokkaita todisteita Meierin aitoudesta haastattelemalla 1990-luvulla Meieria ja seudun muita silminnäkijöitä usean päivän ajan. Meier asuu Zürichin ulkopuolella saksankielisellä alueella, joten monilla aiemmilla tutkijoilla ongelmana on ollut se, etteivät ole osanneet saksankieltä.
Meierin tunnetuin kontakti oli Semjase-nimiseen avaruusolentoon, joka on hämmentävän kaunis, ihmisen näköinen naisolento. Hänestäkin on vertailevia kuvia, jotka Meierin väitetään kuvanneen aivan tavallisesta yhdysvaltalaisesta tv-ohjelmasta.
Meierin tapaus on suomenkielellä selostettuna kirjassani "Ufojen kosminen viesti" (WSOY 1988). Gary Kinder on tehnyt Meierista erinomaisen englanninkielisen kirjan, samoin Wendelle Stevens.
Suomalainen ufokirjailija ja -tutkija Björn Borg ei pidä Meieria ainakaan minään selvänä huijarina. Borg on kirjoittanut Kinderin kirjasta kirja-arvostelun, joka ilmestyy cd-rom-kirjana lähiviikkoina Suomen Ufotutkijoiden julkaisemana (310 muun englanninkielisen kirjaesittelyn joukossa).
Tänä kesänä ovat jo ilmestyneet Borgin mahtavat ufokirjat "Ufot ja tiedemiehet" (2000 tohtorin ja professorin tasoista tiedemiestä, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita ufoista) ja "Ufojen varjossa" (mustapukuisia miehiä ja karjansilpomisia) cd-rom-levyinä. Niitä saa tilata Suomen Ufotutkijoiden toimistosta Tampereelta (Arkkitehdinkatu 14).
Suomen ufotutkimuksen päätapahtuma Lautsian ufoseminaari järjestetään jälleen Hauholla 1-2.9.2007.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
Billy Meier on kiehtovimpia ufoalan henkilöitä. Sveitsiläinen Eduard Meier on vuosikymmenien aikana sekä kohdannut avaruusolentoja että nähnyt klassisen näköisiä lautasufoja sekä kaiken lisäksi valokuvannut niitä suuret määrät.
Erilaisia ihmisen näköisiä olentotyyppejä ilmestyi hänelle siten, että eri ryhmät vaihtuivat 11 vuoden välein, noudatellen auringonpilkkujen esiintymisrytmiä (helpotti kuulemma Maan läheisyyteen tuloa).
Meierille tuli kontaktien yhteydessä monenlaisia parapsyykkisiä ilmiöitä, kuten useimmille kontaktihenkilöille. Osa Meierin kokemuksista on ollut niin hämmästyttäviä ja kuvat "liian" hyviä, että hänet yleensä ufopiireissä luokitellaan huijarien joukkoon.
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ainakin osa Meierin kokemuksista on aitoja. Parhaita Meierin asiantuntijoita ovat ystäväni ufotutkijat Wendelle Stevens (ent. USAn ilmavoimien everstiluutnantti) ja Michael Hesemann (saksalainen ufotutkija ja -kirjailija). Hesemann saksaa taitavana sai arvokkaita todisteita Meierin aitoudesta haastattelemalla 1990-luvulla Meieria ja seudun muita silminnäkijöitä usean päivän ajan. Meier asuu Zürichin ulkopuolella saksankielisellä alueella, joten monilla aiemmilla tutkijoilla ongelmana on ollut se, etteivät ole osanneet saksankieltä.
Meierin tunnetuin kontakti oli Semjase-nimiseen avaruusolentoon, joka on hämmentävän kaunis, ihmisen näköinen naisolento. Hänestäkin on vertailevia kuvia, jotka Meierin väitetään kuvanneen aivan tavallisesta yhdysvaltalaisesta tv-ohjelmasta.
Meierin tapaus on suomenkielellä selostettuna kirjassani "Ufojen kosminen viesti" (WSOY 1988). Gary Kinder on tehnyt Meierista erinomaisen englanninkielisen kirjan, samoin Wendelle Stevens.
Suomalainen ufokirjailija ja -tutkija Björn Borg ei pidä Meieria ainakaan minään selvänä huijarina. Borg on kirjoittanut Kinderin kirjasta kirja-arvostelun, joka ilmestyy cd-rom-kirjana lähiviikkoina Suomen Ufotutkijoiden julkaisemana (310 muun englanninkielisen kirjaesittelyn joukossa).
Tänä kesänä ovat jo ilmestyneet Borgin mahtavat ufokirjat "Ufot ja tiedemiehet" (2000 tohtorin ja professorin tasoista tiedemiestä, jotka ovat vakavasti kiinnostuneita ufoista) ja "Ufojen varjossa" (mustapukuisia miehiä ja karjansilpomisia) cd-rom-levyinä. Niitä saa tilata Suomen Ufotutkijoiden toimistosta Tampereelta (Arkkitehdinkatu 14).
Suomen ufotutkimuksen päätapahtuma Lautsian ufoseminaari järjestetään jälleen Hauholla 1-2.9.2007.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
-
Tapani Koivula
- Armas Tammelin
- Viestit: 71
- Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
- Paikkakunta: Inkoo
- Viesti:
Kummitusjuttuja
Hei.
Billy Meierista löytyy paljon tietoa, jos näppäilet google-hakuselaimeen Billy.Meier.
Kuvia löytyy osoitteesta: www.steelmarkonline.com/ufo_photo_gallery.htm
Ultra-päivillä oli mielenkiintoista, että kansainvälinen tähti tri Jim Hurtak näytti suhtautuvat vakavasti Billy Meieriin (samoin tutkija Bob Lazariin, joka Meierin tavoin on leimattu huijariksi).
Itse pidän aina mielessä, ettei se, jos henkilö on joskus valehdellut, suinkaan todista, etteikö tämä joskus puhuisi totta...
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
Billy Meierista löytyy paljon tietoa, jos näppäilet google-hakuselaimeen Billy.Meier.
Kuvia löytyy osoitteesta: www.steelmarkonline.com/ufo_photo_gallery.htm
Ultra-päivillä oli mielenkiintoista, että kansainvälinen tähti tri Jim Hurtak näytti suhtautuvat vakavasti Billy Meieriin (samoin tutkija Bob Lazariin, joka Meierin tavoin on leimattu huijariksi).
Itse pidän aina mielessä, ettei se, jos henkilö on joskus valehdellut, suinkaan todista, etteikö tämä joskus puhuisi totta...
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
-
Patricia C. Itämaa
- Javier Pena
- Viestit: 1863
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
Itse asuin aikoinaan asunnossa jossa oli henki,ei se mikään paha ollut,kävi usein lähellä yöllä ja liikkui joskus päivisinkin. Paikalla oli aikoinaan ollut kylän kaivo ja vanhoja taloja,,mm.porttola. Tämän näin myöhemmin kaupungin vanhoista kartoista. No se selittikin paljon,
Oli muuten sellainen että suuttui kun muutimme pois. Kun sanoimme,että nyt syödään viimein ruoka tässä kämpässä nosti kattilankin ilmaan liedeltä.
Olis ollut toisaalta kiva tietää mikä oli siinä tapahtunut,yksi hökkelikylän entinen asukas,joka sai asunnon siitä kerrostalosta sanoi kerran vanhemmilleni"jos tietäisitte mitä tässä paikalla on tapahtunut..."ja lopetti puheen siihen
Oli muuten sellainen että suuttui kun muutimme pois. Kun sanoimme,että nyt syödään viimein ruoka tässä kämpässä nosti kattilankin ilmaan liedeltä.
Olis ollut toisaalta kiva tietää mikä oli siinä tapahtunut,yksi hökkelikylän entinen asukas,joka sai asunnon siitä kerrostalosta sanoi kerran vanhemmilleni"jos tietäisitte mitä tässä paikalla on tapahtunut..."ja lopetti puheen siihen
-
Tapani Koivula
- Armas Tammelin
- Viestit: 71
- Liittynyt: La Huhti 14, 2007 5:40 pm
- Paikkakunta: Inkoo
- Viesti:
Kummitusjuttuja
Hei.
Näitähän riittää. Porttolassa ei kummittele tavallista enemmän ellei ole tapahtunut murhia tms. äkkikuolemia. Viimeinen juttu kuvaa hyvin sitä, miten ihmiset arkailevat kertoa kummituskokemuksistaan "sivistyneessä" nyky-yhteiskunnassa.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
Näitähän riittää. Porttolassa ei kummittele tavallista enemmän ellei ole tapahtunut murhia tms. äkkikuolemia. Viimeinen juttu kuvaa hyvin sitä, miten ihmiset arkailevat kertoa kummituskokemuksistaan "sivistyneessä" nyky-yhteiskunnassa.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
-
Patricia C. Itämaa
- Javier Pena
- Viestit: 1863
- Liittynyt: To Elo 02, 2007 10:53 am
Re: Kummitusjuttuja
Kyllä moni arkailee,itse olen kertonut näistä tapahtumista avoimesti.Jotkut uskovat,jotkut katsovat vähän karsastaenTapani Koivula kirjoitti:Hei.
Näitähän riittää. Porttolassa ei kummittele tavallista enemmän ellei ole tapahtunut murhia tms. äkkikuolemia. Viimeinen juttu kuvaa hyvin sitä, miten ihmiset arkailevat kertoa kummituskokemuksistaan "sivistyneessä" nyky-yhteiskunnassa.
Tapani Koivula
Inkoo UFO Center
Route 51
Niin,tarkoitin juuri sitä,että kun paikalla oli ollut tuo ilotalo,niin jotain siinä oli sitten tapahtunut henkirikosta tms,tällainen käsitys tuli kuitenkin tuon vanhemman puheesta ja liittyi siihen kaivoon asunnon alla.
Totuus on tarua ihmeellisempää
Olen pienestä asti ollut hulluna yliluonnolliseen, kummitusjuttuihin jne.
Mutta sitten kun omalle kohdalle alkoi napsahdella jotain todella outoja juttuja, niin olihan se pelottavaa
Muutamia enneunia olen nähnyt, mitkä ovat käyneet toteen.
Esim. lapsuudenystäväni asui muutaman vuoden Tanskassa ja sai siellä ollessaan lapsen miehensä kanssa.
8.4.2001 näin unta yöllä tästä tapahtumasta ja heräsin aamulla säpsähtäen klo kuusi. Herätin sen aikaisen aviomieheni ja sanoin tälle, että Lauralle ja Timolle syntyi äsken poika. Ex-mieheni ei oikein ottanut uskoakseen minun horinoita.
Muutamaa tuntia myöhemmin sain tekstiviestin ystäväni mieheltä, Timolta, että heille oli syntynyt poika sinä aamuna klo kuusi.
Näytin tekstaria exälleni ja sanoin, että I rest my case.
Viime syksynä tapahtui ehkä puistattavin juttu omalle kohdalle.
Isoäitini kuoli 2.9.2006 91-vuotiaana Rovaniemellä, kuolema oli luonnollinen. En ehtinyt nähdä mummoa ennen kuolemaa ja hautajaisiinkaan en päässyt.
Päivää ennen mummon kuolemaa serkkuni sai pojan.
Kun mummon kuolemasta oli kulunut parisen kuukautta, näin unta, että mummo istui sänkyni laidalla ja puhui minulle kuiskaavalla äänellä. Muistan miten unessa sanoin, että tämä ei ole mahdollista, että olet kuollut. Mummo myönsi sen minulle ja alkoi heti perään ladella serkkuni pojan nimeä suustaan, poika oli kastettu edellisenä viikonloppuna.
Siinä unessa mummo otti minua ranteesta kiinni ja tunsin miten kylmä hänen kätensä oli. Heräsin siihen ja olin aivan hiestä märkä. Ranteeni tosin oli aivan kylmä.
Siinä kohtaa oli pakko nousta sängystä ja tarkistaa koko asunto, että olin varmasti yksin. Siltä ei tuntunut kuitenkaan, tuntui kuin joku olisi kävellyt perässäni koko ajan.
Valvoin yöllä kaksi tuntia ja katsoin neutralisoivaa CNN-uutiskanavaa koska koitin saada mielen rauhoittumaan
Sen jälkeen mummo ei ole minua tullut tervehtimään.
Miettisin jälkeenpäin, että olikohan siinä jotain liitosta siihen, etten päässyt hautajaisiin...
Kummitusjuttuja minulla on vaikka kuinka, mitä olen sukulaisilta ja ystäviltä kuullut. Voin toki jakaa juttujani täällä jos jotakuta kiinnostaa?
Mutta sitten kun omalle kohdalle alkoi napsahdella jotain todella outoja juttuja, niin olihan se pelottavaa
Muutamia enneunia olen nähnyt, mitkä ovat käyneet toteen.
Esim. lapsuudenystäväni asui muutaman vuoden Tanskassa ja sai siellä ollessaan lapsen miehensä kanssa.
8.4.2001 näin unta yöllä tästä tapahtumasta ja heräsin aamulla säpsähtäen klo kuusi. Herätin sen aikaisen aviomieheni ja sanoin tälle, että Lauralle ja Timolle syntyi äsken poika. Ex-mieheni ei oikein ottanut uskoakseen minun horinoita.
Muutamaa tuntia myöhemmin sain tekstiviestin ystäväni mieheltä, Timolta, että heille oli syntynyt poika sinä aamuna klo kuusi.
Näytin tekstaria exälleni ja sanoin, että I rest my case.
Viime syksynä tapahtui ehkä puistattavin juttu omalle kohdalle.
Isoäitini kuoli 2.9.2006 91-vuotiaana Rovaniemellä, kuolema oli luonnollinen. En ehtinyt nähdä mummoa ennen kuolemaa ja hautajaisiinkaan en päässyt.
Päivää ennen mummon kuolemaa serkkuni sai pojan.
Kun mummon kuolemasta oli kulunut parisen kuukautta, näin unta, että mummo istui sänkyni laidalla ja puhui minulle kuiskaavalla äänellä. Muistan miten unessa sanoin, että tämä ei ole mahdollista, että olet kuollut. Mummo myönsi sen minulle ja alkoi heti perään ladella serkkuni pojan nimeä suustaan, poika oli kastettu edellisenä viikonloppuna.
Siinä unessa mummo otti minua ranteesta kiinni ja tunsin miten kylmä hänen kätensä oli. Heräsin siihen ja olin aivan hiestä märkä. Ranteeni tosin oli aivan kylmä.
Siinä kohtaa oli pakko nousta sängystä ja tarkistaa koko asunto, että olin varmasti yksin. Siltä ei tuntunut kuitenkaan, tuntui kuin joku olisi kävellyt perässäni koko ajan.
Valvoin yöllä kaksi tuntia ja katsoin neutralisoivaa CNN-uutiskanavaa koska koitin saada mielen rauhoittumaan
Sen jälkeen mummo ei ole minua tullut tervehtimään.
Miettisin jälkeenpäin, että olikohan siinä jotain liitosta siihen, etten päässyt hautajaisiin...
Kummitusjuttuja minulla on vaikka kuinka, mitä olen sukulaisilta ja ystäviltä kuullut. Voin toki jakaa juttujani täällä jos jotakuta kiinnostaa?
^juu, kummitusjuttuja kehiin vaan! Itseänikin on kiinnostanut pienestä pitäen nämä yliluonnolliset jutut, jostain syystä kummitusjutut ehkä eniten. Omalle kohdalleni ei ole vielä mitään sen kummempaa kummittelua sattunut, mutta mielellään kuulisin silti muiden kokemuksista 
. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko niihin vaiko en - minusta kummitusjutut vaan ovat aina olleet erityisen viihdyttäviä! Ja jotenkin tavallisen tallaajan suusta kuultuina ne ovat mielenkiintoisempiakin, kuin kirjasta luettuna.
. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko niihin vaiko en - minusta kummitusjutut vaan ovat aina olleet erityisen viihdyttäviä! Ja jotenkin tavallisen tallaajan suusta kuultuina ne ovat mielenkiintoisempiakin, kuin kirjasta luettuna.So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
into his head.
Aikoinaan teini-iässä oli hyvin kiinnostunut rajatiedosta, mutta vanhetessa skeptikko minussa sai vallan ja aihe jäi taka-alalle. Kummitustarinoita tulee lueskeltua ihan mielenkiinnosta. Eihän sitä koskaan tiedä..
Tämä juttu oli aika puistattava ja jäi mieleen:
http://www.henkientalo.com/tarinat/37.html
Lisää "kummitustarinoita Suomesta":
http://www.henkientalo.com/tarinat.html
Tämä juttu oli aika puistattava ja jäi mieleen:
http://www.henkientalo.com/tarinat/37.html
Lisää "kummitustarinoita Suomesta":
http://www.henkientalo.com/tarinat.html
Tässä tulee muutama juttu.
Isäni kotipaikalla Rovaniemen maalaiskunnassa on vuosikausia tapahtunut outoja asioita. Koko suku tästä tietää, mutta aika moni pitää tätä omana tietonaan.
Kotipaikalla on ns. vanha puoli, joka on ollut isäni ja hänen sisarusten kotitalo 1930-luvulta eteenpäin. Setäni asuu tällä kyseisellä paikalla, mutta on rakentanut myöhemmin uudemman talon samalle tontille vaimonsa kanssa. Vanha puoli on toiminut tavallaan "vierasmajana".
Kun vanhempani menivät naimisiin vuonna 1975, he olivat epävirallisella häämatkalla setäni luona. He olivat yöpyneet koko porukka vanhalla puolella, koska siellä oli jostain syystä kesähelteelläkin aina viileää.
Vanhempani olivat nukkuneet alakerrassa ja setäni ja tämän vaimo yläkerrassa.
Meidän äiti on hyvin skeptinen ihminen ja eikä usko mitään jos ei omilla silmillä näe.
Hän oli herännyt yöllä siihen kun joku oli tullut yläkerrasta alas kelohonkaisia portaita pitkin, ulko-ovi oli käynyt ja joku oli mennyt ulos. Äitini oletti automaattisesti, että setäni oli mennyt tupakalle. Mutta sitten äiti alkoi ihmetellä kun setäni ei tullut takaisin sisälle.
Hän herätti isäni ja isä kävi yläkerrassa tarkistamassa, setäni ja tämän vaimo nukkuivat siellä sikeästi. Isä oli myös kurkistanut ulko-ovesta ja piha oli ollut autio.
Äiti oli sanonut isälle, että voisi vaikka vannoa, että kuuli jonkun menneen ulos. Isä oli kertonut äidille, että näin tapahtuu joka ikinen kerta jos talossa on yötä uusi ihminen.
Isäni kotipaikalla on Toisen Maailmansodan, erityisesti ns. Lapin sodan aikaan tapahtunut ilmeisen karmeita asioita ja isä tiesi kertoa, että pihamaalle on haudattu kuolleita saksalaissotilaita ilmeisenkin monta.
Isä oli kertonut miten näitä outoja asioita oli tapahtunut jo hänen lapsuudessaa taajaan tahtiin. Isäni isänisä oli ollut hyvin kiinnostunut noituudesta ja oli lukenut mm. Mustaa Raamattua ja oli varmasti omilla toimillaan aktivoinut jo valmiina ollutta henkimaailman toimintaa.
Asuimme Ruotsissa minun ollessa pieni ja isäni oli tuonut kotipaikaltaan isot lehmänkellot koristeeksi olohuoneemme seinälle. Kerran äitini ollessa minun kanssa kahdestaan kotona, kellot alkoivat soida itsekseen seinällä.
Äitini oli sanonut isälleni heti tämän töistä tultua, että kellot saavat lähteä.
Muistan kun lapsena vietin kesälomia setäni luona Rovaniemellä. Minun serkkuni on samanikäinen kanssani ja meitä kiellettiin aina menemästä vanhalle puolelle leikkimään ja tottakai se kiinnosti kun se oli kiellettyä. Muistan miten kesälläkin siellä sisällä oli tosiaan aina kylmä, vaikka talo oli puinen ja varmasti olisi lämmennyt helteestä, mutta siellä oli aina viileä. Monesti tuntui kun leikimme pihalla serkkuni kanssa, että joku seuraa meitä talon ikkunoista.
Vaikka talo oli vanha, sen kuntoa pidettiin yllä. Esim. ikkunan tiivisteet vaihdettiin ja taloa peruskunnostettiin muutenkin. Kerran näimme serkkuni kanssa miten talon ikkunassa ollut kukka-amppeli alkoi heilahdella itsekseen talon sisällä. Tuulenvirettä ei voinut syyttää, koska semmoista ei sinne päässyt mistään. Olemme monesti aikuisiälläkin puhuneet tästä tapauksesta.
Näitä outoja juttuja on lisääkin, eräälle ystävälle on sattunut monenmoista myös, voin kirjoitella niistä tänne jos innokkaita lukijoita löytyy?
Isäni kotipaikalla Rovaniemen maalaiskunnassa on vuosikausia tapahtunut outoja asioita. Koko suku tästä tietää, mutta aika moni pitää tätä omana tietonaan.
Kotipaikalla on ns. vanha puoli, joka on ollut isäni ja hänen sisarusten kotitalo 1930-luvulta eteenpäin. Setäni asuu tällä kyseisellä paikalla, mutta on rakentanut myöhemmin uudemman talon samalle tontille vaimonsa kanssa. Vanha puoli on toiminut tavallaan "vierasmajana".
Kun vanhempani menivät naimisiin vuonna 1975, he olivat epävirallisella häämatkalla setäni luona. He olivat yöpyneet koko porukka vanhalla puolella, koska siellä oli jostain syystä kesähelteelläkin aina viileää.
Vanhempani olivat nukkuneet alakerrassa ja setäni ja tämän vaimo yläkerrassa.
Meidän äiti on hyvin skeptinen ihminen ja eikä usko mitään jos ei omilla silmillä näe.
Hän oli herännyt yöllä siihen kun joku oli tullut yläkerrasta alas kelohonkaisia portaita pitkin, ulko-ovi oli käynyt ja joku oli mennyt ulos. Äitini oletti automaattisesti, että setäni oli mennyt tupakalle. Mutta sitten äiti alkoi ihmetellä kun setäni ei tullut takaisin sisälle.
Hän herätti isäni ja isä kävi yläkerrassa tarkistamassa, setäni ja tämän vaimo nukkuivat siellä sikeästi. Isä oli myös kurkistanut ulko-ovesta ja piha oli ollut autio.
Äiti oli sanonut isälle, että voisi vaikka vannoa, että kuuli jonkun menneen ulos. Isä oli kertonut äidille, että näin tapahtuu joka ikinen kerta jos talossa on yötä uusi ihminen.
Isäni kotipaikalla on Toisen Maailmansodan, erityisesti ns. Lapin sodan aikaan tapahtunut ilmeisen karmeita asioita ja isä tiesi kertoa, että pihamaalle on haudattu kuolleita saksalaissotilaita ilmeisenkin monta.
Isä oli kertonut miten näitä outoja asioita oli tapahtunut jo hänen lapsuudessaa taajaan tahtiin. Isäni isänisä oli ollut hyvin kiinnostunut noituudesta ja oli lukenut mm. Mustaa Raamattua ja oli varmasti omilla toimillaan aktivoinut jo valmiina ollutta henkimaailman toimintaa.
Asuimme Ruotsissa minun ollessa pieni ja isäni oli tuonut kotipaikaltaan isot lehmänkellot koristeeksi olohuoneemme seinälle. Kerran äitini ollessa minun kanssa kahdestaan kotona, kellot alkoivat soida itsekseen seinällä.
Äitini oli sanonut isälleni heti tämän töistä tultua, että kellot saavat lähteä.
Muistan kun lapsena vietin kesälomia setäni luona Rovaniemellä. Minun serkkuni on samanikäinen kanssani ja meitä kiellettiin aina menemästä vanhalle puolelle leikkimään ja tottakai se kiinnosti kun se oli kiellettyä. Muistan miten kesälläkin siellä sisällä oli tosiaan aina kylmä, vaikka talo oli puinen ja varmasti olisi lämmennyt helteestä, mutta siellä oli aina viileä. Monesti tuntui kun leikimme pihalla serkkuni kanssa, että joku seuraa meitä talon ikkunoista.
Vaikka talo oli vanha, sen kuntoa pidettiin yllä. Esim. ikkunan tiivisteet vaihdettiin ja taloa peruskunnostettiin muutenkin. Kerran näimme serkkuni kanssa miten talon ikkunassa ollut kukka-amppeli alkoi heilahdella itsekseen talon sisällä. Tuulenvirettä ei voinut syyttää, koska semmoista ei sinne päässyt mistään. Olemme monesti aikuisiälläkin puhuneet tästä tapauksesta.
Näitä outoja juttuja on lisääkin, eräälle ystävälle on sattunut monenmoista myös, voin kirjoitella niistä tänne jos innokkaita lukijoita löytyy?