USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Hyvä ajatus tuo ketjun lukitseminen.
Sannaa ei ole julistettu kuolleeksi, viranomaisilla on varmasti tieto missä hän on.
Sannaa ei ole julistettu kuolleeksi, viranomaisilla on varmasti tieto missä hän on.
Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Ei taatusti ole tuo kuvan henkilö Sanna! Näette paljon parempia kuvia Sannasta siitä tv-ohjelmasta missä tämä tarina kerrottiin. Otin sen videoille silloin kun se tuli televisiosta, pysäytin sen aina kun ruudussa vilahti vanhoja kuvia Sannasta, ja otin kännykällä kuvia tv ruudusta. Näin sain paljon enemmän kuvia Sannasta, ja paremman käsityksen hänen ulkonäöstä. Yo-kuva ei anna oikeaa kuvaa Sannasta mielestäni. Hänen kasvonpiirteet on enemmän pyöreät. Ei todellakaan ole se sama nainen Fb-sivulla, se nainen siinä on pidempi kuin Sanna ja nenä on erilainen.skoone kirjoitti: Ke Helmi 01, 2023 9:26 amOlen asiasta täysin samaa mieltä. Sanna on valinnut itse miten ja missä haluaa elää! Toivottavasti hän ei asu Ukrainassa enää, vaan jossain turvallisemmassa paikassa.Wanha isä kirjoitti: Ti Tammi 31, 2023 8:49 amSiinäpä se Sanna taitaa olla. Yo-kuva on vuodelta 1996, ikää 18-19v silloin. Siitä on kohta 30 vuotta aikaa, mikä vaikeuttaa kuvien vertailua.Firefox69 kirjoitti: Ti Tammi 31, 2023 6:10 am Kävin ukrainalaisen Bethel seurakunnan FB sivuilla ja huomasin, että aikaisemmin isompana ollut kuva oli muutettu pienemmäksi kansikuvaksi. Rajasin kuvasta pois kaikki muut ihmiset ja jätin vain kuvan oikeassa reunassa olevat naiset kuvaan. Alkuperäisessä kuvassa Sanna on toinen nainen oikealta.
Kiinnitin itse aikoinaan huomiota heti kuvassa keskellä olevaan naiseen, joka näyttäisi Sannalta. Verratkaa hänen ylioppilaskuvaansa. Samat kasvojenpiirteet samanlaisella hymyllä. Ainut vain, että Bethelin srk:n kuvassa Sannalla on suu vähän enemmän auki ja ylioppilaskuvassa Sanna katsoo toiseen suuntaan. Kuva on otettu eri puolelta ja eri kulmasta. Sanna ilmeisesti siristää silmiään auringonpaisteessa rannalla otetussa kuvassa.
Sinänsä tämä katoaminen on poikkeksellinen, koska henkilö ei ole perinteisellä tavalla kateissa. Mietin sitäkin, onko pohdinta tapauksesta netissä kaikkien nähtävillä edes mielekästä. Sanna varmaan ottanut omista syistään (ehkä lapsuus oli ankeaa, tms) uuden startin, tilaisuus siihen oli ulkomailla ollessa hyvä. Nettikään ei vielä silloin ollut "sotkemassa" uutta alkua maailmalla.
Olen ollut kokoajan sitä mieltä että jostain syystä häntä ei ehkä ole osattu etsiä kovin ammattimaisesti tai tehokkaasti, juurikin koska ulkonäöstä on annettu liian hatarat tiedot, esim. pituus voisi olla ratkaiseva tieto, ja enemmän kuvia, jotta eri ilmeet kävisi ilmi paremmin, luomet, syntymämerkit jne. Tätä varten pitäisi olla omat nettisivut, eikä niin että kuvat vilahtaa sekunnin ajan tv-ohjelmassa jota ei enää esitetä.
Myös edelleen on mahdollisuus että hän ei ole vapaasta tahdosta piilossa, siksi mielestäni ketjua ei kannata sulkea. Voisihan hän itsekin ottaa ylläpitoon yhteyttä jos haluaa niin. Myös on outoa, että vaikka olisikin katkeruutta tai pettymystä tullut vanhempia kohtaan, miten se selittää välien katkaisemisen sisaruksiin? Entäpä isovanhempiin, ystäviin, tädit, serkut?
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Katoamiseen voi kytkeytyä myös lahkotoimintaa, joten jossain vaiheessa esille voi nousta muita ja samankaltaisia juttuja. Tietenkään ei suljeta keskeneräistä ketjua vaan sen perusteella, että "musta tuntuu".
Rationaalinen tieto nojautuu luonnonlakeihin, mutta intuitiivinen tieto antaa selityksen sille, mihin luonnonlait lopulta perustuvat.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Tässä skoone, en ollut samaa mieltä tuosta kuvasta mistä wanha isä kirjoitti, vaan tuosta hänen viestissään olevasta boldaamastani asiasta.Searcher kirjoitti: Ti Kesä 27, 2023 6:41 pmSearcher:skoone kirjoitti: Ke Helmi 01, 2023 9:26 amskoone:Wanha isä kirjoitti: Ti Tammi 31, 2023 8:49 am
Siinäpä se Sanna taitaa olla. Yo-kuva on vuodelta 1996, ikää 18-19v silloin. Siitä on kohta 30 vuotta aikaa, mikä vaikeuttaa kuvien vertailua.
Sinänsä tämä katoaminen on poikkeksellinen, koska henkilö ei ole perinteisellä tavalla kateissa. Mietin sitäkin, onko pohdinta tapauksesta netissä kaikkien nähtävillä edes mielekästä. Sanna varmaan ottanut omista syistään (ehkä lapsuus oli ankeaa, tms) uuden startin, tilaisuus siihen oli ulkomailla ollessa hyvä. Nettikään ei vielä silloin ollut "sotkemassa" uutta alkua maailmalla.
Olen asiasta täysin samaa mieltä. Sanna on valinnut itse miten ja missä haluaa elää! Toivottavasti hän ei asu Ukrainassa enää, vaan jossain turvallisemmassa paikassa.
Ei taatusti ole tuo kuvan henkilö Sanna! Näette paljon parempia kuvia Sannasta siitä tv-ohjelmasta missä tämä tarina kerrottiin.
Et ole tainnut tutkia muita Sannan kuvia tästä ketjusta..Kannattaisi katsoa niitäkin ennenkuin annat noin jyrkän tuomion noin heikoin perusteluin.
Muista lähdekritiikki!
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Maanantaimysteeri julkaisi tänään podcastin tästä. Se tosin taitaa olla vain maksullisena Podmessa.
Eipä.tuossa paljon uutta asiaa tullut; tosin nukahdin kesken niin pitänee kuunnella uudestaan.
Sanna oli käynyt uusimassa passinsa Kanadassa (joskus 2000-luvun alkupuolella), jolloin hän on saanut uuden viisumin, kun matkustanut uudestaan USAan. Mietin vain, että miten tarkkoja ne viranomaiset on siitä, että onko uusija todellakin entisen passin henkilö, vai työntävätkö passeja liukuhihnalta?
Ei tätä ketjua pidä lukita; onhan täällä muitakin katoamisia, joissa ei voi olla varma omaehtoisuudesta.
Omituinen keissi kyllä. Podin emäntäkin oli sitä mieltä, että miksi aikasemmin niin aktiivinen yhteydenpitäjä ei voisi laittaa jotain viestiä omaisilleen vaan pitää näitä tuskassa. Soitto olisi tietysti paras tapa valmistautua siitä, että kyseessä on oikea henkilö eikä mikään lahkon 'Helenin' laittama sp-viesti.
Eipä.tuossa paljon uutta asiaa tullut; tosin nukahdin kesken niin pitänee kuunnella uudestaan.
Sanna oli käynyt uusimassa passinsa Kanadassa (joskus 2000-luvun alkupuolella), jolloin hän on saanut uuden viisumin, kun matkustanut uudestaan USAan. Mietin vain, että miten tarkkoja ne viranomaiset on siitä, että onko uusija todellakin entisen passin henkilö, vai työntävätkö passeja liukuhihnalta?
Ei tätä ketjua pidä lukita; onhan täällä muitakin katoamisia, joissa ei voi olla varma omaehtoisuudesta.
Omituinen keissi kyllä. Podin emäntäkin oli sitä mieltä, että miksi aikasemmin niin aktiivinen yhteydenpitäjä ei voisi laittaa jotain viestiä omaisilleen vaan pitää näitä tuskassa. Soitto olisi tietysti paras tapa valmistautua siitä, että kyseessä on oikea henkilö eikä mikään lahkon 'Helenin' laittama sp-viesti.
-
Makunsamenettäjä
- Armas Tammelin
- Viestit: 77
- Liittynyt: Ti Marras 21, 2017 8:12 pm
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Tämä tapaus palasi mieleeni, ja kokeilin nopeaa kuvahakua Sannan vanhoilla kuvilla. Voisiko hän olla tässä? Kuva voi olla hyvinkin vanha mutta löytyy Viron metodistikirkon julkaisun nettisivuilta koduteel.ee.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Mistä tuo kuva löytyy sieltä?
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
https://koduteel.ee/article/soome-ugri- ... on-tagasi/
Näköjään tästä artikkelista. Kuva on ilmeisesti alun perin suomalais-ugrilaisen raamattukoulun valmistujaisista 2015.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Löysin kuvan ottaneen Mark Nelsonin facebookin jonka kavereista löytyy Anneli Tombak joka tuossa jutussa mainitaan. Pitää kahlata heidän kontaktit jos löytyisi muita kuvassa olevia.Kliina kirjoitti: Ma Kesä 16, 2025 5:02 amhttps://koduteel.ee/article/soome-ugri- ... on-tagasi/
Näköjään tästä artikkelista. Kuva on ilmeisesti alun perin suomalais-ugrilaisen raamattukoulun valmistujaisista 2015.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Omasta mielestäni on kyllä hyvin paljon Sannan näköinen!Makunsamenettäjä kirjoitti: Su Kesä 08, 2025 9:07 pm Tämä tapaus palasi mieleeni, ja kokeilin nopeaa kuvahakua Sannan vanhoilla kuvilla. Voisiko hän olla tässä? Kuva voi olla hyvinkin vanha mutta löytyy Viron metodistikirkon julkaisun nettisivuilta koduteel.ee.
Screenshot_20250608-202830_Samsung Internet.jpg
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
No googlen kautta kyllä kannattaa yrittää hakea, siis esimerkiksi tuolla Sannan kuvalla, joka on julkisuuteen annettu... eipä se anna "matchia" yhteenkään toiseen kuvaan. Tietenkään google lens ei ole tarkka, kun se ei iole erikseen kehitetty kasvonpiirteiden tunnistamiseen.Karinieminen kirjoitti: Ma Marras 09, 2020 10:55 am Tuossa Sanna Kenneyssä on kyllä paljon samaa näköä kuin Sanna Anttilassa. Kenney lienee kuintenkin nuorempi. Anttilassa hyvin erottuva piirre on mm. oikea korvanlehti.
Olisi kätevää jos olisi sellainen kuvahakukone jolle voisi syöttää vanhan kuvan ja lisäksi muutamia tekstimuotoisia speksejä, joiden avulla hakisi tiettyjä kuvia esim. sometileistä..
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Tämä on kyllä outo tapaus. Luulen että hänet on manipuloitu, tai jotain on sattunut keväällä 2001 aikana. Haasteita tapaukselle luo se, että kaikki tieto mitä julkisesti on saatavilla, tulee äidiltä. Siinä on mahdollista että jotain ymmärtänyt väärin. Tässäkin ketjussa on esille tuotu vahvasti se, että perhe johon Sanna tutustui Tartossa on Kevin ja Wendy. Hehän tosissaan ovat asuneet Virossa, myöhemmin unkarissa, ja heidän kirkkonsa on New Castle, Pennsylvaniaissa, johon Sannalla yhteys myös. Ainaskin netistä löytyvän tiedon mukaan he edustavat Presbyteeristä kirkkoa, ei Baptisti kirkkoa. Outo tapaus myös se, miten Sannan äiti sai tietää passihakemuksesta kiovassa vuonna 2008.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
No. rukoilkoot mitä rukoilee, elämä kohta ohi ja myöhäistä itkeä. Uskonto on vakava sairaus.
-
Selvitysmies
- Alokas
- Viestit: 2
- Liittynyt: Ke Touko 13, 2026 11:43 pm
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Minusta tämä on aika selvä tapaus eli hän on kadoksissa omasta tahdostaan. Sekin on täysin selvää, miksi viimeinen viesti 5/2001 tuli oudosta meiliosoitteesta, joka ei ollut Sannan nimellä. Sehän tuli tahallaan kuin "välitettynä", jotta siihen ei voisi vastata, eli se oli täysin suunniteltu katkaisukohta yhteydenpidolle, ei mikään mysteeri. Hän lähti vuoden 2000 lopulla USA:han ja aikoi palata Tarton lääkikseen taas syyslukukaudella 2001. Mutta kevättalven 2001 aikana hän on päättänyt toisin eli että ei palaakaan, vaan jää USA:han. Tämä lääkiksen lopettamispäätös oli niin suuri asia, että hän ei voinut ilmoittaa sitä kotiväelle, koska hän uskoi kohtaavansa käännytysyrityksiä takaisin "järkipuheella", vaikka hän oli itse varma, että ei ikinä tule palaamaan lääkikseen. Siksi oli helpompi valita totaalinen yhteydenpidon katkaisu, jotta kukaan ei tule väliin pilaamaan sitä oivallusta, minkä hän oli USA:ssa huomannut eli että hän ei kuulu lääkikseen.
Ne suomalaiset, jotka ovat päässeet lääkikseen yo:ksi pääsyn jälkeen ja ovat aloittaneet siellä opiskelun, tietävät, että siitä kelkasta ei hevin voi hypätä pois, koska on tullut rakentaneeksi odotuksia kotiväelle, sukulaisille, vanhempien tuttaville ja itselle. Se, että lukee lääkäriksi on niin suurta ja mahtavaa muiden mielestä, koska sukuun tulee lääkäri. Hän oli ollut tunnollinen lukio-oppilas, taitava soittaja ja kunnon tyttö, jolle oli asetettu odotuksia. Se, että sisko oli kuollut aiemmin ja toinen sisko sai MS-diagnoosin yo-keväällä 1996 korosti sitä painetta, joka häneen kohdistui odotusten suhteen. Hän oli perheen toivo. Varmaan jo lukioaikana hän sai kokea nämä odotukset paineena, ja hän saattaa miettiä, että kun siskot "romahtivat" rinnalla, niin miksi hän ei saanut romahtaa paineista. Menestyvä oppilas tulee itse rakentaneeksi ne odotukset, koska hän tulee samalla näyttäneeksi olevansa hyvä. Vanhempien kannustus ja tuki tuntuu hyvältä, mutta se ruokkii salakavalasti niitä odotuksia ja paineita, joita lukio- ja yliopisto-opiskelijalle syntyy. Vanhemmat tahtovat hyvää, mutta eivät koskaan kysy: mitä sinä oikeasti haluat elämältä? Tyttärestä, perheen toivosta, tulee helposti "muiden projekti", jolle on viitoitettu se oikea urapolku, normit ja käyttäytymismallit, joita pitää seurata ja toteuttaa seuraavat 10 vuotta.
Vielä kun 2004 Buffalon poliisi jäljitti hänet, hän on voinut miettiä, että kotiväki yrittää saada hänet puhuttua takaisin lääkikseen, ja reaktio on ihan odotettu: älkää sekaantuko elämääni, koska en ole "teidän projekti" vaan elän elämääni itselle. Se miksi hän ei halua yhteydenpitoa johtuu siitä, että yhteydenpito johtaisi taivutteluyrityksiin takaisin, velvoitteisiin, kysymyksiin, selityksiin, hänen valintojensa kyseenalaistamiseen ja säännölliseen yhteydenpitoon. Varmaan vielä 30-vuotiaaksi hän on pelännyt, että yhteydenotto vanhempiin saattaisi johtaa taivutteluun takaisin ja lääkikseen. Mutta nyt kun ikää on 48 vuotta, tilanne on toinen. Nyt hän tietää, että kun hän on elänyt 25 vuotta ja pärjännyt omillaan, kukaan ei enää kyseenalaista hänen valintojaan, koska todisteena on 25 vuoden onnistunut elämä ilman muiden ohjausta. Mutta tilalla on häpeä ja pelko. Jos hän nyt ottaisi yhteyttä, hän joutuisi kohtaamaan poislähtönsä syyt ja hän joutuisi selittämään 25 vuotta. Se olisi noloa ja hän kokisi joutuvansa tilille.
Minusta hänellä olisi kuitenkin hyvä selitys, koska uskon että se pakenemisen syy on lääkiksen lopettamispäätös. Jos 23-vuotias sanoo lopettavansa lääkiksen, se on uutispommi vanhemmille, mitä heidän on vaikea ymmärtää. Mutta se on se oikeutus hänen omassa mielessään, koska hän ajattelee "eivät he olisi ymmärtäneet, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa". Kun alkaa vältellä yhteydenottoa ja löytymistä, siitä tulee ennen pitkää normaalia elämää. Kuvioon astuu 10 vuodessa häpeä ja pelko. Löytyminen aiheuttaisi hänelle suuren identiteettikriisin ja saattaisi romahduttaa hänen maailmansa, koska hän on rakentanut minäkuvansa uudelleen. Niin kauan kuin häpeä on suurempi kuin kaipuu, niin kauan yhteydenotto on mahdoton. Kun aikaa on kulunut 25 vuotta, yksi aikuiselämä, yhteydenotto tuntuu mahdottomalta. Se, että hänestä on tehty tv-ohjelma ja podcasteja, vaikeuttaa tilannetta, koska hänestä on tullut julkinen hahmo, mysteeri.
Mikä sitten voisi laukaista tarpeen yhteydenotolle hänen omasta tahdostaan? Se voisi olla vanheneminen ja kuolevaisuuden tajuaminen 45-55-vuotiaana, vakava sairaus, uskonnollisen yhteisön katoaminen, taloudellinen romahdus, onnettomuus, oman lapsen saaminen tai läheisen kuolema hänen nykyisessä elämässään. Se, millainen yhteydenotto voisi olla, on puhelu. Hän voisi soittaa tuntemattomasta numerosta eikä kerro, missä hän on. Hän puhuisi lyhyesti, ja sanoisi että kaikki on hyvin ja hän soittaa taas muutaman kuukauden kuluttua. Hän sanoisi tiukat ehdot tälle yksisuuntaiselle yhteydenpidolle. Mutta yhteydenoton estää häpeä ja pelko siitä, että joutuu vastaamaan kysymyksiin, kuten missä olet ollut ja mikset ilmoittanut mitään. Se, että joutuisi selittämään 25 vuotta on suuri kynnys, jota on vaikea ylittää. Yhteydenottoon liittyy myös pelko siitä, että joutuisi palaamaan samaan rooliin, josta lähti, eli hän oli tytär, sisar, vakavasti sairaan omainen, perheen toivo. On helpompi olla ottamatta yhteyttä, koska silloin saa olla rauhassa eikä joudu selittelemään eikä ole pelkoa siitä, että joutuu takaisin vanhaan rooliin. Lääkiksen lopettaminen oli varmaan pääsyy yhteydenpidon katkaisemiseen, mutta läheisen menettämisen pelko voi olla toinen. Kun on menettänyt yhden siskon, ja toinen sairastuu vakavasti, voi tulla vahva halu olla poissa, jotta ei joutuisi kokemaan enää samanlaista menetystä.
Kun katsoo tapausta ulkopuolisena, huomaa helposti punaisen langan, joka jää monelta huomaamatta, kun tapauksesta tehdään outo mysteeri mediassa. On luotu esimerkiksi mielikuva, että "uskonlahko vei hänet USA:aan". Kun lukee näitä viestien teorioita, niin huomaa, että kyllä on mielikuvitus lentänyt. Mutta hänethän on tavoitettu 2004, ja hän oli elossa ja hänellä oli identiteetti, niin eikö se jo kerro, että ei hän varsinaisesti ole kadonnut. Hänestä löytyi 2016 todennäköinen kuva Facebook-profiilissa, mikä sekin kertoo, että hän on voimissaan ja elää omaa elämäänsä. Vuonna 2025 löytyi kuva vuodelta 2015 suomalais-ugrilaisen raamattukoulun valmistujaisista, mikä on selvä todiste siitä, että hän elää elämäänsä, ehkä Virossa. Hänellä on hyvä soittotaito, joten hän on varmaan työllistynyt urkurina tai kanttorina eli ilman lääkistä.
Miksi hän ei sitten ota yhteyttä? Siksi, koska yhteydenotto johtaisi kysymyksiin, selityksiin, velvoitteisiin, kontrollin menettämiseen ja paluuseen vanhaan rooliin. Hän ei varmaan enää halua olla siinä tytär- ja perheen toivo -roolissa, joissa hän oli lähtiessään. Moni ajattelee, että eihän siinä tarvi kuin ilmoittaa, että "olen kunnossa". Mutta kun se ei jää siihen, vaan yhteydenotto johtaa keskusteluun, kysymyksiin ja selityksiin ja silloin myös avautuvat vanha haavat ja koko uusi identiteetti saattaa romahtaa. Joten, kun katsoo tapausta objektiivisesti ulkopuolelta, huomaa, että siitä löytyy helposti selvät syyt ja motiivi katoamiselle ja välttelylle. Ja eihän hän itselleen ole kadonnut, vaan hän elää omaa elämäänsä. Hän vaan valitsi 2001 sen vaihtoehdon, eli selviytymisstrategian, jossa hän ei kärsi eikä romahda. Se on itsesuojelua ja ihan ymmärrettävää.
Ne suomalaiset, jotka ovat päässeet lääkikseen yo:ksi pääsyn jälkeen ja ovat aloittaneet siellä opiskelun, tietävät, että siitä kelkasta ei hevin voi hypätä pois, koska on tullut rakentaneeksi odotuksia kotiväelle, sukulaisille, vanhempien tuttaville ja itselle. Se, että lukee lääkäriksi on niin suurta ja mahtavaa muiden mielestä, koska sukuun tulee lääkäri. Hän oli ollut tunnollinen lukio-oppilas, taitava soittaja ja kunnon tyttö, jolle oli asetettu odotuksia. Se, että sisko oli kuollut aiemmin ja toinen sisko sai MS-diagnoosin yo-keväällä 1996 korosti sitä painetta, joka häneen kohdistui odotusten suhteen. Hän oli perheen toivo. Varmaan jo lukioaikana hän sai kokea nämä odotukset paineena, ja hän saattaa miettiä, että kun siskot "romahtivat" rinnalla, niin miksi hän ei saanut romahtaa paineista. Menestyvä oppilas tulee itse rakentaneeksi ne odotukset, koska hän tulee samalla näyttäneeksi olevansa hyvä. Vanhempien kannustus ja tuki tuntuu hyvältä, mutta se ruokkii salakavalasti niitä odotuksia ja paineita, joita lukio- ja yliopisto-opiskelijalle syntyy. Vanhemmat tahtovat hyvää, mutta eivät koskaan kysy: mitä sinä oikeasti haluat elämältä? Tyttärestä, perheen toivosta, tulee helposti "muiden projekti", jolle on viitoitettu se oikea urapolku, normit ja käyttäytymismallit, joita pitää seurata ja toteuttaa seuraavat 10 vuotta.
Vielä kun 2004 Buffalon poliisi jäljitti hänet, hän on voinut miettiä, että kotiväki yrittää saada hänet puhuttua takaisin lääkikseen, ja reaktio on ihan odotettu: älkää sekaantuko elämääni, koska en ole "teidän projekti" vaan elän elämääni itselle. Se miksi hän ei halua yhteydenpitoa johtuu siitä, että yhteydenpito johtaisi taivutteluyrityksiin takaisin, velvoitteisiin, kysymyksiin, selityksiin, hänen valintojensa kyseenalaistamiseen ja säännölliseen yhteydenpitoon. Varmaan vielä 30-vuotiaaksi hän on pelännyt, että yhteydenotto vanhempiin saattaisi johtaa taivutteluun takaisin ja lääkikseen. Mutta nyt kun ikää on 48 vuotta, tilanne on toinen. Nyt hän tietää, että kun hän on elänyt 25 vuotta ja pärjännyt omillaan, kukaan ei enää kyseenalaista hänen valintojaan, koska todisteena on 25 vuoden onnistunut elämä ilman muiden ohjausta. Mutta tilalla on häpeä ja pelko. Jos hän nyt ottaisi yhteyttä, hän joutuisi kohtaamaan poislähtönsä syyt ja hän joutuisi selittämään 25 vuotta. Se olisi noloa ja hän kokisi joutuvansa tilille.
Minusta hänellä olisi kuitenkin hyvä selitys, koska uskon että se pakenemisen syy on lääkiksen lopettamispäätös. Jos 23-vuotias sanoo lopettavansa lääkiksen, se on uutispommi vanhemmille, mitä heidän on vaikea ymmärtää. Mutta se on se oikeutus hänen omassa mielessään, koska hän ajattelee "eivät he olisi ymmärtäneet, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa". Kun alkaa vältellä yhteydenottoa ja löytymistä, siitä tulee ennen pitkää normaalia elämää. Kuvioon astuu 10 vuodessa häpeä ja pelko. Löytyminen aiheuttaisi hänelle suuren identiteettikriisin ja saattaisi romahduttaa hänen maailmansa, koska hän on rakentanut minäkuvansa uudelleen. Niin kauan kuin häpeä on suurempi kuin kaipuu, niin kauan yhteydenotto on mahdoton. Kun aikaa on kulunut 25 vuotta, yksi aikuiselämä, yhteydenotto tuntuu mahdottomalta. Se, että hänestä on tehty tv-ohjelma ja podcasteja, vaikeuttaa tilannetta, koska hänestä on tullut julkinen hahmo, mysteeri.
Mikä sitten voisi laukaista tarpeen yhteydenotolle hänen omasta tahdostaan? Se voisi olla vanheneminen ja kuolevaisuuden tajuaminen 45-55-vuotiaana, vakava sairaus, uskonnollisen yhteisön katoaminen, taloudellinen romahdus, onnettomuus, oman lapsen saaminen tai läheisen kuolema hänen nykyisessä elämässään. Se, millainen yhteydenotto voisi olla, on puhelu. Hän voisi soittaa tuntemattomasta numerosta eikä kerro, missä hän on. Hän puhuisi lyhyesti, ja sanoisi että kaikki on hyvin ja hän soittaa taas muutaman kuukauden kuluttua. Hän sanoisi tiukat ehdot tälle yksisuuntaiselle yhteydenpidolle. Mutta yhteydenoton estää häpeä ja pelko siitä, että joutuu vastaamaan kysymyksiin, kuten missä olet ollut ja mikset ilmoittanut mitään. Se, että joutuisi selittämään 25 vuotta on suuri kynnys, jota on vaikea ylittää. Yhteydenottoon liittyy myös pelko siitä, että joutuisi palaamaan samaan rooliin, josta lähti, eli hän oli tytär, sisar, vakavasti sairaan omainen, perheen toivo. On helpompi olla ottamatta yhteyttä, koska silloin saa olla rauhassa eikä joudu selittelemään eikä ole pelkoa siitä, että joutuu takaisin vanhaan rooliin. Lääkiksen lopettaminen oli varmaan pääsyy yhteydenpidon katkaisemiseen, mutta läheisen menettämisen pelko voi olla toinen. Kun on menettänyt yhden siskon, ja toinen sairastuu vakavasti, voi tulla vahva halu olla poissa, jotta ei joutuisi kokemaan enää samanlaista menetystä.
Kun katsoo tapausta ulkopuolisena, huomaa helposti punaisen langan, joka jää monelta huomaamatta, kun tapauksesta tehdään outo mysteeri mediassa. On luotu esimerkiksi mielikuva, että "uskonlahko vei hänet USA:aan". Kun lukee näitä viestien teorioita, niin huomaa, että kyllä on mielikuvitus lentänyt. Mutta hänethän on tavoitettu 2004, ja hän oli elossa ja hänellä oli identiteetti, niin eikö se jo kerro, että ei hän varsinaisesti ole kadonnut. Hänestä löytyi 2016 todennäköinen kuva Facebook-profiilissa, mikä sekin kertoo, että hän on voimissaan ja elää omaa elämäänsä. Vuonna 2025 löytyi kuva vuodelta 2015 suomalais-ugrilaisen raamattukoulun valmistujaisista, mikä on selvä todiste siitä, että hän elää elämäänsä, ehkä Virossa. Hänellä on hyvä soittotaito, joten hän on varmaan työllistynyt urkurina tai kanttorina eli ilman lääkistä.
Miksi hän ei sitten ota yhteyttä? Siksi, koska yhteydenotto johtaisi kysymyksiin, selityksiin, velvoitteisiin, kontrollin menettämiseen ja paluuseen vanhaan rooliin. Hän ei varmaan enää halua olla siinä tytär- ja perheen toivo -roolissa, joissa hän oli lähtiessään. Moni ajattelee, että eihän siinä tarvi kuin ilmoittaa, että "olen kunnossa". Mutta kun se ei jää siihen, vaan yhteydenotto johtaa keskusteluun, kysymyksiin ja selityksiin ja silloin myös avautuvat vanha haavat ja koko uusi identiteetti saattaa romahtaa. Joten, kun katsoo tapausta objektiivisesti ulkopuolelta, huomaa, että siitä löytyy helposti selvät syyt ja motiivi katoamiselle ja välttelylle. Ja eihän hän itselleen ole kadonnut, vaan hän elää omaa elämäänsä. Hän vaan valitsi 2001 sen vaihtoehdon, eli selviytymisstrategian, jossa hän ei kärsi eikä romahda. Se on itsesuojelua ja ihan ymmärrettävää.
Re: USA: Sanna Anttila, kadonnut vuonna 2001
Kannattaisiko omaisten/ läheisten yrittää kysyä neuvoa joltain uskonnonasiantuntijalta ( teologilta ym. ) , koska täällä on puhuttu baptisteista, presbyteereistä ja metodisteista.
Eli mihin viiteryhmään nainen ylipäätään katosi? Pelkästään Suomessa, jossa baptistismi on marginaalinen uskonto, on ainakin kolmen sortin baptisteja: perinteisteiset baptit, seitsemännen päivän baptit ja reformoidut baptit.
Montakohan ryhmää Usa:a tai Euroopassa?
Jossain nimittäin luki, että äiti oli lähetellyt viestejä useille bsptistiseurakunnille saamatta vastausta. Aikamoista hakuammuntaa...
Ehkä kadonnut vapaasta tahdostaan, mutta kai jokainen omainen haluaisi tietää edes onko hengissä.
Eli mihin viiteryhmään nainen ylipäätään katosi? Pelkästään Suomessa, jossa baptistismi on marginaalinen uskonto, on ainakin kolmen sortin baptisteja: perinteisteiset baptit, seitsemännen päivän baptit ja reformoidut baptit.
Montakohan ryhmää Usa:a tai Euroopassa?
Jossain nimittäin luki, että äiti oli lähetellyt viestejä useille bsptistiseurakunnille saamatta vastausta. Aikamoista hakuammuntaa...
Ehkä kadonnut vapaasta tahdostaan, mutta kai jokainen omainen haluaisi tietää edes onko hengissä.