Huomionarvoista on myös se, että Rämö itse ääneen sanoo, ettei mitenkään puutu Ulvilan murhaan, eikä hänellä ole siihen sanottavaa.
Ainoastaan seksuaalirikossyytteisiin ja tuomioihin, joihin hän ja kollegansa Mäkinen, ovat paneutuneet ja jotka näkevät kyseenalaisina.
Rämö myös yllättäen ohittaa keskustelussa tarinoiden syntytavan, eli mielestäni dramatisoi tapahtumia taloudellisesta näkökannasta, eli myy kirjaansa.
En pitänyt hänestä ja hänen ulosannistaan. Populatisti. Rahaa aiheesta kuin aiheesta.
Hän mielestäni etsii aiheita, joilla saa julkisuutta. Oikeusmurha, Veikkaus etc
On tosi ok puuttua epäkohtiin maailmassa, mutta kuinka paljon juttuihin vaikuttaa oma näkemys vs todellisuus?
Minusta Rämö on tarpeellinen ’kapinallinen’.
Minulle ei aukea hänen motiivinsa tässä tapauksessa.
Matti Rämön aikaisemmasta ”tuotannosta” esimerkki tässä:
23.05.2019 16.42
(Päivitetty: 13.08.2019 13.51) Teksti: Mikael Vehkaoja
Seura-lehden toimittaja Matti Rämö on voittanut Tutkivan journalismin yhdistyksen Lumilapio-palkinnon. Palkinto tuli jutusta, jossa Rämö paljasti, kuinka Veikkaus sijoittaa rahapeliautomaatteja kaikkein köyhimmille asuinalueille.
Juttu herätti vilkasta yhteiskunnallista keskustelua Veikkauksen roolista ja vastuusta rahapelimonopolina. Lisäksi tuomaristo perusteli palkintoa poikkeuksellisella tiedonhankinnalla. Rämö sai Veikkaukselta käsiinsä aiemmin julkaisematonta tietoa, jota hän työsti yhdessä tutkijaryhmän kanssa.