Nuori pariskunta surmattiin ampumalla Kuopion Savilahdessa 1987

[Rusty]

Voutilainen on ilmeisesti vapaalla jalalla ellei ole taas rötöstellyt itseään kiven sisään. Tietääkö paikkakuntalaiset onko Vode tuttu näky Kuopion kongeissa vai missä vaikuttaa nykyään?

[ArtsiH]

Voutilainen siirtyi vuosi-pari sitten oman käden kautta taivaalliseen Atari-ryhmään. Vai liekö menny alakertaan...

[Ailar]

Voutilainen oli muuten kotoisin enemmän vehmersalmen suunnalta. Tuohon savilahden tapaukseen liittyy sellainen asia, että ennen tuota tapahtumaa murtauduttiin Kuopiossa sijaitsevaan Elorannan myymälään. Liikkeestä varastettiin huomattava määrä käsiaseita sekä patruunoita. Myös savilahden surmassa käytetyn aseen väitettiin olevan tuosta tapauksesta. Muistelen, että kyseistä asetta ei kuitenkaan koskaan löydetty, eli perustuu varmaan voutilaisen kertomuksiin.

Kaivoin tämän jutun esille, kun luin tapauksen taas kerran Suomalaisia rikostapauksia -kirjasta. Tätä surmassa käytettyä asetta ei todella löytynyt, mutta se ei kait ollutkaan peräisin tuosta Elorannan myymälästä.
Surmaaja oli kertonut, että hän hävitti aseen kotonaan purkamalla sen osiin ja hakkaamalla kappaleiksi puimalan lattialla lekan avulla. Osat hän kertomansa mukaan oli ripotellut eri roskalaatikoihin.
Tutkijat kävivät tarkistamassa puimalan, mutta mitään viitteitä aseen hävittämisestä ei löytynyt. Lekakin oli muualla, missä sen olisi Voutilaisen kertoman mukaan pitänyt olla. Kavereilleenkaan Voutilainen ei ollut kertonut aseen hävittämisestä. Kaverit olivat päinvastoin sitä mieltä, että Walther-ase oli liian rakas Voutilaiselle, jotta hän sen olisi hävittänyt.
Aseen alkuperästä Voutilainen kertoi myös erilaisia versioita:
"ase oli hänen ukkinsa vanha", "ase oli ostettu tuntemattomalta mieheltä 1500 markalla".
Todellisuudessa Voutilainen oli ostanut ko. aseen koulukaveriltaan ammattikoulussa. Koulukaveri oli itse tämän kertonut.
---
Ennenkuin Voutilainen kavereineen joutui epäilyksen alle, epäiltynä oli surmatun Eeva Liisa Markkasen ex-poikaystävä. Hänet pidätettiin epäiltynä kaksoissurmasta sekä varastetun tavaran kätkemisestä. Häneltä löytyi runsaasti varastettuja elektroniikkatuotteita, joita hän oli kaupannut työkavereilleen ja tuttavilleen.

[Doctor Lecter]

Unhon yöhön kadonnut tapaus, josta aikoinaan supistiin, että "ei saa kirjoittaa mitään koska Voutilainen on hurja häiskä ja hakkaa sen joka asiasta jotain kirjoittaa" tms pelon sekaista kunnioitusta väkivaltaista hörhöä kohtaan.

HS 28.11.1987

Kuopio_Savilahti_uhrit.jpg (133.12 KiB) Katsottu 9422 kertaa

HS 28.11.1987

Kuopio_Savilahti_1987.jpg (168.76 KiB) Katsottu 9422 kertaa

HS 29.11.1987

Kuopio_Savilahti_pidätys.jpg (87.63 KiB) Katsottu 9422 kertaa

[kusiainen]

Suht pienellä kartan tutkimisella selviää Voutilaisten kotitalo

[Doctor Lecter]

Voutilainen siirtyi vuosi-pari sitten oman käden kautta taivaalliseen Atari-ryhmään. Vai liekö menny alakertaan...

Aivan. Vuonna 1968 syntynyt Mika Antero Voutilainen on kuollut vuonna 2010 ja tomumajansa on kätketty maan poveen Vehmasmäen hautausmaalle Hiltulanlahteen. Samassa haudassa lepäävät - syntymävuosien perusteella - myös vanhempansa.
- Mika Voutilainen kuulemma häpesi olla maatalon poika. Olikohan hänelle siitä joku vittuillut?

Suht pienellä kartan tutkimisella selviää Voutilaisten kotitalo

Täällä sanottiin että Puutossalmentien alkupäässä Hiltulanlahdessa ja kaiketi ennen lossia?

Alibin numerossa 4/2023 oli artikkeli Rikoshistorian kätköistä ja siinä aiheena Savilahden kaksoissurma. Se sai ajatukset tuohon yli 35 vuoden takaiseen murhenäytelmään:

Kuvat ja teksti Alibi 4/2023.

Silloin_Savilahdessa.jpg (180.94 KiB) Katsottu 6978 kertaa

20-vuotiaan Jukka Tapani Haataisen ohjaama Mazda Capella, rek MHN-887 lähti Puijonlaakson Burger Pointilta kello 22:45. Kyydissä olivat Haataisen tyttöystävä, 27-vuotias Eeva Riitta Markkanen ja tämän ystävätär.
- Tuolloin ei kukaan autossa olleista voinut aavistaa, että kahdella heistä oli elinaikaa jäljellä enää alle 30 minuuttia.

Ensin ajettiin Inkilänmäelle, jossa ystävätär poistui kyydistä. Sitten Savilahteen Haataisen isän Martti Haataisen metalliverstaan pihalle.
- Haatainen meni hakemaan verstaalta jotain. Siellä varkaissa ollut Voutilainen ampui Haataisen, meni pihalle ja ampui autossa istuneen Markkasen.

Ja kaikki tämä vain siksi ettei murtovarkaus paljastuisi!

Ylempi kuva poliisi via Alibi 4/2023. Kuvassa oleva teksti Alibi 10/1988. Alemmat kuvat Polisi kertoo 1990.

Silloin_Savilahdessa_verstaan_pihalla.jpg (327.61 KiB) Katsottu 6978 kertaa

Kuvat ja teksti Alibi 2/1988 ja 10/1988.

Silloin_Savilahdessa_Voutilainen.jpg (210.69 KiB) Katsottu 6978 kertaa

Voutilainen oli syyllistynyt moniin muihinkin rötöksiin ja kuulusteluissa selvisi myös ulosottomiehen pahoinpitely 16.10.1985. Voutilainen oli yhyttänyt hänet pimeällä kujalla lähellä kaupunginhotellia, hakannut nyrkein ja potkinut. Lopuksi vei lompakon rahoineen.
- Ulosottomies kuoli saamiinsa vammoihin kahdeksan päivän kuluttua.

Savilahden surmista syyttäjä vaati tiukasti tuomiota murhasta. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi teot tapoiksi ja annosteli Voutilaiselle 15 vuoden tuomion, johon sisältyi myös muita rötöksiä.

Kuten alussa olevassa lainauksessa mainittiinkin, niin rikollinen ura ei ehkä sittenkään tuonut sitä onnea, sillä Voutilainen päätyi surmaamaan itsensä.
- Oli kuulemma ns. pelolla hallitseva henkilö.

Jukka Haatainen ja ruumiinsa löytänyt isänsä ovat haudattu ns. Isolle hautausmaalle. Markkasen hauta on samaisella hautausmaalla.

Tosiaan noita Savilahden tapahtumien paikkoja ei ole enää olemassa samassa muodossa, vaan purettu ja yliopistolla on osa niistä jossakin käytössä. Vanhoja armeijan asevarikon rakennuksia, jotka jo silloin oli vuokrattu muuhun käyttöön.

Alue on tosiaan muuttunut, mutta onko niin, että Neulaniementieltä kun kääntyy entiselle ammuslataamon alueelle, niin se olisi niillä main?

Ennenkuin Voutilainen kavereineen joutui epäilyksen alle, epäiltynä oli surmatun Eeva Liisa Markkasen ex-poikaystävä. Hänet pidätettiin epäiltynä kaksoissurmasta sekä varastetun tavaran kätkemisestä. Häneltä löytyi runsaasti varastettuja elektroniikkatuotteita, joita hän oli kaupannut työkavereilleen ja tuttavilleen.

Tämä oli se ns. Kuopion miljoonaliiga. Päätekijät, ts. suurimmat syylliset olivat kuopiolainen työmies Matti Reis ja mittamies Juha Hintikka. Toinen heistä oli ollut Eeva Markkasen miesystävä. Vapautui henkirikosepäilyistä päivää ennen uhrien hautajaisia ja oli mukana saattamassa Markkasta viimeiselle matkalleen.
- Syyskuussa 1987 samaiset miehet karkasivat omia tuomioitaan kuulemasta oikeuden pitäessä kahvituntia. (HS 22.9.1988).

Miljoonaliigasta ja Savilahden kaksoissurmasta on artikkelit vuoden 1990 Poliisi kertoo-kirjassa.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1990

Kuopion Savilahden kaksoissurma

Marraskuun 27. päivän vastaisena yönä 1987 surmattiin Kuopion kaupungissa ampumalla kaksi nuorta, mies ja nainen. Syylliseksi epäiltiin ensin naisen entistä poikaystävää, jonka tekemisiä tutkittaessa paljastui varsin laaja varastetun tavaran kätkemisjuttu.
Syylliseksi tekoon osoittautui kolmen nuorukaisen varasjengin yksi jäsen, 19-vuotias nuorukainen, joka parhaaseen ”rambo"-tyyliin ampui uhrinsa syyttä ja aiheetta kuin jossakin TV-filmissä konsanaan.
Jälkeenpäin hän vain totesi kavereilleen, että ”eipä tuo miltään tuntunut...”
Suurkaupungeissa tällaiset näytelmät eivät ole enää harvinaisia. Kun sellaisia alkaa sattua pienehköissä maaseutukaupungeissakin, on varsin aiheellista tutkijan tavoin sanoa: ”Pysähdy, yhteiskunta, järki jättää!”
Perjantain, marraskuun 27. päivän vastaisena yönä 1987 Kuopiossa, Savon pääkaupungissa satoi lunta. Maisemat saivat uuden ilmeen, lika ja loska peittyivät, oli 3–4 astetta pakkasta.
Aamulla ihmiset menivät iloisina ja pirteinä töihinsä, kuka minnekin. Viikonloppu ja vapaapäivät lähestyivät.
Seppä Martti Haatainen ajoi autollaan pajalleen Neulamäen entiselle ammuslataamon alueelle normaaliin tapaansa. Klo 07.15 hän tuli sinne, kuten joka arkiaamu usean vuoden ajan.

Ruumiit
Ajaessaan pajan pihaan hän havaitsi poikansa Jukka Haataisen Mazda-merkkisen henkilöauton seisovan pihassa. Pajarakennuksessa ja siihen liittyvässä pressukatoksessa paloi valo. Pajarakennuksen ovi oli lukittuna. Hän arveli, että Jukka oli yöpynyt pajarakennuksessa. Haatainen ei tarkastanut poikansa autoa, vaan meni sisään pajarakennukseen. Pajan työhuoneen lattialla oli runsaasti verta.
Lattialle oli kaatunut työn alla olevia metalliesineitä. Paikat olivat muutenkin sekaisin. Pressukatoksen oven sisäpönkkä ei ollut paikoillaan kuten normaalisti. Haatainen meni pressukatokseen.
Kauhukseen hän huomasi poikansa makaavan selällään lattialla. Jukan kasvot ja vaatteet olivat kuivuneen veren peitossa ja poika näytti elottomalta. Isä kosketti poikansa kylmää kättä, mutta ei liikuttanut häntä, koska oli varma siitä, että tämä oli kuollut.
Välittömästi tämän jälkeen isä soitti poliisiin ja ilmoitti asiasta. Hän lähti kävelemään raskain askelin poliiseja vastaan.
Voi vain kuvitella, mitkä aatokset isän mielessä liikkuivat löytäessään ainoan poikansa kuolleena. Paljon elämää nähneen miehen kokemuksella hän kuitenkin pystyi ulkonaisesti hillitsemään itsensä. Hänen toimintansa oli hallittua.
Paikalle tulleet tekniikkatoimiston poliisimiehet eristivät alueen. He löysivät Jukan autosta toisenkin ruumiin, naisen, jota ilmeisesti oli ammuttu. Jokainen tutkija tiesi, mitä em. tapahtumat tarkoittivat. Viikonlopusta, vapaapäivistä ei olisi tietoakaan. Jutun selvittäminen otettaisiin tutkijoiden selkänahasta. Tutkinta vaatisi äärimmäistä tarkkuutta. Kaikki mahdollinen pengottaisiin esiin. Varsinkin rikospaikkatutkijat kirosivat yöllä sataneen lumen. Olihan se peittänyt ulkona olevat rikospaikkajäljet.
Tutkintaresurssit keskitettiin tämän jutun tutkintaan ja perustettiin tutkintaryhmä. Ryhmän koko oli parhaimmillaan 35 tutkijaa. Autossa olleen surmatun naisen henkilöpapereista selvisi naisen henkilöllisyys, Eeva-Riitta Markkanen.
Ensimmäisten tuntien aikana selvisi, että Jukka ja Eeva-Riitta olivat seurustelleet vasta kaksi-kolme
viikkoa. Eeva-Riitta asui vielä entisen poikaystävänsä Juha Hintikan luona, mutta heidän välinsä olivat jo rikkoontuneet. Edellisenä päivänä Ella oli käynyt äitinsä luona, ja pyytänyt päästä väliaikaisesti
asumaan taas kotiinsa. Eeva-Riitta oli hermostunut. Myös Ellan työpaikassa eräässä kuopiolaisessa
grillissä työkaverit huomioivat hänen hermostuneisuutensa. Selvisi, että Juha oli kysellyt saunomisen yhteydessä Eeva-Riitan veljeltä, mitä hän tekisi, jos tyttöystävä seurusteli vieraan miehen kanssa. Veli oli käsittänyt tai tapahtuman jälkeen kuvitellut Juhan sanonnan uhkaukseksi.
Juhan oli nähty myös ajavan autollaan samalla viikolla muutamana iltana hiljaista vauhtia Eeva-Riitan
työpaikan ohi.

Yleiskuva ammuslataamon alueelta. Vasemmalla surmapaikka, oikealla huutokaupparakennus..jpg (243.65 KiB) Katsottu 5809 kertaa

Pidätys
Juha kiinniotettiin työpaikaltaan. Hänen kotonaan ja työpaikalla pidettiin kotietsinnät. Mitään surmatyöhön viittaavaa etsinnöissä ei löydetty. Sitä vastoin löydettiin anastettuja elektroniikkatuotteita. Työkaverit ja tuttavat olivat ostaneet Juhalta jo pitemmän aikaa erilaista tavaraa, jota oli syytä epäillä anastetuksi.
Hänet pidätettiin epäiltynä kaksoissurmaan sekä varastetun tavaran kätkemiseen. Varastettujen tavaroiden osalta alkoi pitkällinen erillinen tutkintaprosessi.
Tutkijat tiesivät, että Juhan tuttavilla oli ollut hallussaan lokakuussa 1987 Urheiluliike Elorannan murron yhteydessä anastettuja aseita.
Juhalla ei ollut alibia henkirikosten todennäköiseen tapahtuma-aikaan.
Asevarikon päivystävä upseeri oli kuullut sulkiessaan varikon portteja edellisenä iltana klo 23.05 aikaan 3–4 pienikaliiperisen käsiaseen laukausta. Samaan aikaan oli laukauksista tehty toinenkin havainto samalta suunnalta. Em. kellonaikaa voitiin siis pitää todennäköisenä tapahtuma-aikana.
Vanhalla ammuslataamon alueella todettiin tapahtuneen murtoja mm. huutokauppakeskukseen. Murtoja ei voitu yhdistää surmatöihin, koska lumi peitti jäljet.

Jukan auto seisoi ikkunat rikkiammuttuina pajarakennuksen pihassa.jpg (221.06 KiB) Katsottu 5809 kertaa

Paikka- ja kuolinsyyn tutkinta
Tekniikan tutkijat suorittivat viikon ajan rikospaikkatutkintaa alueella. He taltioivat kaiken mahdollisen, piirsivät, valokuvasivat, videoivat ym. He sulattivat jälkien päälle satanutta lunta.
Samana päivänä suoritetut oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset vahvistivat kuoleman syyt:
Jukkaa oli ammuttu edestä päin vasemmalle puolen ohimoon. Luodin ulostuloaukko oli päälaellavasemmalla. Ampumasuunta oli edestä taakse, hieman ylöspäin ja hieman vasemmalle.
Kuoleman aiheuttajaksi oikeuslääkäri totesi kallon lävistäneen ja aivoja vahingoittaneen ampumavamman. Löydösten perusteella oli ilmeistä, että Jukka oli ampuma vamman saatuaan elänyt vielä useita minuutteja ja todennäköisesti pystynyt vielä liikkumaan.
Autosta löytynyttä Eeva-Riittaa oli ammuttu neljä kertaa:
— oikean posken seutuun, jota ympäröi laaja lasinsirpaleiden aiheuttama vamma,
— oikean hartian yläpintaan,
— oikean hartian yläpintaan oikealle,
— päälaelle oikealle.
Oikeuslääkärin mukaan päälaelle osunut laukaus oli kuolettava.
Rikospaikkatutkinnassa selvisi, että Jukkaa oli ammuttu pajarakennuksesta pressukatokseen
johtavan oven luona. Jukka oli lentäessään taaksepäin kaatanut metallitöitä lattialle. Verijälkien perusteella Jukka oli raahautunut pressukatoksen puolelle ja yrittänyt ryömiä pressukatoksesta ulos.
Eeva-Riittaa oli ammuttu autoon sen molemmilta puolin. Jukan Mazda Capellan molempien etuovien ikkunat olivat rikki.
Kuljettajan puoleisessa etuoven lasissa näkyi ampumareiät, vastapuolen lasi oli särkynyt pirstaleiksi.
Eeva-Riitta oli kaatunut kyljelleen kuljettajan istuinta vasten. Jalat olivat apumiehen puoleisessa jalkatilassa, alaruumis apumiehen puoleisella istuimella, yläruumis ja pää kuljettajan puoleisella istuimella. Kuljettajan istuimessa oli runsaasti verta. Eeva-Riitan silmälasit olivat osittain tipahtaneet ja ne olivat veressä, ja linsseihin oli tarttunut pieniä lasinsiruja. Kuljettajan puoleisessa häikäisysuojassa etupilarin läheisyydessä ja kuljettajan puoleisen oven yläpuolella kattoverhoilussa oli veriroiskeita.
Mazdan avain oli virtalukossa on-asennossa, vaihde vapaalla, ajovalot kytkettyinä. Auton käsijarru oli päällä. Apumiehen puoleisen oven lukitusnappi oli auki-asennossa, muiden ovien lukitusnapit olivat kiinniasennossa.
Mazdan päällä oli lunta. Kerroksen paksuus vaihteli 1–3 cm:n välillä. Auton ympärillä oli runsaasti jalanjälkiä, joiden päälle oli satanut n. 3 cm:n paksuudelta lunta. Jalkineen jälkiä ei saatu tallennettua.
Tapahtuman jälkeen Mazda oli liikkunut taaksepäin n. 1,5 metriä. Auton ikkunalasin kappaleita löytyi auton etupuolelta. Tutkijoita askarrutti, miksi auto oli tapahtuman jälkeen liikkunut taaksepäin. Auton ympäriltä löydettiin lumen sulatuksen jälkeen kolme ja pressukatoksesta yksi hylsy. Ne olivat 7,65 kaliiperin käsiaseen hylsyjä. Kaikki ammutut luodit löydettiin. Ampuma-asetta sen sijaan ei löydetty.
Luodeista ja hylsyistä Keskusrikospoliisin rikoslaboratorio lausui, että ne oli ammuttu samalla aseella, joka todennäköisesti oli merkiltään Walther. Hylsyjen löytöpaikoista rikospaikkatutkijat päättelivät, että ase heittää hylsyn vasemmalle.

Rikospaikkapiirros.jpg (175.58 KiB) Katsottu 5809 kertaa

Havaintoja
Tutkinnassa selvisi, että Jukka oli tullut Eeva-Riitan työpaikalle edellisenä iltana klo 22 jälkeen. Sieltä he olivat poistuneet klo 22.55.
He olivat kyydinneet Eeva-Riitan työkaverin kotiin Inkilänmäelle.
Todistajien mukaan auto oli käynyt sen jälkeen Kauppatorilla. Viimeinen havainto autosta ja kyydissä olleista tehtiin, kun Mazda kääntyi ns. Puijon merkkikiven risteyksestä kaupungista päin kohti Neulamäkeä. Kello oli tällöin 22.45.
Tämän jälkeen heidän oli täytynyt ajaa suoraan tapahtumapaikalle.
Tutkijoiden tietoon tuli, että Savilahdentiellä lähellä ammusvarikon tienhaaraa oli tapahtuma-aikoihin ollut pysäköitynä valkoinen Volvo Amazon-merkkinen henkilöauto. Auton etupelti oli ollut ylhäällä ja mieshenkilö kumartuneena korjaamaan autoa. Miehen henkilöllisyys selvitettiin. Hän oli korjannut autoaan niin intensiivisesti, ettei ollut pannut merkille mitään erikoista. Siitä huolimatta kyseisellä Volvo Amazonilla oli erittäin tärkeä merkitys jutun saamiseksi oikeille urilleen.
Tapahtuma-aikaan iltalomiltaan palaava varusmies oli kävellessään vanhan ammuslataamon alueen ohi kuullut kovaäänisen auton ääntä lataamon suunnasta. Auto oli äänen perusteella poistunut alueelta. Itse autoa hän ei ehtinyt havaitsemaan.
Kaksoissurman tutkimukset polkivat paikallaan. Erilaista tietoa tuli paljon, mutta ne todisteet puuttuivat. Tekoaika ja uhrien viimeiset liikkeet olivat poliisin tiedossa, muuten tuntui tie nousevan pystyyn.
Jokaista johtolankaa seurattiin loppuun saakka, mutta tuloksetta. Joku oli ”melkein nähnyt”. Tuuri puuttui.

Murtoa tutkitaan
Kauko kiisti edelleen syyllistyneensä kaksoissurmaan. Lauantain marraskuun 28. päivän 1987 vastaisena yönä joku mieshenkilö soitti Kuopion Aluehälytyskeskukseen ja ilmoitti Juhan etu- ja sukunimen. Soittajan mukaan Juha oli syyllinen kaksoissurmaan. Puhelinsoitto nauhoitettiin, mutta soittajan henkilöllisyyttä ei koskaan saatu selville.
Lokakuussa 1987 Kuopiossa keskustassa sijaitsevaan Elorannan Urheiluliikkeeseen oli murtauduttu. Sieltä anastettiin 34 kpl erimerkkisiä pistooleita ja niihin sopivia patruunoita. Elorannan asekeikasta anastettujen pistoolien hallussapidon takia oli ollut pidätettyinä eräitä henkilöitä. Muutama ase oli jo saatu takaisin. Sen jutun tutkintaa jatkettiin samaan aikaan kaksoissurman tutkimusten kanssa.
Samat henkilöt tarkistettiin uudestaan. He eivät kertoneet, mistä ja keneltä he aseensa olivat saaneet.
Murtopaikalta oli talteen otettu ilmeisesti tekijän sormenjälki. Jäljen jättäjää ei ollut vielä löydetty, vaikka asian eteen kohta eläkkeelle jäävä keskusrikospoliisin sormenjälkitutkija oli tehnyt töitä viikkoja.
Murron tutkimukset kuitenkin edistyivät.
Aseita löytyi pikkuhiljaa lisää. Aseiden ostajat olivat harvapuheisia. He eivät uskaltaneet kertoa, keneltä he olivat aseen ostaneet.
Lopulta selvisi, että yhden revolverin myyjä oli kuopiolainen Mika-niminen nuori mies.
Mika oli 19-vuotias, pikkurikollinen. Tiedettiin, että Mika ja hänen kaverinsa, juuri 20- vuotta täyttänyt Ville olivat tehneet pieniä keikkoja yhdessä. Muun muassa heidät kiinniotettiin Elorannan murron jälkeen eräänä yönä toisen kuopiolaisen urheiluliikkeen katolta.
Heidän porukassaan liikkui myös 18-vuotias Sakari. Sakari omisti vanhan, punaisen Taunuksen. Hänkin oli poliisille tuttu, hän oli aikaisemmin tehnyt lukuisia murtoja. Häneen liittyi rambomaisuutta. Aikaisemmin hän oli tavalliselle murtopaikalle mennyt huppu päässä ja stiletti reiteen teipattuna. Lisäksi hän oli ammuskellut isänsä pistoolilla murtokohteiden ikkunoita.
Mikaa ja Villeä oli katolta kiinnioton jälkeen kuulusteltu, mutta näyttöä heitä vastaan ei saatu.
Elorannan liikkeestä löydetty sormenjälki ei sopinut heillekään, eikä Sakarikaan ollut sormenjäljen jättäjä. Poliisille oli ilmoitettu, että reilua viikkoa aikaisemmin punaisesta, vanhasta autosta oli ammuttu useita laukauksia ilmaan Kuopion keskustassa.

Ei alibia
Sakaria jututettiin kaksoissurman jälkeisenä päivänä. Mikaa, Villeä ja Sakaria kaikkia oli kuulusteltu, ennen kuin varmistui, että Mika oli myynyt yhden anastetuista aseista. Sakarin jututtamisen jälkeen he olivat pitäneet hätäkokouksen ja päättäneet, mitä kerrottaisiin, jos heitä kuultaisiin surmaillan tapahtumista. Kuuluste luissa heidän kertomuksensa olivatkin yhdenmukaisia.
Sakari kertoi mm. Villen käyneen nostamassa tililtään rahaa 250 markkaa surmailtana klo 22.50. Tutkijat tarkastivat asian puhelimitse.
Pankki varmisti tiedon. Jos asia oli näin, niin Mikaa, Sakaria ja Villeä ei voitu pitää kaksoismurhan tekijöinä, eikä murhapaikan läheisyydessä tapahtuneisiin murtoihin syyllisenä. Sakari kertoi vielä, että pankkikorttinoston jälkeen he olivat ajaneet Savilahdentien kautta Hotelli Rauhalahteen. Savilahdentiellä he olivat nähneet valkoisen Amazonin keulapelti ylhäällä ja miehen korjaavan autoa.
Tässä vaiheessa Mika, Ville ja Sakari jäivät taka-alalle tutkinnassa. Heidän kuulustelukertomuksensa hautautuivat muiden satojen kuulustelujen joukkoon. Vasta varma näyttö Mikan myymästä Elorannan aseesta aiheutti uusia toimenpiteitä, ja pani tutkijoiden sormet syyhyämään ainakin Elorannan murron selviämisen suhteen. Niinpä kuulustelukertomukset kaivettiin uudelleen esiin.
Myös valkoisen Volvon omistajaa oli kuulusteltu. Hän kertoi autonsa rikkoontuneen Savilahdentiellä klo 22 jälkeen ja poistuneensa paikalta noin klo 23.30 aikoihin. Miten Sakari siis oli voinut huomata Volvon vielä klo 24 maissa?
Pankkikorttinosto oli kuitenkin tapahtunut klo 22.50. Vai oliko? Seuraavana päivänä päätettiin käydä henkilökohtaisesti pankissa.
Kuten usein käy, niin tässäkin tapauksessa inhimillisillä tekijöillä oli oma osuutensa.
Puhelimitse aikaisemmin suoritetussa tiedustelussa joko tutkija oli kuullut ajan väärin, tai hänelle oli ilmoitettu asia väärin. Aamulla rikosylikonstaapeli käveli pankista "hymyssä suin” tuoden mukanaan kirjallisen todistuksen siitä, että automaattinosto oli tapahtunut klo 23.50.
Nyt Mikalla, Villellä ja Sakarilla ei enää ollut alibia.

Etsintöjä, rekonstruktioita
Oli torstaipäivä. Kaksoissurmasta oli kulunut viikko. Mikaa, Villeä ja Sakaria ruvettiin toden teolla etsimään. Tarkoituksena oli saada heidät yhtaikaa kiinni, etteivät he pääsisi enää keskenään sopimaan asioista. Heidän oli nähty ajavan Sakarin punaisella Taunuksella Neulamäessä, mutta he pääsivät livahtamaan.
Torstai-iltaan lisättiin tutkijoita. Suoritettaisiin vielä kerran ympäristötiedustelua rikospaikan, surmattujen kulkureitin, Eeva-Riitan työpaikan sekä myös Juhan asunnon ympäristössä.
Yleensä ihmiset tekevät samoina viikonpäivinä määrättyinä kellonaikoina määrättyjä askareitaan; joku tekee kävelylenkin, joku palaa töistä, joku käy ulkoiluttamassa koiraansa jne. Varmistettiin, oliko tutkijoilta jäänyt jotakin tärkeää huomaamatta.
Juha kiisti edelleen jyrkästi kaksoismurhan.
Varastetun tavaran osalta juttu oli paisunut kuin pullataikina. Juha kertoi edelleen olleensa kotonaan koko surmaillan ja yön. Tiedustelut eivät tuoneet mitään uutta kaksoissurman selvittämiseksi. Kukaan ei ollut nähnyt Juhan poistuvan kotoaan.
Eeva-Riitan hautajaiset olisivat seuraavana lauantaina. Juha vaati päästä sinne.
Torstai-iltana surmapaikalla suoritettiin kaksoismurhan oletettuna tapahtuma-aikana erilaisia konstruktioita. Huomioitiin, että surmapaikan läheisyydessä oleva huutokauppakeskuksen pihamaa oli hyvin valaistu, mutta surmapaikka oli täysin pimeä. Voipa sanoa, että se oli pimein
paikka alueella. Pajarakennuksen sisävalot oli asennettu erilaisin roikin ja pistokkein. Tämän vuoksi tultiin täysin vakuuttuneiksi siitä, että Jukan oli pitänyt itse sytyttää valot, kukaan ulkopuolinen ei olisi osannut laittaa valoja päälle.
Miksi Jukan auto oli liikkunut taaksepäin?
Saatiin selväksi, ettei Juha tuntenut Jukkaa. Hän ei siis voinut tietää, missä Jukan isän paja oli. Hän ei ollut voinut mennä etukäteen odottamaan Jukkaa ja Eeva-Riittaa pajalle. Toisaalta Jukan tapana oli melkein joka ilta käydä tarkastamassa paja, että kaikki oli kunnossa. Samalla hänellä oli tapana syödä siellä isänsä jääkaappiin varaamaa ruokaa.
Kukaan ei ollut huomannut, että Juha olisi seurannut Jukan autoa. Jos Jukan autoa olisi liikutettu sen takia, että se olisi ollut pressukatoksen eteen pysähtyneen auton edessä, niin silloin Juha todennäköisesti ei voinut olla syyllinen kaksoismurhiin. Vielä kerran tutkijat kirosivat yöllä sataneen lumen.

Murto selviää
Illan aikana Villeä, Mikaa tai Sakaria ei saatu kiinni sellaisessa tilanteessa, että heidät olisi voitu ottaa kiinni yhtä aikaa. Päätettiin yrittää uudelleen seuraavana aamuna. Aamulla varhain Sakari löydettiin kotoaan nukkumasta. Ville tavattiin kaupungilta. Mika saatiin kiinni kaverinsa Pekan kanssa eräästä yksityisasunnosta.
Sakarin auto otettiin tarkkaan tekniseen tutkintaan. Autosta löytyi 22 cal pienoispistoolin hylsyjä. Auton lattialla oli runsaasti lonkeropullon korkkeja. Takapenkin alle piilotettuna oli omatekoinen pommi. Viinipullon sisään oli laitettu neljä sähkönallia. Pullo oli muuten täytetty rautaromulla. Kotietsinnässä Sakarin kodin vintiltä löydettiin täytteisiin piilotettuna repullinen Elorannan murron yhteydessä anastettuja aseita. Surma-asetta ei kuitenkaan löydetty.
Mikan kotoa, hänen huoneestaan, löydettiin kolme samanlaista patruunaa, joita oli käytetty Jukan ja Eeva-Riitan surmaamisessa.
Pekkaa ei ollut rekisteröity aikaisemmin. Eläkkeelle jäävä sormenjälkitutkija sai vihdoin lopettaa talteen otetun sormenjäljen tutkinnan.
Jäljen oli jättänyt Pekka!
Elorannan asekeikka oli siis käytännöllisesti katsoen selvinnyt. Kuulusteluissa selvisi lopullisesti, että keikan olivat tehneet Mika, Ville ja Pekka. Ville ja Pekka kiipesivät liikkeen katolle, sieltä he särkivät liikkeen sisälle johtavan ikkunan. Helposti murrettavista asekaapeista he anastivat 34 kpl erimerkkisiä pistooleita. Ne pakattiin liikkeestä anastettuihin selkäreppuihin, ja liikkeestä poistuttiin samaa tietä, kuin sinne
oli tultukin. Mika oli liikkeen ulkopuolella odottamassa.
Porukka oli sitten kävellyt reppuineen Itkonniemellä erääseen yksityisasuntoon. Aseita tietenkin katseltiin ja kokeiltiin. Jossain vaiheessa Mikan kädessä ollut 9 millin pistooli oli lauennut vahingossa. Luoti melkein hipaisi asunnon haltijan päätä. Seinään oli jäänyt nähtäväksi nyrkin kokoinen kolo.
Muutaman päivän he olivat säilyttäneet aseita ko. asunnossa. Sen jälkeen aseet vietiin Mikan kotiin. Pikkuhiljaa aseita sitten ruvettiin myymään. Torstai-iltana, viikko kaksoissurmasta, aseet siirrettiin Sakarin asunnon vintille.
Tutkinnassa saatiin jokainen anastettu pistooli takaisin. Aseet ehtivät vaihtaa omistajaa moneen kertaan ja ne olivat levinneet ympäri Suomea.
Tämän jutun tutkinnan yhteydessä saatiin runsaasti vihjeitä muiden rikosten selvittämiseksi.
Anastettuja tai muuten luvattomia aseita saatiin lukuisa määrä poliisin haltuun.

Kolmikko pidätetään
Mutta nyt itse pääasiaan. Savilahden kaksoismurha oli vielä selvittämättä.
Perjantaipäivä käytettiin kolmikon kuulusteluihin. Alussa he pysyivät aikaisemmissa kertomuksissaan, mutta tosiasioiden edessä Ville alkoi kertoa asioita kohdalleen. Seuraavana päivänä myös Sakari oli valmis muuttamaan aikaisempia kertomuksiaan.
Perjantai-iltana Juhalle voitiin ilmoittaa, että hän voisi mennä saattajan kanssa Eeva-Riitan hautajaisiin. Häntä ei enää epäilty kaksoissurmasta, vaikka häntä edelleen pidettäisiin pidätettynä varastetun tavaran osalta.
Kolmikko pidätettiin. Komisarion ilmoittaessa lapsenkasvoiselle Mikalle pidätyksestä epäiltynä syylliseksi kaksoissurmaan, niin Mikan pää nytkähti voimakkaasti eteen ja alas. Hän vapisi.
Voisiko näin nuori surmata kylmän viileästi, todennäköisesti tuntemattomia henkilöitä, todennäköisesti ilman minkäänlaista motiivia?
Mika sulkeutui. Hän kiisti joulukuun 15. päivään 1987 asti syyllisyytensä ja vetosi muistamattomuuteensa humalansa takia.
Kuulusteluissa hän vastasi lyhyesti vain kysyttäessä. Hänelle näytettiin osia Villen ja Sakarin kuulusteluista.
Vastaukset kirjattiin sanatarkasti kuulustelupöytäkirjaan. Kuulustelijan ja Mikan keskustelu kuului näin:
— Onko näytetty teksti Villen kertomaa?
— En tie . . .
— Oletko nähnyt allekirjoituksen?
— Olen.
— Kenen allekirjoitus on?
— En tiedä, kaipa se on Villen.
Kuulusteltavalle esitettiin lisäksi seuraavat kysymykset, ja niihin saatiin seuraavat vastaukset:
— Olitko torstai-iltana, marraskuun 26. päivänä 1987 Villen ja Sakarin mukana Savilahden
vanhalla varikkoalueella?
— Voi olla.
— Muistatko olleesi?
— En muista, olin niin humalassa.
— Miksi olet epävarma Savilahdessa käynnistä?
— En muista olleeni Savilahdessa.
— Oletko surmannut Jukan ja Eeva-Riitan?
— En.
— Olitko surma-aikaan Savilahdessa?
— En.
— Miten voit olla varma, koska olet kertonut olleesi muistamattomassa humalassa?
— Enpä tiedä.
— Uskotko, että Ville ja Sakari ovat selvittäneet kuulusteluissa oman osuutensa Savilahden tapahtumiin?
— Voi olla.
— Miksi sinä et halua puhua siitä
— En minä muista mitään, tai en tiedä.
Tällaista jankkausta Mikan kuulustelut olivat aina joulukuun puoliväliin 1987 saakka. Silloin
vihdoinkin Mika kertoi asiat totuudenmukaisesti. Kuulustelijan mukaan Mika oli helpottuneen näköinen saadessaan purkaa painolastiaan.
Joitakin selvittämättömiä aukkoja hänen kertomukseensa jäi.

Kiehtova huutokauppakamari
Mika ja Ville olivat tutustuneet toisiinsa helmikuussa 1987. Alkuaikoina he tapasivat harvemmin. Ville muutti välillä Helsinkiinkin viideksi kuukaudeksi asumaan ja Mika kävi pari kertaa Villen luona.
Syksyllä Ville muutti takaisin Kuopioon ja sen jälkeen Mika ja Ville tapasivat melkein päivittäin.
Mika ja Ville käyttivät jonkin verran huumeita ja lääkeaineita.
Sakariin kaverukset olivat tutustuneet hieman yli kuukausi ennen Savilahden surmia. Tuttavuuteen oli vaikuttanut se, että Sakarilla oli ajokortti ja auto käytössään.
Noin kaksi viikkoa ennen Savilahden kohtalokkaita laukauksia Sakari oli kertonut, että Savilahden entisellä ammuslataamon alueella oli hiljaisella paikalla huutokauppakamari. Siellä saattaisi olla sellaista tavaraa, mikä kelpaisi anastettavaksi. Ajellessaan iltaisin he kävivät pyörähtämässä huutokauppakamarin pihalla.
Sakari oli myös päiväsaikaan käynyt tutkimassa tilannetta.
Torstaina, marraskuun 26. päivänä 1987, aamupäivällä, Sakari oli tullut keskustan nuorisotalolle siellä oleilevan Villen luokse. Tullessaan kotoaan hän oli huomannut Savilahdentiellä kyltin, missä mainittiin klo 17 huutokauppakamarilla pidettävästä huutokaupasta. Myöhemmin päivällä Mika yhtyi porukkaan.
Kolmikko oli alkanut suunnitella ryöstöä. Päivällä Mika oli käynyt vaateliikkeessä näpistämässä mustan pipon. Siihen leikattiin stiletillä silmänreiät. Mikan kotona oli valmiina toinen pipo. Mika oli käynyt ostamassa Alkosta kymmenen pulloa lonkeroa, joita Mika ja Ville nauttivat päivän aikaan. Lonkeroista 6 pulloa oli Mikan ja neljä pulloa Villen.
Mikalla oli kotonaan piilossa Walther-merkkinen pistooli. Aseeseen sopi kerrallaan 8 patruunaa. Ase oli vanha sota-ajan ase, mutta hyväkuntoinen. Todennäköisesti sitä ei ollut kortistoitu.
Mika kantoi asetta putkikassissa, johon pantiin myös kotoa toinen musta pipo. Alkuillasta murtauduttiin Petosella olevaan työmaaparakkiin, mistä anastettiin kahdet haalarit.
Suunnitelman mukaan Mikan ja Villen piti mennä sisälle huutokauppakamariin ja Sakarin toimia autonkuljettajana.

Ryöstöaikeet epäonnistuvat
Klo 17 alkaneessa huutokauppatilaisuudessa oli piha mustanaan autoja ja ihmisiä. Kolmikko kävi useaan otteeseen pihalla tarkistamassa tilannetta ja odottelivat huutokaupan loppumista.
Suunnitelman mukaan he ryntäisivät asiakkaiden poistuttua huppupäisinä sisään ja aseella uhaten vaatisivat huutokaupan pitäjältä rahat.
He olivat varautuneet pariskunnan tainnuttamiseen ja kiinnisitomiseen. Mika arveli, että hän varmaankin joutuisi ampumaan aseellaan ainakin ilmaan.
Kun huutokauppa pitkittyi, he mietiskelivät, että kiinnijoutumisriski olisi ryöstössä liian suuri, ja tässä vaiheessa he luopuivat ryöstöaikeista.
He suunnittelivat kuitenkin palaavansa myöhemmin. He vaatisivat omistajalta kassakaapin avaimen, pitihän liikkeessä kassakaappi olla.
Sakaria alkoi pelottaa koko ryöstötouhu. Hän sai houkuteltua Mikan ja Villen paukuille Ravintolataloon. Vietyään heidät sinne hän lähti tekosyyn varjolla käymään kotonaan. Hän viivytteli siellä tahallaan yli tunnin, että huutokaupan pitäjät ehtisivät poistua paikalta. Tultuaan takaisin Mika ja Ville naljailivat tästä hänelle, mutta tyytyivät Sakarin selitykseen, ettei hän päässyt aikaisemmin.
Klo 22 maissa he lähtivät uudestaan kohti huutokauppakamaria. Omistajan maastoauto ei ollut enää pihassa. Tästä he päättelivät, ettei siellä ollut enää ketään.
Huutokaupan pitäjien suojelusenkeli järjesteli varmaankin asioita. Syksyn jokaisen huutokauppatilaisuuden jälkeen aviopari oli yöpynyt huutokauppakamarin yhteydessä olevassa asunnossaan, koska huutokaupan loppuselvittely kesti usein puoleen yöhön. Tällä kertaa he saivat asiat järjestykseen nopeammin ja päättivät lähteä kotiin Karttulaan. He poistuivat klo 21.45.
Näin he säästyivät ryöstöltä, mukiloinnilta, jopa kuolemalta, sillä ryöstö ei olisi onnistunut ilman väkivaltaa. Omistaja oli tulisieluinen, jämäkkä mies, ilmaiseksi hän ei olisi rahojaan antanut.

Ryöstö muuttuu murroksi
Ryöstötouhujen mentyä myttyyn Sakarin ja Villenkin helpotukseksi he päättivät murtautua huutokauppakamariin.
Sakari ajoi autonsa huutokauppakamarin taakse. Ville ja Sakari lähtivät tarkastamaan murtokohdetta. He etsivät helpointa sisäänpääsyreittiä. He kiipesivät talon katolle ja kävivät tarkastamassa katolta sisään johtavan ikkunan, ikkunassa oli kuitenkin kalterit. Katolla he katkaisivat antennin johdon, koska epäilivät sen kuuluvan hälytyslaitteistoon. Liikkeen etupuolella huutokaupan pitäjän asuntoon johtavan portaikon päässä oli kaksi hälytyskelloa. Ne ruuvattiin irti.
Nyt lähdettiin etsimään murtovälineitä läheiseltä rakennustyömaalta. Sieltä Ville ja Sakari löysivät harjateräksestä valmistetun sorkkaraudan ja kirveen. Vielä he murtautuivat pieneen autokorjaamoon etsien hitsauslaitteita. Heidän oli määrä hakea hitsauslaitteet sen jälkeen, kun olivat varmistuneet, että siellä oli kassakaappi.
Mukaan he ottivat litteän taskulampun, Sakarin lampun patterit olivat jo heikot.
Sitten ajettiin takaisin kohti huutokauppakamaria. He ajoivat lähellä rantaa kulkevaa tietä, eikä heidän tarvinnut ajaa valaistun huutokauppakamarin pihan läpi. Sakari peruutti autonsa pajarakennuksen luokse pressukatoksen eteen.
Autoa ei huomattaisi, jos joku tulisi valaistulle pihalle.
Ville ja Sakari lähtivät murtovälineiden ja taskulampun kanssa kohden murtokohdetta.
Mika jäi istumaan auton takapenkille. Ennen lähtöä ei ollut ollut puhetta, että Mika olisi vartiossa, saatikka siitä, että Mika murtautuisi sillä aikaa johonkin.
Ensin he yrittivät murtautua autotallien kautta, mutta havaitsivat sen liian hankalaksi. Sen jälkeen he murtautuivat rakennuksen takaa avonaisesta katoksesta varsinaiseen huutokaupparakennukseen. Ns. yleisavaimella ja kahdella lukolla lukittu puuovi aukesi sorkkaraudalla helposti.
Lisäksi apuna käytettiin kirvestä. Ovesta lähti vääntäessä sälöjä irti. Oven edessä sisäpuolella oli pahvilaatikkopino, ja he joutuivat nostelemaan laatikot syrjään. He avasivat ja tarkastivat yhden pahvilaatikon. Siinä oli posliinipatsas, joka esitti kissaa.
He pääsivät varsinaiseen huutokauppasaliin.
Huoneesta johti kaksi ovea myymälän puolelle.
He päättivät murtautua vasemmanpuoleisesta ovesta sisään. He olivat juuri aikeissa vääntää oven auki, kun ulkoa kuului neljä laukausta.
Ensin kuului yksi laukaus ja siitä muutaman sekunnin kuluessa kolme peräkkäistä laukausta.
Vain viimeisen ja sitä edellisen laukauksen välillä oli pieni tauko.
Ville ja Sakari supisivat keskenään. He olivat varmoja, että paikalle oli tullut vartiomies tai poliisi. He keskeyttivät murtautumisen. Murtovälineet ja taskulampun he pudottivat oven luokse. Odotettuaan hetken he kiirehtivät huuto kaupparakennuksesta pois.

Pomo vai seurailija?
Kolmikon luovuttua ryöstöaikeista Mika ei ollut ollut halukas murtopuuhiin, Mika vaan istui autossa koko ajan, kun Ville ja Sakari olivat etsineet murtovälineitä. Heidän poistuttuaan huutokauppakamarille Mika istui edelleen takapenkillä juoden viimeistä lonkeropulloaan.
Hän avasi pullon pajan luona ja heitti korkin ikkunasta ulos. Aikaisemmin kerrotussa Elorannan asekeikassakin hän oli ollut vain ulkona odottamassa.
Oliko Mika siis kolmikon pomo vai sen seurailija? Huutokauppakamarin ryöstösuunnitelmat oli tehty etupäässä Villen ja Sakarin aloitteesta. Mikan aloitteesta haettiin pistooli mukaan. Tutkijoiden käsityksen mukaan Mikaa ei voitu pitää kolmikon päällikkönä. Enemmänkin hän oli seurailija. Ehkä hän yritti korottaa hierarkkista asemaansa aseleikeillään. Istuttuaan autossa noin kaksikymmentä minuuttia Mika poistui autosta ja kävi pikkutakeillaan ovipressun edessä. Jossain vaiheessa autossa istuessaan hän otti putkikassista Walther-pistoolin ja pani sen vyönsä alle. Pelkäsikö hän, vai mitä hänellä oli mielessä?
Tehtyään tarpeensa hän meni sisälle pressukatokseen nostamalla pressun alahelmaa. Sytkärin valossa hän tutki paikkoja. Mikan tarkoituksena oli katsella paikkoja sisältä, sillä hän oli pitkästynyt odottelemaan Villeä ja Sakaria.
Oltuaan muutaman minuutin pressukatoksessa Mika kuuli auton ajavan pajan eteen. Saman tien joku tuli sisään pajan puolelle ja sytytteli valoja.

Eipä tuo miltään tuntunut. . .
Pressukatoksen ovi avattiin ja ovelle ilmestyi Mikalle tuntematon Jukka.
Jukka kysyi Mikalta:
— Mitä sinä täällä teet?
Mika vastasi: ”En mitään, minä vain katselen.”
He seisoivat kasvotusten noin metrin päässä toisistaan, Mika pressukatoksen puolella ja Jukka pajan puolella ovella.
Mika otti vyönsä alta pistoolin ja latasi sen Jukan lähestyessä. Aseen piippu osoitti Jukan kasvoja kohden. Mika painoi liipaisinta. Laukaus osui kasvoihin. Jukka lensi taaksepäin kaataen pystyssä olevia metallitöitä. Todennäköisesti Mika vielä oli tutkinut paikkoja, vaikka oman kertomansa mukaan hän ryntäsi välittömästi ulos. Tultuaan ulos pressukatoksesta Mika huomasi, että paikalle tulleessa henkilöautossa kuljettajan viereisellä etupenkillä istui myös Mikalle tuntematon nainen, Eeva-Riitta. Auton moottori oli käynnissä ja valot päällä.
Heikki meni auton luokse, sen oikealle puolen ja käski Eeva-Riittaa aukaisemaan oven sanoen, että kyseessä oli hätätapaus. Eeva-Riitta kysyi, mikä hätätilanne oli kysymyksessä. Mika ilmoitti ampuneensa naisen poikakaverin sisällä, eikä Eeva-Riitta aukaissut ovea.
Mika ampui laukauksen naisen kasvoihin.
Sitten hän kiersi auton toiselle puolen keulan ympäri ja ampui sieltä Eeva-Riittaa kohden kolme laukausta.
Viimeisen ja sitä edellisen laukauksen välillä oli pieni tauko. Oikeuslääkärin mukaan päälaelle osunut auton vasemmalta puolen ammuttu laukaus oli kuolettava. Todennäköisesti viimeinen laukaus oli tähdätty hyvin ja sen tarkoituksena oli ollut tappaa lopullisesti autossa istunut Eeva-Riitta.
Ampuessaan laukaukset Mika piteli asetta kaksin käsin. Eeva-Riitta kaatui kyljelleen kuljettajan penkkiä vasten.
Mika juoksi huutokauppakamarille päin. Ville ja Sakari näkivät hänen seisovan ase kädessä huutokauppakamarin pihassa.
Mika kertoi kiihtyneesti ampuneensa kaksi ihmistä. Hän sanoi, että heidän pitäisi lähteä äkkiä pois paikalta.
He kiirehtivät autolleen. Ville ja Sakari näkivät vieraan auton pajan pihassa. Autossa kyyhötti nainen.
Auton luona Mika oli näkevinään Eeva-Riitan liikkuvan. Hän rikkoi apumiehen puoleisen säröillä olevan ikkunan ja työnsi aseensa sisään ikkunasta ampuakseen vielä kerran Eeva-Riittaa, mutta Ville sai estetyksi sen.
Heikki kertoi ampuneensa miehen pressukatokseen ja varmistuneensa hänen kuolemastaan.
Mies oli ”lentänyt taaksepäin kuin elokuvissa”.
Heikki lisäsi, että ”eipä tuo miltään tuntunut . . . ” a kohden kolme laukausta.

Pois, pois
Jukan auto oli ajanut Sakarin auton eteen. Päästäkseen pois pihalta he työnsivät edessä ollutta Jukan autoa taaksepäin. He lähtivät pois samaa reittiä, mitä olivat tulleetkin, Mika istui auton takapenkillä pistooli kädessään.
Normaalisti rauhallinen Mika oli kiihtynyt, poissa tolaltaan, kehuskellen aikaansaannoksiaan.
Hän ei ollut päihtynyt. Päivän ja illan aikana hän oli juonut 8 pulloa lonkeroa. Villekään ei ollut tuntea Mikaa, niin nopea muutos hänessä oli tapahtunut. Takapenkillä Mika laski pistoolissa jäljellä olevat panokset. Ville pelkäsi Mikan ampuvan heidätkin, olivathan he melkein silminnäkijöitä. Panoksia oli kolme jäljellä.
Villen pyynnöstä Mika pani lopulta pistoolin putkikassiinsa.
He ajoivat Heikin Kievarille (yöbaari 10 km Kuopiosta etelään), missä Mika peseytyi baarin WC:ssä.
Hän oli särkenyt kädenselän rikkoessaan käsin apumiehen puoleisen ikkunan aikoessaan vielä Villen ja Sakarin läsnä ollessa ampua Eeva-Riittaa.
Juotuaan kahvit he ajoivat Kuopioon hakeakseen rahaa pankkikorttiautomaatista. Kello oli silloin siis 23.50. Sieltä kolmikko ajoi Hotelli Rauhalahteen. Mikalle maistui alkoholi, hän joi puolen tunnin aikana 7 grogia, jotka hän haki baarin puolelta.
Ravintolassa hän tajusi, mitä hän oli tehnyt. Hän istui hiljaisena Sakarin kanssa, Ville meni toiseen pöytään istumaan tyttöystävänsä luokse.
Ravintolan sulkemisen jälkeen Sakari vei Mikan kotiin. Ville palasi kaupunkiin tyttöystävänsä autossa.
Mika otti pistoolinsa putkikassista, muut tavarat jäivät Sakarin autoon. Sakari nakkeli ne ikkunasta ulos.

Rakas ase
Mika kertoi hävittäneensä aseen teon jälkeen kotonaan. Hän oli purkanut pistoolin osiin ja hakannut osat kappaleiksi lekalla puimalan lattialla. Hän kertoi sitten ripotelleensa osat kaupungin eri roskalaatikoihin.
Tutkijat kävivät tarkastamassa puimalan. Siellä ei ollut minkäänlaisia jälkiä aseen hävittämisestä, lekakin oli aivan muualla, kuin missä se Mikan mukaan piti olla. Myöskään Villelle ja Sakarille Mika ei ollut puhunut aseen hävittämisestä, vaikka he olivat sitä ehdottaneet. Heidän mukaansa Walther oli Mikalle liian rakas hävitettäväksi.
Todennäköisesti Mika piilotti aseen. Minkä takia? Aseen alkuperästä Mika kertoi erilaisia versioita.
Ensin hän väitti Waltherin olevan hänen ukkinsa vanha ase. Sitten hän väitti ostaneensa sen tuntemattomalta mieheltä 1500 markalla. Todellisuudessa Mika oli ostanut aseen koulukaveriltaan ammattikoulussa. Koulukaveri kertoi asian, Mika ei itse sitä selvittänyt.

Jo aikaisemminkin . . .
Vuonna 1985 oli Kuopiossa Kaupungin Hotellin luota löydetty verissään ja tajuttomana sairaseläkkeellä ollut entinen ulosottoapulainen. Hän oli lyönyt päänsä kiviportaisiin. Hän kuoli saamiinsa vammoihin.
Juttua tutkittiin aikanaan tapaturmana. Luultiin, että hän oli ravintolaillan jälkeen kaatunut.
Savilahden tutkimusten yhteydessä tämäkin juttu sai uuden käänteen.
Selvisi, että ulosottoapulaista oli seurattu autolla ryöstöaikeissa. Porukkaan kuulunut Mika oli lähtenyt jalan seuraamaan miestä muiden seuratessa tilannetta autosta.
Kaupungin Hotellin luona hän oli potkaissut miestä rintaan.
Mies oli kaatunut ja lyönyt päänsä kiviportaisiin, ja jäänyt tajuttomana maahan makaamaan.
Mika oli anastanut miehen lompakon, missä oli ollut mitätön määrä rahaa. Kuulusteluissa Mika tunnusti syyllisyytensä miehen kuolemaan.

Miksi? Kuka vastaa?
Oikeudenkäynnissä Mika määrättiin mielentilatutkimukseen, kuten yleensä tällaisissa jutuissa tehdään.
Lääkärinlausuntojen mukaan hän oli tekoa tehdessään ollut täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa. Savilahden surmien osalta virallinen syyttäjä vaati Mikalle elinkautista vankeusrangaistusta kahdesta murhasta. Alkuvuodesta 1988 Kuopion raastuvanoikeus tuomitsi hänet kahdesta taposta. Kaikista rikoksistaan Mika Antero Voutilainen sai yhteensä runsaat 15-vuotta vankeutta. Syyte koski, paitsi Savilahden henkirikoksia, myös omaisuusrikoksia sekä edellä kerrottua ryöstöä.
Tutkinnan aikana Mika ei osannut sanoa syytä käyttäytymiseensä, eikä hän varmaankaan sitä edes tiennyt, eikä ehkä tiedä vieläkään.
Mikä saa nuorukaisen tekemään tällaisia raakalaismaisia tekoja? Mikan kodissa asiat olivat järjestyksessä, hän oli saanut kunnollisen kasvatuksen. Kotona häntä ei ainakaan ollut pahuuteen opetettu. Usein syytetään kotia kasvatuksen ja valvonnan puutteesta. Ainakaan tässä tapauksessa siitä ei ollut kysymys.
Ympäristön paineet saattavat olla ylitsepääsemättömiä. Nuori kaipaa esikuvia. Mutta antaako yhteiskuntamme nuorelle, kokemattomalle, heikolla itsetunnolla varustetulle, vasta itsenäiseen elämään sopeutuvalle liian väkivaltaisia esikuvia? Televisio, videotuotanto, syöttää illasta iltaan väkivaltaa. Ajatusmaailma ja todellinen elämä sekoittuvat. Moni nuori elää haavekuvissaan pitäen väkivaltaa luonnollisena asiana ja yhteiskunnan antamien käyttäytymismallien mukaisena.

Pysähdy, yhteiskunta, järki jättää!
Jukan isä seppä Haatainen soitti allekirjoittaneelle rikoskomisario Veikko Räsäselle jouluaattona.
Hän toivotti hyvää joulua ja kiitti poliisia hyvin suoritetusta työstä. Hänen äänestään kuulsi murhe ja alistuneisuus. Kiitoksen sanat tulivat sydämestä asti. Äänestä kuulsi myös hänen päässeen pahimman murheen yli, elämän on jatkuttava.
Soitto herkisti myös allekirjoittaneen mielen joulua vastaanottamaan

[Oikeus ennen kaikkea]

Jukan isän saapuessa pajansa pressukatokseen, hän löysi poikansa kuolleena lattialta..jpg (366.65 KiB) Katsottu 5808 kertaa

Jukan autossa oli kuollut nainen, Eeva-Riitta. Hänet oli ammuttu kuoliaaksi..jpg (311.1 KiB) Katsottu 5808 kertaa

[kakkosurpo]

Voutilainen siirtyi vuosi-pari sitten oman käden kautta taivaalliseen Atari-ryhmään. Vai liekö menny alakertaan...

Taisi olla 2010 kun Voutilainen kuoli. Paljon oli juttua että olisi kaulakiikulla poistunut. Tiedä sit kuis lähti.
Aika turhakehan toi oli syntymästä kuolemaan.

[Countess Bathory]

Pitkään Voutilainen saanut jatkaa ihmisten tappamista ja muita tihu töitään.

[Oikeus ennen kaikkea]

Savon sanomissa pitkä juttu Savilahden tapahtumista

Kaksi kuopiolaista nuorta ammuttiin Savilahdessa vuonna 1987 – motiivi ei selvinnyt koskaan
Torstai-ilta Kuopiossa 26. marraskuuta vuonna 1987. Kello on vähän vaille yksitoista illalla. Tummanvärinen Mazda Capella -henkilöauto kääntyy Puijon merkkikiven risteyksestä länteen kohti Neulamäkeä.
Auto tulee kohti Savisaarta kurottavan pienen Ruohoniemen tyveen. Täällä sijaitsee röttelömäisiä pieniä rakennuksia, joissa toimii konepajoja ja korjaamoja. Niiden vieressä kohoaa isompi kaksikerroksinen rakennus, vanha huutokauppakamari.
Auto pysähtyy matalan pajarakennuksen eteen, johon on jo pysäköity punainen Ford Taunus. Mazdan kuljettajan puolelta nousee ulos nuori mies hänen seuralaisensa, nuoren naisen jäädessä odottamaan apukuskin paikalle. Mies avaa pajan oven omilla avaimillaan, astuu sisään ja hapuilee valoja.
Samassa kuuluu laukaus ja suuliekki välähtää. Nuori mies kaatuu taaksepäin. Luoti on lävistänyt hänen vasemman ohimonsa. Myöhemmin verijäljistä päätellään, että hän ei ole kuollut heti, vaan yritti vielä henkitoreissaan raahautua ulos.
Ampuja astuu ulos pajan ovesta ja huomaa, että paikalle tulleessa henkilöautossa kuljettajan viereisellä etupenkillä istuu nuori nainen. Auton moottori on käynnissä ja valot päällä. Ampuja menee auton luokse.
– Avaa ovi, nyt on hätätilanne, hän käskee.
– Mikä hätätilanne? nainen kysyy hämmästyneenä.
Miehen vastaus on kylmäävän julma.
– Ammuin poikakaverisi tuolla sisällä.
Nainen ei avaa ovea, jolloin mies ampuu häntä kasvoihin. Sitten hän kiertää auton toiselle puolelle ja ampuu sieltä naista vielä kolmesti. Oikeuslääkäri arvioi myöhemmin vasta viimeisen laukauksen olleen kuolettava.
Hiljaisuus laskeutuu Savilahden ylle. Kohta punainen Ford käynnistyy ja kaahaa viimein pois paikalta.
-
-
-

Savilahti 1987.jpg (358.97 KiB) Katsottu 4761 kertaa

Poliisin teknisiä tutkijoita Savilahdessa.jpg (131.55 KiB) Katsottu 4761 kertaa

Murhasta syytetty mies saapumassa Kuopion raastuvanoikeuteen.jpg (218.45 KiB) Katsottu 4761 kertaa

Murhaoikeudenkäynti alkoi joulukuun lopulla 1987. Mika määrättiin mielentilatutkimukseen, jonka mukaan hän oli tekoa tehdessään ollut täysissä ruumiin- ja sielunvoimissa.
Oikeudenkäynninkään aikana Mika ei osannut kertoa minkäänlaista syytä käyttäytymiselleen.
Kuopion raastuvanoikeudessa syyttäjä vaati Mikalle elinkautista vankeusrangaistusta kahdesta murhasta. Oikeudessa hänen kuitenkin katsottiin syyllistyneen kahteen tappoon. Henkirikoksista sekä omaisuusrikoksista hän sai yhteensä reilun 15 vuoden vankilatuomion.

Mika vapautui vankilasta 1990-luvulla. Savilahden tapahtumat olivat hänen muun muassa pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta reilut 15 vuotta myöhemmin saamansa tuomion taustalla.
Heinäkuussa 2004 Mika uhkasi sanallisesti sekä veitsellä huitoen kuopiolaismiestä Neulaniemessä Viinaniemen uimarannalla. Hän myös löi uhriaan nyrkillä kasvoihin.
Mika syytti miestä vuoden 1987 tapahtumien vasikoinnista. Molemmat olivat olleet mukana Savilahden ryöstöporukassa.
– Nyt sinä vasikka kuolet. Tule tänne rannalle, minä tapan sinut, Mika oli sanonut.

Itä-Suomen hovioikeus vahvisti tuomion vuonna 2005. Tiedossa ei ole, saiko Mika vielä uusia tuomioita tuon jälkeen.

Hänen oma elämänsä päättyi vuonna 2010.

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/8459447

[Oikeus ennen kaikkea]

20-vuotiaan uhrin Mazda Capella tapahtumapaikalla.jpg (198.15 KiB) Katsottu 4752 kertaa

Lumen alta paljastui renkaanjälkiä.jpg (220.95 KiB) Katsottu 4752 kertaa

Läheiseltä rakennustyömaalta varastetut, murrossa käytetyt sorkkarauta ja kirves.jpg (156.59 KiB) Katsottu 4752 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Kauppiaspariskunta vietti usein öitään huutokauppakeskuksessa. Tapahtumayönä he eivät olleet paikalla.jpg (153.57 KiB) Katsottu 4750 kertaa

Poliisi etsii todisteita huutokauppakeskuksen ulkoseinältä.jpg (131.39 KiB) Katsottu 4750 kertaa

Tältä näytti huutokauppakamarin sisällä.jpg (187.3 KiB) Katsottu 4750 kertaa

[finnbar87]

20-vuotiaan uhrin Mazda Capella tapahtumapaikalla.jpg

Kiinnittikö kukaan muu huomiota, sinänsä ehkä tapahtumien kannalta merkityksetön asia, mutta tämä Mazda Capella näkyy olleen Mikkelin läänin kilvissä. Mistähän moinen? Kuopion läänillä oli kuitenkin omat (K-alkuiset) kilpensä ja vielä tuohon aikaan autoa eri lääniin myytäessä miun käsitykseni mukaan kilvetkin vaihtuivat. Asuivatko uhrit (tai tämä miespuolinen autonomistaja) Mikkelin läänin puolella?

Vielä tähän PPK:n ao. ihmisten nimien muutteluun liittyen, näyttäisi tekstissä olevan mainittu kilveksi myös MHN-887, vaikka kuvan perusteella on ollut MBN-887. PPK:ssa ilmeisesti muutettu tavan mukaan myös autojen "henkilöllisyyttä"

[kakkosurpo]

Läänitunnuksen vaihtopakko lakkasi 1972, vaikka kyseinen läänitunnus oli voimassa vuoteen 1989?
Pakkovaihto lakkasi samalla kun siiryttiin valkopohjaisiin kilpiin.
Jos taasen rekisteröi uuden auton niin ne perkeleet laittoi vittuillessaan läänitunnuksilla olevat kilvet, ellei niitä erikseen pyytänyt muuksi, esim. suosittu oli N-alkuinen kilpi.
Nuorena kossina itselläkin oli kolmen eri läänin tunnuksilla olevaa kulkinetta yhtäaikaa. Tullu mieleenkään hakea millekkään "oikeille" läänitunnuksille.