Terveiset Tulilahdesta!
Teimme parin päivän tiukan maastotiedustelun Heinäveden seudulla. Tutustuimme kaikkiin tarinamme tunnettuihin kohteisiin, täkeimpänä tietysti Tulilahden tapahtumapaikka, mutta sen lisäksi muun muassa Heinäveden kirkonkylä, venesatama, aikalaisten asumukset, Kerman kanava sekä tietty Kolonlampi.
Ajankohta ja keli olivat täydelliset! Aurinko paistoi ja lämpötila oli vähän alle 10 - juuri sopiva tuollaisen metsittyneen metsäjumpan keli! Hyttyset eivät olleet vielä heränneet eikä kasvusto puskenut läpi. Näkyvyys oli huippua ja tutkimusretki toteutui reilusti yli odotusten.
Suohaudalla tunnelma oli surullinen ja harras. Haudan muoto oli selvästi näkyvissä painaumana maassa. Pari vanhaa loppuun palanutta hautakynttilää, kannet ruosteessa, siivosimme pois ja tilalle laitoimme kummallekin neidolle oman orvokin - toiselle vaalean ja toiselle tumman.
Muutaman huomion teimme paikan päällä. Vanhassa valokuvassa, jossa on merkitty teltta ja nuotio, ne näkyvät varsin lähekkäin toisiaan. Kartoissa sen sijaan teltan ja nuotion paikat ovat eri aukeilla. Mielestäni karttoihin merkitty nuotio ei voi olla oikein, ainakaan se ei ole Einen ja Riitan nuotion paikka. Siirsin sen omaan karttaani lähelle kohtaa, jonne kuvittelimme sen paikan päällä.
Lisää kuningasajatuksia syttyi etsiessämme vanhaa käymälän paikkaa. Tutkiskelin heinäkuun lopun 1959 lämpötiloja. Päivällä lämpötilat ovat silloin olleet reippaasti yli 20 astetta, Eine ja Riitta ovat polkeneet raskailla polkupyörillä hiekkateitä auringon paahteessa noin 60 kilometriä matkalla, joka ei todellakaan ole ollut tasaista. Se on ollut varsin kumpuilevaa matkantekoa raskaine ylämäkineen ja niiden vastapainona mukavina alamäen laskuineen. Aurinko on porottanut ja tytöillä on varmasti ollut jonkun asteinen nestehukka, Riitalla oli vielä kuukautisetkin. Yöllä lämpötila on laskenut alle kymmenen asteen. Sen vuoksi neitoset ovat pukeneet niin paljon yöksi päälleen - heillä oli kylmä! Einelläkin oli ollut hautaan heitellyistä vaatteista päätellen ihan yhtä paljon päällä kuin Riitallakin, ne vain oli riisuttu ennen hautaamista. Suurin osa Einen vaatteista oli nurinpäin, napit ja vetoketjut kiinni, kuin kiireessä riisutut. Eikä tässä vielä kaikki!
Naiset eivät käy vessassa yksin. En usko, että asia on ollut vuonna 1959 toisin kuin nykyään. Yöllinen pissahätä olisi hoidettu teltan läheisyydessä, käymälä kun oli todella kaukana telttapaikasta. Ympärillä oli tiheää metsää, oli vähintään hämärää, ja huussiin on kyllä yöllä lähdetty isolle hädälle ja ihan varmasti kahdestaan. Tekisi mieleni esittää teoria, että toinen, joka odotteli huussin ulkopuolella, kolkattiin ensin. Siinä oli hetki aikaa hoitaa ensimmäinen neitonen pois pelistä. Kun toinen tuli vessasta, oli hänet "helppo" hoitaa samassa paikassa ja raahata sitten molemmat rantaan ja siitä veneellä paikkaan, jonne hauta onnistui kaivaa.
Emme löytäneet monttua, jonne Keskisarja kävi heittämässä vettä (
https://areena.yle.fi/1-64726116, ensimmäisen jakson viimeisen 5 minuutin aikana). Keskisarjan monttu on sitä paitsi mielestämme aivan liian iso vessamontuksi. Sen sijaan löysimme mielestämme huussin sokkelin. Tai ainakin niin vakaasti uskomme. Se löytyi hyvin tarkasti juuri siitä kohtaa, jonne sen omalla kartallamme olimme mittailleet ja sijoittaneet.