Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Muutamia kuvia koko Suomea järkyttäneestä Inga Myllärin tapauksen hautajaistilaisuudesta.Oheiset kuvat julkaistiin Viikkosanomat- lehden tammikuun viimeisessä numerossa 1958.
Kirkkoherra Voitto Viro tarkasteli miettivänä siunauskappelin ulkopuolella tunkeilevaa kansanjoukkoa.Myös meidän jokaisen on syy, meidän, jotka emme tunteneet häntä.Ihminen on veljensä vartija, ei tuomari.
Inga Myllärin ruumiinsiunauksessa oli kappeli täynnä ja tuhannet ihmiset yhtyivät virteen lumisateessa.Poliisia tarvittiin väliin kovin dramaattista hautajaistunnelmaa valvomaan.
Kieloin ja tulppaanein koristetun arkun äärellä oli paljon kansaa, mutta vain ystäviä, tovereita ja aivan vieraita.Omaiset puuttuivat. Inga Myllärin isä oli parantolassa ja sisar ulkomailla.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty
Virdon kirjoitti:Törmäsin itse vasta vastoittain tähän tapaukseen. Onhan se kyllä surullista että miten niin hauskaksi tarkoitettu illanvietto voi päättyä lopulta muiden toimesta elämän viimeiseksi painajaiseksi.
Kun oikeudeltakaan ei kummoisia tuomiota irronnut näille suhareille, niin toivon tosiaan että muu eläminen onkin sitten jaksanut muistuttaa että mitä ala-arvoista sitä silloin eräänä yönä oikein tulikaan tehtyä.
Ilmeisesti näiden kuskien elämä muodostui vähintään vaikeaksi. EVK:n mukaan syytetyt menettivät sosiaaliset suhteensa ja työpaikka ssa loppuiäkseen.
Hän on paljastanut vain yhden kerran nimensä alkuperän...
Sen verran törkeästä tapauksesta oli kyse, että on syytä laittaa esille kuvat kaikista syytetyistä heidän omilla silloisilla nimillään."Rikospoliisin mukana"- lehti käsitteli Inga Myllärin kuolemaan johtanutta heitteillejättöä perinpohjaisesti kahdessa lehden numerossa. Oheiset kuvat ovat kuitenkin skannattu Viikkosanomat-lehdestä n:o 8/1958. Kuvissa alimpana olevan syytetyn henkilötiedot eivät mahtuneet skanneriin. Esa Antero Ahola,31, naimisissa, kolme lasta.
Maksalaatikko on helpompi käsittää, kuin rakkaus- Seppo Räty
Kaiken edellä kerrotun perusteella olen pyrkinyt määrittämään tuon ladon sijainnin. En toki väitä olevani oikeassa, mutta tässä paikka.
Oheisessa peruskartan palassa vuodelta 1960 keskellä aivan vanhan Turuntien vierellä pikku mäennyppylä kupeessa peltojen keskellä, sijaitsee kuvaukseen sopiva lato.
Kyseisen ladon oletettu sijainti.jpg (330.82 KiB) Katsottu 3299 kertaa
Kiitokset kartasta Oikeus ennen kaikkea. Tuli tuossa illasta katsottua taas pitkästä aikaa "Ei vanhene koskaan" -jakso ja jäi pyörimään mieleen, että missäs se tämä lato sijaitseekaan. Ilmeisesti ei enää nykyään ole olemassa, mutta tässä Maanmittauslaitoksen vanhassa ilmakuvassa näyttäisi olevan kaksikin latoa. En omaa paikallistuntemusta ko. alueesta, mutta ilmeisesti tuo kartta on tuolta kohtaa? Korjatkaa jos olen väärässä.
Osui sattumalta julkisessa liikenteessä vierustoveriksi vanha mies (kertoi iäkseen hulppeat 92 vuotta), joka tämän kartalla olevan paikan ohi huristellessa alkoi muistella Myllärin tapausta. Ladon paikaksi osoitti nimenomaan yllä kuvatun kohdan Kilon kohdalla. Lato on kuulemma aikoja sitten purettu. Kohtelias herra kertoi olleensa tuoreeltaan katsomassa ruumista. Vuodenvaihteen 1957 tienoolla kertoi olleen kovia pakkasia. Tapauksen kertoi myös järkyttäneen kovasti paikallisväestöä. En ole ihan varma käsitinkö oikein suomea ja ruotsia sekoittaneesta puheenparresta, että viimeisin Myllärin ulos dumpannut kuljettaja (Forsström) olisi itsekin ollut Espoosta. Joka tapauksessa hienoa ajankuvaa.
Aikoinaan Espoossa asuneena muistan tuon ladon. Ei kai sillä vuosikymmeniin ollut enää mitään käyttöä. Google Mapsissa voi hyvällä tahdolla havaita jonkinlaisia puretun ladon jäänteitä ladon sijaintipaikalla. Merkitsin kuvaan paikan, missä lato muistini mukaan sijaitsi. Taitaa osua lähelle nimim. Oikeus ennen kaikkea merkitsemää kohtaa.
Lato oli olemassa vielä 1990-luvulla. Karkea arvioni on, että lato purettiin välillä 2000-2010, en muista nähneeni latoa enää vuosikausiin.
Jos jollakin on parempaa tietoa, niin tuokoot sen esiin.
Katsoin vanhoista ilmakuvista paikkatietoikkunasta ja espoon karttapalvelusta paikkaa, niin vuoden 1965 ilmakuvassa lato näkyy mutta vuoden 1969 ilmakuvassa ei. Onko voinut kyseessä ollut eri rakennus kuin janoherra on nähnyt?
Huh huh, tää on kyllä ollut hyytävä tapaus. Ihan kuin jostain intialaisesta bussi-/joukkoraiskauskulttuurista. Vaikka täällä meillä taivastellaankin, miten sikäläisessä kulttuurissa naisia ei pidetä minkään arvoisina, niin siellä kuitenkin tämäntyyppisistä teoista oikeuslaitos rankaisee jopa kuolemantuomiolla.
Täytyy kuitenkin oikaista tässä keskustelussa kohta 20 vuotta vallalla ollut harhakäsitys siitä, että Inga Mylläri olisi hylätty Leppävaarassa kovaan yli 20 asteen tulipalopakkaseen. Harhakäsitys on nähtävästi lähtenyt elämään siitä, kun Myllärin ruumiin löytämisen aikaan oli kova pakkanen, niin tästä on vedetty johtopäätös, että myös Myllärin katoamisen aikaan olisi ollut, vaikka näin ei oikeasti ollutkaan, vaan silloin oli nollakeli. Mylläri oli siis tanssiravintolassa ystävättärensä kanssa sunnuntai-iltana 29. joulukuuta 1957, seuraavana yönä raiskattavana bussikuskien kiertopalkintona Kampin linja-autovarikolla ja varhain aamulla maanantaina 30. joulukuuta hänet oli jätetty bussin kyydistä Turun valtatien varteen Espoon Leppävaarassa.
Jos katsotaan ajankohdan sääolosuhteita, niin sunnuntaina 29.12.1957 oli maa vielä lumesta paljas, ja lämpötila Helsingissä vajaan asteen verran plussan puolella. Koko edellisen viikon ja joulun ajan oli ollut hyvin lauhaa, lämpötila jatkuvasti +1...+6 astetta plussalla ja maa täysin lumeton. Tuo sunnuntai oli sitten jo vähän viileämpi päivä, mutta lämpötila vielä enimmäkseen siis hiukan plussalla. Iltakahdeksalta lämpötila oli Helsingin Kaisaniemen havainnossa +0,9 astetta. Aamuyöllä tai varhain aamulla maanantaina 30. joulukuuta puhkesi kova lumimyräkkä. Aamun klo 8 havaintoaikaan mennessä oli Helsingissä sadetta kertynyt vedeksi muutettuna 2,8 mm ja lumensyvyydeksi on kirjattu jo 8 senttiä. Lämpötila oli silloin +0,1 astetta. Tuo lumensyvyys kuulostaa vähän oudolta, koska tuosta sademäärästä lunta olisi pitänyt kertyä vasta pari kolme senttiä, joten voi olla, että kyse on tuulen aiheuttamasta kinostumisesta, tai sitten havainnontekijä on ollut havaintoajan kanssa vähän epätarkka, esimerkiksi kirjannut lumensyvyyden oikeasti vähän myöhemmältä ajanhetkeltä, koska lumimyräkkä lienee ollut pahimmillaan juuri siinä kahdeksan maissa ja vähän sen jälkeen, niin lumensyvyys on kasvanut juuri silloin nopeasti. Päivällä sää lauhtui vähän plussan puolelle, ja päivän ylimmäksi lämpötilaksi on maanantailta 30.12. kirjattu +2,0 astetta, kun vuorokauden alin lämpötila taas oli -0,1 astetta. Seuraavaan aamuun mennessä sadetta kertyi 18,4 mm lisää, eli aivan valtaosa sateesta tuli vasta maanantaiaamun jälkeen. Tiistaiaamuun 31.12. mennessä lumensyvyys kasvoi 15 senttiin. Siinä lienee tapahtunut vähän lumen painumista ja osa sateesta tullut varmaan rännänsekaisena, kun lämpötila on noussut maanantaipäivän aikana selvemmin plussan puolelle, joskin luultavasti vasta sakeimman lumisateen tauottua. Kuitenkin, jos olisi pelkästään lunta satanut, olisi tuosta sademäärästä kertynyt helposti reilut 20 senttiä, mutta tietysti maanantaipäivän suojasää on hankea hieman myös painanut kasaan.
Uudenvuodenaattona eli tiistaina oli jo pikkupakkasta, ja kunnolla sää alkoi kylmentyä uudenvuodenyönä. Uudenvuodenpäivän ja loppiaisen välisenä aikana pakkanen vaihteli 10–20 asteen välillä, ja loppiaisen jälkeen pakkanen kiristyi entisestään. Kylmintä oli nimenomaan ruumiin löytöpäivänä 9. tammikuuta, jolloin pakkasta oli aamulla lähemmäs 30 astetta. Jo edellisenä päivänä pakkanen oli kiristynyt reilusti yli 20 asteeseen.
Tuon Ingan katoamispäivänä vallinneen lumimyräkän jälkeen ei ennen ruumiin löytämistä satanut lisää lunta kuin tammikuun 4.–6. päivinä, jolloin esiintyi heikkoja pakkaslumisateita, joista kertyi yhteensä viitisen senttiä höyhenenkevyttä hattaralunta. Ingan ruumishan löytyi käytännössä kokonaan lumen alta hautautuneena, ja ne lumet olivat sataneet siis samana päivänä, jolloin Inga oli Leppävaaraan aamuvarhaisella jätetty. Silloin ennen aamuviittä maa oli vielä lähes täysin lumeton. Luultavasti lumisade oli juuri alkanut, ja enintään sentti tai pari oli saattanut maahan ehkä jo kertyä.
Tuota Myllärin katoamispäivänä vallinnutta lumipyryä muisteli myös jutun oikeuskäsittelyssä mukana ollut varatuomari Helvi Sipilä Ei vanhene koskaan -ohjelmassa. Oikeuttahan käytiin seuraavana keväänä, jolloin pyry oli varmaan vielä hyvin mielissä. Musta ja leuto joulu oli varmasti vielä seuraavana keväänä hyvin muistissa, ja sitten se, miten ilmat vaihtuivat kertaheitolla erittäin talvisiksi, kun ensin pyrytti lumi maahan juuri ennen vuodenvaihdetta ja sitten sen jälkeen tuli kovat pakkaset.
Mitä sitten muuten tulee yön tapahtumien kulkuun, niin Esko Klami, 27, ja Esa Ahola, 31, olivat siis ne linja-autonkuljettajat, jotka Inga Mylläri ystävättärensä kanssa tapasi tanssiravintolassa. Klami jäi Myllärin kanssa autoon kahdestaan, kun Ahola lähti saattamaan Myllärin ystävätärtä kotiin. Sillä välin Mylläri sammui autoon, ja Klami, eronnut kolmen lapsen isä, raiskasi Myllärin ensimmäisenä. Klami tuskin tässä vaiheessa odotti, saati toivoi, että Ahola, naimisissa oleva kolmen lapsen isä, palaisi saatilta varikolle. Silloinhan tapahtumat bussissa olisivat jääneet vain Klamin omaan tietoon, omaksi pikku salaisuudeksi, ja ehkä seuraavan kerran Aholan kanssa tavatessa kumpikin olisi voinut tyytyväisenä kerskailla toiselle, että flaksi kävi silloin sinä yönä. Aholalla ei saattireissullaan kuitenkaan käynyt flaksi, ja Ahola palasi tästä myrtyneenä Klamin seuraksi varikolle. Mylläri makasi tässä vaiheessa puoliksi riisuttuna, raiskattuna ja sammuneena bussin takapenkillä. Klamin olisi ollut aika vaikea selitellä tilannetta parhain päin muuten kuin saamalla Ahola mukaan osallistumaan rikokseen, ja saattireissulla pakit saanut turhautunut Ahola olikin juuri oikeassa mielentilassa tähän. Myllärin tarjoaminen raiskattavaksi Aholalle oli siis Klamilta paitsi eräänlainen hyväntahdonele toveria kohtaan niin myös oman nahkan varmistelua, jolla hän vahvisti miesten sidettä ja varmisti, että he ovat siinä yhdessä samassa veneessä. Aholalle kyse oli hänen omien sanojensa mukaan "hetken huumasta." Varmasti myös tieto siitä, että kaveri oli jo tehnyt saman rikoksen madalsi Aholan kynnystä. Eihän hän tekisi mitään pahempaa, mitä Myllärille oli jo tehty.
Seuraavina Myllärin hyväksikäyttöön osallistuivat naimattomat Leevi Dufva, 37, ja Toivo Kinnunen, 29. Tuossa yhdessä täällä lainatussa IS:n jutussa lukee "Sana sammuneesta punapäästä kiersi ja yön mittaan Mylläriä siirreltiin autosta toiseen", eli tieto Mylläristä ja tapahtumista oli tässä vaiheessa mahdollisesti levinnyt varikolla jo laajempaankin tietoon. Varikollahan nukkui usein bussikuskeja, joilla ei ollut omaa asuntoa Helsingissä, niin voisi ajatella muitakin olleen paikalla, joskaan ehkä muut sitten eivät olleet "juhlista" tietoisia. Eli ehkä tuolla sanan leviämisellä viitataan vain Dufvaan ja Kinnuseen. Tässä vaiheessahan Mylläri vasta ensimmäisen kerran siirrettiin toiseen autoon. Hyväksikäyttöön siihen mennessä osallistuneille jokainen paikalle tullut uusi henkilö oli riski. Jokainen asiasta tietävä uusi henkilö tarkoitti potentiaalista riskiä jäädä kiinni. Siksi miesten intresseissä oli, että jokainen paikalle tuleva uusi henkilö osallistuisi myös raiskauksiin, jolloin rikosvastuuta saataisiin jaettua laajemmalle, ja kaikki asiasta jotain tietävät olisivat samassa veneessä. Vastaavasti uudet osallistujat tunsivat olevansa vain yksi mies lisää jonon jatkona. Heille todellisia pahantekijöitä olivat ne edelliset raiskaajat. Niinpä voisi kuvitella, että Dufvaa ja Kinnusta Klami ja Ahola olisivat suorastaan ylipuhuneet osallistumaan, ja kun Dufvalle ja Kinnuselle tilanteen todellisina vastuullisina näyttäytyivät Klami ja Ahola niin heille kynnys lähteä mukaan oli matala. Toisaalta jokainen uusi osallistujakin tarkoitti myös aina kasvavaa riskiä jäädä kiinni – vaikkakin pienemmässä mitassa kuin jos rikoksista olisi saanut tietää joku, joka ei niihin olisi osallistunut – eli jollain tavalla kierre olisi pitänyt saada myös katkaistua.
Viidentenä miehenä paikalle saapui työpäiväänsä aloitteleva, kihloissa oleva Bror Forsström, 24. Tässä vaiheessa kello oli neljä aamulla, ja liikenne varikolla alkaisi kohta vilkastumaan. Oli selvää, että silloin homma leviäisi käsiin, koska tieto Mylläristä lähtisi leviämään hallitsemattomasti ja liian laajalle ihmisjoukolle. Forsström oli nelikolle vastaus tähän ongelmaan, koska Forsström oli lähdössä ajamaan tyhjää linja-autoa siirtoajona Lohjalle. Jos Mylläri saataisiin muilutettua Forsströmin kyytiin, ongelma poistuisi varikolta. Nelikon intresseissä oli saada Mylläri nimenomaan ensimmäisen varikolta siirtoajona lähtevän bussin kyytiin, koska silloin vyyhteen tarvitsisi ottaa mukaan vain yksi uusi henkilö, ja ongelma poistuisi miesten käsistä.
Täällä esillä olevassa HS:n jutussa tammikuulta 1958 lukee näin:
"Minkälaisessa henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa hän oli ollut tämän jälkeen, kun autonkuljettajat olivat toimittaneet hänet Lohjan Liikenne Oy:n bussiin paikalle saapuneen Forsströmin kuljetettavaksi puolittain ilman alusvaatteita ja ilman päällystakkia?
Juhlintaa oli aikomus jatkaa Lohjalla, mutta kun Myllärin vaatteita noutamaan menneet kuljettajat viipyivät kovin kauan, oli Forsströmin lähdettävä matkaan ehtiäkseen aloittamaan vuoronsa klo 5.15 maanantaiaamuna Lohjalta Helsinkiin. Sen jälkeen on vain olemassa kuljettaja Forsströmin tarina, mikä vaikuttaa luotettavalta."
Ei vanhene koskaan -ohjelmassa Åke Lindman ihmettelee, miten Forsströmillä oli niin kiire lähteä Lohjalle ja miksi hän tarvitsi kokonaisen tunnin ajoaikaa, ellei tarkoituksena ollut ajaa jonnekin sivutielle raiskaamaan Mylläriä? Tästä olen kyllä Lindmanin kanssa eri mieltä. Matka Helsingistä Lohjalle on 60 km, nykyisiä teitä pitkin, eikä ole tuohon aikaan ainakaan lyhyempi ollut. 1950-luvun lopun valtatiet olivat nykystandardeilla erittäin kapeita, mutkaisia ja mäkisiä. Vastasivat ehkä jotain nykyisiä maaseudun pienempiä seututeitä laadullisesti. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistunut ensimmäinen moottoritieosuuskin Espoossa on pelkkää mutkaa mutkan perään, vaikka oli aikansa standardeilla aivan eri sfääreistä kuin mitkään aiemmat valtatiet. Tai no, wikipedia kyllä sanoo tuosta Helsingin ja Turun välisestä, vuonna 1951 valmistuneesta Ykköstiestäkin, että se oli valmistuessaan hyvin uudenaikainen, mikä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tie oli kenties koko matkaltaan kestopäällystetty. Varmaan se profiililtaan säilyi samankaltaisena 2000-luvulle asti, jolloin se oli valtatieksi erittäin mäkinen, mutkainen ja vaarallinen. Kun eivät nuo 1950-luvun bussitkaan varmaan mitään pikakiitureita varsinaisesti olleet, niin näkisin kyllä, että tunnin tuohon matkaan tarvitsisi hyvinkin. Tunnissahan matka Lohjalle taittuisi keskinopeudella 60 km/h. Keskinopeudella 80 km/h matkaan menisi kolme varttia. On vaikea kuvitella, että senaikaisilla teillä ja linja-autoilla voisi säkkipimeässä talvikelissä, alkavassa lumimyräkässä, juuri yli kahdeksaakymppiä ajaa, ja kun jokainen hitaammin ajettu kilometri tiputtaa keskinopeutta reilusti, todellisuudessa ajoaika varmaan meni lähemmäs tuntia kuin kolmea varttia. Olihan alkumatkassa vähän kaupunkiajoakin. Varaamalla tunnin ajoaikaa Forsströmillä ei olisi siis ollut kuin ihan muutama minuutti ylimääräistä, ja mikä tahansa viivytys matkalla olisi heti tarkoittanut sitä, että hän olisi ollut Lohjalla jo myöhässä. Mieluummin sitä varmaan olisi noin lähtökohtaisesti sen muutaman minuutin ennen aikataulunmukaista lähtöaikaa laiturilla jo valmiina ottamaan matkustajat kyytiin. Muuta liikennettä nyt ei varmaan tuohon aikaan aamuyöstä käytännössä ollut hidasteeksi.
Lisäksi Myllärin tuuppaaminen kyytiin tarkoitti, ihan ilman raiskausaikeitakin, sitä, että Forsström tarvitsi tavallistakin enemmän aikaa, koska jotain hänen piti keksiä, mitä Myllärille tekee. Vähintään Mylläri kyydissä tarkoitti isoa ja hermostuttavaa stressikuormaa, jolloin stressi myös aikataulusta oli tavallista suurempi ja ihan jo siksi halusi edes sen muutaman minuutin löysää aikatauluun. Mahdollisen raiskauksen toteuttamiseen Forsströmillä ei oikein ollut muuta aikaikkunaa kuin nopea pysähdys jossain reitin varrella ja hommien hoitaminen loppuun parilla työnnöllä. On vaikea nähdä, että Forsströmillä, jolla oli kotona kihlattu odottamassa, olisi oikein ollut motiivia muutenkin stressaavassa tilanteessa ryhtyä tällaiseen. Varikolla aiemmin Mylläriä hyväksikäyttäneillä tilanne oli ollut aivan eri. Heillä oli kaikki maailman aika käytettävänään, ja Myllärin aiemmin raiskanneet miehet todennäköisesti vielä hommiin yllyttämässä.
Miksi sitten Forsström edes suostui ottamaan Myllärin kyytiin riesakseen? Useimmille ihmisille ensimmäinen reaktio yllättävässä tilanteessa on yrittää selvitä pienimmän riesan kautta, koska harva pitää ikävistä yllätyksistä, joihin ei ole varautunut. Siksi useimmat ihmiset mielellään välttelevät esimerkiksi jossain onnettomuustilanteessa kadulla hätää kärsivän auttamista, varsinkin, jos paikalla on muitakin ihmisiä. Koska tilanteesta pääsee silloin paljon vaivattomammin irti, jos joku muu hoitaa sen. Forsströmille Myllärin ottaminen kyytiin oli todennäköisesti pienimmän riesan tie, välittömästi siinä hetkessä, vaikkakaan ei pidemmällä aikavälillä. Forsström oli siinä yksin neljää vanhempaa kuskia vastaan. Ehkä kuskit tai osa heistä olivat Forsströmin hyviä kavereita tai muuten sellaisia miehiä, joita hän arvosti ja joita kohtaan hän halusi olla lojaali. Tuossa HS:n jutussa luki, että "Juhlintaa oli aikomus jatkaa Lohjalla." Kenen aikomus se oli? Tuskin ainakaan Forsströmin. Hänenhän oli Lohjalta heti lähdettävä ajamaan takaisin Helsinkiin, matkustajat kyydissä. Olisivatko Mylläriä Forsströmille tarjonneet miehet koittaneet ylipuhua, "no jatkatte juhlintaa Lohjalla", jos Forsström yritti sanoa vastaan, ettei voi ottaa Mylläriä kyytiin, kun on menossa Lohjalle. Vai tarkoittivatko Myllärin aiemmin raiskanneet neljä miestä, että heidän oli tarkoitus myös tulla samaan kyytiin ja jatkaa Lohjalla juhlintaa Myllärin kanssa? Tällä verukkeella he varmaan olisivat helposti saaneet ylipuhuttua Forsströmin ottamaan Myllärin kyytiin, sanomalla, että "Minne sä oot lähdössä? Ai Lohjalle? Otatko tän naisen kyytiin, me tullaan kans Lohjalle, jatketaan juhlintaa siellä! Haetaan vain ensin naisen päällysvaatteet tuolta toisesta autosta!"
Ehkä miehillä todella oli aikomus tulla myös kyytiin, mutta Myllärin päällysvaatteiden hakemisessa kesti ja Forsström ehti lähteä hermostuksissaan ajamaan, tai todennäköisemmin, jos Forsströmille oli noin sanottu, se oli vain jekutus, jolla Forsström saatiin ottamaan Mylläri kyytiin ja miehet tiesivät, ettei Forsström voisi kauaa odottaa heitä ja näin he saisivat toimitettua Myllärin pois käsistään. Tietysti Forsströmille olisi ollut mahdollista myös vastustaa miehiä ja kieltäytyä ottamasta Mylläriä kyytiin. Tästä olisi kuitenkin aiheutunut sitä välitöntä riesaa, hän olisi ollut yksin neljää vastaan sen sijaan, että olisi yksi jätkistä. Tai hän olisi voinut soittaa poliisin paikalle, mutta tästä olisi myös aiheutunut välitöntä riesaa. Hän olisi joutunut jäämään selvittelemään asiaa, välit muihin kuskeihin olisivat palaneet, eikä hän olisi millään voinut ehtiä Lohjalle. Työpäivä olisi siis mennyt heti alusta pieleen, kun taas ottamalla Myllärin kyytiin, etenkin uskoessaan, että joku miesnelikosta olisi myös tulossa kyytiin, tarkoitti se sitä, että tilanteesta voisi selvitä kokonaan ilman mitään riesaa. Jossain noista tänne linkatuista artikkeleistahan kerrottiin myös, että "juhlinta" ja yölliset jatkot olivat tuohon aikaan Kampin bussivarikolla ihan tavallisia, koska monet kuskit, joilla ei ollut asuntoa Helsingissä, yöpyivät varikolla. Siinä mielessä se ei välttämättä ollut Forsströmin näkökulmasta mitenkään uppo-outoa, että sammunutta naista kannettiin varikolta yön juhlien jäljiltä. Ja vaikka miehet eivät olisi Forsströmille mitään sen enempää yön tapahtumista puhuneetkaan, niin eiköhän se Forsströmille ollut pääpiirteissään selvää, että nainen oli ollut yöllä bussista toiseen raijattavana kiertopalkintona, kun kyytiin tuotiin puolialastomaksi riisuttua, mälliä valuvaa sammunutta naista, jonka päällysvaatteita piti lähteä hakemaan toisesta bussista kuin mistä nainen kannettiin. Jos Forsström on siinä tosiaan jäänyt odottamaan, että miehet toisivat naisen päällysvaatteet ja tulisivat ehkä itsekin kyytiin, niin siinä on kyllä viimeistään palanut Forsströmin aikaikkuna suunnitella itse jotain raiskausta matkalla Lohjalle.
Tuo pienimmän riesan tien valitseminen myös osaltaan selittää, miksi Ahola, Dufva ja Kinnunen lähtivät mukaan raiskauksiin Klamin jälkeen. Jokaisella olisi ollut vaihtoehtona nousta kaveriaan vastaan, mutta välittömästi siinä hetkessä oli pienempi riesa hypätä samaan veneeseen kaverin kanssa. Lisäksi jokainen saattoi tuntea, että edellinen tai ensimmäinen raiskaaja tai kuka ikinä olikaan naisen varikolle raijannut oli se, kuka oli tilanteessa se todellinen vastuullinen ja oli jo tehnyt enemmän väärin. Jos se oli joku heidän kunnioittamansa kaveri, eiväthän he silloin mitään kovin pahaa voisi tehdä, kun se "hyvä tyyppikin" oli jo tehnyt enemmän väärin.
Palataanpa sitten Forsströmin matkaan. Mylläri on nyt Forsströmin kyydissä, kun Forsström on päättänyt, ettei odota enää kauempaa, vaan täytyy lähteä liikkeelle. Ehkä Forsströmillä oli siinä odotellessa jo paha aavistus, etteivät toiset miehet olekaan tulossa kyytiin ja taisi tuo nainen nyt jäädä hänen vastuulle, mikä aiheutti stressiä ja alkoi siksi tulla entistä kovempi kiire päästä matkaan. Eihän hän voisi Lohjalla ajaa bussilaiturille matkustajia vastaanottamaan kyydissään mälliä valuva sammunut nainen, jolta ovat enimmät päällysvaatteet kadoksissa ja lopuistakin vaatteista puolet revitty päältä! Hänhän olisi itse heti ensimmäisenä epäilyksen alaisena raiskaukseen. Eli riippumatta siitä, aikoiko Forsström raiskata itsekin naisen vai ei, hänen piti keksiä joku keino hankkiutua naisesta eroon ennen Lohjaa. Näistä lähtökohdista en tosiaan oikein usko, että Forsström, jolla oli kihlattu odottamassa kotona, olisi suunnitellut tuohon vielä jotain raiskaustakin, koska oli muutenkin kiire ja päällä stressaava tilanne, johon piti keksiä joku ratkaisu matkan aikana.
Olisihan hän voinut ajaa naisen esimerkiksi jonnekin poliisiasemalle, sikäli mikäli jossain matkan varrella olisi ollut aamuyöllä miehitetty poliisiasema, jossa joku olisi voinut ottaa naisen vastaan. Mutta poliisi oli vähän kuin hylätty jo siinä vaiheessa, kun Forsström ei hälyttänyt poliisia Kampin varikolle, vaan otti Myllärin kyytiinsä. Tuollaisesta ylimääräisestä pysähdyksestä olisi sitä paitsi ollut paljon riesaa. Olisihan Forsströmillä siinä ollut aika selittäminen, että miksi hänellä oli raiskattu ja sammunut nainen kyydissä, mistä toit hänet? Se ei olisi ollut mikään stop & go -tyylinen pitstoppi. Olisi joutunut sitäkin selittelemään, että miksei hän soittanut poliisia heti Kamppiin, vaan otti naisen kyytiin ja raahasi tänne, "halusitko ensin päästä itsekin raiskaamaan niin kuin ne muut, ja siksi otit naisen autoosi?", olisi poliisisetä ehkä tentannut.
Ehkä nainen tosiaan heräsi matkalla ja vaati päästä ulos, ja Forsström vain teki työtä käskettyä, niin kuin hän myöhemmin poliisille selitti. Voihan sekin olla totta, että vaatimuksensa tehostamiseksi Mylläri on väittänyt asuvansa jossain lähistöllä, jos Forsström olisi sanonut, ettei voi tuossa kunnossa päästää naista ulos. Selvää on tietysti, ettei Myllärillä ole voinut olla mitään muuta käsitystä omasta sijainnistaan kuin se, mitä Forsström olisi tälle mahdollisesti siinä hetkessä kertonut.
Jossain vaiheessa Forsström selitti myös vastaantulevien rekkojen valoista. Se on melkein oma suosikkiteoriani. Sellaisena versiona, että vastaantulevien rekkojen valoista Forsström olisi keksinyt, että jättää naisen tielle jossain matkalla, ja silloin joku vastaantuleva rekkakuski löytää naisen tieltä hortoilemasta, nappaa tämän kyytiinsä ja vie takaisin Helsinkiin. Nainen ei humalaltaan yhtään osaisi selittää, miten olisi päätynyt sinne tielle hortoilemaan, eikä Forsströmiä siten osattaisi yhdistää tapaukseen. Tällöin voisi olla puolet totta siitäkin, että Mylläri olisi herännyt ennen kuin Forsström olisi laskenut tämän ulos, mutta niin päin, että Forsström olisi saanut ravisteltua Myllärin hereille ja patistettua ulos. Forsström olisi voinut naisen hereille saatuaan patistaa tätä ulos vaikka sanomalla, "Hei, herätys, tultiin päätepysäkille, nyt sun on aika jäädä pois kyydistä!" Tätä varten Forsström olisi ensin pysähtynyt sopivaksi katsomaansa paikkaan, josta näkee lähestyvien rekkojen valot niin kaukaa, että pystyy ajamaan Forsströmin ulos ja ehtii sen jälkeen lähteä vielä liikkeellekin ennen kuin lähestyvä rekka ehtii paikalle, jolloin hän ehtii alta pois ilman, että tarvitse jäädä rekkakuskin kanssa selvittämään asiaa, eikä rekkakuski ehdi nähdä, että nainen laitettiin siitä bussista pihalle. Pitäisi olla myös riittävän avoin paikka, josta naisen näkee tieltä riittävän kaukaa, jotta joku osaa pysähtyä ja napata naisen kyytiin, eikä aja tämän yli. Oltiinhan joka tapauksessa valtatien varrella, joten Forsström saattoi olettaa, että joku ohiajava auto naisen lopulta ottaa siitä kyytiin, vaikka ei siellä tuohon aikaan tietenkään paljoa liikennettä ollut.
Parempi tietysti olisi ollut, jos Forsström olisi ajanut naisen ulos jo Helsingissä, viimeistään siellä Munkkiniemessä, jolloin todennäköisemmin joku olisi tämän löytänyt, vaikka olisi kaupungillakin niin aikaisin aamulla vielä varmaan ollut sen verran hiljaista, että hypotermia olisi ollut uhkana, vaikka ei mikään kova pakkanen ollutkaan, vaan nollakeli. Ehkä Forsström ei kuitenkaan vielä keksinyt heti alkumatkasta, miten hankkiutuisi naisesta eroon, tai ehkä hän pelkäsi, että kaupungissa joku näkisi, että hän kantaa tajutonta naista autosta ulos ja halusi siksi ajaa maaseudulle katseilta piiloon. Tai ehkä hän ei saanut Mylläriä vielä Helsingissä hereille ja halusi odottaa, että nainen ehtisi matkalla nukkua humalaansa vähän pois ja selvitä edes pikkaisen virkeämpään kuntoon. Sitten hän olisi kyllä varmaan ajanut pidemmälle, koska onhan toi Leppävaara heti ensimmäisiä paikkoja Helsingin jälkeen, eli todennäköisesti Mylläri on siellä joko itse herännyt, tai sitten Forsström halusi Myllärin ulos heti kaupungista pois päästyään. Onhan sekin mahdollista, että Forsström olisi kylmästi vain kantanut sammuksissa olleen naisen ulos ja asettanut tienpenkalle nukkumaan... Ruumishan löytyi valokuvista päätellen selältään makaamasta, melkein kuin aseteltuna. Luulisi, että viimeisillä voimillaan hakeutuisi kuin refleksinä sikiöasentoon kyljelleen... Tosin ruumis löytyi ilmeisesti siitä ladon kulmilta, vähän matkan päästä tieltä, ei siis ihan penkalta. Ei Forsström varmaan tajutonta naista olisi penkalta pidemmälle pellolle lähtenyt kantamaan, mikä vaiva se olisi ollutkaan, joten Mylläri lienee jossain vaiheessa ollut hereillä ja omin jaloin laahustanut tai kontannut tieltä sivuun. Tällöin olisi loogista, että Mylläri olisi ollut hereillä siinä vaiheessa, kun hän oli bussista poistunut. Oliko hän sitten vaatinut päästä ulos, vai oliko se vain Forsströmin selitys, jonka hän arveli kuulostavan paremmalta kuin sen, jos olisi sanonut patistaneensa Myllärin pihalle oma-aloitteisesti, sitä on mahdotonta tietää.
Paluumatkalla Lohjalta Forsström väitti koittaneensa katsella Kilon/Leppävaaran kohdilla, näkyikö naista jossain? Ei hän tietenkään matkustajat kyydissä ole pysähtynyt Mylläriä sen enempää etsimään, mutta on ehkä vähän hidastanut vauhtia ja varmasti ihan jo uteliaisuudestakin koittanut vähän tarkemmin silmäillä, näkyisikö naista jossain? Nythän hän olisi voinut hyvin poimia Myllärin kyytiinsä, jos olisi tämän nähnyt. Siinä hän olisi päässyt bussimatkustajien edessä esiintymään sankarina, joka olisi poiminut kylmissään olleen vähäpukeisen naisen kyytiin pimeältä tieltä lumipyrystä ja pelastanut tämän hypotermiakuolemalta. Ehkä tämä oli Forsströmin taka-ajatuksena Myllärin jättämisessä tienposkeen. "Kyllä joku ohiajava auto poimii naisen kyytiinsä, viimeistään minä itse, kun ajan tästä myöhemmin takaisin." Varmaan Forsström oletti naisen selviävän nollakelissä vähissäkin vaatteissa hengissä sen ajan. Hän ei ehkä vain ottanut huomioon sitä, että nainen olisi hortoillut vähän tieltä sivuun ja sammahtanut sitten uudestaan.
Rekkakuskeja ei ikinä löytynyt. Ehkä joku rekka tai muu auto ajoikin paikan ohi, ja ehkä yksi tai useampi kuski näkikin Myllärin hortoilevan tiellä tai pientareella, mutta ehkä kuskit valitsivat välinpitämättömyydessään pienimmän riesan tien olla pysähtymättä, ja "olla näkemättä." Toki jos Mylläri harhaili siitä pientareelta sivuun pellon puolelle, ei häntä enää sieltä kukaan ohiajavasta autosta olisi säkkipimeässä aamuyössä voinut nähdä. Aamun valkenemiseen oli vielä monta tuntia, ja siihen mennessä Mylläri ja kaikki jäljet hänen liikkeistä olivat jo hautautuneet lumeen. Tuostahan on myös mainittu, että paikalta ei löytynyt mitään merkkejä rekkojen pysähtymisestä, mutta en oikein ymmärrä, miten toista viikkoa myöhemmin olisi mitään merkkejä voinut löytyäkään? Lumipyryhän on heti tuoreeltaan peittänyt kaikki mahdolliset jäljet. Toki siitä, että Mylläri löytyi sieltä hangesta voidaan päätellä, että tuskin kukaan paikalle pysähtyi.
Atlanta kirjoitti: To Maalis 16, 2017 12:11 pm
Koskaan ei muistaakseni ole kerrottu, miten tutkijat pääsivät noitten miesten jäljille ja miten he saivat melko tarkan käsityksen, mitä Kampin kentällä oli tapahtunut.
Toki tuo Ingan ystävätär kertoi noista autonkuljettajista, mutta siltikin.
Olisivathan miehet voineet kertoa, että Inga lähti omin voimin Kampista sillä välin, kun tuo toinen kuljettaja oli saattoreisulla. Milläs mitään muuta olisi voitu todistaa?
Kadonnut, mikä kadonnut.
Se, että löytyy lopulta Leppävaarasta, olisi ollut vain mysteeri. Kukaan ei tiennyt mitään.
Taisi tulla miehille virhe siinä, että veivät Ingan päällysvaatteet löytötavaratoimistoon. Siitä lähti varmaan kerä.
Mutta muuten se, että miehet kertoivat, mitä tapahtui. Olisivathan he silti voineet kieltää kaikki.
Vai kävikö niin, että sorruttiin pieneen kerskailuun. Puhutaan ja naureskellaan vähän näin miesten kesken. Onhan komisariokin mies; kyllä ymmärtää että näin voi käydä. Jos on lihaa tarjolla, niin miksi ei.
Tuo olisi vaatinut yhteistä koordinointia kaikkien viiden miehen kesken, ja tarina olisi pitänyt sopia ennen kuin Ingan etsinnät aloitettiin. Aluksihan miehet eivät tienneet, mihin Inga oli joutunut. Vain Forsström tiesi, mihin hän oli Ingan jättänyt. Muille Forsström kertoi jättäneensä Ingan "rekkamiehille Munkkiniemessä", eli muilla oli se käsitys, että juttuun on sotkeentunut muitakin miehiä, joita he eivät tunne. Ellei Forsström ollut sitten kertonut muille kuskeille totuutta siitä, minne oli Ingan jättänyt jo ennen Ingan etsintöjen aloittamista. Lisäksi ei ehkä ole täysin varmaa, etteikö tieto yön aikana bussista toiseen kuljetettavasta naisesta olisi levinnyt varikolla jo muidenkin kuin jutussa mukana olleiden miesten tietoon. Siis vaikka miehet eivät olisi asiasta ulkopuolisille kerskailleetkaan, mutta oliko varikolla joitain muita miehiä, jotka eivät osallistuneet raiskauksiin ja jotka olisivat voineet saada tapahtumista vihiä? Varikollahan yöpyi usein bussikuskeja. Tästä kyllä näillä kuskeilla olisi pitänyt olla tieto tai vähintään hyvä käsitys, oliko näin vai ei. Mutta vaikka heillä olisi ollut varma tieto siitä, että vain he viisi tiesivät Ingan kohtalosta (mikä ei ollut mahdollista, koska kukaan ei tiennyt, minne Inga oli päätynyt valtatien varresta, oliko joku poiminut hänet sieltä kyytiin vai ei? – vahva oletus tietysti Ingan kadottua jäljettömiin oli, että sinne maantien varteen hän oli jäänyt), niin siltikään tuo ei olisi ollut ihan helppoa sopia tuollaista yhteistä selitystä. Jonkun olisi pitänyt olla siinä aloitteellinen, mutta jokaisella mukana olleista miehistä oli vahva tunne siitä, että juuri hän ei ollut jutun suurin konna. Eniten vastuu painoi ehkä raiskaukset aloittanutta Klamia ja Ingan hukannutta Forsströmiä. Toisaalta Forsström saattoi tuntea, että hän oli tehnyt vähiten mitään väärää. Hänellehän vain työnnettiin musta pekka käteen. Muut miehet olivat sitä ennen tehneet kaikki rikokset, ja hän saattoi selittää toteuttaneensa vain Ingan toiveen päästä ulos bussista. Klami taas tunsi, ettei hän ollut vastuussa Ingan kuolemasta, koska ei Ingalla hänen käsittelynsä jälkeen ollut mitään hengenhätää, ja sen jälkeen hän luovutti Ingan ja vastuun tästä muille miehille. Ahola, ja varsinkaan Dufva tai Kinnunen eivät niin ikään tunteneet olevansa eniten vastuussa, koska eivät tehneet mitään pahempaa kuin joku muu oli jo tehnyt ennen heitä. Heille Inga oli ennen kaikkea Klamin "kaato" ja vastuulla, ja toisaalta omasta näkövinkkelistään katsottuna he lopuksi muiluttivat Ingan Forsströmin vastuulle.
Aholan, Dufvan, Kinnusen ja Forsströmin intresseissä tuo ehdottamasi selitys olisi tietysti siinä mielessä ollut, että se olisi siirtänyt vastuun kokonaan pois heidän harteiltaan. Olisiko tämä sitten käynyt Klamille? Klamin olisi pitänyt yksin valehdella, että "juu, Inga päätti lähteä kotiinsa kohta sen jälkeen, kun Ahola lähti saattamaan Ingan ystävätärtä ja ei, minä en lähtenyt mukaan saattamaan ja varmistamaan, että Inga pääsi kotiin asti, vaikka olin häntä juottanut koko illan kaatokänniin, en ole niin herrasmies, no kun Inga asuikin tässä niin lähellä niin ajattelin, että kyllä hän nyt sen matkan yksinkin pärjää ja kotiinsa löytää, ja eihän Inga nyt niin pahassa humalassa edes ollut, ja ei, en kyllä yhtään tiedä, miten hän on voinut päätyä tienposkeen Espooseen asti, se on täysi mysteeri!"
Olisiko tuo sitten ollut uskottava selitys? Aika vahvan epäilyksen varjon olisi Klami noilla puheilla ottanut omalle kontolleen, sen sijaan, että olisi jakanut syyllisyyden taakan neljän muun miehen kanssa. Varsinkin kun jakaessaan taakan hän saattoi tuntea, ettei hän ollut se, joka oli syyllinen Ingan kuolemaan. Lisäksi hän olisi paljastunut valehtelijaksi heti, jos kenellä tahansa muista mukana olleista miehistä olisi alkanut omatunto kolkuttaa, ja he olisivat jotain laulaneet. Eli jos muut miehet olisivat tulleet ehdottamaan Klamille tuollaista, olisi se Klamista tuntunut aika röyhkeältä ehdotukselta, kaataa kaikki vastuu ja epäilyt hänen niskaansa, vaikka yöllä toimittiin yksissä tuumin. Mikä intressi Klamilla taas olisi ollut esittää tuollaista, kun hän nimenomaan oli yöllä saanut muutkin miehet mukaan ja sitoutumaan rikokseen?
Klamiltahan poliisi tietenkin ensimmäisenä tuli kyselemään Ingan perään, kun Inga oli ilmoitettu kadonneeksi. Tuon suunnitelman toteuttaminen olisi edellyttänyt, että Klami olisi tätä ennen jo sopinut muiden kanssa, että pitää heidät ulkona. Sen sijaan Klami saattoi myös esittää, että kaikki mitä bussissa tapahtui hänen ollessa Ingan kanssa kahdestaan, tapahtui täydessä yhteisymmärryksessä, ja usuttaa sitten poliisit muiden miesten perään sen sijaan, että olisi alkanut tuota hänen itsensä ylle erittäin vahvan epäilyksen varjon heittävää suhteellisen epäuskottavan kuuloista tarinaa esittämään. Sitä tarinaa esittämällä Klami olisi voinut olla varma, että poliisin kuulustelijat tulevat olemaan vain hänen kimpussa. Tuota Ingan päätymistä espoolaiseen tienposkeen ei tässä vaihtoehdossa olisi tietysti tarvinnut selitellä kuin vasta seuraavana keväänä, koska eihän Ingaa lumihangen alta ennen lumien sulamista olisi löydetty, ellei olisi osattu sieltä tienposkesta etsiä. Tämän tarinan esittämällä Klami olisi siis voinut olla melko varma, että painajainen tulee jatkumaan muutamaa kuukautta myöhemmin, kunhan Ingan ruumis löytyy, jolloin poliisit olisivat taas hänen kimpussaan, vain entistä kiperämpien kysymysten kanssa.
No, olisihan tässä tarinassa poliisi ollut myös Aholan kimpussa, koska Ingan ystävättären lisäksi Aholakin oli jo ravintolasta asti mukana. Ahola olisi tarvinnut jonkun selityksen sille, mihin hän oli mennyt sen jälkeen, kun Ingan ystävätär käännytti ovelta, jos Ahola ei kerran varikolle olisi palannut. Ahola oli mukana olleista miehistä ainoa ukkomies, ja ainakaan vaimon viereen hän ei ollut mennyt, eli joku muu selitys olisi pitänyt hänellekin keksiä.
Ennen kaikkea kuitenkin ajattelen, että noin kylmänviileä ja laskelmoiva valehtelu ei vain ole luontevaa useimmille ihmisille. Klamiltahan tuo olisi vaatinut erityisen kylmänviileitä hermoja, koska hän olisi saanut kaikki epäilyt ja polisiin kysymykset vain omaan niskaansa. Valehtelua luontevampaa useimmille ihmisille on koittaa puhua (muunneltua) totuutta itselle suotuisaan sävyyn. Juuri niinhän tässäkin tapahtui. Kaikki puhuivat niin, että kuulosti siltä kuin kukaan ei olisi mitään pahaa tehnytkään, ei ainakaan itse.
Lisäksi joukkoraiskauksen vähän koko ideahan oli siinä, että ei olla yksin kusessa, vaan kaverin kanssa yhdessä. Kavereita otettiin mukaan oman osuuden peittelemiseksi.
Jutussa jaetuista tuomioista Wikipedia kertoo seuraavaa. Kihlakunnanoikeudessa Klamin rangaistukseksi luettiin kolme vuotta kuritushuonetta, Ahola sai vuoden ja yhdeksän kuukautta, Dufva yhdeksän kuukautta ja Kinnunen kaksi vuotta. Forsströmille tuomittiin yhdeksän kuukautta vankeutta kuolemantuottamuksesta. Tässä ketjussa aiemmin kerrotun mukaisesti Helsingin Sanomia referoiden Klamin tuomion syynä olisi ollut "avuttoman naisen heittelejättäminen", Aholan tuomion syynä "tunnottoman naisen makaaminen sekä avunanto tunnottoman naisen makaamiseen", Dufvan tuomion syynä "avunanto tunnottoman naisen makaamiseen" ja Kinnusen tuomion syynä "tunnottoman naisen makaaminen." Forsströmin tuomion syyksi kerrotaan "kuolemantuottamus", yhdenmukaisesti Wikipediassa kerrotun kanssa.
Kihlakunnanoikeus antoi siis kovimman tuomion homman alulle panneelle Klamille, vaikka tämä olisi tuomittukin tuon mukaan vain "heittellejätöstä", näyttöä raiskauksesta kun ei varmaan ollut, toisin kuin muiden miesten osalta, jolloin muut miehet olivat paikalla todistajina ja ehkä oman osuutensa kirkastamiseksi syyttivät lähinnä toisiaan. Tuomioiden perusteella myöhemmin paikalle tulleista miehistä Dufva ei olisi itse raiskauksiin välttämättä osallistunut, vaan olisi vain auttanut muita, käytännössä siis Kinnusta, esimerkiksi auttamalla Myllärin kantamisessa toiseen autoon. Kinnusen touhut oli myös katsottu kovemmin rangaistavan arvoisiksi kuin Aholan, vaikka Aholan syyksi luettiin tunnottoman naisen makaamisen lisäksi avunanto tunnottoman naisen makaamiseen, oletettavasti liittyen siihen, että hän olisi ensin raiskannut Myllärin itse ja osallistunut sitten vielä Myllärin kantamiseen Kinnusen raiskattavaksi.
Hovioikeus piti Aholalle, Dufvalle ja Kinnuselle langetetut rangaistukset ennallaan, mutta puolitti Klamin rangaistuksen 1,5 vuoden kuritushuonetuomioksi ja korotti Forsströmin rangaistuksen 1,5 vuoden vankeustuomioksi.
Korkein oikeus sitten lievensi kaikkien tuomioita. Klamin rangaistukseksi luettiin kuusi kuukautta vankeutta, Aholalle sekä Kinnuselle vuosi vankeutta ja Dufvalle kuusi kuukautta vankeutta. Forsströmin rangaistukseksi palautettiin kihlakunnanoikeudessa luettu yhdeksän kuukautta vankeutta. Lisäksi alle vuoden tuomiot saaneiden Klamin, Dufvan ja Forsströmin rangaistukset muutettiin ehdollisiksi kolmen vuoden koetusajalla.
"Raiskaus" oli kai tuolloin, ja vielä vuosikymmeniä tuon jälkeenkin, varattu kielenkäytössä kuvaamaan uhrin aktiivisesta vastustelusta huolimatta, väkivaltaa tai sen uhkaa käyttämällä suoritettua sukupuoliyhteyttä. Tuo "tunnottoman naisen makaaminen" kai kääntyy nykykielelle "tiedottoman" tai "sammuneen" naisen raiskaamisena. Tiedä sitten, millainen rangaistusasteikko noista rikoksista oli tuohon aikaan säädetty, eli olisivatko paljon kovemmatkin tuomiot olleet mahdollisia?
No joo, tulipa tästä pitkä viestitulva täynnä spekulaatioita, kun lähdin vain korjaamaan tuota väärinkäsitystä, että Inga Mylläri olisi jätetty vähissä vaatteissa kovaan yli 20 asteen pakkaseen. Se nyt ei kokonaiskuvaa ihan valtavasti muuta, että hänet jätettiinkin nollakelissä lumipyryyn. Tai ainakin nollakeliin, se on vähän siinä ja tässä, oliko lumipyry ehtinyt jo alkaa ennen aamuviittä, ainakaan vielä kovin sakeana.
Tämä nollakeliin vähissä vaatteissa humalaisen syrjäiseen paikkaan pimeässä yössä hylkääminen tekee tästä jotensakin vastaavan keissin sen kanssa, kun tässä joskus vuoden parin sisällä oli se tapaus, kun Helsingin poliisi muilutti sen yhden Itä-Helsingissä jossain aineissa riehuneen mamun keskellä pimeää maaliskuun yötä nollakelissä pimeälle tielle Sipoonkorpeen sen sijaan, että olisivat vieneet riehujan selviämisasemalle. Erona lähinnä se, että tällä Sipoonkorpeen muilutetulla oli kuitenkin vähän enemmän vaatetta, vaikka vain sisävaatteet olikin, mutta sekin on paljon enemmän kuin rikki revitty ohut leninki, toisekseen tämä Sipoonkorpeen muilutettu ei ihan yhtä pahassa humalassa ollut ja kolmanneksi, ei tätä mamua sentään nopeasti vaatteet läpimäriksi kastelevaan lumipyryyn jätetty värjöttelemään. Eli mamulle kyllä tuossa hyvinkin paljon paremmat selviytymismahdollisuudet annettiin, kun nollakelissäkin varmasti aika nopeasti hypotermia iskee, jos lumipyryssä haahuilee ohuissa vaatteissa tai melkein ilman vaatteita, varsinkin jos vielä maahan sammahtaa... Eli ei tuo sikäli tee valtavan suurta eroa siihen, jos Mylläri olisikin hylätty kovaan pakkaseen. Yhteistä sitten tuolle tuoreelle Sipoonkorven tapaukselle oli se, että molemmat jätettiin tienposkeen sillä tavalla, että joku ohiajava auto jossain vaiheessa heidät siitä todennäköisesti löytäisi, jos vain ei lähde hortoilemaan tieltä sivuun.
Muistaakseni tälle mamun muilutukselle ihan ymmärtäjiäkin tältä palstalta löytyi. Se kertoo siitä, että edelleen on vallalla ajatusmaailma, että se on ihan ok, jos omassa katsantokannassa alhaisimmalle mahdolliselle ihmisolennolle tekee tuollaisen kepposen. Nykyään alhaisinta ihmisarvoa monelle edustavat riehuvat matut. Joskus aiemmin sitä edustivat joillekin vieraiden miesten käsiin sammuvat naimattomat naiset. Eikös se jo ollut 50-luvulla aika paheellista, että kaksi naista meni ravintolaan kahdestaan? Ei kai useimpiin ravintoloihin naisia päästetty yksin tai edes porukassa sisään ilman kavaljeeria, koska pelättiin, että tämä vetäisi ravintolaan huoria puoleensa tarjoamaan palveluitaan, eivätkä hienot ravintolat halunneet kerätä mainetta minään huorien pesinä?
