Kolmannen henkirikoksen uhrinsa Nykopp muisti kuulusteluissa hyvin. Iäkäs nainen kuoli myrkkyhoitajan käsiin loppusyksyllä 2006.
Toisen ja kolmannen murhansa välillä, kesällä 2005 Nykopp yritti myrkyttää työkaverilleen tuomansa kahvin. Omituisen kohtauksen saaneelle työkaverille totuus tosin selvisi vasta paljon myöhemmin.
Vuoden 2006 helmikuussa ja lokakuussa kotihoitajana työskennellessään Nykopp taas yritti murhata kaksi vanhusta näiden omissa kodeissa. Kummassakin tapauksessa hän hälytti itse apua paikalle.
Sama kuvio toistui myös marraskuussa, mutta tällä kertaa vanhus kuoli.
Nykopp kertoi poliisille yksityiskohtaisesti kolmannen murhauhrin kuolemaan johtaneista tapahtumista pyrkimyksenään saada asiat näyttämään itselleen edulliselta. Poiminta esitutkintamateriaaleista ilmentää teemoja, joita mielentilatutkimuksessa tarkasteltiin.
– Muistan [iäkkään naisen], joka oli potilaani Vanhustyön Keskusliiton kautta. Hänen luonaan kävi myös Helsingin kaupungin puolesta hoitajia. [Nainen] asui yksin isossa asunnossa [kadunnimi]. Hän asui yksin, vaikka hän oli jo vuosia ollut erittäin huonossa kunnossa, ja noihin aikoihin, kun minä kävin häntä hoitamassa, hänen tilansa oli sellainen, että hän oli täysin vuodepotilas. Hyvä jos jaksoi kättään nostaa. Hänellä oli ollut monta aivoinfarktia, hän oli halvaantunut ja muistaakseni hänellä oli tuolloin, kun hänelle ambulanssia soitin, myös keuhkokuume.
– Muistan menneeni sinä päivänä, kun hänelle jouduin soittamaan ambulanssin, hänen asunnolleen iltapäivällä noin kello 14.00 aikoihin. Ajankohdasta en ole aivan varma, mutta suurin piirtein. Kun menin asunnolle, ei siellä ollut muita hoitajia tai muitakaan henkilöitä. [Nainen] oli yksin asunnolla, ja minä pääsin asuntoon avaimilla, jotka meille hoitajille oli annettu. Hän makasi tullessani tavanomaisessa tilassaan vuoteessaan. Hän oli tajuissaan, ja varmaan saatoimme puhuakin jotain. Hänellä oli korkea kuume, ja hän oli limainen. Kun yritin saada hänet syömään tai juomaan, ei siitäkään tullut mitään.
– Koska hänen yleistilansa oli niin huono, päätin soittaa ambulanssin. Mielestäni häntä ei voinut jättää enää yksin asunnolle, koska oli olemassa riski, että hän tukehtuisi limaan. Hän ei pystynyt olemaan kuin selällään vaaka-asennossa ja edellä mainittu tukehtumisriski oli siksi olemassa. Muistan, että hänen niskansakin oli aikaisemmin jäykistetty reuman vuoksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
– Soitin ambulanssin. En muista, mitä päivystäjä tarkemmin minulle puhelimessa sanoi, jotain ohjeita kuitenkin. Ambulanssi tuli asunnolle aika nopeasti. Päivä taisi olla sunnuntai tai lauantai, ja ilmeisesti oli hiljaisempaa, eikä niin paljon liikennettä. Paikalle tuli lääkäriambulanssi lääkärin johdolla. Mukana oli myös useampi sairaankuljettaja. Lääkäri tutki [naisen] ja tutkimukset kestivät noin 15 minuuttia. Sitten lääkäri tuli keskustelemaan minun kanssani ja sanoi, että [nainen] on niin huonossa kunnossa, että hän kuolee ambulanssiin, ja että annetaan [naisen] kuolla mieluimmin kotona. Sitten lääkäri kysyi vielä minulta, voisinko jäädä asunnolle [naista] vartioimaan ja pyysi minua soittamaan heti uudestaan, jos [naisen] tilassa tapahtuu jotain muutosta. Minulla on sellainen muistikuva, että [naisen] hoitopapereissa oli sellainen merkintä, että hän halusi kuolla kotona. Lääkärin tutkiessa [naista], oli [nainen] enää hyvin huonosti tajuissaan. Muistan hänen olleen kauhean limainen, koska ei voinut yskiä limaa pois. Lupasin lääkärille jäädä asunnolle ja lääkäri sekä sairaankuljettajat poistuivat sitten asunnolta.
– [Naisen] tila meni huonommaksi. Erityisesti limaa erittyi paljon ja hänen tajunnantasonsa laski koko ajan. En muista kuinka kauan aikaa kului, kun soitin sitten uudestaan ambulanssin. Ambulanssi tuli sitten paikalle uudestaan. Nyt lääkäri ei ollut mukana, vaan paikalle tuli tavallinen ambulanssi. He nostivat [naisen] paareille, ja hänet vietiin sairaalaan. Tuossa vaiheessa [nainen] oli jo tajuton.
– Ennen ambulanssin tuloa tulivat asunnolle myös [naisen] kaukaiset omaiset. Minä soitin heille ensimmäisen ambulanssin käynnin jälkeen. Minä en noita ihmisiä tuntenut, mutta sain heidän numeronsa [naisen] potilaskansiosta, joka oli asunnolla. Paikalle tuli joku mies ja pieni poika, jotka käsittääkseni olivat hyvin kaukaisia sukulaisia. Näiden omaisten kanssa puhuin siis ensin puhelimessa ja tuolloin kerroin heille, että [naisen] tajunnan taso laskee, ja että häntä ei voi enää jättää yksin kotiin, ja että paikalle on soitettu ambulanssi. He eivät muistaakseni puhuneet sen tarkemmin asioista minun kanssani, vaan ottivat antamani tiedot vastaan, eivät kommentoineet sen kummemmin asiaa. Nämä henkilöt jäivät [naisen] asunnolle, kun ambulanssi lähti kuljettamaan [naista] asunnolta sairaalaan. Minä poistuin asunnolta yhtä aikaa ambulanssin miehistön kanssa.
– Sain sittemmin myöhemmin kuulla, että [nainen] oli kolme tai neljä päivää myöhemmin kuollut sairaalassa.
Nykoppin mukaan Helsingin kaupunki toimitti lääkkeet valmiiksi dosettiin annosteltuna. Vainajan elimistöstä kuitenkin löytyi lääkkeitä, jotka eivät liittyneet hänen hoitoonsa. Nykopp selitteli tilannetta näin:
– Minä en ole hänelle lääkkeitä antanut, eikä hän sinä päivänä edes minun läsnä ollessani syönyt tai juurikaan edes juonut mitään. Sellainen mahdollisuus on tietysti olemassa, että unilääke, esimerkiksi bentsot, voivat kumuloitua elimistöön. En muista, oliko [naisella] tällaista lääkettä määrättynä. Lääkkeet antoivat kaupungin työntekijät iltakierroksella. Epäilen, että [naisella] kyllä oli tällaista lääkettä määrättynä, koska hän asui yksin asunnollaan. [Nainen] ei varmuudella pystynyt itse ottamaan mitään lääkettä. Hän ei pystynyt liikkumaan, eikä hänellä edes käsi noussut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
– [Naisen] tila meni huonommaksi. Erityisesti limaa erittyi paljon ja hänen tajunnantasonsa laski koko ajan. En muista kuinka kauan aikaa kului, kun soitin sitten uudestaan ambulanssin. Ambulanssi tuli sitten paikalle uudestaan. Nyt lääkäri ei ollut mukana, vaan paikalle tuli tavallinen ambulanssi. He nostivat [naisen] paareille, ja hänet vietiin sairaalaan. Tuossa vaiheessa [nainen] oli jo tajuton.
– Ennen ambulanssin tuloa tulivat asunnolle myös [naisen] kaukaiset omaiset. Minä soitin heille ensimmäisen ambulanssin käynnin jälkeen. Minä en noita ihmisiä tuntenut, mutta sain heidän numeronsa [naisen] potilaskansiosta, joka oli asunnolla. Paikalle tuli joku mies ja pieni poika, jotka käsittääkseni olivat hyvin kaukaisia sukulaisia. Näiden omaisten kanssa puhuin siis ensin puhelimessa ja tuolloin kerroin heille, että [naisen] tajunnan taso laskee, ja että häntä ei voi enää jättää yksin kotiin, ja että paikalle on soitettu ambulanssi. He eivät muistaakseni puhuneet sen tarkemmin asioista minun kanssani, vaan ottivat antamani tiedot vastaan, eivät kommentoineet sen kummemmin asiaa. Nämä henkilöt jäivät [naisen] asunnolle, kun ambulanssi lähti kuljettamaan [naista] asunnolta sairaalaan. Minä poistuin asunnolta yhtä aikaa ambulanssin miehistön kanssa.
– Sain sittemmin myöhemmin kuulla, että [nainen] oli kolme tai neljä päivää myöhemmin kuollut sairaalassa.
Nykoppin mukaan Helsingin kaupunki toimitti lääkkeet valmiiksi dosettiin annosteltuna. Vainajan elimistöstä kuitenkin löytyi lääkkeitä, jotka eivät liittyneet hänen hoitoonsa. Nykopp selitteli tilannetta näin:
– Minä en ole hänelle lääkkeitä antanut, eikä hän sinä päivänä edes minun läsnä ollessani syönyt tai juurikaan edes juonut mitään. Sellainen mahdollisuus on tietysti olemassa, että unilääke, esimerkiksi bentsot, voivat kumuloitua elimistöön. En muista, oliko [naisella] tällaista lääkettä määrättynä. Lääkkeet antoivat kaupungin työntekijät iltakierroksella. Epäilen, että [naisella] kyllä oli tällaista lääkettä määrättynä, koska hän asui yksin asunnollaan. [Nainen] ei varmuudella pystynyt itse ottamaan mitään lääkettä. Hän ei pystynyt liikkumaan, eikä hänellä edes käsi noussut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Hieman myöhemmin, saman vuoden 2006 marraskuussa, Nykopp yritti jälleen murhaa – tällä kertaa myrkytyksessä käytetyt aineet tosin kuuluivat uhrin lääkitykseen. Lokakuussa 2007 hän iski taas.
Seuraava kuolemaan johtanut myrkytys, neljäs murha, oli vuorossa keväällä 2008. Myös tämän uhrin, iäkkään kotihoidon asiakkaana olleen naisen, Nykopp muisti poliisin kuulusteluissa.
– Olin vuonna 2008 töissä Vanhustentyön keskusliitossa, mistä minulle maksettiin kuukausipalkkaa. Toimipiste, missä työskentelin, sijaitsi Malmilla. Minun toimenkuvani oli kierrellä autolla ympäri kaupunkia ja käydä tapamassa vanhuksia heidän kotonaan. Kerralla vanhuksia oli asiakkaanani 8–10 ihmistä. Yksi asiakkaistani oli [iäkäs nainen], Nykopp aloitti kuulustelukertomuksensa.
– [Nainen] oli mielestäni fyysisesti melko hyvässä kunnossa ikäänsä nähden, mutta hän oli dementoitunut, hänellä oli todettu vaskulaarinen dementia. [Naisen] luona ei käynyt kotisairaanhoitajaa. Hän hoiti lääkärissä asioinnin jonkun sukulaisen kanssa, joka oli lääkäri, mutta käytti myös useita muita lääkäreitä. Minulta on nyt kysytty 27.2.2008 [naisen] Marian sairaalaan joutumisesta ja minun toiminnastani asiassa. Muistan kyseisen sairaalareissun, mutta en itse muista päivämäärää, vaan se on minulle nyt kerrottu.
– Muistan, että olin ilmeisesti 25.2.2008 normaalilla kierroksellani, ja menin [naisen] asunnolle lähelle Mehiläisen sairaalaa kello 17.00 aikoihin. Kävin [naisen] luona aina tuohon aikaan. Tuona kertana hän tuli ovelle, mutta ilmoitti minulle heti, ettei tarvitse nyt mitään. Hän kertoi odottavansa vierasta ja ilmoitti menevänsä suihkuun. En tiedä varmuudella, kuka [naisen] luo oli vierailulle tulossa, mutta arvelen, että se saattoi olla hänen miesystävänsä. Lähdin sitten asunnolta jatkamaan töitäni muiden vanhusten luona.
– Kun sitten seuraavana päivänä, eli 26.2.2008 menin seuraavan kerran [naisen] asunnolle samoihin aikoihin kun aikaisemminkin, eli kello 17.00 aikoihin, ei [nainen] tullut ovelle. Soitin hänen puhelimeensa, ja se oli varattu. Minulla oli asunnon avaimet mukanani, ja koska olin varma, että hän kyllä on asunnossa, avasin avaimella ulko-oven. En kuitenkaan päässyt sisälle asuntoon, koska [nainen] oli jostain syystä lukinnut sisäoven lukon, eikä minulla ollut siihen avainta.
– Soitin sitten työpaikalleni ja pyysin sieltä puhelinnumeroa eräälle siivoojalle, jonka tiesin käyvän [naisen] asunnolla. Sain numeron, ja kun soitin puhelimeen, vastasi joku mies, joka löi minulle luurin korvaan. Yritin vielä soittaa, mutta numerosta ei vastattu. Seuraavaksi soitin hälytysnumeroon 112 ja kerroin tilanteen. Paikalle lähetettiin poliisipartio, joka totesi tilanteen ja soitti paikalle edelleen lukkosepän. Lukkoseppä saapui, ja hän onnistui avaamaan sisäoven lukituksen ja pääsimme sisälle asuntoon. Löysin [naisen] asunnon makuuhuoneen lattialta makaamasta. Kaikki huonekalut oli sikin sokin, ja paikalle tullut poliisikin totesi, että täällä on ollut oikein kunnon juhlat.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Seuraava kuolemaan johtanut myrkytys, neljäs murha, oli vuorossa keväällä 2008. Myös tämän uhrin, iäkkään kotihoidon asiakkaana olleen naisen, Nykopp muisti poliisin kuulusteluissa.
– Olin vuonna 2008 töissä Vanhustentyön keskusliitossa, mistä minulle maksettiin kuukausipalkkaa. Toimipiste, missä työskentelin, sijaitsi Malmilla. Minun toimenkuvani oli kierrellä autolla ympäri kaupunkia ja käydä tapamassa vanhuksia heidän kotonaan. Kerralla vanhuksia oli asiakkaanani 8–10 ihmistä. Yksi asiakkaistani oli [iäkäs nainen], Nykopp aloitti kuulustelukertomuksensa.
– [Nainen] oli mielestäni fyysisesti melko hyvässä kunnossa ikäänsä nähden, mutta hän oli dementoitunut, hänellä oli todettu vaskulaarinen dementia. [Naisen] luona ei käynyt kotisairaanhoitajaa. Hän hoiti lääkärissä asioinnin jonkun sukulaisen kanssa, joka oli lääkäri, mutta käytti myös useita muita lääkäreitä. Minulta on nyt kysytty 27.2.2008 [naisen] Marian sairaalaan joutumisesta ja minun toiminnastani asiassa. Muistan kyseisen sairaalareissun, mutta en itse muista päivämäärää, vaan se on minulle nyt kerrottu.
– Muistan, että olin ilmeisesti 25.2.2008 normaalilla kierroksellani, ja menin [naisen] asunnolle lähelle Mehiläisen sairaalaa kello 17.00 aikoihin. Kävin [naisen] luona aina tuohon aikaan. Tuona kertana hän tuli ovelle, mutta ilmoitti minulle heti, ettei tarvitse nyt mitään. Hän kertoi odottavansa vierasta ja ilmoitti menevänsä suihkuun. En tiedä varmuudella, kuka [naisen] luo oli vierailulle tulossa, mutta arvelen, että se saattoi olla hänen miesystävänsä. Lähdin sitten asunnolta jatkamaan töitäni muiden vanhusten luona.
– Kun sitten seuraavana päivänä, eli 26.2.2008 menin seuraavan kerran [naisen] asunnolle samoihin aikoihin kun aikaisemminkin, eli kello 17.00 aikoihin, ei [nainen] tullut ovelle. Soitin hänen puhelimeensa, ja se oli varattu. Minulla oli asunnon avaimet mukanani, ja koska olin varma, että hän kyllä on asunnossa, avasin avaimella ulko-oven. En kuitenkaan päässyt sisälle asuntoon, koska [nainen] oli jostain syystä lukinnut sisäoven lukon, eikä minulla ollut siihen avainta.
– Soitin sitten työpaikalleni ja pyysin sieltä puhelinnumeroa eräälle siivoojalle, jonka tiesin käyvän [naisen] asunnolla. Sain numeron, ja kun soitin puhelimeen, vastasi joku mies, joka löi minulle luurin korvaan. Yritin vielä soittaa, mutta numerosta ei vastattu. Seuraavaksi soitin hälytysnumeroon 112 ja kerroin tilanteen. Paikalle lähetettiin poliisipartio, joka totesi tilanteen ja soitti paikalle edelleen lukkosepän. Lukkoseppä saapui, ja hän onnistui avaamaan sisäoven lukituksen ja pääsimme sisälle asuntoon. Löysin [naisen] asunnon makuuhuoneen lattialta makaamasta. Kaikki huonekalut oli sikin sokin, ja paikalle tullut poliisikin totesi, että täällä on ollut oikein kunnon juhlat.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Nykoppin kuulustelukertomuksista paikannettiin useita kohtia, joissa hän vaikutti valehtelevan. Esimerkiksi tässä: paikalla käyneet poliisit eivät muistaneet puhuneensa sotkusta. Asunto oli heidän muistikuviensa mukaan siisti.
– Asunnolle tilattiin edelleen ambulanssi, ja [nainen] kuljetettiin Marian sairaalan päivystyspoliklinikalle. Ennen kuljetusta ambulanssimiehistö mittasi [naisen] veren alkoholipitoisuudeksi muistaakseni 3,2 promillea, Nykopp jatkoi.
Tämäkään väite ei pitänyt paikkaansa. Paikalle saapunut lääkintäyksikkö mittasi veren alkoholipitoisuudeksi 0,1 promillea, eikä hän omaisen ja uhrille tutun lääkärin mukaan käyttänyt päihteitä.
Nykopp jatkoi kertomalla poliisille, ettei hän lähtenyt itse naisen mukana sairaalaan, vaan aikaisin töihin.
– Annoin yhteystietoni ambulanssin kuljettajille ja kerroin, että minulla tarvittaessa [naisen] asunnon avaimet. Marian sairaalan päivystyksestä tulikin sitten kello 21.00–22.00 aikoihin puhelu ja sieltä ilmoitettiin, että [naista] oltaisiin kotiuttamassa. Minulle kerrottiin, että [nainen] on ollut "vain" humalassa ja nyt valmis tulemaan kotiin. Olin soiton tullessa toisella puolella kaupunkia, ja pyysin heitä odottamaan noin varttitunnin. Ajelin sitten [naisen] asunnolle, ja saapuessani perille odotti ambulanssi jo [nainen] kyydissään tämän ulko-oven edustalla.
– Avasin oven, ja [nainen] käveli muistaakseni itse naispuolisen ambulanssin kuljettajan avustamana asunnolleen, jonka oven avasin avaimillani. Tämän jälkeen ambulanssimiehistö poistui. Autoin hänet sitten suihkuun ja edelleen vuoteeseen. En antanut hänelle mitään lääkkeitä. Hän otti kaikki lääkkeet aina itsenäisesti, koska oli apteekkari ammatiltaan.
Nykopp puhui jälleen läpiä päähänsä. Nainen ei ollut apteekkari, vaan hänen jo vuosia sitten edesmennyt puolisonsa. Nainen itse oli eläköitynyt hammaslääkäri.
– [Nainen] joi vielä jotain, ja jätin hänet vuoteeseen nukkumaan. Poistuessani kysyin halusiko hän vielä, että soittaisin varmuuden vuoksi myöhemmin illalla. Kun hän vastasi kieltävästi, toivotin hyvää yötä ja sanoin tulevani huomenna uudestaan. Soitin vielä samana iltana omasta puhelimestani [naisen] tyttärelle, joka asuu [ulkomailla]. Kerroin hänelle, että [nainen] oli joutunut Marian sairaalaan ja syynä oli ollut humalatila. Tytär suuttui minulle ja sanoi, ettei hänen äitinsä juo koskaan viinaa.
– Olin huolissani [naisesta] ja soitin seuraavana päivänä töihin muistaakseni [nimi]. Kysyin, voisiko joku käydä katsomasta [naista] tämän asunnolleen. Minulle vastattiin, ettei kukaan töissä ollut juuri nyt ehtinyt. Koska olin hänestä huolissani, päätin mennä itse asunnolla käymään. Minulla oli autossani avaimet mukana, ja ajelin asunnolle noin kello 12.00 aikoihin, saattoi se olla aikaisemminkin. Pääsin tällä kertaa sisälle asuntoon aivan normaalisti. Löysin [naisen] vuoteesta. Tämä oli yöllä liikkunut asunnossa, koska hän oli vaihtanut yöpuvun kuivaan ja yrittänyt vaihtaa myös lakanat. Virtsasta märkä yöpuku oli kuivumassa kylpyhuoneessa.
– Kun yritin herätellä [naista], en tässä onnistunut. Hengitys oli kuorsaavaa, sellaista raskasta. Soitin heti hätänumeroon 112 ja kerroin, että rouva, joka eilen lähetettiin Marian sairaalassa kotiin, on nyt täällä kotonaan tajuttomana. Sieltä luvattiin lähettää ambulanssi. Ambulanssia odotellessani yritin soittaa [naisen] tyttärelle, joka ei kuitenkaan vastannut. Sitten soitin [naisen] siivoojalle, jonka nyt tavoitin. Kerroin siivoojalle, että [nainen] joutuu sairaalaan ja hänellä on likaisia vaatteita. Siivooja sanoi tulevansa iltapäivällä, ja ambulanssia odotellessani minä laitoin [naisen] vaatteet pesukoneeseen ja pesukoneen päälle.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
– Asunnolle tilattiin edelleen ambulanssi, ja [nainen] kuljetettiin Marian sairaalan päivystyspoliklinikalle. Ennen kuljetusta ambulanssimiehistö mittasi [naisen] veren alkoholipitoisuudeksi muistaakseni 3,2 promillea, Nykopp jatkoi.
Tämäkään väite ei pitänyt paikkaansa. Paikalle saapunut lääkintäyksikkö mittasi veren alkoholipitoisuudeksi 0,1 promillea, eikä hän omaisen ja uhrille tutun lääkärin mukaan käyttänyt päihteitä.
Nykopp jatkoi kertomalla poliisille, ettei hän lähtenyt itse naisen mukana sairaalaan, vaan aikaisin töihin.
– Annoin yhteystietoni ambulanssin kuljettajille ja kerroin, että minulla tarvittaessa [naisen] asunnon avaimet. Marian sairaalan päivystyksestä tulikin sitten kello 21.00–22.00 aikoihin puhelu ja sieltä ilmoitettiin, että [naista] oltaisiin kotiuttamassa. Minulle kerrottiin, että [nainen] on ollut "vain" humalassa ja nyt valmis tulemaan kotiin. Olin soiton tullessa toisella puolella kaupunkia, ja pyysin heitä odottamaan noin varttitunnin. Ajelin sitten [naisen] asunnolle, ja saapuessani perille odotti ambulanssi jo [nainen] kyydissään tämän ulko-oven edustalla.
– Avasin oven, ja [nainen] käveli muistaakseni itse naispuolisen ambulanssin kuljettajan avustamana asunnolleen, jonka oven avasin avaimillani. Tämän jälkeen ambulanssimiehistö poistui. Autoin hänet sitten suihkuun ja edelleen vuoteeseen. En antanut hänelle mitään lääkkeitä. Hän otti kaikki lääkkeet aina itsenäisesti, koska oli apteekkari ammatiltaan.
Nykopp puhui jälleen läpiä päähänsä. Nainen ei ollut apteekkari, vaan hänen jo vuosia sitten edesmennyt puolisonsa. Nainen itse oli eläköitynyt hammaslääkäri.
– [Nainen] joi vielä jotain, ja jätin hänet vuoteeseen nukkumaan. Poistuessani kysyin halusiko hän vielä, että soittaisin varmuuden vuoksi myöhemmin illalla. Kun hän vastasi kieltävästi, toivotin hyvää yötä ja sanoin tulevani huomenna uudestaan. Soitin vielä samana iltana omasta puhelimestani [naisen] tyttärelle, joka asuu [ulkomailla]. Kerroin hänelle, että [nainen] oli joutunut Marian sairaalaan ja syynä oli ollut humalatila. Tytär suuttui minulle ja sanoi, ettei hänen äitinsä juo koskaan viinaa.
– Olin huolissani [naisesta] ja soitin seuraavana päivänä töihin muistaakseni [nimi]. Kysyin, voisiko joku käydä katsomasta [naista] tämän asunnolleen. Minulle vastattiin, ettei kukaan töissä ollut juuri nyt ehtinyt. Koska olin hänestä huolissani, päätin mennä itse asunnolla käymään. Minulla oli autossani avaimet mukana, ja ajelin asunnolle noin kello 12.00 aikoihin, saattoi se olla aikaisemminkin. Pääsin tällä kertaa sisälle asuntoon aivan normaalisti. Löysin [naisen] vuoteesta. Tämä oli yöllä liikkunut asunnossa, koska hän oli vaihtanut yöpuvun kuivaan ja yrittänyt vaihtaa myös lakanat. Virtsasta märkä yöpuku oli kuivumassa kylpyhuoneessa.
– Kun yritin herätellä [naista], en tässä onnistunut. Hengitys oli kuorsaavaa, sellaista raskasta. Soitin heti hätänumeroon 112 ja kerroin, että rouva, joka eilen lähetettiin Marian sairaalassa kotiin, on nyt täällä kotonaan tajuttomana. Sieltä luvattiin lähettää ambulanssi. Ambulanssia odotellessani yritin soittaa [naisen] tyttärelle, joka ei kuitenkaan vastannut. Sitten soitin [naisen] siivoojalle, jonka nyt tavoitin. Kerroin siivoojalle, että [nainen] joutuu sairaalaan ja hänellä on likaisia vaatteita. Siivooja sanoi tulevansa iltapäivällä, ja ambulanssia odotellessani minä laitoin [naisen] vaatteet pesukoneeseen ja pesukoneen päälle.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
– Sen jälkeen, kun ambulanssi saapui ja otti [naisen] mukaan, minä poistuin asunnolta. Ennen tätä kerroin ambulanssimiehille edellisen päivän tapahtumista ja siitä, että olin nyt löytänyt hänet tuossa kunnossa. En muista puhuneeni ambulanssimiehille lääkkeistä mitään. Kun olin poistunut asunnolta soitin vielä työpaikalleni ja kerroin, mitä olin asunnolta löytänyt ja sen, että on edesvastuutonta jättää vanhuksia tarkastamatta. Työpaikalla taidettiin hieman pahoittaa mieliä asiasta, mutta halusin kuitenkin tämän heille kertoa.
– Edellä mainitun jälkeen en ole [naista] elossa nähnyt. Sain jälkeenpäin kuulla, että [nainen] on Marian sairaalasta joutunut edelleen Laakson sairaalaan ja siellä kaksi viikkoa myöhemmin tästä tapahtumasta kuollut.
Seurasi taas murhan yritys elokuussa 2008. Sarjamurhaajan kaava toistui: rikospaikka oli uhrin oma koti, tekotapa lääkemyrkytys. Nykopp soitti hätäpuhelun.
Helmikuussa 2009 kuoli jälleen iäkäs nainen, tällä kertaa vanhainkodissa. Nykopp osallistui viidennen – ja viimeisen – murhansa uhrin hoitoon juuri ennen kuin naisen terveydentila äkisti romahti.
– Menin töihin Kannelkotiin viime vuoden lopulla, olisiko se ollut marraskuussa 2008. Kannelkoti on hoitolaitos, missä hoidetaan kolmella osastolla muistamattomia vanhuksia ja yhdellä vanhoja mielenterveyspotilaita. Mielenterveyspotilaat ovat kaikki siirtyneet tuolle osastolle Nikkilän sairaalasta, joka aikanaan lopetettiin. Nämä mielenterveyspotilaat ovat erittäin vaikeita ja raskaita hoidettavia.
– Nyt kyseessä oleva potilas [naisen nimi] oli potilaana tuolla mielenterveysosastolla. Olen kyllä hoitanut häntä kaksi tai kolme kertaa ollessani työssä kyseisellä osastolla. Muistan hänen olleen häntä hoitaessani vuoteessa yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin hän oli nostettuna sellaiseen erityisistuimeen. Muistikuvani on sellainen, että hän ei pystynyt itse syömään tai juomaan, eli häntä syötettiin ja juotettiin henkilökunnan toimesta. Häntä hoidettiin kahden hoitajan toimesta, koska hän oli niin iso ja hän vastusti hoitotoimenpiteitä fyysisesti.
– Minun toimenkuvaani kuului [naisen] hoidossa hänen perushygieniastaan huolehtiminen, vessakäynnit sekä syöttäminen ja juottaminen. Menin aina osastolle [naista] hoitamaan jonkun toisen työvuorossa olleen hoitajan kanssa. Kuten olen edellä kertonut, ei [naista] saanut hoitaa yksin, tästä oli Kannelkodissa tiukka linja. En muista, kenen kaikkien hoitajien kanssa olen [naista] yhdessä osastolla hoitanut.
– Aamutoimet alkoivat yleensä pesulla. Yritimme siirtää häntä WC-pesulle, mutta kun tämä ei aina onnistunut, pesimme hänet vuoteessa. Joskus aamiainen tarjottiin ennen pesua. [Naisen] aamiaisen syöttäminen kuului hoitoparille. Minä olen syöttänyt [naiselle] aamiaista muistaakseni kerran tai kaksi. Kun aamiainen on syötetty, päivä jatkui [naisen] osalta siten, että hänet jätettiin vuoteeseen hyvään asentoon ja aloimme hoitaa muita potilaita. Iltavuorossa en ole häntä hoitanut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
– Edellä mainitun jälkeen en ole [naista] elossa nähnyt. Sain jälkeenpäin kuulla, että [nainen] on Marian sairaalasta joutunut edelleen Laakson sairaalaan ja siellä kaksi viikkoa myöhemmin tästä tapahtumasta kuollut.
Seurasi taas murhan yritys elokuussa 2008. Sarjamurhaajan kaava toistui: rikospaikka oli uhrin oma koti, tekotapa lääkemyrkytys. Nykopp soitti hätäpuhelun.
Helmikuussa 2009 kuoli jälleen iäkäs nainen, tällä kertaa vanhainkodissa. Nykopp osallistui viidennen – ja viimeisen – murhansa uhrin hoitoon juuri ennen kuin naisen terveydentila äkisti romahti.
– Menin töihin Kannelkotiin viime vuoden lopulla, olisiko se ollut marraskuussa 2008. Kannelkoti on hoitolaitos, missä hoidetaan kolmella osastolla muistamattomia vanhuksia ja yhdellä vanhoja mielenterveyspotilaita. Mielenterveyspotilaat ovat kaikki siirtyneet tuolle osastolle Nikkilän sairaalasta, joka aikanaan lopetettiin. Nämä mielenterveyspotilaat ovat erittäin vaikeita ja raskaita hoidettavia.
– Nyt kyseessä oleva potilas [naisen nimi] oli potilaana tuolla mielenterveysosastolla. Olen kyllä hoitanut häntä kaksi tai kolme kertaa ollessani työssä kyseisellä osastolla. Muistan hänen olleen häntä hoitaessani vuoteessa yhtä kertaa lukuun ottamatta, jolloin hän oli nostettuna sellaiseen erityisistuimeen. Muistikuvani on sellainen, että hän ei pystynyt itse syömään tai juomaan, eli häntä syötettiin ja juotettiin henkilökunnan toimesta. Häntä hoidettiin kahden hoitajan toimesta, koska hän oli niin iso ja hän vastusti hoitotoimenpiteitä fyysisesti.
– Minun toimenkuvaani kuului [naisen] hoidossa hänen perushygieniastaan huolehtiminen, vessakäynnit sekä syöttäminen ja juottaminen. Menin aina osastolle [naista] hoitamaan jonkun toisen työvuorossa olleen hoitajan kanssa. Kuten olen edellä kertonut, ei [naista] saanut hoitaa yksin, tästä oli Kannelkodissa tiukka linja. En muista, kenen kaikkien hoitajien kanssa olen [naista] yhdessä osastolla hoitanut.
– Aamutoimet alkoivat yleensä pesulla. Yritimme siirtää häntä WC-pesulle, mutta kun tämä ei aina onnistunut, pesimme hänet vuoteessa. Joskus aamiainen tarjottiin ennen pesua. [Naisen] aamiaisen syöttäminen kuului hoitoparille. Minä olen syöttänyt [naiselle] aamiaista muistaakseni kerran tai kaksi. Kun aamiainen on syötetty, päivä jatkui [naisen] osalta siten, että hänet jätettiin vuoteeseen hyvään asentoon ja aloimme hoitaa muita potilaita. Iltavuorossa en ole häntä hoitanut.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Nykopp kertoi hoitaneensa viimeistä murhauhriaan ”joitain kertoja” vanhainkodissa, mutta kiisti jyrkästi antaneensa hänelle milloinkaan lääkkeitä.
– Minä en ole antanut [naiselle] mitään lääkkeitä häntä hoitaessani tai muunakaan aikana. Minulle on kerrottu, että [naisen] elimistöstä on löytynyt sellaisia lääkeaineita, joita siellä ei voi olla hänen normaalin lääkityksensä seurauksena ja edelleen, että poliisi on Kannelkodissa vaatekaappiini tekemässä etsinnässä löytänyt työhousujeni taskusta lääkkeitä ja nämä lääkkeet sopivat löydettyihin lääkeaineisiin. Minulla ei ole mitään selitystä tähän asiaan. Minä en ole lääkkeitä hänelle antanut, en suuhun laittamalla tai millään muullakaan tavalla.
Poliisi kysyi Nykoppilta tarkemmin työhousujen taskusta löytyneistä lääkkeistä. Hänellä oli jälleen selitys valmiina:
– Nämä lääkkeet ovat saattaneet vain unohtua taskuuni, kun olen työskennellyt muiden potilaiden kanssa. Kannelkodissa on myös osasto, jossa hoidetaan lyhyen aikaa potilaita. Nämä potilaat ovat hoidossa esimerkiksi sen takia, että omaishoitajat saisivat välillä levätä tai heidät on otettu jonkun muun kriisin takia sisälle osastolle hoidettaviksi. Tuolla osastolla on potilailla saattanut olla lääkkeitä, joita he eivät ole syöneet ja ne ovat jääneet esille. Olen saattanut ottaa lääkkeet taskuuni ja unohtaa ne sinne. Minulla ei ole varmaa muistikuvaa, kenen hallusta tai jäljiltä olen lääkkeet haltuuni ottanut.
– Olen hoitanut osastolla [naista], ja muistan hänet hyvin. Minulta on nyt kysytty, muistanko kenenkään muun potilaan nimeä osastolla. Osastolla hoidettiin potilaita 20–30 ja osallistuin heidän hoitoonsa, niin kuin myös [naisen] hoitoon. En kyllä pysty muistamaan kenenkään muun potilaan nimeä osastolla.
Seuraavaksi Nykopp jäi kiinni hyvin räikeästä valehtelusta, kun hän alkoi muistella jopa hempeään sävyyn kohtaamista vainajan tyttären kanssa. Todellisuudessa naisella ei ollut lapsia.
– [Naisen] nimi jäi mieleen, koska [naisen] tytär kävi Kannelkodissa tarjoamassa koko henkilökunnalle kahvit ja kakut [naisen] kuoleman jälkeen. Tapasin tyttären itsekin ja juttelin hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Istuimme siinä muistotilaisuudessa ja [naisen] kuva oli esillä. Tytär kiitteli meitä ja minuakin ja kertoi olleensa tyytyväinen äitinsä saamaan hoitoon.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
– Minä en ole antanut [naiselle] mitään lääkkeitä häntä hoitaessani tai muunakaan aikana. Minulle on kerrottu, että [naisen] elimistöstä on löytynyt sellaisia lääkeaineita, joita siellä ei voi olla hänen normaalin lääkityksensä seurauksena ja edelleen, että poliisi on Kannelkodissa vaatekaappiini tekemässä etsinnässä löytänyt työhousujeni taskusta lääkkeitä ja nämä lääkkeet sopivat löydettyihin lääkeaineisiin. Minulla ei ole mitään selitystä tähän asiaan. Minä en ole lääkkeitä hänelle antanut, en suuhun laittamalla tai millään muullakaan tavalla.
Poliisi kysyi Nykoppilta tarkemmin työhousujen taskusta löytyneistä lääkkeistä. Hänellä oli jälleen selitys valmiina:
– Nämä lääkkeet ovat saattaneet vain unohtua taskuuni, kun olen työskennellyt muiden potilaiden kanssa. Kannelkodissa on myös osasto, jossa hoidetaan lyhyen aikaa potilaita. Nämä potilaat ovat hoidossa esimerkiksi sen takia, että omaishoitajat saisivat välillä levätä tai heidät on otettu jonkun muun kriisin takia sisälle osastolle hoidettaviksi. Tuolla osastolla on potilailla saattanut olla lääkkeitä, joita he eivät ole syöneet ja ne ovat jääneet esille. Olen saattanut ottaa lääkkeet taskuuni ja unohtaa ne sinne. Minulla ei ole varmaa muistikuvaa, kenen hallusta tai jäljiltä olen lääkkeet haltuuni ottanut.
– Olen hoitanut osastolla [naista], ja muistan hänet hyvin. Minulta on nyt kysytty, muistanko kenenkään muun potilaan nimeä osastolla. Osastolla hoidettiin potilaita 20–30 ja osallistuin heidän hoitoonsa, niin kuin myös [naisen] hoitoon. En kyllä pysty muistamaan kenenkään muun potilaan nimeä osastolla.
Seuraavaksi Nykopp jäi kiinni hyvin räikeästä valehtelusta, kun hän alkoi muistella jopa hempeään sävyyn kohtaamista vainajan tyttären kanssa. Todellisuudessa naisella ei ollut lapsia.
– [Naisen] nimi jäi mieleen, koska [naisen] tytär kävi Kannelkodissa tarjoamassa koko henkilökunnalle kahvit ja kakut [naisen] kuoleman jälkeen. Tapasin tyttären itsekin ja juttelin hänen kanssaan henkilökohtaisesti. Istuimme siinä muistotilaisuudessa ja [naisen] kuva oli esillä. Tytär kiitteli meitä ja minuakin ja kertoi olleensa tyytyväinen äitinsä saamaan hoitoon.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011169135.html
-
vanhavakanssi
- Jane Marple
- Viestit: 1043
- Liittynyt: Ke Tammi 31, 2024 10:40 am
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Hienoa että nämä maksumuurin takana olevat artikkelit on tuotu ketjuun. Kiitos!
On kyllä melkoisen vaikea persoonallisuushäiriö ja taito saada puhumalla asiat näyttämään itselle edullisella tavalla.
Toivottavasti tässä ei sorruta samaan kuin Penttilän ja Rädyn casessa ja muutaman muun kohdalla. Vapauttamalla yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan ihmistä joka ei pysty toimimaan sen sääntöjen mukaan.
Vapauttamisen ehdoksi voisi vaatia rikosten tunnustamista; niiden josta saatiin näyttö sekä niiden yli viiden joiden ruumiit ehdittiin tuhkataan. No en usko, että Nykopp pystyy käsittelemään omaa mieltään siten, että kykenisi tunnustustamaan.
Lainsäädäntö ei myöskään taivu tämän tyyppiseen ratkaisuun. Mielenkiintoista mihin ratkaisuun tässä tullaan. Nykopp on kuitenkin 2020 lähtien avotalosta lomaillut valvomattomasti ilman ongelmia. Toivo täytyy ilmeisesti laittaa vaarallisuusarvioon, uhrien määrään sekä seinäkiistoon.
On kyllä melkoisen vaikea persoonallisuushäiriö ja taito saada puhumalla asiat näyttämään itselle edullisella tavalla.
Toivottavasti tässä ei sorruta samaan kuin Penttilän ja Rädyn casessa ja muutaman muun kohdalla. Vapauttamalla yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan ihmistä joka ei pysty toimimaan sen sääntöjen mukaan.
Vapauttamisen ehdoksi voisi vaatia rikosten tunnustamista; niiden josta saatiin näyttö sekä niiden yli viiden joiden ruumiit ehdittiin tuhkataan. No en usko, että Nykopp pystyy käsittelemään omaa mieltään siten, että kykenisi tunnustustamaan.
Lainsäädäntö ei myöskään taivu tämän tyyppiseen ratkaisuun. Mielenkiintoista mihin ratkaisuun tässä tullaan. Nykopp on kuitenkin 2020 lähtien avotalosta lomaillut valvomattomasti ilman ongelmia. Toivo täytyy ilmeisesti laittaa vaarallisuusarvioon, uhrien määrään sekä seinäkiistoon.
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
^ En usko seinäkiiston tekevän sitä tai tätä, kun pohditaan, voidaanko Nykopp (nykyinen Gyllgren) mahdollisesti laskea ehdonalaiseen vapauteen.
Ei Helsingin hovioikeus enää tietenkään pohdi sitä lainvoimaista asiaa, onko mummo syyllinen vai ei vaan lähinnä sitä, onko hän suorittanut riittävän pitkään rangaistusta suhteessa syyksi luettuihin rikoksiin ja ennen kaikkea sitä, onko hän edelleen vapaudessa mahdollisesti vaaraksi toisten ihmisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Jos vaikka nyt tunnustaisikin ja "katuisi", niin kaikki tiedämme, että hän tekisi sen vain ja ainoastaan puhtaasti subjektiivisista syistä.
Jos taas hovioikeus tällä(kin) kerralla näyttää punaista valoa, ei olisi suuri yllätys, että Gyllgren vapautuu joka tapauksessa pian. Jalat edellä. Tai parin vuoden sisällä siinä kunnossa, kuin hänen hoidettavansa aikanaan. Tiedä vaikka pääsisi vanhainkotiin, jossa tarjoiltaisiin välipalaksi mummon bravuuria, omena-bentsodiatsepiini jugurttia. Vaikka miksei sitä voisi vankilassakin olla silloin tällöin listalla kun on kokkikin omasta takaa..
Apuhoitaja Aino (nykyinen Ann Mari) suosii bentsojugurttia, Äänekosken poliisit taas aikanaan bentso-piri pullia. Totuus todellakin on tarua ihmeellisempi.
Ei Helsingin hovioikeus enää tietenkään pohdi sitä lainvoimaista asiaa, onko mummo syyllinen vai ei vaan lähinnä sitä, onko hän suorittanut riittävän pitkään rangaistusta suhteessa syyksi luettuihin rikoksiin ja ennen kaikkea sitä, onko hän edelleen vapaudessa mahdollisesti vaaraksi toisten ihmisten hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Jos vaikka nyt tunnustaisikin ja "katuisi", niin kaikki tiedämme, että hän tekisi sen vain ja ainoastaan puhtaasti subjektiivisista syistä.
Jos taas hovioikeus tällä(kin) kerralla näyttää punaista valoa, ei olisi suuri yllätys, että Gyllgren vapautuu joka tapauksessa pian. Jalat edellä. Tai parin vuoden sisällä siinä kunnossa, kuin hänen hoidettavansa aikanaan. Tiedä vaikka pääsisi vanhainkotiin, jossa tarjoiltaisiin välipalaksi mummon bravuuria, omena-bentsodiatsepiini jugurttia. Vaikka miksei sitä voisi vankilassakin olla silloin tällöin listalla kun on kokkikin omasta takaa..
Apuhoitaja Aino (nykyinen Ann Mari) suosii bentsojugurttia, Äänekosken poliisit taas aikanaan bentso-piri pullia. Totuus todellakin on tarua ihmeellisempi.
Viimeksi muokannut matlockb, La Huhti 19, 2025 6:45 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)
-
vanhavakanssi
- Jane Marple
- Viestit: 1043
- Liittynyt: Ke Tammi 31, 2024 10:40 am
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Niin kuten kirjoitin siihen vaikuttavat monet muutkin syyt kuin vain teon kiisto.
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Kyllä vain. Jospa Aino-mummu tarjoaisi somin pikku kätösin tehdyn maittavan jugurttiannoksen koko hovioikeuden kokoonpanolle.vanhavakanssi kirjoitti: La Huhti 19, 2025 6:43 pm Niin kuten kirjoitin siihen vaikuttavat monet muutkin syyt kuin vain teon kiisto.
Toki nyt Ainon pitää muistaa olla terästämättä liikaa sitä jugurttia, että hovioikeudenneuvokset pystyvät vielä päätöksenkin tekemään, mutta eiköhän hän ole sen oppinut kun on avoimessa yliopistossa niitä ravitsemustieteitäkin opiskellut.
Ainohan voisi hakea Valiolle töihin, tunnetusti työpaikka siviilissä edesauttaa ehdonalaishakemuksen hyväksymistä.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Kyllä tässä geississä jää miettimään miksi haluaa osoittaa syyttömyyttään omille läheisilleen. He eivät millään muotoa tulleet julkisuuteen. Ymmärrettävää ja myöskin antaa ymmärtää kuinka hyvin osannut vetää roolin täydellisenä humanitäärisen työn tärkeyden jopa perheelleen.
Kukin saa ansionsa mukaan, niin muista... sinäkin saat... Älä väitä, ettet olisi ansainnut 
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Tämä bentsojugurtti mummon tapaus taisi muuten olla aikanaan ensimmäinen ja jos en ihan väärin muista, niin edelleenkin ainoa, jossa mielentilatutkimuksen tulokset on oikeus poikkeuksellisesti päättänyt kokonaan/lähes kokonaan julkaista.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Läheisilleen ? Ainohan (Ann Mari) on jo aikaa sitten todennut ainakin yhdessä, jos ei useammassakin haastattelussa, ettei hänellä sattuneesta syystä ole mitään tekemistä "entisen perheensä" kanssa.-Martta- kirjoitti: La Huhti 19, 2025 10:39 pm Kyllä tässä geississä jää miettimään miksi haluaa osoittaa syyttömyyttään omille läheisilleen. He eivät millään muotoa tulleet julkisuuteen. Ymmärrettävää ja myöskin antaa ymmärtää kuinka hyvin osannut vetää roolin täydellisenä humanitäärisen työn tärkeyden jopa perheelleen.
Ovat tosiaan kuulemma jostain kumman syystä katkaisseet kaikki yhteydet tähän jugurttimummoon.
Ei pääse mahdolliset lassenlapset ja lastenlastenlapsetkaan tai omat vanhemmat (mikäli ovat vielä elossa) Ainon ehkä hieman kitkerää mutta tajunnan räjäyttävää jugurttia maistamaan.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)
-
Oikeus ennen kaikkea
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 17422
- Liittynyt: Ti Maalis 30, 2021 2:48 pm
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
Sain lypsettyä aika paljon lisää materiaalia siihen, mitä olen täällä aiemmin julkaissut eli tässä on nyt kaikki julkinen materiaali mitä löytyy:
https://gofile.io/d/ob2tJh
https://gofile.io/d/ob2tJh
Re: Sarjamurhaaja-hoitaja Aino Nykopp, Helsinki
^ Kiitos jälleen nimimerkille Oikeus ennen kaikkea, papereista. Kovin oli erikoinen selitys Ainolla miksi oli repinyt (omiksi väittämistään) lääkepurkeista etiketit irti, " ettei vain poika (tai mies) ihmettelisi mitä lääkkeitä" hän syö.
Kyllä minä ainakin enemmän ihmettelisin jos löytäisin läheiseni lääkekaapin täynnä Tenoxeja, Diapameja ym. joista on apteekin etiketti poistettu, kun taas siihen tuskin kiinnittäisin huomiota, jos niissä olisi asianmukaisesti etiketit paikallaan.
Kyllä minä ainakin enemmän ihmettelisin jos löytäisin läheiseni lääkekaapin täynnä Tenoxeja, Diapameja ym. joista on apteekin etiketti poistettu, kun taas siihen tuskin kiinnittäisin huomiota, jos niissä olisi asianmukaisesti etiketit paikallaan.
".. Sä kosketusta kaipaat toisen ihmisen, ken voi sulle antaa rakkauden. Saada voi vain toista etsien; onnea hyppysellisen .. " (Berit [oik. Tuula Etola]; Hyppysellinen onnea, san. Turkka Mali, säv. Jori Sivonen)