KÄTKYTKUOLEMA
Kätkytkuolemilla on aina 100% yhteinen nimittäjä:
Vauva kuolee aina YKSIN.
Ei sylissä nukkuessaan, ei vanhempansa vierellä nukkuessaan.Vaan aina yksin.
Erään teorian ja joidenkin henkilöiden omien kokemuksien mukaan uneen voi paeta pelkoa, kauhua, pahaa oloa, turvattomuuden tunnetta jos tilanne on vakavasti traumatisoiva, lähes sietämätön, jolloin uni lohduttaa. Auttaa unohtamaan.
Miten pieni vauva, jolle iho ja syli ovat ne ainoat rauhan ja turvallisuuden tunteen tuottajat kokee yksinäisyyden joutuessaan yksin omaan sänkyyn tai vaunuihin nukkumaan ? Kykeneekö käsittämään ? Kykeneekö ymmärtämään mihin turva on kadonnut ja miksi ?
Miten pieni vastasyntynyt vauva aistii läheisyyden, lämmön, rakkauden, turvan ? Onko fyysisellä kosketuksella, jatkuvalla fyysisellä läsnäololla siinä mitään merkitystä?
Voisiko joidenkin pienten vauvojen kyky torjua kauhua, pelkoa, kaikennielevää turvattomuuden tunnetta olla niin kova, että kuolevat siihen ? Onko aivot kaikilla pienillä avuttomilla yksin nukkumaan jätetyillä vauvoilla jo niin kehittyneet ja yliluonnollisen vahvat, että ymmärtävät edes mistä on kyse ? Pystyvätkö kaikki vauvat torjumaan traumatisoivaa tilannetta pakenemalla nukkumiseen ? Mitä jos eivät siihen kykene, niin kuolevatko yksinäisyyteen, turvattomuuden tunteeseen, hillittömään koko pientä ihmisen alkua järisyttävään pelkoon ja kauhuun ?
Voisiko olla niin, että aivojen kehittymättömien defenssien, tuskan torjuntakyvyn puuttuessa kehokin lukkiutuu niin etteivät edes kykene kovaa ja hurjaa huutamaan tuskaansa ja hätäänsä ulos ? Mitä jos edes keuhkot ei vielä sellaisia desibelejä kanna, jotka tuskaa kuvaisivat, jolloin vain hiljainen kuolema korjaa?
Mitä voi tapahtua, kun koko pieni puolustuskyvytön, avuton keho, aivot, mieli ja sielu on kauhusta tulessa siitä että MISSÄ ON ÄITI ?
Voiko tuska olla niin kova, että siihen kuolee?
Auttaako jos lasta ei nukuteta selällään vaan jossain toisessa asennossa? Miltä selällään nukkuminen lapsesta ja ehkä jopa aikuisesta tuntuu? Onko ihminen silloin haavoittumimmillaan, alttiina vaaroille, täysin AUKI ?
Miten eläimet hoitavat poikasiaan?
Miten muut nisäkkäät, kissaemot hoitavat poikasiaan?
Jättävätkö koskaan missään tilanteessa vastasyntyneitä yksin?
Huomautan:
Kätkytkuoleman syytä ei tunneta, eikä elimellistä syytä löydy, joten tämäkin esittämäni on siis täysin mahdollista.
Kysynkin nyt:
Onko lastenhoitokulttuurissamme jokin tunnistamataon sokea piste, musta aukko mikä liittyy pienten vauvojen nukuttamiseen äidistä erillään? Onko?
Länsimainen yhteiskunta ja kulttuuri on ajanut äidit tehokkuuteen, tehokkuuteen, tehokkuuteen, jolloin jopa vauvat jäävät nukkumaan yksin. On sänkyjä, vaunuja, kehtoja ja ties mitä mihin lapsi eristetään pois silmistä, pois mielestä jo hyvin varhain, jotta ehditään tehdä aina jotain muuta. Onko köyhemmissä maissa kätkytkuolemia silloin kun vauvat heti synnyttyään laitetaan kantoliinaan ja lapsen kanssa ollaan _koko_ ajan_ fyysisesti kiinni ilman että luovutetaan, erotetaan hetkeksikään muuta kuin pienten välttämättömyyksien toimittamiseksi?
Näitäkö sitten puidaan psykoterapioissa aikuisena riippuvuusongelmina, mielenterveyssongelmina, jäytävinä pakkotoimintoina ja neurooseina, psykooseina, ihmissuhdeongelmina, tuhansina erilaisina sairauksina jne jne jne oireiluina loputtomiin ? Sitten kun tähän päälle tulee muut lapsuuden traumat, niin mielisairaalat ja vankilat täyttyvät täyttymistään ja iso osa kansasta masentuu, sairastuu korviketoimintoihin, lisääntyvään pakenemiseen ja voi pahoin tietämättä ollenkaan syytä ?
Joku täällä sanoi että ensimmäiset kolme elinvuotta ovat lapsen elämän kannalta ne tärkeimmät. Minä sanon että kohdunaikaiset, syntymä ja siihen päälle ensimmäiset kuukaudet ne kriittisimmät. Jos sinä aikana tapahtuu jotain, mitä lapsi ei ultrahaavoittuvana, superherkkänä, kaiken aistivana, TÄYSIN KOKO AJAN ÄIDISTÄÄN RIIPPUVAISENA jatkuvaa turvaa tarvitsevana olentona kestä, niin seuraukset voivat olla kamalat.
https://primaltherapy.net/
