Pieni liekki kirjoitti: La Touko 03, 2025 11:59 am
Pitää toimia oma turvallisuus edellä. Jos hän olisi jättänyt hälyttämättä apua ja jos hän olisi lähtenyt heittämään psykoottisesti käyttäytyvää tappajaa tuolilla, niin kukaan ei tiedä, mitä olisi loppujen lopuksi käynyt. Jukka ei olisi välttämättä sittenkään selvinnyt hengissä ja ruumiita olisi saattanut olla poliisilla vastassa useampi. Kuinka paljon avun tulo paikalle olisi mahdollisesti tällaisessa tilanteessa viivästynyt?
Arvoisa Pieni Liekki, ei kukaan varmaankaan väitä, että hätäkeskukseen soittaminen olisi ollut väärin. Olisi sitä apua voinut hälyyttää vaikkapa naapurista ja vieläpä turvallisesti. Nyt olisi paikallaan pohtia kokonaisuutta esmes psykologisen käyttäytymistutkimuksen ja tässä ketjussa nimenomaan aiheena olevan rikosprofiloinnin näkökulmasta. Eli voidaan pysähtyä miettimään, mitä kaikkea tapahtui ennen soittoa, sen aikana ja sen jälkeen. Sitten on hedelmällisempää arvioida, kuinka hyvin reaktio vastaa todellista, vaistonvaraista kriisitilannetta.
Kriisipsykologiassa tunnetaan aikas hyvin se, miten ihmisen keho ja mieli reagoivat äkilliseen hengenvaaralliseen uhkaan. Tällöin looginen ajattelu jää taka-alalle ja toimintaa alkaa ohjata limbinen järjestelmä. Nimenomaan lasten läsnäolo saman katon alla tekee tästä tilanteesta poikkeuksellisen. Äidillä on biologinen ja psykologinen taipumus suojella lapsiaan usein jopa omalla hengellään. Tässä tapauksessa väitetään, että Anneli Auer haavoittui ensin itse, sen jälkeen vetäytyi ulos, tuli takaisin, ei kuitenkaan ottanut suoraa kontaktia lapsiin, ei estellyt tekijää millään tavalla, päästi jopa yhden lapsista myöhemmin tarkastamaan onko "tappaja" poistunut, eikä koskenut yhteenkään käden ulottuvilla olleeseen esineeseen tappajaa häätääkseen. Hän meni kylmän rauhallisesti viereiseen huoneeseen soittamaan hätäkeskukseen, vaikka hänen kertomuksensa mukaan tappaja oli edelleen talossa ja tappoi hänen miestään.
Painotan edelleen, että tällainen käytös ei vastaa sitä, mitä kriisitilanteessa tavallisesti tapahtuu, eikä se tue objektiivisesti arvioituna kertomusta raivopäisestä tunkeutujasta. Koittaa nyt hyvät ihmiset pysyä riippumattomana, jos arvioitte tällaisia kokonaisuuksia, se antaa enemmän uskottavuutta. Jos tappaja olisi edelleen ollut paikalla ja väkivalta käynnissä, vaistonvarainen toiminta olisi suuntautuisi lähes poikkeuksetta lapsiin. Tämä on se mitä todennäköisyydet sanovat, eikä kyseessä ole henkilökohtainen mielipiteeni. Normaalioloissa lapset pyrittäisiin vetämään turvaan, piilottamaan, herättämään tai pakenemaan kanssaan. Jos taistellaan, se tehdään epätoivoisesti esimerkiksi juurikin huonekaluilla, esineillä, millä tahansa, mitä käteen sattuu. Se, että talossa ei ole merkkejä tällaisesta vastarinnasta, on ristiriidassa esitetyn tilanteen luonteen ja kokonaiskuvan kanssa.
On toki totta, että jos Anneli olisi hyökännyt murhaajan kimppuun, se olisi voinut päättyä huonommin. Mutta silloin reaktiolla olisi pitänyt olla jokin muu ilmentymä. On myös epärealistista, että murhaaja olisi tunkeutunut asuntoon ja kohdistanut silmittömän raivonsa ainoastaan Jukkaan. Mikä saa perheen ulkopuolisen ihmisen triggeröitymään näin valtavaan raivoon? Jos kohde oli valikoitunut etukäteen, miksi tappaminen oli niin brutaali ja suoritettiin keskellä yötä perheen kodissa, kun useita eri vaihtoehtoja ja helpompiakin tapoja olisi ollut? Jos kohde valikoitui summamutikassa, miksi hullu huppumies ei riehunut tienoolla enempää? Oliko psykoottinen tappaja psykoottinen ainoastaan mukamas tämän lyhyen hetken ajan? Nämä ristiriidat tekevät ulkopuolisen hyökkääjän teon skenaariosta tilastollisesti, psykologisesti ja rikosprofiloinnin näkökulmasta erittäin epätodennäköisen.
Rationaalinen tieto nojautuu luonnonlakeihin, mutta intuitiivinen tieto antaa selityksen sille, mihin luonnonlait lopulta perustuvat.
