Ensimmäinen viestini koskee itse laitosta, sen jälkeen suomentelen vapaasti (kun ehdin ja jaksan) kirjoista tietoa kuuluisista vangeista, karkaamisista ja vastaavista.
Kirjat, joita käytän lähteenä, ovat Stullerin Alcatraz The Prison ja Kincaden Alcatraz Most Wanted. Toinen on ilmestynyt Pohjois-Kalifornian luonnonpuistoista kertovassa sarjassa, toinen taas True Crime - sarjassa.
Aloitetaan.
Alcatraz - nimi ja sijainti
Sana Alcatraz tarkoittaa pelikaania, ja saari on saanut nimensä uskomattoman merilinnustonsa vuoksi. Tämän takia saari on tänä päivänä luonnonsuojelukohde ja kuuluu Bay arean (San Franciscon alue laajasti käsiteltynä) lukuisiin luonnonpuistoihin. Linnut ja kasvillisuus tekevät saaresta ainutlaatuisen.
Alcatraz sijaitsee muutaman kilometrin päässä San Franciscon satamasta, lahdessa. Lahden toisella puolella on siis SF, toisella puolella Sausalito, ja jos hieman kääntää päätään, myös Oakland on nähtävissä. Lahdelta pääsee Tyynellemerelle Golden Gate- sillan kautta. Saarta ympäröivät valtavat vesimassat, jotka ovat merivirtojen takia jäätävän kylmiä. Meriliikennettä alueella on runsaasti. Alcatrazin vankilasta näkee suoraan San Franciscon kaupunkiin. Kun saarella oli vielä vankila, vangit saattoivat kuulla juhlintaa vain joidenkin satojen metrien päästä olevalta St. Francis Yacht Clubilta.
Saaren varhainen historia
Alcatrazin saari oli pitkään hylätty. Paikallisten intiaanien taruston mukaan saari oli pahojen henkien koti. Edes meksikolaiset eivät innostuneet saaresta.
1850 amerikkalaiset ymmärsivät, että saareen voisi rakentaa sotilaslinnoituksen. Näin myös tehtiin. Tällöin saarelle myös saatiin ensimmäiset vangit - konfederaation tukijoita. Nämä sotavangit tekivät raskasta työtä saarella. Myös sotilaskarkureita ja rikollisia sotilaita toimitettiin saarelle. Kun Amerikan ja Espanjan välinen sota puhkesi 1800-luvun loppupuolella, sotavankien määrä räjähti käsiin. 1912 saarelle valmistui vihdoin ja viimein uusi, kunnollinen sellitila. Mutta vuoteen 1933 sotateknologia kehittyi, huoli sotavankien kohtelusta kasvoi, ja vankilan ylläpito oli vielä kallistakin. Alcatraz suljettiin.
J Edgar Hoover ja Alcatrazin vankila
1933 Hoover oli jo FBI:n johdossa. Hoover oli kunnianhimoinen mies, joka halusi konnat telkien taakse. Ja tätä varten tarvittiin erikoisjoukkoja. Erikoisjoukot eivät kuitenkaan riittäneet. Tarvittiin myös "supervankila". Alcatraz valittiin tällaiseksi, ja se avattiin vuonna 1934. Sen johtajaksi valittiin hiljainen, lähinnä bisneselämässä kannuksia hankkinut James A. Johnson. Valinta hämmästytti, mutta todellisuudessa yli 60-vuotias Johnson oli hankkinut itselleen mainetta toimimalla 20 vuotta aiemmin Folsomin vankilan johtajana. Siellä hän oli kieltänyt vankien epäinhimillisen kohtalun, ja saanut mainetta tiukkana ihmisystävänä.
Johnson valitsi taylorilaisen tehokkuusjohtamisen tavan. Vankilassa oli 336 yhden hengen selliä, mutta useimmat vangit pidettiin B ja C osastolla, jonka ovet voitiin sulkea yhdellä vivun vedolla.B ja C osaston välissä kulki käytävä, joka sai vangeilta lempinimen Broadway. Kuusi näistä selleistä oli eristyssellejä, joihin joutuminen tarkoitti päiviä, viikkoja, jopa kuukausia täydellisessä pimeydessä ja eristyksessä. Kolmea vankia kohden oli yksi vartija, ja Johnston rakennutti mahtavia turvajärjestelmiä ja kehitti tehokasta valvontamenetelmää vankien pakojen estoon.
Vangit
Miten Alcatraziin joutui? Ketään ei tuomittu The Rockiin suorilta käsin, vaan vangin piti "ansaita" pääsy sinne huonolla käytöksellä, poikkeuksellisella julmuudella tai pakoriskillä. Kuuluisiin vankeihin kuuluivat Robert Stroud, Alfons Capone, Arthur Parker ja George Kelly. Yksittäisistä vangeista tarinoineen myöhemmin lisää (ne tarinat käännän Kincaden kirjasta, tähän mennessä olen käyttänyt Stullerin kirjaa).
18.8. 1934, lehdistötilaisuuden jälkeen myöhään illalla, 53 vankia tuotiin laivalla Alcatraziin. Mukana oli Al "Scarface" Capone, joka oli elellyt aiemmin Georgiassa leppoisaa sikarien, viinien ja hyvän ruoan täyttämää "vankilaelämää". Hänen helppo kakkunsa muuttui kovaksi ajaksi Alcatrazissa.
Vangit vietiin perusteellisen ruumiintarkastuksen jälkeen alasti pieniin selleihin. Selleissä vankeja odotti yksinkertaiset haalarit sekä ohjekirja.
Ohjekirja alkoi seuraavilla sanoilla: You are entitled to food, clothing, shelter and medical attention. Anything else you get is a privilege.
Säännöt
Jokaista hetkeä vankien elämässä valvoi tiukka säännöstö. Postia sensuroitiin, ruokailu sai kestää vain 20 minuuttia ja perheenjäsenen sai tavata vain kerran kuussa. Kun Caponen äiti tuli vierailulle, nainen riisuttiin alasti ja tutkittiin huolella. Caponen äiti ei koskaan palannut vierailemaan poikansa luo.
Vain 2 tuntia viikossa sallittiin vietettäväksi ulkosalla pelejä pelaten.
Tiukat säännöt johtivat itsemurhayrityksiin ja vankien itseen kohdistuneisiin vammauttamisyrityksiin. Eräs vanki repi ranteen suonensa esiin ja puri ne poikki. Vangit kohdistivat silmitöntä raivoa myös toisiinsa. Tästä tunnetuin tapaus on Youngin tapaus, johon palataan myöhemmin.
Vangit käytännössä näkivät toisiaan vain ruokaillessa. Sellejä kuitenkin vaihdettiin usein.
13 tuntia päivästä vangit olivat lukittuina selleihinsä. Eristys alkoi 17.30 ja valot sammutettiin 21.30.
Huoli vankien mielenterveysonglmista levisi julki, etenkin kun entinen vanki Roy Gardner julkaisi kirjan vankien epäinhimillisestä kohtelusta.
Vuonna 1964 Alcatrazin vankila suljettiin. Sitä aiemmin saarella tapahtui paljon, ja monta kohtaloa todistettiin. Niitä alan kirjoittelemaan tähän ketjuun säännöllisen epäsäännöllisesti, etenkin vankien tarinoita ja rikoksia, mistä pelättyyn Rockiin joutui.
Lisäksi muistutan, että Alcatraz on nykyään suosittu turistinähtävyys, jonne on toistaiseksi mahdollista päästä 25 taalan hintaan veneellä. Todennäköisesti vankila ei tule olemaan avoinna ikuisesti, joten kiinnostuneet vaan matkaa varaamaan.
